MM-kisat päättyivät Espanjan osalta jälleen kerran pettymykseen ja nyt ”ikuisella alisuorittajalla” on paikka parantaa mainettaan. Espanjalta löytyy EM-kulta 44 vuoden takaa ja se on Espanjan kaltaiselle jalkapallomaalle liian kauan. EM-hopeaa Espanjan palkintokaapista löytyy vuodelta 1984. Mielenkiintoinen yksityiskohta maan jalkapallohistoriaa selaillessa on se, että Espanja on omana valtionaan pelannut kaikkein eniten EM-otteluita, kun sekä karsintaottelut että lopputurnauspelit lasketaan mukaan: 122 ottelua, joista 72 voittoa, 24 tasapeliä ja 26 voittoa.
Espanjan luotsina vuoden 2008 EM-kisoissa toimii kokenut Luis Aragonés. Entinen maajoukkuehyökkääjä komentaa Espanjan joukkuetta nyt toisissa arvokisoissaan, hän otti joukkueen vetovastuun vuoden 2004 EM-kisojen jälkeen. Espanjan pääsarjassa Aragonés on valmentanut useaakin seuraa, Atletico Madridia peräti neljässä eri jaksossa. MM-kisoissa Espanja putosi neljännesvälierissä Ranskaa vastaan, pettymyksestä huolimatta Aragonés sai jatkaa tehtävässään. Espanjan jalkapalloliitolla riittää uskoa Aragonésin kykyihin, vaikka ne onkin kyseenalaistettu espanjalaisfanien keskuudessa.
Espanjan maalintekijän viittaa EM-kisoissa kantavaa Fernando Torresia voidaan pitää tähtiä kuhisevan joukkueen ykköstähtenä. Monien papereissa Torres kilpailee jopa kisojen ykköstähden arvonimestä Cristiano Ronaldon kanssa. Vasta 24-vuotias Torres on esiintynyt maansa paidassa 46 kertaa ja tehnyt niissä 15 maalia – maaotteluita mietittäessä täytyy myös ottaa huomioon, että Torres on kohdannut kovaa taistelua maajoukkuepelipaikasta, kärkeen on ollut tyrkyllä Torresin lisäksi esimerkiksi Raúl, Fernando Morientes ja David Villa.
Nyt, kun entinen maajoukkuekapteeni Raúl ei enää mahtunut kisajoukkueeseen, on Torresin otettava hyökkäyspeli kontolleen. Menneeksi kaudeksi kasvattajaseurastaan Atletico Madridista Liverpooliin siirtynyt Torres kesti seurajoukkueessa luodut paineet enemmän kuin hyvin; pystyykö El Niño tekemään saman tempun myös maajoukkuepaidassa?

Espanjan kokoonpanosta ei juuri heikkouksia löydy. Puolustusnelikon toimivuus on kuitenkin arvoitus. Carles Puyol ei pelannut Barcelonassa parasta kauttaan, Carlos Marchenan Valencia rypi koko kauden La Ligassa. Sergio Ramos on puolustuslinjan selkeä ykköshahmo, Ramos pelasi upean kauden Real Madridin paidassa ja kausi päättyikin mestaruusjuhliin. Joan Capdevila pelannee Espanjan vasempana puolustajana.
Espanja voi ryhmittäytyä kentälle sekä 4-3-3 että 4-4-2 –muodostelmissa. Xavi ja Cesc voidaan laskea varmoiksi aloittajiksi keskikentän keskustassa, kolmantena lenkkinä keskustaan saattaa asettua baskipeluri Xabi Alonso. Kärkimiehenä yleensä esiintyvät David Villa voi esiintyä oikealla laidalla. Andres Iniesta esiintyi menneellä kaudella laidalla myös Barcelonan riveissä, vaikka Iniestan paras pelipaikka onkin keskikentän keskustassa. Toinen ehdokas vasemmalle laidalle on Valencian David Silva. Fernando Torres aloittaa yksinäisenä piikkinä, Torresin varamiehenä Espanjan kisakoneessa toimii tuore La Ligan maalikuningas Dani Güiza.
Espanjalla on tuttuun tapaan yksi kisojen nimivahvimmista ryhmistä. Joukkueen menestystä on kuitenkin vaikea ennustaa. Espanja pelaa alkulohko D:ssä seuranaan edellisten kisojen jymy-yllättäjä Kreikka sekä Suomen rakkaat naapurit, Ruotsi ja Venäjä. Espanjalla on lohkosta selvästi paras materiaali, mutta yhtään lohkon joukkuetta ei voi aliarvioida ja ne voivat periaatteessa kaikki voittaa toisensa. Espanja ei ole mahdollisissa jatkopeleissä toivottu vastustaja kenellekään. Espanjalle tyypillistä on kuitenkin ollut yhtäkkinen romahtaminen: Kysymys kuuluukin, että onnistuuko tämä sukupolvi vihdoin tekemään maajoukkueessa sen, missä maan seurajoukkueet ovat jo pitkään Euroopan kentillä onnistuneet.
Miika Kinnunen