Jump to content

Jahnny

Members
  • Viestit

    8 398
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Käyttäjän Jahnny kaikki viestit

  1. Wenger

    Nyt se on sitten ohitse... Pahalta tuntuu, vaikka ei syytä pitäisi olla. Tunteet pinnassa kaikilla varmaankin.
  2. Arsenal F.C. 2017–2018 – Still The Arsenal

    Ottelu päättyi 5–0 Burnleya vastaan. Tuloksellisesti loistava lopetus, mutta ottelu oli vain alkupala. Menossa on Arsène Wengerin kiitosseremonia, jonka voi seurata Arsenal.comista. Lukuisat entisetkin Arsenalin pelaajat paikalla ja George Weah vielä kylkijäisenä. Kyyneleitä ei pidätellä kenenkään puolesta. Todella tyylikäs hetki meneillään. Ainoastaan Arsène aloittaa puheensa toivomalla parasta eilen koomaan vaipuneelle Sir Alex Fergusonille. Ei maininnut itseään muutenkaan kertaakaan. Myös Per Mertesacker, Alex Scott ja yli 30 vuotta seuraa palvellut Vic Akers saa kiitoksensa työstään seuran hyväksi. Per siis pelasi myös viimeisen ottelunsa. Viimeisen 12 vuoden aikana, niin Emiratesilla ei ole ollut koskaan yhtä hyvä tunnelma kuin tänään.
  3. Jatketaan samalla teemalla:
  4. Arsenal F.C. 2017–2018 – Still The Arsenal

    NO EUROPEAN TROPHY. NO HAPPY ENDING. BUT… Three League titles. Thierry Henry. Giroud’s scorpion kick. Van Persie at Charlton. Chu-Young Park. Paris in the pouring rain. Super Nic Anelka. Theo, Theo, Theo. Santi’s dancing feet. It’s Thierry Henry, he’s scored, he’s scored for Arsenal in the Bernabeu! Wright breaking Bastin’s record. 5-2. Cesc’s mullet. Sol on a free. THAT Seaman save. Fabianski against Wigan. Abou’s ankles. Broccoli. Parlour’s North Bank Valencia screamer. Arshaaaaaarvin! A standing ovation at Portsmouth. Rosicky at White Hart Lane. Van Persie’s shit trousers. 4-4-2. Dixon celebrating Freddie’s goal. Ramsey at Wembley. Dennis at Leicester. Nasri smashing past Van der Saar. Good win gays. Bobby at Villa Park. Take a bow son. Henry against Inter. Vela’s chips. 5-3 at the Bridge. Welbeck at Old Trafford. Bergkamp turning Dabizas. Not shaking Hughes’ hand. Arsenal win the World Cup. Traore’s knuckleduster. Eduardo with the outside of his left boot. Ozil’s side foot against Napoli. Old Trafford’s Champions Section. Nacho Monreal at Wembley. Adebayor’s overhead kick at Villarreal. Bobby’s tackle on Paddy. Ryo Miyaichi’s love of cones. Gilberto’s debut goal. Bendtner frotting a taxi. Podolski’s left foot. Pat Rice’s glasses. The ’08 Bolton comeback. Ozil in Ludogorets. Two in a minute against Spurs. Thierry’s curler at Sparta Prague. Two Doubles. Clichy’s left foot. Staring down Martin Jol. Like that, like that! 5-3 against Boro. 222 players. Silvinho’s screamer. Keown’s brace against Shakhtar. Oooooh, dynamite…absolute dynamite! Feng shui dressing rooms. Grimandi’s curly hair. Henry against the Scousers. The Geordies downed by Vermaelen. See you later Danny Mills. 26 wins, 12 draws, 0 defeats. Lasagne. Jamie Carragher on his arse. Vieira striding through midfield. Ramsey at Wembley again. The Mars bar ban. Wilshere’s tiki-taka goal vs Norwich. 4-5-1 in Cardiff. Winterburn at Stamford Bridge. Newcastle at Wembley. Seven Community Shields. Gallas’ strop. Edu at Celta Vigo. Double, Double, Double, Sol Campbell has won the Double. Koscielny’s death stare. The Battle of the Buffet. Seven against Boro. Fergie’s whisky soaked face. Cole’s Kiev header. THAT penalty mix-up. Kicking water bottles. Lauren’s penalties. Arsenal 2-1 Barcelona. Fabregas at the San Siro. High-fives with Gunnersaurus. Keown and Van Nistelrooy. Bowing to Bobby. Hleb’s twists and turns. Henry breaking Wright’s record. One Song, we’ve only got one Song! Wojciech’s Marlboro Lights. Pushing Pardew. Thierry kissing the North Bank penalty spot. Van Persie at Anfield. Vic Akers’ shorts. Amaury Bischoff. That’s Vieira…absolutely fantastic, it flew in! Thierry’s return, beard and goal. The BFG. Freddie against United. Arshavin at Anfield. Wengerball. That water slide picture. Sanogo against Bayern. Costa in Holding’s pocket. The Highbury squirrel. 3-5-2. Flamini’s biochemical company. Arsenalisation. Kanu’s back-heel at the Riverside. Little bit handbrake. Project youth. Sanchez’s rasper past Given. Chamakh’s crap hair. Luzhny in Cardiff. Seven against Slavia Prague. Little Mozart. Freddie at the Reebok. Carl Jenkinson and his dad. White Hart Lane ‘04. Pires against Sp*rs at Old Trafford. Suker’s Sunderland lob. 4-4 at St James Park. Wiltooooooooord. Arsenal 4-2 Liverpool. Bergkamp’s elbows. Henry’s header vs United. 7-5 vs Reading. We’ve got Ozil. Cesc in the San Siro. 5-2 again. Another win in the San Siro. I didn’t see it. Adams, put through by Bould, would you believe it? Thierry in Rome. The Wonder of You. Frimpong hates Nasri. Chris Wreh at Bolton. Kim Kallstrom’s medical. Seven FA Cups. Old Trafford ’98. The gold shirt. Freddie’s red hair. Aha! Freddie without hair. Four for Baptista. Oooh…Thomas from Ireland. Sanchez loves a Panenka. Bergkamp’s feet bamboozle Juve. Thierry taunting the Clock End Sp*rs fans. Nelson Vivas. Seven against Everton. Kolo against Villarreal. Arteta’s lego hair. The zip problems. Manninger’s Hammers heroics. Paddy gobbing at Ruddock. Lehmann somehow stops Raul. Forty-nine, forty-nine undefeated. Every Henry curler. Dabizas is still turning. Would you believe it? Sagna’s header vs Sp*rs. Electrifying, electrifying! Dennis at Barnsley. Get out while you can Joel. Everyone thinks they have the prettiest wife at home. Bellerin’s Instagram account. Kanu at Sp*rs. Arshavin at Anfield, again. Adebayor at Old Trafford. Penalties in Cardiff. Petit’s ponytail. That sums it all up! Kanu’s Chelsea hat-trick. Blackcurrent shirts. Giroud’s abs. Theo’s Anfield dribble. Van Persie’s Everton volley. It’s only Ray Parlour. Per’s fine jar. Henry looping it over Barthez. Pizzagate. Throwing water bottles. Here comes Overmars. Gibbs’ tackle at West Brom. Pires…it was in from the moment he hit it! Santi’s cup final free-kick. Together. The Invincibles. 22 years. Thanks for the memories boss. Thank you so much.
  5. Wenger

