Jump to content

Sippmuh

Members
  • Content count

    963
  • Joined

  • Last visited


Reputation Activity

  1. Like
    Sippmuh reacted to Crisu7 in Paul Pogba   
    No, yksi asia mikä tekee ison hintalapun on pelaajan markkina-arvo. Noin se vain menee, vaikka asia ei liity jalkapallokentälle. Tämä on tietysti melko suuri ero kun vertaa Pogbaa ja West Hamin keskikentän pelaajia. Muuhun vertailuun liittyy paljon provoamista, johon aika ei nyt riitä.
  2. Like
    Sippmuh reacted to Lineker in 29.10.2016 Manchester United vs Burnley @ Old Trafford   
    Manun peli näyttää Martinezin ajan Evertonin peliltä,mikään ei onnistu kun vaikeimman kautta ja harvoin sittenkään.
    Ei tule Mourinho olemaan pitkäaikainen valmentaja tällä pelillä.Peli on kaunista ja palloa pidetään ja paikkoja on mutta maaleja ei saada aikaiseksi.
  3. Like
    Sippmuh reacted to ImmanuelKunt in West Ham   
    Allekirjoittaneen klide sijaitsee jokseenkin huudeilla, joten voi olla, että allekirjoittanut poistuu kellarista muuten kuin handeliin tai natsi-siwaan ostaamaan kybäsäkkiä "Markoa".
    Markoa? Tai Nobbea. Noblelaneria...
     

     
    Aikalailla kuin se Monty Python läppä, eli : "We find your American beer like making love in a canoe. It's fucking close to water."
  4. Like
    Sippmuh got a reaction from Merseyside2 in 18.9.2016 Watford - Manchester United   

    Sitä dösää joka Upton Parkilla meni rikki, ei vissiin vieläkään ole saatu korjattua.. vai meniköhän kuskin liksarahat Pogbaan?
  5. Like
    Sippmuh got a reaction from Merseyside2 in 18.9.2016 Watford - Manchester United   

    Sitä dösää joka Upton Parkilla meni rikki, ei vissiin vieläkään ole saatu korjattua.. vai meniköhän kuskin liksarahat Pogbaan?
  6. Like
    Sippmuh got a reaction from Merseyside2 in 18.9.2016 Watford - Manchester United   

    Sitä dösää joka Upton Parkilla meni rikki, ei vissiin vieläkään ole saatu korjattua.. vai meniköhän kuskin liksarahat Pogbaan?
  7. Like
    Sippmuh got a reaction from Merseyside2 in 18.9.2016 Watford - Manchester United   

    Sitä dösää joka Upton Parkilla meni rikki, ei vissiin vieläkään ole saatu korjattua.. vai meniköhän kuskin liksarahat Pogbaan?
  8. Like
    Sippmuh reacted to Lasse Tikka in West Ham   
    Olin paikalla, hieno matsi. CC:tä aina on mollattu, mut tossa se teki just mitä pitää eli viileen byyrin.
     
    Jos ette kerro kellekään, niin pakko tunnustaa, että itellä puoliaika vähän venähti ja siinä humussa ei tullut tsekattua Wemberleyn saaterin huonoa tulostaulua tokan jakson aikana kertaakaan. No. Blackpoolhan oli tasottanut enkä mä mitään tiennyt ja olin koko ajan että jei johdetaan. Vasta pelin jälkeen kupletin juoni paljastui. Menin siihen Wembleyn viereiseen pubiin kun himppasen janotti ja siinä telsusta katselin, että näköjään näyttävät jotain Blackpoolin vanhaa peliä, kun tekivät maalin. Mut sittenhän mä vasta hokasin, että eeei perkele, se on toi äskeinen matsi.
  9. Like
    Sippmuh got a reaction from Lineker in West Ham   
    No niin, piikuhiljaa toivuttu matkasta. Josko nyt sais rapsan aikaan.

    Terveisiä Boleyniltä. Jos sanoisin että oli hieno reissu, niin vähättelisin isosti.

    Tiistaina siis suuntasin aamulennolla Lontooseen, ja Helsinki-Vantaan kentällä seuraan liittyi 2 kpl West Ham Fans Finland-facebookryhmästä tuttua heppua. Päästiin Gatwickille, ja suunniteltiin ensin, että mennään matkalla katsomaan uutta stadikkaa, mutta sitten siellä tuli vettä siihen malliin että unohdettiin se. Kerkiää myöhemminkin.

    Toinen matkakavereista oli heti aamusta hyvässä Paitsio.com kunnossa, ja otti pienen välikuoleman tubessa. Saatiin kuitenkin hereille, ja herra siitä hienosti virkosi takaisin elävien kirjoihin.

    Upton Parkille päästiin joskus 11.30, jolloin siellä oli jo täysi meno päällä. Iso peli, kaikille. Jengi oli ottanut duunista vapaata ja Green Street sekä Barking Road vilisivät jengiä. Poikettiin Queensiin päiväkaljoille, jossa nähtiin myös se iltasanomissa pullosadetta pelännyt die-hard fani joka oli myöhemmin illalla kuulemma lannistunut, ja lähtenyt kävelemään hotellille kun MunA teki 1-2 maalin. Stadionin kaupalle ostamaan tuliaisia, kaupasta nestemäiset eväät mukaan, ja hotellille valmistautumaan iltaan.

    Annettiin myös London Liven nätille tytölle haastattelu siinä stadionin portilla. Onneksi oltiin vasta tulossa paikalle, ja kaljaakaan ei oltu ehitty juoda hirveesti. Ei tartte hävetä niin paljon. Käytiin The Boleynissä onnittelemassa itseämme hienosti menneestä haastiksesta.

    Hotellille, joka oli perinteinen Itä-Lontoolainen murju. Samassa kerroksessa toimi myös pakistaanien ilotalo. Tytöt kävivät meillekin tarjoamassa paveluksia, mutta ei kerinny kun piti juopotella. Pari tuntia myöhemmin sitten uudestaan liikkeelle. Barking Road oli jo aivan tukossa, ja tässä vaiheessa eksyin sitten matkaseuralaisista jotka jäivät pankkiautomaattijonoon ja ite menin pubiin oottamaan, jengiä oli niin paljon että puhelimet meni jumiin, eikä saanu enää ketään kiinni.

    Siitä MunAn bussin tuhoamisesta, niin idioottien touhuahan se oli, mutta myös helvetin huonosti hoidettu poliiseilta, ja MunA:lta itseltään. Ei aidata sitä stadionin edustalla olevaa katua, eikä tuoda tarpeeksi kyttiä paikalle. Tullaan tollaseen tilaisuuteen niin että tarkoitus on olla vasta tuntia ennen matsia perillä, kun tiedetään että siellä tulee olemaan joka paikka täynnä ihmisiä, ja sitten ajetaan se dösä siitä Boleyn-pubin edestä ja vilkutellaan kännisille kotifaneille ikkunoista.

    Itsellähän ohjelmassa oli lisää kaljaa, brittien kanssa jutustelua, ja siirtyminen stadionille, jossa piti vaihtaa U16 lippu joka mulla oli, aikuisten tsettiin, jolleen olin yhden tyypin kanssa sopinut. No sekin meni vituiksi, kun puhelimet ei toiminu, ja oli muutakin säätöä. Lopulta joskus 19.30 aikoihin luikahdin sillä lastenlipulla sisään. Ihan hyvin pääsi, 1 stewardi vahtimassa kuutta turnstileä, ja kun joku meni selvittämään sen kanssa jotain, niin hiippasin sisälle.Kukaan ei tullu kyselemään mitään.

