Jump to content

MrEskola

Members
  • Content count

    1,371
  • Joined

  • Last visited

About MrEskola

  • Rank
    Milanista
  • Birthday 12/12/1996

core_pfieldgroups_99

  • Location
    Tampere
  • Minä kannatan:
    ACMilan

Profile Information

  • Gender
    Male
  • Location
    Helsinki

Recent Profile Visitors

387 profile views
  1. Milan 2018-2019, kuka on herra Elliot?

    No tämä. Puolustuspelin ja joukkueen organisoimisen italokoutsit yleensä tunteekin paremmin kuin kukaan muu, mutta hyökkäyspelaamisesta puuttuu sitten se näkemys. Mikäli tulemme siihen pisteeseen, että valmentajaa tulee vaihtaa, niin toivottavasti ei taas italialainen, vaan sellainen joka ottaisi parhaan irti näistä Çalhanoğluista ja Susoista. Ellei toki hänen nimensä ole vaikkapa Di Francesco, Sarri tai miksei nyt sitten Gasperini. On totta, että Higuaín kärsi hyökkäyspelin köyhyydestä. En tosin pidä kahta maalia sarjajumbo Huddersfieldiä vastaan kotona minään saavutuksena. Itse uskon, että Çalhanoğlun heikkoon kauteen on varmasti vaikuttanut paljolti lähinnä se, että kun Bonaventura loukkaantui, niin keskikentältä katosi luovuus about täysin ja vasta Lucasin tulo on korjannut tilannetta. Vaikka materiaali on ehkä sitten paras sitten Allegrin aikojen, niin kyllä nykyjoukkueesta silti sitä syvyyttä puuttuu moneltakin pelipaikalta. Paquetán loukkaantuessa olisimme varmasti pulassa ja vasemmaksi laituriksi ei ole ketään varsinaista tähteä. Huoh, miksi El Shaarawy mentiin myymään... Toki ei ole varmasti reilua vertailla eri valmentajia, jos materiaali ei ole läheskään samanveroinen. Mutta kyllä valmentajat pelityyleineen ja taktisine valintoineen vaikuttavat aika paljon siihen kuinka paljon saa joukkueesta irti. Uskon, ettei Inzaghi todellakaan saanut joukkueestaan parasta irti, paitsi ehkä Ménezistä piiloysinä. Mihajlović sai potkut vissiin enemmänkin pelityylinsä (ei miellyttänyt Silvion silmää), kuin tuloksien vuoksi. Inzaghi kyllä jännä keissi koutsina, kun oli niin kliininen viimeistelijä pelaajana, mutta hänen valmentamat joukkueet (Serie A:ssa) ovat olleet kyllä jotakin ihan muuta maalienteossa ja siinä ei toki auta myöskään järkyttävän heikko sekä ideaton hyökkäyspeli. Ehkä hieman ironista, että kuten Milanissa, Bolognassa hänet korvasi juuri Siniša. Serbin ensimmäinen ottelu Bolognassa päättyikin 0-1 vierasvoittoon Merdasta (ensimmäinen voitto sitten viime syyskuun).
  2. Milan 2018-2019, kuka on herra Elliot?

    Borini vain valitettavasti on niin järkyttävän huono laiturina, siis toki hyökkäyssuuntaan, etten silti häntä avariin laittaisi. Mieluummin Samun, vaikka onkin parempi toki oikealla. Toki tulos olisi näillä kaikilla jotakuinkin sama. Hakan on parantanut viime peleissä ja en voi muuta toivoa, että palaisi viime kevään vireeseen, koska siihen pitäisi turkkilaisen kyvyt riittää. Uskon edelleen, että tarvitsee vain itseluottamuksensa kuntoon, sillä yhteispeli Paquetán kanssa vaikuttaa lupaavalta. Korvaaja lienee kuitenkin jo tulossa, vahinko vain ettei Saint-Maximin ehtinyt tammikuussa vahvuuteen. Allan olisi tullessaan varmasti välittömästi joukkueen nopein pelaaja ja sitä nopeutta kyllä kaivataan erityisesti, kun vastahyökkäykset kuuluvat nykyiseen pelityyliin melko vahvasti. Sellaista nopeutta ei ole nähty San Sirolla sitten Deulofeun. Toki yksi vaihtoehto olisi Strinićin palatessa peluuttaa Laxaltia (buon compleanno) vain laidalla, joka ainakin tarjoaisi suoraviivaisen vaihtoehdon vasemmalle ja Borinin tavoin täyden työpanoksen. Saattaa olla myös nykyjoukkueen nopein pelaaja, vaikkei se nyt vaadikaan niin paljon.
  3. Milan 2018-2019, kuka on herra Elliot?