    Arsène itse oli Barcelonassa tapaamassa akatemiapelaajia, jonka seurauksena lopulta valitsi Cescin. Muuan Lionelista ei katalonialaiset olleet valmiita päästämään irti. Kyllä Fàbregas aivan täysin Wengerin hankinta on ollut alusta asti. Siihen on myös syynsä, että minkä takia espanjalainen vietti aikaansa reserveissä vain kuukauden ennen kuin Arsène nosti pelaajan virallisesti ykkösjoukkueeseen.
  6. Wenger

  7. 29.4.2018 Manchester United vs Arsenal@Old Trafford

    Arsenal (4-2-3-1): Ospina; Bellerín, Chambers, Mavropanos, Kolasinac; Xhaka ©, Maitland-Niles; Nelson, Iwobi, Mkhitaryan; Aubameyang. + Substitutes: Cech; Holding, Monreal, Osei-Tutu, Willock, Welbeck, Nketiah.
  8. Wenger

  9. Englannin Valioliiga 2016/17

    Ensimmäistä kertaa 45 vuoteen kokoonpano on mallia 4-3-3 eikä 4-4-2, niin mahtuu Kun Agüerokin mukaan. On muuten pojat viime kauden ketju tämä.
  10. Wenger

    Tyhjä olo, mutta oikeanlainen. Henry Winter (Times): David Dein invited 9 of us correspondents into Highbury board-room to meet Wenger in '96. Arsène spoke for 50 mins, and we were spellbound by his attacking philosophy, belief in nutrition (broccoli!) and obsession with Arsenal FC as a community club. A visionary had arrived. I remember talking to Sol Campbell in Colney canteen and he demonstrated how Wenger insisted if players were to drink tea or coffee (milk bad), and if you had to have sugar, there was a Wenger-approved technique of stirring it in to make all the granules absorb. Perfectionist. Interviewed Wenger once at Hornby’s school for kids with Autism. Wenger argued passionately that society had to appreciate these kids’ unique mind-set, their different intelligence, acute logic and work with computers tackling complex problems. Look inside GCHQ now. Wenger always dealt with fans’ interest calmly and with a smile. Walking into the 2010 World Cup final in Soweto, he stopped maybe 60-70 times to accommodate autograph requests. Had to run the last bit to get to TV studio. Always a touch of class about Wenger. Only saw Wenger truly well refreshed once, night before a World Cup final, when he encountered 4-5 English journalists in a restaurant well after midnight. “Ah, les Ros-bifs!” he began, and chatted away. Great company. Talks about anything sport to politics. Wry humour too. Truly obsessed with football. On his 60th birthday, we urged him after press conference at Colney to have a night off from watching football, go see a show in the West End etc. He wanted to watch a Bundesliga game but promised to put candles on top of the TV to mark his birthday. Compassionate man. Arsenal have a link-up with a community affected by Chernobyl and Wenger sends messages and shirts. One Ukrainian girl affected by the fall-out asked to be buried in an Arsenal track top that Wenger and Club had sent because “they were the only ones who cared”. Two days before start of this season, Wenger dropped everything to attend an FWA event raising funds for survivors of Grenfell. Spoke passionately about society’s need to protect people better. Did great Q&A. A few WengerOuts in the room and he charmed them with his dignity. I spoke to a 25-year-old Arsenal supporter whose parents had separated when he was very young. He said he’d never met Wenger but would always be grateful to Wenger because he was the only stable male figure in his life. Wenger was a constant. For a decade, Wenger’s football was glorious, innovative and attacking, and the Invincibles are legends. He let it drift, got overtaken, and surrounded himself with people who didn’t question him enough. Wenger right to go now and he deserves a statue outside the Emirates.
  11. Videot

