Jump to content

Leaderboard


Popular Content

Showing most liked content since 08.05.2013 in all areas

  1. 4 points
    MM-kisoista on hiljalleen selvity ja joukkueiden harjoituskaudet ovat jo kovassa vauhdissa. Valioliigakauden alkuun ei ole enää pitkä aika, joten viimeistään nyt on syytä avata ketju maailman tasokkaimmalle jalkapalloliigalle. Sarjanousijat Aloitetaan tulevan kauden purkaminen käymällä läpi sarjanousijat. Championshipin voittajana Valioliigaan paluun tekee Wolverhampton Wanderers, joka nähtiin sarjassa viimeksi 11-12 kaudella. Wolves tuli aiemmalla liigavisiitillään tutuksi puolityhjistä katsomoista ja masentavasta ilmeestään. Valioliigasta putoamisen jälkeen Wolves koki kauhun hetkiä, kun seura putosi heti seuraavalla kaudella myös Championshipistä sarjaporrasta alemmas ja haki vauhtia Ligue Onesta saakka. Wolves nousi takaisin Championshipiin heti seuraavalla kaudella ja vakiinnutti asemansa sarjan keskikastissa. Vuonna 2016 kaikki muuttui, kun seuran omistajaportaassa tapahtui muutoksia, kun kiinalainen investointiryhmä Fosun hankki seuran £45 miljoonalla tavoitteenaan nostaa seura mahdollisimman nopeasti Valioliigaan. Tällöin Wolves aloitti myös yhteistyönsä portugalilaisen superagentti Jorge Mendesin kanssa, jonka yhteyksien avulla Wolves on saanut riveihinsä lukuisia lahjakkaita portugalilaispelaajia. Alkavalla kaudella joukkueen riveissä nähdään ainakin seitsemän portugalilaista pelaajaa ja useita muita Portugalissa pelanneita pelaajia. Niin ja Wolvesiahan valmentaa niin ikään portugalilanen Nuno Santos. Wolverhamptonin tunnetuimmat pelaajat ovat varmasti Portugalin maajoukkueessa pitkät urat pelanneet maalivahti Rui Patricio sekä keskikenttäpelaaja Joao Moutinho, jota huhuttiin aikanaan mm. Manchester Unitediin, Chelseaan ja Liverpooliin. Nuorta tähtikaartia edustavat keskikenttäpelaaja Ruben Neves sekä laitahyökkääjä Diego Jota, joilla on potentiaalia aivan maailman huipulle saakka. Wolves ei siis ole pelaajistoltaan eikä budjetiltaan mikään tavanomainen sarjanousija vaan heidän joukkueensa on jo lähtökohtaisestikin Valioliigan keskitasoa. Tällä hetkellä joukkueen puolustus ei ole nimellisesti ihan muun joukkueen tasolla, mutta alakerran vahvistukseksi on huhuttu jopa Real Madridista tuttua Pepeä, joten jonkinlaisia vahvistuksia saatanee sille osastolle. 10 joukkoon murtautuminen olisi jo melkoinen uroteko, mutta ennustan Wolvesin olevan ensi kauden liigassa sijoilla 11-14. Toinen suoran sarjanousun saavuttanut joukkue on Walesin Cardiff City. Joukkue nähtiin Valioliigassa viimeksi kaudella 2013-14, joten kovin pitkään he eivät Championshipissä viihtyneet. Cardiff on omasta ja monen muunkin mielestä näistä nousijoista se tylsin. Joukkueen pelaajisto on viime kauteen verrattuna hyvin samanlainen, mikä voitanee nähdä jonkinlaisena voimavarana hankalissa paikoissa, mutta jos lasi on puoliksi tyhjä niin Cardiffin joukkue ei ole Valioliigan edellyttämällä tasolla. Seuran kesän kaksi suurinta hankintaa ovat Norwcichista tullut laitapelaaja Josh Murphy sekä Bristol Citystä Cardiffiin siirtynyt Bobby Reid, jotka kumpainenkin kustansivat seuralle hieman yli £10 miljoonaa. Cardiffin managerina toimii vanha tuttu Neil Warnock, joka on monien suosikki ensimmäiset potkut saavaksi manageriksi. Mikäli Cardiff haluaa säilyä sarjassa niin joukkuepuolustuksen on toimittava ja jonkun pitää iskeä tarvittavat maalit. Itse en tällä hetkellä näe mahdollisena, että Cardiff säilyisi sarjassa ja veikkaan heidän kautensa päättyvän murheellisesti sarjan viimeiselle sijalle. Nousukarsintojen kautta paikkansa tämän kauden Valioliigassa lunasti Fulham FC, joka tekee paluun Englannin korkeimmalle sarjatasolle ensimmäistä kertaa sitten 13/14 kauden. Vaikka Fulham nousi sarjaan vasta karsintojen kautta on se silti kovakuntoisin nousija, sillä joukkue keräsi Championshipin kevätkaudella peräti 10 pistettä enemmän kuin toiseksi eniten pisteitä saanut joukkue ja Fulham myös teki eniten ja päästi vähiten maaleja kevätkaudella. Slavisa Jokanovicin luotsaama joukkue pelaa mukavaa jalkapalloa ja seura on tämän kesän panostuksista päätellen tullut liigaan jäädäkseen. Fulhamin kesä alkoi vakuuttavasti, kun se hankki Ranskan liigan Nicestä Maxime Le Marchandin ja Jean-Michael Serin, jota yhdisteltiin muun muassa Liverpooliin, Arsenaliin ja FC Barcelonaan. Tämän viikon aikana Fulham on julkistanut kaksi kovaa pelaajakauppaa, kun ensin viime kevään seurassa lainalla ollut Aleksandr Mitrovic vaihtoi Newcastlesta Fulhamiin yli £25 miljoonan siirtosummalla ja tänään Fulham vahvisti hankkineensa Alfie Mawsonin Swanseasta £20 miljoonan siirtokorvauksella. Seura on myös lainannut Dortmundista Chelseassakin piipahtaneen Andre Schurrlen, jonka ura on ollut viime vuosina alamäessä. Fulhamin mielenkiintoisin pelaaja on silti vasta 18-vuotias vuonna 2000 (!!!) syntynyt (!!!) Ryan Sessegnon, joka on yksi englantilaisen jalkapallon puhutuimmista pelaajista. Aiemmin urallaan laitapuolustajana pelannut Sessegnon siirrettiin kesken viime kauden laitahyökkääjän paikalle ja kaveri iski Championshipissä 15 maalia. Pelaajaa on yhdistelty oikeastaan jokaiseen Englantilaiseen suurseuraan, mutta hän jatkaa silti Fulhamissa ainakin tulevan kauden. Mikäli pelaaja onnistuu samalla tapaa myös Valioliigassa niin ensi kesänä hän saattaa aivan hyvin siirtyä johonkin kärkiseuraan £50 miljoonan siirtosummalla. Sessegnon on tullut tunnetuksi nopeista jaloistaan, kyvystään ohittaa vastustajia, mutta myös rauhallisuudesta maalipaikoissa. Fulham on hankintojensa johdosta vahva nippu paperilla ja mikäli palaset loksahtavat kohdilleen, niin ennustan joukkueen sijoittuvan sarjassa sijoille 11-14.
  2. 4 points
    Kahdeksan vuotta sitten Paitsio.comin ennakko alkoi sanoilla: "Arsenalin viime vuodet ovat olleet kuin Päiväni murmelina – elokuva". Jo vuosikymmenen taitteessa Arsenal kannattajat olivat vuosia puhuneet siitä miten vuodet vierivät, mutta samat asiat tapahtui uudelleen ja uudelleen. Vähitellen tämä oravanpyörä alkoi kääntyä johtoa vastaan ja syytetyn penkille istutettiin niin Kroenke, kuin Wenger. Se tapa miten Arsenalin kannattajat alkoivat hajota kahteen eri ryhmittymään oli rumaa katseltavaa ja riitely meni varsinkin sosiaalisessa mediassa hyvinkin rumaksi. Nyt, kun uusi aikakausi Emeryn johdolla on alkanut, tarkoittaa se samalla kahta asiaa Arsenalissa; Niin joukkueen rakentamista taktisesti nykyaikaisemmaksi, kuin myös riitautuneiden kannattajien voittamista puolelleen. Emeryn vaikuttaa sympaattiselta valmentajalta ja monet kannattajat (myös Wengerin kannattajat) ovatkin valmiita antamaan uudelle päävalmentajalle mahdollisuuden. Se mitkä odotukset kannattajilla on saattaa silti olla eriasia. Suurin osa kannattajista ymmärtää sen, että vuorta ei valloiteta päivässä. Valioliiga on todella kovatasoinen sarja ja sekaisin olevan joukkueen kurssia ei käännetä hetkessä. Liverpoolin tapa toimia, kun Klopp astui ruorin ääreen, voisi olla hyvä malliesimerkki. Väitän, kirkkain silmin, että Arsenalin kokoisella seuralla on täysin samanlaiset mahdollisuudet, kuin Liverpoolillakin nousta lähelle maailman kärkeä. Se vain vaatii nöyryyttä, kovaa työtä sekä järkevää pelaajapolitiikka. Mitä olen Emeryn valmennusmetodeja seurannut, niin kyseessä ei ole mikään ehdoton maailman huippu "manageri". Sensijaan Emery on loistava valmentaja, jonka valmennusmetodeja on pelaajat kehuneet. Osittain tästäkin syystä Wengerin ajan vastuu on jaettu Emeryn, Mislinatin ja Sanllehin kesken. Näin jokainen voi keskittyä nimenomaa siihen omaan