Everton-kannattajalle kulunut kesä ja uuteen kauteen valmistautuminen on käynyt perinteisellä tavalla – varsin hiljaisissa merkeissä. Pelaajahuhuja suuntaan ja toiseen on luonnollisesti ollut, mutta kesän tätä kirjoitettaessa ainoa merkittävä pelaajakauppa on vienyt ainoastaan Andrew Johnsonin takaisin Lontooseen kun Fulham hankki miehen riveihinsä. Realismi on näyttänyt lyövän märällä kintaalla innokkaimpia Toffees-kannattajia; rahaa ei ole, eikä sitä kunnolla missään vaiheessa tulekaan, ennen kuin joku romanabramovitch tai billgates innostu pistämään pelimerkkejä likoon ja hankkimaan seuraa statussymbolikseen.

Jos on pelaajaliikenne siis ollut vaisua, on kulisseissa tapahtunut. Pitkään vatvottu stadionprojekti Kirkbyyn on vastatuulessa ja näyttää haaksirikkoutuvan – sekin – pahemman kerran. Oliko tämä sitten syynä vai mikä, mutta myös seuran toimitusjohtaja Keith Wyness pakkasi vähin äänin laukkunsa ja vaihtoi maisemia. Tämä on tosin monen kannattajan mielestä vain hyvä asia. Wynessin tyyliin kuului isot puheet, mutta näytöt jäivät laihoiksi.

Merkittävät siirrot puinkin jo yllä Andy Johnsonin myynnin muodossa. Näin ollen ensi kauteen lähdetään pitkälti samalla avausmiehistöllä kuin suureen osaan viime kautta. Mikel Arteta ja Tim Cahill kärsivät viime kaudella paljon loukkaantumista ja heidän pysyminen pelikunnossa olisi ensiarvoisen tärkeää. Keskikentän pohjalle yritetään yhä etsiä paikkaajaa pitkään seuraa palvelleelle Lee Carsleylle, joka Johnsonin tavoin lähti hiukset hulmuten kotikonnuilleen, Birminghamiin. ”Carsin” piti olla jo kehäraakki, mutta luvattoman vaikeaa on ollut miehelle tarpeeksi suuren kaliiberin paikkajaa löytää. Vanhoista pelaajista avaukseen voisi olettaa useammin lähinnä Leighton Bainesia, joka ei ole toistaiseksi saanut riittävää näyttömahdollisuutta loukkaantumistensa vuoksi.

David Moyes saattaa suosia totuttuun tapaan 4-5-1 pelaajaryhmitystä (tai tarkennettuna 4-4-1-1), jossa ainoa kärkimies on Middlesboroughista viime kaudelle maaleja paukuttamaan ostettu Yakubu.

Hänen takanaan haistelee tilanteita kunnossa ollessaan Tim Cahill. Muut keskikentän paikat ottavat Mikel Arteta, joka kunnossa ollessaan voi huseerata joka puolella keskikenttää, Leon Osman, Phil Neville sekä Steven Pienaar. Joukkueen kapteeni Neville ei tosin ole täysin omimmillaan ollut puolustavassa roolissa keskikentällä vaan pelannut paremmin oikeana laitapuolustajana, jonka vuoksi Moyes ymmärrettävästi yhä etsiikin uutta miestä ankkuriksi.

Puolustus on Toffeesin paras osa-alue. Neville mainittiin jo, ja hänet nostankin aloittavaksi laitapuolustajaksi oikealle. Tony Hibbert on kelvollinen tuuraaja. Puolustuksen keskustaan on kolme mitat täyttävää topparia: Phil Jagielka, Joseph Yobo sekä maajoukkuekuvioihinkin vahvasti rynninyt Joleon Lescott. Viime kaudella tosin Moyes peluutti usein topparikaksikkona juuri Yobo-Jagielkaa kun taas Lescott pelasi ei niin omimmalla tontilla vasempana laitapuolustajana. Vasemmalle olisi tarjolla myös laadukas Leighton Baines. Moyes ei kuitenkaan herkästi tee muutoksia, joten laitetaan tässä tapauksessa Lescott vasemmalle.

Maalilla itseoikeutetusti Tim Howard. Hyvä kakkosmies on hakusella, sillä Stefan Wesselsin palattua takaisin Saksaan, on käynyt selväksi, etteivät John Ruddy tai Iain Turner ole vieläkään riittävän kypsiä haasteeseen kakkosmolarin paikasta.

Ihannekokoonpano: (4-5-1)

Haastajat/muuta: Jos ja kun keskikentälle saadaan kunnon puolustava pelaaja, siirtyy Neville laitapuolustajaksi Hibbertin paikalle. Nuorista pelaajista keskikentän pohjalla saatetaan hyvinkin nähdä tulevalla kaudella Jack Rodwell, joka on todellinen lupaus. Hyökkäyksessä on hieman liikaa Johnsonin lähdön myötä kaikki Yakubun harteilla. James Vaughan on kuitenkin valioliiga-ainesta pysyessään loukkaantumattomana ja Victor Anichebe tuo kookkaana pelaajana vaihto(pelaaja)ehdon.

