Puolivälierät on viimeistä ottelua vaille pelattu ja yllätyksiä on sadellut. Turkkia, Kroatiaa ja Venäjää voidaan pitää ylivertaisesti kisojen superyllättäjinä, kun taas useimmat muut maat ovat pelanneet käytännössä odotetunlaisesti. Ainoastaan Ranskaa voidaan pitää suurena floppina.

Mihin Turkin ja Venäjän paremmuus puolivälierissä sitten perustui? Alkulohkojen jälkeen useimmat futisfanaatikot olivat jälleen ylireagoineet tiettyjen joukkueiden hyviin tai huonoihin suorituksiin. Parin pelikierroksen jälkeen Portugalia ja Hollantia oltiin jo käytännössä kruunaamassa mestareiksi, mutta miten kävikään? Alkulohkon panoksettomassa päätöspelissä Portugali lepuutti supertähtiään, mikä kiistatta koitui maan kohtaloksi. Iskukyky ei ollut Saksa-pelissä enää korkeimmalla mahdollisella tasolla ja huippuunsa viritetty konefutis jyräsi Ronaldon ja kumppaneiden ylitse.

Hollanti voitti kaikki pelinsä alkulohkossa, mutta jälleen kerran yltiöliberaali flaamifutis putosi jatkopeleistä silloin, kun tosi tuli kyseeseen. Äärimmäisen heterogeeninen pelaajisto ja viimekädessä oman identiteetin puuttuminen veivät Hollannilta välieräpaikan. Lisäksi Venäjän taktisesti lähes täydellinen valmentajanero Guus Hiddink suorastaan käveli Marco van Bastenin yli kentän laidalla. Näiden taktisten aspektien lisäksi voidaan myös kysyä, ovatko EM-kisat sittenkin liikaa raskaan kauden seurajoukkueissa pelanneille eurooppalaisille supertähdille? Ronaldo oli kisoissa kuin varjo siitä Manchester Unitedissa loistavasta supermiehestä ja eilen sortuivat myös Hollannin maailmantähdet.

Kroatia ja Turkki olivat lähtökohtaisesti molemmat jo voittajia, kun juhannusaaton puolivälierää lähdettiin pelaamaan. Emotionaalisella puolella turkkilaiset olivat hetkessä kiinni kroaatteja paremmin ja jatkavat välieriin. Käytännössä pelin olisi voinut voittaa kumpi joukkue hyvänsä, mutta kalkkiviivoilla turkkilaisten heittäytyminen peliin ja henkinen itsevarmuus kaatoivat jälleen vastustajan – aivan kuten alkulohkopelissä Tsekkiä vastaan.

Tänään pelattava Italian ja Espanjan näytös on ennalta kisojen ylivoimaisesti tasokkain ottelu, mutta todellisuus voi olla aivan jotain muuta. Vastakkain ovat kaksi hyvin erilaista jalkapallokoulukuntaa ja odotettavissa onkin taktisesti yön ja päivän kohtaaminen. Italia ei toki Donadonin aikana ole pelannut enää sinänsä tehokasta lukkopuolustusta, mutta se on aina saapasmaassa se selkäytimestä tuleva tuki, johon pelaajat tiukassa paikassa joka tapauksessa nojaavat. Italia on jalkapallossa kuin Kanada jääkiekossa. Tietyt taktiset perusasiat opetetaan junioreille jo nuorena kädestä pitäen ja tämän vuoksi pelaajien taktiset ja emotionaaliset kemiat kohtaavat jopa silloin, kun he ovat toisilleen ennalta lähes tuntemattomia. Italia pelaa jalkapalloa selkäytimestä, mikä tekee joukkueesta aina äärimmäisen homogeenisen ja viimeisillä metreillä vaikeasti voitettavan.

Menee tänään jatkoon sitten Italia tai Espanja, on välieräpeleistä lupa odottaa uusien itäeurooppalaisten futismaiden esiinmarssia. Kuten sulkakynä jo aikaisin keväällä ennakoi, tulevat nämä kisat olemaan nimenomaan itäisen Euroopan suuri esiinmarssi. Kroatia, Turkki ja Venäjä ovat kaikki kisojen superyllättäjinä Itä-Euroopan suunnalta. Raha ja valta on siirtynyt itään. Mutta menestystä ei saa rahalla, vai saako sittenkin?