Valioliiga

Tottenham Hotspur 2002-2003 kausiarvio (nähdyn perusteella)

Spurs päätti jälleen kauden keskellä taulukkoa, kymmenentenä. Joulun jälkeen tapahtunut romahdus tiputti Spursia pikku hiljaa alaspäin, kun jouluna vielä haaveiltiin jopa kärkikahinoissa pysymisestä tai edes siitä kuuluisasta ”euro-paikasta”. Eipä sitä sitten tullut. Kaksi viimeistä ottelua hävittiin rökäletappioina, vaikka eipä se siinä vaiheessa enää mitään merkinnytkään. Hoddle saanee vielä yhden kauden aikaa näyttää, onko hänestä mihinkään.

Kesä tulee olemaan Glendalle ja Spursille tärkeätä aikaa siirtomarkkinoilla, sillä Teddy Sheringham, Steffen Freund ja todennäköisesti myös Gustavo Poyet lähtevät seurasta. Hyökkäyspäässä on ehkä eniten ostotarvetta, koska Iversen ei ole ollut kunnossa koko kaudella ja Keano ei yksin maaleja saa aikaiseksi (ja oli myös välillä loukkaantuneena). Minä kyllä Glendan housuissa etsisin parin hyökkääjän lisäksi paria puolustajaa, koska sinnekin on saatava pysyvyyttä. Tällä kaudella Spursin puolustuksessa ei pelannut monikaan pelaaja yhdessä peräkkäisiä pelejä. Deano oli ainut perusvarma puolustaja, mutta ikävä kyllä oli aina yhden kolmesta matsista loukkaantuneena. Tosin ei muu joukkuekaan säästynyt loukkaantumisilta ja esimerkiksi superkunnossa ennen vakavaa loukkaantumista ollut Ziege pelasi vain 12 pelissä, kauden hienosti aloittanut Redknapp vain 17 pelissä ja Anderton 22 pelissä. Siinä mielessä voisi kai toivoa, että Glenda panostaisi hankinnoissaan nuoriin pelaajiin, jotka ehkä pysyvät kunnossa ja hioutuvat kauden kuluessa joukkueeksi. Nyt homma on vähän liian hajanaista ja runkopelaajilla ikä alkaa jo painaa huipputason jalkapallopelaajaksi. Teddy, joka nyt siis lopettaa on 37v, Gus täyttää ensi syksynä 36v, Dazza ja Ziege ovat 31v, Redknapp kesällä 30v jne. Suuri ihmetyksen aihe faneillekin oli tällä kaudella, että miksi nuoret eivät saaneet mahdollisuutta näyttää. Esimerkiksi kauden alussa Belgiasta tullut Jonathan Blondel pelasi ainoastaan yhdessä ottelussa.

Seuraavassa oma mutu-arvioni pelaajistosta näkemieni otteluiden perusteella:

Kasey Keller jokaisessa kauden matsissa pelannut ykkösmolari

ykkösketju

Robbie ”Keano” Keane huikeata taistelutahtoa, nopeutta, röyhkeyttä, maaleja, Everton-hattutemppu

Christian Ziege suosikkipelaajani, loistavia keskityksiä, upeita vaparimaaleja, mutta kauden himmensi vakava loukkaantuminen

Dean ”Deano” Richards ykköspakki, perusvarmaa peliä, harmittavan loukkaantumisaltis, mutta silti ehdottomasti paras puolustaja, joka rauhoittaa ympärillään heiluvia nuorukaisia

kakkosketju

Simon Davies alkusyksy hurjassa vireessä, loppukausi muun joukkueen kanssa surffaillessa, tulevaisuus kuitenkin näyttää erinomaiselta ja toivottavasti Simon ensi kaudella says mistä kana pissii!

Steffen Freund loistava taistelija keskikentän alimpana, harmi vaan, että Glenda pudotti Spursin taistelun ruumiillistuman penkille joulun jälkeen ja kausi jäi viimeksi lilywhiteissa

Stephen Carr ajoittain loistavaa tukea hyökkäyksille, vaikka puolustuspäässä sitten soikin, taistelija

kolmosketju

Teddy Sheringham veteraani sai aikaiseksi 10 maalia, vaikka hitaus ja ikä alkoivatkin aika ikävästi loppukaudesta painaa, sopimus loppui, goodbye Teddy-boy

Gustavo Poyet kolmanneksi paras maalintekijä 6 maalilla, mutta ei enää missään nimessä huippukuntoinen taistelija, kuten viime kaudella, ikäkö lie painaa häntäkin

Jamie Redknapp hienosti kauden aloittanut keskikenttäpelaaja vajosi sitten taas loppukaudesta loukkaantumisten suohon

nelosketju

Anthony Gardner pitkä koikkelehtija, nuori puolustaja, jolla näyttää olevan ruusuinen tulevaisuus edessään, jos vaan saa otteisiinsa varmuutta

Ledley King mahdollinen tuleva Englannin maajoukkuemies pelaa upporikasta ja tosi köyhää, välillä loistavia pelastuksia puolustuspäässä, välillä kamalia virheitä, tarvitsee varman pakin tyyliin Deano vierelleen, että pääsee parhaimmilleen

Chris Perry edellisiä kokeneempi, rauhallinen ja suht varma, mutta ei mikään huippupelaaja hänkään

vilttiketju

Darren ”Dazza” Anderton alkukaudesta näytti välillä, että mies pääsee hyvään vireeseen, kunnes hyytyi

Mauricio Taricco hieman paikkaansa hakeva vasen puolustaja, pelaa myös sikaa, josta en pidä

Matthew Etherington nopea, mutta epävarma laituri, jolla vielä opettelemista keskittämisen jalossa taidossa

penkkikerho

Goran Bunjevcevic ei istunut penkillä, vaan pelasi 37 pelissä, minun puolestani olisi kyllä voinut istua

Gary ”Doc” Doherty ei jooko Docia enää hyökkäykseen jooko, eikä välttämättä puolustukseenkaan

Ben Thatcher peruspakki

Kazuyuki Toda nähtäväksi jää, saako Kazu ensi kaudella avauskokoonpanopaikan ja roolin rikkovana puolustavana keskikenttäpelaajana

Jonathan Blondel nuori tulevaisuudenlupaus, joka ei saanut peliaikaa

Steffen Iversen kausi meni plörinäksi taas kerran loukkaantumisten vuoksi

Jamie Slabber nuori tulevaisuudenlupaus hyökkäykseen

Milenko Acimovic ei saanut kunnolla peliaikaa ja kun sai, niin ei päässyt oikein pelirytmiin

 

11.05.2003 Tottenham Hotspur 0 - Blackburn Rovers 4
Kauden päätösmatsi kotona kuvasti sitä, missä Spursissa mennään. Keskikasti on paikkamme ja Uefa-cup-paikan voitolla varmistanut Blackburn piti meitä pilkkanaan. Glenda peluutti kokenutta kaartia, vaikka olisi voinut kokeilla vähän jotain erilaista. Ziege palasi kentälle hölkyttelemään pitkän loukkaantumisen jäljiltä. Toivottavasti mies on ensi kaudella kunnossa. Ja toivottavasti vanhan kaartin surffailijat ovat ensi kaudella enemmänkin penkkimiehiä, kuin avauskokoonpanon (ja sitä kautta koko pelin pelaavia) miehiä. Paskaa paketissa tarjosi Spurs näissä kahdessa viimeisessä matsissaan.

03.05.2003 Middlesbrough 5 - Tottenham Hotspur 1
Plääh.

 

Päivitys 29.04.2003: surffailua

27.04.2003 Tottenham Hotspur 0 - Manchester United 2
Keller vastaan Nistelrooy. Keller hävisi.

21.04.2003 West Bromwich Albion 2 - Tottenham Hotspur 3
Merkityksetön voitto jo tippuneesta joukkueesta. Keano senkin sai aikaan.

 

Päivitys 20.04.2003: Voitto, tasuri ja tv-tappio

05.04.2003 Tottenham Hotspur 2 - Birmingham City 1
Keanon onnistunut maalivahdin häpäisy tämän tiputettua pallon eteensä ja Keanon napattua se siitä ja maalattua peli oli mennä taas vituiksi, kun Gus kaatoi rangaistuspotkun arvoisesti ranskikärki Dugarryn, mutta sitten pelin loppuhetkillä Gus kuittasi hienolla volleyllä, kun pallo leijaili Kellerin avauksesta aina vastakkaisen boksin reunalle asti.