osaamisalueeseensa, saavuttaen tehokkaimman lopputuloksen. Kausi 2018/2019: Arsenal lähtee ensi kauteen suhteellisen vapautuneesti. Joukkue on vahvistunut viime tammikuun ja nyt kesän aikana, siitä mitä se on ollut, eikä siksi anna juurikaan tasoitusta muille Valioliigan huippujoukkueille. Arsenal lähtee selvästi takaa-ajajana, jos haluaa palata ensi kaudeksi mestareideenliigaan osoittaville sijoituksille. Etuna tykkimiehillä on se, että perus joukkue on aina ollut hyvä mutta on jo vuosia alisuorittanut. Ennen Arsenal lähti pelaamaan pallonhallintapeliä poikkeuksetta jokaista vastustajaa vastaan ja tämä johti siihen, että Arsenalin pelikirjaa oli todella helppo lukea ja sitämyöten helppo pelata vastaan. Emeryn pelifilosofiaan kuuluu se, että joukkue pyrkii vaihtamaan taktiikkaa vastustajan mukaan. Tämä on nykyaikaista ja tuntuu erikoiselta, että Arsenal ei ole tähän aikaisemmin kyennyt. Myöskään MM-kisat ei juurikaan ole Arsenalin pelaajia väsyttäneet, vaan melko tuoreille jaloissa pääsee koko joukkue kauteen, mikä on kilpailijoihin nähden selkeä etu kauden edetessä. Toivottavasti Arsenal kykenee käyttämään tämän edun hyväksi edes jollain tavalla. Siirtoikkuna: Emery on lähtenyt vahvistamaan nimenomaan Arsenalin puolustuspäätä, mikä onkin fiksuinta. Uudeksi "ykkösmaalivahdiksi" on hankittu Saksalainen Bernd Leno, joka parina viimevuotena on osoittanut olevansa yksi Bundesliigan parhaimpia maalivahteja. Juventuksesta tarttui ilmaissiirrolla Stephan Lichtsteiner, joka lähtökohtaisesti on Bellerinin varamies oikeana laitapakkina, mutta ehdottomasti myös rotaatio mielessä loistava hankinta. Lisäksi Lichtsteiner tietää jotain voittamisesta ja kokemusta puolustuspää nimenomaan tarvitsee. Keskuspuolustukseen Arsenal hankki Kreikkalaisen Sokratiksen, joka ei ehkä ole aivan maailman kärkeä, mutta hyvä paikkaaja Koschielnylle joka on sivussa ainakin tämän vuoden loppuun. Keskikentän ankkuriksi hankittiin Lucas Torreira, joka on sitten jo lähellä maailman kärkeä omalla pelipaikallaan. Jännä, että Emery onnistui ensimmäisenä kesänään hankkimaan korvaajan Vieiralle. Asia mitä Wenger ei pystynyt kolmeentoista vuoteen hoitamaan. Lisäksi Arsenal on tehnyt muutamia hankintoja tulevaisuutta varten, joista ykkösjoukkueen mukaan pääsi Mattéo Guendouzi, nuori Ranskalainen keskikenttäpelaaja, jolta on lupa odottaa hyviä otteita tulevaisuudessa. Avainpelaajat: Arsenalilla on yksi Valioliigan terävimmistä hyökkäystrioista. Alexandre Lacazette ja Pierre-Emerick Aubameyang ovat perjaatteessa kilpailijoita samasta pelipaikasta, mutta tuntuu, että ovat ystävystyneet nopeasti ja muutaman harjoituspelin perusteella en näe mitenkään mahdotomana, etteikö Arsenal lähtisi kauteen kahden kärjen taktiikalla. Kyseessä on kuitenkin kaksi maalinälkäistä ja ehdottomasti kovatasoista hyökkääjää, jotka voivat molemmat tehdä yli 15 maalia ensi kaudella (jos kaikki tähdet on kohdillaan). Kolmikon takana häärii Mesut Özil, joka ollut viimeaikoina monen huulilla hänen lopetettua Saksan maajoukkueessa. Özilillä varmasti näyttöhaluja ja koska maajoukkueura on takanapäin, saa hän myös tarpeeksi lepoa pitkin kautta. Keskikentän työmyyränä tullaan näkemään Lucas Torreira, joka on omalla pelipaikallaan yksi maailman huipuista. Pieni koko ei tunnu haittaavan, vaan taisteluilmettä löytyi (ainakin mitä Uruguayn otteita tuli seurattua). Aaron Ramsey, on itseoikeutetusti omalla paikallaan keskellä, jos vain tekee jatkosopimuksen nyt kesän aikana. Emeryllä olisi selkeästi kiinnostusta pitää Ramsey ja monet kannattajat haluaisivat palkita Ramseyn kapteeninnauhalla, jos vain nimi paperiin ilmestyy. Aaron Ramsey on osoittanut, että jos fysiikka toimii, niin parhaimmillaan hän on todella laadukas keskikenttäpelaaja. Valitettavasti parina viime kautena hän on jäänyt auttamatta vähän sivuun. Mahdollinen kokoonpano: Kuten aikaisemmin mainitsin saattaa Arsenalin taktiikka vaihdella vastustajasta riippuen. Samalla saattaa myös vaihdella aloittava kokoonpano. Sevillassa Emery suosi taktiikkaa 4-2-3-1, enkä näe mitään syytä miksei sama taktiikka voisi toimia myös Arsenalissa. Tämä tosiaan melko veikkailu kokoonpano, kun tässä vaiheessa ei juurikaan varmuutta mitä Emery joukkueeltaan haluaa ja millä ryhmittymällä. Varmasti kauden aikana selvemmin selkiää pelipaikat ja miten paljon esimerkiksi Xhaka on avauksessa ja kenen kustannuksella. Wengerin aikoihin oli usein puhetta miksi ei Aubameyang ja Lacazette ole yht'aikaa kentällä ja nyt harjoituskaudella ovat päässeet ja jälki on ollut lupaavaa. Toivottavasti kaksikko nähdään vastaisuudessa yhdessä. Arvio sijoituksesta: Sydän sanoo, että koska Arsenal on vahvistunut kesän aikana ja taktiikat on pantu uusiksi, niin tykkimiehet nähtäisiin taistelevan tosissaan mestaruudesta. Realististi ajatellen Arsenal kilpailee pääsystä neljän joukkoon, sillä niin vahvasti on Arsenalin taustoja pistetty uusiksi, että vaikutus varmasti näkyy myös kentällä. Voisi kuvitella, että Arsenalin sijoitus ensikaudella on 4-6, mutta samalla se on raikas tuulahdus ja lupaus siitä, että parempaa on luvassa muutaman vuoden kuluttua, jos kehitys lähtee hyvin käyntiin. Täydelliseen romahdukseen en jaksa uskoa, mutta koska puhutaan Valioliigasta, ei sitäkään voida täysin pois sulkea.
  3. 4 points
    Huolestuttavinta tässä on, että Jose on ollut puikoissa yli 2 vuotta. Peli ei ole kehittynyt hyökkäyssuuntaan yhtään, vaan se on täysin mielikuvituksetonta ja rakenteetonta. Huonompaan suuntaan mennään koko ajan. Siinä missä Euroopan ja Valioliigan kärki kehittyy pelitavaltaan koko ajan, niin United seisoo täysin paikallaan, ehkä jopa taantuu hieman koko ajan. Mitä pitempään Jose on puikoissa, sitä kauemmaksi kärki menee. Ja sen eron umpeen kuromiseen menee koko ajan enemmän aikaa.
  4. 4 points
    Cardiff Cityn murheellinen kohtalo tuli ennustettua jo avausviestissä ja ennustan seuraavaksi muut putoamistaistelun joukkueet. Viime vuonnahan meikäläisen mutustelut menivät aika nappiin, kun osasin ennustaa Swansean, Stoken ja West Bromwichin putoamiset järjestyksineen vastoin yleisiä odotuksia. 11. Brighton Howe & Albion Uskon, että Seagulls parantaa muutaman pykälän viime kautisestaan. Seura teki vakuuttavan hankinnan, kun Eredviesien viime kauden maalikuningas Alireza Jahanbakhsh (piti googlettaa nimi) liittyi seuraan £17,5 miljoonan hintalapulla. Kavereiden kesken ihan vaan Rezana tai Alirezana tunnettu kaveri teki Hollannissa viime kaudella peräti 21 maalia, vaikka hän on laitapelaaja. Vasta 24-vuotias kaveri on todella taitava pelaaja ja uskon, että siinä voi olla sellainen pelaaja, joka tekee läpimurron liigassa ja saa ensi kesänä siirron johonkin Spursiin tai vastaavaan. Kamala kohtalo sekin on onnistuneesta kaudesta, mutta uskon, että jamppa tekee alkavalla kaudella ainakin 10 liigamaalia. Kärkeen ei oikein vieläkään ole varmaa nimeä ja 34-vuotias Glenn Murray kantanee ykköskärjen viittaa. Keskikenttäpelaaja Pascal Gross pelasi suurelta yleisöltä piilossa viime kaudella erinomaisen sesongin iskien tehot 7+8 ja luoden maalipaikkoja tahtiin johon pystyi vastaamaan vai Kevin De Bruyne. Toinen vastaava kausi niin Grossin ei tarvitse enää ensi kesän jälkeen Brightonissa pelailla. 