Jump to content


  • Content count

  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Jahnny

  1. Arsène Wengerin seuraaja

    Jo kauan sitten oli tämä kyseinen kuva avatarinani täällä keskustelufoorumilla. Enpä olisi koskaan arvannut.
  2. Senior Career Hannover 96 II 2003–2004 Hannover 96 2003–2006 Werder Bremen 2006–2011 Arsenal 2011–2018 Per Mertesacker on jälleen yksi pelaaja Arsenalissa, joka jakaa omien kannattajien mielipiteet. Itse olen pelaajan puolella, vaikka ajoittain olen repinytkin hiuksia päästäni kiitos kyseisen saksalaisen. Kuitenkin kukaan ei voi kiistää, että kuinka suuressa roolissa kyseinen pelaaja on joka kausi ollut, kun Werder Bremenista seuraan saapui 2011 kesällä. Mertesacker oli se pelaaja, joka nosti puolustuksen uudelle tasolle ja nousi näiden vuosien aikana joukkueensa johtajaksi, yhdeksi tärkeimmistä pelaajista sekä kenties nyt muodostaa Valioliiga parhaimman keskuspuolustuksen yhdessä Koscielnyn kanssa. Tässä pelaajasta aivan loistava haastattelu, jonka voimin pystytän myös tämän ketjun. Jatkossa sitten, kun yhdestä ottelusta haluaa antaa kaikki kehut tai kaiken kritiikin yhdelle pelaajalle, niin voi saapua tähän ketjuun avautumaan tunteistaan. Lisätään tähän alkuun vielä hieman kommentteja, että minkä takia näen Mertesackerin Arsenalin tulevana kapteenina: “Per has a lot of class on the pitch and after the game. He is well respected, also in the dressing room, because he is always 100 per cent committed and gives everything for the team. Every day he works with 100 per cent commitment. They are typically German qualities but even more typically Mertesacker.” Arsène Wenger’s assertion is further evidence that Per Mertesacker’s value to Arsenal stretches far beyond the assured central-defensive displays. Per has established himself as a crucial component of the Arsenal set-up. He helps harness team spirit, leading by example on the pitch and occasionally displaying his quirky sense of humour off it - just search ‘Mertesacker mean tweets’ on YouTube for an amusing example. The high regard with which Per is held in at the club goes far beyond his manager. Per Mertesacker “I always see Per as a role model,” revealed Mesut Özil in August. “I speak to Per a lot. Per is always there to help me out,” added Calum Chambers recently. Arsenal’s vice-captain - who has regularly worn the armband over the course of the last season and a half - is certainly not short on knowledge of the game, having turned 31 this year. As one of the squad’s most experienced players, the World Cup winner’s presence has proved vital in crafting together what could well be the most close-knit group Emirates Stadium has ever housed. It should come as no surprise then that, with the squad so united, Arsenal are set to enter 2016 harbouring very realistic hopes of lifting the Premier League title for the first time in 12 years. A league winner’s medal has so far escaped Per during a career in which he has added to his success on the international stage with three domestic cup trophies. Speaking to the Arsenal Magazine in one of the interview rooms at London Colney recently, the charming defender made his determination to change that this season abundantly clear - and emphasised why Arsenal’s unified team dynamics could make the difference. Per, you’re in your fifth season at Arsenal. How has the relationship among the squad evolved since you arrived? Firstly, for me it was a good opportunity to join the club. Arsenal decided to buy a few new players, because of their results at the start of that season. They bought players late in the transfer window, something unusual for Arsène Wenger. You have to take that as a motivation. I was very grateful for the opportunity to join the club. I thought it was going to be a critical week for everyone because of the result against Manchester United. But when I came, the situation was totally different. It was calm. There were no supporters at training, no press. That gave me the feeling that it was more calm than it would have been in Germany, with all the press and people there. It was more relaxed and that made it a good situation for me to focus on my job and settling in, trying to adapt as quickly as possible to the language and my team-mates. The situation is different now in terms of how we approach things and how we’ve dealt with certain situations. That gives you experience and it makes you stronger. We went through difficult periods where we were doubted a lot but, as a team, we always focused on ourselves, on things like how we could improve, how we could better ourselves. How did we do that? By communicating, by coping with tougher situations. Slowly there is a feeling that the basis is much stronger than it was when I arrived. We have a good potential but still, there’s always room for improvement. You can always communicate better, analyse situations better, work harder. There’s always this feeling I have that the team wants more, and that’s a good sign. We want to prove we have a certain consistency and therefore we have to prepare even more than we have ever prepared. How would you describe your role off the pitch? When everything goes well, it’s easy for every player. You have a certain rhythm and momentum. You recover quicker, you play better, the confidence is sky high. In terms of when you’re not so successful, when you go through difficult periods, I try to bring in my experience, speak a lot, train well and help out in certain situations. You want to keep the confidence at a certain level. When it’s not going well, you have to keep your focus. You have to make sure that no one is drifting away from the group and thinking too much about themselves. That’s what I mean when I talk about taking care of the team. In those difficult situations, you have to be vocal and on the ball to make sure that everyone is training well and performing well. In general though, I’d say we are much more resistant than we were. Your team-mates talk a lot about you being a leader in the dressing room. Is that something natural or has it developed over the years? Everyone has their own personality and brings something to the team. Our dressing room is really lively. We have different characters and the young, talented players sometimes look up to the more experienced guys. In that case, I have a role to play. I do it in an honest way. Things that I learnt and grabbed during my career that I think are important would include being genuine to all the lads and treating everyone equally and differently. That’s something I try to do in the dressing room. There’s no hidden secret - I just try to contribute. What happens after a disappointing result? Who tends to speak in the dressing room? It’s very important that it’s not always the same people, not always the captain or the vice-captain. Obviously there are situations where you need to talk but we need a lively squad to be successful. Sometimes if someone feels something and stands up and says what they are thinking, we are all very happy about it. Sharing the responsibility is one of the keys. That’s how we approach it. It’s not only the captain or the vice-captain who stands up and speaks. That’s not the case. We think we are very good in sharing responsibility, in sharing these moments. Is there anything specific that you will do when the team are going through a tough time? We’ve got different characters here and everyone needs different things. That’s what I mean when I say that you try to treat everyone equally but in a different way. You approach people in a different way and speak to them in a different way. You try to get everyone involved, especially on the pitch. When we go out, we concentrate, we are on the ball and we all speak the same language. Off the pitch, there are a lot of things going on. Everyone has their own habits, their own things to do. You respect that and there’s not a lot of talking or guiding people. Everyone is professional enough to cope with situations but on the pitch we want to be a unit from top to bottom. "You had to earn their respect in training. Slowly, you start being comfortable with those situations. At first, it can be difficult to train with the first team and then, at the weekend, go back down to the reserves and play for them. I needed to learn how to be respected as a professional even when I was young." – Per Mertesacker That means communicating to each other, pushing each other on and helping each other out. I’d sum it up by saying we move forward as a team when everyone is on the same page - that’s the most important thing for me. Will the boss ever come to Mikel and yourself to enquire about the mood in the squad? He knows us very well. He will have a few words now and then, and we will