    En viitsinyt kommentoida Roma-matsia heti tämän jälkeen, sillä päällimmäisenä fiiliksenä oli vitutus ja lisäksi piti säästellä höyryjä, jotta Super Bowlin edes jaksaisi katsella. SB:n tuloskaan ei ollut toivottu, jolloin urheilu olikin paskaa. Joten nyt vasta kommentoin. Noh, edelleen hiukan kyllä vituttaa. Dumari oli suoraan sanottuna paska ja linjaltaan vähintäänkin hiukan erikoinen. Suunsoitosta sai kaikki kortin paitsi kapteenit, vaikka aihetta valitukseen olisikin ollut. Romalle olisi myös mielestäni kuulunut antaa vähintäänkin yksi punainen kortti ja se olisi kuulunut eniten Manolasille, ja mahdollisesti myös Zaniololle (ennen ensimmäisen puoliajan loppua taklattuaan aika typerästi takaapäin). Juuri näissä tilanteissa, kun varoitetut pelaajat pelasivat holtittomasti, Fabio Maresca katsoi niitä vain läpi sormien. Selostaja spekuloi, että ehkä Maresca ei halunnut itselleen mainetta ulosajoherkäksi dumariksi, sillä kolmessa edellisessä ottelussaan oli näyttänyt punaista. Suso vaikutti aika puolikuntoiselta sunnuntaina, mutta mielestäni melko selvä pilkku jäi viheltämättä. Tässä kyseenalaisessa tilanteessa Kolarov rymisteli Suson läpi eikä ollut lähelläkään palloa. Ehkä dumari katsoi, että Suso kaatui liian helposti, mutta en silti näe mitään syytä miksi Maresca ei edes käynyt tarkistamassa tilannetta videolta. Sain Marescasta aika ylimielisen kuvan, kun ei ilmeisesti kestänyt ollenkaan pelaajien valitusta ja ei käynyt kertaakaan edes katsomassa mitään tilannetta VAR:in avulla. Ehkä Maresca vain sitten näki paremmin kuin me... Peli ei ollut mitenkään huikeaa meiltä, mutta mielestäni taktiikka oli silti oikein valittu ja puolustus toimi pääosin, lukuun ottamatta Musacchion sekoilua toisen puoliajan alkuun. Pidimme myös palloa hyvin (55% pallonhallinta), joka ei ole mitenkään helppo tehtävä Olimpicolla korkealta prässäävää Romaa vastaan. Tässäkin Paquetá kyllä auttaa huomattavasti, sillä brassi ei ikinä hätäile pallon kanssa ja yrittää aina edistää peliä. Ei pelkästään nuo näyttävät kikat, mutta muutenkin hänessä tuntuu yhdistyvän aika monta pelaajatyyppiä yhteen ja on nyt se kaivattu keskikentän kapellimestari, joka rytmittää meidän peliä. Tuntuu pelillään tekevän jokaisesta ympärillään, mutta erityisesti Çalhanoğlusta paremman. On myös yllättänyt taktisella kypsyydellään ja kurinalaisuudellaan puolustussuuntaan, joka on positiivista. En oikeastaan missään vaiheessa ole nähnyt, että Gattuso olisi ns. menettämässä pukukoppia jne. Vaikka Rino onkin varmasti kova suustaan, taitaa hänellä silti olla lämpimämpikin puoli, kun Milanin nuoret pelaajat silti hänen tyylistään tuntuvat tykkäävän. Esim. Baka antoi Rinolle aika vuolaasti kehuja tuoreessa haastattelussaan. Itse olen verrannut Gattusoa lähinnä Conteen ja Mihajlovićiin, joiden kanssa hänellä on selvästi yhtäläisyyksiä mutta taitaa olla silti Sinišaa ja Antoniota vähemmän ankarampi ja on kärsivällisempi pelaajien kanssa. Contelle ja Mihajlovićille saattaa riittää esimerkiksi vain yksi huono suoritus heittää koirankoppiin (Eljero Elia, Suso), mutta erityisesti jos pelaajatyyppi ei heitä miellytä. Mister Pippo Inzaghia en pitänyt pelaajana varsinaisesti äänekkäänä johtajatyyppinä, toisin kuin vaikkapa Gattusoa ja tuntuu kärsivän auktoriteetin puutteesta valmentajana, vaikkakin Inzaghin isoin ongelma lienee taktinen tietämyksen puute ja pelityyli sen lisäksi aivan skeidaa. Itse lähinnä hyvin alkaneen vuoden 2019 vuoksi olen kyllä valmis antamaan Rinolle aikaa vähintäänkin kesään saakka, mutta näitä tasureita täytyy alkaa kääntää voitoiksi pikku hiljaa. Milanilla on kuitenkin vielä hyvät mahdollisuudet hyvällä loppukaudella sijoittua kolmanneksi Interin ohi, joka on hävinnyt kaksi edellistä otteluaan ja on tällä hetkellä neljän pisteen päässä. Milan on hävinnyt kolmanneksi vähiten otteluita (4), mutta toisaalta tasapelejä on kertynyt jo 9. Päästetyissä maaleissa (21) vastaamme sarjasijoitustamme, mutta tehtyjen maalien määrässä sijoitumme vasta 10:nneksi (29). Milanin puolustus on viime aikoina parantanut selvästi ja Donnarumman palaamista omalle tasolleen ei voi korostaa liikaa. Jos verrataan esim. Romaan, joka on pahasti alisuorittanut tällä kaudella niin on helppo huomata, mistä kiikastaa. Puolustus heillä on muuten pysynyt lähes samana, mutta maalivahdin vaihtaminen ehkä sarjan parhaasta (Alisson) mahdollisesti sarjan huonoimpaan (Robin Olsen) näkyy kyllä selvästi ja on myös iso syy miksi Romalla on jo nyt yhtä monta tasapeliä (8) kuin viime kauden päätteeksi. Lisäksi Roma on päästänyt jo enemmän maaleja kuin viime kaudella (30 vs 28), vaikka hyökkäys on edelleen sarjan parhaimmistoa (41 tehtyä maalia). Donnarummaa on varmasti auttanut tällä kaudella yksinkertaisesti se, että on jälleen päässyt keskittymään vain siihen missä on parhaimmillaan, eli pelaamiseen ja itseluottamuksen kohotessa sekä lisääntyvien nollapelien ansiosta on vihdoin esittänyt parastaan. Ei ole epäselvyyttä, kuka oli Roma-matsin man of the match seitsemällä torjunnallaan (vihje: se ei ollut Olsen). Nykyvireen pohjalta uskon, että ensi sunnuntaina tulee voitto Cagliarista kotona, mutta sitä seuraava matsi onkin vaikea Atalanta away. Mikäli Atalanta selviytyy Coppan finaaliin, niin tässä olisi ensimmäinen ns. kenraaliharjoitus sitä varten. Derbyyn (17.3.) saakka Milanin ohjelma on kuitenkin verrattain helppo, tosin Empoli- sekä Sassuolo -matsien välissä oleva Coppan välierän ensimmäinen osaottelu pelataan Laziota vastaan 26.2., joka ainakin pitää Milanin varpaillaan toivottavasti derbyyn saakka. Liikaa helppoja pelejä ei kuitenkaan toivo, jotta olisimme sitten valmiina suurimpia vastuksia vastaan, vaikka syksyllä ne 'helpot pelit' teimme itsellemme varsin vaikeiksi monen viime kauden tapaan. Milan tarvitsee kuitenkin nyt voittoputken tässä vaiheessa, jos mielimme tosissamme kolmanneksi.
  4. A.C. Milan, Coppa Italia

    Johtajuuden puolesta Bonucci oli toki hyvä hankinta. Olisihan se nyt järkyttävää, jos Montolivo olisi vieläkin meidän capitano. Bonucci pelasi mielestäni omalla tasollaan keväällä, kun yhteistyö Romagnolin kanssa alkoi toimia. Mutta en ole kyllä ikinä antamassa 'kapteeni' Bonuccille anteeksi sitä, että jatkaminen vissiin riippui täysin pokaalien määrästä. Varsin iso ego tuntuu olevan miehellä, vaikka toki ei ole ollut ensimmäinen jolla mennyt sukset ristiin Allegrin kanssa. Muutenkin en tiedä kyllä, että oliko Bonuccin kapteeniksi nimeämisessä oikein mitään perusteita, erityisesti kun tuli uutena joukkueeseen (erityisesti Italiassa, joukkueessa eniten aikaa olleet yleensä saavat kunnian pitää sitä nauhaa). Tuntui suoritustason perusteella lähteneen siksi (mutu) hieman takki auki -asenteella liikkeelle ja puolustuksen johtajuudesta ei ollut tietoakaan syyskaudella. Noh, okei. Vissiin Fassone-Mirabelli ottivat mallia edeltäjistään ja tosiaan antoivat sitten yhden (!) toivoman pelaajan. Luultavasti siis Fiorentinasta tuttu Matías Fernández edelliseltä kesältä oli myös Montellan toiveissa ja aika skeidahankinta se oli myös, mutta toisaalta vain halpa laina. Tune Kalinić-siirrossa sama kuin Allegrin saadessa lempipoikansa Matrin vuonna 2013. Toki jälkikäteen ajateltuna, jos kaikki Montellan omat hankinnat olisivat olleet tätä luokkaa, niin millainen paskaluoma meillä nyt olisikaan... Ehkä ei siis ihme, ettei Montella ole lyhyen Sevilla-visiittinsä jälkeen löytänyt enää duunia, mutta saattaa olla että Sevilla vielä toimii palkanmaksajana. Lapadulan olisin mielelläni pitänyt joukkueessa jos korvaajaksi haalittiin Kalinićia, vaikka Genoassa onkin mennyt sitten huonommin. Hankimme myös Borinin, jonka omimman paikan kyllä näen edelleen ihan kärkenä. Itse kyllä näin Cutronen tuossa vaiheessa kyllä jo ihan osana ykkösjoukkuetta, kun oli avarissa pelannut kesän europelejäkin ja lisäksi oli avarissa sarja-avauksessa Crotonea vastaan, jolloin teki maalin. Joten meillä oli siinä vaiheessa jo kolme hyökkääjää ja pelasimme pääasiassa 4-3-3 systeemillä, ennen Montellan aivopierua alkaa ajaa sisään kolmen puolustajan systeemiä kauden jo alettua. Kaksi päivää myöhemmin Kalinićin hankinta virallistettiin ja oikeastaan samaa pelaajatyyppiä edustanut, mutta vielä kalliimmalla hankittu Silva jäi pian vain penkkiveikon rooliin. Toivon, että Silvalla olisi vielä tulevaisuus Milanissa, mutta en näe sitä erityisen todennäköisenä, sillä Sevillalla on osto-optio portugalilaiseen ja Gattusolla ei taida olla myöskään luottoa, vaikka toki Kalinić on jo onneksi poistunut tieltä. Ja Portugalin majussa avauspaikasta taisteleva Silva varmasti haluaa joukkueeseen, jossa hän saa pelata avauksessa ja täällä sitä ei luultavammin ole tarjolla hetkeen. Voisiko joku muuten kysyä, että mitä Simeone näki kiukuttelevassa Kalinićissa niin hienoa, että oikeasti erehtyi 15 miljoonaa häneen tuhlaamaan? Kiitos toki El Cholo... Tosin nykyjohdolla on myös vaikeuksia niitä täsmähankintoja tehdä, kun FFP selvästi rajoittaa Milanin ostovoimaa ja siitä taas voidaan kiittää Fassonen ja Mirabellin aikakautta. Nähtävästi Milan ei olekaan nyt ostamassa ketään, kun kaikki potentiaaliset wingerit taitaa olla joko liian kalliita tai ei vain myynnissä.
  5. A.C. Milan, Coppa Italia