  12. Arsenal F.C. 2017–2018 – Still The Arsenal

    Arsenal FC | A Catalyst For Change (Documentary) One year on from Ivan Gazidis' claim that Arsène Wenger must as a 'catalyst for change at Arsenal', I explore what measures have been taken to ensure that statement is being fulfilled, as well as highlighting the issues that have been amplified this season. Many thanks to Giles Anyiam, Faisal Khan, James McNicholas, Clive Palmer, Warren Ratcliffe and Dave Seager. Without your contributions this would not have been possible.
  13. Arsenal F.C. 2017–2018 – Still The Arsenal

    Aivan turhia syytöksiä nuo, että Welbeck olisi tilanteessa filmannut. Tulihan tuo naurettavan helposti, vaikka siinä tulikin Ricky-Rodilta kontakti selkään ja jalat kopsahtivat yhteensä, mutta jos on yhtään katsonut Arsenalin otteluita, niin ei kukaan voi olettaa, että tuo Unpredictable Bambi olisi tilanteessa pysynyt pystyssä, vaikka olisi kaikkensa sen vuoksi antanut. On kyseessä kuitenkin sen verran huono jalkapalloilija. Näin muuten, niin en lähtisi tuomariakaan ensisijaisesti syyttelemään, vaikka milanolaisten puolella olisin, sillä niin huono esitys nähtiin italialaisilta näissä molemmissa otteluissa, että kyllä siellä pitäisi ensimmäiseksi katsoa peiliin omien otteiden puolesta ja sen jälkeen vasta jossitella tuomarin suuntaan paria tilannetta tai jopa lukuista muutamaa, minkä käsityksen jotkut ovat antaneet. Oli miten oli, niin ottelupari paketoitiin melko helposti. Milan pelasi taktisesti täysin Arsenalin pussiin, sillä toisin kuin englantilaiset pikkuseurat, jotka lähtivät prässäämään korkealta ja laittoivat lontoolaisseuran ahdinkoon, niin Euroopassa vastustaja oli passiivinen, puolusti syvällä ja antoi Arsenalille kaiken ajan pallon kanssa ratkaista loppujen lopuksi helpohkokin mysteeri rikkoa puolustus sekä tehdä tarvittava haluttuun tulokseen. Näin muuten Europa Leaguen osalta, niin Cech oli todella hyvä tuossa yhdessä ottelussaan, mutta kyllä tuota Ospinaa aivan mielellään tällä hetkellä katsoo. Perussuorittamista. Welbeck oli eilen selvästi ottelun hahmo ja paras pelaaja, mutta Xhakalta myös todella hyvää tekemistä. Saksalaiset Mustafi ja Özil esiintyivät myös edukseen eikä Ramseyn tai Wilsheren otteissa ollut myöskään valittamista. Koko kilpailun ohelta, niin täytyy myös nostaa esille Mkhitaryanin merkitys joukkueelle ja eiköhän Bellerínille löydy myös suuri rooli loppua kohden. Chambers parantanut tosin paljon ja itse olen ollut todella tyytyväinen tällä kaudella muutenkin tekemiseen sekä voisi sanoa, että kehitystäkin tapahtunut. Monreal on edelleen paras pelaaja ja tulee dominoimaan seuraavat kymmenen vuotta, kun Messi ja Ronaldo alkavat tästä nyt hiipumaan. Nyt sitten maajoukkuetauolle seuraavaksi. Pelaajista 9 kappaletta on tähän mennessä kutsuttu maajoukkueensa mukaan, ja nämä pelaajat ovat Elneny, Iwobi, Kolasinac, Koscielny, Mkhitaryan, Özil, Welbeck, Wilshere ja Xhaka. Gabonin, Kolumbian ja Walesin suunnalta ei ole vielä kuulunut, joten Aubameyang, Ospina ja Ramsey vielä kysymysmerkkejä. Lacazette, Monreal ja Mustafi saavat levätä tämän maajoukkuetauon ajan, kuten myös Bellerín, Chambers ja Holding. Nuorista sitten Maitland-Niles ja Mavropanos ovat alle 21-vuotiaiden mukana.
  14. Manchester United - Kausi 2017/18