12.04.2003 Leeds United 2 - Tottenham Hotspur 2
Vierastasuri on ihan hyvä tulos. Teddy puski Spursin ekan ja Keano tekaisi toisen maalin.

18.04.2003 Tottenham Hotspur 0 - Manchester City 2
Spurs jäi kotonaan Mansen jyrän alle. Spurskamu Heikki saapui jälleen katsomaan matsia Canalilta ja Kajaanissa oli meneillään hegemoniataisto Juhan (Spurs) &Harrin (ManC) katsoessa matsia. Peli alkoi ManC:n hirveällä painostuksella, joka jatkui 20 minuuttia. Parin minuutin pelin jälkeen painostus tuotti kulmapotkun, jossa merkkausvirheen takia vapaaksi jätetty Sommeil puski avausmaalin vieraille. 20 minuutin pelin jälkeen seurasi toinen maali kaaoksen jälkeen, kun King puski pallon suoraan Anelkalle, jonka laukaus jäi vähän torsoksi, pallo kimpoili äijältä toiselle, Keller pelattiin pihalle ja nuori Joey Barton latasi pallon Bunjemanin kautta maaliin. Eka puoliaika jatkui samanlaisena, Spursilla oli oikeastaan vain yksi maalipaikka, jossa Teddy latasi volleyn Smeichelin käsiin. Toinen puoliaika toi mukanaan vaihtoja, kentälle marssivat puoliajalla Perry ja Toda, jonka valioliigadebyytti oli kohtalainen, taistelua riitti. Hyökkäykset vyöryivät Cityn maalille ja paikkoja kavennukseen oli. Teddy veti uskomattomasti kahdesta loistavasta paikasta ensin volleystä puhtaan ohipotkun, sitten toisen volleyn, joka epäonnistui ja jäi torsoksi. Keanolla oli myös loistava paikka, mutta Smeichelin reaktiojalkatorjunta esti maalinteon. Acimovic tuli vielä kentälle surffailemaan, mutta ei saanut mitään aikaan. Surkea kotipeli, kerta kaikkiaan...

 

Päivitys 25.03.2003: Kolme peräkkäistä tappiota & jäähyväiset euro-haaveille (?)

24.03.2003 Bolton Wanderers 1 - Tottenham Hotspur 0
Sohvallemme istuutui taas vaihteeksi lisäkseni Spurs-tuttavani, jonka kanssa ensin paransimme hetken maailmaa ja sitten nautimme oluesta sekä jalkapallosta. Harmi vaan, että Spursin peli ei taaskaan ollut mitenkään hienoa katseltavaa. Robbie Keane palasi avaukseen loukkaantumisen jälkeen, pelasi varsin pirteästi, mutta pelaamattomuus näkyi tilanteissa, joissa olisi pitänyt ratkaista. Huippukuntoinen Keano olisi varmasti tehnyt ainakin yhden maalin paikoistaan. Simon Daviesilla oli myös yksi läheltä piti -tilanne, mutta Gus oli aivan pimennossa ja Teddykään ei kummoisesti aikaan saanut. Vanhukset joutais näköjään penkille, ei tuommoisella pelillä kannata valioliigassa paljon yrittää. Glenda peluutti 4-4-2 taktiikkaa toppariparina King-Thatcher. Kävipä sitten silleen, että jo eka puoliajalla Thatcher joutui linkuttamaan vaihtoon, joten vaihdosta oli otettava kentälle viime pelit kärjessä pelannut Doc, joka taitaa olla sitten viimeinen topparivaihtoehto, kun loukkaantuneena ovat edelleen Richards, Gardner, Perry ja Thelwell. Toki Bunjemankin voisi pelata topparina, jos tarve niin vaatisi. Taaskaan ei muuten pelissä nähty Todaa, eikä nuori Slabberkaan päässyt esittelemään taitojaan, vaikka vaihtoja olisi ollut käytettävissä, mutta ilmeisesti Glendalle ois riittänyt tasuri...saipahan sitten nenilleen, kun toisen puoliajan Spurs kävi puolustustaistelua Kellerin ja hienosti pääpeliä pelannutta Docia vastaan, kunnes lisäajan toisella minuutilla Boltonin Andre voitti pääpallossa Kingin, pallon saanut Djorkaeff rynnisti kohti Spurs-maalia ja ristiin juoksi dorkan perään kiinni Doc, joka kaatoi kömpelösti ranskikärjen. Rankin veti kylmästi sisään Jay-Jay Okocha - varmaan oli melkoinen paikka vetää rankkia tossa vaiheessa. Minä toivotan siis hyvästit euro-toiveille ja onnea Jässille & kumppaneille sarjapaikan säilyttämistaistelussa.

16.03.2003 Tottenham Hotspur 2 - Liverpool 3
Tanon eka Spurs-maali kautta aikojen ja Teddyn viimehetken kavennus nuoren Jamie Slabberin (liigadebyytti) syötöstä ei auttanut, kun Spurs jatkoi surkeata sarjaa ja punakone jylläsi. Gerrard oli liikaa Spursin tämänkertaiselle puolustukselle, jossa häärivät Carr, Thatcher, King ja Taricco. Hyökkäyksessä näkyi edelleen Docin puutteellisuus kärkipelaajana ja nuori Slabber sai chanssin ykkösjoukkueessa...

 

Päivitys 02.03.2003: Sir Les strikes again...harmi vaan että ei Spursin paidassa

01.03.2003 West Ham 2 - Tottenham Hotspur 0
Lauantai-illan matsi tuli Canal+lta, mutta eihän sitä joutanut livenä kattomaan, kun oli ensin FC Huonon kevätkauden avajaiset ja sen jälkeen "venyttelysessio" Nightingalessa oluen kera ja vielä saunoen myöhemmin, joten eipä sitä joutanu. Masentavat uutiset odottivat netissä ja matsin katsoin vasta seuraavana päivänä. Ja ei siinä voinut olla päätä pyörittelemättä.

Ensiksikin: Gary Doherty jälleen kärjessä. WTF is Glenda thinking? Miksi hyökkäykseen ei pantu vaikka Acimovicia tai Daviesia, kyllä nopeudellakin olisi kuitannut ne ongelmat, mitä Dohertylla kärjessä on. Muuten Spurs joutuu pelaamaan koko ajan pitkiä keskityksiä, eikä siitä seuraa pitemmällä tähtäimellä mitään hyvää eikä kontrolloitua. Toki olisi maalejakin voinut tulla, jos olisi tuuri käynyt, mutta nyt ei onannut.

Noh, ei ne ongelmat tietty siellä pelkästään olleet. Keskikenttä oli aikamoisen sekaisin, kun Glenda kokeili laitapeliä niin, että keskelle jäivät Bunjeman ja Dazza. Bunjea en ole jaksanut aiemmin moittia, mutta mies pelaa kyllä laiskasti. Olisi siinä kaivattu Kazun tai Freundin taistelua heti alusta lähtien. Dazza pelasi ajoittain hyvin, mutta välillä näki, että mies kaipaisi joko nopeampaa kärkikalustoa juoksemaan syöttöihin ja myös Gusin taitoa vierelleen.

Sitten puolustus. Voi äiti. Ensimmäistä kertaa näin Kellerin pelaavan aikamoisen heikon pelin. Eka maali, jonka Sir Les veti lujaa, meni Kellerin käsistä sisään. Oliko siinä sitten Sir Lesin kaikki painava sanottava entistä seuraansa ja ehkä viimeistä kautta pelaavan veteraanin viimeisen maaliputken alkuräjähdys, sitä en tiedä, mutta olisi sen vedon kai voinut torjuakin.

Toinen maali oli kuitenkin aika järkyttävä tapaus. Siinä meni nimittäin kaikki pieleen. Ensin Ledley King (hyi hyi, taas!) muni korkean pallon hutipotkulla, sitten Carr rähmi pallon kanssa maalin edessä, sitten Keller lähti nyrkkeilemään ja pallon perään maaliltaan, jonka jälkeen Richards peitti Kellerin tien kohti ulospäin vierivää palloa ja pam, Carrick pamautti pallon verkon perukoille.

Pelin valopilkut olivat vasemman laidan vikkelä Etherington, joka loi paikkoja. Davies oli myös hyvä, muttei häikäissyt. Carr oli jälleen vikkelä kärjessä, mutta puolustuspäässä ei esittänyt mitään. Suurin osa porukasta pelasi kyllä alle tasonsa, aivan kuin olisi pelattu ensimmäisestä maalista ja kun se tuli, ei enää kiinnostanut. Tulikohan tästä hieman liian negatiivinen matsiarvio? No, ei voi mitään. Pelejä olisi voitettava, jos europaikkaan tähdätään...

