20Legend

Ja Mike Phelan tulee myös mukaan valmennustiimiin. Let the good times roll

Mauricio Pochettino wants United job but would cost £34m Matt Hughes, Deputy Football Correspondent December 18 2018, 5:00pm, The Times Mauricio Pochettino wants to be considered for the Manchester United manager’s job next season despite having four-and-a-half years left on his contract at Tottenham Hotspur. The Argentinian is understood to regard the opportunity of moving to Old Trafford as too good to turn down, although it would cost United £34 million in compensation to prise him from Tottenham, which would take the club’s total bill for sacking José Mourinho earlier today past £50 million. Pochettino refused to rule out the possibility of moving to United when asked about his intentions in a press conference today and is believed to have given the prospect serious thought already. Despite his attachment to Tottenham and good working relationship with chairman Daniel Levy the 46-year-old is understood to have deep frustrations about the way the club his run, particularly regarding the lack of backing he has received in the transfer market, a tightly-controlled wage structure, the failure to offload players he no longer wanted last summer and delays to the opening of their new stadium. Pochettino will have to continue operating within such financial restrictions at Tottenham for several years even after the stadium is open, which would not apply to him at Old Trafford. While United may not appear to be the right fit for a manager who values a strong work ethic and team unity above a superstar culture, Pochettino has doubts about whether he can achieve all his ambitions at Tottenham, who have not won a trophy for ten years. Despite being criticised by some observers for prioritising Champions League qualification ahead of silverware, Pochettino is very ambitious and is not content with finishing in the top four every year. Pochettino is also coveted by Real Madrid, who are also planning to make a permanent managerial appointment at the end of the season, but views the United job as a greater opportunity as it is becomes available less frequently. After years of underachievement since Mr. Ferguson’s retirement in 2013 Pochettino is also convinced that it would not make much to make a significant improvement, particularly if he is backed in the transfer market. United are understood to be preparing an offer for Pochettino and his entire first-team coaching staff — Jesús Pérez, Toni Jiménez and Miguel D’Agostino — to move to Old Trafford, but must first reach an agreement with Tottenham. The club tied Pochettino to a new five-year contract worth £8.5 million per season last summer which does not contain a release clause, leaving United with no option but to buy it out in full in order to secure him. Meanwhile, Tottenham have activated the option to extend Jan Vertonghen’s contract by one year to 2020. https://www.thetimes.co.uk/edition/sport/mauricio-pochettino-wants-united-job-but-would-cost-34m-ct7z9tj60

https://www.theguardian.com/football/2018/dec/18/jose-mourinho-latest-to-fall-ed-woodward-reign-manchester-united

Nyt kun kausi on vedetty lähestulkoon jo viemäristä alas, näitä nuoria voisi tosiaan hitaasti nostaa edustuksen peleihin lähinnä ennalta heikompia joukkueita vastaan FA-cupissa ja liigan kotiotteluissa. Rashford-Greenwood-Martial kuulostaisi aika kivalta kolmikolta. Greenwood näistä kolmesta (MG, Chong, Gomez) näyttää kaikkein valmeimmalta, vaikka ikää on vasta 17v. Vaikea sinällään sanoa kuka on valmis ja kuka ei, vaikka pelaaja paukuttelisi kasapäin maaleja nuorten joukkueissa. Muistan hyvin sen kun Rooney teki läpimurtonsa 16-vuotiaana, mutta tällaiset friikit ovat äärimmäisen harvassa. Olisi tietty tärkeää että tulevalta managerilta edellytetään kykyä kehittää nuoria pelaajia, varsinkin nyt kun tiedetään millaisia talentteja Unitedilla on käytettävissään.

Luke Shaw ei ainakaan näytä kovin harmistuneelta uutisista:

Taitaakin olla ettei Carrick jatka kauden loppuun vaan väliaikais luotsi haetaan seuran ulkopuolelta. Luultavasti ihan hyvä ratkaisu. Ogden mainitsee Solskjaerin yhtenä kandidaattina.