too if we think we need to speak to him. The most important thing for us two is to keep up the mood, keep up the confidence, even when we find ourselves in difficult situations. We feel that the squad responds well to what we’re doing so that has to be the target - that we continue on that path. We need to make sure that everyone feels confident in the game and in the dressing room. A good atmosphere is essential if everyone is to perform at their very best. As long as we keep our structure and that atmosphere, I think we have a good chance to compete at the top. You occasionally captained Werder Bremen when still young. Looking back on it, how beneficial was that experience? Soon after I was made permanent captain, I actually left the club. The manager there told me I was going to be captain and then five weeks later I was at Arsenal. You feel it when a manager gives you a certain role. You try to lead by example. I’m not going to demand anything from the lads that I’ve never done before. If you speak, you need to have something you did before to refer back to as emphasis. You need to be honest with everyone in different situations to make sure they feel ok. I’ve learnt a lot. Not only at Bremen but when I started too. I went through difficult periods. You have to perform well to earn the respect of the lads. Things come with that. It’s not just being a leader in the dressing room, you have to lead the team on the pitch too. That’s the most important thing for us as football players. We spoke to Torsten Frings recently, who said you’ve always been the sort of player with no ego, who just wants the best for the team. How important is it to have a diverse set of characters in a successful squad? It all comes back to team sports. It’s not about me or anyone else, it’s about the club. We want to dedicate our lives to that club, and that means more to me than just performing well individually. I think there are characters in the squad that just take care about playing football and try not to lose energy, which is what you need. You always have different types of characters but my personal approach was always that I would feel good if things were put in place, were planned and were organised. I try to communicate well on and off the pitch so the lads know that when I say something it’s honest and it’s the truth. Torsten Frings I won’t change that. It’s always for the good of the team. I haven’t changed in that regard. The first thing for me was always helping the team. That’s probably what Torsten tried to mention, but it’s the first time I’ve heard it from him, so it’s pleasing! There are a number of very experienced players in the Arsenal squad at the moment. Does that take pressure off you when it comes to off-the-pitch duties? Yeah, of course. Like I said, sharing the responsibility is a huge part of our job. The more people you have, the more people who want to get up and say something, the easier it is for the whole squad. Having such an experienced squad makes it so much easier for everyone. I think we always help each other on and off the pitch. We share information, experiences. That’s something that I’ve learnt is very important. We have young players who want to contribute and have their say about certain things, because they are different people with different outlooks. It’s important to respect that. I will never allow anyone to lose focus because that would mean that we weren’t on the same page. I don’t want to think about it because I don’t want to consider being on an unsuccessful way, and that would be the starting point. We don’t allow ourselves to do that, and if it did happen, we have a lot of players who can step up and put that right again. One of those experienced players is Petr Cech. What has he brought to the squad? Huge experience. He has won a lot of titles, including the Premier League. He knows how to deal with situations and how to stay consistent. He knows how to win things and, to get information, advice and opinions from him makes us stronger. I realise that this is very important for a squad that is on the one hand young and talented and on the other hand has experienced players who still want to learn a lot about the game. Petr is vocal. He wants to speak, he wants to share that information and what a win-win situation that will be for us over the next few years. Having someone like Petr around must be very useful for the club’s young players. Four of them made their debut in the recent Capital One Cup match at Sheffield Wednesday. How did you try to help them deal with that experience? It is difficult because you train once with them before the game. But it helps the players to step up and see how it is. When you feature in a game like that, you have to show your skills. You try to give them a good feeling before. I won’t talk a lot because they have to be themselves and play their way. But giving them a good feeling, a good atmosphere to be in, helps them to become better players. The experience is vital for any youngster coming through. What was it like when you were coming through at Hannover? Was there anyone in particular who made it easier for you? Well first of all I had to earn their respect. There was no one who took care of me. I was one of two or three young players who got their experience of training with the first team while playing for the under-21s. You had to earn their respect in training. Slowly, you start being comfortable with those situations. At first, it can be difficult to train with the first team and then, at the weekend, go back down to the reserves and play for them. I needed to learn how to be respected as a professional even when I was young. Per Mertesacker in action for Germany But by being consistent in the sessions, by being focused and performing well, you slowly earn that respect. Suddenly, they speak to you and think you are a good addition to the team. First of all, you need to act really seriously and respect everyone. You need to be kind off the pitch and be brave on it. How advantageous was it for you to have grown up in such a sporting family? My family has always been very interested in sport. I can remember my father taking me to football when I was four years old. At that time I was really grateful to get a hobby and to get myself going in team sports. But it was not only football. They took me to table tennis as well and I would go on a weekly run on a Sunday. They were really sporty and that helped my brothers and me to grow up playing team sports. It helped me get to know myself a bit better, learn how I react in certain situations. I think sport can help in many different ways, certainly how to manage yourself in difficult situations. And now you’re married to an international handballer… It was quite good for me to get in touch with women who are famous and are doing well in sport on a daily basis. As a footballer, getting in touch with different sports is very important to open yourself up. There are lots of people who dedicate their lives to sport and don’t earn as much as footballers do. That was something I realised, that great sportsmen and women dedicate their lives to the sport, to be healthy and are motivated by success. I’m very grateful for that. At that time, early on I didn’t realise how happy I would be to be the partner of someone who has dedicated her life to sport. She understands me even better and that makes things so much simpler for me to perform on and off the pitch. She knows exactly what’s going on regarding the situations and pressure I have to deal with. She knows exactly what I mean and when we talk about things, they are easy for her to understand. We decided to have a family together and that meant for her to stop her sporting career. It was a hard decision for her but I think she’s grateful to have two healthy boys. Now we are looking forward to our next chapter, which may start in maybe five or 10 years. We want to educate our children as we were educated, with sport. Finally, you mentioned your children. Do you encourage them to have an active lifestyle too? At the moment it’s quite difficult. I think it’s a good thing that they grow up bilingual. They have a good opportunity to grow up this way and we love it. But we are sporty and they pick things up so quickly, like what we do. It’s not only football and handball though. It’s more general - we try to get them educated to become sporty. Their grandparents - her parents and my parents - are looking after them as well and they do that well by going out with them, trying to find hobbies and what they are good at. We are really happy to have such a big and healthy family. The boys’ grandparents have made a massive contribution to that. Per Mertesacker
  3. Wenger

