Pelintekijä

Viikonloppuna alkavan Veikkausliigakauden ennakkosuosikista ei pitäisi olla epäselvyyttä. HJK on koonnut paperilla äärimmäisen kovan joukkueen, ja muu kuin mestaruus olisi tuollaisella joukkueella paha pettymys. Haastajia on kuitenkin häkellyttävän paljon.

HJK otti varsin perinteisiä askelia talven siirtokarusellin aikana. Nimihankinnat seurasivat toinen toistaan, ja pian talven täsmähankinnoiksi nimettyjä siirtoja seurasi Juho Mäkelän ja Valeri Popovitsin kaltaiset luksushankinnat. Paperilla Klubia ei haasta kukaan, mutta todellisuus kentällä lienee toisenlainen. Mestaruudesta pystyy haastamaan tällä kaudella Klubin ohella Honka, FC Inter ja Tampere United. Mustina hevosina taistoon on mahdollisuus myös TPS:llä, Lahdella ja Hakalla.

Aloitetaan ennakkosuosikki HJK:sta. Siirtokarusellissa Klubi ahnehti kuin karkkikauppaan yksin jätetty 8-vuotias. Joukkueen puolustus oli viime kaudella selkeä akilleen kantapää, mutta nyt kavennettu rotaatio auttanee helsinkiläisjoukkuetta. Kokemusta lähti Tuomas Ahon poistuttua takalinjoilta, mutta Pyry Kärkkäinen tuo melko verkkaiselle toppariosastolle liikettä. Jukka Raitalan penkitys sopimusasioiden vuoksi sekoittaa alkukautta, mutta ratkaisu asiaan löytynee suuntaan tai toiseen tulevien viikkojen aikana. Puolustuspeli ja etenkin sen haavoittuvaisuus vastahyökkäyspelissä ovat edelleen Klubille arka paikka.

Vaikuttavinta Klubin joukkueessa on kuitenkin hyökkäys ja keskikenttä. Jokaiselle pelipaikalle on kaksi tai useampikin kovan luokan vaihtoehtoa. Hyökkäykseen Klubilla on, muodostelmasta riippuen, mahdollisuus heittää kuusi (Bah, Mäkelä, Popovits, Parikka, Pelvas, Roiha) eri pelaajaa. Moista taidon laajuutta ei liigassa liene tällä vuosituhannella nähty. HJK pystyy pelaamaan monella eri muodostelmalla ja ryhmityksellä pelaajavalinnoista riippuen, ja vastustajille valmistautuminen Klubia vastaan vaikeutuu. Etenkin pienempiä seuroja vastaan Klubi saattaa lähteä erittäin hyökkäävällä 3-5-2 ryhmityksellä, jolla pyritään saamaan kaikki irti laajasta hyökkäysmateriaalista.

Materiaalin leveydellä on myös ongelmansa. Valmentaja Antti Muurisella on syvän pelaajamateriaalin edessä ollut taipumus käyttää vahvaa rotaatiota, kuten viime kaudella nähtiin. Tämä johti siihen, että HJK:n selkeä pelillinen johtoajatus oli läpi kauden hukassa. Hyökkäyspeli ei istunut uomiinsa, kun pelaajat ja pelipaikat vaihtuivat alvariinsa. Nyt karuselli saattaa pyöriä vielä villimmin kuin vuotta aiemmin. Ja kuten Ville Wallen totesi viime kauden tauottua, jos kaikki pelaajat yrittää pitää tyytyväisenä, pian kukaan ei ole. Jos Muurinen löytää toimivan permanentin (ja hänen pitäisi), on HJK:ta vaikea pysäyttää.

Honka on Klubin selkein ykköshaastaja, ja hyvästä syystä nostettu monessa veikkailussa jopa mestarisuosikiksi. Pitkäjänteisellä työllä koottu espoolaisnippu on muhinut Mika Lehkosuon valmennuksessa riittävän pitkään, jotta sen voi katsoa olevan kypsynyt mestarikandidaatiksi.

Hongan keskikentän pelaajamateriaali on suorastaan kadehdittavan taitava ja leveä. Demba Savagessa on potentiaalia todelliseksi tähtipelaajaksi, ja Jaakko Lepolan sekä Nicholas Otarun lopullinen läpimurto liigaeliittiin on todella lähellä. Joukkue kaipaisi kenties hieman enemmän raakaa työntekovoimaa keskikentälle, mutta nopeat pelaajat ja pallonhallintaan perustuva pelitapa paikkaavat tätä puutetta. Pelitapa on myös avainasemassa maalinteon suhteen, sillä hurjasti syvyyttä Hongan hyökkääjistössä ei ole. John Weckström ja Alexander Kokko ovat huippuluokan pelimiehiä, mutta muuten materiaali on melko ohut. Mikäli Markus Paatelainen onnistuu paluussaan pitkän loukkaantumiskierteen jälkeen, on Hongan tulivoima kunnossa.