    Pogba ostettiin ennätyshinnalla joten tietenkin pelaajalla on maailman kalleimman titteli päänsä päällä. Ei nyt virallisesti ole suurin siirtosumma nykyään, mitä pelaajasta on maksettu, mutta ei tuo poista sitä faktaa, että Pogba tuli seuraan maailman kalleimpana pelaajana ja näin ollen mainitut pointit tämän ohelta ovat aivan täysin relevantteja edelleen. Ei ole myöskään väärin sanoa, että Pogba tulee aina olemaan maailman kallein pelaaja, sillä sanallisesti tätä käytetään myös muista pelaajista puhuttaessa, jotka ovat rikkoneet aikoinaan kyseisen ennätyksellisen siirtosumman. Se, että joskus tulevaisuudessa on sitten maksettu suurempia summia, niin ei sen pitäisi vaikuttaa negatiivisesti odotuksiin pelaajan tasosta tai muuttaa niitä merkittävästi, sillä Pogbaa ei hankittu nyt myöhemmin. Tuohan olisi sama asia kuin toteaisi, että Cruyffin siirtyessä FC Barcelonaan vain £1,8 miljoonan siirtosummalla tai Ronaldon siirtyessä Interiin £25,2 miljoonalla, niin kumpikaan pelaajista ei ollut maailmanluokan nimiä, koska nykypäivänä heidän ennätykselliset siirtosummat eivät ole enää nykyiseen ennätykseen suhteessa merkittäviä. Kun Ball siirtyi £750 tuhannella Arsenaliin, niin kyseessä oli maailman kallein pelaaja ja näin ollen odotukset olivat tietynlaiset eivätkä ne muuttuneet siitä, vaikka kahden vuoden päästä maailmanennätyssumma olikin jo kolminkertainen.
  15. Kuten lupasin edellisessä kausiketjussa, niin pidän tämän avausviestin lyhyenä, sillä periaatteessa omaksi iloksenihan tätä pystyssä pidän. PSG 2016/2017 – The Dream Hunter Uusi aikakausi on alkamassa ja unelmien saavuttaminen jatkuu todenteolla. Seuran puheenjohtaja Nasser Al-Khelaïfi lupasi kesäksi suuria muutoksia, joiden seurauksena pystyttäisiin tulevaisuudessa täyttämään tavoitteet entistä paremmin. Haluttua menestystä ei vielä ole Champions Leaguessa tullut ja nykyisellä koostumuksella siitä ei pystytty enää haaveilemaan. Vaikka Ranskassa neljä pokaalia tulikin, niin Euroopassa on ollut tyytyminen puolivälieriin neljä vuotta putkeen – ja tälle halutaan nyt muutos. Suurimpia muutoksia seurassa onkin tapahtunut jo uuden managerin muodossa, kun Europa Leaguen muodossa Eurooppaa valloittanut Unai Emery saapui Pariisiin erinomaisesti onnistuneen pestinsä jälkeen Sevillasta, ja Laurent Blanc sai kiitoksensa tehdystä työstään. Pelaajista Zlatan Ibrahimovic jätti seuran legendana ja jatkoi matkaansa Manchesteriin sopimuksettomana pelaajana. Emery puolestaan toi seuraan jo entisestä seurastaan Grzegorz Krychowiakin, jonka lisäksi Pariisiin saapuivat myös Hatem Ben Arfa ja Thomas Meunier. Yksi itselleni merkittävimmistä asioista, mitä Al-Khelaïfi on painottanut, on seuran toiminta siirtomarkkinoilla. PSG on viimeisen neljän vuoden aikana sinetöinyt paikkansa yhtenä Euroopan suurimmista seuroista, jolla myös kansainvälisesti tunnettu status – eikä näin ollen viime vuosien supertähdille ole enää vastaavaa tarvetta. Joukkuetta halutaankin rakentaa jatkossa enemmän muuten meritoituneilla pelaajilla, jotka eivät kanna päänsä päällä vastaavaa sädekehää kuten esimerkiksi Zlatan. Tämä tarkoittaa, että Emery pystyy rakentamaan paljon kilpailukykyisemmän joukkueen myös seuran sisällä, jolloin avauskokoonpanon nimet eivät ole kiveenhakattuja, vaan pelaajat kykenevät auttamaan toisiaankin kehittymään paremmiksi. Lisäksi Pariisista löytyy yksi parhaimmista akatemioista, joista löytyy lahjakkaita nuoria pelaajia, jotka nyt tulevat varmasti saamaan entistä enemmän vastuuta uuden managerin alaisuudessa, sillä Emerylta löytyy kyllä hyviä esimerkkejä nuorten pelaajien nostamisesta suurempaan tietoisuuteen. Tähän liittyen myöskään Leonardo Araújoa tuskin nähdään ainakaan vielä takaisin Pariisissa houkuttelemassa näitä suurimpia nimiä, sillä Al-Khelaïfi uskoo Olivier Létangin pystyvän hoitamaan tehtävänsä pelaajamarkkinoilla. PSG Squad 2016/2017 Joukkueesta löytyy tällä hetkellä 29 pelaajaa, joista 7 ovat oman akatemian kasvatteja. Koko ryhmästä tällä hetkellä 15 pelaajalta löytyy Ranskan kansalaisuus. Siirtoikkunaa on kuitenkin vielä jäljellä ja voisin