0-1-tulos Old Traffordilla kotijoukkueen karmaisevan esityksen jälkeen. Pariisissa PSG saa +20 maalipaikkaa, mutta ottelu päättyy Unitedin 1-2-voittoon puolustuksen lahjan ja vapaapotkumaalin jälkeen. Tähtiin kirjoitettu

Melko selkeät parit tällä kertaa Atletico-Juvea ja Liverpool-Bayernia lukuun ottamatta (todennäköiset jatkoonmenijät boldatulla). Toivotaan silti, että yllätyksiä nähtäisiin. Schalke - City Atletico - Juventus United - PSG Spurs - Dortmund Lyon - Barca Roma - Porto Ajax - Real Madrid Liverpool - Bayern

Vaikeaa sanoa mitä Carrick ja McKenna saisivat aikaan, mutta tosiaan tuskin se tällä kokoonpanolla juuri voi enää heikommaksi mennä. Moyes veti seuran pohjalle ja sijoitus oli kauden päätteeksi seitsemäs, kun se nyt on kuudes, joskin liiga on myös kovatasoisempi. Seura on tehnyt selväksi ettei se Joséen enää luota ja silloin kun Mou ei haluamiaan pelinappuloita saa, paremmat sijoitukset voi suosiolla unohtaa. Salaliittoteoreetikot voivat pitää jopa mahdollisena, että Mourinho olisi tahallaan sabotoinut Manun pelejä ja vierittänyt vastuun pelaajien harteille. Mä olen miettinyt viime aikoina asiaa ja tullut siihen loppupäätelmään, ettei José yksinkertaisesti ole Manchester Unitediin sopiva manageri. Mies on parhaimmillaan kun joukkueella on altavastaajan mentaliteetti, mikä oli mahdollista Portossa, Chelseassa ja Interissä. Mourinhon ideana on kontrolloida otteluita, vaikka oma joukkue pitäisi vähemmän palloa. Parhaimmillaan José onkin loistava tässä. Unitedissa ja Real Madridissa kuitenkin pitäisi vähintään 90% otteluista dominoida pelillisesti. Jalkapallo muutenkin kehittyy huipputasolla yhä enemmän pallonhallinnan suuntaan; mieleeni ei tule Atleticon lisäksi yhtään muuta eurooppalaista huippujoukkuetta joka pelaisi edes etäisesti Mourinhon jalkapalloa muistuttavalla tavalla. Noh Atleticokin harjoittaa voimakasta prässiä, joka saa Unitedin prässipelin näytttämään lähinnä naurettavalta. Mourinhon lähestymistavassa on se etu, että oikeanlaisella, laadukkaalla materiaalilla joukkueen voi saada taistelemaan pokaaleista hyvinkin ensimmäisen kauden aikana. Monimutkaisemman pelitavan omaksuminen vie pelaajilta usein 1-2 kautta, kuten Liverpoolin ja Cityn tapauksessa. Mourinhon tavassa on kuitenkin riskinsä, jonka huomaa ennen pitkää pelaajien kyllästymisenä, välirikkoina ym. negatiivisilla tavoilla jos asiat eivät etene halutun kaavan mukaan. Unitedilla on historian aikana kehittynyt ainakin jonkinlainen peli-identiteetti joka perustuu hyökkäävään jalkapalloon. SAF:n aikoinakaan se ei aina ollut kaunista, mutta tietty peli-ideologia kuitenkin oli olemassa. Mourinho on vienyt seuraa vain kauemmas siitä mitä seuran oli tapana edustaa. Ei voida sanoa että hihkuisin riemusta, kun joukkue puolustaa 9 miehellä arkkivihollista vastaan ja peluutta kärjessä kahta teknisesti vajavaista kolossia. Puhumattakaan lukemattomista peleistä ennalta heikompia joukkueita vastaan, joissa annetaan aloite suosiolla vastustajalle ensi vihellyksestä alkaen, jopa kotikentällä. Tää ei ole sitä Manua jota haluan nähdä, ei todellakaan. Unitedilla on nykyään kyllä muitakin ongelmia kuin pelkkä pelitapa. Olisi hauska nähdä dataa siitä, kuinka paljon United pystyy luomaan syöttöyhdistelmiä muihin jengeihin verrattuna. Mut ehkä tuo taas peilautuu Mourinhon teeseihin, virheitä ei saa tehdä ja toisaalta jokainen paikka pitää käyttää hyödyksi. Pelaajat varovat yleensä tekevänsä vastaavia syöttöjä kuin vaikka Fulhamia vastaan nähtiin ja onhan siellä nyt selkeä ohjeistuskin sille, että roiskitaan Lukakulle melkein aina kun mahdollista, vaikka pelaaja ei luontainen targethyökkääjä edes ole. Kyllä nää perusasiat lähtee harjoituskentältä, enkä jaksa uskoa että tuo jengi on niin paska kuin miltä se yleensä näyttää. Kuollutta puuta on edelleen, mutta paljon vähemmän kuin mitä LVG:n aikakauden päätteeksi. Mourinho on vain epäonnistunut joukkueen rakentamisessa, johon kuuluu oikeiden pelaajien hankkiminen omaan systeemiin sekä valmennustyö.

