Jump to content

Den andra pseudodym

Members
  • Content count

    1,052
  • Joined

  • Last visited

Posts posted by Den andra pseudodym


  1. Herätelläänpäs topiikki takaisin eloon. Seuraavista joukkueista siis arvotaan UCL:n neljännesvälieräparit:

     

    Kori 1:

     

    PSG

    Schalke

    Malaga

    Dortmund

    Juventus

    Bayern

    Barcelona

    Manchester United

     

    Kori 2:

     

    Porto

    Arsenal

    Milan

    Real Madrid

    Shahtar

    Valencia

    Celtic

    Galatasaray

     

    Aineksia loistaviin neljännesvälieriin tuosta löytyy vaikka millä mitalla, sillä kovia joukkueita on puolin ja toisin. Veikataan nyt kuitenkin vielä mitä sieltä lopulta tulee:

     

    PSG - Arsenal

    Schalke - Real Madrid

    Malaga - Shahtar

    Dortmund - Porto

    Juventus - Valencia

    Bayern - Milan

    Barcelona - Galatasaray

    Manchester United - Celtic

     

    Jotain tällaista varmaan. Dortmund-Porto olisi varmaan jännittävin parivaljakko minkä tuosta sekasotkusta voi aikaseksi saada. Toivotaan tätä. Pääasia, että Real Madrid, Bayern, Barcelona, Dortmund, Manchester United ja Juventus saataisiin tälleen ensikädessä puolivälieriin, niin tulee jännittävä kevät. Esimerkiksi Juventus-Bayern/Real Madrid voisi olla jotain todella upeaa nähtävää. Tätä odotellessa.


  2. 6-1 FT

     

    Rutiinisuorituksella toivat Sinipaidat Benitezille tämän ensimmäisen voiton Chelsea-urallaan ottelusta täysin alivoimaista vastustajaa vastaan. Toisen puoliajan alussa Nordsjaellandin kavennettua pelkäsin Chelsean sössivän taas, mutta sitten vasta heräsivätkin kunnolla ja tanskalaisjoukkue lyötiin kunnolla maanrakoon. Kun Chelsea oli repinyt kunnon kaulan. Hyökkäyspää Torres-Mata-Moses-Hazard pelasi kokonaisuudessa todella hyvän pelin miinuksena vain Hazardin epäonnistuminen 11 metristä 35. minuutilla. Valitettavasti Juventus kaatoi Shahtarin ja näin Chelsea saa tyytyä pelaamaan Eurooppa liigassa ensi keväänä.

     

    Mutta eipä tämä kyllä vielä kerro mistään kelkan kääntymisestä juuri mitään. Vastassa oli kuitenkin joukkue, jolle HJK:kin olisi hyvänä päivänä pystynyt laittamaan kampoihin ja QPR olisi suorastaan teurastanut eiliseen tyyliin. Oscarin 6-1-maali puhui omaa kieltään vastustajan tasosta tai pikemminkin ehkä se miten Cahill piti näitä pilkkanaan saadessaan pallon pari kertaa jalkaansa. Fernando Torresin kohdalla varmaan innokkaimmat tyypit alkavat puhua paluusta omalle tasolleen eilisten parin maalin ja muutaman kavereille pedatun paikan myötä, mutta kattokaapa nuo maalit millaisia ne olivat. Toisessa korjasi oma sössimänsä läpiajon maaliksi, kun tilaa ja aikaa oli yllinkyllin viimeistellä. Seuraavassa tilanteessa vastustajan puolustus päästi tämän aivan ilmaiseksi tikkaamaan maalin kattoon muutaman metrin päästä. Tuollaiset tilanteet ovat kerran vuodessa juttuja Valioliigassa. Tuo nukkuminen Nordsjaellandin kavennusmaalissa kanssa hyvin omaa kieltään siitä, millä tolalla Chelsean puolustus on tällä hetkellä. Koomailijana vielä joukkueen ylivoimaisesti paras pelikunnossa oleva puolustaja. Milloin muuten viimeksi hyökkäyspää on saanut noin paljon tilaa ja aikaa tehdä taikojaan? Ei koskaan ainakaan Valioliigassa.

     

    Itseänikin kyllä kiinnostaa, miten Chelsea haluaa panostaa Eurooppa liigaan. Saattaisi kyllä osaltaan uhata Chelsean taistelua ensi kauden UCL-paikasta, mutta toisaalta olisihan tuo ihan hyvä lohdutuspalkinto ja itse kyllä toivoisin joukkuetta jonkin verta kiinnostavan. Ylihuomenna joukkue sitten kokeilee Sunderlandia vastaan, jos vaikka pitkä voitoton putki menisikin poikki.


  3. 3-1 FT

     

    Ensimmäinen puoliaika meni Chelsealta oikeasti hyvin. Moses oli etenkin hyvässä vireessä ollessaan mukana Torresin syöttämässä ja Matan viimeistelemässä 1-0-maalissa. Myös Azpilicueta pelasi loistavasti. Kaiken kaikkiaan Hammersilla lakaistiin lattiaa tullen mennen. Aineksia olisi ollut lisäosumiinkin, joita oletin tulevan tällä tahdilla toisella puoliskolla, mutta sitten Sam pisti porukkansa prässäämään kunnolla ja pakka hajosi Chelsean osalta kasaan. Pitkän pyörityksen jälkeen sitten lopulta Cole tasoitti ottelun, jolloin oletin Sinisten heräävän jälleen, mutta viimeisen viiden minuutin sisällä vain satoi enemmän kylmää vettä niskaan ja lopun tietääkin kaikki jo. West Hamille toki hatunnosto hienosta noususta peliin mukaan.

     

    Rafalla alkaa käydä aika vähiin sen suhteen, että pystyisi osoittamaan nimittämisensä olleen oikea valinta Abralta ja kyllähän aikamoisen ihmeen (tripla) saakin tehdä, että voittaa joukkueen fanit puolelleen. Ei oikeen ole odotukset viime aikojen perusteella hyvät, kun Chelsea lähtee keskiviikkona pelaamaan UCL-lohkopeliä Nordsjaellandia vastaan.


  4. Jo Pellegrinin aikana Real Madrid oli nousussa, mutta koska historian paras Barcelona veti pidemmän korren tuolla kaudella ja Jose Mourinho oli saattanut Inter-projektinsa loppuun asti, niin ovi aukeni ja Pellegrino käveli nöyrästi ulos -> Jose sisään. Mourinhon aikana Real sitten on noussut entisestään. Kurinalainen johtotyyli ja täsmähankinnat (Özil, Di Maria, Khedira) ovat taanneet joukkueen kehittymisen vakavasti otettavaksi haastajaksi Barcelonalle. Mourinhon aikana on mm. Benzema kehittynyt valtavasti ja Ronaldo on noussut entistä pelottavammaksi tekijäksi joukkueen hyökkäyksessä. Ei tämä ennen Mourinhoa takonut mitään lähemmäksi 50 maalia per kausi lukuunottamatta kautta 2007-'08 ManUssa. Jos vertaa lusitaanin esityksiä Barcelonan paidassa viimeisimmissä kohtaamisissa suhteessa aiempiin, niin onhan huomattava muutos tapahtunut. Kevään 2010 El Clasicossa Pique pimensi pyyhki Crisulla nenäänsä tullen mennen ja onhan niitä varjojen mailla oltuja otteluita toki löytynyt Mourinhonkin ajoilta, mutta voisin tuon Katalonian apinan sanoa viimeisten kohtaamisten perusteella pudonneen selästä. Viime kaudella sitten Real Madrid vihdoin onnistui kuin onnistuikin peittoamaan Barcelonan taistelussa liigakannusta. Mestarien liigassakin on Mourinho onnistunut murtamaan seitsemän(?) vuoden mittaisen kirouksen selviytymällä kahtena kautena peräkkäin neljän parhaan joukkoon, mutta toissa kaudella tyssäsi aivan finaalin porteilla tie Barcelonaan ja viime keväänä Bayern Müncheniin. Lupaava kehitys kääntyikin sitten tänä syksynä laskuun, kun Real on nyt 13 liigakierroksen jälkeen kolmannella sijalla ja matkaa kärjessä olevaan Barcelonaan on 11 pistettä ja toisena olevaan paikallisvastustaja Atleticoon kahdeksan pistettä. Mestarien liigassa joukkue ei onnistunut lohkoaan voittamaan, vaikka jatkoon menikin. Mourinhon maine kuitenkin tunnetaan ja uskon Real Madridilta huomattavaan suurta pitkäjänteisyyttä tämän kanssa verrattuna muihin valmentajiin viime vuosilta. Mourinho on kuitenkin aivan omaa luokkaansa silloin, kun pitää iso kasa huippuyksilöitä punoa yhdeksi joukkueeksi ja tämänhän hän on jo Realissakin tehnyt, vaikka nyt on ollut vähän vaikeeta. Ei tällaista miestä nyt noin vaan pihalle potkita, vaikka hetken huonolta näyttäisikin. Onhan Mestarien liigassa vielä kaikki ovet auki. Ei joukkue vielä Josen debyyttikaudella pystynyt Barcelonaa kunnolla haastamaan, mutta niin vain kovaa tultiin eteenpäin seuraavalla kaudella. Josella kuitenkin löytyy runsaasti kokemusta tämän hetkisten ongelmien korjaamiseen.