olettaa mahdollisesti ainakin 2-3 pelaajan lähtevän, sillä roolia tulevalla kaudella on vain hyvin vaikea nähdä. Lisäksi Al-Khelaïfi on luvannut vielä 1-2 suuremman profiilin hankintaa, joiden seurauksena ei varsinkaan pystytä kilpailuttamaan jokaista pelaajaa keskenään. Ykkösmaalivahdiksi on huhuttu Emeryn valitsevan nuoren Pariisin oman kasvatin Alphonse Aréolan, joka pelasi Villarrealissa viime kaudella aivan loistavan kauden ja oli ehdolla Liga BBVA:n parhaimmaksi maalivahdiksikin. Kauan olen Aréolaan uskonut ja odottanut mahdollisuuden tulevan, mutta en uskonut sen aivan vielä tapahtuvan. Merkillinen tämä ratkaisu olisi myös Kevin Trappin kannalta, joka saapui seuraan vasta viime kesänä. En tosin yllättyisi, jos Trapp pelaisi ottelut Champions Leaguessa, Coupe de Francessa ja Coupe de la Liguessa, kun taas Aréola saisi vastuun Ligue 1:ssa. Salvatore Sirigu näin ollen lähtisi seurasta, joka ei suurena yllätyksenä enää tässä vaiheessa tule. Ykkösjoukkueeseen on nostettu mukaan myös lupaava Rémy Descamps. Puolustuksesta löytyy ihan mukava määrä nimiä, joista suurimpana joukkueen kapteeni Thiago Silva. Silva saa vierelleen todennäköisesti valtaosassa otteluista joko David Luizin tai Marquinhosin, joiden lisäksi voisin uskoa Emeryn alaisuudessa myös nuoren Presnel Kimpemben saavan enemmän vastuuta kuin aikaisemmin. Laitapuolustajista oikealle löytyy Serge Aurier, jolla kaikesta viime kaudella sattuneesta huolimatta uskon tulevaisuutta seurassa olevan. Kilpailijaksi kuitenkin saapui Club Bruggesta myös Thomas Meunier, joten ei Aurierin paikka joukkueessa välttämättä varma ole, vaikka huomattavasti parempana pelaajana pidänkin. Lisäksi löytyisi vielä Youssouf Sabaly, joka pystyisi pelaamaan sekä oikealla että vasemmalla, mutta en välttämättä usko vastuuta tulevan ja näin ollen lainasopimuksella toiseen seuraan voisi olla hyvä ratkaisu. Vasemmalla sitten avaa varmaankin jatkossa Layvin Kurzawa, vaikka Maxwell vielä vuoden jatkosopimuksen tekikin. Kuitenkin – kuten jo mainittu – niin on alkamassa uusi aikakausi ja kokeneemmat nimet saavat väistyä. Lucas Digne saapui lainasopimukseltaan takaisin Pariisiin, mutta uskoisin toisen lainan olevan edessä tai mahdollisesti pysyvänkin siirron, sillä kolme vasenta laitapuolustajaa on hieman liikaa. Pitäisin kuitenkin Dignen omistuksessa, sillä näen hyvän tulevaisuuden nuorella puolustajalla. Keskikentälle puolustavaan rooliin hankittiin Sevillasta tosiaan Grzegorz Krychowiak, joka tulee ottamaan Thiago Mottan roolin joukkueesta, sillä italialainen tulee todennäköisesti jättämään seuran tämän kauden päätteeksi. Lisäksi rotaatiosta löytyy Benjamin Stambouli. Yksikään näistä ei kuitenkaan välttämättä mahdu avauskokoonpanoon Emeryn suosimassa 4-2-3-1:ssa, vaikka Krychowiak luottopelaajana seuraan saapuikin. Mahdollisuus tosin olisi myös tutumpi, mutta taktisesti muunnellumpi 4-3-3. Keskikentän ykkösnimiä ovatkin siis Blaise Matuidi ja Marco Verratti, joista jälkimmäinen onkin jo palannut hyvissä ajoin täyteen harjoituskuntoon, minkä näen tässä vaiheessa todella positiivisena uutisena. Lisäksi löytyy huippulupaus Adrien Rabiot, jonka uskon tekevän sen lopullisen läpimurtonsa Emeryn alaisuudessa, jos sitä ei vielä viime kaudella tullut. Selvästi hyökkäävämpään rooliin sitten on Javier Pastore. Hyökkäyspäähän tosiaan hankittiin Hatem Ben Arfa, joka todennäköisesti pelaa laitahyökkääjänä tai kärkihyökkääjän alapuolella hyökkäävänä keskikenttänä. Kilpailua tarjoaa Lucas ja toisen paikan avauskokoonpanosta ottaa mitä todennäköisimmin Ángel Di María. Hyökkäykseen löytyy myös nuorta verta Jean-Kévin Augustinin ja Jean-Christophe Bahebeckin muodossa, joista jälkimmäinen palasi seuraan lainasopimukseltaan Saint-Étiennesta. Molemmat pystyvät pelaamaan sekä kärki- että laitahyökkääjänä. Tuohon päälle sitten vielä ykkösjoukkueeseen nostettu Nanitamo Ikoné ja ennestään tutumpi Hervin Ongenda. Hyökkäyksestä päävastuun tulee kuitenkin ottamaan tämän kauden ykkösvaihtoehto kärkihyökkääjäksi – Edinson Cavani. Allez Paris!
  16. Arsenal F.C. 2017–2018 – Still The Arsenal