12. Burnley Englannin möreä-äänisin mies Sean Dyche syö kivenmurikoita aamupalaksi ja hauskuuttaa mediaa omilla letkautuksillaan. Viime kausi päättyi sensaatiomaisesti sijalle 7, ja tällä kaudella Burnley pelaa Europa Leagueta... piti se tämäkin päivä nähdä. No yhtä kaikki. Burnley ei ole kesän aikana tehnyt yhtäkään kauppaa, mikä vaikuttaisi edustusjoukkueeseen, mikä on vähintäänkin kyseenalaista europelien mukaaan tuoman lisärasituksen johdosta. En tiedä seuran taloudellisesta tilanteesta sen tarkemmin, mutta luulisi nyt, että seurajohto olisi ollut valmis antamaan Dychelle jonkinlaisen siirtokassan. Tällä kaudella totuus iskee vasten kasvoja ja Burnley putoaa sinne alempaan keskikastiin. Sarjapaikan uusiminen ei tuota hankaluuksia, mutta jonkinlaisilla panostuksilla saumoja olisi parempaankin. 13. Fulham FC Tästä tulikin puhuttua jo avauksessa. Pelaa kelpo peliä, joukkueessa paljon laatupelaajia enkä usko putoamisen olevan uhka. Joukkueessa ei ole ihan hirveästi kokemusta Valioliigasta, mikä on aina pienoinen kysymysmerkki, mutta aikalailla kaikki saa mennä pieleen, että Fulham putoaisi sarjasta. Ryan Sessegnonin otteita on hieno päästä seuraamaan ja uskon, että Alksandr Mitrovic saa nyt ensi kertaa Valioliigassa tarpeeksi luottoa, jotta voi todistaa olevansa 10-15 maalin mies tässä liigassa. 14. Crystal Palace Roy Hodgson pelasti viime kaudella Crystal Palacen jo varmalta näyttäneeltä putoamiselta ja loppukaudesta seura keräsi todella hyvin pisteitä. Wilfried Zaha siirtyi laidalta kärkeen ja teki läpimurtonsa iskien 9 liigamaalia ja kesän aikana miestä onkin viety yli £50 miljoonan siirtosummilla milloin Tottenhamiin ja milloin mihinkin. Pelaaja jäänee Palaceen ja seura on hankkinut kesän aikana pari kelpo pelaajaa Cheikhou Kouyaten ja Max Meyerin muodossa. Meyer oli Schalkessa yksi Euroopan lupaavimmista pelaajista ja kaveria vietiin milloin ManUun ja milloin Arsenaliin, mutta viime kaudella hän riitautui seuran johtoportaan kanssa, joutui koirankoppiin ja siirtyi tänä kesänä ilmaiseksi Crystal Palaceen, siinä vasta urakehitys "the next big thingille." Saa nähdä miten taitava saksalainen istuu Palacen pelitapaan. Hodari ei varmaan kovin mielellään katsele tempokuljetuksia ensimmäisen vastustajan jalkaan, jonka jälkeen oma joukkue joutuu juoksemaan kohti maaliaan. Ei putoaminen nyt todellinen uhka taida olla, mutta onko sitten rahkeita paljon parempaankaan. 15. Newcastle United Unohtui laittaa tämä alkuperäiseen viestiin, mutta muokataan se tähän mitä pikimmiten. Newcastlella olisi seurana potentiaalia todella paljon parempaankin, mutaa omistaja Mike Ashley pitää seuraa edelleen panttivankina. Mies ei anna seuralle piirunkaan verran rahaa, mutta ei myöskään varteenotettavista ostotarjouksista huolimatta ole suostunut myymään seuraa. Ashley ei ole Newcastlessa erityisen pidetty henkilö sanotaan vaikka näin. Newcastle pysyy Championship joukkueellaan niin kauan Valioliigassa, kun Rafa Benitezia kiinnostaa olla seuran peräsimessä. Joukkueessa ei ole ensimmäistäkään mielenkiintoista pelaajaa ja se on aika surullista se. +50 000 intohimoista Gerodieta menee katsomaan seuransa otteita viikosta toiseen rämpi seura miten tahansa ja kun omistaja tästä kiitokseksi pissii heitä silmään, niin onhan se oksettavaa käytöstä. Kunnon omistajalla ja Newcastlen fanbasella joukkue olisi vähintään säännöllinen nimi top kympissä ja haastaisi joka kausi europaikoista. Toistaiseksi sarjapaikan uusiminen on kuitenkin työn ja tuskan takana. 16. Bournemouth Eddie Howen miehistö on kerännyt kehuja positiivisella pelitavallaan vuosia, mutta ei tämä jaksa rehellisyyden nimissä enää juuri ketään kiinnostaa. Materiaali on ollut yksi sarjan heikoimpia koko seuran kolme vuotisen liigataipaleen ajan ja kun putoaminen ei ole ollut sarjan loppuhetkillä todellinen uhka kertaakaan niin onhan se jonkinlainen saavutus. Silti sieltä tulee taas alhaalta kaksi isomman budjetin sarjanousijaa paremmalla materiaalilla mukaan kekkereihin ja Bournemouthin sijoitus putoaa parilla pykälällä. Joukkueessa ei nähdä suuria muutoksia ja tällä hetkellä seura on hankinut vain kaksi pelaajaa laitapakki Diego Ricon ja laitahyökkääjä David Brooksin muodossa. Säilyy, mutta ei tämä nyt varsinaisia hurraa-huutoja aiheuta. 17. Souhampton Liverpool kannattajana koen huonoa omatuntoa seuran tämän hetkisestä tilanteesta, onhan Liverpool kuitenkin napannut seuran riveistä viime kausina mm. Virgil Van Dijkin, Sadio Manen, Adam Lallanan. Nathaniel Clynen sekä Dejan Lovrenin. Soton sai pitkään korvattua menettämänsä pelaajat melko hyvin ja näytti jo vakiinnuttaneen paikkansa sarjan ylemmässä keskikastissa, kunnes sitten kamelin selkä lopultakin katkesi viime kaudella ja joukkue säilyi nipin napin päättäen kautensa katastrofaalisesti sijalle 17. Managerina toimii vanhan liiton jäärä Mark Hughes, joka pudotti viime kaudella Stoken Valioliigasta, mikä oli niin vahva näyttö, että hän sai paikan Southamptonista... Mark Hughes ei ole Southamptonin tyylinen manageri, eikä hänellä pitäisi olla minkäänlaisia valtuuksia huseerata seuran puikoissa. No ei hän varmaan loppukautta seurassa näekään, mutta silti. Soton on tehnyt kesällä ihan mukavia hankintoja, kun joukkueeseen ovat liittyneet Mohamed Elyonoussi, Stuart Armstrong, Angus Gunn sekä Jannik Vestergaard. Harjoituskaudella Mark Hughesilla on ollut joku ihmeen älynväläys peluuttaa joukkuetta kolmen miehen alakerralla ja mitä nopeammin hän hylää tämän idean niin sen parempi. Maalintekijöitä ei oikein tahdo olla. Läheltä liippaa tälläkin kaudella, mutta Southampton säilynee nippa nappa. 18. Watford Watford on jännä seura, kun periaatteessa heillä olisi potentiaalia vakiinnuttaa asema ylemmässä keskikastissa, mutta onko vika sitten seurajohdossa vai missä, mutta joukkueessa ei tunnu olevan mitään tolkkua. Seuran harjoituskeskuksessa on normaalien ovien tilalla pyöröovet, sillä niin paljon siellä tapahtuu liikehdintää ulos ja sisään, että tavallisten ovien saranat eivät moista rasitusta kestä. Watford oli viime kaudella sijalla 14, mutta oli jopa kevätpuoliskon jopa heikoin joukkue. Viime kaudella onnistunut Richarlison siirtyi manageri Marco Silvan perässä Evertoniin ja nykyinen manageri Javi Gracia (ei ole typo!) on Warnockin ohella vahva ehdokas ensimmäiseksi manageriksi, joka saa kenkää. Joukkueeseen on kesällä siirtynyt muutama arpa ja valtavan suuren edustusringin pelaajilla ei ole harmainta hajua, että kuka pelaa missäkin pelipaikalla tai edes mikä on vieressä istuvan kaverin nimi. Tämä seikkailu ei voi päättyä kuin yhdellä tapaa ja se on putoaminen sarjaporrasta alemmas. 19. Huddersfield Town Symppaan Terriersiä, joten tätä nimeä ei ole helppo kirjoittaa putoajien joukkoon. Huddersfield oli viime kaudella liigassa sijalla 16 ja kun alempaa putosi huonommat joukkueet pois ja sarjanousijoista kahdella on parempi materiaali niin heikolta näyttää. Aaron Mooy on seuran tähtipelaaja ja Valioliigan mittapuulla todella aliarvostettu pelaaja, mutta ei hänelle ole oikein riittävän tasokkaita pelikavereita. Joukkueeseen on tullut puolen tusinaa uutta pelaajaa, mutta tulokkaat ovat valitettavasti enemmän arpoja kuin varmoja onnistujia ja manageri David Wagnerin ammattitaidosta huolimatta Terriers jää liigassa toiseksi viimeiseksi. 20. Cardiff City Uuten mainittua niin joukkueen materiaali ei vain riitä tähän sarjaan. Jopa alemmilla keskikastin joukkueilla on sen verran taitavia kavereita, että Cardiffin tiukka puolustus lienee alkavalla kaudella paperia. Joukkueesta on myös vaikea nimetä yhtäkään yli 10 maalin pelaaja ja ilman merkittäviä vahvistuksia heidän kautensa päättyy viimeiselle sijalle. Neil Warnock tulee saamaan kauden aikana kenkää ja Allardycen, Pardewin, Moyesin yms. kaltainen dinosaurus tulee kesken kautta hätiin pelastamaan joukkuetta suosta, mutta huonoin seurauksin. Otetaan kärkipäähän tarkemmin kiinni vaikka viikonlopun aikana.