     

    Olisi kyllä ollut mielenkiintosta tietää, mitä Pellegrini olisi ajan kanssa saanut aikaan. Ei tämäkään mielestäni suoranaisesti epäonnistunut Realissa, vaikka olikin galacticoineen valovuoden Barcelonaa tuolloin vielä jäljessä.


  5. Olisiko se voitoton putki poikki sitten ensi maanantaina West Hamia vastaan? Onneksi Chelsean pahimmat kirittäjät töpeksivät valtaosa, ettei nelostilaa menetetty ja nousivat jopa tasapisteisiin WBA:n kanssa. Manchesterilaiset kuitenkin ottivat taas lisää melko vakuuttavaan karkumatkaansa. Chelsealla edessä kova työ nousta takaisin kärkitaistoon, jos niin tulee tekemään. Pitäisin kuitenkin tämän kauden osalta pääasiana sitä, että Chelsea palaisi yhden kauden notkahduksen jälkeen takaisin kärkinelikkoon ja tämä onkin melko realistinen tavoite tällä hetkellä, vaikka pyrkijöitä on paljon.


  6. Ihan ok-suoritus Chelsealta tälleen Benitezin debyyttimatsissa, vaikka Manchester City parempi periaatteessa olikin melko selvästi. Kuitenkin saivat Cechin ja tiukan puolustamisen ansiosta selvitettyä sen yhden pisteen kotiin. Puolustus oli melko hyvää ja näkyy toimivan huomattavasti paremmin Ivanovicin tuuratessa Terryä keskellä. Hyökkäyksessä ja keskikentällä Chelsealla ne suurimmat ongelmat ovat. Mata, Hazard ja Oscar sortuvat pelistä toiseen neppailemaan keskenään ja tappavat näin hyökkäyspelin eikä Torresia haeta kunnolla paitsi yleensä liian myöhään tai väärissä paikoissa. Ei ihmekkään, että El Ninoa vähän itseäänkin päähän ottaa. Ramiresia ja Mikeliä kritisoin jo aiemmin ja kyllähän etenkin Ramires jäi eilen melko pahasti Cityn kk:n fyysisen ylivoiman jalkoihin. Uutta keskikenttäpelaaja Chelsea todellakin kipeästi kaipaa ehkä kärkipelaajaakin enemmän ja hyökkäyksistä on tehtävä paljon suoraviivaisempia. Benitez ei ainakaan mistään kovinkaan kivoista asemista pääse Chelsea-uraansa alottamaan, kun fanit puukottavat tälleen heti kättelyssä selkään (ei yllättänyt). Melkonen nappisuoritushan tästä on tultava, jotta voisi yleisön puolelleen voittaa. Chelsea on tällä hetkellä neljäntenä liigassa. Matkaa kärjessä olevaan Manchester Unitediin on viisi pistettä, toisena olevaan Cityyn neljä ja kolmantena olevaan WBA:han yksi piste. Takana tulee Everton turvallisen (tai epäturvallisen) neljän pisteen päässä ja näiden perässä Arsenal ja Tottenham viiden pisteen päässä. Palatakseen taas kärkitaistoon saa toivottavasti Benitezin johdolla Chelsea viiden voitottoman liigamatsin putken katkottua huomenna Fulhamia vastaan.


  7. Voisin veikata, että Manchester Unitedin tuleva valmennustiimi vaikuttaa jotenkin tältä:

     

    Manageri: Guardiola, Moyes ...?

     

    Muu valmennustiimi: (Giggs, Solksjaer, Neville, Scholes?)+joku kokeneempi valmentaja?

     

    Guardiolan ja Moyesin ja monien muiden hyvät ja huonot puolet olette aika hyvin jo pohtineet täällä läpi. En niihin sen enempää kantaa ota. Guardiola ja Moyes ovat uskoakseni ne todennäkösimmät vaihtoehdot SAFin seuraajiksi. Johonkin Mourinhoon en oikeen millään jaksaisi uskoa. Mietiskelin hetken jota kuta akselilta van Gaal, Heynckes, Klopp tai Löw yms. mutta eipä tuolta taida kyllä tulla tai saa olla maailmankirjat sekasin. 'Arry Redknapp toki ei sitten niin epätodennäkönen olisi, mutta toki saanee uuden pestin ennen kuin ManUssa olisi paikka vapaana. Tulevaiduuden ManUn valmennustiimissä uskon vahvasti olevan juuri jotain Giggsin tai Scholesin tyyppisiä seuralegendoja taustajoukoissa auttamassa päävalmentajaa luomaan hyviä suhteita pukukopin ja pelaajiston välillä sekä tuomaan henk. koht. asiantuntemustaan seurasta. Uskoisin etenkin Guardiolan tällasia assistentteja arvostavan. Tai mitä jos Giggs laitettaisiin samantien vetämään hommaa seuraavan 25 vuoden ajaksi?


  8. Itse olen päättänyt olla ottamatta Benitezin värväykseen mitään kantaa ennen kuin näen. Kuten on jo sanottu, Benitezissä on ne hyvät ja huonot puolensa. Jos onnistuu pitämään suhteet pukukoppiin, voi onnistuakin ihan realistisella tasolla mutta eri asia onkin, mitä Abramovich tältä odottaa. Voi käydä samoin kuin Grantin kanssa, että vaikka hyvän kauden onnistuisikin pelaamaan, monoa tulee ja uutta kokeilua kehiin.

     

    Tiedättekö muuten kuinka monta manageria kahdeksasta on onnistunut olemaan Chelseassa kokonaisen kauden Abran aikana? Vastaus: kolme (Ranieri, Mourinho, Ancelotti). Enemmän kuin yhteen kauteen ovat sitten pystyneet Mourinho ja Ancelotti. Mourinho oli Chelseassa peräti kolme kautta ennen kuin syksyllä 2007 tuli kenkää.

     

    Edit.

     

    Lisättäköön vielä Chelsean tämän hetken ongelmista. Puhutuin puute siis lienee kunnollisen kärkipelaajan puute, mutta kenties isommatkin ongelmat on alempana. Chelsean keskikentän pohja on täyttä hukkatasoa tällä hetkellä. Viime kauden paras pelaaja Ramires on vain varjo aiemmista suorituksistaan, mikä taitanee johtua siitä, että pelasi viime kaudella pitkälti laidalla ja on nyt siirretty keskelle. Vaikka Mata rakentaakin ylhäällä peliä, tarvitsee Chelsea alakertaansa sellaisen alonsomaisen/modricmaisen pelintekijän. Modric oli jo parissa siirtoikkunassa Chelsean kohteena, mutta sitten lähti nenän edestä Madridiin. Lampard pystyy tätä pelintekijän roolia suorittamaan kunnossa ollessaan, mutta eipä 34-vuotiaana kauheesti ole enää terveitä päiviä nähnyt tänä syksynä. Lampard tuo myös paljon kovaa johtajuutta Terryn rinnalla Chelsean peliin, mutta molemmat nyt vaan ovat siellä lasaretissa, eikä joukkuetta voi muutenkaan pitkällä aikavälillä pappojen varaan nojata. Mikeliä pidän myös hieman vääränä miehenä rooliinsa. Toisinaan todella hyviäkin esityksiä, kuten tuo Liverpool-matsi, mutta sitten voi sortua todella heikollekin tasolle, kuten syksyn ekassa pelissä Juventusta vastaan. Ailahtelevaisuus on melko paha juttu tällä tasolla.

     

    John Terry on mielestäni edelleen maailman top 10-toppari, mutta se loru loppuukin lyhyeen, kun on pelikieltoa ja loukkaantumista ollut ja ikääkin jo päälle 30 vuotta. Cahill & Luiz ovat Mikelin kaltaisia probleemia molemmat. Parhaana päivänään kyllä tekevät hyvin hommansa, mutta sitten huonommat päivät ovat täysin katastrofin makuisia, kuten Atleticoa (lue: Falcaota) vastaan Monacossa. Terry läsnäolollaan kohottaa Chelsean puolustuksen tason potenssiin, vaikka tällekin niitä pakollisia mokia sillon tällöin tulee. Ivanovic toki esiintyi hyvin keskuspakkina ainakin Liverpoolia vastaan, mutta toppariosastokin huutaa kunnollista vahvistajaa. Siihen asti takavuosien vanhaa kunnon Carvalho & Terry -parivaljakkoa on kova ikävä. Sitä vastaan mikään hyökkäys helppoa maalia aikaseksi saanut.