    Cechilla on 203 nollapeliä Premier Leaguessa. En tiedä sitten, että minkä takia näitä 4 ottelua ei lasketa. Eikä tosin kiinnostakaan.
  17. Ammattilaisura Klubi-04 2011–2012 HJK Helsinki 2011–2015 → VPS Vaasa 2012 Panathinaikos 2015– "Seurat ovat päässeet pitkän yhteistyön jälkeen hyvään sopimukseen, mutta kunnioitamme hienoa asiaa ja pelaajaa tiedottamalla asiasta vasta, kun pelaajasiirron tekniset yksityiskohdatkin ovat varmistuneet", toteaa HJK:n toimitusjohtaja Aki Riihilahti. Seuraava pätkä on kopioitu kirjoittamastani viestistä Panathinaikosin omaan ketjuun. En kommentoi sarjan laadukkuudesta, mutta onhan tuo eteenpäin menoa Veikkausliigaan. Lisäksi Panathinaikos on Olympiakos CFP:n ja PAOK:n kanssa yksiä Euroopan suurimmista seuroista. Robin Lod pelaa hyökkäävää keskikenttää sekä keskikentän keskustaa. Voisi olettaa, että Panathinaikosin muodostelmassa 4-1-2-1-2 paikka löytyisi tuosta keskikentän ylimmältä paikalta hyökkääjien alta. Potentiaaliahan 22-vuotiaalla Lodilla on kehittyä, mutta en oikein tiedä riittääkö taso tällä hetkellä avauskokoonpanoon asti. Tosin tuolle pelipaikalle ainakin voitaisiin tarvita vahvistuksia, sillä hieman on peluutettua pelaajia pelipaikan ulkopuoleltakin. Tosin haastetta tulee silti löytymään Lodille. Hyökkäävä keskikenttä Tällä pelipaikalla pelaavat ensisijaisesti Abdul Ajagun ja Sotiris Ninis. Ajagun on nähty pelaavan myös kärkihyökkääjänä, joka hieman vaikuttaa ns. nokkimisjärjestykseen. Ninis taas on nähty pelaavan hieman alempana keskikenttänäkin. Näen molemmat kuitenkin vielä selvästi Lodia parempina. Muita pelaajia, joita tuolla pelipaikalla on nähty, ovat Ouasim Bouy, Viktor Dorian Klonaridis, Charis Mavrias, Thanasis Ntinas, Danijel Pranjic ja Zeca. Näistä Bouy on nuori lupaus, joka ei menisi Lodin edelle, mutta muiden kanssa tulee olla vaikeaa kilpailla. Tosin varmasti Panathinaikosista lähtee pelaajia myös uloskin päin. Näistä tulevista siirroista ja sopimusten loppumisista voi varmasti CaKaLa kertoa enemmän. Keskikenttä Tähän löytyy myös ainakin vielä iso lista nimiä. Ouasim Bouy, Christos Donis ja Giannis Stamatakis ovat kaikki nuoria nimiä, joiden edelle Lod voisi mennä. Zeca sitten se kokeneempi ja tasokkaampi kaveri. Nyt viimeisimpänä tuon toisen keskikentän paikan on ottanut Zecan lisäksi Danijel Pranjic, jonka ihan ominaisin pelipaikka ei kuitenkaan ole kyseessä. Lisäksi pelipaikkaa ovat pelanneet Vasilis Aggelopoulos, Anastasios Lagos, David Mendes da Silva ja Sotiris Ninis. Näistä Aggelopoulos tulee paljon takana joten hätää ei pitäisi hänen osaltaan kilpailusta olla. Nuori pelaaja jälleen kyseessä.
  18. Arsène Wengerin seuraaja