    Nyt se on sitten ohitse... Pahalta tuntuu, vaikka ei syytä pitäisi olla. Tunteet pinnassa kaikilla varmaankin.
  4. Arsenal F.C. 2017–2018 – Still The Arsenal

    Ottelu päättyi 5–0 Burnleya vastaan. Tuloksellisesti loistava lopetus, mutta ottelu oli vain alkupala. Menossa on Arsène Wengerin kiitosseremonia, jonka voi seurata Arsenal.comista. Lukuisat entisetkin Arsenalin pelaajat paikalla ja George Weah vielä kylkijäisenä. Kyyneleitä ei pidätellä kenenkään puolesta. Todella tyylikäs hetki meneillään. Ainoastaan Arsène aloittaa puheensa toivomalla parasta eilen koomaan vaipuneelle Sir Alex Fergusonille. Ei maininnut itseään muutenkaan kertaakaan. Myös Per Mertesacker, Alex Scott ja yli 30 vuotta seuraa palvellut Vic Akers saa kiitoksensa työstään seuran hyväksi. Per siis pelasi myös viimeisen ottelunsa. Viimeisen 12 vuoden aikana, niin Emiratesilla ei ole ollut koskaan yhtä hyvä tunnelma kuin tänään.
  5. Jatketaan samalla teemalla:
  6. Arsenal F.C. 2017–2018 – Still The Arsenal