    Itse olen kyllä hiukan eri mieltä Çalhanoğlusta. Mielestäni turkkilainen on hyötynyt selvästi Paquetán tulosta ja pelaavat hyvin yhteen. Hakan on kyllä selvästi kaivannut jotakin tämän kaltaista pelaajatyyppiä vierelleen sen jälkeen, kun Bonaventura loukkaantui ja siinäkin osasyy minkä takia tehot ovat jääneet tällä kaudella erittäin vaisuiksi. Napoli-voitossa Çalhanoğlu Borinin tilalle oli mielestäni täysin oikea vaihto, sillä saatiin tilalle pelaaja, joka pystyy pitämään palloa paremmin hallussaan ja samalla näin myös hieman antoi happea muulle joukkueelle silloin, kun Milanilla pallonhallinta. Çalhanoğlun parantuneista otteista huolimatta toivon kyllä silti, että Milan vielä hankkisi jonkun Yannick Carrascon tai Gerard Deulofeun kaltaisen oikeasti laadukkaan ja juoksuvoimaisen (jonka nimi ei ole Fabio Borini...) oikeajalkaisen laiturin vasemmalle. Se olisi mielestäni se puuttuva palanen ja lisäisi joukkueen hyökkäyspelotetta ja ennalta-arvattomuutta selvästi, kun olisi neljä uhkaa pysäytettävänä (Piątek, Suso, Deulofeu/Carrasco ja Paquetá). Milan on kärsinyt liian pitkään yksinkertaisesti siitä, kun viime kaudella, mutta erityisesti viime syksynä vastustajille riitti, että kun pysäyttää Suson niin pysäyttää koko Milanin raiteilleen ja se näkyi tuloksissa. Onhan se totta, mutta mielestäni Fassonen ja Mirabellin aikana käytettiin rahaa kuuntelematta juurikaan valmentajan toiveita tai juurikaan katsomatta, minne paikoille olisi eniten tarvetta. Bonucci (42 milj.) oli mielestäni hutihankinta, koska oli melko selvää, että Bonuccilla oli mielessään vain Juvelle mutta erityisesti Allegrille 'kostaminen' ja sitten kun kävikin niin, että Milan ei osoittautunutkaan paremmaksi kuin Juve, palattiin heti takaisin. Vähän niin kuin Higuaínilla, jolla oli Milaniin tullessa vain yksi päämäärä: kostaa Juvelle. Silloin kun se epäonnistui, niin katosi motivaatio ja loppupeleissä saimme nähdä vain Higuaínin turhautumista dumareista muurahaisiin. Musacchio (18 milj.) oli tosin mielestäni erittäin hyvä hankinta ja olisi jo riittänyt Romagnolin topparipariksi viime kaudella ja siksi Bonuccin hankinta tuntui hiukan turhalta siinä vaiheessa, sillä aitoa tarvetta en hänelle nähnyt. André Silva (40 milj.) olisi mielestäni ollut hyvä hankinta, jollei hänen lisäkseen Kalinićia (25 milj.) olisi vieläkin täysin käsittämättömästä syystä hankittu. Contin (24 milj.) hankinta on pilaantunut loukkaantumisten vuoksi ja saa nähdä mikä on hänen tulevaisuus Milanissa. Biglia (20 milj.) oli pelaajatyyppinä täysin oikea hankinta, mutta mielestäni ikään nähden hänestä maksettiin turhan paljon. Ja sitten toki case Çalhanoğlu (24 milj.). Kiva toki viisastella näin jälkikäteen, mutta mielestäni tässä vuoden 2017 kesän siirtoikkunassa käytetyt 184 miljoonaa (+ Borinin, Kalinićin ja Kessién lainoista myöhemmin yht. 61 milj.) olisi voitu sijoittaa vähintäänkin järkevämmin. Uskon kuitenkin, että Gazidisin tulo CEO:ksi rauhoittaa meininkiä siirtomarkkinoilla ja jatkossa haetaan wengermäisesti nuoria hankintoja esim. muiden akatemioista, joilla hinta suhteellisen matala mutta potentiaali mahdollisesti valtava. En kyllä tässä vaiheessa usko, että Higuaínilla olisi ainakaan sitä 36 maalin potentiaalia enää. Jo viime kaudella Juvessa maalitahti hiipui melko dramaattisesti odotuksiin nähden, jolloin maalimääräksi jäi 23 maalia 50 ottelussa kaikissa kilpailuissa. Toki Gattusoa voi syyttää siitä, ettei saanut argentiinalaisesta parasta irti, mutta itse näkisin, että joukkueesta puuttui vain ne pelaajatyypit, jotka loisivat hänelle niitä paikkoja liukuhihnalta. Ei voi todellakaan sanoa, että Juvesta olisi niitä puuttunut, uskon vain että mies ei enää vain ole läheskään parhaimmillaan. Siirto Chelseaan kieli mielestäni vain Sarrin epätoivosta ja olin kyllä yllättynyt, että hän vielä Sarrillekin kelpasi vaikka tehokkuus on selvästi heikentynyt kolmen vuoden takaisesta. Higuaínin alku Chelseassa ei ole itseäni yllättänyt: Championship-joukkue Sheffield Wednesdaysta vastaan Higuaín laukoi kolmesti, joista yksi blokattiin ja kaksi menivät ohi. Bournemouthia vastaan Higuaín ei myöskään osunut. Uskon toki, että varmaan Giroudia parempi hyökkääjä argosta vielä löytyy, mutta niin kaukana hän on huipputasostaan, että on vaikea uskoa Valioliigassa dominointiin. Mielestäni Chelsean olisi mieluummin pitänyt hankkia vaikkapa Bournemouthin Callum Wilson, joka on jo osoittanut tasonsa Valjussa ja jonka parhaat vuodet ovat käsillä juuri nyt. Higuaínilla ne ovat taas menneet ja argentiinalaisella riittää vielä sopeutumista englantilaiseen fudikseen. Itsellekin tuli Piątekista mieleen juuri huippuvuosien Torres ainakin näistä muutamista kuljetuksista, vaikka puolalainen on ehkä enemmän puhtaampi poacher joka on jokaisessa irtopallossa kiinni. Kuten Piątek itsekin sanoi, tämä on kuitenkin vasta alkua, mutta vaikea olla olematta innoissaan mahdollisesti (ja jopa todennäköisesti) Milanin parhaasta hyökkääjästä sitten Ibrahimovićin. Tätä on odotettu. Yllätyin kyllä eilisen tuloksista Coppassa, tosin uskoin, että Atalantalla olisi hyvät mahdollisuudet yllätykseen erityisesti kotonaan kun viime kerralla liigassa se jäi vain VAR:sta kiinni. En silti osannut ikipäivänä odottaa puhdasta 3-0 voittoa, mutta tätä on jalkapallo. Ja jos nyt ei Milan onnistu voittamaan Coppaa, niin kyllä vituttaa.
  6. A.C. Milan, Coppa Italia