    Pelistä sen verran, että koskaan ei ole ollut tollasta tunnelmaa. Jos sanois että oli huippua, niin vähättelis rajusti. Varsinkin siinä vaiheessa kun Hammers teki 3-2 byyrin, luulin että koko stadikka romahtaa. Ihme että ei sortunut. Ei tule unohtumaan koskaan.

    Loppuseremoniat oli hienot, poislukien omasta mielestä se välissä ollut aika pitkä valoesitys jossa soi joku ihan random-never-heard-dancekappale. Paikalliset ihmetteli mikä helvetti tää on, ja puolessa välissä esitystä jengi alkoi laulamaan Bubblesia.

    Kovana jätkänä en tietenkään mitään itkenyt, mutta aika lähellä se oli varsinkin siinä lopussa kun Bobby Moore sammutti stadionilta valot..

    Seremonioitten jälkeen kävin vielä umpiturvoksissa olevalla Supporters clubilla parilla kaljalla, ja kävelin kojusta ostetun burgerin kanssa hotellille, jossa nukkuminen oli möykän vuoksi ihan mahdotonta. Torkuin pari tuntia, ja aamulla puol seiskan aikaan  taas samoilla silmillä Gatwickkia kohti. Matka lentokentälle meni vähän haikeissa merkeissä, ja pieni kanuunakin alkoi jyskytellä. Aikaa oli, joten kävin kentän ravintolassa tilaamassa aamupalaa. Juomaksi "Pint of Stella, please", joka sai tarjoilijatytön noin aamu 8:lta ensin pyörittelemään silmiään aika lailla. Katsoi mua hetken, ja kysyi sitten että "Last game at Boleyn Ground, love?
  10. Like
    Sippmuh got a reaction from Lineker in West Ham   
    No niin, piikuhiljaa toivuttu matkasta. Josko nyt sais rapsan aikaan.

    Terveisiä Boleyniltä. Jos sanoisin että oli hieno reissu, niin vähättelisin isosti.

    Tiistaina siis suuntasin aamulennolla Lontooseen, ja Helsinki-Vantaan kentällä seuraan liittyi 2 kpl West Ham Fans Finland-facebookryhmästä tuttua heppua. Päästiin Gatwickille, ja suunniteltiin ensin, että mennään matkalla katsomaan uutta stadikkaa, mutta sitten siellä tuli vettä siihen malliin että unohdettiin se. Kerkiää myöhemminkin.

    Toinen matkakavereista oli heti aamusta hyvässä Paitsio.com kunnossa, ja otti pienen välikuoleman tubessa. Saatiin kuitenkin hereille, ja herra siitä hienosti virkosi takaisin elävien kirjoihin.

    Upton Parkille päästiin joskus 11.30, jolloin siellä oli jo täysi meno päällä. Iso peli, kaikille. Jengi oli ottanut duunista vapaata ja Green Street sekä Barking Road vilisivät jengiä. Poikettiin Queensiin päiväkaljoille, jossa nähtiin myös se iltasanomissa pullosadetta pelännyt die-hard fani joka oli myöhemmin illalla kuulemma lannistunut, ja lähtenyt kävelemään hotellille kun MunA teki 1-2 maalin. Stadionin kaupalle ostamaan tuliaisia, kaupasta nestemäiset eväät mukaan, ja hotellille valmistautumaan iltaan.

    Annettiin myös London Liven nätille tytölle haastattelu siinä stadionin portilla. Onneksi oltiin vasta tulossa paikalle, ja kaljaakaan ei oltu ehitty juoda hirveesti. Ei tartte hävetä niin paljon. Käytiin The Boleynissä onnittelemassa itseämme hienosti menneestä haastiksesta.

    Hotellille, joka oli perinteinen Itä-Lontoolainen murju. Samassa kerroksessa toimi myös pakistaanien ilotalo. Tytöt kävivät meillekin tarjoamassa paveluksia, mutta ei kerinny kun piti juopotella. Pari tuntia myöhemmin sitten uudestaan liikkeelle. Barking Road oli jo aivan tukossa, ja tässä vaiheessa eksyin sitten matkaseuralaisista jotka jäivät pankkiautomaattijonoon ja ite menin pubiin oottamaan, jengiä oli niin paljon että puhelimet meni jumiin, eikä saanu enää ketään kiinni.

    Siitä MunAn bussin tuhoamisesta, niin idioottien touhuahan se oli, mutta myös helvetin huonosti hoidettu poliiseilta, ja MunA:lta itseltään. Ei aidata sitä stadionin edustalla olevaa katua, eikä tuoda tarpeeksi kyttiä paikalle. Tullaan tollaseen tilaisuuteen niin että tarkoitus on olla vasta tuntia ennen matsia perillä, kun tiedetään että siellä tulee olemaan joka paikka täynnä ihmisiä, ja sitten ajetaan se dösä siitä Boleyn-pubin edestä ja vilkutellaan kännisille kotifaneille ikkunoista.

    Itsellähän ohjelmassa oli lisää kaljaa, brittien kanssa jutustelua, ja siirtyminen stadionille, jossa piti vaihtaa U16 lippu joka mulla oli, aikuisten tsettiin, jolleen olin yhden tyypin kanssa sopinut. No sekin meni vituiksi, kun puhelimet ei toiminu, ja oli muutakin säätöä. Lopulta joskus 19.30 aikoihin luikahdin sillä lastenlipulla sisään. Ihan hyvin pääsi, 1 stewardi vahtimassa kuutta turnstileä, ja kun joku meni selvittämään sen kanssa jotain, niin hiippasin sisälle.Kukaan ei tullu kyselemään mitään.

    Pelistä sen verran, että koskaan ei ole ollut tollasta tunnelmaa. Jos sanois että oli huippua, niin vähättelis rajusti. Varsinkin siinä vaiheessa kun Hammers teki 3-2 byyrin, luulin että koko stadikka romahtaa. Ihme että ei sortunut. Ei tule unohtumaan koskaan.

    Loppuseremoniat oli hienot, poislukien omasta mielestä se välissä ollut aika pitkä valoesitys jossa soi joku ihan random-never-heard-dancekappale. Paikalliset ihmetteli mikä helvetti tää on, ja puolessa välissä esitystä jengi alkoi laulamaan Bubblesia.

    Kovana jätkänä en tietenkään mitään itkenyt, mutta aika lähellä se oli varsinkin siinä lopussa kun Bobby Moore sammutti stadionilta valot..

    Seremonioitten jälkeen kävin vielä umpiturvoksissa olevalla Supporters clubilla parilla kaljalla, ja kävelin kojusta ostetun burgerin kanssa hotellille, jossa nukkuminen oli möykän vuoksi ihan mahdotonta. Torkuin pari tuntia, ja aamulla puol seiskan aikaan  taas samoilla silmillä Gatwickkia kohti. Matka lentokentälle meni vähän haikeissa merkeissä, ja pieni kanuunakin alkoi jyskytellä. Aikaa oli, joten kävin kentän ravintolassa tilaamassa aamupalaa. Juomaksi "Pint of Stella, please", joka sai tarjoilijatytön noin aamu 8:lta ensin pyörittelemään silmiään aika lailla. Katsoi mua hetken, ja kysyi sitten että "Last game at Boleyn Ground, love?
  11. Like
    Sippmuh got a reaction from Lineker in West Ham   
    No niin, piikuhiljaa toivuttu matkasta. Josko nyt sais rapsan aikaan.

    Terveisiä Boleyniltä. Jos sanoisin että oli hieno reissu, niin vähättelisin isosti.