    NO EUROPEAN TROPHY. NO HAPPY ENDING. BUT… Three League titles. Thierry Henry. Giroud’s scorpion kick. Van Persie at Charlton. Chu-Young Park. Paris in the pouring rain. Super Nic Anelka. Theo, Theo, Theo. Santi’s dancing feet. It’s Thierry Henry, he’s scored, he’s scored for Arsenal in the Bernabeu! Wright breaking Bastin’s record. 5-2. Cesc’s mullet. Sol on a free. THAT Seaman save. Fabianski against Wigan. Abou’s ankles. Broccoli. Parlour’s North Bank Valencia screamer. Arshaaaaaarvin! A standing ovation at Portsmouth. Rosicky at White Hart Lane. Van Persie’s shit trousers. 4-4-2. Dixon celebrating Freddie’s goal. Ramsey at Wembley. Dennis at Leicester. Nasri smashing past Van der Saar. Good win gays. Bobby at Villa Park. Take a bow son. Henry against Inter. Vela’s chips. 5-3 at the Bridge. Welbeck at Old Trafford. Bergkamp turning Dabizas. Not shaking Hughes’ hand. Arsenal win the World Cup. Traore’s knuckleduster. Eduardo with the outside of his left boot. Ozil’s side foot against Napoli. Old Trafford’s Champions Section. Nacho Monreal at Wembley. Adebayor’s overhead kick at Villarreal. Bobby’s tackle on Paddy. Ryo Miyaichi’s love of cones. Gilberto’s debut goal. Bendtner frotting a taxi. Podolski’s left foot. Pat Rice’s glasses. The ’08 Bolton comeback. Ozil in Ludogorets. Two in a minute against Spurs. Thierry’s curler at Sparta Prague. Two Doubles. Clichy’s left foot. Staring down Martin Jol. Like that, like that! 5-3 against Boro. 222 players. Silvinho’s screamer. Keown’s brace against Shakhtar. Oooooh, dynamite…absolute dynamite! Feng shui dressing rooms. Grimandi’s curly hair. Henry against the Scousers. The Geordies downed by Vermaelen. See you later Danny Mills. 26 wins, 12 draws, 0 defeats. Lasagne. Jamie Carragher on his arse. Vieira striding through midfield. Ramsey at Wembley again. The Mars bar ban. Wilshere’s tiki-taka goal vs Norwich. 4-5-1 in Cardiff. Winterburn at Stamford Bridge. Newcastle at Wembley. Seven Community Shields. Gallas’ strop. Edu at Celta Vigo. Double, Double, Double, Sol Campbell has won the Double. Koscielny’s death stare. The Battle of the Buffet. Seven against Boro. Fergie’s whisky soaked face. Cole’s Kiev header. THAT penalty mix-up. Kicking water bottles. Lauren’s penalties. Arsenal 2-1 Barcelona. Fabregas at the San Siro. High-fives with Gunnersaurus. Keown and Van Nistelrooy. Bowing to Bobby. Hleb’s twists and turns. Henry breaking Wright’s record. One Song, we’ve only got one Song! Wojciech’s Marlboro Lights. Pushing Pardew. Thierry kissing the North Bank penalty spot. Van Persie at Anfield. Vic Akers’ shorts. Amaury Bischoff. That’s Vieira…absolutely fantastic, it flew in! Thierry’s return, beard and goal. The BFG. Freddie against United. Arshavin at Anfield. Wengerball. That water slide picture. Sanogo against Bayern. Costa in Holding’s pocket. The Highbury squirrel. 3-5-2. Flamini’s biochemical company. Arsenalisation. Kanu’s back-heel at the Riverside. Little bit handbrake. Project youth. Sanchez’s rasper past Given. Chamakh’s crap hair. Luzhny in Cardiff. Seven against Slavia Prague. Little Mozart. Freddie at the Reebok. Carl Jenkinson and his dad. White Hart Lane ‘04. Pires against Sp*rs at Old Trafford. Suker’s Sunderland lob. 4-4 at St James Park. Wiltooooooooord. Arsenal 4-2 Liverpool. Bergkamp’s elbows. Henry’s header vs United. 7-5 vs Reading. We’ve got Ozil. Cesc in the San Siro. 5-2 again. Another win in the San Siro. I didn’t see it. Adams, put through by Bould, would you believe it? Thierry in Rome. The Wonder of You. Frimpong hates Nasri. Chris Wreh at Bolton. Kim Kallstrom’s medical. Seven FA Cups. Old Trafford ’98. The gold shirt. Freddie’s red hair. Aha! Freddie without hair. Four for Baptista. Oooh…Thomas from Ireland. Sanchez loves a Panenka. Bergkamp’s feet bamboozle Juve. Thierry taunting the Clock End Sp*rs fans. Nelson Vivas. Seven against Everton. Kolo against Villarreal. Arteta’s lego hair. The zip problems. Manninger’s Hammers heroics. Paddy gobbing at Ruddock. Lehmann somehow stops Raul. Forty-nine, forty-nine undefeated. Every Henry curler. Dabizas is still turning. Would you believe it? Sagna’s header vs Sp*rs. Electrifying, electrifying! Dennis at Barnsley. Get out while you can Joel. Everyone thinks they have the prettiest wife at home. Bellerin’s Instagram account. Kanu at Sp*rs. Arshavin at Anfield, again. Adebayor at Old Trafford. Penalties in Cardiff. Petit’s ponytail. That sums it all up! Kanu’s Chelsea hat-trick. Blackcurrent shirts. Giroud’s abs. Theo’s Anfield dribble. Van Persie’s Everton volley. It’s only Ray Parlour. Per’s fine jar. Henry looping it over Barthez. Pizzagate. Throwing water bottles. Here comes Overmars. Gibbs’ tackle at West Brom. Pires…it was in from the moment he hit it! Santi’s cup final free-kick. Together. The Invincibles. 22 years. Thanks for the memories boss. Thank you so much.
  7. Wenger

    Arsène itse oli Barcelonassa tapaamassa akatemiapelaajia, jonka seurauksena lopulta valitsi Cescin. Muuan Lionelista ei katalonialaiset olleet valmiita päästämään irti. Kyllä Fàbregas aivan täysin Wengerin hankinta on ollut alusta asti. Siihen on myös syynsä, että minkä takia espanjalainen vietti aikaansa reserveissä vain kuukauden ennen kuin Arsène nosti pelaajan virallisesti ykkösjoukkueeseen.
  8. Wenger