 

Päivitys 25.02.2003: Kotipelin "hurmaa" kisastudiossa

24.02.2003 Tottenham Hotspur 1 - Fulham 1
Aloimme Spurs-tuttavani kanssa suunnitella maanantai-illan penkkiurheilujuhlaa jo hyvissä ajoin tammikuun puolella. Sovimme, että hän tulee katsomaan matsia, jota ennakoin "japsien kohtaamiseksi". Sellaista siitä ei tullut, vaikka matsia ennen luinkin netistä, että Kazu on
vaihtopenkillä kuten vastapuolella Inamotokin. Ehkä eniten mietitytti, että miten 4-4-2 taas vaihteeksi sujuu ja pärjääkö Gary "Doc" Doherty oikeasti kärjessä Teddyn kanssa. No ei pärjänny! Doherty oli koko ajan joko myöhässä tilanteista, kun nopeus ei riittänyt, tai sitten paitsiossa, kun
puolustuslinja nousi Docin yrittäessä livahtaa siltä karkuun. Pääpelitilanteitakaan ei oikein herunut, joten esitys jäi todella vaisuksi.

Kisastudiomme olikin yhtä mieltä, että jotakuta muuta voisi kokeilla kärjessä, esimerkiksi loistavasti spurtannutta Simon Daviesia, jonka Fulhamin molari Taylor kaatoi rankin arvoisesti. Teddy pisti pallon hallitusti sisään, mutta siinäpä ei ollut mitään uutta sinänsä.

Topparikaksikkomme Richards-King olisi saanut varsin hyvän arvosanan, paitsi että kun King oli myöhässä Marletin kanssa, niin Boa Morte tuli ja tykitti ennen tuota rankkia jo Fulhamin johtoon. Oli siinä kyllä Carrkin ihan pihalla, mutta miehen hyvistä puolista sai nauttia loppupelin ajan, upeiden keskitysten viuhuessa maalille suurin piirtein joka hyökkäyksen päätteeksi.

Yksi paikka oli sitten aivan mieletön, Acimovic sai Carrin nappisyötön ja edessä oli tyhjä maali! Vittu, mikä tahansa veto ois mennyt oikeasti siitä kohti sisään, mutta Milon sisäsyrjälumpsu ei, vaan hypähti oudosti yläriman kautta yli. Ou nou! Kingillä oli myös hyvä paikka kuitata hänen omaksi maalikseen merkitty Fulhamin maali (siis tuo Boa Morten veto osui vielä matkalla kämmäilyään paikkaamaan rynnännyttä Kingiä jalkaan ohjaten pallon ohi Kellerin...) kun mies puski oivasti ja kovasti kohti maalia, mutta molari torjui puskun ylärimaan. No, tässä vaiheessahan maalilla ei ollut enää Taylor, joka ajettiin tuon Daviesin kaadon jälkeen kentältä, mutta ei se kyllä Spursin peliä tehostanut, vaikka miesylivoimalla oltiinkin.

Ja sitten koitti vielä Andertonin pimeä hetki. Kaksi varoitusta neljän minuutin sisään ja ulosajo. Loput 20 minsaa joukkueet surffailivatkin sitten kentällä, mitä nyt Saha meinasi tehdä hienon maalin Fulhamille. Huono esitys Spursilta ja taktisestikin tuntui kaikki menevän pieleen, kun Gus ja King loukkaantuivat ja Dazzan ulosajon jälkeen Glenda ei enää tiennyt pitäiskö ottaa vaihtoja vai ei...ois perkele ottanut niitä vaihtoja jo 60. minuutilla, niin ois saanut nähdä viimeiset puoli tuntia edes kovaa yritystä by Kazu and Iversen, mutta ei. Pakko siis jälleen kerran kritisoida Glendaa siitä, että ei reagoi asioihin ajoissa!! Hermot menee kotikatsomossakin. Onneksi meillä oli sopivasti, mutta ei liikaa olutta - ja turkinpippureita - jotta jaksoimme matsin loppuun asti. Olihan se tietysti aika jännäkin ajoittain, mutta yleisesti ottaen varsin huonoa peliä. Ois voinut päättyä vaikka Fulhamin voittoonkin. Tästä ei ole helppoa jatkaa lauantain tiukkaan paikallisderbyyn West Hamin vieraana, sillä West Ham on sunnuntaisen voiton aikaansaaman itseluottamuksen huumassa varmasti nyt pelaamassa kuin viimeistä päivää, eikä luovuta helpolla. Ja jos Spursin peli on sitten, mitä se oli maanantai-iltana, niin enpä ihmettelisi, vaikka pisteet jäisivät Upton Parkille. West Hamille voitto olisi elintärkeä, sillä se on vielä kolme pistettä putoamisviivan alapuolella.

Spursillekin lauantain pisteet olisivat tuiki tärkeitä, jos euro-kentille mieli vielä pojilla tekevi, mutta sen minä sanon, että enpä odota lauantailta kovin kummoisia. Jos kävis ensin FC Huonon treeneissä telomassa jalkansa ja kattois sitten Canal+lta, kun Spurs ottaa turpiinsa. Noh, hyi minua, olenpas minä pessimistinen. Siis tarkoitin sanoa, että ensin käyn FC Huonon treeneissä telomassa jalkani, sitten oluella Nightingalessa, jonka jälkeen katson Canal+lta, kun Spurs ottaa turpiinsa ;-)

Päivitys 10.02.2003: Vierastasuri ja kauden suurinumeroisin kotivoitto

Maaottelutauolle kahden hyvin menneen pelin jälkeen, liigassa seitsemäntenä pisteen päässä Liverpoolista. Ledley King valittiin Englannin maajoukkueeseen. Jos King pääsee pelaamaan Solin kaverina, niin tulosta voipi syntyä, mutta muuten miehestä ei ole vielä maajoukkuetason puolustajaksi. Aivan sama tilanne on Spursissa, jos Deano ei ole kentällä. Mutta asiaan eli peliraportteihin:

08.02.2003 Tottenham Hotspur 4 - Sunderland 1
Upea kotivoitto, jota olisin voinut katsella livenä Canalilta, mutta olinkin tupareissa, joissa sinänsä oli myös oikein hauskaa. Yöllä sitten kotiin tullessani todistin nauhalta Spursin upeaa peliä. Ensi jakso oli tasaista vääntöä. Maalinteon aloitti pelissä loistanut Gus Poyet Andertonin hienon esityön jälkeen. Anderton pisti ensin pallon Keanolle, joka oli päässyt viime hetken tarkistuksen jälkeen peliin mukaan, mutta kärsi jo tuossa vaiheessa polvivammasta. Niinpä Keano jatkoi vain pallon juoksuaan jatkavalle Dazzalle, joka keskitti laidasta Gusille, jonka hieno jatko meni verkon perille. Sunderland nousi kuitenkin tasoihin Kevin Phillipsin noustessa paitsioansasta maalintekoon Kellerin nenän edestä. Keano joutui pian jättämään kentän ja tilalle lönkötteli Gary Doherty, joka tuntuu olevan sitten kolmoshyökkääjämme, kun Iversen on koko ajan joko loukkaantunut tai puolikuntoinen. Vaihto antoi tulosta - ja millä hetkellä. Puoliaika oli jo lisäajalla, kun kulmurista nenäkäs irkkumme nousi puskemaan Spursin taukojohtoon. Tauolla Glenda antoi äijille sapiskaa ja toisella puoliajalla nähtiin uudestisyntynyt Spurs. Ratkaisevan tuntuisen 3-1 osuman viimeisteli loistavan Anderton-Poyet syöttövipin jälkeen vielä yhden puolustajan henkilökohtaisella taidollaan ohittanut Simon Davies - splendid! Kun Gus oli tehnyt ensimmäisellä puoliajalla 50. liigamaalinsa (?), piti Sheringhaminkin päästä juhlimaan kotonaan. 300. maali Spursille (?) syntyi päällä puolustuksen keskeltä kuten Dohertynkin osuma ja Sunderlandin tuska eikun lisääntyi. Kisa kuudennesta sijasta sen sijaan jatkuu kiivaana: Liverpool kohdataan 15.3. White Hart Lanella ja veikkaanpa, että siinä pelissä ratkotaan eurokentille menijöitä (olipa sitten eurokentille menijä kumpi tahansa näistä tai joku muu...)