  5. 4 points
    Kausiraportti 2017/18 Lähtökohdat kauteen Siirtokesä 2017 José Mourinhon honeymoon eli kausi 2016/17 Unitedissa päättyi Valioliigan osalta pettymykseen. Lukuisat kotitasapelit tiesivät sitä, että seura jäi 6. sijalle, ja näin ollen europaikkojen ulkopuolelle. Pelastus tuli Euroopan liigan puolelta, jossa seura eteni finaaliin asti voittaen nuoren Ajaxin joukkueen maalein 2-0. Pelillisesti kausi vaikutti olevan eteenpäinmenoa van Gaalin aikoihin nähden, sillä joukkue loi aiempaan nähden selvästi enemmän tilanteita. Maalinteko kuitenkin sakkasi, sillä liigassa syntyi 54 maalia, joka oli vain viisi enemmän LVG:n viimeiseen kauteen nähden. Tällä osa-alueella oli siis selkeästi parantamisen varaa. Zlatanin vakava loukkaantuminen ei ainakaan helpottanut asioita, vaikka ruotsalaisen piikkiin voidaan heikko viimeistely myös osin laittaa. Kärkipelaajan lisäksi fanien toiveunista löytyi kovan luokan laitahyökkääjän hankinta. Kysymysmerkki tosin oli, halusiko Mourinho laituria oikealle vai vasemmalle. Moni kannattajista allekirjoittanut mukaan lukien olisi pitänyt Marcus Rashfordin ja Anthony Martialin vasemmalla kaistalla, ja hankkinut vahvistusta oikealle laidalle, joka on viime vuosina jäänyt Unitedissa suorastaan rikollisen heikolle huomiolle. Etenkin, kun muistetaan millaisia pelaajia lähihistorian saatossa siellä on Old Traffordilla nähty. Kesän mittaan ilmassa leijuneet sitkeät huhut Ivan Perisicin hankkimisesta kertoivat kuitenkin, että Mourinho halusi nimenomaan vasemmalle puolelle kokeneen laitapelaajan. Kesän ensimmäisenä hankintana nähtiin vähemmän seksikäs nimi länsinaapurista, eli Victor Lindelöf. Keskuspuolustaja saapui Benficasta suhteellisen kovalla hieman yli 30 miljoonan punnan siirtosummalla. Moni ihmetteli että miksi, olihan Unitedissa samantasoisia keskuspuolustajia jo ihan riittävästi. Muutaman kuukauden huhumyllyn jälkeen ja Alvaro Moratan kosiskeluiden osoittauduttua tuloksettomiksi, kärkeen saatiin odotettu täsmävahvistus. United onnistui nappaamaan Everton-hyökkääjä Romelu Lukakun Chelsean nenän edestä, ja hankintahinnaksi muodostui vähintään £75m. Seuralegenda, ja Manchester Unitedin kaikkien aikojen paras maalintekijä Wayne Rooney jätti samalla Old Traffordin taakseen ja siirtyi kasvattajaseuraansa ilmaissiirrolla. Heinä-elokuun vaihteessa United kaappasi vielä Nemanja Maticin Chelsean riveistä, minkä jälkeen siirtokesä olikin jo taputeltu. Joitakin huhuja oli toki lehdissä ja interwebissä deadline day:hin asti, joskin huomattavasti vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Mourinhon mainitsema neljäs hankinta ei kesän mittaan realisoitunut, mikä luonnollisesti oli yksi syy seuraavan tammikuun aktiivisuudelle. Oliko siirtokesä sitten onnistunut? Tähän voi vastata että kyllä ja ei. Maticin ja Lukakun hankinnat olivat ehdottomasti onnistuneita. Molemmat lukeutuvat tätä nykyä Mourinhon luottopelaajiin, ja Chelsean näpäyttäminen oli mukava bonus siirtojen päälle. Sen sijaan Victor Lindelöfin kohdalla raati on yhä ulkona, kuten sanotaan. Huonosta pelaajasta ei ole kyse, mutta lopullinen taso selvinnee vasta tulevan kauden aikana. Suurin miinus kesästä oli, että oikealle laidalle ei tehty mitään. Transfer ins and outs IN VICTOR LINDELÖF (BENFICA) IN ROMELU LUKAKU (EVERTON) IN NEMANJA MATIC (CHELSEA) OUT CAMERON BORTHWICK-JACKSON (LEEDS, LOAN) OUT TIM FOSU-MENSAH (CRYSTAL PALACE, LOAN) OUT DEAN HENDERSON (SHREWSBURY, LOAN) OUT SAM JOHNSTONE (ASTON VILLA, LOAN) OUT REGAN POOLE (NORTHAMPTON, LOAN) OUT MATTY WILLOCK (UTRECHT, LOAN) OUT ANDREAS PEREIRA (VALENCIA, LOAN) OUT JOSH HARROP (PRESTON NORTH END) OUT ADNAN JANUZAJ (REAL SOCIEDAD) OUT GUILLERMO VARELA (PENAROL) OUT WAYNE ROONEY (EVERTON) Pre-season ManU pelasi kauden alla viiden ottelun rupeaman Yhdysvalloissa. Joukkue kaatoi ensimmäisissä peleissään LA Galaxyn (5-2), Real Salt Laken (2-1) sekä Manchester Cityn (2-0). Real Madridia vastaan päädyttiin 1-1 tasatulokseen, mutta United vei pelin rangaistuspotkuilla. Ainoa tappio tuli Barcelonalle lukemin 0-1. Joukkueen pelilliset puutteet tulivat eniten esille osin kakkosmiehistöään peluuttanutta Barcaa vastaan. Muuten kiertue sujui enimmäkseen positiivisissa merkeissä; Lukaku sai nopeasti maalihanat auki ja pelasi lupaavasti Rashfordin ja Mkhitaryanin kanssa kärjessä. Jenkeistä matkattiin seuraavaksi Norjaan, jossa kukistui Vålerenga lukemin 3-0. Ennen kauden avausta ManU voitti Sampdorian maalein 2-1. Pre-seasonilla kokeiltiin kenttäryhmityksistä niin 4-2-3-1:ä, 4-3-3:a kuin 3-5-2:a, jotka tulisivat myöhemmin olemaan eniten käytössä. Unitedin avaus Sampdoriaa vastaan 2.8.2017: Manchester United (3-5-2) De Gea Lindelöf - Smalling - Blind Valencia(c) - Pereira - Matic - Pogba - Darmian Mkhitaryan - Lukaku Ennakkotunnelmat kauden alla Edelliskaudella Chelsea vei mestaruuden yllättävän helposti, mutta kesän aikana molemmat manchesterilaisryhmät vahvistuivat selvästi lontoolaisia enemmän. Näiden kolmen seuran väliltä ykköspaikka tultaisiin todennäköisesti ratkomaan. Päällimmäisenä mielessä oli, että jos United saisi kotitasapelinsä käännettyä voitoiksi, mestaruus olisi ihan mahdollinen. UCL:n puolella minimitavoite oli päästä alkulohkosta jatkoon. Toiveissa oli myös, että nuorten talenttien, kuten Rashfordin ja Martialin kehitys säilyisi nousujohteisena. Kertaus kaudesta 2017/18 Mourinho on historian saatossa tehnyt toisella kaudellaan kovaa jälkeä, ja usein se on päättynyt mestaruusjuhliin. Alku oli nytkin lupaava. Ennen kuin liigassa potkaistiin pelit käyntiin, vuorossa oli kuitenkin Super Cupin finaali Real Madridia vastaan Skopjessa. ManU oli avausjaksolla enemmän tai vähemmän vastaantulija. Real meni toisen jakson alussa jo 2-0-johtoon, mutta United heräsi Fellainin vaihdon myötä ja Lukaku onnistui kaventamaan väkisin 2-1:een. Pelillisesti ottelun loppu oli rohkaiseva, sillä se osoitti, että tälläkin joukkueella pystytään haastamaan Euroopan ykkösseura ainakin yksittäisessä ottelussa. Näitä pelejä on siunaantunut Punaisille Paholaisille viime vuosina aivan liian vähän. Valioliigassa United laittoi ensi töiksi West Hamin ja Swansean nippuun 4-0-lukemin. Näin jälkikäteen katsottuna nuo pelit taisivat mairitella ManU:a, sillä kumpikin seura oli tuolloin tasoltaan todella heikossa hapessa. Alkukauden peleille ominainen piirre oli, että iso osa maaleista syntyi pelien loppupuolella vastustajan väsyttyä. Unitedin voitettua kolme ensimmäistä peliään oltiin Cityn kanssa sarjan piikkipaikalla. Ensimmäinen pistemenetys tuli neljännessä ottelussa 2-2-tasapelin myötä Stokessa. United nappasi lokakuulle saakka kuitenkin pisteitä kiitettävään tahtiin ja otti kaksi 4-0-voittoa lisää. Antonio Valencia laukoi OT:lla Evertonia vastaan yhden kauden maaleista kovalla tykityksellään. Maajoukkuetauko sekä Pogban loukkaantuminen sotkivat pahasti Unitedin voitokasta marssia ja tämän jälkeen saatiin kärvistellä useamman pelin ajan tehottomien esitysten kanssa. Media antoi Liverpoolia vastaan käydyn vieraspelin jälkeen isoa kritiikkiä, vaikka tulos oli sinänsä varsin hyvä. Tottenhamia vastaan koettiin pienten marginaalien peli, jossa ilman Harry Kanea pelannut Spurs voitettiin 1-0-lukemin. Huddersfieldiä (1-2-tappio) sekä Chelseaa (0-1-tappio) vastaan ei niitä tuloksiaakaan enää saatu naarattua. Mourinhon ohella varsinkin alkukaudesta loistanut Henrik Mkhitaryan joutui fanien hampaisiin. Pogban palattua ruotuun nähtiin ryhtiliike parempaan suuntaan. Kauden highlightseihin kuului allekirjoittaneella 4-2-voitto Watfordista sekä Jesse Lingardin upea soolomaali. Emiratesilla puolestaan nähtiin harvinaislaatuinen ottelu, jossa Arsenalin hyökkääjät takoivat päätään De Gea-nimiseen muuriin. Alun kaksi pikamaalia sekä Pogban henkilökohtainen taidonnäyte toisella jaksolla takasivat 3-1-voiton ManU:lle. Joulukuun alussa oli kauden tärkeimmän pelin aika, kun