No jos ollaan reiluja niin seurassa on vielä huonompiakin toppareita.

Tää on kyllä totta, ei muuten harmita yhtään vaikka juuri hävittiin 1-3 LIVERPOOLILLE ja annettiin näille lisää saumoja mestaruuteen

Lapa jäähän ja nimi lehteen. Becker maalaa ja Zesse kiittää. Josélle jatkosopimus.

Chris Smallingille jatkosopimus!

Su 16/12/2018 klo 18:00 Suomen aikaa Liverpool - Manchester United @ Anfield, Liverpool vs Lähtökohdat United lähtee sunnuntain otteluun altavastaajana. Viikolla United otti pataan Valencialta lukemin 1-2 Carlos Solerin ja Phil Jonesin tehtyä espanjalaisten maalit. United oli varmistanut jatkopaikan aiemmin, mutta enemmänkin oli tarjolla, sillä samaan aikaan Juventus hävisi Young Boysille. Liverpool joutui Napolia vastaan tiukoille ja vaikka Sadio Mane kunnostautui tuhlailijapoikana, jatkopaikka olisi voinut yhtä hyvin mennä Napolille ilman Alissonin huipputorjuntaa. ManUlla on viimeisestä 6 Valioliigaottelusta tilillään 2 voittoa, 3 tasapeliä ja 1 tappio. Liverpool on vastaavasti kerännyt 5 voittoa ja 1 tasapelin. Joukkueella on sarjan kärkipaikalla 43 pisteellään, maalieron ollessa 28 osuman verran plussalla. United on kuudennella sijalla 26 pisteessä, ja maaliero 2 osumaa plussalla. ManUlla on käynnissä Mourinhon pelätty kolmas vuosi, joka päättyy portugalilaisen potkuihin, jos UCL-paikka karkaa käsistä. Tällä hetkellä eroa 4:nä olevaan Chelseaan on kahdeksan pistettä, eikä pelissä näy suurempia merkkejä otteiden piristymisestä, vaikka viimeisimmässä liigaottelussa kaatuikin liigan jumbojoukkue Fulham komealla 4-1-tuloksella. Mourinho ei ole löytänyt selkeää ykkösavausta, josta voi syyttää osin itseään ja osin yläpuolella vaikuttavia tahoja. Liverpoolilla tilanne on päinvastainen, sillä viime talvena ja kesällä tehdyt hankinnat ovat tehneet seurasta vakavasti otettavan mestariehdokkaan. Liverpoolin ystävien harmiksi seuran nousu keskinkertaisuudesta huipulle on ajoittunut samaan aikaan, kun öljysheikit pumppaavat satoja miljoonia Manchester Cityn projektiinsa. Ilman suurempia yllätyksiä Man City voittaa tälläkin kaudella mestaruuden. Tuskin kukaan silti uskoi vaikkapa Leicesterin mestaruuteen, joten kaikki on mahdollista. Odotettavissa on vähämaalinen peli, jossa tasuri tuskin yllättäisi ketään. Klopp on ollut Mourinhoa vastaan käydyissä keskinäisissä väännöissä muistaakseni parempi, mutta Englannissa voimasuhteet näyttäisivät tasoittuneen, eikä Kloppilla ole voittoja Unitedista yhden EL-pelin lisäksi. Kysymys kuuluu, onko sunnuntaina vuorossa "Mourinho Masterclass" vai korjaako Liverpool pitkästä aikaa potin liigan puolella? Tunne vastustajasi Unitedin ja Liverpoolin pitkäaikainen viha/rakkaussuhde on osaksi seurausta kahden lähekkäin sijaitsevan suurkaupungin keskinäisestä kilpailuasetelmasta mm. talouden, teollisuuden ja kulttuurin suhteen. Joukkueiden ensimmäinen kohtaaminen tapahtui vuonna 1894, alle kaksi vuotta Liverpool F.C.:n perustamisen jälkeen. Liverpool oli pelannut ensimmäisen kautensa kakkosdivisioonassa tappioitta, ja pääsi yrittämään testiottelussa nousua korkeimmalle sarjaportaalle. Vastaan asettui Blackburnin