    Tiistaina siis suuntasin aamulennolla Lontooseen, ja Helsinki-Vantaan kentällä seuraan liittyi 2 kpl West Ham Fans Finland-facebookryhmästä tuttua heppua. Päästiin Gatwickille, ja suunniteltiin ensin, että mennään matkalla katsomaan uutta stadikkaa, mutta sitten siellä tuli vettä siihen malliin että unohdettiin se. Kerkiää myöhemminkin.

    Toinen matkakavereista oli heti aamusta hyvässä Paitsio.com kunnossa, ja otti pienen välikuoleman tubessa. Saatiin kuitenkin hereille, ja herra siitä hienosti virkosi takaisin elävien kirjoihin.

    Upton Parkille päästiin joskus 11.30, jolloin siellä oli jo täysi meno päällä. Iso peli, kaikille. Jengi oli ottanut duunista vapaata ja Green Street sekä Barking Road vilisivät jengiä. Poikettiin Queensiin päiväkaljoille, jossa nähtiin myös se iltasanomissa pullosadetta pelännyt die-hard fani joka oli myöhemmin illalla kuulemma lannistunut, ja lähtenyt kävelemään hotellille kun MunA teki 1-2 maalin. Stadionin kaupalle ostamaan tuliaisia, kaupasta nestemäiset eväät mukaan, ja hotellille valmistautumaan iltaan.

    Annettiin myös London Liven nätille tytölle haastattelu siinä stadionin portilla. Onneksi oltiin vasta tulossa paikalle, ja kaljaakaan ei oltu ehitty juoda hirveesti. Ei tartte hävetä niin paljon. Käytiin The Boleynissä onnittelemassa itseämme hienosti menneestä haastiksesta.

    Hotellille, joka oli perinteinen Itä-Lontoolainen murju. Samassa kerroksessa toimi myös pakistaanien ilotalo. Tytöt kävivät meillekin tarjoamassa paveluksia, mutta ei kerinny kun piti juopotella. Pari tuntia myöhemmin sitten uudestaan liikkeelle. Barking Road oli jo aivan tukossa, ja tässä vaiheessa eksyin sitten matkaseuralaisista jotka jäivät pankkiautomaattijonoon ja ite menin pubiin oottamaan, jengiä oli niin paljon että puhelimet meni jumiin, eikä saanu enää ketään kiinni.

    Siitä MunAn bussin tuhoamisesta, niin idioottien touhuahan se oli, mutta myös helvetin huonosti hoidettu poliiseilta, ja MunA:lta itseltään. Ei aidata sitä stadionin edustalla olevaa katua, eikä tuoda tarpeeksi kyttiä paikalle. Tullaan tollaseen tilaisuuteen niin että tarkoitus on olla vasta tuntia ennen matsia perillä, kun tiedetään että siellä tulee olemaan joka paikka täynnä ihmisiä, ja sitten ajetaan se dösä siitä Boleyn-pubin edestä ja vilkutellaan kännisille kotifaneille ikkunoista.

    Itsellähän ohjelmassa oli lisää kaljaa, brittien kanssa jutustelua, ja siirtyminen stadionille, jossa piti vaihtaa U16 lippu joka mulla oli, aikuisten tsettiin, jolleen olin yhden tyypin kanssa sopinut. No sekin meni vituiksi, kun puhelimet ei toiminu, ja oli muutakin säätöä. Lopulta joskus 19.30 aikoihin luikahdin sillä lastenlipulla sisään. Ihan hyvin pääsi, 1 stewardi vahtimassa kuutta turnstileä, ja kun joku meni selvittämään sen kanssa jotain, niin hiippasin sisälle.Kukaan ei tullu kyselemään mitään.

    Pelistä sen verran, että koskaan ei ole ollut tollasta tunnelmaa. Jos sanois että oli huippua, niin vähättelis rajusti. Varsinkin siinä vaiheessa kun Hammers teki 3-2 byyrin, luulin että koko stadikka romahtaa. Ihme että ei sortunut. Ei tule unohtumaan koskaan.

    Loppuseremoniat oli hienot, poislukien omasta mielestä se välissä ollut aika pitkä valoesitys jossa soi joku ihan random-never-heard-dancekappale. Paikalliset ihmetteli mikä helvetti tää on, ja puolessa välissä esitystä jengi alkoi laulamaan Bubblesia.

    Kovana jätkänä en tietenkään mitään itkenyt, mutta aika lähellä se oli varsinkin siinä lopussa kun Bobby Moore sammutti stadionilta valot..

    Seremonioitten jälkeen kävin vielä umpiturvoksissa olevalla Supporters clubilla parilla kaljalla, ja kävelin kojusta ostetun burgerin kanssa hotellille, jossa nukkuminen oli möykän vuoksi ihan mahdotonta. Torkuin pari tuntia, ja aamulla puol seiskan aikaan  taas samoilla silmillä Gatwickkia kohti. Matka lentokentälle meni vähän haikeissa merkeissä, ja pieni kanuunakin alkoi jyskytellä. Aikaa oli, joten kävin kentän ravintolassa tilaamassa aamupalaa. Juomaksi "Pint of Stella, please", joka sai tarjoilijatytön noin aamu 8:lta ensin pyörittelemään silmiään aika lailla. Katsoi mua hetken, ja kysyi sitten että "Last game at Boleyn Ground, love?
  12. Like
    Sippmuh got a reaction from Lineker in West Ham   
    No niin, piikuhiljaa toivuttu matkasta. Josko nyt sais rapsan aikaan.

    Terveisiä Boleyniltä. Jos sanoisin että oli hieno reissu, niin vähättelisin isosti.

    Tiistaina siis suuntasin aamulennolla Lontooseen, ja Helsinki-Vantaan kentällä seuraan liittyi 2 kpl West Ham Fans Finland-facebookryhmästä tuttua heppua. Päästiin Gatwickille, ja suunniteltiin ensin, että mennään matkalla katsomaan uutta stadikkaa, mutta sitten siellä tuli vettä siihen malliin että unohdettiin se. Kerkiää myöhemminkin.

    Toinen matkakavereista oli heti aamusta hyvässä Paitsio.com kunnossa, ja otti pienen välikuoleman tubessa. Saatiin kuitenkin hereille, ja herra siitä hienosti virkosi takaisin elävien kirjoihin.

    Upton Parkille päästiin joskus 11.30, jolloin siellä oli jo täysi meno päällä. Iso peli, kaikille. Jengi oli ottanut duunista vapaata ja Green Street sekä Barking Road vilisivät jengiä. Poikettiin Queensiin päiväkaljoille, jossa nähtiin myös se iltasanomissa pullosadetta pelännyt die-hard fani joka oli myöhemmin illalla kuulemma lannistunut, ja lähtenyt kävelemään hotellille kun MunA teki 1-2 maalin. Stadionin kaupalle ostamaan tuliaisia, kaupasta nestemäiset eväät mukaan, ja hotellille valmistautumaan iltaan.

    Annettiin myös London Liven nätille tytölle haastattelu siinä stadionin portilla. Onneksi oltiin vasta tulossa paikalle, ja kaljaakaan ei oltu ehitty juoda hirveesti. Ei tartte hävetä niin paljon. Käytiin The Boleynissä onnittelemassa itseämme hienosti menneestä haastiksesta.

    Hotellille, joka oli perinteinen Itä-Lontoolainen murju. Samassa kerroksessa toimi myös pakistaanien ilotalo. Tytöt kävivät meillekin tarjoamassa paveluksia, mutta ei kerinny kun piti juopotella. Pari tuntia myöhemmin sitten uudestaan liikkeelle. Barking Road oli jo aivan tukossa, ja tässä vaiheessa eksyin sitten matkaseuralaisista jotka jäivät pankkiautomaattijonoon ja ite menin pubiin oottamaan, jengiä oli niin paljon että puhelimet meni jumiin, eikä saanu enää ketään kiinni.

