Tottenhamin kausi 2006-07 koottuna kolmesta uutisesta ja loppukaneetista...
07.11.06 Tottenhamin alkukausi pähkinänkuoressa
Kuvitelkaa, että jalkapallojoukkueen kausi on pähkinänsyömistä. Joukkue etsii keinoja murtaa pähkinöiden kuorta yksi kerrallaan ja saavuttaa palkinto/palkintoja. Tottenham Hotspur FC:llä oli lupauksia herättävä harjoituskausi kauteen 2006/07, jolloin ikävä kyllä Spursilta vietiin pähkinänsärkijä (Michael Carrick Manchester Unitediin), mutta silti pähkinän kuori murrettiin harjoituskaudella vaikka väkisin uusien pelaajien (Berbatov, Zokora, Assou-Ekotto) tuomalla innolla.
Harjoituskautta seurasi väsynyt alkukausi. Uudet pelaajat joutuivat tutustumaan valioliigan arkeen, hyökkääjät eivät tehneet maaleja ja Robbo pelasi maalissa epävarmasti. Lisäksi muutaman avainpelaajan (Ledley King, Aaron Lennon, Teemu Tainio) loukkaantumiset sotkivat joukkueen hitsautumista yhteen.
Neljän ensimmäisen liigapelin jälkeen saldo oli murskaava: tappiot Boltonille ja Manulle vieraissa sekä Evertonille kotona ja ainoastaan yksi voitto, joka sarjanousija Sheffield Unitedista kotona.
Uefa-cupissa Spurs sen sijaan on alkukaudesta onnistunut. Ensin Slavia Praha kaatui lohkovaiheeseen karsittaessa sekä vieraissa että kotona 1-0, sitten Besiktas vieraissa 2-0 ja Club Brugge kotona 3-1.
Valioliigassa otteet olivat edelleen hakusessa; Ensin kotipelissä Fulhamia vastaan jäätiin maalittomaan tasapeliin, sitten tuli Liverpoolilta vieraissa turpaan 0-3. Ehkä Uefa Cupin innoittamana Spurs kuitenkin venyi seuraavissa kahdessa pelissä jälleen 2-1 voittoon kotona Portsmouthia vastaan ja vieraissa 1-1 tasuriin Aston Villan kanssa.
Uefa Cupissa napatun Besiktas-vierasvoiton siivittämänä Spurs pääsi jälleen voiton makuun liigassa West Hamia vastaan 1-0 ja harjoitteli maalintekoa liiga-cupissa MK Donsin vieraana 5-0. Syyskuu päättyi jopa vähän pettyneissä tunnelmissa Spursin jäätyä maalittomaan vierastasapeliin Watfordia vastaan, vaikka piste vieraspelistä on toisaalta hyvä tulos. Onneksi lokakuussa alkoi jälleen tapahtua.
Jos elo-syyskuu oli pähkinänsärkemistä nyrkillä, niin lokakuun alussa Spurs löysi oikeat välineet joukkuepelaamisesta ja kun Uefa Cupissa Club Brugge oli ensin kaatunut 3-1, vaikka vieraat aloittivat maalinteon, oli usko kova myös valioliigan seuraavassa pelissä Chelseaa vastaan. Hallitseva mestari kaatui intensiivisessä huippuottelussa White Hart Lanella 2-1, vaikka Chelsea aloitti maalinteon. Peli oli Spursin parhaita suorituksia aikoihin ja todellista joukkuepeliä.
Nähtäväksi jää, onko pähkinän sisukset nyt tuon pitkään odotetun Chelsea-päänahan jälkeen kaluttu ja aletaan murtaa seuraavaa – ja onko pähkinänsärkijä eli loistava joukkuepelaaminen ja –henki vielä tallella loppuvuoden kymmenessä liigapelissä, kahdessa Uefa Cup –pelissä ja yhdessä liiga-cup-pelissä puhumattakaan pitkästä keväästä, jolloin niitä todellisia palkintoja vasta jaetaan.