  9. Jaahas... neljäs voitoton liigapeli putkeen. Onneksi ManUkin hävisi niin lievempi katastrofi kyseessä. Manchester City meni kärkeen ja on Chelseasta neljän pisteen päässä karkumatkalla ja takaata tulee eilen Chelsean kaatanut WBA pisteen päässä. Ylihuomenna sitten onkin luvassa UCL:ää ja vastassa Serie A:ta johtava Juventus. Voitolla Chelsea varmistaisi jatkopaikan lohkosta, mutta jostain kumman syystä usko Di Matteon poppooseen "hieman" vähäistä tällä hetkellä. Tappio, jos tulee niin on Chelsea aika paskassa rakosessa.


  10. 1-1 FT

     

    Että sellasta sitten ja täytyy sanoa että ottaa aivoon. Liverpool oli aivan köysissä alusta lähtien. Chelsea oli aktiivisempi liikkeessä ja teki nopeampia ja onnistuneempia ratkasuja, mutta Terryn puskeman 1-0 maalin jälkeen ei sitä palloa vaan sinne maaliin toistamiseen tungettua, vaikka lähellä käytiin ja paikkoja oli. Ensimmäinen paha takaisku oli Terryn loukkaantuminen siinä 40. minuutilla yhteentörmäyksessä Suarezin kanssa. No sitten Suarez kävi kesken Chelsean pyörityksen siinä 75. minuutin paikkeilla puskemassa tasotuksen kun Ramires oli aivan kuutamolla ja Liverpool olikin tämän jälkeen taas paremmin ottelussa mukana. Lopussa olivat vielä tehdä voitto-osumankin a'la Enrique jota ei onneksi tullut, sillä olisi ollut melko vittumaista, jos Chelsea olisi nollalle pisteelle tästä pelistä jäänyt. Pelastuksesta kiitettäneen Petr Cechiä, joka teki loistavan torjunnan.

     

    +++ Mikel

    ++ Torres

    + Terry

     

    ----- Terryn loukkaantuminen

     

    En tiedä, huomasiko kukaan muu, mutta oli pirun hyvää peliä Mikeliltä tänään. Monta hyvää katkoa ja nousua pallon kanssa, jotka olisi toki voineet päättyä paremminkin. Torres oli kanssa jälleen hyvällä pelipäällä. Kirosin ääneen, kun tämän tilalle vaihdettiin Sturridge, sillä Torres otti monta arvokasta pallonriistoa ja antoi paljon painetta Poolin puolustajille. Parilla puolittaisella paikallakin oli ja maali oli lähellä, mutta väittäisin, ettei näistä kovinkaan moni olisi palloa maaliin saanut. Sen verta vaikeita paikkoja kuitenkin olivat. Terrylle plussa maalista ja pirteestä paluusta, kunnes tuli tosiaan se ikävä loukkaantuminen.

     

    Chelsea on siis tällä hetkellä kolmantena, kun Citykin voitti Tottenhamin. Ei kuitenkaan suurta hätää siinä mielessä, että City on toisella sijalla vain pisteen verran edellä ja ManU piikissä kolme pistettä edellä. Takana tulee Everton neljäntenä ja tälläkin välimatkaa Chelseaan neljä pistettä. Ensi lauantaina Chelsea kohtaa vieraissa WBAn jonka toivottavasti voittavat.

     

    Oisko kellään tietoa Lampardin Kiina-huhujen paikkansa pitävyydestä.


  11. Tänään Chelsea on taas kotonaan kovan paikan edessä, kun vastaan tulee Liverpool Stamford Bridgellä. Juuri keskiviikkona Siniset vaivoin selvittivät pakkovoiton Shahtar Donetskista UCL:ssä ja tänään on jälleen pakkovoiton paikka, sillä eilen 2-0-tappioaseman voitoksi kääntänyt Manchester United on repinyt eroa Chelseaan piikkipaikalla jo neljän pisteen verran. Kolmannella sijalla oleva Manchester City taas uhkaa vain pisteen päässä ja Sumusaarten liigassa aluksi yskinyt kone on uhkaavalla tavalla päässyt starttaamaan käyntiin, jos ei UCL:n kompurointia lasketa. Tänään joukkue kohtaa Andre Villas-Boasin valmentaman Tottenhamin kotonaan Manchesterissa. Liverpool ei ole todellakaan helpoin mahdollinen vastus tähän paikkaan. Chelsea ei ole onnistunut voittamaan Liverpoolia yli kahteen vuoteen liigassa. Viimeisin voitto on tullut Ancelottin alaisuudessa keväällä 2010. Viime sekä sitä edellisellä kaudella Liverpool on lyönyt Chelsean sekä kotona että vieraissa. Liigan ulkopuolella FA Cupin finaalissa viime keväänä Chelsea kuitenkin voitti Liverpoolin.

     

    Liverpool on suurseura (ainakin omasta mielestään), joka on pahasti jäänyt jälkeen muiden Valioliigan kärkijoukkueiden kehityksestä. Vielä keväällä 2009 joukkue oli Valioliigassa 2. sijalla, mutta tämän jälkeen ollaan tultu väärien managerivalintojen sekä mm. Manchester Cityn kovan kehityksen takia kovaa alaspäin. Resurssit verrattuna kilpailijoihin ovat olleet äärimmäisen heikot eikä niitä kullanarvoisia vähäisiäkään roposia olla osattu käyttää kunnolla. Luis Suarez lienee Liverpoolin ainoa onnistunut hankinta viime vuosilta niistä lukuisista miljoonien arvoisista. Muuten pääosaa ovat esittäneet mm. Joe Colen, Andy Carrollin ja Stewart Downingin kaltaiset tapaukset. Viime kaudella joukkue päätyi sarjataulukossa 38 pelin jälkeen sijalle 8. 37 pisteen päähän mestaruuden voittaneesta Manchester Citystä. Seuralegenda Kenny Daglishin erottua viime keväänä joukkueen ruoriin on pestattu nuori pohjoisirlantilainen valmentaja Brendan Rodgers, joka muun muassa nosti Swansean Valioliigaan. Tällä hetkellä Liverpool on 13. sijalla Valioliigassa kymmenen pistettä toisena olevaa Chelseaa jäljessä. Jo 15 maalia on mennyt omiin. Kuitenkin positiivistakin löytyy kuten Luis Suarezin hyvä syysvire, joka on poikinut jo 7 liigamaalia. Manchester Unitedia vastaan reilu kuukausi takaperin Liverpool osoitti itsensä edelleen iskukykyiseksi ja vaaralliseksi joukkueeksi parhaana päivänään vaikka takkiin tulikin. Juuri näissä suurissa otteluissa joukkue on tupannut olemaan parhaimmillaan.

     

    Eikä Chelsean leiristä ole varaa Liverpoolin suuntaan naureskella. Sellasta tökkimistä on Sinisilläkin ollut kevään 2010 liigamestaruuden jälkeen. Joukkue on kadottamassa kilpailukykyään Manchesterin joukkueiden kanssa. Lievästi sanottuna surkean kauden päätteeksi tullut FA Cupin ja UCL:n voitto olivat jo viittauksia parempaan kuten myös ajoittaiset hyvät otteet Di Matteon aikana muutenkin. Vanhentunutta joukkuetta on lähdetty kehittämään eteenpäin vihdoinkin Norsunluurannikon vanhan ja voimakkaan sotanorsun Didier Drogban tehtyä viimeiset pyhät palveluksensa sininutulle viime keväänä. Eden Hazardin ja Oscarin hankinnat kuluneeseen hyökkäyspäähän ja Maloudan, Kaloun ja Anelkan viitottaminen muualle ovat viittauksia uudesta ajasta. Vaan ei Chelsean tämän hetkinen suorituskyky hyökkäyksen kannalta ole ollut samaa luokkaa mitä voisi tuolta hyökkäykseltä (Oscar, Mata, Hazard, Torres) odottaa. Liverpoolista kovalla rahalla tammikuussa 2011 hankittu Fernando Torres on parantanut otteitaan iskettyään jo kuusi maalia 15 pelissä tänä syksynä, mutta edelleen ollaan valovuosien päästä siitä vaarallisuudesta mikä miehestä huokui tämän kantaessa Liverpoolin punaista paitaa. Näyttäisi siltä että sitä lienee turha koskaan tämän Chelsea-aikoina odottaa. Myös Chelsean puolustus ilman Terryä on ollut pahasti hakosessa mm. Atletico Madridia ja Manchester Unitedia vastaan. Luiz & Cahill -topparipari ei mielestäni ole muutamista hyvistäkin suorituksista huolimatta niin vakaa, että sen varaan voisi suurseura kauheesti nojata.