    Huhhu olipahan loistava eka startti Piątekilta. Gattuso onnistui tänään taktisesti melko täydellisesti eikä Napoli oikein missään vaiheessa aidosti hätyytellyt Gigion vartioimaa maalia, vaikka paine olikin erityisesti toisella puoliajalla puhtaasti Milanin päädyssä. Tähän Rino oli kuitenkin hyvin valmistautunut ja Milanilla ei tuntunut olevan missään vaiheessa oikeasti hätää. Tässä auttoi toki olennaisesti avainpelaajien loistavat suoritukset. Jälleen varmaa tekemistä puolustuslinjalta ja erityisesti Musacchio-Romagnoli -parilta. Laxalt pelasi mielestäni parhaan ottelunsa punamustissa ja Bakayokon nostaisin varmaan muuten omaksi man of the matchiksi, ellei eräs puolalainen (jonka nimi ei ole Arkadiusz Milik...) olisi ollut tänään tulessa. Bakan ja ja Piątekin lisäksi jälleen loistava ottelu Donnarummalta, joka on todella nostanut tasoaan viime aikoina. Myös Kessién nostan onnistujien joukkoon, joskin Samu oli hieman näkymättömämpi mutta painoi kuitenkin ihailtavasti duunia puolustussuuntaan kuten myös aina Borini (toivottavasti Fabion epäonnistunut laukaus ei rikkonut paikkoja...). Yksilösuorituksia enemmän loisti tänään kuitenkin Milanin suoritus joukkueena ja kollektiivina. Tänään Milan näytti todellakin kuin valmentajaltaan ja se lupaa hyvää kevätkaudelle niin Serie A:ssa kuin myös Coppassa. Noh, ehkä Gattuson hyvä alku viime vuonna oli suonenveto. Joukkueessa oli silti ongelmia (ts. laadun ja syvyyden puute, syyttävä sormi näistä Mirabellia ja Fassonea kohti, vaikka Rodríguez olikin hyvä haku), jotka oikeastaan vasta nyt tammikuussa ratkaistiin ja Leonardo-Maldini hankkivat kaksi laadukasta nuorta pelaajaa, Lucas Paquetán sekä Krzysztof Piątekin. Paquetán tärkeyttä jo tässä vaiheessa ei voi korostaa liikaa, vaikka kasvuvaraa hänelläkin vielä on ja hänen kehityksensä vasta onkin jännittävää seurattavaa kaikille Milanisteille. Piątek sen sijaan vaikuttaa jo tässä vaiheessa olevan valmis kilpailemaan Capocannieresta (milloin viimeksi meillä?) vuosiksi eteenpäin ja jo tälläkin kaudella. Verrattaessa Higuaíniin ja tämän hintaansa, puolalainen vaikuttaa toki jo nyt erittäin hyvältä hankinnalta erityisesti ikänsä puolesta, mutta uskon miehellä olevan potentiaalia vieläkin parempaan, vaikka tämäniltaista taidonnäytettä paremmaksi on vaikea laittaa. Myös Morataan ja tämän hintaan nähden Piątek vaikuttaa järkevältä vedolta, sillä Morata on Higuaínin tavoin myös kalliimpi sekä vanhempi ja Serie A:ssa Piątek on enää vain kahden maalin päässä Moratan kahden kauden maalimäärästä Juvessa. Higuaínin maalimääriin Piątekilla on toki vielä paljon matkaa, mutta olihan se selvää, että argentiinalaisen aika Milanissa päättyi henkisesti jo ensimmäiseen Juve-kohtaamiseen, jonka jälkeen Higuaín ei todellakaan ollut enää entisensä ja siitä kärsi koko joukkue. Toivottavasti en jinxaa, mutta mielestäni nyt Milanilla ja Gattusolla on hyvät eväät hyvään kevätkauteen. Biglian palatessa loukkaantumisestaan keskikentälle löytyy vihdoin hyvä stuntti myös penkiltä. Contin toivon myös jossain vaiheessa murtautuvan avariin kuten myös Caldaran, mutta näiden ex-Atalanta-miesten kanssa täytyy olla ehkä vielä hiukan varovaisempi. Calabria on ollut ihan hyvä ajoittain ja potentiaalia parempaan vielä on. Tällä hetkellä emme kuitenkaan ole loukkaantumissumassa ja pärjäämme luultavasti ainakin jonkin aikaa nykyisellä miehistöllä. Hyvää kevättä ja... FORZA MILAN!!!
  7. Milan 2018-2019, kuka on herra Elliot?