01.02.2003 Chelsea 1 - Tottenham Hotspur 1
Robbie Keanen ja Dean Richardsin poissaolo ei näyttänyt haittaavan, kun joukkuehenki on kohdallaan. Spurs-veteraanit olivat kondiksessa, Sheringhamin maaletessa Andertonin syötöstä. Zolan upea vapari tasoitti pelin eka puoliajalla. Tasainen paikallisderby toi ansaitun vieraspisteen tärkeiden avainmiesten loukkaantumisten lisäksi juuri joukkueeseen palanneen Anthony Gardnerin loukkaannuttua uudestaan.

Päivitys 30.01.2003: Exit only

Tapaus Freund.
Mielestäni Glenda ja Spurs teki virheen kertoessaan Spursin taistelun ruumiillistumalle, rintaa takovalle katsojien ja kanssapelaajien herättäjälle, että "häntä ei tarvita tämän kauden jälkeen, kun miehen sopimus loppuu". Toki, mies ei tee maaleja, tekee joskus virheitä, kuten moni muukin - yliarvostettu Ledley King pahimpana esimerkkinä - mutta pelaa pääasiassa SUURELLA SYDÄMELLÄ. Eikö Spurs halua sydäntä mukaan peliin? Onko kaikki uhrattava hyökkäävän pelityylin takia? Miksi Glenda ei sitten osta hyökkääjiä?! Perkele!

Toivottavasti Spursin kotisivuille pelaajan päiväkirjaa kirjoittava ystävämme Freund ei vedä hernettä nenäänsä tämän takia, vaikka ymmärtäisin, jos hän niin tekisi. Mielestäni on epäsuotavaa kehitystä fanejakin kohtaan, että heitä ei kuunnella yhtään, kun kasataan joukkuetta (lue myös My Eyes Have Seen The Glory -fanisaitin kolumni). Enemmän kuin tyylikkään Sir Lesin poistumisen puolesta, olen pahoillani Spurs-sydäntä osoittaneen Freundin puolesta. Toivon mukaan hän saa pelata ja motivoi itsensä pelaamaan loppukauden hyvin, tekee vielä sen uransa ekan Spurs-maalin ja siirtyy sitten ilmaiseksi joukkueeseen, jossa häntä arvostetaan. Freund rules!

29.01.2003 Tottenham Hotspur 0 - Newcastle United 1
Viime hetken maali Jermaine Jenasin jatkopallosta Bellamyn torjuttuun laukaisuun vei kaikki kolme pistettä pohjoisen pottupellon pojille. Pettymys on suuri. Tähän peliin ladattiin paljon toiveita: kotipeli on voitettava, Newcastle on mukanamme kärkitaistossa, voitolla olemme viiden-kuuden sakissa...no, mitään ei tietenkään saatu. Pelin yritteliäin maalihai oli raporttien mukaan Gus Poyet, mutta vanha herra ei onnistunut saamaan maalia aikaiseksi - paitsi kerran, mutta se vihellettiin paitsioksi. Uusilinnan pojista maalin tehnyt Jenas meinasi onnistua jo aiemmin, kun Shearer/Bellamy-akseli hämmensi puolustustamme. Täytyy myöntää, että puolustus pelasi pääasiassa hyvin, mutta hyökkäys kärsi ikävän kolhun ensimmäisellä puoliajalla, kun Robbie Keane joutui poistumaan nilkkavamman takia kentältä ja kärkiparimme oli sen jälkeen romuluinen kaksikko Sheringham-Doherty. Glendalla eikun paineet kasvaa hyökkäyskaluston hankintaan; kotona ei jäädä maaleitta!!

Tammikuun siirtoikkunan tapahtumat:

Goodbye
”Sir” Les Ferdinand - West Ham United “Kiitos kaikista niistä hienoista maaleista ja tyylikkyydestä”
Tim Sherwood - Portsmouth “Kyllä diesel-veturillekin on vielä jossain käyttöä”
Sergei Rebrov - Fenerbache (Turkki) ”Uskon, että potentiaalisi jäi käyttämättä”

Welcome
Kazuyuki Toda - Shimizu S-Pulse (Japani) vuoden lainasopimus tälle puolustavalle keskikenttäpelaajalle "Douitashimashite!"

Päivitys 19.01.2003: Hieno niukka vierasvoitto

18.01.2003 Aston Villa 0 - Tottenham Hotspur 1

Loukkaantumisesta kentälle palanneen Spurs-kippari Teddy Sheringhamin volley Carrin keskitykseen ratkaisi pelin Spursille. Puolustus oli jälleen paremmassa kuosissa, kun Deano palasi keskustaan luutimaan. Edellisen pelin sankari Keano oli jälleen vauhdissa, pääsi kerran läpiajoon ja kerran puski maalin vain todetakseen sen hylätyksi paitsiona. No, aina ei voi onnistua. Kuitenkin peliraportista päätellen homma oli koko ajan Spursin hoidossa. Go Spurs, hienoa, seuraavassa pelissä paha vastus, kun Newcastle tulee esittelemään taistelutahtoon White Hart Lanelle.

Päivitys 12.01.2003: "There´s only one Keano!!!"

12.01.2003 Tottenham Hotspur 4 - Everton 3

Robbie Keanen huikea kotipelivire jatkui jälleen sunnuntaipäivän valioliigataistossa, jossa tilanteita riitti, peli aaltoili hyökkäysvoittoisesti päästä päähän ja fanilla riitti jännittämistä, kun peli oli koko ajan avoin. Ensimmäinen puoliaika alkoi Evertonissa debyytin pelanneen amerikkalaisen McBriden läpiajomaalilla. Pian kuitenkin Spurs kuittasi kulmurista, kun Davies puski puolustuksen purun takaisin kohti maalia suoraan Gusin päähän ja tämä taistelun vanha ruumiillistuma jatkoi pallon maaliin. Evertonin maalissa muuten pelasi entinen Spurs-kakkosmolari Espen Baardsen, joka pääsi peliin vasta kun maajoukkuetason peluri Richard Wright loukkasi polvensa alkulämmittelyssä. Vaikea oli peli siis Evertonin kakkosmolarille, joka ei ole tainnut tällä kaudella saanut peliaikaa. Mutta oli sitä tuuliajolla Spursin puolustuskin - Deanoa mukaan kaipailin...eka maalissa Doherty oli myöhässä, mutta pelasi muuten kohtalaisesti. Muuten kolmen miehen puolustuslinja koostui Kingistä ja Perrystä. Tai sitten Spurs pelasi 4-4-2:sta, mutta en minä sitä ainakaan huomannut, koska näytti ainakin siltä, että Carr ja Bunje-man pelasivat laitalinkkeinä ilman varsinaista puolustusvastuuta, mikä kyllä lopputuloksessa näkyykin.

MUTTA: Positiivisempiin asioihin! GO KEANO, GO! Miehen ensimmäinen Spurs-hattutemppu oli hienoa katseltavaa:
1.Andertonin läpisyöttö vapautti paitsion rajamailla kytänneen Keanon, tämä juoksi pallon perään ja ohitti kylmäverisesti Baardsenin pannen pallon sitten tyhjiin.
2. Keano irrottautui vartijastaan Yobosta, sai syötön Andertonilta ja veti vastustamattomasti aivan vastakkaiseen alakulmaan.
3. Voittomaali: Stubbs tyri helpohkon näköisesti pääpallon (mies vuosi verta Gusin huitaisun jäljiltä), Keane nappasi pallon, rynni kohti Evertonin maalia, harhautti vielä Yobon ja laukoi vastustamattomasti ohi Baardsenin.

Uskomaton suoritus Keanolta, surkea puolustukselta. Jos tätä menoa jatkuu, niin pelit ovat kyllä viihdyttäviä, mutta huhhuh, sydämentykytyksiä faneille aiheuttavia. Seuraavat kolme peliä ovat kyllä vaikeita: Villa vieraissa, varmasti vaikea peli, sitten Newcastle kotona, varmasti maalirikas, mutta toivottavasti voitokas peli, ja sitten kovakuntoisen Chelsean vieraaksi, mistä en taas odota yhtikäs mitään. Toivon mukaan ainakin kolme pistettä seuraavista kolmesta pelistä (ei jaksa olla tuon optimistisempi, kun katsoo Spursin puolustuspelaamista...)


