Historia

Saavutukset
Managerit

Jalkapallo tuli Liverpooliin vuonna 1878, jolloin  St Domingo -niminen järjestö piti paikallisessa kappelissa urheilutapahtumia.  Jalkapallo saavutti tuolloin paljon suosiota  ja St Domingo järjesti alueen, jossa jalkapalloa saattoi harrastaa.  Vuotta myöhemmin joukkue vaihtoi nimekseen Everton.  Viisi vuotta myöhemmin, vuonna 1884, Everton alkoi pelaamaan kotipelinsä vuokraamallaan Anfield Roadilla.  Vuokranantajina toimivat ystävykset John Orrell ja John Houlding. Houldingista tuli myöhemmin Liverpool FC:n johtaja.

Maaliskuussa 1892 Everton siirtyi pelaamaan Stanley Parkiin, johon heille oli rakennettu uusi stadion, Goodison Park. John Houldingille jäi kenttä, mutta ei joukkuetta. Hän oli kuitenkin onnekas, koska lahjakas Irlantilainen, John McKenna (Evertonin valmennusjoukkueen jäsen) pysyi hänelle uskollisena. Viidensadan punnan lainalla McKenna alkoi rakentaa Liverpoolin joukkuetta. Hän etsi lahjakkuuksia pohjoisesta ja kokosi joukkueen, jota alettiin kutsua ”kaikkien Macien joukkueeksi”. Tässä viitattiin siihen, että kaikki joukkueen jäsenet tulivat Skotlannista lukuunottamatta maalivahti Bill McOwenia, joka oli Englantilainen. McKenna joutui turvautumaan Skotlantilaisiin, koska tuohon aikaan yhden kaupungin jalkapalloilijoista ei saanut helposti koottua kahta joukkuetta. McKennan avuksi tuli myös Houldingin tuttava W.E. Barclay.

Houlding olisi halunnut heti pelaamaan mestaruussarjaan, mutta heidän oli ensin pelattava kausi paikallisessa Lancashire liigassa. Liverpool pelasi ensimmäisen pelinsä  Rotherhamia vastaan
1. syyskuuta 1892 ja Liverpool voitti ottelun 7-1.

Kaudella 1893-94 Liverpool oli noussut jo toiseen divisioonaan vain yhden kauden jälkeen. Liverpoolin ensimmäinen liigapeli oli Middlesbroughissa, jossa historiallisen ensimmäisen Liverpoolin liigamaalin teki Malcom McVean.  Liverpool voitti tuolloin 2-0. Kauden edetessä Liverpoolin kotiotteluissa kävi noin 20 000 katsojaa ottelua kohden. Melko hyvä saavutus seuralta, joka oli juuri perustettu, eikä välttämättä olisi näinollen saanut paljoa tukea taakseen.  Kaudella 1898-99 Liverpooliin saapui ensimmäinen maailmanluokan pelaaja, keskikenttäpelaaja Alex Raisbeck, joka puki päälleen Liverpoolin kuuluisan punaisen pelipaidan (Liverpool pelasi vuoteen 1896 asti sinivalkoisessa peliasussa).

Kaudella 1900-01 Liverpool voitti historiallisen ensimmäisen Liigamestaruuden.  Tämä oli ensimmäinen kaikkiaan 18:sta Liverpoolin voittamasta Liigamestaruudesta.  Se on enemmän kuin yhdelläkään muulla Englantilaisella jalkapalloseuralla.

Vuonna 1914 Liverpool pääsi ensimmäiseen FA Cupin finaaliin, mutta hävisi tuolloin Burnleylle.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Liverpool näytti ihmisille, mihin se kykeni voittamalla 1. divisioonan kahdesti peräkkäin kausilla 1921-22 ja 1922-23. Tämän jälkeen Liverpoolista ei sitten paljoakaan kuulunut. Toinen maailmansota aiheutti tauon jalkapalloilussa, mutta sodan jälkeen Liverpool oli taas valmis uusiin haasteisiin.

Sodan jälkeen kaudella 1946-47 Liverpool palautti mestaruuden Anfieldille. Joukkueeseen kuului mm. Bob Paisley, Jack Balmer ja Billy Liddel. Joukkue hävisi vain yhden viimeisistä kuudestatoista pelistään.

Vuonna 1950 Liverpool oli lähellä voittaa FA Cupin, mutta tuli taas lyödyksi finaalissa. Tästä lähti joukkueen alamäki kohti 2. divisioonaa, johon se joutui vuonna 1954.

Vuoteen 1959 asti Liverpool oli 2. divisioonassa ja näytti, ettei edistystä olisi tapahtumassa. Kuitenkin joukkueen kohtalo oli muuttumassa. Muutoksen toi suuri mies, Bill Shankly, joka saapui Anfieldille, Liverpoolin valmentajaksi.