    Tosiaan vitutti Frosinone-matsin jälkeen vaan niin paljon, ettei jaksanut edes matsia kommentoida. Jos on nyt selkeästi joku nostanut tasoaan ja pitänyt Milanin peleissä mukana, niin se on Gigio Donnarumma, joka on näyttänyt nyt entistä enemmän johtajalta kentällä. Kenttäpelaajista nähdäkseni Bakayoko oli oikeastaan ainoa valopilkku viime matsissa, mutta ei hän mikään maalintekijä ole. Cutrone on tällä hetkellä aika heikossa vireessä ja tuntuu menettäneen itseluottamuksensa, jälleen missasi aika ison maalipaikan ja silloin kun niitä maalipaikkoja ei tarpeeksi luoda, niin nämä ohilaukaukset vituttavat. Higuaín missasi kyllä ehkä parikin paikkaa ja jotenkin kyllä kohta tuntuu, että argentiinalaisen huippuvuodet ovat jo takanapäin, jos tekee MM-finaalin tavoin isoja missauksia nyt myös Frosinone-matsissa. Ehkei se Morata olisi niin huono vaihtoehto, jos vieläpä Milan ns. säästäisi kuluissa espanjalaisen palkkapussin ollessa noin paria miljoonaa pienempi. Ylipäänsä kyllä Rinon ongelma on tuo taktinen osaamattomuus ja kyvyttömyys useimmiten tehdä niitä oikeita vaihtoja. Lisäksi Milan pelaa aivan liian hitaasti, ottaa turhan paljon kosketuksia ja peruuttelee. Vaikka formaatio onkin ollut välillä paperilla melko hyökkäävä 4-4-2, niin joukkueelta puuttuu silti usein se uskallus ja varmaankin vain se lupa pelata rohkeasti ja nopealla tempolla hyökkäyspäässä. Tämä Gattuson buildup play on aivan järkyttävää paskaa, toki oli myös jo Montellan aikana ja useiden edeltäjiensä tavoin, mutta juuri siksi onkin aika helvetin turhauttavaa, ettei näille vanhoille ongelmille vieläkään ole löytynyt pitkäaikaista korjausta. Tarvitsemme oikeasti kokeneen ja meritoituneen valmentajan, jolla myös se pelikirja olisi 2010-luvulla, joten mitään Capelloa en kaipaa takaisin. Leonardosta alkaen on liian moni rookie käynyt kokeilemassa ja oikeastaan juuri brassia lukuun ottamatta ei voi sanoa kenenkään heistä onnistuneen. Myös Mihajlović ja Montella olivat silti verrattain nuoria, joiden valmentajaurilla esimerkiksi ne pokaalit ovat tyystin jääneet puuttumaan ja en pidä sitä varsinaisesti ihmeenä. Silloin kun Sarri oli saatavilla Empolista lähdön jälkeen, Galliani valitsi Mihajlovićin, joka on eniten muistuttanut nykyistä valmentajaamme tämän edeltäjistä. Mutta, kuka tilalle? En usko, huolimatta ehkä Milanin kasvaneesta vetovoimasta uusien omistajien sekä Leonardon ja Maldinin paluista, että meillä olisi realistisia mahdollisuuksia palkata esimerkiksi Mourinho tai ainakaan Zidane. Edellä mainittu tunnetaan varsin hyvin siitä, ettei halua aloittaa työtä kesken kauden ja Zidane taitaa olla vain tällä hetkellä yksinkertaisesti paras saatavilla oleva valmentaja, jolla palkkapyyntö on varmasti varsin korkea. Financial Fair Play -ongelmat varmasti karkottaa ainakin nämä vaihtoehdot pois pelistä, joten mahdollisesti realistisia nimiä olisivat viimeksi Ligue 1:ssa vaikuttaneet Laurent Blanc ja Leonardo Jardim. Toki myös Wenger olisi saatavilla, mutta hän ei luultavasti olisi kovin pitkäaikainen ratkaisu ja en usko hänen välttämättä olevan tästä työstä kovin kiinnostunut. Conte olisi minusta taas liian samantyylinen koutsi Gattuson kanssa ja on tunnettu siitä, että vaatii paljon päätäntävaltaa esimerkiksi siirtomarkkinoilla ja polttaa nopeasti siltansa seurajohtoon, jonka vuoksi myöskään hän ei olisi välttämättä kovin pitkäaikainen ratkaisu. Conten samantyylisyys Rinon kanssa ei myöskään olisi välttämättä niin tervetullutta, joukkue tarvitsee nyt erilaisen valmentajan ja sellaisen, jolla on oikeasti tuntemusta hyökkäyspelaamisesta. Conten pelityyli on mielestäni liian taktinen, mekaaninen (varsin italialainen...) ja hyökkäyspeliin en odottaisi silloin kovinkaan paljon muutosta nykyiseen nähden. Jos vaihtoehtoina olisi nyt vaikka Conte ja Donadoni, niin valitsisin jälkimmäisen edellä mainitun meriiteistä huolimatta. Toki ehkä en vain pidä juuri Contesta, mutta tälläiset projektivalmentajat ei itseäni kiinnosta ja luulisin, että Mourinhon tavoin haluaa rakentaa joukkueensa rauhassa kesän aikana. Muita vaihtoehtoja olisi esimerkiksi alankomaalainen Phillip Cocu, joka voitti PSV:n peräsimessä mm. kolme Eredivisien mestaruutta ennen siirtymistään täksi kaudeksi Turkin Fenerbahçeen, josta hän tosin sai potkut jo lokakuussa. Coculla on kyllä vahvuuksia: hänet on erityisesti tunnettu erittäin hyvänä nuorten pelaajien kehittäjänä ja pelaa iloista, hyökkäävää jalkapalloa. Cocun ongelmana taas on tämä verrattainen kokemattomuus: lyhyt Fenerbahçe-visiitti oli vasta hänen uransa toinen päävalmentajapesti ja näin ollen kokemus ns. top-5 sarjoista puuttuu. Eduardo Berizzo, joka niitti mainetta Espanjassa Celtan peräsimessä, sai muutama viikko sitten potkut uudesta työpaikastaan Athletic Bilbaosta. En ole kuitenkaan kovinkaan vakuuttunut argentiinalaisen taidoista isommalla näyttämöllä, sillä 49-vuotiaan edellinen pesti Sevillassa viime vuonna päättyi myös ennenaikaisesti samoihin aikoihin, jolloin hänet korvasi kukakohan muu kuin Montella. Joten oikeastaan ainoina hyvinä ja realistisina vaihtoehtoina pidän Blancia ja Jardimia. Blanc on varmasti myös haluttu nimi ja ehkä Manchester United -taustansa vuoksi myös vahva vaihtoehto englantilaisseuralle. Blancin ensimmäinen valmennuspesti oli Bordeaux'ssa, jossa hän voitti toisella kaudellaan melko odottamattomasti Ligue 1:n. Ligue 1:n tasosta voi olla montaa mieltä, mutta myös PSG:ssä hän teki mielestäni hienoa työtä, vaikka joukkue olikin toki isolla rahalla rakennettu. Blancin heikkoutena varmaankin voi pitää kompasteluaan Mestarien liigassa, joka oli todennäköinen syy hänen potkuihinsa kesällä 2016. Jos otetaan myös huomioon Blancin epäonnistuminen Ranskan valmentajana EM-kisoissa 2012, niin voi todeta, ettei hän ole ehkä vahvimmillaan juuri cup-tyyppisissä kilpailuissa. Vaikka Milanin seitsemän UCL-pokaalia ovatkin tärkeitä ja osa Milanin DNA:ta, pitäisin tällä hetkellä paljon tärkeämpänä menestymistä Serie A:ssa. Liigassa on kompasteltu vain aivan liikaa viime vuosina ja nimenomaan siksi emme ole viiteen vuoteen edes pelanneet Mestarien liigaa. Ja ehkä sittenkin Conte ei olisi niin huono vaihtoehto ainakaan lyhyellä aikavälillä, sillä Serie A:ssa ja Valioliigassa hän on ne pokaalinsa nostanut muttei sitten UCL:ää. Jardimilla on valmennuskokemusta melko paljon, vaikka onkin vasta 44-vuotias. Tässä syynä toki pelaajauran täydellinen puute, mutta itselleni se ei ole kovin merkittävä asia valmentajaa valittaessa. Portugalilainen sai lokakuussa Monacosta potkut, mutta kuten nykyinen koutsi Thierry Henry tällä hetkellä näyttää, niin ongelmat tällä kaudella ovat olleet kyllä jossain aivan muualla kuin valmentajassa. Monacossa on ollut jo parin vuoden ajan (tai ehkä jo pidempään, jos vielä James Rodríguezin myynti lasketaan) eräänlainen tyhjennysmyynti, jonka aikana parhaita pelaajia kuten vaikkapa Mbappé ja Bakayoko, ollaan myyty eteenpäin ja toivottu, että akatemia toisi uusia mbappéita. Jardim voitti toissa kaudella Ranskan mestaruuden. Nyt Monaco majaileekin 19. sijalla Ligue 1:ssa, joten ilmeisesti Milaninkin rämpimistä huonomminkin voi mennä. Ennen Monaco-duuniaan Jardim saavutti kolmannen sijan Bragan valmentajana, Olympiakosissa oli liigan kärjessä kunnes sai oudot potkut ja Sporting CP:ssa saavutti toisen sijan ainoalla kaudellaan ennen siirtymistään ruhtinaskuntaan. Jardimin tyyliin kuuluu nuorten pelaajien kehittäminen ja hyökkäävä jalkapallo, mutta osaa olla myös esim. Cocua pragmaattisempi ja osaa myös puolustuspelin. Itse pidän Jardimia loistavana vaihtoehtona seuraavaksi valmentajaksi, sillä hän vaikuttaa luottoa saadessaan pitkäaikaiselta valmentajalta, toisin kuin esimerkiksi Mourinho tai Conte. Jardimia väläyttelee myös tämän maanmies ja superagentti Jorge Mendes tuoreessa Calciomercaton jutussa. Uskoisin Jardimin olevan ehkä helpommin saatavilla ja ehkä hiukan halvempi kuin Blanc ja vaikuttaa myös enemmän sellaiselta, joka ei olisi niin huolissaan FFP:n tuomasta epävarmuudesta kuin ranskalainen. Löytyykö muita potentiaalisia valmentajia, jotka olisivat vapailla markkinoilla?
  8. Milan 2018-2019, kuka on herra Elliot?

    Itse en silti olisi välttämättä Montya laittanut kentälle missään tapauksessa. Miehen nopeus ei ole vuosiin riittänyt alkuunkaan, rikkoo turhan paljon ja jotenkin vissiin nuo loukkaantumiset vaikuttaneet häneen niin paljon, että kosketuskin tuntuu koventuneen, joten vaikkei syöttäisi suoraan vastustajalle niin pallonmenetyksiä kyllä tapahtuu. Vaikken olekaan Bertolaccin suurin fani, niin kyllä häntä olisi Violaa vastaan tarvittu. Toivottavasti kaikilla Paitsion Milanisteilla on ollut hyvät joulut ja lahjat, sillä Milan ei sitä lahjaa tarjonnut lauantaisessa ottelussaan. Tapaninpäivän ensimmäinen Serie A -ottelu siis pelataan Frosinonen vieraana klo 13.30 ja ottelu saattaa olla hyvinkin ratkaiseva Gattuson tulevaisuuden kannalta, kuten myös tulevan lauantain ja samalla vuoden viimeinen ottelu kotona SPAL:ia vastaan. Sanomattakin on selvää, että molemmat ottelut ovat pakkovoittoja Milanille, sillä Frosinone majailee tällä hetkellä toiseksi viimeisenä ja SPAL taas sijalla 16. Frosinone on tasoltaan täysin Serie B -joukkue, mutta yksi ns. tähti heiltä löytyy ja se on Joel Campbell. Costaricalainen on tosin flopannut täysin ja ei ole edes avarissa tänään. Oikeastaan mitään varsinaisesti vaarallisia pelaajia heiltä ei kyllä löydy. Joukkueella on Serie A:n heikoin hyökkäys ja puolustus (12 tehtyä maalia ja 36 päästettyä) ja 17 kierroksen jälkeen he ovat voittaneet vain yhden ottelun (SPAL vieraissa). Huonot uutiset ensin (niitähän ei ole ollut tarpeeksi viime aikoina...): Suso on loukkaantuneena jonkin tulehduksen vuoksi, joten ei ole kokoonpanossa. Mutta hyviäkin uutisia löytyy: Kessié ja Bakayoko palaavat pelikielloistaan ja lisäksi Musacchio tekee paluun avaukseen Zapatan paikalle. Calabria palaa omalle paikalleen toivottavasti pysyvästi ja Abate palaa penkin puolelle. 4-3-3 kokeilun flopattua Gattuso palaa tänään jälleen 4-4-2:een (kai?), joten eräs turkkilainen palaa jälleen omimmalle paikalleen vasemmalle laidalle. Avaukset: Sportiello Goldaniga - Ariaudo - Kranjc Ghiglione - Chibsah - Crisetig - Maiello - Beghetto Pinamonti - Ciano Cutrone - Higuaín - Castillejo Çalhanoğlu - Bakayoko - Kessié Rodríguez - Romagnoli - Musacchio - Calabria G. Donnarumma Frosinonen penkki: Bardi, Molinaro, Gori, Ciofani, Soddimo, Zampano, Sammarco, Brighenti, Cassata, Salamon, Campbell, Besea. Milanin penkki: Reina, A. Donnarumma, Abate, Conti, Laxalt, Simić, Zapata, Mauri, Montolivo, Torrasi, Halilović, Tsadjout. Dumari: Marco Guida (Pompei) Kuten huomaatte, niin Milanin penkiltä ei löydy tänään yhtäkään varsinaista hyökkääjää, tosin onhan Samua kärjessäkin peluutettu vaihdosta sisään tultaessa. En halua tehdä mitään veikkauksia tästä matsista, koska Milanin tuntien, usein pettyy vielä enemmän ja mahdollisesti jinxaa tuloksen, vaikka vastassa onkin suuri ja mahtava Frosinone. Jos jotakin mielenkiintoista haluaa hakea Frosinonen avarista, niin heidän oikeana laitapakkina pelaa tänään Milan-kasvatti ja nykyisin 21-vuotias Paolo Ghiglione, joka on lainalla Genoasta. FORZA MILAN! E: jooh, onhan se 4-3-3 jälleen.
  9. Milan 2018-2019, kuka on herra Elliot?