Ewood Parkilla manchesterilainen Newton Heath, joka pelasi jo pääsarjassa. Ottelu päättyi Liverpoolin 0-2-voittoon. Liverpool otti ensimmäisen liigamestaruutensa kaudella 1900-01, jota seurasi ykköstila vuodelta 1906. Samaisena vuonna Manchester United nousi takaisin ykkösdivisioonaan pelattuaan hetken alemmassa sarjassa. Newton Heathin nimihän muuttui Manchester Unitediksi talousvaikeuksien takia tahi ansiosta vuonna 1902. Ensimmäisen liigapystinsä Manchester United nappasi kaudella 1907-08, eli seitsemän vuotta Liverpoolia myöhemmin. Sen jälkeen United koki lyhyen menestysputken toisen liigavoiton, FA-cupin voiton ja kahden Charity Shieldin voiton merkeissä. Ensimmäinen maailmansota pysäytti kilpailullisen jalkapallon peluun Englannissa käytännössä kokonaan. Kilpailujen jatkuttua Liverpool voitti vielä liigan kahdesti, mutta vuoden 1923 ja toisen maailmasodan puhkeamisen välillä kumpikaan seura ei pystynyt nappaamaan yhtään suurempaa pystiä nimiinsä. Palkintokaappeihin kertyi vain alueellisten sarjojen voittoja. Liverpool kaappasi Englannin parhaan joukkueen tittelin jälleen haltuunsa melkein välittömästi toisen maailmasodan jälkeen. Tämän jälkeen olikin taas aika vaihtaa osia, kun nähtiin Busby Babesien esiinmarssi. Sir Matt Busby tuli Unitedin valmentajaksi vuonna 1945, vaikka hänelle tarjottiin sopimusta myös Liverpooliin. United voitti pitkästä aikaa liigamestaruuden vuonna 1952, jonka jälkeen Busby alkoi rakentaa joukkuetta seuran omista kasvateista. Entisen Liverpool-kapteenin johdolla Unitedin omat kasvatit voittivat kolme liigamestaruutta, FA-cupin sekä kolme Charity Shieldiä ennen vuoden 1958 murheellista lento-onnettomuutta. Unitedissa ei tästä kuitenkaan lannistuttu, vaan uusi, entistä vahvempi joukkue nousi ylös tuhkasta. Samalla kun Busbyn joukkueet juhlivat 1950-luvulla pääsarjatasolla, Liverpool vietti kuivia vuosia kakkosdivisioonassa. Sieltä seura nousi vasta 1962 Bill Shanklyn otettua ohjat käsiinsä. Vuosien 1964-1967 aikana Liverpool ja United voittivat kumpainenkin liigamestaruuden kahdesti. Kauden 1966-67 mestaruus tuli kuitenkin olemaan Manchester Unitedin viimeinen 26 vuoteen. Vuoden 1968 upean Euroopan cupin voiton jälkeen menestystä ei enää tullut. Matt Busby jätti Unitedin vuonna 1969 ja niin tekivät pian myös seuran parhaat pelaajat Denis Law, Bobby Charlton ja George Best. United putosi korkeimmalta sarjatasolta kautena 1973-74, mutta nousi vuotta myöhemmin takaisin. Se ei kuitenkaan voinut kuin katsella vierestä Liverpoolin viedessä 11 liigamestaruutta, 4 Euroopan cupin voittoa, 2 UEFA-cupin voittoa ja 19 kotimaan cup-voittoa vuosien 1972-1992 välillä. Bob Paisley jatkoi Bill Shanklyn tekemää hyvää työtä viemällä seuran sen ensimmäiseen Euroopan Cupin mestaruuteen vuonna 1977. United pääsi laihoina vuosinaan hieman kiusaamaan kilpakumppaniaan FA-cupin puolella: vuoden 1977 finaalissa manchesterilaiset ottivat 1-2-voiton ja kaatoivat Liverpoolin myös semifinaaleissa parin vuoden kuluttua. Liverpoolin kohtalona vuorostaan oli ottaa tämä kiusakumppanin rooli omakseen vuosikymmeniä myöhemmin 2000-lukua lähestyttäessä. Unitedin