     

    Cech

    Ivanovic - Cahill - Terry - Bertrand

    Mikel - Ramires

    Mata - Oscar - Hazard

    Torres

    ---------------------------------

    Suso --- Suarez --- Sterling

    Gerrard - Allen - Sahin

    Enrique - Agger - Skrtel - Johnson

    Reina

    John Terry palannee tänään pelikiellosta kentälle sopivasti sillä hetkellä kun vastassa on Luis Suarez, joka pienenä ja taitavana väkkäränä pääsee hyvin pujottelemaan Chelsea pitkähköllä takalinjalla. Tällaista vastustajaa vastaan on John Terryn kokemus ja johtajuus enemmän kuin suuressa tarpeessa. Chelsean keskikentältä puuttuu johtava ja kokenut kasvo (Frank Lampard) tuomasta harmoniaa keskikentän pelaamiseen niin ylös- kuin alaspäinkin, kun taas Liverpoolilla tällainen ilmenee itse Steven Gerrardin muodossa. Ramires oli suorastaan heikko jo Shahtaria vastaan eikä Mikelkään ole tänä syksynä edukseen esiintynyt. Chelsean hyökkäys on paperilla monin verroin suurempi pelote kuin Liverpoolin muuten, mutta viimeistelypuoli on Liverpoolilla Suarezin muodossa paremmassa tikissä. Liverpoolin puolustus on kuitenkin vuotanut pahemmin tällä kaudella tilastojen valossa kuin Chelsean ja mainittiinhan se Terryn paluukin jo.

     

    Veikataa 3-2-voittoa Chelsealle. Mata, Oscar, Gerrard, Suarez ja Ivanovic tekevät tänään.

    Ja tosiaan tuon vähän Chelsean väriä tähän topiikkiin näin ottelun alla.


  12. Tänään Chelsea on taas kotonaan kovan paikan edessä, kun vastaan tulee Liverpool Stamford Bridgellä. Juuri keskiviikkona Siniset vaivoin selvittivät pakkovoiton Shahtar Donetskista UCL:ssä ja tänään on jälleen pakkovoiton paikka, sillä eilen 2-0-tappioaseman voitoksi kääntänyt Manchester United on repinyt eroa Chelseaan piikkipaikalla jo neljän pisteen verran. Kolmannella sijalla oleva Manchester City taas uhkaa vain pisteen päässä ja Sumusaarten liigassa aluksi yskinyt kone on uhkaavalla tavalla päässyt starttaamaan käyntiin, jos ei UCL:n kompurointia lasketa. Tänään joukkue kohtaa Andre Villas-Boasin valmentaman Tottenhamin kotonaan Manchesterissa. Liverpool ei ole todellakaan helpoin mahdollinen vastus tähän paikkaan. Chelsea ei ole onnistunut voittamaan Liverpoolia yli kahteen vuoteen liigassa. Viimeisin voitto on tullut Ancelottin alaisuudessa keväällä 2010. Viime sekä sitä edellisellä kaudella Liverpool on lyönyt Chelsean sekä kotona että vieraissa. Liigan ulkopuolella FA Cupin finaalissa viime keväänä Chelsea kuitenkin voitti Liverpoolin.

     

    Liverpool on suurseura (ainakin omasta mielestään), joka on pahasti jäänyt jälkeen muiden Valioliigan kärkijoukkueiden kehityksestä. Vielä keväällä 2009 joukkue oli Valioliigassa 2. sijalla, mutta tämän jälkeen ollaan tultu väärien managerivalintojen sekä mm. Manchester Cityn kovan kehityksen takia kovaa alaspäin. Resurssit verrattuna kilpailijoihin ovat olleet äärimmäisen heikot eikä niitä kullanarvoisia vähäisiäkään roposia olla osattu käyttää kunnolla. Luis Suarez lienee Liverpoolin ainoa onnistunut hankinta viime vuosilta niistä lukuisista miljoonien arvoisista. Muuten pääosaa ovat esittäneet mm. Joe Colen, Andy Carrollin ja Stewart Downingin kaltaiset tapaukset. Viime kaudella joukkue päätyi sarjataulukossa 38 pelin jälkeen sijalle 8. 37 pisteen päähän mestaruuden voittaneesta Manchester Citystä. Seuralegenda Kenny Daglishin erottua viime keväänä joukkueen ruoriin on pestattu nuori pohjoisirlantilainen valmentaja Brendan Rodgers, joka muun muassa nosti Swansean Valioliigaan. Tällä hetkellä Liverpool on 13. sijalla Valioliigassa kymmenen pistettä toisena olevaa Chelseaa jäljessä. Jo 15 maalia on mennyt omiin. Kuitenkin positiivistakin löytyy kuten Luis Suarezin hyvä syysvire, joka on poikinut jo 7 liigamaalia. Manchester Unitedia vastaan reilu kuukausi takaperin Liverpool osoitti itsensä edelleen iskukykyiseksi ja vaaralliseksi joukkueeksi parhaana päivänään vaikka takkiin tulikin. Juuri näissä suurissa otteluissa joukkue on tupannut olemaan parhaimmillaan.

     

    Eikä Chelsean leiristä ole varaa Liverpoolin suuntaan naureskella. Sellasta tökkimistä on Sinisilläkin ollut kevään 2010 liigamestaruuden jälkeen. Joukkue on kadottamassa kilpailukykyään Manchesterin joukkueiden kanssa. Lievästi sanottuna surkean kauden päätteeksi tullut FA Cupin ja UCL:n voitto olivat jo viittauksia parempaan kuten myös ajoittaiset hyvät otteet Di Matteon aikana muutenkin. Vanhentunutta joukkuetta on lähdetty kehittämään eteenpäin vihdoinkin Norsunluurannikon vanhan ja voimakkaan sotanorsun Didier Drogban tehtyä viimeiset pyhät palveluksensa sininutulle viime keväänä. Eden Hazardin ja Oscarin hankinnat kuluneeseen hyökkäyspäähän ja Maloudan, Kaloun ja Anelkan viitottaminen muualle ovat viittauksia uudesta ajasta. Vaan ei Chelsean tämän hetkinen suorituskyky hyökkäyksen kannalta ole ollut samaa luokkaa mitä voisi tuolta hyökkäykseltä (Oscar, Mata, Hazard, Torres) odottaa. Liverpoolista kovalla rahalla tammikuussa 2011 hankittu Fernando Torres on parantanut otteitaan iskettyään jo kuusi maalia 15 pelissä tänä syksynä, mutta edelleen ollaan valovuosien päästä siitä vaarallisuudesta mikä miehestä huokui tämän kantaessa Liverpoolin punaista paitaa. Näyttäisi siltä että sitä lienee turha koskaan tämän Chelsea-aikoina odottaa. Myös Chelsean puolustus ilman Terryä on ollut pahasti hakosessa mm. Atletico Madridia ja Manchester Unitedia vastaan. Luiz & Cahill -topparipari ei mielestäni ole muutamista hyvistäkin suorituksista huolimatta niin vakaa, että sen varaan voisi suurseura kauheesti nojata.

     

    Cech

    Ivanovic - Cahill - Terry - Bertrand

    Mikel - Ramires

    Mata - Oscar - Hazard

    Torres

    ---------------------------------

    Suso --- Suarez --- Sterling

    Gerrard - Allen - Sahin

    Enrique - Agger - Skrtel - Johnson

    Reina

    John Terry palannee tänään pelikiellosta kentälle sopivasti sillä hetkellä kun vastassa on Luis Suarez, joka pienenä ja taitavana väkkäränä pääsee hyvin pujottelemaan Chelsea pitkähköllä takalinjalla. Tällaista vastustajaa vastaan on John Terryn kokemus ja johtajuus enemmän kuin suuressa tarpeessa. Chelsean keskikentältä puuttuu johtava ja kokenut kasvo (Frank Lampard) tuomasta harmoniaa keskikentän pelaamiseen niin ylös- kuin alaspäinkin, kun taas Liverpoolilla tällainen ilmenee itse Steven Gerrardin muodossa. Ramires oli suorastaan heikko jo Shahtaria vastaan eikä Mikelkään ole tänä syksynä edukseen esiintynyt. Chelsean hyökkäys on paperilla monin verroin suurempi pelote kuin Liverpoolin muuten, mutta viimeistelypuoli on Liverpoolilla Suarezin muodossa paremmassa tikissä. Liverpoolin puolustus on kuitenkin vuotanut pahemmin tällä kaudella tilastojen valossa kuin Chelsean ja mainittiinhan se Terryn paluukin jo.

     

    Veikataa 3-2-voittoa Chelsealle. Mata, Oscar, Gerrard, Suarez ja Ivanovic tekevät tänään.


