Baxterin Suomi on löytämässä itsensä

Lauantain erinomainen esitys maajoukkueelta Walesia vastaan toi paitsi tärkeät kolme pistettä, myös jotain paljon tärkeämpää. Stuart Baxterin ideologia hyökkäyspelin avaamisesta tiukkaa puolustuskuria uhraamatta onnistui ensimmäistä kertaa, ja antoi positiivisen näytön koko joukkueen osaamisesta. Tämän pohjalle on hyvä rakentaa.

Tärkeimmät pointit lauantain pelistä:

- Suomen taktinen lähestymistapa oli suorastaan erinomainen. Ensimmäisellä jaksolla Suomi antoi Walesin tuhrata kovimman puhtinsa ja keskittyi itse hakemaan vastahyökkäyspaikkoja. Valinta oli paluu Suomen edellisissä karsinnoissa käyttämään, puolustuksesta lähtevään pelitapaan ja se onnistui todella hyvin. Suomi ei luonut montaakaan paikkaa, mutta puolusti Walesilta pelihalut pois ja iski tarvittavan maalin.

Toisella jaksolla Walesin oli avattava omaa pakettiaan, ja tämä antoi Suomelle mahdollisuuden ottaa peli haltuun. Mikä oleellisinta, Suomi pystyi tasaväkistä vastustajaa vastaan pitämään palloa vieraskentällä pitkiä jaksoja menettämättä kenttätasapainoaan tai altistumatta vastahyökkäyksille. Wales loi takaa-ajoasemassa vain yhden kunnon maalipaikan, ja se on koko Suomen joukkueelta erinomainen suoritus.

Suomen pelillinen tasapaino oli ilahduttavaa. Liian suuria riskejä ei otettu, mutta maalipaikkoja luotiin silti kiitettävä määrä. Paljon tästä on kiittäminen myös hyviä kokoonpanovalintoja, sillä Suomella oli kentällä hyvin taitava keskikenttä- ja hyökkäysmiehitys.

- Mikael Forssell pelasi parhaan maaottelunsa aikoihin. Toki pitää muistaa, että hyökkääjältä odotetaan maaleja, mutta toistaiseksi Suomelta ei löydy toista hyökkääjää, jonka kanssa joukkue voisi pelata toisella jaksolla nähdyn kaltaista jalkapalloa. Forssell osallistui kiitettävästi hyökkäysten rakenteluun ja hakeutui erinomaisesti pelattavaksi maalipaikkoihin. Jatkossa avopaikoista on kuitenkin myös laitettava pallo maaliin.

- Innokkaimpien Shefki Kuqin tukijoiden kannattaa muistaa, että Sheriffin hienosta maalista huolimatta Suomi ei olisi voinut pelata Kuqin kanssa samanlaista hyökkäyspeliä. Kuqi on omassa roolissaan vaihdosta tulevana pelaajana yhä käyttökelpoinen. Kuqin maali ei olisi voinut tulla miehen maajoukkueuran kannalta tärkeämpään saumaan, sillä nyt varteenotettavia vaihtoehtoja on viimein nousemassa juniori-ikäluokista. Tärkeä maali nostaa Kuqin osakkeita kriittisellä hetkellä.

- Toni Kallion roolia vasempana laitapuolustajana on harkittava tarkoin, mikäli mies ei jatkossa pelaa useammin Fulhamin tai jonkin muun joukkueen aloituskokoonpanossa. Pelaamattomuus näkyi ymmärrettävästi otteissa epävarmuutena ja haparointina. Lisäksi, kun takaa löytyy Niklas Moisanderin kaltainen puolustuksen tuleva kivijalka, on mietittävä, mikä on maajoukkueelle parhaaksi. Toki Kallio on ollut erinomainen osa linjaa useamman vuoden, mutta päivän kunto täytyy muistaa. Moisander on tarjoaisi pelillisesti monipuolisemman vaihtoehdon joko laitaan tai topparin tontille, ja tällä hetkellä “Köpin” asema on pahiten vaakalaudalla. Astetta kovempi vastus olisi käyttänyt Kallion pelaamattomuutta röyhkeästi hyväkseen.

- Alexei Eremenko Juniorin paluu maajoukkueeseen oli onnistunut. Yhdessä pikkuveljensä Romanin ja maestro Jari Litmasen kanssa Junior antaa Suomelle pallollista osaamista ja rauhallisuutta. Litmasen ollessa terveenä Juniorin paikka on laidalla, jossa hän komppaa hyvin toisella puolella suoraviivaisemmin viilettävää Jonatan Johanssonia. Juniorin puolustuspelin vajeet saattavat kuitenkin aiheuttaa ongelmia suurempia maita vastaan, jossa maajoukkueen paketin on pysyttävä tiukemmin kasassa. Nyt Roman pystyi paikkaamaan isoveljensä nousut hyvillä levityksillä laitaan, mutta Venäjän kaltainen nopea joukkue käyttää tyhjän tilan paremmin hyväkseen. Parhaimmillaan kolmikko Eremenko-Eremenko-Litmanen on kuitenkin avain pisteisiin Saksaa ja Venäjää vastaan.

Viimeiseksi on toki muistettava, on kyseessä on silti “vain” Wales. Tarkalla puolustuspelillä saarelaiset sai pelattua ulos pelistä, mutta Venäjää vastaan kesällä on jälleen toinen ääni kellossa. Nyt nähty esitys oli tärkeä ja onnistunut pohjustus loppukarsintoja varten, muttei sen enempää. Wales on voitettava toistamiseen ja Venäjältä on saatava vähintään tasapeli muiden tulosten ohella. Nyt joukkue on löytänyt toimivan pelitavan ja -rytmin, ja sen pohjalle on pystyttävä rakentamaan jatkossa.

3 kommenttia »

  1. trapmax said,

    Maaliskuu 30, 2009 @ 14:29

    melko hyvää sepustusta. monta presidenttiä, mutta vain yksi…..

  2. Antti said,

    Maaliskuu 30, 2009 @ 14:51

    Mun silmään näytti kyllä siltä, että ensimmäiset noin puoli tuntia Suomi oli aika pahasti jyrän alla. Walesilla oli aivan samanlaisia paikkoja kuin esim Miklulla. Ei vain mennyt sisään.
    Väitän, että jos Wales olisi tehnyt yhdenkin maalin siinä alun rynnistyksessään, ei Suomi olisi peliä voittanut. Puolen tunnin jälkeen Suomi hieman paransi otteitaan ja toinen puoliaika olikin jo melkeinpä näytöstä.

  3. Finland in Norway = did you bring your boots? | Nordic Football News said,

    Huhtikuu 1, 2009 @ 0:05

    […] got the team for the Wales game right, in large part thanks to a pre-posting discussion with Janne Oivio. It seems there is a lot to be said for staying at home and guessing, as Robert Laul discovered […]

RSS feed for comments on this post · Paluuviiteosoite

Leave a Comment