Länsi-Saksa valittiin isännöimään kesän 1988 EM-kisoja, joten se pääsi turnaukseen mukaan automaattisesti. Tuttuun tapaan loput 32 maata sijoitettiin neljään viiden joukkueen ja kolmeen neljän joukkueen lohkoon.
Lohkovaiheen kenties ainoa yllätykseksi laskettava jatkoon meno tuli esiin Suomen lohkosta, josta jatkoon ylsi Tanska ennen Tšekkoslovakiaa. Suomi jäi omassa lohkossaan viimeiseksi Walesin jälkeen. Kuudesta ottelusta oli saldona yksi voitto (Suomi-Tšekkoslovakia 3-0) ja yksi tasapeli (Suomi-Wales 1-1) maalisuhteella 4-10.
Länsi-Saksa ja Neuvostoliitto lohkovoittoihin
Lohkovaiheen arvontoja varten Länsi-Saksa ja Englanti sijoitettiin eri lohkoihin. Länsi-Saksan kanssa samaan lohkoon arvottiin Tanska, Italia ja Espanja, kun taas Englanti kohtaisi Irlannin, Hollannin ja Neuvostoliiton.
Lohko A oli täydellisesti isäntämaa Länsi-Saksan ja Italian hallinnassa, ja molemmat maat etenivätkin lohkosta jatkoon ilman tappioita. Kisojen avauspäivänä joukkueet pelasivat keskenään 1-1 tasapelin. Lohkon voitto ratkesikin siihen kun Länsi-Saksa voitti Espanjan 2-0 ja Italia voitti Espanjan vain 1-0. Lohkon kolmanneksi sijoittui Espanja voitettuaan Tanskan 2-3.
Lohkoon B sijoitettu Englanti oli turnauksen suurin alisuorittaja häviämällä kaikki kolme otteluaan yhteismaalisuhteella 2-7. Lohkon voittoon ylsi Neuvostoliitto, joka menetti ainoastaan yhden pisteen pelattuaan tasan 1-1 Irlannin kanssa. Toiseksi lohkossa sijoittui Hollanti, jonka ainoa tappio tuli Neuvostoliitolle, mutta se tulisi saamaan revanssinsa muutamaa päivää myöhemmin. Lohkon iloinen yllätys olikin Irlanti, joka jäi pisteen päähän Hollannista.
Länsi-Saksa kompastuu Hollantiin ja Italia Neuvostoliittoon
Välierissä toisensa kohtasivat Länsi-Saksa ja Hollanti sekä Neuvostoliitto ja Italia. Kun Hollanti kohtasi Länsi-Saksan Hampurissa, sen pelaajat olivat hyvin tietoisia, ettei maa ollut voittanut itänaapuriaan 32 vuoteen. Saksalaiset saivat huonoja uutisia ottelun alla, kun selvisi, ettei Pierre Littbarski pystynyt pelaamaan vatsakipujen vuoksi, joten hänet korvattiin Frank Mill’llä. Muutos aiheutti ongelmia isäntien pelirytmiin, vaikka ensimmäinen puoliaika olikin melko tasaista ja päättyi maalittomana – tosin Marco van Bastenin olisi pitänyt osua. Toisella puoliajalla Hollannin peli alkoi toimia paremmin, vaikka se joutuikin tappioasemaan 54 minuutilla Lothar Matthäusin onnistuttua rangaistuspilkulta. Länsi-Saksa sai pilkun Rijkaardin kaadettua Klinsmannin, mutta tämä ei Rijkaardin peliä haitannut ja hän toimittikin palloa jatkuvasti niin ikään loistavasti pelanneelle Ruud Gullitille. Hieman alle 20 minuuttia myöhemmin Ronald Koeman tasoitti ottelun illan toisesta epäselvästi tuomitusta rangaistuspotkusta. Tämän jälkeen ottelu kääntyi täysin hollantilaisten hallintaan ja juuri ennen varsinaisen peliajan päättymistä Wouters löysi Marco van Bastenin, joka lähetti maalillaan Hollannin finaaliin.