07.02.07 Tottenhamin kauden välikatsaus
Tottenham Hotspur aloitti kauden 2006/07 hyvissä tunnelmissa. Edelliskaudella oltiin saavutettu pitkästä aikaa liigassa euro-cup –paikka ja vaikka Mestareiden liigan karsintapaikka lipesikin viimeisessä pelissä, oli viides tila ja Uefa-cup –paikka kuitenkin hyvä saavutus. Kausi on kuitenkin ollut vaikea ja muutamat avainmiesten puuttumiset joukkueesta ovat näkyneet otteiden lipsumisena.
Tottenhamin alkukautta – ja itse asiassa koko tähän astista kautta – varjosti Michael Carrickin siirtyminen kauden alla Manchester Unitediin. Spursin keskikentälle ei ole löytynyt Carran korvaajaa ja se on näkynyt esimerkiksi kärkimiesten tehottomuutena. Siinä missä viime kaudella huonoissakin peleissä Tottenham pärjäsi paremmin kuin tällä kaudella, johtuu osaksi siitä, että Carra pystyi pitämään palloa ja antamaan muutaman namusyötön kärkimiehille pahoistakin paikoista. Norsunluurannikon Didier Zokoraa yritettiin sitten puheissa istuttaa Carran korvaajaksi, mutta siihen miehestä ei ole. Nuorta Tom Huddlestonea yritettiin muutaman hienon peliesityksen jälkeen istuttaa Carran korvaajaksi – myös allekirjoittanut aiemmassa kirjoituksessani – mutta siihen nuorukaisesta ei vielä koko kauden esityksiä ajatellen ole. Keskikenttä siis ei kerta kaikkiaan toimi, kuten viime kaudella ja pelinrakentaja puuttuu.
Kauden alla oli selvää, että Tottenhamin on hankittava ensinnäkin korvaaja Michael Carrickille ja toiseksi vasen laituri. Carrickin ”korvaajaksi” tituleerattu Didier Zokora on kuitenkin osoittautunut ailahtelevaksi pelaajaksi, jonka huonon ja hyvän pelin ero on liian suuri – hyvä pelaaja saa huonona päivänäänkin yleensä tyydyttävän arvosanan. Muut keskikenttämiehet ovat kärsineet enemmän ja vähemmän loukkaantumisista. Teemu Tainion kausi on mennyt ihan pilalle loukkantumisten vuoksi. Toipilaana kentälle kiidätetty Teme on useimmiten rikkonut saman tien uudelleen paikkansa ja toipilaana pelannut muutenkin huonosti. Jermaine Jenas on ollut nyt jonkin aikaa loukkaantuneena, Aaron Lennon on ollut vähän väliä sairastuvalla ja Steed Malbranque oli koko alkukauden pois loukkaantumisen vuoksi. Samaan aikaan Martin Jol kuitenkin lainasi pois sveitsiläisen Reto Zieglerin, möi pois Edgar Davidsin – mikä toisaalta oli aivan oikea ratkaisu – ja on istuttanut Danny Murphya penkillä.
Keskikentällä pelaavista Steed Malbranquella on ollut mielestäni vaikeuksia sopeutua joukkueeseen. Lisäksi miehen pelityyli on Davidsmainen eli väkkäränä pyöritään, mutta pallo jää liian pitkäksi aikaa jalkaan ja usein se lopulta myös menetetään. Lisäksi Malbranquelle ei ole oikein löytynyt oikeata pelipaikkaa. Vasemmalla laidalla miehestä ei ole iloa, mutta jos nuorisotähtemme Aaron Lennon ei ole pelikunnossa, ovat vasemman laidan vaihtoehdot vähissä. Danny Murphykaan ei vasen laituri ole, joten ihmettelen jonkin verran, miksi Reto Ziegler ei saanut tällä kaudella mahdollisuutta, vaan on selvästikin lähdössä pois Spursista (tällä hetkellä Sampdoriassa lainassa). Itse olen miettinyt myös sitä, miksei Martin Jol ole kokeillut Midoa vasemmassa laidassa, koska mies on osoittanut olevansa hyvä keskittämään ja osaa pelata vasemmalla. Toisaalta Midokin on kärsinyt tällä kaudella loukkaantumisista ja ollut kuin varjo viime kautisesta, minkä lisäksi häntä yleensä kunnossa ollessaan tarvitaan nimenomaan kärjessä eikä laidassa.