  13. Kuins tää sua niin kovin kiinnostaa?

     

    Helvetin hyvä, että Obama ton vei. Mutta täytyy sanoa että kyseessä on harvinaisen tyhmä valtio, jos siellä saa noin paljon ääniä mies, joka uskoo taika-alusasuihin. Jokanen ketä äänesti/kannatti Romneyta vois vetää heti köyden kaulaan. On logiikan vastasta, että tollanen mies on missään vastuutehtävässä.

    Sattuu vaan kiinnostamaan. Itse olin aika neutraali koko vaalikohun ajan, mutta uskaltaisin väittää, että jos republikaanit olisivat osanneet asettaa jonkun Romneyta vähemmän ristiriitaisen ehdokkaan Obaman vastustajaksi, istuisi tammikuussa Valkoisessa talossa republikaaninen presidentti. Obama on kuitenkin ollut pettymys monelle USAn kansalaiselle. Liittovaltion kulutus on kasvanut entisestään tämän aikana ja työttömyys lisääntynyt. Kuitenkaan Romney miljonäärinä ja mormonina ei ole tämäkään unelmapressa jenkkien makuun, oli taloustietämys mitä oli, ja tämä osasi itse sotkea soppaa vielä möläytyksellään sen lisäksi että Obama vielä heitti bensaa liekkeihin maalaamalla miljonäärisuvun pojan köyhien sortajaksi, pihiksi ja työttömyyden aikaansaajaksi. Obamalta on kuitenkin aika odottaa myös tuloksia eikä lupauksia. Taloutta ei olla saatu kuntoon, työttömyys korkealla ja ilmastosopimuksista ym. ei tietoa. Muuten tämä poistuu keskisormien viitoittamaa tietä Valkoisesta talosta tammikuussa 2017.


  14. Ensi tiistaina on vihdoin tuomiopäivän koitto äärimmäisen tiukassa skabassa. Tällä hetkellä Aamulehden sunnuntai-liitteen mukaan Obama johtaa Romneyta vain 10 valitsijamiesäänellä (201 vs 191) ja jaossa on vielä 146 epävarmaa, jotka voivat kääntyä miten vain. Romneyn povataan olevan selvästi vahvemmassa asemassa 23 osavaltiossa kun taas Obaman 17 osavaltiossa ja tasaisessa tilanteessa näyttäisi olevan 12 osavaltiota. Kyseiset tiedot on muodostettu viime aikaisten kyselyjen perusteella, joten eivät välttämättä mitään 100% varmaa tietoa ole. Kuitenkin tässä haisee samanlainen jännitysnäytelmä kuin 2000, jolloin Bush löi Goren niukalla valitsijamies-enemmistöllä, vaikka Gore saikin muistaakseni noin puoli miljoonaa ääntä enemmän. Obamalla on kuitenkin vahva ja laaja kannattajakuntansa siitä huolimatta ettei ole kansan antamia korkeita odotuksia täyttänytkään kun taas Romney on viimeisen kuukauden aikana mestarillisesti kohottanut suosiotaan aktiivisella kampanjoinnillaan sekä yhden väittelyn ylivoimaisella voitolla. Monet äänestäjät ovat käsittääkseni alkaneet saamaan aiempaa parempaa kuvaa Romneysta ja sitten on se porukka, joka haluaa Obaman hinnalla millä hyvänsä pois Valkoisesta talosta. Veikkaan, että jompi kumpi vie tämän n. 1-3% erolla. Kuukausi sitten olin vielä varma Obaman voitosta; enää en niinkään.


  15. Chelsean kovin koitos tällä kaudella koittaa tänään kuuden maissa Suomen aikaa illalla, kun suuri, mahtava, petollinen ja itsevarma Manchester United tekee pienen visiitin Stamford Bridgelle. Näiden kahden joukkueen kohtaamiset ovat aina herkkua, vaikka välillä Sinisten on vähän köpelöstikin näissä käynyt. Viimeisen kahden vuoden aikana Chelsea ja ManU ovat kohdanneet yhteensä kuusi kertaa ja Chelsea on voittanut vain yhden näistä otteluista taas kun ManU on voittanut neljä ja yksi tasapelikin on pelattu. Tämä tuli viimeisimmässä kohtaamisessa viime talvena, kun ManU nousi SB:llä 3-0-tappioasemasta tasoihin. Tällä hetkellä Chelsea johtaa Valioliigaa pisteen erolla pelin enemmän pelanneeseen Manchester Cityyn ja Manchester Unitedilla matkaa kärkeen on neljä pistettä. Chelsea on päästänyt omiin vain kuusi maalia eikä ole hävinnyt vielä yhtäkään ottelua. Liigan ulkopuolella tosin on takkiin tullut jo kolmesti, joista viimeisin tapaus viime tiistailta. Jos Chelsea tänään ottaa turpiin, on sillä molemmat Manchesterin joukkueet aivan kannassa kiinni.

     

    ManU on pelannut tällä kaudella vaihtelevin ottein, mutta tulosta on pääosin syntynyt. Onhan joukkue kolmantena liigassa ja Mestarien liigassa ollaan menty puhtaalla pelillä Unitedin leirissä. Kesän kuumin tulokas Robin van Persien on vastannut odotuksiin iskemällä kahdeksan osumaan ja tämä johtaakin liigan maalipörssiä kuudella maalilla jakaen ykkössijan Michun (Swansea) ja Ban (Newcastle) kanssa. Wayne Rooneyn paluu pelikuntoon tuplaa Unitedin hyökkäyksen vaarallisuuden. Tällainen tutkapari tekee todellisen pelotteen Sinisten takalinjoille, joiden ailahtelevuus maailmanluokan hyökkäystä/hyökkääjää vastaan nähtiin jo Atleticoa vastaan UEFA Super Cupissa. Tuolloin oli kippari John Terry sivussa niin kuin on tänäänkin pelikiellon vuoksi. Luiz ja Cahill van Persien kaltaista huippuviimeistelijää vastassa sisältää melkoiset katastrofin ainekset.

     

    Chelsealla itsellään on kanssa melko kova paketti hyökkäyspäässä kasassa. Mata, Oscar, Torres ja Hazard ovat pelanneet yhteen hyvällä tuloksella. ManUn puolustuslinjan otteet ovat olleet ailahtelevia ja tuollaisen nelikon luulisi saavan pahaa tuhoa aikaseksi sitä vastaan etenkin kun Vidic on poissa ja Evans tämän tilalla. Keskikenttien välinen vertailu paperilla on melko 50-50 ja riippunee paljon esimerkiksi Chelsean ankkurina pelaavan arpakuutio-Mikelin tämän päiväisestä vireestä, mihin suuntaan tuolla vaaka kallistuu. Nigerialainen Rooneyta vastassa ei tälleen etukäteen hyvältä kuulosta. Lampardin puuttuminen on paha isku sillä tämä olisi voinut tuoda huomattavasti lisää varmuutta pohjalle, mutta toisaalta Ramiresin nopeat nousut voivat olla melkoista myrkkyä Punaisten Paholaisten keskustalle. ManUllakin on ollut pahoja ongelmia keskikentän kanssa isoissa matseissa, sillä kunnollista pelinrakentajaa ikääntyvän Scholesin lisäksi tänne ei ole ja nykyisen materiaalin taso on ailahteleva ja epävarma.

    Cech

    Ivanovic - Cahill - David Luiz - Cole

    Ramires -- Mikel

    Mata - Oscar - Hazard

    Torres

    ---------------------------------------

    van Persie

    Rooney

    Welbeck - Scholes - Carrick - Valencia

    Evra - Evans - Ferdinand - Rafael

    De Gea

     

    Chelsean avaukseksi veikkailen samaa mitä LRM, sillä sitä se 95% varmuudella on. ManUn kokoonpanoa koskien on sellainen poikkeava mielipide, etten usko Fergusonin haluavan heittää van Persietä laidalla hukkaan näin isossa ottelussa, joten eiköhän tämä pelaa piikissä. Laidat ovat sitten oikealla melko varmasti Valencia ja vasemmalla joko Nani tai Welbeck. Keskellä Carrickin avauspaikka taitanee olla selvä juttu ja tämän rinnalla sitten joko Scholes tai Cleverley. Myös Anderson taitaa olla pelikunnossa, mutta en millään tämän avauspaikkaan usko. Scholes taitanee ylöspäin pelaamisen kannalta olla se paras vaihtoehto.

     

    Veikkaisin tasapeliä lukemin 1-1. Rooney ja Oscar maalintekijöinä. Voitolla Chelsea vakiinnuttaisi paikan kärjessä vähäksi aikaa, sillä ManU putoaisi jo seitsemän pisteen päähän ja Citylläkin olisi neljän pisteen matka kurottavana.