    Siitä MunAn bussin tuhoamisesta, niin idioottien touhuahan se oli, mutta myös helvetin huonosti hoidettu poliiseilta, ja MunA:lta itseltään. Ei aidata sitä stadionin edustalla olevaa katua, eikä tuoda tarpeeksi kyttiä paikalle. Tullaan tollaseen tilaisuuteen niin että tarkoitus on olla vasta tuntia ennen matsia perillä, kun tiedetään että siellä tulee olemaan joka paikka täynnä ihmisiä, ja sitten ajetaan se dösä siitä Boleyn-pubin edestä ja vilkutellaan kännisille kotifaneille ikkunoista.

    Itsellähän ohjelmassa oli lisää kaljaa, brittien kanssa jutustelua, ja siirtyminen stadionille, jossa piti vaihtaa U16 lippu joka mulla oli, aikuisten tsettiin, jolleen olin yhden tyypin kanssa sopinut. No sekin meni vituiksi, kun puhelimet ei toiminu, ja oli muutakin säätöä. Lopulta joskus 19.30 aikoihin luikahdin sillä lastenlipulla sisään. Ihan hyvin pääsi, 1 stewardi vahtimassa kuutta turnstileä, ja kun joku meni selvittämään sen kanssa jotain, niin hiippasin sisälle.Kukaan ei tullu kyselemään mitään.

    Pelistä sen verran, että koskaan ei ole ollut tollasta tunnelmaa. Jos sanois että oli huippua, niin vähättelis rajusti. Varsinkin siinä vaiheessa kun Hammers teki 3-2 byyrin, luulin että koko stadikka romahtaa. Ihme että ei sortunut. Ei tule unohtumaan koskaan.

    Loppuseremoniat oli hienot, poislukien omasta mielestä se välissä ollut aika pitkä valoesitys jossa soi joku ihan random-never-heard-dancekappale. Paikalliset ihmetteli mikä helvetti tää on, ja puolessa välissä esitystä jengi alkoi laulamaan Bubblesia.

    Kovana jätkänä en tietenkään mitään itkenyt, mutta aika lähellä se oli varsinkin siinä lopussa kun Bobby Moore sammutti stadionilta valot..

    Seremonioitten jälkeen kävin vielä umpiturvoksissa olevalla Supporters clubilla parilla kaljalla, ja kävelin kojusta ostetun burgerin kanssa hotellille, jossa nukkuminen oli möykän vuoksi ihan mahdotonta. Torkuin pari tuntia, ja aamulla puol seiskan aikaan  taas samoilla silmillä Gatwickkia kohti. Matka lentokentälle meni vähän haikeissa merkeissä, ja pieni kanuunakin alkoi jyskytellä. Aikaa oli, joten kävin kentän ravintolassa tilaamassa aamupalaa. Juomaksi "Pint of Stella, please", joka sai tarjoilijatytön noin aamu 8:lta ensin pyörittelemään silmiään aika lailla. Katsoi mua hetken, ja kysyi sitten että "Last game at Boleyn Ground, love?
  13. Like
    Sippmuh got a reaction from Lineker in West Ham   
    No niin, piikuhiljaa toivuttu matkasta. Josko nyt sais rapsan aikaan.

    Terveisiä Boleyniltä. Jos sanoisin että oli hieno reissu, niin vähättelisin isosti.

    Tiistaina siis suuntasin aamulennolla Lontooseen, ja Helsinki-Vantaan kentällä seuraan liittyi 2 kpl West Ham Fans Finland-facebookryhmästä tuttua heppua. Päästiin Gatwickille, ja suunniteltiin ensin, että mennään matkalla katsomaan uutta stadikkaa, mutta sitten siellä tuli vettä siihen malliin että unohdettiin se. Kerkiää myöhemminkin.

    Toinen matkakavereista oli heti aamusta hyvässä Paitsio.com kunnossa, ja otti pienen välikuoleman tubessa. Saatiin kuitenkin hereille, ja herra siitä hienosti virkosi takaisin elävien kirjoihin.

    Upton Parkille päästiin joskus 11.30, jolloin siellä oli jo täysi meno päällä. Iso peli, kaikille. Jengi oli ottanut duunista vapaata ja Green Street sekä Barking Road vilisivät jengiä. Poikettiin Queensiin päiväkaljoille, jossa nähtiin myös se iltasanomissa pullosadetta pelännyt die-hard fani joka oli myöhemmin illalla kuulemma lannistunut, ja lähtenyt kävelemään hotellille kun MunA teki 1-2 maalin. Stadionin kaupalle ostamaan tuliaisia, kaupasta nestemäiset eväät mukaan, ja hotellille valmistautumaan iltaan.

    Annettiin myös London Liven nätille tytölle haastattelu siinä stadionin portilla. Onneksi oltiin vasta tulossa paikalle, ja kaljaakaan ei oltu ehitty juoda hirveesti. Ei tartte hävetä niin paljon. Käytiin The Boleynissä onnittelemassa itseämme hienosti menneestä haastiksesta.

    Hotellille, joka oli perinteinen Itä-Lontoolainen murju. Samassa kerroksessa toimi myös pakistaanien ilotalo. Tytöt kävivät meillekin tarjoamassa paveluksia, mutta ei kerinny kun piti juopotella. Pari tuntia myöhemmin sitten uudestaan liikkeelle. Barking Road oli jo aivan tukossa, ja tässä vaiheessa eksyin sitten matkaseuralaisista jotka jäivät pankkiautomaattijonoon ja ite menin pubiin oottamaan, jengiä oli niin paljon että puhelimet meni jumiin, eikä saanu enää ketään kiinni.

    Siitä MunAn bussin tuhoamisesta, niin idioottien touhuahan se oli, mutta myös helvetin huonosti hoidettu poliiseilta, ja MunA:lta itseltään. Ei aidata sitä stadionin edustalla olevaa katua, eikä tuoda tarpeeksi kyttiä paikalle. Tullaan tollaseen tilaisuuteen niin että tarkoitus on olla vasta tuntia ennen matsia perillä, kun tiedetään että siellä tulee olemaan joka paikka täynnä ihmisiä, ja sitten ajetaan se dösä siitä Boleyn-pubin edestä ja vilkutellaan kännisille kotifaneille ikkunoista.

    Itsellähän ohjelmassa oli lisää kaljaa, brittien kanssa jutustelua, ja siirtyminen stadionille, jossa piti vaihtaa U16 lippu joka mulla oli, aikuisten tsettiin, jolleen olin yhden tyypin kanssa sopinut. No sekin meni vituiksi, kun puhelimet ei toiminu, ja oli muutakin säätöä. Lopulta joskus 19.30 aikoihin luikahdin sillä lastenlipulla sisään. Ihan hyvin pääsi, 1 stewardi vahtimassa kuutta turnstileä, ja kun joku meni selvittämään sen kanssa jotain, niin hiippasin sisälle.Kukaan ei tullu kyselemään mitään.

    Pelistä sen verran, että koskaan ei ole ollut tollasta tunnelmaa. Jos sanois että oli huippua, niin vähättelis rajusti. Varsinkin siinä vaiheessa kun Hammers teki 3-2 byyrin, luulin että koko stadikka romahtaa. Ihme että ei sortunut. Ei tule unohtumaan koskaan.

    Loppuseremoniat oli hienot, poislukien omasta mielestä se välissä ollut aika pitkä valoesitys jossa soi joku ihan random-never-heard-dancekappale. Paikalliset ihmetteli mikä helvetti tää on, ja puolessa välissä esitystä jengi alkoi laulamaan Bubblesia.

