Tasaisuus, yllätyksellisyys ja taisteleva pelityyli ovat niitä tunnusmerkkejä, joiden ansiosta brittifutis on Suomessakin nauttinut suosiota jo vuosikymmeniä. Englannin liigan otteluiden seuraaminen televisiosta lauantai-iltapäivisin on ollut monelle yksi koko elämää määritelleistä kokemuksista.

Nuo ajat ovat menneet. Suomessa Englannin Valioliigaa näkee vain maksukanavilta. Kuraisilla kentillä tsemppaaminen on vaihtunut lämmitettyjen kenttien taitavaan jalkapallobalettiin. Mestarikandidaatit pelaavat useimmiten muina ajankohtina kuin historiallisessa lauantai-iltapäivässä (Three o'clock football, kello 17 Suomen aikaa). Kaikkein suurimmat kärsijät ovat kuitenkin tasaisuus ja yllätyksellisyys.

Manchester United ja Chelsea ovat hallinneet Valioliigaa pitkään. Useat viime kaudet ovat muiden ajoittaisista piristymisistä huolimatta kulminoituneet näiden kahden seurajätin kilpajuoksuiksi. Arsenalin ja Liverpoolin nousua mestaruuskamppailuun on ollut syytä odottaa - turhaan. ManU:n ja Chelsean pesäero seuraavaan kastiin on ollut selvä, ja liigan häntäpään joukkueet ovat suorastaan kuin toiselta planeetalta.

Yllätyksettömyys ei ole pelkästään Englannin pääsarjan ongelma. Tähtikaartit kuten Inter, Real Madrid ja FC Bayern tekevät samankaltaisia karhunpalveluksia omissa liigoissaan.

Same old song?

Mullistuksia ei ole näkyvissä, kun Valioliigakausi 2008 - 2009 käynnistyy lauantaina 16. elokuuta. Englannin 20 parasta joukkuetta kisaavat paremmuudestaan kaksinkertaisessa sarjassa. Mestari on selvillä 24. toukokuuta kaikkien tahkottua 38 liigaotteluaan.

Manchester Unitedin luulisi olevan läpeensä kylläinen, sillä jo toistakymmentä vuotta pokaaleja rohmunnut seura voitti viime kaudellakin sekä Mestarien liigan että Valioliigan. Mutta ihmeellisesti Sir Alex Ferguson kokoaa ja motivoi voittavan joukkueen vuosi toisensa jälkeen! Helpolla mestaruus ei uusiudu. Chelsea on hankkinut Luiz Felipe Scolarin, yhden jalkapallomaailman valovoimaisimmista managereista, sekä huippuvahvistukset Decon ja Jose Bosingwan.

Cristiano Ronaldo on tällä hetkellä maailman merkittävin yksittäinen jalkapalloilija. On mysteeri, kuinka hyvin hän suoriutuu tulevalla kaudella loukkaantumisen ja kaikkien siirtosekoilujen jälkeen. Takana on henkilökohtainen nappikausi, jonka uusiminen saati petraaminen on visainen tehtävä. Ehkä Unitedin olisi sittenkin kannattanut myydä, koska Ronaldon arvo on juuri nyt korkeimmillaan. Rahalla olisi voinut hankkia keskushyökkääjätyypin. Sellainen ManU:lta puuttuu.

Loistavan alkukauden pelannut mutta kevättalvella hyytynyt Arsenal haastaa jälleen. Taitava valkovenäläinen Alexander Hleb on poissa, mutta tilalle jalostettavaksi saapui mielenkiintoinen ranskalaisnuorukainen Samir Nasri, 21. Liverpool on puolestaan vahvistunut tulisieluisella irlantilaishyökkääjällä, Robbie Keanella. Joukkue on suoriutunut erinomaisesti Mestarien liigassa. Valioliigassa se on kuitenkin pelannut alle kykyjensä jo ikuisuudelta tuntuvan ajan.