    Arsenaliin on huhuttu jälleen suuri läjä nimiä. Massimiliano Allegri, Carlo Ancoletti, Mikel Arteta, Paulo Fonseca, Thierry Henry, Leonardo Jardim, Joachim Löw, Brendan Rodgers, ja niin edelleen. Ihailen suuresti varsinkin Fonsecan ja Jardimin töitä entisissä ja nykyisissä seuroissaan, mutta niin myös Löwia ja italialaisia, mutta haluan ottaa pienen silmäyksen entiseen Arsenal-kapteeniin Artetaan, sillä tuli vastaan Redditissa ihan mielenkiintoinen silmäys aiheesta. Ei Mikel olisi oma ykkösvaihtoehtoni, mutta en kiellä, että eikö olisi mielenkiintoinen ratkaisu ja yksi nimistä, joita tulisi tutkia, sillä onhan ollut juttua myös, että Pep Guardiola näkisi Mikelin seuraajanaan. Tässä kuitenkin muutamia pointteja. Mikel Artetalla on kokemusta riittävästi toimiakseen päävalmentajan roolissa Monella managerilla ja päävalmentajalla huipputasolla on yhteistä se, että löytyy runsaasti kokemusta pelaajanakin, mutta myös ympäri Eurooppaa. On suuri etu, että pelaajauralla on kokenut pelaamaan eri valmentajien alaisuudessa ja eri sarjoissa. Tämä heijastuukin sitten usein erilaisiin pelifilosofioihin. Arteta päässyt oppimaan urallaan muun muassa Alex McLeishin, Vahid Halilhodzicin, David Moyesin, Arsène Wengerin ja Pep Guardiolan alaisuudessa. Nämä valmentajat eroavat toisistaan ja tulevat erilaisista urapoluista, mikä vain positiivista tämän suhteen. Artetan oma tausta tulee alunperin Barcelonasta, jossa La Masian kasvattina nousi ammattilaiseksi. Voidaankin väittää, että tuo on aina merkittävä asia, sillä ei ole paljon parempia paikkoja oppia ymmärtämään lajia ja filosofian puolesta sopii myös Arsenaliin. Arteta on pelannut urallaan Englannissa, Espanjassa, Ranskassa ja Skotlannissa, joissa osoitti kaikkialla pystyvänsä pelaamaan huipputasolla. Valtaosa urasta meni hyökkäävänä keskikenttänä, mutta ajoittain laidallakin, ja oli tunnettu roolistaan pelinrakentajana. Myöhemmin sitten putosi kentällisessä alemmaksi puolustavan keskikentän rooliin, jossa yhdistyi taidot lukea peliä useammasta näkökulmasta kuin aikaisemmin. Ei ole koskaan ollut mikään salaisuus, että Artetan pelillinen älykkyys ja kentän tapahtumien ymmärtäminen on ollut aina korkealla tasolla. Ennen kuin Arteta eläköityi pelaajana, niin Mikel toimi sivussa Arsenalin nuorten joukkueissa valmentajana, varsinkin alle 18-vuotiaiden, hankkien näin ollen pohjalle kokemusta, sekä toimi vastuun vähentyessä Arsène Wengerinkin rinnalla ottaen oppia. Tämän jälkeen ei suurempaa vastuuta tullut Arsenalissa valmennuksen puolella, joten viimeiset kaksi vuotta on mennytkin Guardiolan oikeana kätenä, mikä on noin saman verran kuin Guardiola sai kokemusta valmentajana ennen kuin otti päävastuun Barcelonassa. Mikel Arteta on saanut enemmän arvostusta ja kiitosta kuin luullaan Aloitetaan siitä, että Guardiolalla oli valta valita oikeastaan kuka tahansa korkeasti kouluttautuneista ja kokeneista valmentajista, joista olisi ollut hänelle suuri apu astuessaan Manchester Cityn manageriksi, mutta Pep halusi tästä kaikesta huolimatta tähän rooliin Artetan. Valinta on mitä ilmeisemmin osoittautunut oikeaksi ja Pep ei ole unohtanut jättää kiitoksiaan mainitsematta. Tämän kauden osalta ehkä suurimpana esimerkkinä Artetan henkilökohtainen työ Raheem Sterlingin yksilövalmennuksessa, joka nostanut pelaajan aivan uudelle tasolleen. Toisessa leirissä Tottenham Hotspurissa, niin Mauricio Pochettino, joka jakanut osan urastaan Artetan kanssa, on myös osoittanut arvostustaan entistä kollegaansa kohtaan. Pochettino on kertonut kuinka toimiessaan Paris Saint-Germainin kapteenina Barcelonasta tullut Mikel kasvoi nopeasti hyvin pidetyksi persoonaksi pukukopissa ja nautti läheisestäkin arvostuksesta sekä pelaajien että valmentajien välillä. Pochettinohan olisi myös halunnut Artetan osaksi valmennusta Spursiin, mutta tämä ei tietyistä syistä koskaan toteutunut. Tietysti nyt viime aikoina ollut huhuissa Spursin kiinnostus