Päivitys 06.01.2003: Pyhimykset rankaisevat

01.01.2003 Southampton 1 – Tottenham Hotspur 0

Beattie beat us.

kts. Myös FA-cup rökäletappio -> 04.01.2003 Saints 4 - Spurs 0


Päivitys 31.12.2002: Pimeät joulunpyhät

15.12.2002 Tottenham Hotspur 1 – Arsenal 1

Tiukka Pohjois-Lontoon Derby ei muodostunut revanssiksi Spursille, joka kärsi 3-0 tappion Highburylla. Ziegen jälleen loistava vapari vei Spursin johtoon ensimmäisellä puoliajalla, mutta enempää maaleja ei valitettavasti parista paikasta huolimatta saatu aikaiseksi. Sen sijaan aivan ensimmäisen puoliajan lopulla, jälleen kerran kukapa muukaan kuin Thierry Henry rynnisti karkuun puolustukseltamme ja Keller lähti maaliltaan epätoivoiseen yritykseensä; seurauksena Henryn taklaaminen ja pilkku. Pires veti sen sisään ja harmi oli valtaisa, kuten aina rangaistuspotkujen jälkeen. Minun mielestäni ne pitäisi kieltää jalkapallosta muuna kuin viimeisenä pelin ratkaisukeinona. Jaettakoon sitten vaikka keltaisia ja punaisia enemmän rangaistusalueella tapahtuneista rikkeistä, mutta ei rangaistuspotkuja! Niissä on aina se tulkinnanvara, enkä minä ikinä niistä ole pitänyt, saipa ne vaikka oma joukkue osakseen. No, peli oli joka tapauksessa tasan ja toinen puoliaika surffailua ja epäonnistuneita yrityksiä, jonka jälkeen tasuri tuntui kohtalaiselta palkinnolta.

23.12.2002 Manchester City 2 – Tottenham Hotspur 3

Aatonaaton matsi tarjosi iloisia hetkiä jalkapallon ystäville, paitsi ehkä Citizen-faneille. Harmi vaan, että en livenä matsia canalilta nähnyt, vaan olin yöjunassa matkalla Kajaaniin. Jouluaattoaamuna kuitenkin sain uusintana nähdä Spursin hienon esityksen loistavan Cityn vieraana. Melkein jopa harmitti Citizen-fanien puolesta, kun siniset pelasivat ensi jaksolla loistavaa peliä saaden maalin vaparin jälkitilanteesta Stewe Howeyn puskulla. Sen jälkeen alkoi ilmeisesti näkyä entistä enemmän Spursin ilmatilan hallinta – näin Citizen Kane minulle asian tulkitsi – ja Spurs jyräsi maaleja kulmurin jälkitilanteesta (Chris Perryn hieno syöksypusku), Keanon hienosta esityöstä päällä Simon Davies ja kolmannen maalin taisteleva Gus Poyet. Lohdutusmaalin taiteili Ali Benarbia. Mahtoi harmittaa Citizeneitä, mutta olipa hienoa futista!!! Tuomari Winter oli mulkku: Ziege ulosajettiin kahden mitättömän (suunsoitto, pelin viivyttäminen) rikkeen takia ja Freund sai keltaisen suunsoitosta. Liekkö joku saksalaisten vihaaja.

26.12.2002 Tottenham Hotspur 2 – Charlton Athletic 2

Tätä peliä en vaihteeksi nähnyt, mutta hieman lämmitti se, että kotipeli kääntyi kahden Jason Euellin maalin jälkeen kuitenkin vielä tasuriksi. Ensin Robbie Keane täräytti hirmuisen kudin 68. minuutilla ja loppuhetkillä Iversen pääsi pitkästä aikaa maalin makuun. Kuulemma pelin loppuhetkillä oli vielä norskilla ollut paikka panna pallo maaliin, mutta Rufus oli pelastanut sen maaliviivalta. Ja taas muuten: Ziegelle ulosajo kahden keltaisen jälkeen ja Freundille kortti suunsoitosta. Huhhuh, saksalaisvihaajia kaikki tyynni. Britit hei, sota loppui jo 60 vuotta sitten ;-)

29.12.2002 Newcastle United 2 – Tottenham Hotspur 1

Pottupellossa on kiva temmeltää ;-( Pohjoisen Newcastlen kotikenttä oli aivan hirveä mutaläjä ja siltä näytti pelikin – huonolta. Newcastle oli kuitenkin taitavampi. Speedin ja Shearerin maaleilla harakat menivät oikeutetusti voittoon, kun samaan aikaan Spurs sai maalin aikaiseksi ainoastaan Dabizasin omasta maalista, joka oli hieno sinänsä. Mies ostoslistalle ;-) Samaan aikaan kuului todella huonoja uutisia Ziegen osalta: Charlton-pelissä saatu puujalka aiheutti samana iltana verenpurkauman, jalka paisui kaksinkertaiseksi ja mies joutui sairaalahoitoon ja leikkaukseen. Kausi ohi loistavasti pelanneelta vapaapotku-spesialistiltamme ja superkeskittäjältä (sekä punaisten korttien metsästäjältä). Harmi x 1000. Toivottavasti ensi vuosi on kuitenkin Spursille suotuisa, näin toki toivon...


Päivitys 9.12.2002: Maalit ratkaisevat

08.12.2002 Tottenham Hotspur 3 - West Bromwich Albion 1

Sunnuntainen kotipeli WBA:ta vastaan ei ollut mitään suurinta viihdettä,
mutta voitto oli loppujen lopuksi selvää pässinlihaa. Harmittavasti peli
alkoi Canal+lla myöhässä italo-paskafutiksen takia (pelasivat seitsemän
minuuttia lisäaikaakin, höh!) ja missasin Ziegen hienon vaparimaalin.
Kylläkin näin sen sitten hidastuksesta, hienosti kiersi alakulmaan. Aikainen
maali varmaankin aiheutti osaltaan sitä, että West Bromwichin oli
taisteltava päästäkseen tasoihin, kun taas Spursilla oli helppo ottaa
rennosti (tai ainakin siltä näytti). Itse asiassa WBA pelasi paremmin, mutta
sitten iski Sheringham-Ziege-Keano -akseli nopealla hyökkäyksellä, Robbie
juoksi puolustajilta karkuun ja nosti ulkosyrjällä pallon yli molarin ->
2-0. No, ei se peli herkkua ollut, mutta selvässä johdossa oltiin. Keano
meinasi vielä toisen läpiajomaalin tekaista ja toisessa päässä kolmen miehen
puolustuslinjamme Richards-Perry-King molari Keller takanaan teki kaikkensa
pitääkseen maalin puhtaana. Tönkköyspisteitä jaan tällä kertaa Carrille,
joka oli suorastaan saamaton hyökkäyspäässä kikkaillen usein, kunnes meni
liian pieneksi ja menetti pallon, ja Andertonille, joka surffaili jääden
useista tilanteista jälkeen, mutta toisaalta jakeli muutamia kohtalaisen
hyviä syöttöjä. Simon Daviesia ei myöskään mielestäni hyödynnetty kunnolla
hyökkäyksen apuna, eipä sinänsä kyllä tarvinnut, kun maaleja tuli muutenkin.

Toinen puoliaika ja WBA tasoitti kovan yrityksen päätteeksi. Sitä ennen
Hoddle oli jo vaihtanut Ledley Kingin puolustuksesta pois ja Iversenin
kentälle. Norskipoika olikin mielestäni hyvä. Taistelutahtoa osoitti ja
Spursin kolmas maali, varsinainen taistelumaali, oli kyllä Iversenin
ansiota, vaikka reboundista Gus sen verkon perille paukaisikin. Gus tuli
muuten kentälle kapteenimme Sheringhamin tilalle, joka näytti jostain syystä
helevetin pettyneeltä siihen, että hänet otettin vaihtoon. Ihan kuin mies
olisi protestoinut päätöstä. Ei kyllä odottaisi kapteenilta semmoista,
joukkueen eteenhän sitä pitäisi pelata, eikä itsensä. No, ehkä tulkitsin
tilanteen väärin. Joka tapauksessa, peli voitettiin kummemmitta ongelmitta,
vaikka joukkue pelasikin suht huonosti, kuitenkin puolustuspää piti hyvin
lukuunottamatta tuota Dobien yhtä hienoa maalia. Seuraavassa pelissä onkin
vastassa taas kovin mahdollinen joukkue: Arsenal. Pelin ainakin pitää olla
parempaa, jos tuloksia odotetaan. Tai ei oikeastaan, maalithan ne
ratkaisevat ;-)

Päivitys 05.12.2002: kaksi peliä, neljä pistettä - ok!