Guardiolan luotsaama Manchester City saapui vierailulle. Alkukaudella mielin määrin vastustajiaan dominoinut City ei laittanut OT:lla parastaan, mutta nappasi silti kahdella lahjamaalilla 2-1-voiton. Rashfordin tasoitusmaali oli lopulta laiha lohtu Romelu Lukakun tehtyä tuhoja omassa päädyssä. Tämän jälkeen mestaruus näytti vääjäämättä lipuvan naapuriseuraan. Tappio vaikutti Unitediin myös henkisesti kuten voidaan ottelun jälkipyykistä päätellä. Vuoden loppu meni taas mollivoittoisemmin ManU:n jäätyä kolmesti peräkkäin tasapeliin Valioliigassa ja seuran tiputtua liigacupista Bristolille. Erityisen ikävälle tuntui pistemenetys Leicesterissä, jossa Martialilla ja kumppaneilla oli enemmän kuin tarpeeksi paikkoja laittaa ottelu nippuun. UCL:ään United pääsi suoraan Euroopan liigan voittajana. Alkulohkovaihe meni ensimmäistä kertaa sitten Fergusonin lähdön jälkeen ilman suuria ongelmia. Samassa lohkossa pelasivat Benfica, TsSKA Moskova sekä FC Basel. Näistä viimeksimainittu meni Unitedin kanssa neljännesvälieriin. Mielellään olisi Old Traffordilla nähnyt nimekkäämpiä vastustajia, sillä tällaiset jengit eivät valitettavasti jaksa sytyttää nykyistä OT:n yleisöä. Vanha kunnon europeli-iltojen tunnelma jäi siis tällä kertaa hieman puolitiehen. ManU kuitenkin voitti kotonaan kaikki vastustajansa, ja vieraissa ainoa pistemenetys koettiin Baselissa 0-1-häviön myötä. Maaliero alkulohkosta oli varsin mukava 12-3. Paras esitys koettiin Moskovassa, jossa Lukaku ja Martial tekivät selvää jälkeä TsSKA:sta jo avausjaksolla. United voitti pelin lopulta 4-1. Uusi uljas vuosi avattiin 0-2-voitolla Evertonista, jolloin ManU samalla katkaisi tasapeliputkensa. Pogba pelasi yhden kauden parhaista otteluistaan Unitedin pelattua ranskalaistaikurille mieluisalla 4-3-3-muodostelmalla. FA-cupin puolella Derby ja Yeovil eivät tuottaneet vaikeuksia. Tammikuun paras uutinen oli, kun Arsenal-hyökkääjä Alexis Sánchez siirtyi £35m siirrolla Red Devilseihin, vaikka oli jo kovasti menossa mediarummutuksen myötä Cityyn. Heikkoa kautta pelannut Henrikh Mkhitaryan lähti samassa rytäkässä erillisellä siirrolla toiseen suuntaan. Oliko chileläisen hankinta puhdasta opportunismia vai neronleimaus Mourinholta, siitä lisää myöhempänä. Alexis pelasi ensimmäisen ottelunsa United-paidassa 26.1. Yeovilin vieraana. Tammikuun lopulla nähtiin nähtiin kovin yksipuolinen ottelu Tottenhamin vieraana. Phil Jonesin virheen seurauksena Spurs juhli jo minuutin kohdalla, ja pienestä heräämisestä huolimatta lontoolaiset puhkoivat Unitedin puolustuksen kerta toisensa jälkeen. Oli pieni ihme, ettei Spurs saanut enempää kuin kaksi maalia viimeistellyksi. Yhden voitokkaan pelin jälkeen jäätiin taas maaleitta, kun Newcastle otti kotonaan 1-0-voiton. FA-cupissa edettiin jatkoon Huddersfieldin kustannuksella, kunnes oli jo UCL:n jatkopelien aika... Sevillaan José Mourinhon manageroima ryhmä lähti vanhaan Mou-tyyliin omaa maaliaan ensisijaisesti suojellen. Romelu Lukakun noin 85 minuutin tienoilla saama paikka oli ehkä ainoa kunnollinen Unitedin tilanne koko ottelussa. De Gea esitti maalissa sankaritekojaan ja nappasi yhden laukauksen uskomattomasti lähietäisyydeltä. Old Traffordilla negatiivinen lähestymistapa ei enää toiminut, ja United osaltaan maksoi hintaa siitä, ettei saanut aikaan vierasmaalia Sevillassa. Voidaan myös aiheesta kysyä, miksi Mourinho lähti seuran perinteiden vastaisesti kyttäilemään vastustajan virheitä kotikentällä. Ben Yedderin kahdella maalilla Sevilla eteni jatkoon yhteismaalein 1-2. Tässä vaiheessa Paul Pogba oli vajonnut Mourinhon papereissa hetkellisesti penkkimieheksi. Sevillaa vastaan pelaaja tuntui vaihdosta tultuaan enemmän sotkevan joukkueensa peliä kuin auttavan sitä. UCL:n jatkopelien välissä pelattu ottelu Crystal Palacea vastaan on mainitsemisen arvoinen. Palace johti ottelua 2-0, mutta Smallingin ja Lukakun osumilla United väänsi itsensä tasoihin. Fergie-timella Nemanja Matic iski mahtavalla laukauksellaan voittolukemiksi 2-3. Sevilla-fiaskon jälkeen ManU:n kurssi palasi takaisin raiteilleen Brighton- ja Swansea-kotivoittojen myötä. Etihadilla pelatussa derbyssä City olisi voinut varmistaa mestaruuden, ja se olisi ollut United-fanin näkökulmasta kivuliasta se. Mourinhon master planin myötä Cityn mestaruus varmistui vasta WBA:lle kärsityn kotitappion jälkeen kaikessa hiljaisuudessa. Etihadilla United oli avausjakson köysissä, mutta toisella jaksolla nähtiin ehtaa vintage-Unitedia ja jälleen nousu 2-0-tappioasemasta 2-3-voittoon. Kuinka ollakaan, Paul Pogba oli kahdella maalillaan tuomassa ManU:a tasoihin. Chris Smalling puski voittomaalin erikoistilanteesta. Upea peli ja taas yksi osoitus lisää (huippu)jalkapallon ennalta-arvaamattomuudesta. Keväällä United otti vähän yllättäen päänahat kotikentällään niin Liverpoolilta, Arsenalilta kuin Chelsealtakin; kaikki ottelut päättyivät 2-1-numeroihin, kuten myös FA-cupin välierä Wembleyllä Tottenhamia vastaan. Kauden loppua kohden on kuitenkin havaittavissa viime kausilta tuttua ilmiötä. Liigassa kakkossija on hyvän aikaa näyttänyt varmalta ja samalla joukkueen suoritustaso hieman lopahtanut. Tätä kirjoittaessa jäljellä on enää kotipeli Watfordia vastaan sekä FA-cupin finaali. Yhteenveto Valioliiga Fanille aina se ykköskilpailu. United ylittänee 80 pisteen rajan, mitä voidaan pitää hyvänä suorituksena. Ilman loppukauden kompasteluja olisi helposti päästy 85 pisteeseen, jolla useimpina kausina oltaisiin lähellä mestaruutta. Tällä kaudella ei kakkostilaa enempää tosin olisikaan ollut tarjolla. Aiemmin parjattu top6-rekordi on parantunut huomattavasti, vieraistakin saldo oli varsin mukava 7 pistettä 15 mahdollisesta. Parannettavaa on eniten vieraspeleissä selkeästi heikompia vastaan: nousijajoukkueita vastaan vieraissa saldo oli tällä kaudella karut 0 pistettä. Pelillisesti kausi oli kovin mourinhomaista, eli kliinisyyttä löytyy mutta näyttävyyttä moni kaipaisi kovasti enemmän. Ellei hyökkäyspelin osalta oteta edistysaskeleita, mestaruus jää ensi kaudellakin haaveeksi. UCL Minimi saatiin eli pudotuspelipaikka. Siihen ne ilonaiheet UCL:n osalta jäivät. Ei Sevilla huono joukkue missään nimessä ollut, mutta ehdottomasti olisi tästä parista Unitedin pitänyt päästä jatkoon. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta United on UCL:ssä vielä kauempana ykköspaikkaa kuin mitä se on kotimaan kamaralla. Ero mantereen parhaisiin seuroihin on edelleen turhan iso. Materiaali riittäisi paperilla, mutta Unitedin nykyinen pelitapa saattaa olla näissä kinkereissä ajastaan jäljessä, mihin viittaa myös Athletico Madridin jämähtäminen alkulohkoon. Unitedin on näitä Sevilloja ynnä muita vastaan otettava aloite omiin käsiinsä jatkossa, muuten on vaikea nähdä joukkuetta mukana kilpailun loppuvaiheissa. FA-Cup Mahdollisesti taas se kilpailu, josta saadaan "lohtupalkinto". Kyllähän FA-cupin voitto aina kelpaa, mutta näillä ei varsinaisesti viedä joukkuetta seuraavalle tasolle. Henkilökohtaisesti kyllä nautin FA-cupin Wembleyn peleistä, joissa tunnelma on ihan eri tasolla liigapeleihin nähden, ja pelaajat tuntuvat antavan kaikkensa kentälle. Eikä siitä nyt niin kauan ole, kun perinteikkäässä kilpailussa mentiin pitkään ilman silverwarea. (Päivitys tähän, eli Chelsealle kärsittiin finaalissa 0-1-tappio.) Liigacup Burtonin ja Swansean jälkeen tie nousi pystyyn hienosti pelanneen Bristolin vieraana. Tästä kilpailusta tippuminen ei kuitenkaan normaalisti suuremmin harmita. Tarjoaa hyviä näytönpaikkoja vähemmän pelanneille/junnuille, mutta eipä juuri muuta. Tilastoja: Parhaat maalintekijät (kaikki kilpailut) Romelu Lukaku 27 Jesse Lingard 12 Marcus Rashford 12 Anthony Martial 11 Paul Pogba 6 Marouane Fellaini 5 Chris Smalling 4 Eniten maalisyöttöjä (kaikki kilpailut) Anthony Martial 13 Paul Pogba 13 Romelu Lukaku 10 Jesse Lingard 9 Marcus Rashford 8 Henrikh Mkhitaryan 8 jatkuu..