ja Liverpoolin kilpailuasetelma kiristyi 1970- ja 1980-luvuilla myös median kasvaneen roolin takia. Liverpoolin menestyskulku ei hidastunut edes Bill Shanklyn ja Bob Paisleyn eläköitymisiin, vaan Paisleyn apulainen Joe Fagan ja vahvan pelaajauran seurassa luonut Kenny Dalglish jatkoivat vielä menestyksen niittämistä. Faganin manageroimana Liverpool otti historiansa ensimmäisen triplan kautena 1983-84 liigan, liigacupin ja Euroopan cupin voittojen myötä. Euroopassa Liverpool sekä jalkapalloileva maailma kokivat kuitenkin vuotta myöhemmin armottoman takaiskun, jolla oli isot jälkiseuraamukset ei vain Poolin, vaan myös kaikkien englantilaisjoukkueiden kannalta. Heyselin katastrofi tiesi sitä, että englantilaisjoukkueet suljettiin Euroopan cup-kilpailuista viideksi vuodeksi, ja Liverpool peräti kuudeksi vuodeksi. Kauden 1989-90 ja samalla Liverpoolin toistaiseksi viimeisen liigamestaruuden jälkeen nukkuvan jättiläisen oli aika jälleen herätä. Useamman epäonnistuneen managerivalinnan jälkeen Sir Alex Ferguson otti ohjat käsiinsä Manchesterissa vuonna 1986. Merkkejä tulevasta saatiin vuoden 1988 huhtikuussa, jolloin sarjaa selvällä erolla johtanut Liverpool kohtasi Unitedin kotikentällään. Pool johti kamppailua jo 3-1, mutta United kampesi itsensä tasoihin Bryan Robsonin viimeisteltyä kaksi osumaa ja Gordon Strachanin tehtyä tasoituksen. Tasoitusmaalia Strachan juhli kuin olisi polttanut savuketta The Kopin edessä. Samainen lopputulos muuten myös toistui kuusi vuotta myöhemmin, mutta osat olivat vain hieman toisinpäin, eli United menetti johtonsa selvästä johtoasemasta. Fergusonin alkuvuodet olivat joistakin ilon hetkistä huolimatta ManUlle vaikeita ja Ferguson oli jo hyvin lähellä potkuja ennen vuonna 1990 otettua FA-cupin voittoa. Siitä alkoi vastaavankaltainen dominanssi, joka verivihollisella oli ollut viimeisten parinkymmenen vuoden ajan. Ensimmäinen liigamestaruus tosin viivästyi hieman. Kaudella 1991-92 oltiin jo lähellä, mutta 0-2-tappio Liverpoolin vieraana kauden toiseksi viimeisessä ottelussa tiesi sitä, että Leeds nappaisi pystin Unitedin nenän edestä. Leeds olisi tosin voittanut mestaruuden ilmankin Unitedin kompastumista. Vuotta myöhemmin se väistämätön kuitenkin tapahtui, ja ensimmäisen liigapokaalin jälkeen punaista masiinaa oli enää lähes mahdoton pysäyttää. Sir Alexin johdolla United vei Valioliigan voiton lopulta peräti 13 kertaa; näiden joukossa 2x kolme peräkkäistä liigavoittoa, johon kukaan muu manageri ei ole Englannissa kyennyt. Lisäksi United nappasi 19 kotimaan cupkilpailujen voittoa, Euroopan cupvoittajien cupin pokaalin ja 2 Mestareiden liigan voittoa. Unohtamatta uskomatonta triplaa kaudelta 1998-1999 sinä vuotena, jolloin kaikki osui kohdalleen punaisilta paholaisilta. Ferguson ilmoitti joskus puolivakavissaan suurimmaksi tavoitteekseen päästä Liverpoolin edelle mestaruuksien määrässä, ja sen hän myös teki kauden 2010-11 päätteeksi. Unitedilla liigamestaruuksia on tätä nykyä kasassa 20 Liverpoolin 18:a vastaan. Se, kumpi on loppujen lopuksi Englannissa menestyneempi seura, on puhtaasti katsojan päätettävissä. United-fanit