  9. 29.4.2018 Manchester United vs Arsenal@Old Trafford

    Arsenal (4-2-3-1): Ospina; Bellerín, Chambers, Mavropanos, Kolasinac; Xhaka ©, Maitland-Niles; Nelson, Iwobi, Mkhitaryan; Aubameyang. + Substitutes: Cech; Holding, Monreal, Osei-Tutu, Willock, Welbeck, Nketiah.
  10. Wenger

  11. Englannin Valioliiga 2016/17

    Ensimmäistä kertaa 45 vuoteen kokoonpano on mallia 4-3-3 eikä 4-4-2, niin mahtuu Kun Agüerokin mukaan. On muuten pojat viime kauden ketju tämä.
  12. Wenger

    Tyhjä olo, mutta oikeanlainen. Henry Winter (Times): David Dein invited 9 of us correspondents into Highbury board-room to meet Wenger in '96. Arsène spoke for 50 mins, and we were spellbound by his attacking philosophy, belief in nutrition (broccoli!) and obsession with Arsenal FC as a community club. A visionary had arrived. I remember talking to Sol Campbell in Colney canteen and he demonstrated how Wenger insisted if players were to drink tea or coffee (milk bad), and if you had to have sugar, there was a Wenger-approved technique of stirring it in to make all the granules absorb. Perfectionist. Interviewed Wenger once at Hornby’s school for kids with Autism. Wenger argued passionately that society had to appreciate these kids’ unique mind-set, their different intelligence, acute logic and work with computers tackling complex problems. Look inside GCHQ now. Wenger always dealt with fans’ interest calmly and with a smile. Walking into the 2010 World Cup final in Soweto, he stopped maybe 60-70 times to accommodate autograph requests. Had to run the last bit to get to TV studio. Always a touch of class about Wenger. Only saw Wenger truly well refreshed once, night before a World Cup final, when he encountered 4-5 English journalists in a restaurant well after midnight. “Ah, les Ros-bifs!” he began, and chatted away. Great company. Talks about anything sport to politics. Wry humour too. Truly obsessed with football. On his 60th birthday, we urged him after press conference at Colney to have a night off from watching football, go see a show in the West End etc. He wanted to watch a Bundesliga game but promised to put candles on top of the TV to mark his birthday. Compassionate man. Arsenal have a link-up with a community affected by Chernobyl and Wenger sends messages and shirts. One Ukrainian girl affected by the fall-out asked to be buried in an Arsenal track top that Wenger and Club had sent because “they were the only ones who cared”. Two days before start of this season, Wenger dropped everything to attend an FWA event raising funds for survivors of Grenfell. Spoke passionately about society’s need to protect people better. Did great Q&A. A few WengerOuts in the room and he charmed them with his dignity. I spoke to a 25-year-old Arsenal supporter whose parents had separated when he was very young. He said he’d never met Wenger but would always be grateful to Wenger because he was the only stable male figure in his life. Wenger was a constant. For a decade, Wenger’s football was glorious, innovative and attacking, and the Invincibles are legends. He let it drift, got overtaken, and surrounded himself with people who didn’t question him enough. Wenger right to go now and he deserves a statue outside the Emirates.
  13. Videot

  14. Arsenal F.C. 2017–2018 – Still The Arsenal

    Arsenal FC | A Catalyst For Change (Documentary) One year on from Ivan Gazidis' claim that Arsène Wenger must as a 'catalyst for change at Arsenal', I explore what measures have been taken to ensure that statement is being fulfilled, as well as highlighting the issues that have been amplified this season. Many thanks to Giles Anyiam, Faisal Khan, James McNicholas, Clive Palmer, Warren Ratcliffe and Dave Seager. Without your contributions this would not have been possible.
  15. Arsenal F.C. 2017–2018 – Still The Arsenal

    Aivan turhia syytöksiä nuo, että Welbeck olisi tilanteessa filmannut. Tulihan tuo naurettavan helposti, vaikka siinä tulikin Ricky-Rodilta kontakti selkään ja jalat kopsahtivat yhteensä, mutta jos on yhtään katsonut Arsenalin otteluita, niin ei kukaan voi olettaa, että tuo Unpredictable Bambi olisi tilanteessa pysynyt pystyssä, vaikka olisi kaikkensa sen vuoksi antanut. On kyseessä kuitenkin sen verran huono jalkapalloilija. Näin muuten, niin en lähtisi tuomariakaan ensisijaisesti syyttelemään, vaikka milanolaisten puolella olisin, sillä niin huono esitys nähtiin italialaisilta näissä molemmissa otteluissa, että kyllä siellä pitäisi ensimmäiseksi katsoa peiliin omien otteiden puolesta ja sen jälkeen vasta jossitella tuomarin suuntaan paria tilannetta tai jopa lukuista muutamaa, minkä käsityksen jotkut ovat antaneet. Oli miten oli, niin ottelupari paketoitiin melko helposti. Milan pelasi taktisesti täysin Arsenalin pussiin, sillä toisin kuin englantilaiset pikkuseurat, jotka lähtivät prässäämään korkealta ja laittoivat lontoolaisseuran ahdinkoon, niin Euroopassa vastustaja oli passiivinen, puolusti syvällä ja antoi Arsenalille kaiken ajan pallon kanssa ratkaista loppujen lopuksi helpohkokin mysteeri rikkoa puolustus sekä tehdä tarvittava haluttuun tulokseen. Näin muuten Europa Leaguen osalta, niin Cech oli todella hyvä tuossa yhdessä ottelussaan, mutta kyllä tuota Ospinaa aivan mielellään tällä hetkellä katsoo. Perussuorittamista. Welbeck oli eilen selvästi ottelun hahmo ja paras pelaaja, mutta Xhakalta myös todella hyvää tekemistä. Saksalaiset Mustafi ja Özil esiintyivät myös edukseen eikä Ramseyn tai Wilsheren otteissa ollut myöskään valittamista. Koko kilpailun ohelta, niin täytyy myös nostaa esille Mkhitaryanin merkitys joukkueelle ja eiköhän Bellerínille löydy myös suuri rooli loppua kohden. Chambers parantanut tosin paljon ja itse olen ollut todella tyytyväinen tällä kaudella muutenkin tekemiseen sekä voisi sanoa, että kehitystäkin tapahtunut. Monreal on edelleen paras pelaaja ja tulee dominoimaan seuraavat kymmenen vuotta, kun Messi ja Ronaldo alkavat tästä nyt hiipumaan. Nyt sitten maajoukkuetauolle seuraavaksi. Pelaajista 9 kappaletta on tähän mennessä kutsuttu maajoukkueensa mukaan, ja nämä pelaajat ovat Elneny, Iwobi, Kolasinac, Koscielny, Mkhitaryan, Özil, Welbeck, Wilshere ja Xhaka. Gabonin, Kolumbian ja Walesin suunnalta ei ole vielä kuulunut, joten Aubameyang, Ospina ja Ramsey vielä kysymysmerkkejä. Lacazette, Monreal ja Mustafi saavat levätä tämän maajoukkuetauon ajan, kuten myös Bellerín, Chambers ja Holding. Nuorista sitten Maitland-Niles ja Mavropanos ovat alle 21-vuotiaiden mukana.
  16. Manchester United - Kausi 2017/18