  6. 4 points
    Jospa sitä kirjoittaisi sekalaisia ajatuksia nyky-Unitedin menosta. Vähän jäänyt foorumin käyttö vähemmälle viime aikoina. Olisiko sitten syynä tuo uusi ulkoasu, joka on mielestäni mennyt askeleen huonompaan suuntaan. Sääli, sillä ylläpito varmasti tehnyt kovasti töitä tämän eteen. Vähän kuitenkin luulen että jatkuvat softapäivitykset ei välttämättä ainakaan auta tuomaan uusia kirjoittajia foorumille, hyvä jos saisi vanhat pidettyä mukana. José hieman paranteli osakkeitaan Maunon napsittua varmat kotivoitot Brightonista ja Swanseasta. Maajoukkuetauko oli Unitedille varsin suosiollinen eikä uusia loukkaantumisia tullut. Kaikesta kritiikistä ja ylenpalttisesta marinasta huolimatta (jota on tullut itsekin kauden mittaan harrastettua) ManU on taulukossa toisena kaksi maalia Cityä enemmän päästäneenä. Kotisaldo on vakuuttava 13-2-1 ja vain kaksi pistettä sarjajohtajaa heikompi. Vieläkin silti harmittaa tappio UCL:n puolella Sevillalle vaikkei peliä ole edes nähtynä. Parin vuoden takainen Chelsean PSG-ottelu kummitteli itselläkin mielessä näiden otteluiden alla ja vähän näyttäisi, että Mourinhon lähestymistapa ei vain näissä kekkereissä enää ole ajan tasalla. Bayern kaivoi tosiaan Sevillasta voiton ja varmaan United olisi myös siihen pystynyt, jos Lukakun tilanteen ohella olisi edes vähän enemmän yritystä ollut maalintekoon. Taktiikoiden ohella Mourinholla on ollut vaikeuksia istuttaa Alexisia sekä Pogbaa pelaavaan kokoonpanoon ja tämä näkyi varsinkin UCL-kamppailuissa. Sevilla-kotipelikin taisi mennä taktisesti jotakuinkin Josén pelikirjan mukaan kunnes Pogba tuli kentälle. Sittemmin Paul on sentään vähän terästäytynyt niin maajoukkueessa kuin näissä helpoissa kotikamppailuissa, ja toivoa sopii että tahti säilyy nousujohteisena. Ei mielellään näkisi miehen lähtevän kesällä jolloin mentäisiin pysyvästi kahden miehen keskikenttään, mikä taas samalla tarkoittaisi vähemmän dynaamisuutta. Keskikenttä huutaa liikkuvaa ja syöttövarmaa pelaajaa kahden vähemmän mobiilin pelaajan rinnalle. Arturo Vidal ei ole ratkaisu ongelmaan, mutta jotain samantyyppistä pelaajaa voisi hakea. Yleensä kun Bayern haluaa runkopelaajistaan eroon niin silloin pitäisi Old Traffordin suunnalla hälytyskellojen vilkkua. Toisaalta Unitedilla on vaikeuksia pelata edes yhtä ehyttä 90-minuuttista, mihin voisi auttaa pikemminkin joku peliä paremmin rauhoittava pelaaja. Sanchez on löytänyt nähtävästi lopullisen paikkansa vasemmalta, josta tilanteen mukaan hakeutuu keskelle pelattavaksi. Ajattelin alunperin, että oikea laita sopisi mainiosti chileläiselle, mutta Mourinho näkee toisin. Voihan toki olla, että Alexis ei enää oikealla ole tehokkaimmillaan, kun viime vuosina siellä on tullut niukasti minuutteja. Swanseaa vastaan Alexis iski siis ensimmäisen United-osumansa; parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tietysti sitä on itse kullakin mielessä jo käynyt, oliko tämä hankinta tarpeellinen, vaiko pelkästään näpäytys kepillä Manchester Cityn sormille. Tilanteeseen saadaan todella vahvistusta vasta ensi kaudella, jolloin Alexisilla on ehyt pre-season takana, ja chileläinen tuntee joukkuekaverinsa huomattavasti paremmin. Oikean laidan hyökkäysvastuu on jäänyt kokonaan Valencian harteille Unitedin yrittäessä kuormittaa vasemman laidan 3-4 pelaajan voimin. Ihan kivasti tuollainen taktiikka on toiminut ainakin selvästi heikompia vastaan. Liverpool-pelistä ei suurempia havaintoja itsellä ole, mutta siellä taisi olla Rashford tuhoa aiheuttamassa parin muun pelaajan kanssa. Huippujoukkueiden pitää silti pystyä hyödyntämään molempia laitoja ja 32-vuotiaasta Valenciasta ei tähän enää yksinään ole. Pelaajan saadessa pallon edellä on aina vähintään yksi vastustajan pakki ja järkevät syöttövaihtoehdot yleensä sivulla. Kesällä pitäisi hankkia uusi laitahyökkääjä, joka pystyy haastamaan aktiivisesti sekä antamaan laadukkaita keskityksiä. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä sopivia vaihtoehtoja ei markkinoilla liikaa ole ja ne vähätkin maksavat järjettömästi (Bale). Lukakulla pyyhkii parhaillaan hienosti ja kasassa on jo 25 maalia kaikki kilpailut mukaan luettuna. Romelun meno näyttää kentältä yhä hieman kankealta, ensimmäinen kosketus ei ole aina riittävä, mutta tulosta tulee ja se on pitkässä juoksussa tärkeintä kauneuspisteiden sijaan. Jos olisin Lukaku, tiputtaisin ruhosta kilon kaksi pois jolloin ketteryyttä tulisi vähän lisää. Jos belgialaista verrataan muihin huippukärkiin, tekemistä on vielä. Ei siis maailmanluokkaa, mutta ehkä siihen seuraavaan eliittipelaajien listaan Lukakun voisi jo laskea. Lukakun ansiosta United on tällä kaudella vaihtanut 1-1-tasapelit voitoiksi ja sitä kautta samalla 6. sijan 2. sijaan. Zlatan tosiaan lähti ja tottahan toki se tuli noteerattua. Iso kiitos siitä, että pääsi ruotsalaisen otteita Unitedissa ihastelemaan. Parhaiten mieleen jäivät EL:n voitto sekä upea esitys Liigacupin finaalissa. LA:ssa Zlatan ehti jo jatkamaan siitä mihin Unitedissa jäi. Jatketaan laitapakeista.. Optimitilanteessa olisi kesän jälkeen kaksi uutta laitapuolustajaa. Youngin ja Valencian taso riittää alaspäin hyvin mutta hyökkäysten tukemisessa jää paljon toivomisen varaa. TFM on pelannut käsittääkseni vakuuttavaa kautta Palacessa ja siinä olisi hyvinkin potentiaalinen oppipoika Valencialle. Vasemmalla Young on korvattava toisella pelaajalla ja näkyvissä on kaksi selkeää kandidaattia: Juven Alex Sandro sekä tällä foorumilla useampaan otteeseen esillä ollut Kieran Tierney. Onhan se sääli ettei Shaw ole pystynyt lunastamaan kovia odotuksia, mutta huippujengillä ei ole varaa odotella kausitolkulla yhden pelaajan tasonnostoa. Varmasti tuolla harjoituskentällä tapahtuu paljon sellaista josta Mourinho näkee, ettei Shawn taso vain riitä Youngin edelle. Viimeisimmät ottelut Shaw'lta eivät ole lisäksi vakuuttaneet, joten kesällä lienee kaikkien kannalta parempi nostaa kytkintä. Daley Blindistä mainittava sen verran että hollantilainen ei ole tainnut pelata tällä kaudella juuri yhtään jotain liigacup-peliä lukuunottamatta. Tällä hetkellä on edelleen loukkaantuneena. Mourinholla ei taida kovin suuria suunnitelmia olla pelaajalle, joka näyttää aika potentiaaliselta lähtijältä kesällä. Siitä saisi joku seura pilkkahintaan laadukkaan syöttelijän. Menisi jossain Barcassa rotaatiopelaajana helposti. Toppariosastolla näyttää vaihteeksi aika hyvältä kun suurempia loukkaantumishuolia ei ole. Alati sairastuvalla viihtyvän Phil Jonesin myisin kesällä ja mahdollisesti kovan kaliiberin ukkoa tilalle. Eric Bailly on saanut mukavasti minuutteja alle oman loukkaantumisensa jälkeen ja pelituntuma tuosta vielä varmasti paranee. Victor Lindelöf on alkanut näyttämään United-tason puolustajalta, vaikka toisinaan virheitä tekeekin. Määrällisesti Unitedilla on toppareita riittävästi vaikka yksi pelaaja lähtisi. Ongelmat toppareilla ovat pääasiassa pelin avaamisessa. Tätä ei pidä väheksyä, sillä jo yhden pelaajan vaihtamisella on valtava merkitys hyökkäysten käynnistämisessä. Korvataan vaikka hieman puujalkainen Chris Smalling Toby Alderweireldilla, niin ero on aika merkittävä. Unitedin peli ei nykyisellään silmiä hivele vaan se on rutinoitunutta, vähän varman päälle pelaamista, sekä tuloksekasta. Jos Mourinho haluaa tulosten ohella voittaa fanit sekä vaisun Old Traffordin yleisön puolelleen, siihen tarvitaan yksinkertaisesti näyttävämpää peliä. Tämän kauden suhteen mulla on aika kaksijakoiset fiilikset, mutta eri syistä kuin viime vuonna. Liigassa on mennyt hienosti, ja ilman naapuriseuran friikkikautta United haastaisi uskottavasti mestaruudesta. Toisaalta UCL-fiasko Sevillalle kirvelee, vaikka tuota kilpailua ei United tällä nipulla olisi mitenkään pystynyt voittamaan, eihän? Mahdollisuudet pokaaliin on tälläkin kaudella toki edelleen olemassa, mutta Spursin kaataminen Wembleyllä tulee olemaan kovan työn takana. FA-cupin voitto kuitenkin maistuisi erittäin hyvälle niin seuralle kuin faneille. Se antaisi lisäksi enemmän tilaa Mourinholle hengittää, sillä monien mielestä lusitaani ei näillä näytöillä ollut oikeutettu jatkosopimukseensa.
