Pelintekijä

Veikkausliigakauden suurimmat ennakkosuosikit on käyty läpi. Haastajia kuitenkin riittää, ja jokaisella on mahdollisuus yllätykseen. Puolustava mestari Inter ja naapuriseura TPS omaavat siihen parhaat lähtökohdat, mutta myös FC Lahdella ja Hakalla on sanansa sanottavana.

Voi tuntua ylimitoitetulta sanoa, että peräti seitsemällä joukkueella olisi mahdollisuus taistella mestaruudesta tällä kaudella. Mutta kuten edellisessä ennakko-osiossa kävin läpi, jokaisella suurella suosikilla (HJK, Honka, Tampere United) on selkeitä heikkouksia, jotka voivat maksaa mestaruuden tai mitalin. Tämä avaa ovea muille seuroille kärkikahinoihin liittymiseen, ja jokaiseen on hyvä syy.

Aloitetaan puolustavasta mestarista, FC Interistä. Job Dragtsman työ joukkueen peräsimessä on ollut ihailtavan laadukasta. Juniorityö on ottanut massiivisia harppauksia eteenpäin ja joukkue tuntuu aina löytävän laadukkaita vahvistuksia paikkaamaan lähtijöitä. Nyt Interin pudottaa suurimpien suosikkien joukosta kuitenkin liiankin kova lähtijöiden lista. Dominic Chatto, Jos Hooiveld, Mika Mäkitalo ja Diego Corpache muodostivat Interin pelin sielun ja toivat Dragtsman kuviot eloon kentälle.

Inter on saanut kovia vahvistuksia, mutta on vähintäänkin kyseenalaista, pystyvätkö he paikkaamaan hyökkäyspelistä lähteneen luovuuden ja tehon. Ari Nyman pystyy paikkaamaan Chatton puolustuspelaamisen, muttei keskikentän pallokontrollia. Samaten Aristides Pertot’n nykykunto on arvoitus. Tuore argentiinalaistoppari Claudio Verino on paperilla kova vahvistus, mutta Jos Hooiveldin paikkaamiseen tarvitaan muutakin, kuin kokoa ja meriittejä. Edelleen on myös arvoitus, kuka huolehtii maalinteosta. Loukkaantumisherkän Timo Furuholmin varaan ei voi liikaa laskea. Ats Purjekaan ei pysty yksin kaikkeen.

Interin vahvuus on kuitenkin valmennuksessa ja pelisysteemissä. Palapelin kasaaminen jäi todella myöhäiseen vaiheeseen, joten alkukausi voi olla Interille koetteleva. Mikäli joukkue kuitenkin onnistuu pysymään kärjen tuntumassa toukokuun otteluruuhkan läpi, voi se hyvinkin nousta taistelemaan tittelistä. Kaikki riippuu Dragtsman kyvystä ajaa uudet hankinnat mahdollisimman nopeasti joukkueeseen sisään.

TPS on hieman mystisempi haastaja. Pasi Rautiainen astui puikkoihin ja joukkue tyhjensi samalla pelaajapajatsoaan ylimääräisistä miehistä. Joukkue on tiiviimpi kokonaisuus kuin viime kaudella. Mikko Manninen ja Babatunde Wusu tuovat nopeutta ja yllätyksellisyyttä turkulaisten hyökkäyspeliin. Riku Riskin ja Kasper Hämäläisen harteille kaatuu valtaosa pelintekopaineista, mutta nuorukaisissa piisaa potentiaalia johtaviksi liigatähdiksi asti. Turkulaisilta lienee odotettavissa melko suoraviivaista peliä, sillä joukkueesta löytyy paljon jalkoja. Lisäksi puolustuslinja jättää paljon toivomisen varaa, joten pelitavan on suojeltava takalinjoja. Turkulaisilta on syytä odottaa erittäin kovatempoista peliä, jolla moni joukkue voi jäädä jalkoihin. Mikäli TPS meinaa aina kärkikahinoihin asti, on Pasi Rautiaisen pystyttävä pitämään joukkueensa otteet mahdollisimman tasaisena.