Vuonna 1962 Liverpool oli takaisin liigassa ja kaudella 1963-64 Shankly johti joukkueen mestaruuteen. Vuonna 1965 Liverpool viimeinkin voitti ensimmäisen FA Cupin 2-1 tuloksella Leedsistä.

Shankly jatkoi voittamalla kaksi mestaruutta, FA Cupin ja johti Liverpoolin ensimmäiseen mestaruuteen Euroopassa – UEFA Cupin voittoon kaudella 1972-73. Shankly oli tunnettu johtajuudestaan ja innoituksestaan, mutta hän myös osti  kuuluisaksi tulleita pelaajia kuten Ron Yeatsin, Emlyn Hughesin, Ian St Johnin, Ray Clemencen ja Kevin Keeganin. Shanklyn lopettamisen jälkeen fanit kyselivät hädissään, että onko Liverpoolilla tulevaisuutta hänen jälkeensä. Se oli kuitenkin turhaa.

Bob Paisley, legendaarisen ”bootroomin” jäsen,  palkattiin Shanklyn seuraajaksi. Kahden vuoden kuluessa Liverpool voitti yhdeksännen mestaruutensa ja toisen UEFA Cupin. Aluksi ihmiset uskoivat, että Liverpoolin menestys johtui vain Shanklyn luomasta pohjasta, mutta 9-vuotisen uran jälkeen hän oli, ja on yhä, menestyksekkäin valmentaja Englannin jalkapallohistoriassa. Kukaan ei enää voinut kieltää Paisleyn suuruutta. Kun Paisley lopetti valmentajauransa vuonna 1983, hän teki sen tyylillä: Liverpool voitti liigan ja liigacupin.

Vuonna 1989 maailma näki pahimman jalkapallo-onnettomuuden, kun 96 ihmistä kuoli huonojen järjestelyjen johdosta Hillsboroughilla. Viikot kuluivat ja ihmiset surivat ja miettivät, miten tällaista saattoi tapahtua.

Vuonna 1991 Kenny Dalglish erosi kesken kauden, koska hän ”tunsi, että hänen päänsä oli räjähtämässä”. Liverpoolin valmentaminen toi niin suuria paineita, että hänen oli lopetettava. Dalglishin lopettamishetkellä Liverpool oli liigan johdossa. Dalglish on sanonut, että hän olisi tullut takaisin Liverpoolin valmentajaksi, jos häntä olisi kysytty. Liverpool kuitenkin palkkasi hänen vanhan joukkuekaverinsa Graeme Sounessin, jonka aikana loppui Liverpoolin loistokas hallinta Eurooppalaisilla ja Englantilaisilla jalkapallokentillä. Ensimmäisellä kaudellaan Souness johti Liverpoolin kuudenneksi Valioliigassa, mutta FA Cupin voitto piti fanit vielä tyytyväisinä.

Seuraava kausi oli katastrofi Liverpoolille. Pool putosi FA Cupista jo kolmannella kierroksella häviämällä Boltonille ja Valioliigassa joukkue sijoittui kuudenneksi. Sounessin aika Liverpoolin valmentajana alkoi olla ohi, ja viimeinen naula hänen arkkuunsa oli häviö Bristol Citylle FA Cupissa seuraavalla kaudella.

Positiivista Sounessin valmentaja-aikana oli se, että hän toi esille seuran nuoria pelaajia kuten Robbie Fowlerin, Steve McManamanin, Jamie Redknappin ja Rob Jonesin. Vaikka nämä pelaajat nostettiinkin joukkueeseen vain korvaamaan loukkaantuneita, se oli tärkeä vaihe heidän urakehityksessään.

Sounessin eron jälkeen vuonna 1994 Liverpool etsi valmentajaa jälleen legendaarisen ”boot roomin” jäsenistä, ja Roy Evans sai paikan. Hän ei kuitenkaan pystynyt pelastamaan Liverpoolia ahdingosta sillä kaudella, vaan Pool sijoittui Valioliigassa kahdeksanneksi. Kauden 1994-95 alussa Liverpoolin peli näytti lupaavalta. Roy Evansin ensimmäisellä kokonaisella kaudella joukkue voitti liigacupin ja sijoittui neljänneksi Valioliigassa. Siitä lähtien Liverpool on ollut kärjen tuntumassa – aina lähellä liigan voittoa, mutta vielä sitä ei ole saavutettu.

Kesällä 1998 Ranskalainen Gérard Houllier tuli Roy Evansin pariksi valmentajaportaaseen. Muutaman kuukauden kuluttua Evans erosi ja jätti Houllierille valmentajuuden ja samalla mahdollisuuden palauttaa loiston päivät takaisin kotiin, Anfieldille. Houllier onkin suoriutunut tehtävästään hyvin johtamalla Liverpoolin mm. triplaan (Liigacup, FA Cup ja UEFA Cup) kaudella 2000-01.