  7. 4 points
    Needles

    Michael Carrick

    Kesällä 2006 Unitedin edellisestä mestaruudesta oli kulunut kolme vuotta, vaikka joukkueessa pelasi Scholesin, Ferdinandin, Rooneyn ja Ronaldon kaltaisia pelaajia. Heinäkuun lopulla United teki kesän ainoan hankintansa, kun Michael Carrick siirtyi Tottenhamista seuran silloisella ennätyssummalla. Muita pelaajia Ferguson ei kesällä hankkinutkaan. Keanen korvaajaksi ajateltu Carrick tuomittiin mediassa ennakolta ylihintaiseksi hankinnaksi ja mahdolliseksi flopiksi. Seuraavan seitsemän kauden aikana United voitti mestaruuden viiidesti. Erittäin hieno ja tyylikäs pelaaja. Tulee jäämään historiaan yhtenä Unitedin suurista keskikenttäpelaajista Robsonin, Incen, Keanen ja Scholesin ohella. Viimeisimmän kanssa muodosti tyylikkäimmän ja taitavimman keskikentän kaksikon, mitä Valioliigassa on nähty. Suuren yleisön silmissä Carrick on ollut koko uransa ajan aliarvostettu, eikä ikinä saanut kunnon näyttöpaikkaa maajoukkueessa. Jos omistaisi Italian tai Espanjan passin, niin olisi ollut koko uransa ajan maajoukkueen avainpelaajia ja miehestä puhuttaisiin nyt samassa lauseessa Pirlon, Xavin ja kumppaneiden kanssa. Samaan aikaan, kun nämä voittivat pokaaleja Iniestojen, Seedorfien ja kumppaneiden vierellä, niin Carrick pystyi samaan, vaikka vierellä pelasi Anderson tai Tom Cleverley. "He is one of the best holding midfielders I’ve ever seen in my life - by far" - Pep Guardiola
  8. 3 points
    Jos mietitään tulevaa kautta yksilötasolla niin otetaan kiinni muutamaan mielenkiintoiseen nimeen. Nuoret puolustajat Trent Alexander-Arnold ja Joe Gomez tekivät viime kaudella läpimurtonsa edustusjoukkueeseen käytännössä jakaen minuutit oikean laitapakin tontilla. Tulevalla kaudella uskon, että Alexander-Arnold ottaa tontin omakseen tai jakaa sen Nathaniel Clynen kanssa, mutta nyt voisi olla hyvä kausi ajaa Joe Gomezia sisään topparin tontilla, jossa tämän tulevaisuus ilman muuta on. Van Dijk on terveenä ollessaan varma nimi puolustuksen keskustaan ja vaikka Dejan Lovren pelasi vahvan loppukauden niin ei hänestä koskaan tiedä. Joel Matip tuntuu käyttäneen jo oman mahdollisuutensa eikä Ragnar Klavan ole muuta kuin rotaatiopelaaja. Itse koittaisin rohkeasti Gomezia keskustassa ja nuori englantilainen voisi vahvojen fyysisten ominaisuuksiensa avulla ottaa sen paikan omakseen. Mohamed Salahin tilanne on myös milenkiintoinen. Viime kausi ylitti kaikki odotukset, mutta kykeneekö Salah toistamaan tempun myös tällä kaudella. Salah johti viime kaudella liigan tilastoja mm. laukauksissa, maalipaikoissa, pallon kosketuksissa boksin sisällä jne. joten hänen menestymisensä ei ollut mitään sattumaa. Salah on varmasti Liverpoolin hyökkäyksen terävin ase myös ensi kaudella ja hän tulee saamaan maalipaikkoja myös jatkossa. Salah on taatusti merkattu mies vastustajien keskuudessa, mutta milläs sitä tuon tason pelimiehen pysäyttää. Mielestäni joku 25-30 liigamaalin kausi on ihan realismia myös ensi kaudella. Keskikentällä James Milnerin, Jordan Hendersonin ja varmaan ennen kaikkea Gini Wijnaldumin peliaika vähenee huomattavasti. Milner on monipuolisuutensa ansiosta kolmikosta parhaassa asemassa ja hän on osoittanut pystyvänsä tehoihin maalisyöttöjen muodossa. Henderson ja Wijnaldum ovat pelaanneet alempana keskikentällä ja nyt kun Fabinho ottaa sen tontin itselleen niin tämän kaksikon täytyy keksiä oma pelinsä uudestaan, jotta he kykenevät tarjoamaan jotain lisää joukkueelle. Mikäli Liverpool hankkisi vielä huhuissa pyörineen keskikenttäpelaaja Nabil Fekirin niin Wijnaldum varmaan siirtyisi muualle. Saa nähdä olisiko sitten Ben Woodburnilla potentiaalia ottaa keskikentän kolmas tontti itselleen jos hän ei lähde lainalle. Kärkipelaajia on tällä hetkellä vähän liikaa ja ainakin Danny Ings ja Divock Origi ovat lähtökuopissa. Ingsin kohdalla on pyöritelty Crystal Palacea, Southamptonia ja Bournemouthia. Origia on yhdistelty mm. Newcastleen. Varmaan alemman puoliskon seuroista useampi joukkue on tämän kaksikon perässä. Origin ehkä vielä lainaisin, mutta Ings haluaa ihan ymmärrettävästi säännöllistä peliaikaa muualta niin tsempit jatkoon vaan hänelle. Domenic Solanke ei onnistunut debyyttiakudellaan tekemään vaikutusta ja hän on varmaan lähdössä lainalle muualle. Daniel Sturridgeakin on kaupiteltu muualle jo pidemmän aikaa, mutta miehen palkka ja Liverpoolin pyytämä siirtokorvaus taitaa pelotella ostajaehdokkaat muualle ja Sturridge taitaa jatkaa joukkueessa vielä ensi kauden ja siirtyy sitten vuoden päästä vapaana agenttina pois. Xherdan Shaqirista on jotenkin hyvät fibat ja jos Liverpool pelaisi tuolla 4-4-2 systeemillä niin Shaqiri voisi saada enemmän vastuuta kuin moni uskookaan ja hän on kuitenkin ihan kelpo pelimies niin mikäs siinä. Sadio Mané jäi viime kaudella vähän Salahin ja Roberto Firminon varjoon niin uskon, että hän nousee taas isosti esiin tulevalla kaudella. Firmino on uskomattoman hyvä joukkuepelaaja ja todella viisas kaveri ja iski siinä sivussa liigassa ja UCL:lässä tehot 25+14. Tuntuu ettei hänenkään kohdallaan ole silti ihan sitä parasta vielä nähty ja hän kykenee edelleen kehittymään. Minkälaisia odotuksia foorumistitovereilla on Liverpoolin ensi kauden suhteen?
  9. 3 points
    Varo mitä toivot, se voi toteutua Uskomaton avausjakso Liverpoolilta ja City oli täysin vastaantulija. 3-0 Liverpoolille Salahin, Oxlade-Chamberlainin ja Manén osumilla! Chambon maali oli sellainen Gerrard-esque pommi takanurkkaan, että melkein vierähti nostalgiankyynel silmäkulmasta. Melkein voisi tintata vielä yhden maalin tuohon toisen jakson alkuun, sillä ei tässä kannata lähteä pelkästään puolustamaan. Kauden kotiottelussa tehtiin tämä virhe Valioliigassa reilussa johtoasemassa ja City päästettiin siinä ihan turhaan vielä mukaan. Nyt vaan oma pakka tiiviinä, vähän voidaan minimoida riskejä, mutta muuten vaan samaan maliin jatketaan. Painetta vaan Cityn alakertaan oikean paikan tullen ja sitten nopealla vastaan. Cityn on jo yhden puoliajan jälkeen pakko hyökätä aktiivisemmin, jos mielivät tästä jatkoon. Tai no kyseessä on Liverpool niin en tiedä... On tämä ihanaa!
  10. 3 points
    Golden Age Milanista

    Milan 2017-2018

    No mä otin semmoisen pienen vertailun Cutroneen, joka on aika ykspuolinen hyökkääjä. Silva on monipuolisempi kaveri minusta ja todella moderni kärki, kuten sanoit. Mutta joo, legendoihin vertailu on usein persoonan kannalta ikävää. Kukaan ei voi olla uusi Pele eikä Maradona, ei edes Messi.. Legendoihin vertailu on minusta silloin paikaillaan, kun kuvaillaan pelityyliä. Silloin se vertailu on enemmänkin adjektiivi, kuten keltainen tai paksu. Borini tuli jo ensimmäisessä Arsenal -pelissä lopussa oikeaksi pakiksi. Luulen, että Genoa-pelissä Gattuso halusi lisää tietoa Borinin kyvyistä pakkina ja ehkä Calabria ei ollut 90 minuutin kunnossa . Syksyllähän Montella peluutti osin loukkaatumisten takia Borinia wing backina. Siinä Borini oli kyllä yllättävän hyvä, Borini pääsi wingbackina munaravaamaan laitaa pitkin loputtomasti. Tämä perinteinen laitapakkirooli ei kyllä sovi niin hyvin Borinille, mutta yllättävän hyvin sekin meni, jos ottaa huomioon, että kokemusta siltä pelipaikalta on varmaan aika vähän.
  11. 3 points
    Eilen Juventus -Tottenham peliä katsellessani vahvistui oma käsitykseni Unitedin ongelmista. Jos verrataan yksyhteen kokoonpanoja, niin selkein puute Unitedilla on ”Dembele”. Ongelma kulminoituu keskikentälle, jossa Tottenhamilla on selkeästi ominaisuuksiltaan paremmat pelaajat oikeilla paikoilla. Unitedin ongelma ja ratkaisu on Pogba, josta miehen ketjuun liitetyssä videossa analysoidaan varsin onnistuneesti. Vertaillaan joukkueista muutamia pareja keskeisissä rooleissa. Vertailua olisi voinut tehdä muihinkin joukkueisiin, jotka 4-2-3-1 systeemillä pelaavat, mutta Tottenham nyt sattui eilen olemaan telvisiossa kun asiaa aloin enemmän pohtimaan ja ei tilanne muutu, vaikka vertailukohtaa vaihtaisi. Matic - Dier Matic ehkä parempi pallollisena ja pelin lukemisessa kuin Dier, mutta liike ja fysiikka selvästi Dierille. Melko tasan kokonaisuutena. Dembele - Pogba Pogba monilta ominaisuuksiltaan ja kokonaisuutena parempi pelaaja kuin Dembele, mutta ei tällä paikalla. Dembele ominaisuudet ja tyyli sopii paremmin keskikentän pohjalle rakentamaan peliä ja tukee joukkuetta enemmän kuin Pogba vastaavalla paikalla. Esim. Eriksen tai Alli Dembelen paikalle Tottenhamissa...... tuskin toimisi. Dembelen tempokuljetukset ensimmäisen linjan ohi onnistuvat myös Pogbalta, mutta siinä missä Pogba yrittää ohi vielä seuraavasta linjasta tai vapauttavaa syöttöä hyökkääjille, ”tyytyy” Dembele usein syöttöön linjojen väliin. Tämän jälkeen Dembele jää usein alapuolelle pelattavaksi ja suojaamaan puolustusta yhdessä Dierin kanssa, joka alempana, kun taas Pogba jatkaa poikkeuksetta ylös asti ja Matic jää yksin suojaamaan puolustusta vastustajan vastaiskuja vastaan. Vaatisi Pogban ”nöyrtymistä” puolustavammaksi, joka taas olisi miehen kykyjen tuhlaamista, kun avut ovat selkeästi hyökkäämisessä sekä pallollisessa pelaamisessa hyökkäyskolmanneksella. Pogba on huomattavasti hyökkäysorjentoituneempi kuin virkaveli Tottenhamissa ja Pogban tulisi olla Unitedin ”Eriksen” eikä Dembele. Eriksen-Mata, Alli-Alexis, Son-Martial (Lamela-Lingard) Parit voisivat olla periaatteessa mitkä tahansa, mutta ongelma aina sama. Erikseniä ei Unitedilta näistä vaihtoehdoista löydy. Unitedin ainoa Erikseniin vertailtava pelaaja olisi Pogba, joka pystyisi linjojen välissä 16-30 metrin välissä jakamaan palloja muille tai ratkaisemaan itse, kun sen alempaa pystyisi joku tälle toimittamaan. Tällöin Pogballa ei myöskään olisi niin kriittistä roolia puolustuspelin kannalta, kun pallon menetys 16 tuntumassa tapahtuu. Unitedilla ei Dembele ominaisuuksilla varustettua kaveria tällä hetkellä löydy; Carrick oli, mutta vanha. Herreralla ei riitä syöttötaito ja pelin rakenteluun tarvittava näkemys ja Fellaini...... hmmm. McTominay ehkä lähimpänä, vielä raakile, mutta silti mielestäni paras vaihtoehto. Loppukauden osalta siis jatkaisin 4-2-3-1 formaatilla tai vaihtoehtoisesti joitain joukkueita vastaan 3-5-2:lla / sen muunnoksilla. 4-2-3-1 DeGea Valencia - Bailly - Rojo - Shaw Matic - McTominay Pogba - Alexis - Martial Lukaku 3-5-2 (3-4-1-2 tai 3-4-2-1) DeGea Lindelöf - Bailly - Jones Valencia - McTominay - Matic - Young Pogba Alexis - Lukaku Monelle paikalle, varsinkin hyökkäyksessä, löytyy vaihtoehtoja ja valinnat täytyy tehdä vastustajan ja päivän kunnon mukaan, mutta Pogba lähtökohtaisesti ylemmäs ja vapauksia hyökkäyssuuntaan. McTominaylle vastuuta = satsaus tulevaisuuteen. Edelleenkin puuttuisi riittävän hyvä pohjalta rakentava, hyvin liikkuva allaround pelaaja, mutta Pogban nostamisella ylemmäs saadaan sinne ainakin enemmän pallollista osaamista ja puolustus ei ole vastaiskuista yhtä haavoittuvainen. Ja kyllä McTominay -Matic kaksikko riittävästi palloja saa Pogballa toimitettua. Tämän peliä rakentavan allaround pelaajan löytäminen kesällä tulee olla siirtoikkunan ykkösprioriteetti. Muille paikoille tarvitaan lähinnä syvyyttä tai kilpailua, mikäli lähtijöitä aloituskokonpanosta ei tule. Esim Matan, Fellainin, Herreran tai Smalingin poistuminen ei aiheuta suurtakaan tuskaa tai painetta kokoonpanon vahvistamiseen ensi kesänä.