  16. Herätellääs ketjua kertomalla että hetken omilla teillä (ja uutispimennossa) oltuani päätin vilkaista lisätietoa tilanteeseen liittyen ja kävihän sitten niin kuin vähän odottelinkin eli Obama ei paljoa jäänyt koloonsa murehtimaan ensimmäisen väännön takaiskua vaan iski kovaa takaisin toisessa väittelytilaisuudessa Winconsinissa. Siihen asti nousussa olleella Romneylla olisi nyt oltava vielä muutama ässä hihassaan viimeistä väittelyä katsoen tai Obama pyörittää Valkoista taloa vielä neljä seuraavaa vuotta. Tukala tilanne on siltä kannalta että ensimmäisessä väittelyssä Romney voitti itsevarmalla ja napakalla asenteella passiivisen Obaman, mutta mitä toisesta väittelystä (jota en ole nähnyt) olen kuullut niin Obama lähti eri tyylillä toiseen väittelyyn ja kovaa pisti haastajaansa palloon, jos gallupeihin on uskominen. Tuskin tästä mihinkään Obama tapaansa muuttaa, kun hyvin toimi, joten Romneylla olisi nytten oltava vielä jokin uusi ase takataskussa.


  17. 2-2 FT

     

    Olipas kuiva, hajuton ja mauton Klassikko. Real Madrid tappoi puolustuksellaan Barcelonan pelin täysin ja pääsi itse pariinkin hyvään maalintekopaikkaan, josta ei palloa maaliin saatu. Noh, Cristiano Ronaldo näyttää olevan joukkueen ainoa viimeistelytaitoinen kaveri näissä peleissä, vaikken olisi tähän vielä pari kautta sitten uskonut. Eipä Barcalta kukaan kauheemmin Messin lisäksi näyttänyt paikoille pääsevän ja Messi tekikin ne Barcan kaksi maalia kuten Ronaldo Realin. Messin eka maali oli täysi säkämaali, jossa pallo tuli Pepen sössimisen jälkeen 1000 taalan maalipaikkaan tälle eikä siitä voinut pahemmin erehtyä. Toinen olikin sitten jo melko komeeta laatua vaparista. Ronaldon maaleista täytynee kaikella kunnioituksella sanoa että jos siellä Puyol & Pique olisivat olleet puolustuksessa niin ei kauheemmin tuollaisia tilaisuuksia maalintekoon tarjoutunut vaikka viimeistely oli toki huippuluokkaa.


  18. Tuleepas El Clasico aikasin tällä kaudella. Noh, sittenhän kirjotan ennakon joskin en niin pitkää kuin aiempien Klassikoiden kohdalla. Tosiaan huomenna myöhäisillasta Madridin valkoinen ylpeys matkaa Katalonian itsehallintoalueelle kohdatakseen FC Barcelonan Camp Noulla. Viime keväänä Real Madrid käytännössä varmisti mestaruutensa juuri täällä kaatamalla Barcelonan 2-1. Kotitappio arkkiviholliselle nostaa varmasti revanssin odotukset pintaan tässä ottelussa. Paljon onkin muuttunut tämän jälkeen, kun Pep Guardiola viime kauden lopussa jätti Barcelonan josta teki vuosina 2009-'12 yhden menestyneimmistä jalkapallojoukkueista koskaan. Nyt naruissa onkin sitten Guardiolan entinen kakkosmies Tito Vilanova, joka on viisaasti jatkanut tämän viitoittamalla tiellä samoin valmennusmetodein. Barcelonan tekemä tulos on ollut tänä syksynä kovaa laatua, sillä liigassa on voitettu kaikki kuusi ottelua maalierolla 17-5 ja johtaa sarjaa kahden pisteen erolla toisena olevaan Atletico Madridiin. Yleensä El Clasicoiden aikaan nämä joukkueet ovat olleet sarjataulukossa ykkönen ja kakkonen, mutta nyt ei ole näin, sillä Jose Mourinhon luotsaama Real Madrid on kuudesta ensimmäisestä ottelustaan liigassa voittanut vain kolme ja pelannut yhden tasapelin. Tappioita on joukkueelle tullut jo kaksi. Real Madrid on sarjataulukossa vasta kuudentena kahdeksan pisteen erolla Barcaan. Taustalla on päänvaivaa aiheuttanut mm. joukkueen suurimman tähden Cristiano Ronaldon tyytymättömyys seuraan. Viime keskiviikon kenraaliharjotuksissa eli UCL-ottelussa Ajaxia vastaan portugalilainen kuitenkin osoitti olevansa tutussa vireessään iskemällä hattutempun. Realille on lähtökohtana otteluun pakkovoitto, sillä Barcelona voisi voitolla karata jo yhdentoista pisteen päähän.

     

    Viisi viimeisintä El Clasicoa:

     

    Real Madrid - Barcelona 2-1 (Super Copa del Espanol)

    Barcelona - Real Madrid 3-2 (Super Copa del Espanol)

    Barcelona - Real Madrid 1-2 (La Liga)

    Barcelona - Real Madrid 2-2 (Copa del Rey)

    Real Madrid - Barcelona 1-2 (Copa del Rey)

    Viidesti ovat joukkueet kohdanneet jo kohdanneet tänä vuonna, mikä on melko kova saldo. Kaiken kaikkiaan Mourinhon tultua Real Madridiin kohtaamisia on kertynyt joukkueiden välillä kahdessa vuodessa jo kolmetoista kappaletta. Ennen Mourinhon aikoja tottumuksena oli se kaksi kertaa vuodessa.

    Noh, asiasta rasiaan eli tämän iltaiseen kohtaamiseen. Barcelona lienee siis melko monen mielestä ennakkosuosikki huikean syysvireensä ja Realin vaikeuksien vuoksi. Näilläkin kuitenkin on ongelmansa, kuten toppariparin Pique-Puyol puuttuminen ottelusta kokonaisuudessa. Näiltä näkymin siellä nähtänee todennäkösesti Song-Mascherano, joka toki voi hoitaa tehtävänsä muuten hyvin, mutta nyt tulee vastaan sellaisien nimien kuin Karim Benzema, Cristiano Ronaldo ja Angel Di Maria tähdittämä hyökkäyskone. Puyol ja Pique ovat yleensä hyvin suoriutuneet tehtävästään Ronaldon pimentämisessä, mutta edellä mainitun toppariparin voisi luulla olevan ongelmissa iän myötä vain vaarallisempiin ulottuvuuksiin yltäneen lusitaanihyökkääjän kanssa. Mourinhollakin toki on ongelmansa ollut samanlaisen kurin saavuttamisessa kuin viime vuonna ja saa nähdä onko Barcan syöttökoneisto samalla tavalla tänään kesytetty kuin viime kevään El Clasicossa. Barcelona ei kuitenkaan saa sortua jälleen peliänsä pelkästään Messin ympärille tai heidät pysäytetään yksinkertasesti pimentämällä Messi kovalla miesvartioinnilla. Toisaalta tällöin Barca saa monesti käyttämänsä voiton avaimet ottamalla aseekseen Messin miesvartioinnista siunaantuneen lisätilan.

    Valdes

    Alves - Mascherano - Song - Alba

    Busquets

    Xavi --- Iniesta

    Cesc --- Messi --- Alexis

    -----------------------------------

    Benzema

    Ronaldo---Modric---Di Maria

    Alonso---Khedira

    Marcelo - Pepe - Ramos - Arbeloa

    Casillas

     

    Eiköhän ne jollain tollasilla pelaa. Barcelonalla olisi ylemmäksi melko laaja valikoima ja alas ei sitten niinkään, mutta tuo Messi, Cesc ja Alexis on ollut se yleisin trio sitten näissä kovemmissa matseissa. Realilla isoin kysymysmerkki taitanee olla aloittaako keskikentällä Modric vai Özil. Modricia veikkaisin, sillä onhan tämä hiukan parempi puolustussuuntaan. Alonso-Khedira taitanee olla alakertana itsestäänselvä kuten myös Iniesta-Xavi-Busquets. Tosin Khediran rooliin olisi Essienkin joka on kuitenkin mielestäni olla hiukan liian hidas tälleen vanhoilla päivillään pysymään Barcan syöttörallissa mukana. Ehkä vaihdosta sitten.

     

    Ottelu alkanee tutusti Barcan passiivisella alulla, joka sitten muuttuu aktiivisemmaksi hetki hetkeltä. Saa nähdä, miten Real reagoi. Iskeekö se heti alussa kovalla prässillä vai vasta pelin edetessä, kun Barcelona saa enemmän ja enemmän kierroksia moottoriinsa. Yksi mielenkiintoinen juttu on sekin miten monta sukellusta, rappausta, torikokousta ja joulukorttia tullaan tänä iltana näkemään. Tällä kertaa en veikkaa tuloksesta mitään vaan tyynesti katon miten ottelussa käy. Tunnin parin päästä sitten nähdäänkin näissä merkeissä.

