Tottenhamin kauden 2004/05 yhteenveto

Tottenham lähti kauteen huimin odotuksin ja Santinin piti luotsata Spurs eurokentille, mutta miten siinä sitten kävikään ja kuka meidät luotsasi eurokentille vai luotsasiko ollenkaan?

Odotukset kauteen olivat Spursfaneilla kovat (ainahan ne...), koska olimme saaneet kokonaan uuden mannermaisen joukkueenjohdon, jolta odotettiin ihmeitä: Ranskan maajoukkueen peräsimestä Jacques Santini manageriksi, Hollannin liigan RKC Waalwijkin valmentaja Martin Jol Spursin päävalmentajaksi ja PSV:n tekninen johtaja, neuvonantaja ja skauttauksen sekä pelaajahankintojen vastaava Frank Arnesen Sporting Directoriksi. Kausi alkoi kohtalaisen hyvin, puolustus piti Ledley Kingin johdolla ja Santini sai häärätä näennäisen rauhassa. Viides marraskuuta Santini yllättäen ilmoitti eroavansa ”henkilökohtaisiin syihin vedoten”. Jacques-setä ehti olla Spursin peräsimessä vain 12 harjoitusottelua, 11 liigaottelua ja 2 liigacup-ottelua ja järkytti eroilmoituksella fanit pahanpäiväisesti.

Santinin eroa edeltävien liigaotteluiden saldo Norwich-tasuri, Chelsea-tasuri, ManU-tappio, Everton-voitto, Portsmouth-tappio, Bolton-tappio, Fulham-tappio ei kieltämättä ole kovin hienoa katseltavaa (vaikka liigamestarin peli hyydytettiinkin boring-boring –pelillä ja liiganelonen kaatui hienosti), joten Santinin hiostus on varmastikin ollut aika kovaa. Myöhemminhän mies sitten meni Ranskan lehdistölle haukkumaan Arnesenin ja väitti, että hän ei ymmärtänyt Spursin uuden johdon kuviota, jossa Frank-setä on nimenomaan mies, joka hankkii pelaajat ja Santinin olisi keskityttävä voittamaan joukkueella, joka hänelle annetaan. Näin jälkikäteen täytyy todeta, että hyvä kun päästiin siitä gallian kukosta eroon.

Spursissa alkukauden matalalla profiililla valmentanut Martin Jol valittiin uudeksi manageriksi ja fanitkin olivat tyytyväisiä viimeistään sitten, kun Jol vielä kolmen peräkkäisen liigatappion jälkeen (Charlton, Arsenal 4-5 (!) kotona, Aston Villa -> yhteensä siis kuusi peräkkäistä liigatappiota...) sai kurssin kääntymään. Spurs voitti aallonpohjaa seuraavat viisi liigaotteluaan ja pelasi cup-pelit mukaanlukien kymmenen tappiotonta ottelua, ennen kuin oli taas aika vähän notkahtaa. Jossain vaiheessa euro-kentille pääsykin näytti mahdolliselta ja se oli itse asiassa mahdollista ihan kauden loppuun asti, mutta Spurs ei ollut vielä valmis ja pelasi kauden kaksi viimeistä elintärkeätä matsia huonosti jääden lopulta liigassa yhdeksänneksi. Ensi kaudeksi on vielä teoreettinen mahdollisuus päästä euro-kentille, kun Spurs on mukana arvonnassa, jossa valitaan Uefa Cupin FairPlay-joukkueet (Spurs valioliigan FairPlay-kakkonen Arsenalin jälkeen ja Arsenal luonnollisesti jo euro-peleissä mukana...) Eli jos tsägä käy, niin homma etenee.