Artetan suuntaan jälleen sekä olihan myös Everton valmis ottamaan Mikelin päävalmentajakseen ennen kuin nimesivät lopulta Sam Allardycen, sillä Artetan päätös oli vielä Manchesterissa. Arteta on tunnetusti parhaimpia ystäviä Xabi Alonson kanssa, mutta läpi uran on saanut aina positiivisia kommentteja ja arvostusta eri pelaajilta ja valmentajilta. Voisi uskoa, että moni pelaaja olisi valmis pelaamaan Artetan alaisuudessa. Mikel Arteta rakastaa Arsenalia Usein kritisoidaan, kun pelaajat eivät tunnu antavan kaikkea seuralleen tai ei löydy todellisia johtajia, mutta Arteta on juuri tällainen esimerkillinen tapaus. Mikel oli aina johtaja Arsenalissa sekä kentällä että sen ulkopuolella ja ei koskaan piilottanut intohimoaan seuraa kohtaan. Arteta oli seuran kapteeni ja en usko, että kukaan enää epäili pelaajan omistautumista seuralle viimeisen ottelunsa jälkeen, kun Mikel valutti kyyneleet nurmikolle ja tarina sai päätöksensä. Arteta olisi varmasti halukas käyttämään mahdollisuutensa toimia tällaisessa roolissa Arsenalissa. Valmentajat kuten Massimiliano Allegri, Paulo Fonseca, Leonardo Jardim, Joachim Löw ja Brendan Rodgers tuntuvat olevan tällä hetkellä hyvässä paikassa nykyisissä seuroissaan. Varsinkin Allegria, Jardimia ja Löwia voisi kuvitella olevan hyvin haastava taivutella Arsenaliin tällä hetkellä. Mikel Artetalla olisi suuri tuki ympärillään On selvää, että Arsenalin tuleva manageri ei tulisi toimimaan tehtävässään yksin. Arsène Wengerin aikakausi on päättymässä ja moni muukin asia tulee muuttumaan – sekä on jo suuresti muuttunutkin. Artetalla tulisi olemaan ympärillä osaavia toimijoita sekä valmennuksessa että muutenkin seurassa. On täysin fakta, että Arsènen seuraajalla tulee olemaan pienempi rooli kuin seurahistorian kaikkien aikojen managerilla seuran rakennuksellisista näkökulmista. Muuta huomioitavaa Arteta on monikulttuurinen kuten jo todettu, mutta on myös taitava eri kielien kanssa. Arteta puhuu täysin sujuvasti espanjaa, mutta lisäksi myös kataloniaa ja muita variaatioita, sekä baskia ja englantia, mutta myös ainakin italiaa, portugalia ja ranskaa. Muistaakseni kykenee myös jotenkin saksan kielen ja muita sieltä täältä. Kyseessä olisi nuori valmentaja, joka olisi automaattisesti raikas tuulahdus tekemiseen ja tarkoittaisi myös sitä, että Artetalla on hyvinkin tuore käsitys jalkapallosta lajina nykyaikaisesti. Ymmärtää pelaajia ja omaa tietynlaisen vision toiminnasta tämän kaiken ympärillä. Arteta tuntee seuran ja ylipäätään joukkueen. Paljon on muuttunut sen jälkeen, kun Mikel jätti Arsenalin, mutta harvalla ehdokkaalla päävalmentajaksi on yhtä hyvää ja ennen kaikkea selkeää kuvaa siitä kuinka asiat on Arsenalissa viime aikoina tehty. Artetalla on varmasti käsitys siitä, että mitä joukkueen ja seuran vuoksi olisi mahdollista tehdä nykytilanteessa, kun taas monelle muulle täysin ulkopuoliselle kyseessä voisi olla enemmänkin vain askel tuntemattomaan. Uuden managerin ei tarvitse olla nimi, joka on seurassa seuraavat kaksikymmentä vuotta. Lyhytaikaiset työsuhteet ovat arkipäivää nykyään ja tämä pitää tiedostaa Arsenalissakin, vaikka tilanne on ollutkin nyt jo pitkään tietynlainen. Jatkossa asiat tehdään kuitenkin varmasti erilailla. On myös oikein ottaa riskejä ja tappiotkin voidaan ottaa vastaan – varsinkin, kun kyseessä on näin taloudellisesti tasapainoinen seura kuin Arsenal. Lyhyesti yhteenvetona: Arteta on tällä hetkellä tunnistetusti yksi lupaavimmista nimistä tulevaisuuden manageriksi ja tällä hetkellä olisi osittain jopa väärin todeta, jos ei uskoisi uran seuraavan askeleen olevan jonkin seuran päävalmentajana. Ei olisi täysin mahdoton ajatus, että Arteta toimisi lähitulevaisuudessa jopa Arsenalin päävalmentajana, ja vaikka kyseessä ei olisi monenkaan ensimmäinen vaihtoehto, niin selvästi kuitenkin jonkinlainen mahdollisuus, joka ehkä tiettyjen perusteluiden nojalla tulisi ottaa ennen kuin myöhäistä.
  19. Wenger

×