Hongan puolustus on pienoinen kysymysmerkki. Osaamista on ehdottomasti riittämiin, mutta kovia lähtijöitä on vaikea paikata. Hannu Patrosen poistuminen kesken viime kauden saatettiin vielä paikata, mutta nyt Norjaan lähteneen Ville Jalaston jättämä lisäaukko tekee tehtävästä vaikeamman. Tähän kun lisää kapteeni Rami Hakanpään loukkaantumisherkkyyden, voi Honka parilla puolustuspään poissaololla olla yllättävissä vaikeuksissa. Ville Koskimaa ja maalivahti Janne Henrikson ovat lähteneille kelpo tuuraajia, mutta ennakkosuosikin paineissa heitä ei ole koskaan vielä testattu.

Kolmas varteenotettava mestariehdokas, Tampere United, tuli taistoon hieman puskista. Talvella joukkue näytti vielä liian ohuelta ollakseen varteenotettava ehdokas pokaalin nostajaksi, mutta sekä seuran sisäiset että ulkopuoliset muuttujat ovat kääntäneet tilanteen päälaelleen. Ensin joukkue sai palautettua sisäistä harmoniaa saatuaan takahuoneen riitelyt paikattua, sitten siirtorintamalta alkoi kuulua kummia. Juska Savolaisen läpimurto Norjassa jäi tekemättä. Lisäksi Ascoli ei saanut talouspuoltaan sellaiseen kuntoon, että Tomi Petrescun lunastaminen olisi onnistunut. Yhtäkkiä tamperelaisten materiaali on saanut aivan uusia ulottuvuuksia. Tamperelaisten hieman oudoksi eduksi voidaan myös laskea, ettei se ole eurokentillä mukana. Kausi on tänä vuonna todella tiivis, ja United voi keskittyä täysillä vain liigan voittamiseen. Klubi, Honka, Inter ja Lahti sen sijaan pääsevät Eurooppaan, mutta saattavat maksaa siitä kovaa hintaa loukkaantumisten ja väsymyksen muodossa.

Talvella vielä näytti siltä, että maalintekovastuu kaatuisi liikaa nuoren Aleksei Kangaskolkan harteille. Petresun paluu tuo kuitenkin helpostusta tilanteeseen. TamU:n keskikenttä on suorastaan erinomainen. Chris Jamesilta on lupa odottaa paljon hyvin sujuneen syyskauden jälkeen. Juska Savolaisen vieressä voi jälki olla tuhoisaa. Kokeneet Jari Niemi ja Antti Pohja saavat varmasti myös lisälatausta joukkueen astuessa yhä vahvemmin kohti kärkisijoja. Suurin kysymysmerkki löytyy myös Tampereella puolustuksesta. Kokeneet Heikki Aho ja Jussi Kuoppala jättivät takalinjoille ison aukon. Vasemman laitapuolustajan paikalle ei ole luontaista pelaajaa, eikä Rafinha oikealla ole vältämättä ns. Ari Hjelmin tyylinen pelaaja. Vaikka Vili Savolainen on laadukas toppari liigatasolla, voi Jussi Kujalan tai Matthias Lindströmin loukkaantuminen sotkea tamperelaisten kuviot pahanpäiväisesti. Maalilla Mikko Kaven ei ole enää entispäiviensä vedossa. Virhealttius on lisääntynyt takavuosista huomattavasti.

Oman mausteensa mestaruustaisteluun tuo talous. HJK, Honka ja TamU ovat viime vuosina jokainen joutuneet myymään pelaajia kesken kauden pitääkseen taloutensa kunnossa. Honka menetti viime vuonna mahdollisuutensa kaupattuaan Tomi Maanojan ja Hannu Patrosen kesällä Ruotsiin. Onko nyt Kokon tai Jussi Vasaran vuoro? Klubi joutunee kauppaamaan Jukka Raitalan kesällä saadakseen kasvattajarahaa merkittävämmän korvauksen timantistaan. United saattaa menettää niin Savolaisen kuin Petrescunkin, jolloin joukkue vajoaisi vääjäämättä kohti keskikastia.

Juuri talousasioiden vuoksi päästään seuraavan osan joukkueisiin, eli haastajiin. Turkulaisseurat Inter ja TPS selvinnevät kaudesta nykyisillä nipuillaan, kuten myös FC Lahti. Heillä on parempi mahdollisuus hioa permanentti kuntoon kauden aikana ja pitää se loppuun asti, kun taas suosikkitrio saattaa joutua luopumaan avainpelaajista kesken kauden. Tämän vuoksi uskon, että kauden 2009 mestaruustaistosta voi tulla eeppinen. Jokaisella kärkiseuralla on omat vahvuutensa, mutta kukaan ei ole haavoittumaton. Nappisuorituksella heidän takaansa voi nousta yllätysmestari.