    Pogba ostettiin ennätyshinnalla joten tietenkin pelaajalla on maailman kalleimman titteli päänsä päällä. Ei nyt virallisesti ole suurin siirtosumma nykyään, mitä pelaajasta on maksettu, mutta ei tuo poista sitä faktaa, että Pogba tuli seuraan maailman kalleimpana pelaajana ja näin ollen mainitut pointit tämän ohelta ovat aivan täysin relevantteja edelleen. Ei ole myöskään väärin sanoa, että Pogba tulee aina olemaan maailman kallein pelaaja, sillä sanallisesti tätä käytetään myös muista pelaajista puhuttaessa, jotka ovat rikkoneet aikoinaan kyseisen ennätyksellisen siirtosumman. Se, että joskus tulevaisuudessa on sitten maksettu suurempia summia, niin ei sen pitäisi vaikuttaa negatiivisesti odotuksiin pelaajan tasosta tai muuttaa niitä merkittävästi, sillä Pogbaa ei hankittu nyt myöhemmin. Tuohan olisi sama asia kuin toteaisi, että Cruyffin siirtyessä FC Barcelonaan vain £1,8 miljoonan siirtosummalla tai Ronaldon siirtyessä Interiin £25,2 miljoonalla, niin kumpikaan pelaajista ei ollut maailmanluokan nimiä, koska nykypäivänä heidän ennätykselliset siirtosummat eivät ole enää nykyiseen ennätykseen suhteessa merkittäviä. Kun Ball siirtyi £750 tuhannella Arsenaliin, niin kyseessä oli maailman kallein pelaaja ja näin ollen odotukset olivat tietynlaiset eivätkä ne muuttuneet siitä, vaikka kahden vuoden päästä maailmanennätyssumma olikin jo kolminkertainen.
  17. Kuten lupasin edellisessä kausiketjussa, niin pidän tämän avausviestin lyhyenä, sillä periaatteessa omaksi iloksenihan tätä pystyssä pidän. PSG 2016/2017 – The Dream Hunter Uusi aikakausi on alkamassa ja unelmien saavuttaminen jatkuu todenteolla. Seuran puheenjohtaja Nasser Al-Khelaïfi lupasi kesäksi suuria muutoksia, joiden seurauksena pystyttäisiin tulevaisuudessa täyttämään tavoitteet entistä paremmin. Haluttua menestystä ei vielä ole Champions Leaguessa tullut ja nykyisellä koostumuksella siitä ei pystytty enää haaveilemaan. Vaikka Ranskassa neljä pokaalia tulikin, niin Euroopassa on ollut tyytyminen puolivälieriin neljä vuotta putkeen – ja tälle halutaan nyt muutos. Suurimpia muutoksia seurassa onkin tapahtunut jo uuden managerin muodossa, kun Europa Leaguen muodossa Eurooppaa valloittanut Unai Emery saapui Pariisiin erinomaisesti onnistuneen pestinsä jälkeen Sevillasta, ja Laurent Blanc sai kiitoksensa tehdystä työstään. Pelaajista Zlatan Ibrahimovic jätti seuran legendana ja jatkoi matkaansa Manchesteriin sopimuksettomana pelaajana. Emery puolestaan toi seuraan jo entisestä seurastaan Grzegorz Krychowiakin, jonka lisäksi Pariisiin saapuivat myös Hatem Ben Arfa ja Thomas Meunier. Yksi itselleni merkittävimmistä asioista, mitä Al-Khelaïfi on painottanut, on seuran toiminta siirtomarkkinoilla. PSG on viimeisen neljän vuoden aikana sinetöinyt paikkansa yhtenä Euroopan suurimmista seuroista, jolla myös kansainvälisesti tunnettu status – eikä näin ollen viime vuosien supertähdille ole enää vastaavaa tarvetta. Joukkuetta halutaankin rakentaa jatkossa enemmän muuten meritoituneilla pelaajilla, jotka eivät kanna päänsä päällä vastaavaa sädekehää kuten esimerkiksi Zlatan. Tämä tarkoittaa, että Emery pystyy rakentamaan paljon kilpailukykyisemmän joukkueen myös seuran sisällä, jolloin avauskokoonpanon nimet eivät ole kiveenhakattuja, vaan pelaajat kykenevät auttamaan toisiaankin kehittymään paremmiksi. Lisäksi Pariisista löytyy yksi parhaimmista akatemioista, joista löytyy lahjakkaita nuoria pelaajia, jotka nyt tulevat varmasti saamaan entistä enemmän vastuuta uuden managerin alaisuudessa, sillä Emerylta löytyy kyllä hyviä esimerkkejä nuorten pelaajien nostamisesta suurempaan tietoisuuteen. Tähän liittyen myöskään Leonardo Araújoa tuskin nähdään ainakaan vielä takaisin Pariisissa houkuttelemassa näitä suurimpia nimiä, sillä Al-Khelaïfi uskoo Olivier Létangin pystyvän hoitamaan tehtävänsä pelaajamarkkinoilla. PSG Squad 2016/2017 Joukkueesta löytyy tällä hetkellä 29 pelaajaa, joista 7 ovat oman akatemian kasvatteja. Koko ryhmästä tällä hetkellä 15 pelaajalta löytyy Ranskan kansalaisuus. Siirtoikkunaa on kuitenkin vielä jäljellä ja voisin