  12. 3 points
    Pienempiä vastaan Unitedilla ei ole yleensä hätää mutta isommissa otteluissa pitää tapahtua taktisia muutoksia. Nostan taas esille Unitedin vierasrekordin top6-joukkueita vastaan (kaikki kilpailut): Won: 1 Drawn: 6 Lost: 8 Goals: 8 Tälle ei ole enää tekosyitä. Tuollainen saldo menisi läpi jollain Stokella, mutta ei Unitedin tasoisella joukkueella. Tulosten ohella peliesitykset näissä kamppailuissa niin helposti luettavissa etukäteen, että Mietaakin olisi kateellinen. Tältä kaudelta kun muistelee, niin eipä United ole yhtäkään näistä otteluista pystynyt kontrolloimaan kuin aivan hetkittäin. Jopa Arsenalista (heikoin top6-joukkue) otettu vierasvoitto tuli enemmän onnella ja vastustajan viimeistelykyvyn, kuin hyvän pelisuunnitelman ansiosta. Kerta toisensa jälkeen United on jäänyt top6-jengejä vastaan jalkoihin, niin pelillisellä, henkisellä kuin valmennuksellisella tasolla. Kauhulla odottelen, millainen reissu Etihadille tulee olemaan. Vastaava nöyryytys on odotettavissa kuten eilen, ellei Mourinho muuta vähintään muutamia asioita pelikirjassaan, ja sekään ei välttämättä riitä. Ennen eilistä ottelua tiedettiin, että Tottenham tulee ottamaan Unitedia ylhäältä kiinni, todennäköisesti vielä Newport-tasapelistä sisuuntuneena. Alla heatmapit kuuden ylimmän pelaajan osalta molemmilta joukkueilta: Vähän tuo kertoo myös siitä miten epätasapainossa Unitedin peli oli (yhtenäinen pienempi läikkä on Sanchezin). Kuten näkyy niin Spurs pelasi todella kapealla alueella, dominoi keskialuetta, eikä jättänyt Unitedin alakerralle ja Maticille yhtään ylimääräistä tilaa pelinrakenteluun. Ainoa jolle tilaa annettiin pallollisena oli Smalling, joka ei peliä osaa avata. Pallonriistojen jälkeen Spurs tuli Maunon pelaajista ohi edestä, vasemmalta ja oikealta ja varsinkin Eriksen oli syöttöineen suorastaan loistava. Varmaan itsekin hämmentyi, miten paljon tilaa tällä oli koko ajan käytettävissään. Miksi Mourinho sitten lähti neljällä hyökkäävällä pelaajalla liikenteeseen? Ottelun alla vähän naureskelin väitteille, että Sanchez tulee rikkomaan Maunon tasapainoa. No niinhän siinä taisi osittain lopulta käydäkin. Mourinho ehkä koki, että neljä hyökkääjää oli pakko laittaa avaukseen. Samalla Mou vain jätti kaksi keskikenttäpelaajaa oman onnensa nojaan kuten aiemminkin, ja lopputulos on kaikkien nähtävissä. En tosin tiedä, olisiko pelin kuva paljoa muuttunut, ellei Sanchezia olisi ollut käytettävissä. Uskon Sanchezin olevan Unitedille todella tärkeä palanen jatkossa, mutta vieraspeli Tottenhamia vastaan ei ehkä ollut ihan se paras paikka tehdä United-debyyttiä Valioliigassa. Seuraavalla kerralla on jo toivottavasti ymmärretty, että Matic ja Pogba tarvitsevat vierelleen tukea. Pogba menee double pivotissa hienosti vielä Burnleytä tai Webaa vastaan, mutta ei nyt herranen aika näissä peleissä voi miestä jättää kaksistaan serbin kanssa keskustaan. Pogba ei kovinkaan maltillisesti jaksa pysyä puolustusta auttamassa, enkä usko, että kaveri pystyy tuota osa-aluetta pelissään enään kauheasti kehittämään. Aivan turha lisäksi odottaa, että Pogba olisi se pelaaja joka pystyisi määrittämään pelin tempoa, koska tällaiseen rooliin ei Pogbasta vain yksinkertaisesti ole. Matic puolestaan on liikkeissään vähän kankea eikä tosiaan niitä maailman nopeimpia keskikenttäpelaajia, joten keskialueelle muodostuu helposti isoja tyhjiä alueita, kun vastustaja saa pelin painopisteen Unitedin alueelle. Ongelmana tietysti on materiaalin ohuus keskikentällä ja ennen ensi syksyä ei suuria parannuksia tule tapahtumaan tällä sektorilla. Herrera pelaa heikkoa kautta, mutta parempiakaan vaihtoehtoja Unitedilla ei näiden edellämainittujen pelaajien vierelle ole. Mieluummin silti peluuttaisin espanjalaista, kuin jättäisin keskikentän kokonaan ilman tasapainoa. Muutama muukin kummallinen valinta Moulta nähtiin. Miksei Shaw aloittanut? Young jättää usein paljon tilaa taakseen nousujen jälkeen, joten mieluummin olisin ottanut Luken tähän peliin. Vain onko Shaw'lla lopulta tulevaisuutta Manchesterin punaisissa, vaikka Mourinhon mukaan "kyseessä on yksi maailman parhaista laitapuolustajista". Entä mikä on Martialin rooli jatkossa? Mielestäni Martin pitäisi ehdottomasti pelata vasemmalla, jossa pääsee tehokkaimmin käyttämään tavaramerkkiharhautustaan. Ei se nyt oikealla huono ollut, mutta vähän pelkään, että Sanchezin tulo aiheuttaa tässä sellaista turhaa hämmennystä ja pahimmillaan ranskalainen löytää kohta taas itsensä penkiltä. Jos näistä neljästä pelaajasta joku pitää tiputtaa avauksesta niin se olisi mun papereissa Lingard, vaikka hyvässä formissa onkin ollut. Lingard on kuitenkin osoittanut olevansa hyvä rotaatiopelaaja ja sellaisena haluaisin Jessen jatkossakin nähdä. Unitedin topparipari on oma lukunsa ja se ei vain oikein vakuuta tällä hetkellä. Kovempia vastustajia vastaan Jonesin ja varsinkin Smallingin rajoittuneisuus tulee karusti esille. Kumpikaan ei ole mikään liideri, molemmilla on joitakin hyviä ominaisuuksia mutta keskenään tämä kaksikko on melko keskinkertainen. Jones jää kokoisekseen jässikäksi yllättävän usein kakkoseksi pääpalloissa, kuten eilen avausmaalissa. Smalling on parempi puolustaja boxissa, mutta jampan jalalla pelaaminen on mestaruutta tavoittelevan joukkueen pelaajalle edelleen huonoa, vaikka tuossa on hieman vuosien mittaan kehittynyt. Baillya tuo huutaisi ja olen satavarma, ettei Unitedin alakerta olisi norsunluurannikkolaisen kanssa olisi ollut niin tuuliajolla kuin nyt nähtiin. United on tällä kaudella päästänyt vähiten maaleja Cityn kanssa, mitä ei kyllä välttämättä uskoisi kun joukkueen pelejä katselee. Muistelisin Unitedin päästäneen top6-joukkueista eniten selviä maalipaikkoja, joten ei tarvitse pitkään miettiä, mistä vähäinen takaiskujen määrä pääasiassa johtuu. Unitedilla sattuu olemaan tolppien välissä loistava maalivahti. José varmasti edelleen vahvistaa joukkuetta uusilla hankinnoilla, mutta siinä määrin huolestuttavaa tuo isoissa (vieras)otteluissa rämpiminen on, että mahtaako sekään auttaa. On se nyt aika käsittämätöntä että tuollaisella pelaajanipulla 2-3 syötön saaminen omille tuottaa välillä ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, puolustajat näyttävät kuin peuroilta ajovaloissa pallon saadessaan, keskikenttää ei käytönnössä ole, saati selkeää ajatusta ja koheesiota hyökkäyspelaamisessa. Mourinhon vahvuus pitäisi olla näissä otteluissa, mutta viime aikojen otteet ja tulokset kertovat kaikkea muuta. Ehkä 10 vuotta sitten vastaavilla taktiikoilla vielä pärjäsi, mutta nykyään aika monet muutkin joukkueet kuin Barca pystyvät pelaamaan korkeatempoista prässipeliä. Oman pelin on oltava myös tarkkaan organisoitua, sillä noutaja tulee aika nopeasti, jos vain odotellaan vastustajan virheitä tai lähdetään hyökkäämään ilman suunnitelmallisuutta. Tästä henkisestä puolesta joku Sami Paakkanen voisi ottaa ehkä paremmin kiinni. On joka tapauksessa hurja ero ihan jo viiden vuoden takaisella ja nykyisellä Unitedilla tämän asian suhteen. Tottenhamia vastaan pelaajien päät painuivat, kun toista jaksoa oli pelattu semmoiset 5-10 minuuttia pelin ollessa 2-0. Voi vain kuvitella, miten SAF tai Keano olisivat tuohon reagoineet pukukopissa
×