Järjestyksessään kolmannet jalkapallon EM-kilpailut pelattiin Italiassa, Rooman, Napolin ja Firenzen maisemissa, kesäkuun alussa vuonna 1968. Kisat olivat ensimmäiset Italiassa järjestetyt EM-kilpailut, kun saapasmaa seurasi isäntänä Ranskaa ja Espanjaa, jotka olivat isännöineet kaksia ensimmäisiä EM-kilpailuja. Vuonna 1968 EM-lopputurnaus pelattiin vain niiden neljän maan kesken, jotka olivat selvittäneet tiensä loppupeleihin karsintojen kautta.
Karsinnat neljän maan lohkoissa
Karsinnat pelattiin kahdeksassa neljän maan lohkossa, joiden voittajiksi selviytyivät Espanja, Bulgaria, Neuvostoliitto, Jugoslavia, Unkari, Italia, Ranska ja Englanti. Mainittakoon, että Suomi pelasi kolmoskarsintalohkossa yhdessä Neuvostoliiton, Kreikan ja Itävallan kanssa. Maajoukkueemme saldoksi jäi karsinnoista kaksi tasapeliä ja neljä tappiota maalisuhteella 5-12.
Kaksiosaisissa neljännesfinaaleissa kohtasivat Bulgaria sekä Italia, Unkari ja Neuvostoliitto, Englanti sekä Espanja ja Ranska sekä Jugoslavia. Näiden parien voittajat matkasivat Italian lopputurnaukseen.
Neljän supermaan lopputurnaus Italian helteessä
Italia, Neuvostoliitto, Englanti ja Jugoslavia ratkaisivat EM-tittelin kohtalon kesäkuun helteisessä Italiassa. 5. kesäkuuta pelattiin välierät Napolissa ja Firenzessä, joissa arpa oli heittänyt pelipareiksi Italian ja Neuvostoliiton sekä Englannin ja Jugoslavian. 60-luvun monimutkaista ja osittain varsin keskeneräistä jalkapalloajattelua kuvasti se, ettei Italian ja Neuvostoliiton välisessä välierässä saatu voittajaa ratkaistua edes jatkoajan jälkeen pelillisin keinoin. Ottelun varsinainen peliaika ja jatkoaika päättyivät maalittomaan tulokseen, jolloin silloisten sääntöjen mukaan jatkajan ratkaisi kolikko. Italia oli tässä arpapelissä onnekkaampi ja meni finaaliin.
Toisessa välierässä Jugoslavia voitti Englannin 1-0 Dragan Džajićin nostaessa pallon yli hölmistyneen brittivahti Gordon Banksin kun pelikello näytti 87 minuuttia. Brittilehdistö äimisteli ottelun jälkeen hallitsevan maailmanmestarin putoamista Jugoslaviaa vastaan ja ylisti ’Maagista Dragania’. Jopa itsensä brassikuningas Pele yltyi kehumaan Draganin otteita harmitellen samalla, ettei tämä ollut brasilialainen.
Pronssit Englantiin, finaalidraamaa kaksin verroin
Pronssiottelussa 8. kesäkuuta Englanti kukisti Neuvostoliiton 2-0 Bobby Charltonin ja Geoff Hurstin maaleilla Rooman Stadio Olimpicolla. Finaalissa myöhemmin samana päivänä Italia ja Jugoslavia ratkaisivat EM-kullan kohtalon. Jugoslavian maalitykki Dragan Džajić tyrkkäsi joukkueensa 0-1-vierasjohtoon ensimmäisen jakson lopulla kuuden jaardin boksin sisältä sekamelskasta. Jugoslavialla oli huikeita paikkoja lisämaalinkin tekoon, mutta lopulta ajassa 80 minuuttia Italian ja Inter Milanon Angelo Domenghini iski vapaapotkun sisään 20 metristä tasoittaen ottelun tilanteeksi 1-1. Näissä tunnelmissa mentiin jatkoajalle, joka ei tuonut ratkaisua. Edessä oli uusintaottelu samaisella Stadio Olimpicolla kahden päivän kuluttua.
Kun Italia ja Jugoslavia astelivat nurmelle uudelleen 10. kesäkuuta, oli Rooman olympiastadionilla ilmassa todellista sähköä. Olihan Jugoslavia hallinnut kenttätapahtumia ensimmäisessä kohtaamisessa, mutta Italian catenaccio yhdessä maalivahtilegenda Dino Zoffin kanssa oli kestänyt slaavien paineen ja lopulta vapaapotku pelastanut Italian uusintaotteluun. Italian mainiossa puolustuslinjassa pelasi muuten muiden muassa entinen Interin presidentti ja todellinen seuraikoni Giacinto Facchetti.
Luigi Riva sai kunnian räjäyttää Stadio Olimpicon riemunhuutoihin ottelun 12. minuutilla, kun hän vei boksin sisältä kulmapotkun jälkitilanteesta Italian helposti 1-0-johtoon. Olimpicon 55 000 katsojaa saivat lisää aihetta riemuun vajaa 20 minuuttia myöhemmin, kun Pietro Anastasin uskomaton volley rangaistusalueen rajalta yllätti Jugoslavian hieman haparoineen Ilija Pantelićin. Soihdut syttyivät Olimpicon katsomossa ja raketit lensivät kohti tummuvaa Rooman yötaivasta. Tästä Jugoslavia ei enää toipunut. Se ei saanut missään vaiheessa edes kunnon takaa-ajoa käyntiin ja Italia vei voiton puhtaasti. Olimpicon katsomot tyhjenivät kannattajien juostessa kentälle juhlimaan yhdessä sankareidensa kanssa. Italia juhli ensimmäistä ja toistaiseksi ainutta EM-kultaansa. Onko nyt, 40 vuotta ensimmäisen mestaruuden jälkeen, jälleen Italian juhlien aika? Se selviää alppimailla ensi kesänä.
Finaalijoukkueet:
Italia: Dino Zoff, Pietro Anastasi, Tarcisio Burgnich, Giancarlo De Sisti, Angelo Domenghini, Giacinto Facchetti, Aristide Guarneri, Sandro Mazzola, Luigi Riva, Roberto Rosato, Alessandro Salvadore
Jugoslavia: Ilija Pantelic, Mirsad Fazlagić, Milan Damjanovic, Blagoje Paunovic, Dragan Holcer, Vahidin Musemic, Dragan Džajić, Miroslav Pavlovic, Jovan Acimovic, Dobrivoje Trivic, Idriz Hosic
Italia
Jugoslavia
Neuvostoliitto
Jesús María Pereda
Ferenc Bene