Martin Jolin joukkueenrakennus on edennyt siten, että Spursista poispäin ovat lähteneet haukkumani vanha pieru Jamie Redknapp, kehumani nuori hyökkäävä keskikenttämies. Rohan Ricketts, jenkkimolari Kasey Keller ja yhdeksän nuorta lupausta. Viimeisimpänä pois siirtyy Spurs-fanien sydämiä aikaisempina kausina lämmittänyt Simon Davies, jonka mennyt kausi oli kieltämättä pettymys. Everton pulittaa miehestä 4M£, joka on hyvä korvaus. Tulopuolella Spursiin hankittiin tammikuun siirtoikkunassa nuorta voimaa Nottinghamista, Roomasta, Prahasta, Rotterdamista, Plzenistä ja Islannista. Jolin Euro-joukkue alkaa siis kasaantua. Suurimmat odotukset näin suomalaisittain kohdistuvat heinäkuussa White Hart Lanelle kirmaavaan Teemu Tainioon, joka lopettaa pitkän Auxerre-rupeamansa ja tulee Spursiin halkomaan vastustajien puolustuksia. Spursiin siirtyvät myös Derby Countin nuori lupaus Tom Huddlestone ja Mestareiden liigaa Werder Bremenissä tahkonnut kanadalaispuolustaja Paul Stalteri. Hyökkäyspäähän odotetaan vielä vahvistusta, toivottavasti Mikael Forssellin muodossa.

Edellisen kauden 14. sijaan tuli siis parannusta, mutta edellinen kausi olikin katastrofi. Silti yhdeksänteen sijaan ei voi olla tyytyväinen, vaikkakin Santini-farssin jälkeen on hyvä, ettei Spurs ajautunut putoamistaisteluun.

Pikaiset mutu-tuntumalla vetäistyt pelaaja-arviot kaudesta 2004/05 (ei koko pelaajarinki, eikä kesken kauden pois siirtyneitä):

Paul Robinson, maalivahti. Loistokausi, piti Spursia pystyssä vaikeinakin hetkinä. Selvä ykkösmolarimme, myös tulevaisuudessa.

Radek Cerny, maalivahti. Pääsi kauden lopussa tuuraamaan Robboa, onnistui hyvin.

Noureddine Naybet, keskuspuolustaja. Aloitti kauden loistavasti osoittaen kokemuksen voimaa. Loukkaantumisensa jälkeen ei enää noussut loppukaudesta avauskokoonpanoon ja ura Spursissa saattaa jäädä tähän yhteen hyvään kauteen.

Goran Bunjevcevic, puolustaja. Pääsi cup-peleissä kehiin. Glendan suosikki ei ole pelannut nyt kahteen kauteen juuri ollenkaan liigapalloilua ja ihmettelen vaan, että mitä mies vielä tekee Spursissa.

Erik Edman, vasen laitapakki. Osin loistava, osin vain ok. Kausi alkoi hyvin ja loppui hyvin, välissä loukkaantuminen sotki kuvioita. Upea Spurs-debyyttimaali Liverpoolin verkkoon (yksi kauden hienoimmista maaleista).

Noe Pamarot, oikea laitapakki. Aloitti kauden Santinin vakiokokoonpanon miehenä, taisteli ja puolusti laitapakiksi mainiosti, mutta ei niinkään hyökännyt. Iski kuitenkin puskemalla voittomaalin surkeassa Everton-ottelussa, mutta jäi loppukaudesta täysin paitsioon nuoren Stephen Kellyn noustessa hänen pelipaikalleen...

Michael Dawson, keskuspuolustaja. Englannin maajoukkueen portteja kolkutteleva nuorukainen tuli tammikuun viime minuuteilla Nottinghamista Andy Reidin ”siivellä”. Pääsi ilman reservipalloilua suoraan pelaamaan liigaa, kun Spursiin iski puolustajapula. Pelasi kohtalaisesti, vaikka ei mielestäni vielä joukkuepelissä (esim. paitsioansa petti) loistanutkaan.

Ledley King, keskuspuolustaja. Kapteenimme ja kunkku. Oma valintani kauden Spurs-puolustajaksi.

Philip Ifil, oikea laitapakki. Pääsi alkukaudesta käväisemään liigakentillä, pelasi ihan ok.

Anthony Gardner, keskuspuolustaja. Ei muodostanut tälläkään kaudella Kingin kanssa vakiotoppariparia vaan kärsi loukkaantumisista eikä ollut ykkösvalinta pelipaikalleen.

Stephen Kelly, oikea laitapakki. Nousi loistavasti vakiokokoonpanon mieheksi joukkueen siirryttyä pysyvästi Jolin alaisuuteen. Teki kauden aikana upean maalinkin Spursille. Hyvä jo nyt, tulevaisuudessa varmasti vielä paljon parempi.