    Jooh.... Tämä on ollut reaktioni turhan monta kertaa tällä kaudella. Jos Frosinone ja SPAL eivät molemmat kaadu, niin Rino ei kyllä ole näkemässä uuttavuotta Rossoneri-luotsina. Muutama sekainen ajatus matsista. Mielestäni Calabria oli aika järkyttävä valinta keskikentälle. Calabria teki myös matsin ratkaisseen virheen uudella pelipaikallaan, kun myi itsensä turhan helposti Chiesan maalissa ja antoi Chiesan laukoa vahvemmalla jalallaan kauniin maalin. Myös formaatio oli mielestäni väärä ja olisin kyllä paljon mieluummin nähnyt 4-4-2:n tässä matsissa alusta saakka ja Cutronen Higuaínin kärkiparina. Laxalt on mielestäni aivan bidone-tasoa laiturina ja hänen pitäisi pelkästään pelata omalla paikallaan vaspana, ja ei mielellään kyllä ollenkaan edes siellä. El Pipita jäi 4-3-3:ssa aivan liian yksin ja ei saanut edes yhtäkään paikkaa ja turhautumisen näki melko selvästi argentiinalaisessa. Gattuson vaihdot olivat aika paskaa ja Contin heittäminen kentälle juuri nyt oli kyllä täysin hutivalinta maalia hakiessa. Jos positiivisia hakee, niin mielestäni pelin parhaat olivat koko puolustuslinja, Mauri ja Suso. Suso näistä oli kyllä aivan loistava, mutta tuntuu että hyökkäyspeli on täysin hänen yksilösuoritustensa varassa. Mauri olisi mielestäni täytynyt jättää kentälle ja Gattuson olisi pitänyt mieluummin ottaa Calabria vaihtoon. Erityisen heikosti pelasivat täysin itseluottamuksensa menettänyt Çalhanoğlu, Samu ja Calabria, mutta eihän näistä viimeksi mainitun ikipäivänä olisi pitänyt pelata tuolla pelipaikalla. Higuaín oli pimennossa vain siksi, koska tarjoilua ei ollut. E: Fiilis tässä:
  10. Milan 2018-2019, kuka on herra Elliot?

    Tosiaan paken viestiin vastaten, niin en usko kyllä Leonardon heittävän vanhaa saunakaveriaan pihalle kuten en myöskään Gazidisin ainakaan niin kauan kun Milan pysyy neljän parhaan joukossa. Tosin, Lazion ottaessa juuri 3-1 voiton Cagliarista tarkoittaa sitä, että roomalaisseura siirtyy ainakin hetkellisesti Milanin ohitse, joten Gattuso on jälleen oikeastaan pakkovoiton edessä. Tiistain tasuri kyllä tuntui kuin tappiolta, erityisesti kun molemmat sekä Kessié että Bakayoko hölmöilivät itsensä pelikieltoihin. Jälkimmäisen punainen oli kyllä tosin paljon typerämpi ja oikeastaan tappoi Milanin mahdollisuudet voittoon ja avasi avaimet voittoon Bolognalle, jossa he eivät kuitenkaan onnistuneet. Pelkäsin, että pakotetaanko Milan nyt sitten Mauri-Montolivo keskikenttäpariin, mutta ei. Montyn nöyryyttäminen jatkuu (joka ei kyllä itseäni haittaa; tässä mielestäni Gattuson linja on ollut alusta saakka täysin oikea), kun taas melko pirteästi Bologna-matsissa esiintynyt José Mauri sitten avaa odotetusti. Ja tottakai loukkaantumissumamme tarkoittaa, että myös Çalhanoğlu avaa, mutta tällä kertaa siis Maurin parina keskikentällä eikä laidalla ja toivon, että pelipaikan vaihdos herättelisi turkkilaista talviuniltaan nyt tänään eikä myöhemmin. G. Donnarumma Abate - Zapata - Romagnoli - Rodríguez Calabria - Mauri - Çalhanoğlu Suso - Higuaín - Castillejo Mirallas - Simeone - Chiesa Edmílson - Veretout - Benassi Biraghi - Vitor Hugo - Pezzella - Milenković Lafont Täysin varma en kyllä ole Rinon käyttämästä muodostelmasta, saattaa myös hyvinkin olla 4-4-2 jälleen (Calabria ja Samu laidoilla, Suso kärjessä) tai sitten jopa 4-3-3, jossa Calabria olisi keskikentällä, mutta se ei käynyt järkeeni. Jälleen olisi kyllä kolme pistettä tarjottimella ja nämä kotimatsit vain olisi pakko alkaa voittaa edes ja mieluiten kyllä rutiinilla useamman maalin turvin. Fiorentina vain on kyllä voitettavissa ja Milanin täytyy pelata voitosta. Jos näin ei käy, niin eiköhän Wenger tai jopa Mourinho ole valmiita vastaamaan puheluun. FORZA MILAN! E: Sehän on 4-3-3. Veikkasin itse 3-4-3, mutta Rino palasikin tuttuun ja turvalliseen, vaikkei Calabria nyt taida olla mikään keskikenttäpelaaja.
  11. Huhuja (AC Milan)