olettaa mahdollisesti ainakin 2-3 pelaajan lähtevän, sillä roolia tulevalla kaudella on vain hyvin vaikea nähdä. Lisäksi Al-Khelaïfi on luvannut vielä 1-2 suuremman profiilin hankintaa, joiden seurauksena ei varsinkaan pystytä kilpailuttamaan jokaista pelaajaa keskenään. Ykkösmaalivahdiksi on huhuttu Emeryn valitsevan nuoren Pariisin oman kasvatin Alphonse Aréolan, joka pelasi Villarrealissa viime kaudella aivan loistavan kauden ja oli ehdolla Liga BBVA:n parhaimmaksi maalivahdiksikin. Kauan olen Aréolaan uskonut ja odottanut mahdollisuuden tulevan, mutta en uskonut sen aivan vielä tapahtuvan. Merkillinen tämä ratkaisu olisi myös Kevin Trappin kannalta, joka saapui seuraan vasta viime kesänä. En tosin yllättyisi, jos Trapp pelaisi ottelut Champions Leaguessa, Coupe de Francessa ja Coupe de la Liguessa, kun taas Aréola saisi vastuun Ligue 1:ssa. Salvatore Sirigu näin ollen lähtisi seurasta, joka ei suurena yllätyksenä enää tässä vaiheessa tule. Ykkösjoukkueeseen on nostettu mukaan myös lupaava Rémy Descamps. Puolustuksesta löytyy ihan mukava määrä nimiä, joista suurimpana joukkueen kapteeni Thiago Silva. Silva saa vierelleen todennäköisesti valtaosassa otteluista joko David Luizin tai Marquinhosin, joiden lisäksi voisin uskoa Emeryn alaisuudessa myös nuoren Presnel Kimpemben saavan enemmän vastuuta kuin aikaisemmin. Laitapuolustajista oikealle löytyy Serge Aurier, jolla kaikesta viime kaudella sattuneesta huolimatta uskon tulevaisuutta seurassa olevan. Kilpailijaksi kuitenkin saapui Club Bruggesta myös Thomas Meunier, joten ei Aurierin paikka joukkueessa välttämättä varma ole, vaikka huomattavasti parempana pelaajana pidänkin. Lisäksi löytyisi vielä Youssouf Sabaly, joka pystyisi pelaamaan sekä oikealla että vasemmalla, mutta en välttämättä usko vastuuta tulevan ja näin ollen lainasopimuksella toiseen seuraan voisi olla hyvä ratkaisu. Vasemmalla sitten avaa varmaankin jatkossa Layvin Kurzawa, vaikka Maxwell vielä vuoden jatkosopimuksen tekikin. Kuitenkin – kuten jo mainittu – niin on alkamassa uusi aikakausi ja kokeneemmat nimet saavat väistyä. Lucas Digne saapui lainasopimukseltaan takaisin Pariisiin, mutta uskoisin toisen lainan olevan edessä tai mahdollisesti pysyvänkin siirron, sillä kolme vasenta laitapuolustajaa on hieman liikaa. Pitäisin kuitenkin Dignen omistuksessa, sillä näen hyvän tulevaisuuden nuorella puolustajalla. Keskikentälle puolustavaan rooliin hankittiin Sevillasta tosiaan Grzegorz Krychowiak, joka tulee ottamaan Thiago Mottan roolin joukkueesta, sillä italialainen tulee todennäköisesti jättämään seuran tämän kauden päätteeksi. Lisäksi rotaatiosta löytyy Benjamin Stambouli. Yksikään näistä ei kuitenkaan välttämättä mahdu avauskokoonpanoon Emeryn suosimassa 4-2-3-1:ssa, vaikka Krychowiak luottopelaajana seuraan saapuikin. Mahdollisuus tosin olisi myös tutumpi, mutta taktisesti muunnellumpi 4-3-3. Keskikentän ykkösnimiä ovatkin siis Blaise Matuidi ja Marco Verratti, joista jälkimmäinen onkin jo palannut hyvissä ajoin täyteen harjoituskuntoon, minkä näen tässä vaiheessa todella positiivisena uutisena. Lisäksi löytyy huippulupaus Adrien Rabiot, jonka uskon tekevän sen lopullisen läpimurtonsa Emeryn alaisuudessa, jos sitä ei vielä viime kaudella tullut. Selvästi hyökkäävämpään rooliin sitten on Javier Pastore. Hyökkäyspäähän tosiaan hankittiin Hatem Ben Arfa, joka todennäköisesti pelaa laitahyökkääjänä tai kärkihyökkääjän alapuolella hyökkäävänä keskikenttänä. Kilpailua tarjoaa Lucas ja toisen paikan avauskokoonpanosta ottaa mitä todennäköisimmin Ángel Di María. Hyökkäykseen löytyy myös nuorta verta Jean-Kévin Augustinin ja Jean-Christophe Bahebeckin muodossa, joista jälkimmäinen palasi seuraan lainasopimukseltaan Saint-Étiennesta. Molemmat pystyvät pelaamaan sekä kärki- että laitahyökkääjänä. Tuohon päälle sitten vielä ykkösjoukkueeseen nostettu Nanitamo Ikoné ja ennestään tutumpi Hervin Ongenda. Hyökkäyksestä päävastuun tulee kuitenkin ottamaan tämän kauden ykkösvaihtoehto kärkihyökkääjäksi – Edinson Cavani. Allez Paris!
  18. Arsenal F.C. 2017–2018 – Still The Arsenal