     

    Ei ollut edellisten El Clasico-ennakkopakettien tasoinen mutta käy kai tällaisenaankin! :D


  19. Romney voi sittenkin kiriä Obaman ohiPosted Image

     

     

    [TABLE=align: center]

    [TR]

    [TD][/TD]

    [TD]Posted Image[/TD]

    [/TR]

    [TR]

    [TD][/TD]

    [TD]Mitt Romney ja Barack Obama. (AFP/Lehtikuva)[/TD]

    [/TR]

    [/TABLE]

    Republikaanien presidenttiehdokas Mitt Romney käänsi Yhdysvaltain vaaliasetelman kertaheitolla uusiksi.

     

    Ensimmäisessä vaaliväittelyssä loistavasti onnistunut Romney tarjoaa nyt demokraattien ehdokkaalle, istuvalle presidentille Barack Obamalletodellisen vastuksen, arvioi suomalaisasiantuntija.

     

    Kamppailu on tasaväkistä, sanoo Mika Aaltola Ulkopoliittisesta instituutista.

     

    –Ennen väittelyä Romneyn kampanjalla meni huonosti. Väittelyvoitto oli Romneylle tärkeä ja voi vaa'ankieliosavaltioissa sataa hänen laariinsa, Aaltola arvioi.

     

    CNN-uutiskanavan tekemän mielipidemittauksen mukaan Romney voitti Obaman Denverissä järjestetyssä tv-väittelyssä selvin luvuin 67–25. Romneyn katsottiin olleen vastustajaansa hyökkäävämpi, napakampi ja selkeämpi.

     

    –Mikäli Romneyn tahti jatkuu tulevissa väittelyissä, on hänellä väylä Yhdysvaltain seuraavaksi presidentiksi, Aaltola pohtii.

     

    Amerikkalainen arvostaa puhetaitoa

     

    Yhdysvaltalaisen äänestäjän mielestä presidentin tulee pärjätä kovan paineen alla. Jos pärjää hyvin tiukassa vaaliväittelyssä, pärjää todennäköisesti presidenttinäkin, äänestäjä ajattelee.

     

    Siinä missä Euroopassa painotetaan asiaosaamista, Yhdysvalloissa analysoidaan tarkasti ehdokkaan puhetaitoa ja kehonkieltä.

     

    –Yhdysvalloissa retoriikka on keskeinen osa politiikkaa. Ei riitä, että on substanssia, Aaltola sanoo.

     

    Juuri esiintymistaito auttoi Romneya viemään voiton ensimmäisessä väittelyssä.

     

    –Hän oli rento ja käyttäytyi presidentin tavoin. Etukäteen mietityt kommentit ja sutkaukset toimivat. Obama taas puhui pitkään ja yksityiskohtaisesti, aivan kuin olisi pitänyt luentoa.

     

    Aaltolan mukaan molemmat olivat miettineet taktiikkansa tarkkaan, mutta Romney onnistui siinä paremmin.

     

    –Obama halusi tulla nähdyksi itsevarmana presidenttinä eikä haastanut Romneya tai kritisoinut tätä. Tavoite epäonnistui, sillä Obaman kehonkieli viesti epävarmuudesta ja puhe takelteli, Aaltola analysoi.

     

    "Mitä tahansa voi tapahtua"

     

    Seuraavaan, puolentoista viikon päästä käytävään väittelyyn lähdetään uusista asetelmista. Kun ensimmäisessä väittelyssä kovat odotukset kohdistuivat Obamaan, on tilanne nyt päinvastainen.

     

    –Romneylta odotetaan samanlaista onnistumista myös toisesta väittelystä. Paineet ovat kovat.

     

    Aaltolan mukaan Obaman voidaan odottaa pärjäävän väittelyssä, joka keskittyy ulkopolitiikkaan. Lisäksi ehdokkaat puhuvat silloin suoraan yleisön edessä, missä Obama on parhaimmillaan.

     

    Toisaalta ulkopolitiikka ei kiinnosta amerikkalaisäänestäjää siinä määrin kuin maan taloustilanne ja terveydenhuoltouudistus, joihin ensimmäinen väittely keskittyi.

     

    –Tilanne on kiinnostava: hyvin tasainen ja aivan auki. Kuukausi on pitkä aika politiikassa, ja mitä tahansa voi tapahtua. Lokakuu tuo tullessaan varmasti lisää yllätyksiä, Aaltola povaa.

     

    Seuraavan kerran Obama ja Romney kohtaavat tv-väittelyssä 16. lokakuuta. Presidentinvaalit järjestetään 6. marraskuuta.

     

    Lähde: http://www.verkkouutiset.fi/index.php/ulkomaat/35-ulkomaat-stt/110072-110072

    Tällaista siis sieltä käteen jäi eli homma muuttui hiukan jännemmäksi. Uskoisin kyllä kuitenkin Obaman tekevän nopean vastaiskun asemansa palauttamiseksi eli seuraavaan väittelyyn tullaan aivan uudella taktiikalla. Jos Romney nimittäin tällä tavalla kaksi seuraavaa vielä vie niin on Obama melko äkkiä nurkassa.


  20. Obama vs Romney
    -
    Kumman populismi uppoaa paremmin kansaan?


    Tässä on koto-Suomessakin kunnallisvaalit piakkoin tulossa, mutta jotenkin sattuvat nuo rapakon takana reilun kuukauden päästä pidettävät jenkkien presidentinvaalit viemään suuremman mielenkiinnon, vaikka loppuviimein on henkilökohtasesti ihan se ja sama kumpi tuon sitten vie.

    Tilannehan on se että kun Demokraattien Barack Obama tuli vuonna 2009 voitettuaan Republikaanien vastaehdokkaan John McCainin lähes 10 miljoonalla äänellä supervallan ruoriin George Bushin kahden sotaisan kauden jälkeen, oli Yhdysvaltain kansalaisten mieliin painuneet kaikki tämän lukuisat vaalilupaukset, kuinka Irakin sota tulee loppumaan ja kuinka ilmaston saastuttamista tullaan ehkäsemään ja kuinka taloutta tullaan elvyttämään ja vaikka mitä muuta. Neljä vuotta myöhemmin eli nyt tilanne on se, että Irakin sota päättyi noin kolme vuotta Obaman virkaanastumisen jälkeen ja Yhdysvaltain talous nojaa vähintään heikolla pohjalla kuin ennen tämän aikaa. Liittovaltio velkaantuu yli 3 miljardilla dollarilla joka päivä ja Yhdysvaltojen työttömyysprosentti on peräti kahdeksassa. Vaikeat asetelmat on tuosta nousta toiselle kaudelle.

    Toisella puolella vuoden 2008 vaaleissa turpiin ottaneet Republikaanit vastaavat Obaman asettamaan haasteeseen Mitt Romneylla - mormonilla, miljonäärillä ja entisellä Massachusettin kuvernöörillä. Yleinen näkemyshän on ollut, että Romneyn karisma ja esiintymistaito kyntävät ruohonjuuritasolla ja pärställä ei ole kykyä valloittaa ihmisten mieliä, mutta Obaman aiheuttama pettymys voi kääntää tilanteen Romneylle edullisesti. Vaalikampanjan oleelisimpana osana Romneylla onkin näyttänyt olevan Obaman epäpätevyyden osoittaminen kansalle. Samalla on luvannut luoda 10 miljoonaa uutta työpaikkaa. Tähän on Obama puuttunut tuomalla esille, että Massachusettin työttömyys nousi olennaisesti Romneyn aikana. Romneyn etuna on myös se, että tätä pidetään pätevänä talousasioissa ja uskotaan laittavan Yhdysvaltain talouden paremmalle mallille. Isot kysymykset ovat heränneet Romneyn uskontoa kohtaan. Mormonina tämä olisi taatusti Yhdysvaltain ensimmäinen ei-kristitty presidentti, jolla on varmasti arvollista merkitystä monelle perus-kristitylle maan kansalaiselle.

    Viimeisten kuukausien aikana ollaan edetty siihen malliin, että Romney aluksi kiri kovaa Obamaa kiinni ja olivat melkein tasoissa kunnes Romneyn salakuvattu möläytys levisi julkisuuteen ja Obama pääsi ottamaan taas parin prosentin kaulan, jonka kirimisessä tulee Romneylla kiire. Obaman taustajoukkoja on vahvistanut kovassa maineessa kylpevä demokraattinen ex-presidentti Bill Clinton, joka on omalla osallaan puhunut Demokraattien puoluepäivillä Obaman puolesta ja voi varmasti nousta vielä erittäin ratkaisevaksi hahmoksi tässä rumbassa. Ensi yönä alkaa yksi ratkaisevimmista osista taistossa Valkoisen talon mukavasta nojatuolista eli vaaliväittely Denverin yliopistolla, jossa Romneylla on tilaisuus ratkaista homma edukseen - tai sitten Obamalla. Mitä Aamulehdestä lukasin niin Romney on arvioitu taitavammaksi ja kovemmaksi väittelijäksi, mutta tällä olisi tämän mukasesti korkeampi kynnys ylitettävänä väittelyssä.