    Vaikuttaa kyllä hyvältä. Cesc olisi aivan loistava vahvistus keskikentälle ja tulisi todellakin tarpeeseen erityisesti Bonaventuran poissaolon pitkittyessä. Luovuutta ja ratkaisijoita tämä keskikenttä ja koko joukkue on kyllä kaivannut. En ole varma, mutta Paquetáa luultavasti kaavaillaan juuri Calhanoglun paikalle. Näissä brassitalenteissa on toki se ongelma, että voi näyttää brassiliigan heikompia puolustuksia vastaan dominoivilta, mutta osoittautuukin täysin lampaaksi sitten Italian Serie A:ssa (Merdalta ja Gabi"golilta" voi kysellä tästä lisää...). Gabigolin puolustukseksi toki pitää mainita, ettei mies saanut juuri ollenkaan luottoa, sillä pelasi lopulta vain 10 matsia. Täytyy siis toivoa, että Paquetá saa reilun mahdollisuuden näyttää mihin pystyy, mutta toki toivomme että osoittaisi pian myös olevan tulevaa (?) edeltäjäänsä parempi, jos mielimme pysyä neljän parhaan joukossa. Calhanoglun tämänhetkisen markkina-arvon ei luulisi olevan ainakaan ollenkaan sen korkeampi kuin se summa millä hänet hankittiin. Silloin kun ostimme hänet, ajattelin että teimme loistodiilin, mutta ei käynytkään näin. Raivostuttavaa, koska onhan se selvä että turkkilaiselta löytyy ns. kaikki työkalut, mutta varmaankin työkalulaatikko sitten puuttuu kun niin aniharvoin hänen suorituksensa näkyvät maaleina tai maalisyöttöinä. Samu on kyllä toistaiseksi on näyttänyt täysin samanlaiselta pelaajatyypiltä ja en voi kuin toivoa, että nostaa tasoaan kevätkaudella, jolloin hän saattaa saada isomman roolin. Calhanoglun lähtiessä toivoisin myös enemmän näyttöpaikkoja Halilovicille, tai sitten lähettää hänet edes lainalle hankkimaan kokemusta Serie A:sta ja fysiikkaansa kehittämään (tune: Suso Genoassa). Potentiaali on vain niin suuri ja mielestäni aika järjetöntä edes yrittää saada mitään pikavoittoa juuri hänestä tammikuussa, vaikka hänen roolinsa onkin ollut niin merkityksettömän pieni, ettei hänen menetyksensä sinänsä tuntuisi. Vielä pari sanasta Lucasista. Vaikka Paquetálla hintalapussa painaa esim. maajoukkuestatus, niin en kyllä silti ole kovin vakuuttunut. Ihan varsinaisesti ei ole kyllä dominoinut tilastoissa tuolla Brasiliassa ja tuntuu olevan aika hemmetin tärkeää miehelle tuo jossain keskialueella pelin pysäyttäminen stepovereiden vuoksi ja jotta mahdollisimman monen yksittäisen pelaajan läpi dribblailee. Edes Calhanoglu saati Niang ei sellaiseen sorru ainakaan samoissa määrin. Lisäksi fysiikassa vaikuttaa olevan kyllä tekemistä, vaikka ei onneksi ihan liian lyhyt ole. Vahvuuksiksi toki voi mainita pehmeän kosketuksen, ketteryyden ja dribblingin, mutta ne eivät kyllä yksinään Serie A:ssa todellakaan riitä ja meiltäkin löytyy ihan tarpeeksi näitä esimerkkejä pelkästään 2010-luvulta. Ehkä Leonardolle oli tärkeää nyt päihittää kilpailussa vain vanha seuransa (PSG), jotta ei vituttaisi jälkeenpäin mutta aika kalliiksi virheeksi voi kyllä kostautua. Mitenkään samanlainen fiilis ei kyllä tule verrattuna Leonardon kuuluisiin vanhoihin skouttauksiin, eli Kaká ja Pato. Mahdollisesti Leonardo näkee Lucasissa sitten itsensä, sillä molemmat ovat vasenjalkaisia Flamengon kasvatteja. Mutta joo, ehkä ei tuomita vielä ennen ensimmäistäkään matsia, mutta kaipaisi vaan oikeasti kunnollista pelimiestä myös vasemmalle laidalle. Mieluiten sellaista, joka on jo tasonsa osoittanut, eikä taas sellaista joka ei vielä (jos koskaan) ole kasvanut ihan aidoksi pelimieheksi ja joka sopii tyyliltään Italiaan.
  12. Milanin suuri seikkailu Eurooppaliigassa

    Jooh. Oli tarkoitus jo aiemmin palata tänne, mutta nyt kynnys ylittyi. En sano nyt tällä kertaa muuta kuin, että... Vittu mitä paskaa. Kaikki ulos. Monilla ei kyllä selvästi riitä kypsyys/pääkoppa näihin peleihin (vielä?), erityisesti nyt Castillejolla ja Calhanoglulla. Abate, joka ollut ihan hyvä topparina viime peleissä, suli sitten vähemmän yllättäen kovassa paikassa, mutta toki pilkku oli todella heppoinen. Dumari oli huono, mutta olisihan sitä voittoa nyt oikeasti pitänyt lähteä hakemaan. Jos Gattuso nyt tai kohta vaihtuu (johon en usko, ottaen huomioon sijoituksen Serie A:ssa) jälleen uuteen mieheen, niin toivottavasti ei ole italialainen. On sitten kuka tahansa italokoutsi kyseessä, 99% tapauksista kun tarvittaisiin vain tasuri jatkoon niin italokoutsi valitsee taktiikan juuri sen mukaan. Tähän on sortunut Allegri, Conte ja myöskin Ancelotti. Poikkeus sääntöön on ehkä Sarri, mutta hän ei ole tulossa Milaniin ainakaan hetkeen. Tosiaan, kyllä tässä on jo Bonaventuraa ikävä. Melkein Niangin suoritustaso oli jopa parempaa Hakanin nykytasoon nähden. Toivottavasti joku tekee sen turkkilaiselle selväksi, että sul ei oo kohta duunia josset ala pelaamaan oikeasti omalla tasolla. Toivottavasti tasonnosto ajoittuisi taas kevääseen (mutta toivottavasti kuitenkin mahd. pian), kuten viime kaudella tapahtui.
  13. Huhuja (AC Milan)

    Joo pliis Marseille, tehkää Milanille palvelus. Fellaini ja tämän suurta palkkapussia ei kyllä tarvita Milanoon (Inter saa toki ottaa). En edes tiedä miksi hänet hankittaisiin, en näe hänelle sopivaa paikkaa avarissa ja mikään hyökkäävä keskikenttäpelaaja Fellaini ei ikinä ole ollut. Paitsi toki ennen muinoin Moyesin Evertonissa yhden kauden suonenvetona, kun Moyes tajusi laittaa hänet Tim Cahillin vanhaan rooliin ikään kuin piilokärjeksi varsinaisen keskushyökkääjän taakse. Ainoat maailmanluokan ominaisuudet Fellainilla onkin lähinnä fyysisyys ja pääpeli. Eli varmaankin Gattuson silmissä unelmapelaaja, mutta ei kuitenkaan järkevä hankinta tähän joukkueeseen vaikka olisi halvempi. Melkein jo unohdinkin tämän. Tänään Sampdorian vaspa ja Kroatian maajoukkuemies Ivan Strinic ilmoitti, että on tehnyt Milanin kanssa kolmivuotisen sopimuksen. Tämä tarkoittanee luultavasti lähinnä vain sitä, että Antonelli on pelannut viimeisen ottelunsa punamustissa. Benvenuto Ivan!
  14. Milan 2017-2018