Aaron Lennonin ollessa kunnossa keskikenttämme on yleensä toiminut kohtalaisesti, koska nuori mies on nopea, röyhkeä ja taitava. Keskikenttämme ongelma kuitenkin on, että yhtä miestä vastaan on helppo puolustaa ja jos Lennon on ainoa, joka saa tuotua pallon ylös, niin siitä ei hyvää seuraa. Lennonin ollessa pelikunnossa Spursin etuna on myös se, että hän pystyy pelaamaan paitsi oikeassa, myös vasemmassa laidassa, jolloin Malbranque on voinut siirtyä oikeaan laitaan ja tämä kuvio on yleensä toiminutkin hyvin. Keskikentällä on tällä kaudella surffaillut myös Midon maanmies Hossam Ghaly, joka on tuurannut Lennonia oikeassa laidassa. Mies on hyvä pelaaja, mutta valioliigavauhdissa valitettavan usein liian hidas ja jotenkin kömpelön oloinen.
Kärjessä Tottenhamin kauden ykköstykkinä on häärinyt Jermaine Defoe, jolta jäi kesän MM-kisoista tippumisen myötä näytettävää. Kausi onkin ollut hyvä, mutta valitettavasti Defoeta vaivaa edelleen sama ongelma kuin aiempinakin kausina. Mies on mielestäni täysin on/off-tyyppinen pelaaja. Toisaalta Defoe saattaa täräyttää koko pelin ainoalla laukauksellaan maalin, mutta toisaalta mies voi vaeltaa täysin varjojen mailla pelistä toiseen. Lisäksi oma näkemykseni on, että Defoe ei ole suurten matsien pelaaja ja näin ollen maajoukkueesta pudottaminenkin oli aivan oikein. Isoja joukkueita vastaan maaleja ei synny tarpeeksi.
Toinen lähes koko kauden kärjessä pelannut pelaaja on Dimitar Berbatov, joka pelaa tulokaskauttaan Tottenhamissa ja valioliigassa. Siihen nähden mies on pelannut loistavasti. Ajoittain hänenkin otteet tosin ovat turhauttavaa katsottavaa. Berbatov on kuitenkin taitava pelaaja ja tekee myös maaleja, joskin jostain syystä liigassa maalinteko on vähäsen tökkinyt. Sen sijaan Uefa-cupissa mies on tehnyt Spursille jo viisi maalia, joten mies on selvästi isojen matsien mies. Se, miten Spurs pärjää loppukaudesta Euroopan kentillä on minun mielestäni jopa pelottavan paljon Berban harteilla. Hänellä on paljon kokemusta euro-futiksesta toisin kuin muilla Spursin pelaajilla.
Spursin kärkipelaajista suurin pettymys tällä kaudella on ollut Robbie Keane, joka viime kaudella oli uskomattomassa vedossa. Robbien kausi on mennyt sekaisin loukkaantumisten myötä, mutta toivoa tietysti saattaa, että loppukaudesta Keano taas saa White Hart Lanen lehterit laulamaan tutuksi tullutta veisua: ”There’s Only One Keano, There’s Only One Keano! Keano!!!” Toinen alisuorittaja on ollut Mido, joka ei ole tosin ollut kunnossa, eikä ole saanut paljon peliaikaakaan Berbatovin sisäänajon myötä. Neljä hyökkääjäämme ovat kuitenkin osaavia sällejä, joten odottaisin heiltä loppukaudesta kaikilta parannusta ja uutta nousua. Keskikentän olisi tosin petrattava huomattavasti enemmän, koska jos kärkipelaajille ei saada palloja, niin ei maalejakaan voi paljon odottaa syntyvän.