    Cechilla on 203 nollapeliä Premier Leaguessa. En tiedä sitten, että minkä takia näitä 4 ottelua ei lasketa. Eikä tosin kiinnostakaan.
  19. Ammattilaisura Klubi-04 2011–2012 HJK Helsinki 2011–2015 → VPS Vaasa 2012 Panathinaikos 2015– "Seurat ovat päässeet pitkän yhteistyön jälkeen hyvään sopimukseen, mutta kunnioitamme hienoa asiaa ja pelaajaa tiedottamalla asiasta vasta, kun pelaajasiirron tekniset yksityiskohdatkin ovat varmistuneet", toteaa HJK:n toimitusjohtaja Aki Riihilahti. Seuraava pätkä on kopioitu kirjoittamastani viestistä Panathinaikosin omaan ketjuun. En kommentoi sarjan laadukkuudesta, mutta onhan tuo eteenpäin menoa Veikkausliigaan. Lisäksi Panathinaikos on Olympiakos CFP:n ja PAOK:n kanssa yksiä Euroopan suurimmista seuroista. Robin Lod pelaa hyökkäävää keskikenttää sekä keskikentän keskustaa. Voisi olettaa, että Panathinaikosin muodostelmassa 4-1-2-1-2 paikka löytyisi tuosta keskikentän ylimmältä paikalta hyökkääjien alta. Potentiaaliahan 22-vuotiaalla Lodilla on kehittyä, mutta en oikein tiedä riittääkö taso tällä hetkellä avauskokoonpanoon asti. Tosin tuolle pelipaikalle ainakin voitaisiin tarvita vahvistuksia, sillä hieman on peluutettua pelaajia pelipaikan ulkopuoleltakin. Tosin haastetta tulee silti löytymään Lodille. Hyökkäävä keskikenttä Tällä pelipaikalla pelaavat ensisijaisesti Abdul Ajagun ja Sotiris Ninis. Ajagun on nähty pelaavan myös kärkihyökkääjänä, joka hieman vaikuttaa ns. nokkimisjärjestykseen. Ninis taas on nähty pelaavan hieman alempana keskikenttänäkin. Näen molemmat kuitenkin vielä selvästi Lodia parempina. Muita pelaajia, joita tuolla pelipaikalla on nähty, ovat Ouasim Bouy, Viktor Dorian Klonaridis, Charis Mavrias, Thanasis Ntinas, Danijel Pranjic ja Zeca. Näistä Bouy on nuori lupaus, joka ei menisi Lodin edelle, mutta muiden kanssa tulee olla vaikeaa kilpailla. Tosin varmasti Panathinaikosista lähtee pelaajia myös uloskin päin. Näistä tulevista siirroista ja sopimusten loppumisista voi varmasti CaKaLa kertoa enemmän. Keskikenttä Tähän löytyy myös ainakin vielä iso lista nimiä. Ouasim Bouy, Christos Donis ja Giannis Stamatakis ovat kaikki nuoria nimiä, joiden edelle Lod voisi mennä. Zeca sitten se kokeneempi ja tasokkaampi kaveri. Nyt viimeisimpänä tuon toisen keskikentän paikan on ottanut Zecan lisäksi Danijel Pranjic, jonka ihan ominaisin pelipaikka ei kuitenkaan ole kyseessä. Lisäksi pelipaikkaa ovat pelanneet Vasilis Aggelopoulos, Anastasios Lagos, David Mendes da Silva ja Sotiris Ninis. Näistä Aggelopoulos tulee paljon takana joten hätää ei pitäisi hänen osaltaan kilpailusta olla. Nuori pelaaja jälleen kyseessä.