kääntyvät mieluusti voitettujen liigamestaruuksien puoleen, kun taas Liverpoolin kannattajat haluavat muistuttaa viidestä Euroopan cupin tai nykyisen Mestareiden liigan voitosta. Vuodesta 1972 lähtien molemmat joukkueet ovat jääneet liigan kahden parhaan joukkueen ulkopuolelle vain kuudesti, joten melkoista kahden joukkueen hallintaa tämä on kieltämättä ollut. Fergusonin lähdettyä hieman yllättäen seurasta vuonna 2013, seurojen voimasuhteet ovat tasoittuneet huomattavasti kentän puolella. Unitedin hallittua Valioliigaa mielin määrin seura nousi kuitenkin aivan oman asemaan Englannissa taloudellisilta resursseiltaan, ja tämä takaa ainakin lähitulevaisuudessa etulyöntiaseman rakkaaseen kilpakumppaniinsa nähden. Jatkossa on mielenkiintoista nähdä, miten menestys tulee seurojen välillä jakaantumaan. En usko, että jatkossa nähdään enää silti vastaavia menestysputkia, kuin nämä kaksi ovat parhaimmillaan esittäneet - koventunut kilpailu pitää siitä huolen. Liverpool voi puolestaan saada etua siitä, että se pääsee kehittämään joukkuettaan hieman helpommissa olosuhteissa. Unitedissa parin viime vuosikymmenen menestys oli jotain huikeaa pitkän kuivan jakson jälkeen, mutta toisaalta se on myös painolasti, kuten viisi viimeistä vuotta ovat kiistatta osoittaneet. Historia kertoo, että vaikka huipulla pysyminen voi olla vaikeaa, sinne takaisin pääseminen voi olla vielä kovemman urakan takana. United ei viime vuosina ole pysynyt kehityksessä mukana kentän puolella, ja joutuu maksamaan vuorostaan kovaa hintaa siitä, ettei Fergusonin jälkeen ollut selkeää suunnitelmaa. Yksikään dynastia ei ole ikuinen. Unitedin ja Liverpoolin välillä muuten pelaajasiirtoja ei ole tehty sitten vuoden 1964, jolloin Phil Chisnall vaihtoi joukkuetta Unitedista Pooliin. Muutaman pelaajan on toki nähty edustavan molempien seurojen värejä, mutta välissä on käyty jossain muualla. Tällaisia pelaajia ovat ainakin Paul Ince, Peter Beardsley sekä Michael Owen. Beardsley on siinä mielessä mielenkiintoinen tapaus, että englantilainen pelasi 80-luvun alkupuolella Vancouverissa, josta Ron Atkinson osti hänet Unitediin Jimmy Murphyn suosittelemana. Unitedissa otteluja kertyi vain yksi kappale Liigacupissa. Sen jälkeen tie vei takaisin Vancouveriin, sieltä Newcastleen ja lopulta Liverpooliin, jossa Beardsley pelasi 175 ottelua ja teki 59 maalia. Yllättävää kyllä, Liverpoolista Beardsley siirtyi vielä paikalliskilpailija Evertoniin parin vuoden ajaksi. Liverpool vs. United: Liigaottelut Anfieldillä Liverpool wins 39 Draws 21 United wins 25 Liverpool vs. United: All-time record (kaikki kilpailut) Liverpool wins 55 Draws 47 United wins 68 Top goalscorers Steven Gerrard 9 George Wall 9 Sandy Turnbull 9 Most appearances Ryan Giggs 48 Loukkaantumiset ja pelikiellot Liverpoolilta sivussa ovat pitkäaikaispotilas Alex Oxlade Chamberlain, sekä äskettäin loukkaantuneet puolustajat Joseph Gomez, Joel Matip sekä Trent Alexander-Arnold. Clyne on kysymysmerkkinä. ManU:lta sivussa ovat loukkaantumisten vuoksi Alexis Sanchez, Victor Lindelöf sekä Marcos Rojo. Kysymysmerkkeinä ovat Shaw, Martial, Smalling, Darmian