Toisessa, Stuttgartissa pelatussa, välieräottelussa kohtasivat Neuvostoliitto ja Italia. Neuvostoliitto oli hyvinkin tietoinen hankalasta tilanteestaan, sillä seitsemällä sen pelaajista oli varoitus alla ja keltaisen kortin myötä finaali jäisi vain haaveeksi. Tämä ei kuitenkaan venäläisiä pysäyttänyt, sillä he jatkoivat pelaamista aggressiivisesti taklaten, kuten alkulohkossakin – ensimmäinen uhri tulikin jo toisella minuutilla, kun Kuznetsov sai keltaisen kortin, jonka myötä joukkueen avainpuolustaja tulisi olemaan sivussa finaalista. Puoliajalla ottelu oli edelleen tasan 0-0, vaikka italialaiset olivatkin olleet lähellä johto-osumaa. 59 minuutilla Kuznetsov aloitti hyökkäyksen, joka päätyi Litovchenkon tekemään maaliin. Vain kaksi minuuttia myöhemmin ottelun parhaimpana pelaajana häärinyt Zavarov nousi vasemmasta laidasta ja löysi Protasovin, jonka laukaus meni maaliin. Viimeiset puoli tuntia Italia hyökkäsi vimmatusti, mutta ei lopulta onnistunut maalinteossa ja niinpä Neuvostoliitto ylsi finaaliin 2-0 voitollaan.
Hollannille ensimmäinen arvokisavoitto
Kolme päivää myöhemmin Hollanti ja Neuvostoliitto kohtasivat Münchenin Olympiastadionilla 72 308 katsojan edessä, joista suurin osa oli hollantilaisia. 13 päivää aikaisemmin Neuvostoliitto oli voittanut Hollannin alkulohkossa 1-0, mutta nyt hollantilaiset tiesivät, että Kuznetsovin poissaolo tekisi Neuvostoliiton puolustuksen keskustasta haavoittuvan. Alkuhetkien paras pala nähtiin kuudennella minuutilla, kun Ronald Koeman ampui valtavalla voimalla vapaapotkun yli Neuvostoliiton maalin – muuten ensimmäiset 25 minuuttia edettiin tasatahtia päädystä toiseen. Puolen tunnin kohdalla Neuvostoliiton olisi pitänyt mennä johtoon, mutta Litovchenko laukoi suoraan päin van Breukelenia. Kaksi minuuttia myöhemmin Hollanti rankaisi, kun Erwin Koeman löysi van Bastenin keskityksellään, joka ohjasi pallon Gullitille, joka puolestaan puski pallon ohi Dasayevin. Muutamaa minuuttia myöhemmin Belanov epäonnistui loistopaikasta tasoitusmaalinteossa. 53 minuutilla Hollanti lisäsi johtoaan koko turnauksen saadessa samalla kruununsa: Van Tiggelen sai pallon haltuunsa keskikentällä, syötti pallon Arnold Muhrenille vasempaan laitaan, josta Muhren lähetti upean keskityksen rangaistusalueen takarajalle, josta van Basten laukoi upealla volleylla pallon ohi Dasayevin. Kuusi minuuttia myöhemmin Van Breukelen antoi tyhmästi rangaistuspotkun Neuvostoliitolle, kun tilanteessa ei ollut edes vaaran paikkaa, mutta hollantilaisvahti kuitenkin keräsi itsensä ja torjui Belanovin pilkun. Viimeiset 30 minuuttia Neuvostoliitto hyökkäsi hiipuvilla voimillaan ja lopun ottelun paras paikka tulikin lopulta Frank Rijkaardille, joka ei viime hetkillä saanut toimitettua palloa maaliin. Loppuvihellyksen soidessa hollantilaiset fanit räjähtivät juhlimaan maan ensimmäistä – ja toistaiseksi viimeistä – voittoaan arvokisoissa.
Länsi-Saksa
Hollanti
Italia
Espanja
Tanska
Irlanti
Englanti