24.11.2002 Tottenham Hotspur 2 - Leeds United 0
Let the Robbie show begin! Enkä nyt puhu Robbie Williamsista. Irkkutähtemme oli pitelemättömällä pelipäällä entistä seuraansa Leedsiä vastaan, joka oli pelissä tosi apaattinen. Olin myös erittäin otettu kolmen miehen puolustuslinjastamme, johon palattiin taas 4-4-2 kuvioiden jälkeen - nyt siis 3-5-2 ja laitamiehinä Ziege ja Carr (jos oikein muistan, kirjoitan tätä vasta joulukuussa...laiska mies, perkele). Puolustuksemme ykkösmies Dean Richards pelasi tietysti hyvin, mutta minut yllätti positiivisesti Ledley Kingin toinen peli loukkaantumisesta palattuaan: Mies pelasi todella mainiosti! Hyökkäyspäässä Robbie oli aivan pitelemätön ja ois voinut tehdä toisenkin maalin, eka maali syntyi Robbien laukauksen jälkitilanteesta Teddyn laukoessa reboundista sisään. Jeeees!

30.11.2002 Birmingham City 1 - Tottenham Hotspur 1
Tämä peli oli jälleen voitokkaan kotimatsin jälkeen vaikea peli. Vettä satoi ja oli kylmä, yleisö huusi hulluna ja Spurs ei saanut pidettyä palloa maassa. Spursilla oli raporttien mukaan kokonaista kaksi maalipaikkaa ja toisesta syntyi maali. Maalikoosteista näin, kuinka lyhytsyötöt napsahtivat jalkoihin, pian Ziege oli vasemmalta läpi, laukaisi heppoisen, mutta kierteisen vedon maalille, mokke torjui pallon eteensä vetäen puolustajan hukkateille ja Teddy veti ribarista sisään. Varsinainen rebound-spesialisti tuo meidän nestorimme! Birmingham kuitenkin tasoitti yleisön raivokkaasti kannustaessa ja Jeff Kenna nousi laitapakin paikaltaan tekemään ekan maalinsa seitsemään vuoteen. Laukaus oli hyvä, muutti vielä suuntaa keskikentän raatajakunkkumme Freundin jalasta ja meni taka-alakulmaan. Noh, kai se oli oikeutettu tulos. 50% tehokkuus on aika hyvä seuraavaa peliä ajatellen (WBA sunnuntaina 8.12.).

Päivitys 16.11.2002: Pohjois-Lontoon herruuskamppailussa tappio Arsenalille...

Arsenal 3 - Tottenham Hotspur 0
Joopati. Ei ollut Spursilla paljon sanomista, kun jäi Arsu-jyrän alle. Pelissä oli helvetin kiihkeä meininki ja koko ajan tilanne vaikutti aika räjähdysherkältä. Sinänsä ei ollenkaan pahan näköisistä tilanteista Simon Davies sai kaksi keltaista nähden punaista korttia jo 27. minuutin pelin jälkeen. Sitä ennen Thierry Henry oli jo soolomaalillaan harhauttanut koko puolustuksen ja maalata. Toinen maali syntyi, kun Jamie Redknapp pelasi luvattoman löysästi ja Arsun nopea ja taitava hyökkäys johti siihen, että Ljungbergillä ei ollut kuin tyhjä maali edessä mihin pallo vetää. Vaihdot eivät tuoneet Spursin peliin yhtään mitään, joskin kentälle tullut Anderton pääsi kokeilemaan vaparista Arsun maalia vartoineen Sheeban (tai joku vastaava...) näppien pitävyyttä. Iversen seilasi puoli tuntia ilman mitään näkyvää, joskin pallo oli melkein koko ajan Arsun hallussa, joten ei voinut mitään. Jotain epätoivosta kertoi myös se, että Keano laukoi kohti maalia heti pallon saatuaan 20 metrin kohdalla, vedon suuntautuessa reilusti ohi. Niin ja Richards oli hyökkäyksen kärjessä, mutta löysä veto ei mennyt lähellekään maalia.

Kriisipalaverin paikka. Poyet pelasi taitavasti, mutta löysästi. Ehkä ikä alkaa jo painaa? Mitä helvettiä Jamie Redknapp kentällä surffaili. Matty Etherington oli virkein pelaaja, mutta vaihdettiin kentältä pois. Miksi Acimovic ei saa peliaikaa? Onko Ledley King muka hyvä puolustaja verrattuna vaikka Perryyn? Sitten kun Spurs on hävinnyt seuraavat pari ottelua, niin toivottavasti näille asioille tehdään jotain.

Päivitys 11.11.2002: Tappioiden kausi

26.10.2002 Liverpool 2 - 1 Tottenham Hotspur (Owen upotti meitin!)
03.11.2002 Tottenham Hotspur 0 - Chelsea 0 (tasapelikin oli tästä hyvä)
06.11.2002 Burnley 2 - Tottenham Hotspur 1 (pudottiin W.C.cupista)
10.11.2002 Sunderland 2 - Tottenham Hotspur 0 (hyvä Norja)

Ensi lauantaina Arsenalin vieraaksi, huhhuh, pelottaa jo se, mutta ihmeisiin on uskottava ;-) Peli tulee Canal+lta, joten pääsee taas jännittämään...

Päivitys 21.10.2002: Parin tappion jälkeen voittojen tielle! Keano jo kolmen maalin mies!

 
Keano juhlii ensimmäistä maaliaan Spurs-kannattajien silmien edessä
H 28.9.2002 Middlesbrough PREM. 0 - 3 Lost
H 1.10.2002 Cardiff City W.C. 1 - 0 Won

Boro-tappio kotona ei ollut herkkua, mutta pelit jatkuivat pian liiga-cupissa, jossa Cardiff kaatui niukasti, mutta kaatui kuitenkin, maalarina Teddy. Ilta oli Steffen Freundin, joka palasi kentille tammikuisen loukkaantumisensa jälkeen. Puolustavien keskikenttäpelaajien kunkku is back!
A 6.10.2002 Blackburn Rovers PREM. 1 - 2 Won

Keanon kauden eka maali oli riittää tasuriin Blackburnin vieraana, mutta Spurs taisteli todella upean vierasvoiton pelin loppuhetkillä Iversenin pudottaessa Jamie Redknappille, joka pamautti pallon puolittain epäonnistuneelta näyttävästä laukauksesta sisään. Hieno voitto kahden liigatappion perään ja joukkueen henki nousi huippuunsa ennen maaottelutaukoa (jolla muuten Simon Davies oli maalillaan kaatamassa Italiaa Walesin riveissä).
H 17.10.2002 D.C. United F. 0 - 1 Lost

Pelleottelu, jossa oli siis oikeasti vanhat legendat vastaan Usalainen DC United. Eli kentällä nähtiin ex-Spurs-tähtiä kuten Gazza, Waddle ja Ginola.
H 20.10.2002 Bolton Wanderers PREM. 3 - 1 Won

Loistava kotivoitto ja paluu maaottelutauolta. Pelin henki ja sielu oli Simon Davies, jonka nousua Englannin liigakenttien hyökkäävien keskikenttäpelaajien kärkeen on ilo seurata. Jälleen syöttö ja maali. Robbie Keane teki kaksi maalia, ensimmäiset White Hart Lanella ja uskonpa, että melu on ollut melkoinen Keanon tehdessä volttejaan maalin jälkeen.

Päivitys 25.9.2002: la 21.9.2002 Manure 1 - Spurs 0

Urhea taistelu päättyi maalin tappioon. Odoteltuani ajatusten tasaantumista viisi päivää, olen nyt tehnyt seuraavan analyysin: Spurs hävisi paremmalleen. Manure oli pelissä selvästi aktiivisempi, hyökkäsi tehokkaasti, mutta pelasi myös hyvää perusjoukkuepeliä (mitä nyt yks Becks oli aika hukassa ;-)) eikä jättänyt Spursille paljon mahdollisuuksia...paitsi yhden, josta olisi pitänyt rankaista. Iversen pudotti päällään keskityspallon maalin eteen rynnänneelle Dean Richardsille, jolla oli namupaikka, mutta suora jatko (oli Deanin mielestä jopa liian puhdas tilanteeseen ja) lähti suoraan - jossa ikävä kyllä sattui seisomaan hyvän reaktiotorjunnan tehnyt Fabien Barthez. Harmi vaan, että tilanteen jälkeen Spurs luovutti tahtipuikon Manurelle, joka vyörytti kotiyleisön silmien edessä hyökkäyksiä Kasey Kellerin vartioimalle maalille tihenevään tahtiin. Ja aijai, mitä pelastuksia Kasey esittelikään! Tämän hetken valioliigan ehkä kovakuntoisin molari torjui palloja milloin mistäkin.