Sean Davis, keskikenttäpelaaja. Loukkaantumisista kärsinyt Davis ei vakuuttanut. Pääsi yleensä pelaamaan vain osia peleistä. Mielenkiintoista nähdä, joko ensi kaudella mies lunastaa odotukset.

Simon Davies, oikea keskikenttäpelaaja. Pelasi koko ajan hieman keskinkertaisesti. Pitkä loukkaantuminen sotki selvästi kuvioita ja kun mies palasi kehiin, ei hän ollut enää entisensä. Myytiin kauden päätyttyä Evertoniin, jossa hän pääsee pelaamaan ensi kaudella Mestareiden liigan karsinnoissa, ehkä itse M-liigassakin.

Pedro Mendes, keskikenttäpelaaja. Aloitti kauden Santinin luottomiehenä. Pelasi loistavaa puolustavan keskikenttämiehen peliä, mutta häntä olisi ehdottomasti pitänyt käyttää myös hyökkäyspäässä, jossa kärkimiehet jäivät ilman avaavia syöttöjä. Loppukaudesta mies pitkään pois kentiltä varpaan murtumisen vuoksi. Miehen kauden huipennus olisi voinut olla puolesta kentästä tehty maali Old Traffordilla, mutta maalia siitä ei koskaan tuomittu, koska tuomarit olivat juomareita.

Michael Brown, keskikenttäpelaaja. Loistava kahden suunnan pelaaja, todellinen taistelija. Itse haluaisin ehdottomasti nähdä Michael Brownin Spursissa ensi kaudellakin, vaikka sitten Teemu Tainion aisaparina. Oma valintani kauden Spurs-keskikenttäpelaajaksi.

Reto Ziegler, vasen keskikenttäpelaaja. Nuorukainen yllätti ja oli selvästi Spursissa se pelaaja, jolta odotettiin vähiten, mutta joka nousi esiin ja pelasi hyvän kauden päästyään vasta lokakuussa ensimmäistä kertaa kehiin. Olisi pelannut varmasti vielä enemmän, jos Andy Reidiä ei olisi hankittu tammikuun lopussa Nottinghamista.

Andy Reid, vasen keskikenttäpelaaja. Tammikuun siirtoikkunan viime hetkinä ostettu nuori irlantilainen pelasi mielestäni lupauksia antavan, mutta vaisun kevään. Keskityksissä ja paikkojen luonnissa on vielä tehtävää, jos aikoo joskus täyttää Spurs-fanien odotukset vasemman laiturin paikan täyttäjästä – ei ole Ginolan ja Ziegen veroinen vielä tämä veijari.

Michael Carrick, keskikenttäpelaaja. Englannin maajoukkueen portteja kolkutteleva taitava pelaaja, jolta parhaana päivänä lähtee upeita syöttöjä ja näkee loistavia harhautuksia, mutta huonona päivänä mies on ihan pihalla. Omituinen koikkelehtija, mutta sympaattinen hahmo ja Jolin luottomiehiä (Santini ei Carrickia peluuttanut juuri ollenkaan...)

Thimothee Atouba, vasen laitapakki/keskikenttäpelaaja. Kauden persoona. Mies, joka haluaa harhauttaa vastustajansa aina vaan uudelleen ja uudelleen, kunnes joko onnistuu keskittämään upeasti tai menettää pallon. Loistava voittomaali Newcastlea vastaan syksyllä. Keväällä ei enää loukkaantumisen jälkeen paljonkaan peliaikaa Jolin joukkueessa.

Dean Marney, oikea keskikenttäpelaaja. Spursin kasvatti, joka liigadebyytissään 1.1.2005 iski kaksi hienoa maalia Evertonin verkkoon, mutta valitettavasti loppukausi ei mennyt yhtä hienosti. Reservipalloa pitkään pelanneelle Marneylle toivoisi joko peliaikaa Spursissa tai siirtoa jonnekin, jossa miehen taitoja ja taistelutahtoa osataan arvostaa.