    Kovana jätkänä en tietenkään mitään itkenyt, mutta aika lähellä se oli varsinkin siinä lopussa kun Bobby Moore sammutti stadionilta valot..

    Seremonioitten jälkeen kävin vielä umpiturvoksissa olevalla Supporters clubilla parilla kaljalla, ja kävelin kojusta ostetun burgerin kanssa hotellille, jossa nukkuminen oli möykän vuoksi ihan mahdotonta. Torkuin pari tuntia, ja aamulla puol seiskan aikaan  taas samoilla silmillä Gatwickkia kohti. Matka lentokentälle meni vähän haikeissa merkeissä, ja pieni kanuunakin alkoi jyskytellä. Aikaa oli, joten kävin kentän ravintolassa tilaamassa aamupalaa. Juomaksi "Pint of Stella, please", joka sai tarjoilijatytön noin aamu 8:lta ensin pyörittelemään silmiään aika lailla. Katsoi mua hetken, ja kysyi sitten että "Last game at Boleyn Ground, love?
  14. Like
    Sippmuh got a reaction from jessejames in West Ham   
    Tiedän mitä teen toukokuun 10. päivä.

    Manchester United FC (H)

    Betway Stand Upper BWU4 AA/101 - Entrance 23 to 29

    Loaded To Card

    JIP-VITUN-PII!!!


     
  15. Like
    Sippmuh got a reaction from jessejames in West Ham   
    Tiedän mitä teen toukokuun 10. päivä.

    Manchester United FC (H)

    Betway Stand Upper BWU4 AA/101 - Entrance 23 to 29

    Loaded To Card

    JIP-VITUN-PII!!!


     
  16. Like
    Sippmuh got a reaction from Lasse Tikka in West Ham   
    Tai sitten Maksimovic ja Collinsin Jorma. Vihdoinkin sellanen topparipari jota vastaan ei vastustajan hyökkääjät halua pelata. Loppuu Antsan ja Villen hempeily siellä. 
  17. Like
    Sippmuh got a reaction from Jahnny in Mark Noble (West Ham 2004–)   
    Deano jätti maalillaan kaikki muut kauas varjojen maille. Käsittämätön suoritus "sairaseläkeläiseltä". Ota jousi, poika! Dean Ashton!
  18. Like
    Sippmuh got a reaction from Jahnny in West Ham   
    "Manchester's shite! We wanna go home!"

    Sellanen viisu kaikui sunnuntai-iltana Manc Piccadillyn juna-asemalla, niin ettei kellekään ainakaan jääny mitään epäselvää. Nimittäin sen jälkeen kun paikallinen Old Bill laittoi ovet säppiin, ja iso osa jengistä jonka piti päästä junaan ei siihen päässyt. Ite oltiin varattu reilusti aikaa Traffordilta poistumiseen, ja menossa takaisin Lontooseen vasta myöhemmällä stogella. Johon päästiinkin ihan ilman mitään sen kummempia hankaluuksia.

    Mutta joo, kelataan alkuun.

    Tultiin pojan, ja snadien eväskassien kanssa Eustoniin reilu puoli tuntia ennen junan lähtöä. Aseman baarit oli täynnä West Ham ja Watford jengiä. Aurinko paistoi ja hyvä tunnelma.
    Junaan tuli snadi kiire, kun laituri ilmoitettiin 3 minuuttia ennen lähtöä. Jengiä oli niin paljon, että osa ei mahtunut junaan. Meillä oli varatut paikat, ja ihme kyllä päästiin myös niille istumaan, vaikka jengi käytävillä tungeksikin.

    Junamatka meni brittien kanssa höpötellessä, kovin olivat kaikki olevinaan ihmeissään, että Suomesta asti tullaan. Laulu raikui ja kaljatölkit sihahteli. Tuli kuulutus että junan shop on nyt auki, ja 10 min myöhemmin uusi kuulutus että shopista on kaljat myyty loppuun. Älkää enää vaivautuko. Ihme juoppoja. Perillä Manchesterin asemalla olikin sitten yksi ehkä reissun hienoimmista hetkistä, kun useampi sata West Ham fania laulaa mennessään Bubblesia niin että koko asemalla ei kukaan varmaan kuullut mitään muuta. Kylmät väreet tuli.

    Asemalta Metrolinkillä Old Traffordin asemalle, ja siitä kävellen stadionin viereen Trafford Pubin eteen venailemaan, jonne ystävällinen Colin toi meille matsiliput. Liput oli 100 club executive-klubille, vastapäisessä kulmassa vieraskatsomosta. Hyvät mestat ja pehmeät nahkapenkit. Aika nopeasti selvisi että sekä meidän vieressä, että takana oleva jengi oli myös Hammers-kannattajia, ja edessä puvut päällä istuneet herrat eivät meidän myötäelämisestä tuntuneet välittävän. Tuskin paljon siitä pelistäkään. Tuntuivat juttelevan ihan muuta. Matsista ei varmaan sen enempää, omasta mielestä oli viihdyttävä peli, joskin MunAn maali olis pitänyt hylätä. Sikastaigeri työnsi Randolphin nurin, ja oli vielä paitsioasemassa kun Martial pelas pallon maaliin. Ei toki siihen palloon koskenut mutta seisoi siinä Randolphin edessä estämässä.

    Plus että olis voitettu femmalla vajaa £280 jos Hammers olis voittanut 1-0 sillä Payetin maalilla. Poika laittoi sellasen vedon. Kerroin 55/1.

    Päivän hauskimmasta vastasi myös poikani, joka sai lounge-emännän pasmat hetkeksi ihan sekaisin. Päästiin siis sinne loungeen sisälle, ja emäntä laittoi meille rannekkeet ja antoi matsiohjelmat. Kysyi sitten pojalta, että jännittääkö kovasti kun kohta näkee kaikki Manure-pelaajat ihan elävänä. Poika vastasi sille että: "No, I'm West Ham."
     
    Takasin tullessa Metrolinkissä joku yksinäinen MunAmies suivaantui West Hamin pojille, "Youre not famous anymore" ja "Manchester is blue" lauluista niin että meinasi yksinään hyökätä reilun 10 kimppuun. Sai osakseen räkänaurut ja luikki sitten seuraavalla asemalla karkuun kun tajusi että kasvot meni.

    Päästiin vähän odotettua aikaisemmin Traffordilta takaisin keskustaan, ja koitettiin mennä syömään, mutta juna-aseman lähistöltä oli kaikki pubit suljettu. Ja hieman kauempana ne mitkä ei ollut oli "No away fans". No meillähän ei mitään värejä ollut, mutta ei päästy pojan kanssa sisään koska alaikäiset ei saa kuulemma lain mukaan olla pubissa 7 jälkeen. Lontoossa on ilmeisesti eri lait, siellä sai.

    Paluumatka meni vähän unisissa tunnelmissa, mutta vielä sielläkin parista vaunusta kuului laulu ihan niinkuin mennessäkin. Pitkä päivä, mutta parhautta edustava kokemus.

    Annetaan arvosteluna 1 tähti, se on Jaloviinassakin paras.








     
  19. Like
    Sippmuh got a reaction from Jahnny in West Ham   
    "Manchester's shite! We wanna go home!"

    Sellanen viisu kaikui sunnuntai-iltana Manc Piccadillyn juna-asemalla, niin ettei kellekään ainakaan jääny mitään epäselvää. Nimittäin sen jälkeen kun paikallinen Old Bill laittoi ovet säppiin, ja iso osa jengistä jonka piti päästä junaan ei siihen päässyt. Ite oltiin varattu reilusti aikaa Traffordilta poistumiseen, ja menossa takaisin Lontooseen vasta myöhemmällä stogella. Johon päästiinkin ihan ilman mitään sen kummempia hankaluuksia.