Puolustuksemme, joka oli jälleen vaihtunut edellisestä pelistä loukkaantumisten vuoksi, kärsi selvästi aiemman yhteispelin puutteesta. Pahimmat paikat koettiin Gary Dohertyn kohdalta. Ensin miehen ohitti Ruud van Nistelrooy, jonka "Dokerti" rappasi kumoon, mutta tuomari vaan levitteli käsiään. Garyn nopeus ei selvästikään riittänyt nopeiden Manure-kärkien vauhtiin ja kun sitten Ole-Gunnar ohitti jälleen Garyn päästen maalipaikkaan, pisti jätkä entistä pahemman taklauksen jalkoihin. Olisihan se pitänyt jo siitä ensimmäisestä tilanteesta oppia, mutta Gary pelasi eikä
miettinyt. Niistin pilkulle Kasey ei sitten voinutkaan mitään.

Pelin loppuhetkiä hallitsi Spurs, mutta viimeistely ontui. Sir Lesin kentälle tulo piristi peliä, Acimovic ei oikein ehtinyt tehdä mitään vaikutusta. Niin ja pelin omituisuushan oli, että hyökkäävät laiturimme Matty Etherington ja Simon Davies pelasivat wingbackeina eli puolustavina laitalinkkeinä! Eli sieltäkään ei yltiöpäistä hyökkäilyapua liiennyt. Harmi. Olisi siitä pisteen ottanut mielellään. Mutta totuushan on, että Spurs palasi nyt omalle tasolleen. Ei silti, ollaan tähänkin päivään mennessä vielä neljäntenä, joten ei nyt huonostikaan mene (vaikka pelkään pahoin, että ainakin Leeds, Liverpool, Arsenal, Manu, Chelsea ja jopa Fulham ovat edellämme kevään päätöstaulukossa). 13 ykkösjoukkueen miestä loukkaantuneena on liian iso luku. Jos vain saisimme Carrin ja Ziegen kehiin niin avot! Eikä viime kauden mielestäni parhaasta pelaajasta Gus Poyetista olisi haittaa taistelemassa, Clemencelläkin taitoa ja taistelutahtoa on ja parhaana päivänään sicknote-Andertonkin on mies paikallaan. Paras puolustava keskikenttämies Freund olisi myös syytä saada kuntoon, sekä koko keskuspakkikalusto pysymään kasassa pelistä toiseen eli
King-Thelwell-Gardner-Richards-Perry jos pysyisivät kaikki kunnossa, niin olisipa Glendalla mukavaa valita joukkue kehiin. Ja antaa terve Tariccokin mahdollisuuksia laitalinkkipeliin. Että joo, onhan noita puolikuntoisia ja sairaslomalaisia ihan riittämiin. Rebrovia en maininnut, ihan harkitusti, koska nyt näyttää entistä vahvemmin siltä, Keanon tulon myötä, että Sergei saa lähteä heti tammikuussa, kun siirtoikkuna jälleen aukenee...kyl se siitä pojat, Go Spurs!

päivitys 15.9.2002 - huonolla pelillä voittoon!

Olipa kyllä tuskaa seurata Canal+lta kauden ekaa Spurs-peliä, White Hart Lanen paikallistaistoa West Hamia vastaan...alkukauden tyrinyt länsikinkku (1p) ja jyrännyt Spurs (10p) aloittivat tasaisen väännön, jonka aktiivisempi osapuoli oli mielestäni West Ham...loistavat yksilöt, kuten Joe Cole, Kanouté, Di Canio ja Sinclair pitivät Spursin puolustusta koko ajan tiukoilla ja repesikinhän se pari kertaa...Ensi jakson peli oli kuitenkin pääosin surkeata ja päättyikin 0-0. Lähes jokainen Spursin hyökkäys päättyi Etheringtonin keskitykseen, jolla etsittiin milloin kenenkin päätä. Robbie "Keano" Keanen debyytti oli yritteliäs, mutta hieno kääntöpotkuyritys meni maalin yli. Muutenkin Keano näytti lähinnä yrittävän maalia joka paikasta...maalinteon aloitti Simon Davies Etheringtonin hyvästä keskityksestä - ehkä eka kertaa maata pitkin. West Ham painoi päälle kuin herhiläinen ja kulman jälkitilanteesta Kanouté veti pallon vastustamattomasti takakulmasta sisään (missä tolppamies?). Spurs meni jälleen johtoon, kun Keano pääsi keskeltä läpi ja juuri laukaisuhetkellä sai takaapäin jalat koiville. West Hamin pelurille punainen ja pilkkua ampumaan Teddymme. Eikä Teddy erehtynyt. West Ham nousi jälleen taistellen tasoihin Di Canion hienon vaparin ja Sinclairin loistavan jatkon jälkeen. Spursin puolustus vaikutti Perryn loukkaantumisen jälkeen hieman heikolta, Dohertylla oli vaikeuksia varsinkin vikkelän Colen kanssa, jolla oli myös tilaisuus karata maalintekoon ja ratkaista peli, mutta rähmi tilanteen. Sen sijaan toinen pakki Anthony Gardner järjesti illan suurimman yllätyksen ja pommin kaikille paikallaolijoille. Keskiympyrästä, lähes nollavauhdista pallon kanssa hölkyttelemään lähtenyt Gardner nousi ja nousi ja nousi eikä West Hamin puolustus ilmeisesti ikipäivänä olisi uskonut, että hän itse yrittää vetoa...mutta niin vaan boksin kulmilta "Tony" vetäisi ei-edes-niin-hirveän-kovan-kudin, joka muutti vielä sopivasti puolustajasta suuntaa enemmän kulmaa kohti ja meni verkon perukoille. Taisi olla jopa nuorukaisen ensimmäinen Spurs-maali!

Kritiikin siemenenkin esitän. Glenda ei taaskaan reagoinut mitenkään West Hamin pelottavaan rynnistykseen vaikka kentällä peli oli ihan kaaoksessa Spursin osalta. Eli piristäviä vaihtoja kaipailin jälleen kerran (huokaus), mutta sellainen nähtiin vasta 84. minuutin kohdalla, kun Iversen tuli muutamaksi minuutiksi kentälle surffailemaan Etheringtonin tilalle. Olisi luullut, että hyökkäävä keskikenttämies ja pallonkäsittelytaituri Acimovic olisi myös ansainnut peliaikaa. Nyt jäi jälleen yksi vaihto tekemättä, vaikka siihen oli tarvetta jo 70. minuutin kohdalla...perkeleen Glenda vielä sabotoi Spursin hyvin alkaneen kauden, jos tuo peli jatkuu...

Ilouutinen oli se, että ensi lauantaina Canal+ näyttää Manure-Spurs -pelin, joten sit pääsee näkemään, josko Keano pääsee jo maalitilastoihin ja tiivistyykö surkea puolustuspeli ja herääkö Glenda. Mutta en voi valittaa, kun huonollakin pelillä saa näin hyviä tuloksia. Taas ollaan valioliigan kakkosia!

päivitys 12.9.2002 - Abysmaalinen tappio!

Abysmaalista! 2-1 johto Fulhamista kääntyi viimeisissä seitsemässä minuutissa 2-3 tappioksi ja Spurs jäi taulukossa toiseksi Arsun taakse. Saatana. Kyllä vituttaa. Miksiköhän Robbie Keane ei pelannut, vaikka oli vaihtopenkillä?! Ei kai heti joku kiista Glendan ja pelaajan välillä?! Loukkaantuminen?! Miksi missään ei kerrota mitään?!?!?!