Lopuksi päästäänkin ehkä Tottenhamin ongelmallisimpaan alueeseen eli puolustukseen ja maalivahtityöskentelyyn. Aloitetaan ruodinta maalipuiden välistä. Paul ”Robbo” Robinson oli viime kaudella todella hyvässä vireessä ja oli selvää, että mies pelaa kesällä MM-kisoissa Englannin ykkösmaalivahtina. Jo MM-kisoissa näytti kuitenkin siltä, että miehen otteet olivat epävarmoja. Jostain syystä tuo epävarmuus on jatkunut koko kuluvan kauden ajan. Alkukaudesta Robbo imaisi useampia kaukovetoja maalin perukoille ja muutenkin otteet ovat olleet epävarmoja. Aivan kuin mies olisi kadottanut osan itsevarmuudestaan, pelinjohtokyvystään ja pelisilmästään. Robbo on edelleen parhaimmillaan loistava reaktiotorjuja ja torjuu yleensä hyvin jaloillaan, mutta välillä tuntuu, että mies ei liiku tarpeeksi ollakseen todellinen huippumaalivahti ja myöhästyy tilanteista, jotka näyttäisivät olleen torjuttavissa. Tsekin maajoukkueen kakkosmolari Radek Cerny odottaa yhä vuoroaan ja on pelannut vain muutamissa matseissa, mutta aina päästessään pelaamaan, on ollut loistava. Manageri Martin Jolin pitäisi mielestäni antaa loppukaudesta mahdollisuus Cernylle. Jos kenttäpelaajia kierrätetään, niin miksei maalivahtejakin?
Neljän miehen puolustuslinja on myös ollut tällä kaudella käymistilassa. Kauden alla joukkueeseen liittyivät uusi vasen laitapuolustaja, kamerunilainen Benoit Assou-Ekotto ja oikea laitapuolustaja, ranskalainen Pascal Chimbonda. Ensin mainittu sai alkukaudesta paljon vastuuta vasemmalla laidalla, mutta nuorukaisen otteet alkoivat pikku hiljaa hiipua ja viime kaudella paljon pelannut - ja myös ikäviä mokia tehnyt - korealainen Young-Pyo Lee palasi kyseisen pelipaikan valtiaaksi. Korealainen oli selvästi piristynyt pienestä pelitauosta ja varsinkin puolustuspäässä pelaaminen kohentui, mutta hyökkäyksissä miehen ongelma on yksinkertaisesti siinä, että vaikka hän saa pallon ylös ja liikkuu hyvin, ei hän saa nopeita keskityksiä aikaiseksi. Syykin on selvä, sillä mies pelaa pallon aina oikealla jalalle ja vasemman jalan keskitykset ovat täysin onnettomia. Varmasti kyseessä on hyvä pelaaja, mutta ei mielestäni kuitenkaan valioliigan tasoon nähden kovinkaan hyvä laitapuolustaja. Oikean laitapuolustajan paikalla lähes koko kauden pelannut Pascal Chimbonda on ollut pirteä tapaus, vaikka aivan huippua hänkään ei ole esittänyt. Silti Spursin ongelmat eivät ole laitapuolustajissa vaan keskemmällä.
Keskuspuolustuksemme lukko viime kaudella oli Ledley King – Michael Dawson. King on maajoukkuetasoa ja Dawsonkin päässyt kokeilemaan maajoukkueessa. King on rauhallinen ja aina tyylikäs, Dawson taasen ei luovuta koskaan ja taistelee aina loppuun saakka. Toppariparina kaksikko tukee toisiaan lähes täydellisesti. Ongelma vaan on tällä kaudella ollut se, että kapteenimme King loukkaantui ja Tottenham ei ole sen jälkeen voittanut vissiin yhtään liigapeliä. Kingiä tuurasi ensin Calum Davenport, joka pelasikin varsin hyvin, mutta siirtyi sitten pysyvämmän pelipaikan odotuksin tammikuun siirtoikkunassa West Hamiin. Kakkosvaihtoehto Anthony Gardner taasen ei ole Dawsonia tasapainoittava vaan epätasapainoittava topparipari, joten ongelmia on piisannut. Siirtoikkunan loppuhetkinä Spurs hankki Benficasta toppari Ricardo Rochan, mutta tämän sopeutuminen valioliigavauhtiin jäänee ensi kauteen – en odota mieheltä tässä vaiheessa ihmeitä.
Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä lienee syytä ruotia vähän manageri Martin Jolin panosta Tottenham Hotspurin peräsimessä. Viime kausi oli loistava, jos sitä vertaa vuoden 1990 jälkeisiin kausiin, joina Spurs ei ole voittanut mitään muuta kuin liiga-cupin vuonna 1999. Spursin liigasijoitus oli joukkueen paras koko valioliigahistorian aikana. Tällä kaudella meno on ollut liigassa vähän heikompaa, mutta täytyy ottaa huomioon, että Spurs on nyt pelannut yhtä monta ottelua kuin koko viime kaudella. Lisäksi Spurs on tippunut vasta liiga-cupista – FA-cup ja Uefa-Cup jatkuvat ja kummassakaan Spurs ei ole vielä hävinnyt yhtään ottelua. Liigassa kilpailu kuuden parhaan joukkoon pääsystä voi tehdä tiukkaa, mutta Martin Jol on jo edellä mainituilla saavutuksilla paras Spurs-manageri viiteentoista vuoteen, jos ei joku sitten George Grahamin liidaaman joukkueen liiga-cupin voittoa vuonna 1999 jostain syystä halua korkeammalle arvostaa. Nykyinen Spurs on nuori ja nälkäinen porukka. Spursin ostamat ja kokoonpanoon suoraan otetut pelaajat ovat tulleet tällä kaudella pääasiassa ulkomailta ja sopeutuminen valioliigan vauhtiin ja Englannin ilmastoon vie totutusti aikansa. Jolin joukkue on vasta rakennusvaiheessa ja olen sitä mieltä, että nyt olisi aika antaa miehelle työrauha. Jos Jol ei onnistu kahden seuraavankaan kauden aikana mitään voittamaan ja samaan aikaan Spurs vajoaa jälleen tasaisen harmaaksi liigan keskikastin joukkueeksi, niin vasta sitten on aika pohtia, onko hän oikea manageri Spursille. Tällä hetkellä vastaus on ehdottomasti kyllä.
30.04.07 Tottenhamilla hyvät mahdollisuudet liigaviitoseksi
Tottenhamin kausi on ollut pitkä ja vaiherikas, mutta monien fanien mielestä myös pettymys. Joukkue ei saanut tälläkään kaudella yhtään tarjolla olleista kolmesta cup-kannusta, vaikka Uefa-cupissa pelasikin mainiosti ja tippui vasta puolivälierissä kovaa Sevillaa vastaan yhteismaalein 3-4. Liigassa näytti pitkään siltä, että euro-paikkaan ei olisi asiaa, mutta nyt, kun vain pari täyttä kierrosta ja yksi rästiottelu ovat jäljellä, tavoittelee Spurs jälleen euro-paikkaa. Viides sija on täysin Spursin omissa käsissä.
Viimeisin vieraspeli Middlesbroughin vieraana antoi uskoa siihen, että Tottenham tulee vielä kovan kärkinelikon perään valioliigan lopputaulukossa. Boro kaatui viime lauantaina kotonaan 2-3. Berbatov - Keane -hyökkääjäpari oli tulessa ja Robbokin joutui torjumaan kovia paikkoja.
Valioliigataulukon kärkipää näyttää tänään 30.04.2007 tältä:
1 Man Utd 35 56 85
2 Chelsea 35 40 80
3 Liverpool 36 31 67
4 Arsenal 36 28 66
5 Bolton 36 -3 55
6 Everton 36 13 54
7 Portsmouth 36 6 53
8 Tottenham 35 0 53
Spurs on siis pelannut yhden ottelun vähemmän kuin Bolton, Everton ja Portsmouth, joten Spursin liigasijoitus on täysin omissa käsissä. Voitot kaikista kolmesta loppukauden pelistä takaavat varman viitossijan. Euro-paikka on siis jälleen mahdollinen. Vielä ei kuitenkaan voi huokaista.
Come On You Spurs!
---> Loppukaneetti:
Kauden Spurs päätti kuuteen tappiottomaan otteluun valioliigassa (3 voittoa, 3 tasapeliä) ja nousi liigaviitoseksi toisella kaudella peräkkäin.
Jarkko ”Spursfani” Leinonen