    Mutta joo, kelataan alkuun.

    Tultiin pojan, ja snadien eväskassien kanssa Eustoniin reilu puoli tuntia ennen junan lähtöä. Aseman baarit oli täynnä West Ham ja Watford jengiä. Aurinko paistoi ja hyvä tunnelma.
    Junaan tuli snadi kiire, kun laituri ilmoitettiin 3 minuuttia ennen lähtöä. Jengiä oli niin paljon, että osa ei mahtunut junaan. Meillä oli varatut paikat, ja ihme kyllä päästiin myös niille istumaan, vaikka jengi käytävillä tungeksikin.

    Junamatka meni brittien kanssa höpötellessä, kovin olivat kaikki olevinaan ihmeissään, että Suomesta asti tullaan. Laulu raikui ja kaljatölkit sihahteli. Tuli kuulutus että junan shop on nyt auki, ja 10 min myöhemmin uusi kuulutus että shopista on kaljat myyty loppuun. Älkää enää vaivautuko. Ihme juoppoja. Perillä Manchesterin asemalla olikin sitten yksi ehkä reissun hienoimmista hetkistä, kun useampi sata West Ham fania laulaa mennessään Bubblesia niin että koko asemalla ei kukaan varmaan kuullut mitään muuta. Kylmät väreet tuli.

    Asemalta Metrolinkillä Old Traffordin asemalle, ja siitä kävellen stadionin viereen Trafford Pubin eteen venailemaan, jonne ystävällinen Colin toi meille matsiliput. Liput oli 100 club executive-klubille, vastapäisessä kulmassa vieraskatsomosta. Hyvät mestat ja pehmeät nahkapenkit. Aika nopeasti selvisi että sekä meidän vieressä, että takana oleva jengi oli myös Hammers-kannattajia, ja edessä puvut päällä istuneet herrat eivät meidän myötäelämisestä tuntuneet välittävän. Tuskin paljon siitä pelistäkään. Tuntuivat juttelevan ihan muuta. Matsista ei varmaan sen enempää, omasta mielestä oli viihdyttävä peli, joskin MunAn maali olis pitänyt hylätä. Sikastaigeri työnsi Randolphin nurin, ja oli vielä paitsioasemassa kun Martial pelas pallon maaliin. Ei toki siihen palloon koskenut mutta seisoi siinä Randolphin edessä estämässä.

    Plus että olis voitettu femmalla vajaa £280 jos Hammers olis voittanut 1-0 sillä Payetin maalilla. Poika laittoi sellasen vedon. Kerroin 55/1.

    Päivän hauskimmasta vastasi myös poikani, joka sai lounge-emännän pasmat hetkeksi ihan sekaisin. Päästiin siis sinne loungeen sisälle, ja emäntä laittoi meille rannekkeet ja antoi matsiohjelmat. Kysyi sitten pojalta, että jännittääkö kovasti kun kohta näkee kaikki Manure-pelaajat ihan elävänä. Poika vastasi sille että: "No, I'm West Ham."
     
    Takasin tullessa Metrolinkissä joku yksinäinen MunAmies suivaantui West Hamin pojille, "Youre not famous anymore" ja "Manchester is blue" lauluista niin että meinasi yksinään hyökätä reilun 10 kimppuun. Sai osakseen räkänaurut ja luikki sitten seuraavalla asemalla karkuun kun tajusi että kasvot meni.

    Päästiin vähän odotettua aikaisemmin Traffordilta takaisin keskustaan, ja koitettiin mennä syömään, mutta juna-aseman lähistöltä oli kaikki pubit suljettu. Ja hieman kauempana ne mitkä ei ollut oli "No away fans". No meillähän ei mitään värejä ollut, mutta ei päästy pojan kanssa sisään koska alaikäiset ei saa kuulemma lain mukaan olla pubissa 7 jälkeen. Lontoossa on ilmeisesti eri lait, siellä sai.

    Paluumatka meni vähän unisissa tunnelmissa, mutta vielä sielläkin parista vaunusta kuului laulu ihan niinkuin mennessäkin. Pitkä päivä, mutta parhautta edustava kokemus.

    Annetaan arvosteluna 1 tähti, se on Jaloviinassakin paras.








     
  20. Like
    Sippmuh got a reaction from Jahnny in West Ham   
    "Manchester's shite! We wanna go home!"

    Sellanen viisu kaikui sunnuntai-iltana Manc Piccadillyn juna-asemalla, niin ettei kellekään ainakaan jääny mitään epäselvää. Nimittäin sen jälkeen kun paikallinen Old Bill laittoi ovet säppiin, ja iso osa jengistä jonka piti päästä junaan ei siihen päässyt. Ite oltiin varattu reilusti aikaa Traffordilta poistumiseen, ja menossa takaisin Lontooseen vasta myöhemmällä stogella. Johon päästiinkin ihan ilman mitään sen kummempia hankaluuksia.

    Mutta joo, kelataan alkuun.

    Tultiin pojan, ja snadien eväskassien kanssa Eustoniin reilu puoli tuntia ennen junan lähtöä. Aseman baarit oli täynnä West Ham ja Watford jengiä. Aurinko paistoi ja hyvä tunnelma.
    Junaan tuli snadi kiire, kun laituri ilmoitettiin 3 minuuttia ennen lähtöä. Jengiä oli niin paljon, että osa ei mahtunut junaan. Meillä oli varatut paikat, ja ihme kyllä päästiin myös niille istumaan, vaikka jengi käytävillä tungeksikin.

    Junamatka meni brittien kanssa höpötellessä, kovin olivat kaikki olevinaan ihmeissään, että Suomesta asti tullaan. Laulu raikui ja kaljatölkit sihahteli. Tuli kuulutus että junan shop on nyt auki, ja 10 min myöhemmin uusi kuulutus että shopista on kaljat myyty loppuun. Älkää enää vaivautuko. Ihme juoppoja. Perillä Manchesterin asemalla olikin sitten yksi ehkä reissun hienoimmista hetkistä, kun useampi sata West Ham fania laulaa mennessään Bubblesia niin että koko asemalla ei kukaan varmaan kuullut mitään muuta. Kylmät väreet tuli.

    Asemalta Metrolinkillä Old Traffordin asemalle, ja siitä kävellen stadionin viereen Trafford Pubin eteen venailemaan, jonne ystävällinen Colin toi meille matsiliput. Liput oli 100 club executive-klubille, vastapäisessä kulmassa vieraskatsomosta. Hyvät mestat ja pehmeät nahkapenkit. Aika nopeasti selvisi että sekä meidän vieressä, että takana oleva jengi oli myös Hammers-kannattajia, ja edessä puvut päällä istuneet herrat eivät meidän myötäelämisestä tuntuneet välittävän. Tuskin paljon siitä pelistäkään. Tuntuivat juttelevan ihan muuta. Matsista ei varmaan sen enempää, omasta mielestä oli viihdyttävä peli, joskin MunAn maali olis pitänyt hylätä. Sikastaigeri työnsi Randolphin nurin, ja oli vielä paitsioasemassa kun Martial pelas pallon maaliin. Ei toki siihen palloon koskenut mutta seisoi siinä Randolphin edessä estämässä.

    Plus että olis voitettu femmalla vajaa £280 jos Hammers olis voittanut 1-0 sillä Payetin maalilla. Poika laittoi sellasen vedon. Kerroin 55/1.