Peli alkoi hyvin, Spurs määräsi tahdin ja oli tehokkaampi. Acimovicin kulman pukkasi vastustamattomasti sisään Dean Richards. Vain seitsemän minuuttia edellisestä, Etherington syötti loistavasti Teddylle, joka pamautti 2-0. Mentiin tauolle. Mitä vittua tapahtui? Spursin selkäranka katkesi aivan kuten vaikkapa Manure-pelissä viime vuonna (jolloin puoliajalla johdettiin 3-0 ja hävittiin 3-5, hirveetä!). Fulhamin Malbranque oli ilmeisesti mies tarpeeseen, kun hänet otettiin kentälle tehottoman ex-arsumies Boa Morten tilalle. Mies syötti ensin Inamoton tekemän maalin 68. minuutilla ja sitten Glendalla meni taas se tuttu pupu pöksyyn ja pelaajillakin vissiin oli ajatus, että "kyl tää tästä"...Peli ratkesi 83. minuutin kohdalla, kun Gardner ja Hayles painivat Spursin päädyssä kaatuen molemmat maahan, jonka jälkeen päätuomari levitteli käsiään, mutta linjatuomari vispasi ankarasti lippuaan...eipä aikaakaan, kun tuomareiden neuvottelun tuloksena Fulham sai rankin ja Malbrankku veti sisään. Vittu mä vihaan rangaistuspotkuja (ainakin kun ne tulee omaan päähän ;-))

Mutta ei tässä vielä kaikki. Koska Glenda oli tietenkin varma siitä, että "kyl tää tästä" -filosofia puree, niin kentältä otettiin paras hyökkäävä keskikenttäpelaaja Acimovic (teki maalinkin, mutta hylättiin paitsiona) ja tilalle tuli (puolikuntoinen) Ziege. Puolustuksessa taistellut Perry vaihdettiin (hyökkäävämpään) Dohertyyn ja loistavan syötön toiseen maalin antanut Etherington (tehottomaan) Iverseniin. Silti hyökkäyksistä ei ollut tietoakaan...ja lisäajalla Fulham iski jälleen. Ben Thatcher meni vipuun ja Legwinski teki voittomaalin. Meinas mennä internet-radiolähetystä kuuntelevalla meikäläisellä hermot, keskellä yötä. Ei pitäis kuunnella matseja, kun menee vaan yöunet...

Mikä tästä illasta teki mielenkiintoisen olivat muut ottelutulokset. West Bromwich kukisti toisen Westin eli Hamin ja Spursin sunnuntainen vastustaja Länsikinkku on nyt sitten liigan viimeinen yhdellä pisteellä (luulis olevan siinä pelissä panosta...onneksi matsi tulee Canal+lta). Suomimolarit Enckelman ja Jääskeläinen pitivät nollan (mitä vittua se Antti Niemi tekee aina Suomen maalilla...), joista todelliseksi urotyöksi voi laskea Jässin pitämän nollan Old Traffordilla (niin ja Manure hävisi peli 1-0, heheheheheehheheheeheh). Sit Liverpool meni kans munimaan voittonsa lisäajalla Birminghamin vastaan kotipelissään. Mutta mitä tästä kaikesta seurasi. Se, että vitun Arsu on kärjessä, kun siellä voisi olla turvallisen tuntuisesti Spurs, yhyyyyyyyyyyyyyyy...nyt perseessä hengittävät pisteen päässä eilen voitokkaasti pelanneet Leeds ja Chelsea sekä Liverpool. Eipä tartte kuin pari huonoa peliä, niin Spurskin palaa taas omalle tasolleen eli kymmenennen sijan paikkeille (sanoo vanha pessimisti...)

päivitys 1.9.2002 - ROBBIE KEANE, 3 pojoa ja liigaykkösiksi!

Spursilla on alkanut kausi tosi hienosti! Ja perkele, Robbie Keane!! Mieluummin - siis tosiaankin paljon paljon mieluummin minä Keanen Spursiin halusinkin kuin Morientesin Realista (joka meni sitten eilen Ronaldosta osamaksuna Interiin). Irlantilaista taisteluvoimaa!!! Ja vielä suht edullisesti, vain 7 M£, Leeds möi kumminkin 5M£ tappiolla maksettuaan Robbiesta Interille 12 milliä. Kokemusta löytyy nuoresta iästä (22v) huolimatta siis jo paitsi valioliigasta myös Italiasta ja ois luullut, että mies ois kelvannut Leedsillekin, mutta enpä valita, en.

Toivottavasti Spursin alkukauden hieno putki jatkuu, vaikka vielä ei ole kovia kohdattu, sitten vasta katsotaan kuka on kuka.

Otin muuten sitten taas Canal+nkin, mutta vielä ei ole Spursia tuutista tullut. Mitä nyt semmoisia maalivälähdyksiä viikonloppujen kierroksilta. Tuntuihan tuo kyllä taas hienolta katsoa eilisestä välähdystä tuossa Bolton-Villa pelin tauolla (just meneillään, suomimolarit Enckelman ja Jääskeläinen kehissä) jossa Robbie Keane asteli kentälle kylläkin vielä puku päällä ja heilutteli hurraaville faneille uutta pelipaitaansa. Sitten Sir Les survoi Teddyn syötöstä pallon maaliin ja hymy maittoi kuten aina. Ratkaisu tuli pelin viime minuuteilla, kun Soton pakki pelasti maalin edessä kädellään maalilaukauksen, ajettiin ulos ja Teddy maalasi pilkulta. Peliraportti virallisilla sivuilla alkoikin hauskasti (kuvastaen Spurs-fanin ajatusmaailmaa):
It was almost too good to believe. Robbie Keane to sign on deadline day and victory over Southampton to go top of the Premiership? Surely something had to go wrong...

Maalivahtiosastokin on toiminut kyllä loistavasti, kun Kasey Keller on pelannut Neil Sullivanin loukkaannuttua. Kaksi nollapeliä sai nyt seurakseen yhden maalin omaan verkkoon, mutta eipä ollut paljon mahdollisuuksia Mauricio Tariccon "hienoon" omaan maaliin...Oyvind Leonhardsen lähti Villaan ilmaiseksi, kun alkoi keskikentällä olla ruuhkaa pelaajista. Nuori belgi Blondel pelasi jälleen, Acimovic samoin ja Redknapp on jo vakiinnattanut paikkansa. Kyl se siitä.

päivitys 28.8.2002 - 6 pointsia ja liigakakkosiksi:

Simon Daviesin volleylla pisteet myös Charltonilta! Loistava esitys koko joukkueelta ja Kasey Kellerille jo toinen peräkkäinen nollapeli.

Jamie Redknapp maalasi hienon volleyn Villaa vastaan ja Spurs vei pistepotin.

la 17.8.2002 Everton 2 - Tottenham Hotspur 2
Spurs nappasi kauden avauspelistä pisteen Toffeesin vieraana. Everton aloitti maalinteon, mutta Matthew Etheringtonin maali Redknappin esityöstä ja Les Ferdinandin ensimmäisellä kosketuksellaan vaihdosta kentälle tultuaan tekemä maali veivät Spursin johtoon. Kymmenen minuuttia ennen pelin loppua tuli kuitenkin kotijoukkueen vääntämä tasoitus. Ei kuitenkaan huono kauden avaus!

FA-Cup - eka peli ja heti tippuminen...

04.01.2003 Southampton 4 – Tottenham Hotspur 0

Spukedeelinen tappio. Etelärannikon kirous iski jälleen. Ulkona FA-cupista ja Glenda sanoi, että
”I feel sick” eli ei tunnu kivalta. Sietääkin tuommoisen rökäletappion jälkeen. Nyt herätys ja nuoria kehiin - vielä on liigaa jäljellä!

Worthington (liiga) Cup - tippuminen Burnleyta vastaan...

01.10.2002 Tottenham Hotspur 1 - Cardiff City 0

06.11.2002 Burnley 2 - Tottenham Hotspur 1
Fuck it.

Siirtohuhuja, joukkueen kuulumisia ja muuta

12.01.2002: Stephen Clemence siirtyi Birminghamiin. Clem, 24v, siirtyi nousijajengiin, jossa todennäköisesti pääsee kentälle useammin kuin Spursissa, jossa Glenda tykkää pelata vain kolmen keskikenttämiehen kokoonpanolla ja kahdella laitalinkillä. Ja, kun Matty palaa, niin pelipaikoille on entistä enemmän ottajia. Harmi, tykkäsin Clemin pelityylistä viime kaudella, tällä kaudellahan loukkaantuminen piti miehen pois kentiltä aina tähän päivään saakka...Birminghamin paidassa. Toivon hyvää tulevaisuutta miehelle, josta olisi ollut iloa Spursinkin keskikentällä, kunhan Gusista aika jättää (ja taitaa jättää aika pian)

Joulukuu 2002: Hankittuaan kaksi ulosajoa peräkkäisissä matseissa tehtyään sitä ennen kaksi maalia kahdessa peräkkäisessä ottelussa hienoista vapareista, joutui Christian Ziege todennäköisesti koko loppukauden kestävälle sairaslomalle puujalasta lähteneen verenpurkauksen jälkeen. Jalan turvottua tuplakokoiseksi, se jouduttiin leikkaamaan. Menetys Spursin keskitys- ja vapariosastolla oli kova. Y-yhy-hyy...