ja Dalot. Joukkueiden avainpelaajat Jürgen Klopp ymmärsi aika nopeasti Liverpooliin tultuaan, että joukkueen alakerta on saatava kuntoon jos menestystä halutaan. Virgil van Dijk siirtyi seuraan viime talvena ja on osoittanut, miksi seura niin kovasti havitteli hollantilaista. Yhdessä brassivahti Alissonin kanssa kaksikko muodostaa vahvan pohjan joukkueen alakertaan. Alisson on alkukaudesta ollut liigan paras maalivahti ja vaikka Lloris Karius palloilee tällä hetkellä jossain Turkin pääsarjassa, Liverpoolissa tuskin kadutaan päätöstä heivata saksalainen nopeasti laidan yli. Prässille immuuni Alisson kelpaisi mille vain huippujoukkueelle. Muut kesähankinnat eivät ole vielä päässeet odotetulle tasolle, joten keskikentällä luotetaan yhä työteliääseen, mutta ei niin luovaan Milner-Henderson-Wijnaldum -kolmikkoon. Naby Keita ja Fabinho saavat vielä totutella uusiin maisemiin sekä Valioliigan pelityyliin, ennen kuin näistä saadaan paras teho irti. Unitedia vastaan tosin Keita on potentiaalinen avauksen pelaaja. Kärjessä olevaa kolmikkoa kannattaa Unitedin yhä varoa, vaikkei esimerkiksi Mo Salahilta tehoja ole syntynyt tällä kaudella aivan viime kauden tapaan. Tähän mennessä maaleja on syntynyt 10 (eniten Liverpoolissa) ja lisäksi egyptiläinen on antanut 4 maalisyöttöä. Maalikeskiarvo peliä kohden on siis 0.63, kun viime kaudella vastaava luku oli huima 0.89. Unitedin kokoonpanossa ei merkittäviä muutoksia ole tapahtunut sitten viime vuoden. Puolustuksen vuotaminen voidaan laittaa sen piikkiin, että joukkue ei ole sataprosenttisen sitoutunut Mourinhon henkisesti uuvuttavaan pelitapaan, toisaalta useiden yksilöiden taso on laskenut ja loukkaantumiset ovat osaltaan haitanneet. David De Gea myös peitti yli-inhimillisillä otteillaan puolustuksen valuvikoja, sillä paikkoja United päästi viime kaudellakin usein solkenaan. Toppareita Mourinho vaihtaa ManUssa kuin omia sukkiaan, mikä on portugalilaismanagerin aiempaan uraan nähden todella epätyypillistä. Puolustuksen ehkäpä luotettavin pelaaja on ollut veteraanipelaaja Ashley Young, joka on keskityksineen vieläpä Unitedin tärkeimpiä aseita hyökkäyskolmanneksella. Kertooko se sitten enemmän Unitedin nykytasosta vai Youngin kyvyistä, jokainen voi itse päätellä. Young aloittaa suurella todennäköisyydellä myös sunnuntaina. Nemanja Matic kuuluu edelleen Mourinhon luottopelaajiin ja on kentällä aina kun mahdollista. Paul Pogba pelaa puolestaan silloin kun tätä sattuu huvittamaan eikä ranskalaisen välit Mourinhoon ole ainakaan parhaat mahdolliset. Huhuissa Pogbaa viedään kovin takaisin jo Juventukseen, mutta Unitedilla tuskin on varaa päästää näin hyvää pelaajaa lähtemään. Saattaa olla, että Pogba aloittaa Liverpoolia vastaan penkiltä, samoin kuin Unitedin paras maalintekijä Anthony Martial, joka on tehnyt 7 osumaa liigapeleissä. Romelu Lukakun ruuti on ollut märkää ja belgialaisella on kasassa vain 6 maalia. Vaikka United pelaa tällä hetkellä paremmin ilman Lukakua, olisin aika yllättynyt ellei pelaajaa nähdä sunnuntain avauskokoonpanossa. Ennakoidut avauskokoonpanot Erotuomari Ottelun tuomitsee Martin Atkinson.