Fredi Kanoute, hyökkääjä. Kaikkien koikkelehtijoiden äiti. Parhaana päivänään maailman loistavin hyökkääjä. Huonona päivänä suuri keskinkertaisuus. Spursin vakiohyökkääjä rotaatiojärjestelmässä, koska ennen Midon tuloa ainoa target-pelin hallinnut hyökkäyspään mies. Loistavia keskityksiä, syöttöjä ja ylöstuonteja, mutta välillä taasen täysin tehotonta nyhjäämistä ja karmeita pallonmenetyksiä. Joka tapauksessa oma valintani kauden Spurs-hyökkääjäksi (monipuolisuus ennen kaikkea!).

Robbie Keane, hyökkääjä. Spurs-fanien suosikki turhautui yhdessä kevään matsissa vaihtoonotostaan niin, että sen epäiltiin ennakoivan kuumapäisen Keanon lähtöä joukkueesta. ”There’s only one Keano!” laulavien Spursfanien mielestä niin ei kuitenkaan saisi käydä ja itsekin olen samaa mieltä. Kunnon keskikenttäpelillä Keano tulee olemaan kova maalintekijä myös tulevina kausina, jos vaan suostuu pelaamaan Jolin rotaatiojärjestelmän mukaisesti vain osassa peleistä avauskokoonpanossa.

 

Hossam Ahmed Mido, hyökkääjä. Ei vakuuttanut. Egyptiläinen on vielä yhden kauden Spursissa lainalla, mutta itse odottaisin jotain pysyvämpää ratkaisua (siis Mikael Forssellia ;-))

Jermain Defoe, hyökkääjä. Spursin kauden maalitykki, jonka ruuti kastui loppukaudesta. Silti, onhan mies ihan mieletön maalintekijä ja kunnon keskikenttäpelillä ruokittuna tulevina kausina oikeanlaisen kärkiparin kanssa pelatessaan mahdollinen liigan maalikunkku.

C'mon You Spurs

 

--- ennen kautta ja kauden aikana pohdiskeltua ---

Syksy on harmaja 07.11.2004

Elokuussa 2004 kaikki alkoi hienosti, Santini sai joukkueen voittamaan ja pelaamaan tasureita vaikeissakin paikoissa. Koska maaleja ei syntynyt, asiantuntijat - tai ainakin Spurs-fanit - sanoivat, että Santini panee aluksi puolustuksen kuntoon ja kyllä niitä maalejakin sieltä sitten alkaa tulla. No, niin alkoi, mutta omaan päähän. Tällä hetkellä liigassa neljän ottelun mittainen tappioputki ja Santini eronnut henkilökohtaisista syistä. Laiva ilman peräsintä seilaa kohti...niin mitä? Sitä jäämme mielenkiinnolla odottelemaan.

Harjoituskauden mietteitä 31.07.2004

Kaikenlaista mielenkiintoista on jo ehtinyt tapahtua. Uusia pelaajia tullut kiitettävästi, joista itse ainakin eniten odotan Fulhamin keskikenttämieheltä Sean Davisilta, joka on pelannut sekä puolustavana että hyökkäävänä keskikenttämiehenä ranskalaisen managerin alaisuudessa valioliigaa ja tulee olemaan sekä kokenut että virtaa täynnä oleva lisä apaattiselle keskikentällemme. Mielenkiintoinen nimi on myös Pedro Mendes, joskin mies on Portugalista, mitä en plussaksi laske ;-) Sieltä nyt vaan ei tunnu tulevan pelimiehiä ainakaan Englannin nurmille, ehkä peli sitten täällä on niin erilaista kuin Etelä-Euroopassa. Postiga sitten lähti takaisin Portoon, good for him. Viimeisin siirtouutinen eli Erik Edmanin hankkiminen vasemman laitapakin tontille. Taricolle hyvä vaihtoehto, viimeinkin. Ja alkukauden harjoituspelin perusteella uskoisin Johnnie Jacksonin olevan varteenotettava ehdokas vasemman laiturin tontille, go Johnnie go! Niin ja aikaisemmat Rebrov-spekulointini voi unohtaa, mies on dumpattu pihalle.