    Päivän hauskimmasta vastasi myös poikani, joka sai lounge-emännän pasmat hetkeksi ihan sekaisin. Päästiin siis sinne loungeen sisälle, ja emäntä laittoi meille rannekkeet ja antoi matsiohjelmat. Kysyi sitten pojalta, että jännittääkö kovasti kun kohta näkee kaikki Manure-pelaajat ihan elävänä. Poika vastasi sille että: "No, I'm West Ham."
     
    Takasin tullessa Metrolinkissä joku yksinäinen MunAmies suivaantui West Hamin pojille, "Youre not famous anymore" ja "Manchester is blue" lauluista niin että meinasi yksinään hyökätä reilun 10 kimppuun. Sai osakseen räkänaurut ja luikki sitten seuraavalla asemalla karkuun kun tajusi että kasvot meni.

    Päästiin vähän odotettua aikaisemmin Traffordilta takaisin keskustaan, ja koitettiin mennä syömään, mutta juna-aseman lähistöltä oli kaikki pubit suljettu. Ja hieman kauempana ne mitkä ei ollut oli "No away fans". No meillähän ei mitään värejä ollut, mutta ei päästy pojan kanssa sisään koska alaikäiset ei saa kuulemma lain mukaan olla pubissa 7 jälkeen. Lontoossa on ilmeisesti eri lait, siellä sai.

    Paluumatka meni vähän unisissa tunnelmissa, mutta vielä sielläkin parista vaunusta kuului laulu ihan niinkuin mennessäkin. Pitkä päivä, mutta parhautta edustava kokemus.

    Annetaan arvosteluna 1 tähti, se on Jaloviinassakin paras.








     
  21. Like
    Sippmuh got a reaction from Jahnny in West Ham   
    "Manchester's shite! We wanna go home!"

    Sellanen viisu kaikui sunnuntai-iltana Manc Piccadillyn juna-asemalla, niin ettei kellekään ainakaan jääny mitään epäselvää. Nimittäin sen jälkeen kun paikallinen Old Bill laittoi ovet säppiin, ja iso osa jengistä jonka piti päästä junaan ei siihen päässyt. Ite oltiin varattu reilusti aikaa Traffordilta poistumiseen, ja menossa takaisin Lontooseen vasta myöhemmällä stogella. Johon päästiinkin ihan ilman mitään sen kummempia hankaluuksia.

    Mutta joo, kelataan alkuun.

    Tultiin pojan, ja snadien eväskassien kanssa Eustoniin reilu puoli tuntia ennen junan lähtöä. Aseman baarit oli täynnä West Ham ja Watford jengiä. Aurinko paistoi ja hyvä tunnelma.
    Junaan tuli snadi kiire, kun laituri ilmoitettiin 3 minuuttia ennen lähtöä. Jengiä oli niin paljon, että osa ei mahtunut junaan. Meillä oli varatut paikat, ja ihme kyllä päästiin myös niille istumaan, vaikka jengi käytävillä tungeksikin.

    Junamatka meni brittien kanssa höpötellessä, kovin olivat kaikki olevinaan ihmeissään, että Suomesta asti tullaan. Laulu raikui ja kaljatölkit sihahteli. Tuli kuulutus että junan shop on nyt auki, ja 10 min myöhemmin uusi kuulutus että shopista on kaljat myyty loppuun. Älkää enää vaivautuko. Ihme juoppoja. Perillä Manchesterin asemalla olikin sitten yksi ehkä reissun hienoimmista hetkistä, kun useampi sata West Ham fania laulaa mennessään Bubblesia niin että koko asemalla ei kukaan varmaan kuullut mitään muuta. Kylmät väreet tuli.

    Asemalta Metrolinkillä Old Traffordin asemalle, ja siitä kävellen stadionin viereen Trafford Pubin eteen venailemaan, jonne ystävällinen Colin toi meille matsiliput. Liput oli 100 club executive-klubille, vastapäisessä kulmassa vieraskatsomosta. Hyvät mestat ja pehmeät nahkapenkit. Aika nopeasti selvisi että sekä meidän vieressä, että takana oleva jengi oli myös Hammers-kannattajia, ja edessä puvut päällä istuneet herrat eivät meidän myötäelämisestä tuntuneet välittävän. Tuskin paljon siitä pelistäkään. Tuntuivat juttelevan ihan muuta. Matsista ei varmaan sen enempää, omasta mielestä oli viihdyttävä peli, joskin MunAn maali olis pitänyt hylätä. Sikastaigeri työnsi Randolphin nurin, ja oli vielä paitsioasemassa kun Martial pelas pallon maaliin. Ei toki siihen palloon koskenut mutta seisoi siinä Randolphin edessä estämässä.

    Plus että olis voitettu femmalla vajaa £280 jos Hammers olis voittanut 1-0 sillä Payetin maalilla. Poika laittoi sellasen vedon. Kerroin 55/1.

    Päivän hauskimmasta vastasi myös poikani, joka sai lounge-emännän pasmat hetkeksi ihan sekaisin. Päästiin siis sinne loungeen sisälle, ja emäntä laittoi meille rannekkeet ja antoi matsiohjelmat. Kysyi sitten pojalta, että jännittääkö kovasti kun kohta näkee kaikki Manure-pelaajat ihan elävänä. Poika vastasi sille että: "No, I'm West Ham."
     
    Takasin tullessa Metrolinkissä joku yksinäinen MunAmies suivaantui West Hamin pojille, "Youre not famous anymore" ja "Manchester is blue" lauluista niin että meinasi yksinään hyökätä reilun 10 kimppuun. Sai osakseen räkänaurut ja luikki sitten seuraavalla asemalla karkuun kun tajusi että kasvot meni.

    Päästiin vähän odotettua aikaisemmin Traffordilta takaisin keskustaan, ja koitettiin mennä syömään, mutta juna-aseman lähistöltä oli kaikki pubit suljettu. Ja hieman kauempana ne mitkä ei ollut oli "No away fans". No meillähän ei mitään värejä ollut, mutta ei päästy pojan kanssa sisään koska alaikäiset ei saa kuulemma lain mukaan olla pubissa 7 jälkeen. Lontoossa on ilmeisesti eri lait, siellä sai.

    Paluumatka meni vähän unisissa tunnelmissa, mutta vielä sielläkin parista vaunusta kuului laulu ihan niinkuin mennessäkin. Pitkä päivä, mutta parhautta edustava kokemus.

    Annetaan arvosteluna 1 tähti, se on Jaloviinassakin paras.








     
  22. Like
    Sippmuh got a reaction from Jahnny in West Ham   
    "Manchester's shite! We wanna go home!"

    Sellanen viisu kaikui sunnuntai-iltana Manc Piccadillyn juna-asemalla, niin ettei kellekään ainakaan jääny mitään epäselvää. Nimittäin sen jälkeen kun paikallinen Old Bill laittoi ovet säppiin, ja iso osa jengistä jonka piti päästä junaan ei siihen päässyt. Ite oltiin varattu reilusti aikaa Traffordilta poistumiseen, ja menossa takaisin Lontooseen vasta myöhemmällä stogella. Johon päästiinkin ihan ilman mitään sen kummempia hankaluuksia.

    Mutta joo, kelataan alkuun.

    Tultiin pojan, ja snadien eväskassien kanssa Eustoniin reilu puoli tuntia ennen junan lähtöä. Aseman baarit oli täynnä West Ham ja Watford jengiä. Aurinko paistoi ja hyvä tunnelma.
    Junaan tuli snadi kiire, kun laituri ilmoitettiin 3 minuuttia ennen lähtöä. Jengiä oli niin paljon, että osa ei mahtunut junaan. Meillä oli varatut paikat, ja ihme kyllä päästiin myös niille istumaan, vaikka jengi käytävillä tungeksikin.