    Tällaista populismien kaksintaitoahan tämä jenkeissä on. Tuskin Romney osaisi maasta sen parempaa tehdä kuin Obamakaan ja tuskin Obaman toisella kaudella mikään muuttuu. 300 miljoonaa päistä kansaa on lähes tulkoon mahdotonta kenenkään pitää tyytyväisenä.

  21. Tärkeä voitto Chelsealle ja kolmen pisteen kaula muihin, kun ManU meni sössimään! :thumbsup1:

     

    Ite ehdin näkemään vain sen pikku pätkän ekasta puoliskosta ja juuri kun avasin telkkarin Torres iski 1-0-osuman, joka oli kyllä melko hyvä suoritus. Ottelun ratkaissut Matan vapari upposi sitten hieman onnella sisään, mutta onnellahan aina eteenpäin mennään.

     

    Seuraavaksi Chelsealla onkin huomenna UCL-matsi lilliputti Nordsjaellandia vastaan, jonka pitäisi kaatua tälleen Arsenalin kaatumisen jälkeen, mutta saa nähdä miten käy. Liiga jatkuukin taas lauantaina, kun Norwich tulee tunkemaan pärstäänsä SB:lle.


  22. Tänä iltana siis siinä perus Salkkari-ajassa Manchesterin paholaismainen rautatiepoppoon joukkue saa vieraakseen päälle 70 000 vetävälle pyhätölleen Pohjois-Lontoon liljanvalkoisen joukkueen eli Tottenhamin. Ottelun lähtökohtanahan on se, että Manchester United on liigassa tällä hetkellä pisteen johtavaa Chelseaa jäljessä. Ensimmäisen kierroksen Everton-tappion jälkeen ManU on korjannut tilanteen neljällä peräkkäisellä voitolla, ja uusi hankinta Robin van Persie on iskenyt jo viisi maalia johtaen maalipörssiä eli siitä on jatkettu mihin Arsenalissa jäätiin. Liverpoolia vastaan viikko sitten United oli pahoissa vaikeuksissa, mutta onnistui kuin onnistuikin voittamaan ottelun hieman kyseenalaisella rankkarilla.

     

    Tottenham on tällä hetkellä liigassa kahdeksas tasapisteissä West Hamin ja Newcastlen kanssa. Harry Redknappia on korvaamassa Andre Villas-Boas, joka epäonnistui Chelseassa pahasti viime kaudella. Tällä hetkellä joukkueella on kasassa viidestä ottelusta kaksi voittoa, kaksi tasapeliä ja tappio ensimmäiseltä kierrokselta Newcastlea vastaan. Kaksi viimeisintä ottelua liigassa ovat päättyneet Tottenhamin voittoon. Keskikentän moottorin Luka Modricin Real Madridiin lähdön jättämää aukkoa on paikkailtu mm. Clint Dempseyllä, joka ei toki ole lähellekään samaa tasoa oleva pelaaja. Luka Modricin lisäksi viime kaudella loistavasti esiintynyt Scott Parker on ollut poissa alkukaudesta akillesjänteen vuoksi.

    De Gea

    Rafael - Ferdinand - Evans - Evra

    Valencia - Carrick - Scholes - Nani

    Kagawa

    van Persie

    ---------------------------------------------

    Defoe

    Sigurdsson

    Dempsey - Dembele - Sandro - Lennon

    Bale - Vertonghen - Gallas - Walker

    Friedel

     

    Manchester Unitedilla taitanee Rooney olla palannut, mutta veikkaisin tämän aloittavan vaihtopenkillä. Taatut paikat avaukseen lienevät ainoastaan van Persiella, Carrickilla ja Valencialla. Esimerkiksi se kuka alottaa Carrickin kanssa keskellä (Giggs, Scholes, Cleverley, ...?) ei ole yhtään päivän selvä juttu. Vidicin korvaaja takalinjoilla taitanee olla Evans. Tottenhamin avaukseksi veikkaisin samaa kuin QPR:ää vastaan. Parhaat alueet joukkueella ovat ManUa vastaan laidat, joilla on Lennon ja Walker oikealla sekä Bale ja Dempsey vasemmalla. Etenkin Valencia vs Bale-taisteluparista tulee erittäin mielenkiintoinen. Toisella laidalla Evralla on tulossa hikinen ilta nopean Lennonin kanssa, mutta samaten Walker saa olla tarkkana Nanin kanssa.

     

    Tottenham ei tiettävästi ole lyönyt ManUa kertaakaan Old Traffordilla Valioliigan aikaan (viimeksi vuonna 1989). Chelsealle taas tämän päiväinen vastus eli Arsenal on ollut yleensä äärimmäisen vaikea, joten ManUlla on tänään loistava tilaisuus saada kärkipaikka itselleen. Veikataan 3-0-voittoa Punaisille paholaisille. Van Persie, Nani ja Kagawa maalintekijöinä.


  23. Arsenal - Chelsea

     

    Huomenna vie yhden pisteen turvin Valioliigaa johtavan Chelsean tie Emiratesille Arsenalin vieraaksi. Arsenalia ei ole Chelsea onnistunut kaatamaan kahteen vuoteen ja viimeisin vierasvoitto on kahden ja puolen vuoden takaa. Viime syksyltä on varmasti vielä monen Chelsea-pelaajan mielissä 3-5-nöyryytys ja van Persien hattutemppu Stamford Bridgellä. Viime kaudella suvereenisti Tykkimiehissä dominoinut hollantilainen on nyt lähtenyt Manchester Unitedin hyökkäystä vahvistamaan. Menetys on ollut varmasti kova Arsenalille jättäessään ison kolon näiden hyökkäykseen. Viime kaudella kaikista Arsenalin liigamaaleista van Persie teki reilusti yli kolmanneksen. Kuitenkaan yksinään ei van Persie vaarallinen ollut Arsenalissa. Hyökkäyksessä on tälläkin hetkellä Gervinhon ja Walcottin kaltaisia vaarallisia pelaajia, joiden kanssa Chelsean puolustus voi kyllä olla melko hädässä, eikä toki uusi hankinta Lukas Podolskikaan ole huonosti pelannut iskettyään kolme maalia kuudessa pelissä Arsenalille. Arsenal ja Chelsea ovat muuten tällä hetkellä kaksi vähiten liigassa maaleja päästänyttä joukkuetta, kun molempia vastaan niitä on tehty vain kaksi. Sen sijaan mm. Manchester Cityä vastaan on tehty jo seitsemän maalia, ManUa neljä, Tottenhamia ja Newcastlea kuusi ja Liverpoolia peräti kymmenen.

     

    Chelsealla on takanaan voittoisa 6-0-kylvetys Wolvesiin kohdistuen Liiga cupissa sekä viime viikonlopulta Stokea vastaan vaikean ottelun jälkeen 1-0-voitto. Vaikka kärkipaikka on liigassa ja maaliero seitsemän maalia plussalla, on viime pelit olleet Sinisille äärimmäisen vaikeita. Hyökkäyksen toimivuus on ollut koetuksella niin QPR:ää, Juventusta kuin Stokeakin vastaan. Pahin mahalasku eli UEFA Super cup osoitti, kuinka haavoittuvainen Chelsean puolustus on kunnollista kärkimiestä vastaan, jollaista toki ei Arsenalilla ole. Chelsean oma hyökkäys voi huomenna saada etua siinä, että Arsenalin puolustus Mertesackerin maustamana ei tule pysymään Torresin tai Hazardin perässä, jos näille saadaan viljeltyä pystypalloja tarpeeksi. Stoke piti linjaa jatkuvasti alhaalla, mutta Arsenal tuskin tekee samoin. Keskikenttien kamppailussa sanoisin Chelsean olevan hieman niskan päällä, mutta paperillahan ei homma ratkea.

     

    Mannone

    Jenkinson - Mertesacker - Koscielny - Gibbs

    Arteta - Diaby - Ramsey

    Cazorla --- Podolski --- Gervinho

    ---------------------------------------------

    Torres

    Hazard --- Mata --- Oscar

    Mikel --- Ramires

    Cole - Luiz - Cahill - Ivanovic

    Cech

    En ole ole ihan 100% varma, astuuko Terryn pelikielto välitömästi voimaan, mutta niin ainakin luulisin. Muuten lienee pitkälti saman näköstä kuin Stokea vastaan, mutta Lampard saattanee toki alottaa Ramiresin sijaan tai Romeu Mikelin sijaan. Arsenalilla veikkailisin samaa kokoonpanoa kuin Cityakin vastaan.

     

    Veikataan Chelsean voittavan 2-1. Tekee, ketkä tekee.

×