    Kauden päättäneestä pelistä vielä sen verran, että Calhanoglun vapari oikeastaan tappoi Fiorentinan motivaation ja halun edes yrittää hakea merkityksetöntä voittoa. Loppuminuuteilla ei ollut epäilystäkään siitä kuinka paljon Fiorentina halusi jo päättää kautensa, kun kuusi pelaajaa piiritti Susoa sivurajalla. Minusta tuntuu, että sunnuntain matsin loppulukemat olivat enemmän Violan huonoutta kuin Milanin hyvyyttä. Ei toki silti mitään pois meiltä, kyllähän peli näytti erittäin hyvältä ja Rino näytti, että ansaitsee mahdollisuuden jatkaa. Pelaaja-arvioista samaa mieltä. Romagnolin tasonnostosta isoin kiitos kuuluu mielestäni Gattusolle (joka vaihtoi neljän puolustuslinjaan) ja Bonuccille, jonka kanssa yhteispeli on toiminut vallan mainiosti. Saa tosiaan nähdä kuinka paljon joukkue taas muuttuu. Melkein unohdin nämä Lin sekoilut Elliottin kanssa. Nyt tässä on tosiaan uhkana jopa Silvion paluu, sillä milanolaisella riittää edelleen fyrkkaa ja taitaa se rakastaa Milania yhtä paljon kuin mekin, joten hän tekisi seuran pelastamiseksi varmaan kaikkensa jos niin hätiin tullaan. Mutta tämä taas tarkoittaisi sitä, ettei me varmaan elinaikanamme päästäisi Berlusconeista eroon... Luultavasti täytyy aloittaa pelaajamyynnit mahdollisimman pian. Kuten aiemmin kirjoitin, niin olisin valmis sanomaan arrivederci Bonaventuralle, vaikka hän jälleen osuikin maalipuiden väliin. Jack kunnostautui tällä kaudella maalintekijänä, tai oikeastaan vasta Gattuson tultua puikkoihin. Bonaventura ylitti oman yhden kauden maaliennätyksensä Serie A:ssa iskemällä 8 maalia. Gattuso käyttikin häntä hieman erilaisessa roolissa kuin edeltäjänsä eli keskikentän vasemmalla puolella rakentavassa roolissa, jossa Bonaventura teki oikeastaan melkein ensimmäistä kertaa urallaan ns. lampardimaisia nousuja boksiin viimeistelemään. Bonaventuran yksi piilossa ollut vahvuus onkin hänen puskumaalinsa, joka laidalla pelatessaan jäi aika usein käyttämättömäksi. Hän iskikin kaikki kauden liigamaalinsa vasta Gattuson aikakaudella (8 maalia 24 liigaottelussa) ja siksi ei olekaan juuri mikään ihme, että mm. Bonaventuran valmentaja-lookalike Juvessa haluaa hänet. Bonaventuran kyky varsinaisena ylempänä pelinrakentajana ja läpisyötöissä on tosin mielestäni aivan liian riittämätön pelipaikalleen, josta osoituksena vain 4 (!) maalisyöttöä 47 ottelussa. Bonaventura oli kova Serie A:ssa, mutta kuten lähes aina urallaan, hän on ollut puolestaan varjojen mailla lähes kaikissa niissä varsin monissa otteluissa, joissa ei ole sitten tehnyt maalia tai syöttänyt maalia. Arsua vastaan Bonaventura oli mielestäni erityisen huono ja ani harvoin Bonaventura on ollut ratkaisemassa ns. tärkeitä otteluita Milanille. Voittomaali Laziota vastaan oli hänen ainoa maalinsa sarjataulukossa meitä ylempänä olevia joukkueita vastaan. Mielestäni taso ei varsinaisesti niinkään paljon heittele Bonaventuralla, vaan pikemminkin ongelmana on vain yksinkertaisesti tason riittämättömyys. En pidä vahinkona sitä, että Bonaventuralla on ollut aina vaikeuksia murtautua Azzurrin pelaavaan kokoonpanoon. Ehkäpä Bonaventuran suurin ongelma onkin se, ettei oikeastaan kukaan tiedä mikä pelipaikka tai rooli on hänelle oikeasti luontaisin. Ja nyt kun ikää on mittarissa lähes 29 vuotta ja hänen arvonsa ehkä jopa uransa paras, niin en miettisi edes kahta kertaa hänen myymistään. Mieluiten en toki Juveen häntä laskisi, mutta en usko että Bonaventuralla ikinä riittäisi siellä murtautumaan siihen pelaavaan ja voittavaan kokoonpanoon. Toivottavasti en jinxaa... Jos Bonaventurasta saa jonkun 25 miltsiä, Kalinicista 20 (mutta kuka sellaisen virheen tekisi...), Susosta 40 ja Donnarummasta ehkä 60 niin alkaisi näyttämään jo erittäin hyvältä uusien pelaajahankintojen kannalta. Lisäksi ulos keinolla millä hyvänsä täydet turhakkeet ja nuorien kehitystä estävät Antonelli (esitys laiturina Violaa vastaan oli lähinnä koominen), Montolivo ja Abate. Pelaajamyynnitkään ei tosin korjaa itse ongelmaa tai poista sitä vaaraa, että Elliott lokakuuhun mennessä ottaisi seuran hallintaansa ja myisi Milanin jollekin toiselle miljardöörille. Nyt tosin taitaa olla vain järkevintä yrittää ensin myydä ja kartoittaa tarpeet sitten, ennen kuin aloitetaan viime kesän kaltaista hurjaa siirtoikkunaa, sillä uhkana on sijoittaa rahoja vääriin pelaajiin. Ja toki uhkana on myös se, että Eurooppa-liigaan emme pääsekään ja varma rahalähde katoaisi. Pidän tärkeimpinä hankintoina Bonaventuran ja Suson korvaajien hankkimista, mutta en osaa nimetä potentiaalisia hankintoja tähän hätään. Lisäksi vara-Kessié on pakollinen ja Antonellin ja Abaten lähtiessä tarvitsemme penkille korvaajiksi laatua (ja ylipäänsä) silloin kun loukkaantumiset kiusaavat. Itse en pidä esim. Cavanin ja Falcaon havittelusta, mielestäni Kalinicin myynninkin jälkeen Silva ja Cutrone voisivat riittää. Falcao ja Cavani ovat jo sen ikäisiä, etten heihin sijoittaisi isoja summia. Jos hyökkääjää oikeasti tarvitaan, niin mieluiten hieman nuorempi ja ei niin nimekäs, kuten vaikka Ben Yedder Sevillasta tai vapaa agentti Balotelli, joka on dominoinut Ligue 1:a mielin määrin viimeisenä kahtena kautena. Jopa Sevillan Luis Murielin ottaisin mieluummin, sillä en pidä ns. huippuhyökkääjän hankkimista tärkeänä vaan painottaisin tällä paikalla mieluummin aitoa ja tervettä kilpailua kahden hyvän nuoren kärjen välillä, jonka Kalinic esti. Ja onhan Borinikin oikeasti hyökkääjä
  15. Milan 2017-2018

    Noh, onneksi ainakin maalivahtikysymys on ratkaistu jo nyt. Reina täyttää pian toki 36, mutta uskon että hänellä on tankissaan vielä ainakin kaksi hyvää kautta. Jos 2016-17 oli hänelle hieman heikohko (38 päästettyä maalia ja 12 nollapeliä Serie A:ssa), niin tällä kaudella espanjalaisella oli ns. comeback season ja ollut osana jaetulla sijalla toiseksi parhainta puolustusta Serie A:ssa. Reina on päästänyt liigassa tällä kaudella vain 28 maalia ja pitänyt 18 nollapeliä. Näillä numeroilla pitäisi normaalisti riittää vuoden maalivahdiksi, mutta Buffon toki vie tämän palkinnon vielä tämän kerran. Barcelonan kasvattina ei ole juuri mikään ihme, että Reina on aina ollut erittäin hyvä jalalla pelaamisessa, joten siinä mielessä parannusta Donnarummaan nähden. En halua verrata Gigioon, mutta Reinalla oli sinänsä samanlainen uran alku, että nousi Barcelonan avariin jo 18-vuotiaana. Sen jälkeen ainoat kaudet, jolloin joutunut tyytymään kakkosen asemaan ovat kaudet 2001-02 Barcelonassa ja 2014-15 Bayernissa. Reinalla on tilillään huikeat 783 ottelua seuraurallaan ja 38 ottelua Espanjan paidassa. Reina on siis 18 kauden rutinoitunut huippuammattilainen, joka ei käsittääkseni ole ikinä sekoillut (tai sitten agenttinsa kanssa) ja omaan silmääni täyttää myös johtajatyypin kriteerit. Nuori joukkueemme kaipaa juurikin näitä edellä mainittuja ominaisuuksia. Bienvenido Pepe! Yllätyn kyllä, jos Kalinic ei avaa jälleen kerran. Onhan vastassa sentään ex-seuransa Fiorentina, joten sen sijaan että saisi kuulla pelkästään Milanistien buuauksia, hän saa tällä kertaa kuulla kunniansa myös vieraskannattajilta. Yleensä kauden viimeisessä ottelussa on hieman rennompi ja ehkä hieman toiveikkaan positiivinen tunnelma, mutta lähinnä Donnarumman tilanteen vuoksi voi olla, että tunnelma on erittäin negatiivinen, joka saattaa olla myös Fiorentinan eduksi. Fiorentinalla on myöskin enemmän motivaatiota voittaa ottelu, vaikka Violan mahdollisuudet päästä Eurooppaan ovatkin paljon ohuemmat Atalantaa huonomman maalieronsa vuoksi.
×