Vaikka viime kauden menestys olikin kohtalaisen hyvä, jäi muutaman pelaajan kohdalla toivomisen varaa. Mikel Arteta kärsi läpi kauden vaikeasta vatsalihasvammasta, joka söi espanjalaistaiturin tehoja. Kesällä mies hoidatti ongelmansa leikkauksella ja kaikki merkit kesän harjoitusotteluissa ovat viitanneet spanskin vahvaan paluuseen joukkueen pelin luovaksi johtajaksi. Toissa kaudella syntyi myös yhdeksän valioliigamaalia, joten tavoitetta piisaa.

Toinen loukkaantumisten uhriksi jälleen jäänyt pelaaja on Tim Cahill. Australialainen keskikenttäpelaaja näkyy usein maalintekijänä myös isoja joukkueita vastaan ja Cahillin poissaolon myötä myös pärjääminen ns. ”Big Fourin” joukkueita vastaan oli viime kaudella vaikeaa. Ronski pelityyli tuo miehelle usein myös loukkaantumisia ja pitääkin vain toivoa, että jo pariin kertaan murtunut jalkapöytä nyt pysyisi ehjänä – kuten mies muutenkin.
Yakubu näytti pienten käynnistelyvaikeuksien jälkeen olevansa hyökkäyspäässä hintansa arvoinen. Nigerialaisjässikkä iski kaudella parikin hattutemppua ja oli ensimmäinen pelaaja sitten Peter Beardsleyn, joka osuu Toffeesille yli 20 maalia saman kauden aikana. Toivottavasti vain tarjoilu Yakille pelaa jatkossakin, sillä miehen repertuaarin suurinta antia ei ehkäpä pallon ylöstuominen ja tilanteiden rakentelu ole.

Neljänneksi tähän kategoriaan nousee ehdottomasti myös Joleon Lescott. Keskuspuolustuksessa parhaiten viihtyvä Lescott pelasi valtaosan kautta vasempana laitapuolustajana, mutta selvisi paikallaan moitteetta. Joleon teki upeasti kahdeksan valioliigamaalia ja valittiin oikeutetusti Evertonin viime kauden parhaaksi pelaajaksi. Hyvät otteet palkittiin myös edustuksilla Englannin maajoukkueessa, jonne varsinkin puolustuspään pelaajien ei tunnetusti ole kaikkein helpointa murtautua.

David Moyesilla on edessään tämän hetkisen sopimuskauden viimeinen kausi. Kovasti on puhuttu managerin kirjoittavan jatkosopimuksen, mutta pahat kielet tietävät myös kertoa skotin haluavan nähdä, millä tavalla seurajohto aikoo vastata haasteeseen ja miehen omiin kunnianhimoisiin pyrkimyksiin viedä Everton askelta korkeammalle niin valioliigassa kuin Euroopankin kentillä. Suomeksi sanottuna ”kaikki on kiinni rahasta”.

Moyes on kannattajien mielissä korkealla ja mies on näyttänytkin kyntensä viemällä urallaan yhtä kautta lukuun ottamatta Toffeesin jatkuvasti korkeammalle sarjassa kuin mitä ennakkokaavailut ja kenties myös materiaali olisi antaneet olettaa. Tinkimättömänä ja  kovaan työntekoon uskovana managerina Moyes on onnistunut myös tekemään rajallisilla resursseilla useita hyviä pelaajahankintoja. Toivottavasti tulevaisuus soisi miehelle enemmän pelimerkkejä, jolloin nähtäisiin, onko skotti itse myös valmis nousemaan managerisuuruuksien joukkoon, vaikkapa Sir Alex Fergusonin ja Arsene Wengerin tapaan.

Arvio on, että Evertonin sijoitus saattaa hieman heikentyä viime kautisesta, mikäli joukkuetta ei edelleenkään vahvisteta ennen kauden alkua, tai edes sen aikana. Materiaali kestää hyvin vertailun kuuden joukkoon, mutta loukkaantumiset tuntuvat varmasti kovemmin kapeassa ringissä kuin suuremmilla seuroilla. Pisteitä tullee vahvan puolustuksen ansiosta, mutta hyökkäyspeli on kysymysmerkki. Veikkaus sijoituksesta menee sijoille 6-8.

Toffeemies

Perustettu: 1878
Aikaisemmat nimet: St. Domingo F.C.
Kotikenttä: Goodison Park
Kapasiteetti: 40,569
Nettisivut: www.evertonfc.com

Kokoonpano
Otteluohjelma ja tulokset

VIIMEISET 10 VUOTTA

VIIME KAUSI
Valioliiga: 5
FA Cup: 3. Kierros
Liigacup: Välierät
UEFA Cup: 16 joukossa

Andrew Johnson (Fulham) - ei vahvistettu
Manuel Fernandes (Valencia) - laina päättyi
Thomas Gravesen (Celtic) - laina päättyi
Stefan Wessels - sopimus päättyi
Lee Carsley (Birmingham City) - ilmaissiirto
Jamie Jones (Leyton Orient) - ilmaissiirto