    Junamatka meni brittien kanssa höpötellessä, kovin olivat kaikki olevinaan ihmeissään, että Suomesta asti tullaan. Laulu raikui ja kaljatölkit sihahteli. Tuli kuulutus että junan shop on nyt auki, ja 10 min myöhemmin uusi kuulutus että shopista on kaljat myyty loppuun. Älkää enää vaivautuko. Ihme juoppoja. Perillä Manchesterin asemalla olikin sitten yksi ehkä reissun hienoimmista hetkistä, kun useampi sata West Ham fania laulaa mennessään Bubblesia niin että koko asemalla ei kukaan varmaan kuullut mitään muuta. Kylmät väreet tuli.

    Asemalta Metrolinkillä Old Traffordin asemalle, ja siitä kävellen stadionin viereen Trafford Pubin eteen venailemaan, jonne ystävällinen Colin toi meille matsiliput. Liput oli 100 club executive-klubille, vastapäisessä kulmassa vieraskatsomosta. Hyvät mestat ja pehmeät nahkapenkit. Aika nopeasti selvisi että sekä meidän vieressä, että takana oleva jengi oli myös Hammers-kannattajia, ja edessä puvut päällä istuneet herrat eivät meidän myötäelämisestä tuntuneet välittävän. Tuskin paljon siitä pelistäkään. Tuntuivat juttelevan ihan muuta. Matsista ei varmaan sen enempää, omasta mielestä oli viihdyttävä peli, joskin MunAn maali olis pitänyt hylätä. Sikastaigeri työnsi Randolphin nurin, ja oli vielä paitsioasemassa kun Martial pelas pallon maaliin. Ei toki siihen palloon koskenut mutta seisoi siinä Randolphin edessä estämässä.

    Plus että olis voitettu femmalla vajaa £280 jos Hammers olis voittanut 1-0 sillä Payetin maalilla. Poika laittoi sellasen vedon. Kerroin 55/1.

    Päivän hauskimmasta vastasi myös poikani, joka sai lounge-emännän pasmat hetkeksi ihan sekaisin. Päästiin siis sinne loungeen sisälle, ja emäntä laittoi meille rannekkeet ja antoi matsiohjelmat. Kysyi sitten pojalta, että jännittääkö kovasti kun kohta näkee kaikki Manure-pelaajat ihan elävänä. Poika vastasi sille että: "No, I'm West Ham."
     
    Takasin tullessa Metrolinkissä joku yksinäinen MunAmies suivaantui West Hamin pojille, "Youre not famous anymore" ja "Manchester is blue" lauluista niin että meinasi yksinään hyökätä reilun 10 kimppuun. Sai osakseen räkänaurut ja luikki sitten seuraavalla asemalla karkuun kun tajusi että kasvot meni.

    Päästiin vähän odotettua aikaisemmin Traffordilta takaisin keskustaan, ja koitettiin mennä syömään, mutta juna-aseman lähistöltä oli kaikki pubit suljettu. Ja hieman kauempana ne mitkä ei ollut oli "No away fans". No meillähän ei mitään värejä ollut, mutta ei päästy pojan kanssa sisään koska alaikäiset ei saa kuulemma lain mukaan olla pubissa 7 jälkeen. Lontoossa on ilmeisesti eri lait, siellä sai.

    Paluumatka meni vähän unisissa tunnelmissa, mutta vielä sielläkin parista vaunusta kuului laulu ihan niinkuin mennessäkin. Pitkä päivä, mutta parhautta edustava kokemus.

    Annetaan arvosteluna 1 tähti, se on Jaloviinassakin paras.








     
  23. Like
    Sippmuh got a reaction from Jahnny in West Ham   
    No nyt kun meillä on kakskin maajoukkuemiestä jotka ei mahdu maajoukkueeseen, niin eihän tässä ole kakkospaikallekaan kun 6 pistettä matkaa. Pointseja on jaossa 27, ja meillä on pelkkiä Chelskejä ja MuniA jälellä. Täys pistepotti ja FA Cup. Laitetaan molemmat kiitos, menee samalla viininlipittelyllä.

    Hammers ei ole koskaan hävinnyt kun oon ollu stadionilla. Ainoastaan 2 maalin voittoja. Sellanen sunnuntainakin sitte.
  24. Like
    Sippmuh got a reaction from Sohottaja in West Ham   
    Saatana mikä nousu.. 2-0 muuttui 2-3:ksi. Evertonissa. Ei ole ees todellista. Eka kerta ainakin 16 vuoteen kun on tultu 2 byyrin takaa. Oli alkuillasta menoa, enkä nähny suorana, vaan katoin "nauhalta". Meinasin sammuttaa digiboksin kun Neverton sai pilkun, mut sit ne ryssi sen, Adrian seivas, ja sit meillä oli Payet, ja Antonio, ja Payet ja Sakho, ja Payet. Ja sit mä olin humalassa.

    Ens sunnuntaina MunA vieraissa. Ja mä olen NIIN siellä. Kattokaa vaikka telkkarista niin vilkuttelen teille köyhille sitten. Syön pehmeillä executivepenkeillä katkarapuleipiä ja siemailen chardonnaytä. Siellä ei kuulemma saa olla shortseja jalassa. Pitää mennä alasti.
  25. Like
    Sippmuh reacted to ImmanuelKunt in Mark Noble (West Ham 2004–)   
    Vaikka eihän se onneton saa itseään edes punaisella ulos, kun ei sillä ole tilannekovuutta, toisin kuin Scholesilla.
     
    Pitkälti näen, Jahnny, jutun samalla tavalla.
     
    Ehkä sen verran olen kiinnittänyt huomiota, että jos olisi kyse yhdistysfaneista niin nehän ovat Markoa huutaneet maajoukkueeseen vuosia. Jopa silloin, kun se skulasi divaria ja syötti boltsia vastustajille.
    Mikä sinänsä kertoo sen, ettei tätä kannatakaan järjellä yrittää ymmärtää.
     
    Mutta nyt se on alkanut tarttua ulkopuolisiinkin. Eihän kukaan vielä vuosi sitten kysellyt pitäisikö Markon olla jengissä? Eihän?
    Yhdistyksen hyvät otteet ja Markon asema.
    Mitä enemmän se brittiläinen Emerdale tyyppinen perseennuolemis-asennevaatimus pääsee valloilleen, sitä enemmän kansa siellä vaatii jotain Markoa jengiin.
     
    Hodari homman kuittasi. Ainakin vielä...
     
    Tämä oli mun suosikki Modricista, josta nyt voisi sanoa, että aikalailla ton tasoisia kundeja siellä on sitten maajoukkuetasolla vastassa;
    "In the first 10 minutes, you try to get close to someone, give them a kick early doors and let them know, but for some reason this fella always knew I was coming, 10 minutes before I knew I was going to get there!"
     
    Kyllä mäkin Marko huomasin sen silloin. 
    Ei muuten ollut ainoa peluri, joka ton tiesi. Mutta noin muuten, Marko, sitä kaipailee kyllä niitä Wc-Ankan, Gambinan, mustan lonkun ja neljän tolpan bissen katkuisia iltoja, jossa ihan sama mikä valiojengi, pyyhki keskikenttää menen tullen. Ja kruununa rakkaat rantaboltseilevatpulut, jossa Modric koulutti sua menemään. Näytti jopa välillä siltä, että olit luovuttanut etukäteen. Ja eihän tätä palstaakaan varmaan olisi nykyisellään ilman niitä iltoja!
    Ja lopulta taisi yhdistys pudota?
×