Kovalla materiaalilla lähtee kauteen myös kroaattihyökkääjä Luca Modricilla vahvistunut Tottenham. Newcastle hakee - jälleen kerran - uutta kevättä, nyt Kevin Keeganin johdolla. Satsauksia ovat tehneet lisäksi Portsmouth (Peter Crouch Liverpoolista 9 miljoonalla punnalla) ja etenkin Sunderland. Roy Keane on tehnyt ikävystyttävästä hissijoukkueesta yhden liigan mielenkiintoisimmista ryhmistä. Harvinaista yllättäjäainesta?

Tony Mowbrayn luotsaama West Bromwich on Valioliigassa vanha tuttu. Sen sijaan muut nousijat Stoke ja Hull ovat varsin eksoottisia tapauksia. WBA taistelee liigasopimuksensa uusimisesta, mutta toisten päätyminen putoamisviivan yläpuolelle olisi loistosuoritus. Urheilun nimissä kukaan ei varmasti tahdo nähdä viime kauden Derbyn kaltaista pannukakkua.

Teemu Tainiosta ilonaihe

Valioliigassa ei nähdä suomalaisten paraatimarssia. Joitain joukkueilleen tuikitärkeitä pelaajia meillä toki on. Sami Hyypiä nousi hyvän aikaa kestäneestä suvannosta ja palasi viime kaudella jälleen omiin mittoihinsa Liverpoolin keskuspuolustuksen hahmona. Jussi Jääskeläisen jatko Boltonissa oli pitkään epävarma. Maalivahdin ura kuitenkin jatkuu porukan tukipylväänä.

Kun Juande Ramos korvasi Martin Jolin Tottenhamin managerina, kutistui myös Teemu Tainion rooli. Pelastajaksi ilmoittautui Sunderland-manageri Roy Keane, joka värväsi kesällä terrierin keskikenttänsä keskustaan. Temellä on rutkasti opittavaa samaa paikkaa pelanneelta manageriltaan. Kunhan vammat pysyvät loitolla, parhaita vuosiaan pelaava Tainio on suomalaisittain Valioliigan ilopilleri.

Sen sijaan Antti Niemen ja Toni Kallion tilanne näyttää toivottomalta. Entinen Suomen päävalmentaja Roy Hodgson on hankkinut Fulhamiin kaksikin uutta veskaria. Kun Ana palaa sairauslomaltaan, ovat Mark Schwarzer ja Pascal Zuberbühler vallanneet paikat otteluihin nimettävästä kokoonpanosta. Paikkaa on silloin vaikea saada - varsinkin jos Fulhamin tulokset ovat vähänkään siedettäviä. Niemen siirto kauden aikana on todennäköinen. Päämäärätietoinen 36-vuotias ei jää reserveihin roikkumaan. Kalliolle sen sijaan ei juuri reservipelejä kummempaa ole luvassa.

Mikael Forssell oli viime kaudella pudottamassa löysää Birminghamia liigasta, mutta sai onneksi lupaavan siirron Bundesliigan Hannoveriin. Blackburnissa unohduksiin vajonnut Peter Enckelman taas tekee uutta tulemista Championshipin Cardiffissa.

Asetelmat muuttuvat

Kesän EM-kisojen ja jonkin verran myös Pekingin Olympialaisten takia aika ei ole vielä täysin kypsä uudelle Valioliigakaudelle - ei seuroissa eikä katsomoissa. Managerit ovat aina liipaisimella, ja kauden kuluessa tullaan näkemään suuriakin pelaajakauppoja. Esimerkiksi mestari Manchester United on erikoistunut myöhäisiin hankintoihin; seuran tulleiden laari näyttääkin edelleen tyhjää.

Viime vuonna luokattomasti aloittanut Tottenham nousi managerinvaihdon jälkeen Liigacupin voittoon ja yhdeksi sarjan vaarallisimmista joukkueista. Putoamaan tuomittu Fulham raahautui kuiville, kun Jimmy Bullard kuntoutui. Alun ei siis kannata antaa hämätä: yli yhdeksän kuukautta kestävän kauden aikana henkilöstön liikehdintä voi muuttaa voimasuhteita radikaalistikin.

Pasi Tuominen