Haka voi nousta todelliseksi yllätyskortiksi mitalitaistelussa. Harva uskoo rankasti uudistuneen koskilaisryhmän pystyvän mihinkään, mutta Olli Huttunen on ennenkin loihtinut altavastaajista kunnon haastajia. Rankka tuulettuminen tehnee joukkueelle vain hyvää. Joukkue puhdisti luurankoja komerosta oikein huolella, ja tilalle hankittiin paljon lupaavia nuoria pelaajia. Huttunen on vuosien saatossa osoittanut oivallista kykyä saada paras esiin nuorista pelaajista, ja nyt aika on kypsä Jari Nikkilän ja Niko Ikävalkon läpimurroille. Lisäksi Huttunen osaa organisoida joukkueensa hyvin, joten takalinjat lienevät kauden alkaessa odotettua paremmassa kunnossa.

Interistä napattu Mika Mäkitalo pystyy Jari Kauppilan vieressä kantamaan pelintekovastuuta, ja Sebastian Strandvall sekä Mikko Innanen antavat hyvin tukea laidoilta. Diego Corpache on erinomainen veteraani johtamaan nuorta puolustuslinjaa ja Janne Korhonen luotettava torjuja. Haka pystyy lähtemään kauteen täysin vailla paineita uuden rakennustyön alkuvaiheessa, ja siinä lepää joukkueen mahdollisuus. Kukaan ei odota Hakalta mitään, mutta koskissa ollaan ennenkin tultu puskista. Keskikentän pelaajistossa on valtavasti potentiaalia, ja etenkin kolmikko Valeri Minkenen-Strandvall-Nicolas Kivistö yllättänee monet asiantuntijat kauden aikana.

Toinen musta hevonen, kenties enemmän spoilerin rooliin sopiva joukkue, on FC Lahti. Viime vuoden pronssijoukkue on vahvistunut ja saanut hieman lihaa luiden ympärille. Jari Litmasen jatko seurassa tuo paitsi valtavan henkisen lisän, myös huikean pelillisen arvon. Litmasen johdolla lähes mikä tahansa joukkue taistelisi kärkisijoista, toki sillä oletuksella, että Kuningas on valtaosan kaudesta terveenä.

Kenties mielenkiintoisin uusi kasvo joukkueessa on MyPassa viime kauden pelannut Mohamed Fofana. Myllykoskella mies oli lopulta enemmän draamaa ja vähemmän substanssia, mutta Litmasen ja Jukka Vannisen rytmittämällä keskikentällä on varmasti enemmän tilaa ja aikaa Fofanan taidolle. Vastustajan päähuomio kiinnittyy muihin miehiin, ja tässä voi aueta taitavalle afrikkalaispelaajalle merkittävä rooli Lahden pitämisessä mitalikannassa.

Joka tapauksessa Ilkka Mäkelän organisoima puolustus tulee olemaan liigan pitävimpiä, ja maalilla Viktor Szentpeteri on eliittitasoa. On kertovaa, että Lahden viimekauden suurinumeroisin tappio oli 2-0 häviö MyPaa vastaan. Suurin kysymysmerkki on maalinteko. Keskikentän ja laitojen on pystyttävä auttamaan, sillä Rafaelin poissaolon pituudesta ei ole tarkkaa tietoa. Tuorein informaatio on rohkaisevaa, sillä miehen toipuminen on sujunut odotettua vauhdikkaammin. Paluu ei voi tulla lahtelaisille liian pian, sillä Jonne Kemppinen ja Niki Helenius tuskin pystyvät yksin maalaamaan Lahtea kärkisijoille. Mutta kuten sanottu, niin kauan, kun kärjen takana häärii #10, on kaikki mahdollista. Lahtea ei voi laskea ulos kärkikahinoista Litmasen ollessa terveenä.