Keano sitten meni telomaan nilkkansa just kun alkoi päästä vauhtiin. Paha takaisku. Sen sijaan oli hyvä juttu, että Kanoute päätti jäädä pois maansa Malin Olympiajoukkueesta, joka tarkoittaa, että mies on käytettävissä heti valioliigakauden alussa ja hyvä niin, nyt häntä tarvitaankin! Defoe on ollut loistava alkukauden harjoitusotteluissa ja häneltä odotetaan todella paljon. Robinson on vallannut ykkösmaalivahdin paikan, mutta puolustus on pelannut aika epävarmasti - liekkö johtuen siitä, että Santini näyttäis arvostavan Bunjemanin kokemusta (ei saatana...) Samaten Deano on päässyt pelaamaan, mikä ei sinänsä haittaa, koska mies on kova luu, JOS on kunnossa. Mutta eikö se nyt usko, että Gardner-King on meidän ykköstoppariparimme ja sitä on lähdettävä voimakkaasti rakentamaan. Santini kuulemma tykkää rotaatiomenetelmästä eli yrittänee hankkia jokaiselle pelipaikalle ainakin kaksi varteenotettavaa ehdokasta, joita sitten vaihtelee peleistä riippuen. Ainakaan alkukauden matsisaldo ei ole kovin hyvä - divariseuroja vastaan tasuri ja tappio, kovimmassa testissä Glasgow Rangersista 0-2 turpiin. Mut vielä on kauden alkuu pari viikkoa ja monta mielenkiintoista kansainvälistä peliä luvassa. 14.8. Liverpoolia vastaan kaikki pitäis olla kunnossa, mutta veikkaanpa, että vaikeeta tulee olemaan...

Ennakkotunnelmia tulevasta kaudesta 05.07.2004

Uusi nelikko Spursin peräsimessä. Pelaajat sen sijaan samoja, joskin joko vuoden vanhempia tai vuoden kokeneempia, riippuen katsantokannasta. Helder Postiga on siirtohuhujen kohteena, mutta ottanee paikan Santinin joukkueessa EM-kisojen yhden hyvän matsinsa perusteella (?). Mielenkiintoista olisi myös nähdä Mbulelo Mabizela kehissä. Entäs Sergei Rebrov, palaako mies vielä - kaikkien vastoinkäymisten jälkeen - Spursiin? Epäilenpä että ei, jos Spurs ei myy Keanea ja Kanoutea. Defoeta ei myydä varmasti, mutta olipa kärkiparimme Postiga-Defoe, Postiga-Rebrov tai vaikka Postiga-Keane, ei se ole ainakaan koolla pilattu. Joku Jan Kollerin tapainen liikkuva torni ois kyllä hyvä, kun tietää millaiseksi roiskimiseksi Spursin peli pahimmillaan menee. Ja perkele, meillähän on sellainen, nimittäin Frederic Kanoute. Hänen kanssaan vaan taitaa olla Santinilla jotain vanhoja kränöjä, joten saa nähdä, miten käy. Ja Fredi on lähdössä sitäpaitsi Olympialaisiin elokuussa...

Keskikentällä odotan kovasti, että Simon Davies on karistanut loukkaantumisen taakseen ja nousee vahvaksi runkomieheksemme. Sen sijaan kapteenimme Redknapp vähän arveluttaa - onko miehestä enää muuksi kuin raadoksi? Pelintekijää kaivattaisiin ja semmoista ei ole. Vasemmassa laidassa odotan Johnnie Jacksonin nousevan maamme huippulaitureiden joukkoon. Puolustava keskikenttämme Michael Brown jatkaa hyviä otteitaan.

Puolustus on sinänsä hyvällä mallilla, että jos ja kun Santini haluaa, hän voi peluuttaa nuorta, mutta jo kovaa liigakokemusta kerännyttä toppariparia Anthony Gardner - Ledley King, joista jälkimmäinen sai kehuja yhdestä EM-ottelustaan pelaten topparina, vaikka pelasikin Spursissa suurimman osan kautta puolustavana keskikenttäpelaajana. Pakkipari eli laitapuolustajat on kinkkisempi valinta. Vieläkö Stephen Carr jyrää? Pääseekö nuori Stephen Kelly enemmän esiin? Onko Tano jo entinen peluri? Pelaako Jackson sittenkin Tanon paikalla? Kuka silloin pelaisi keskikentän vasemmalla laidalla?

Vielä on toki paljon aikaa kauden alkuun ja miehiä voi mennä ja tulla vielä paljonkin. Mielenkiinnolla odottelen kauden alkua!