Jump to content

Sami Paakkanen

Members
  • Viestit

    1 131
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Tietoja käyttäjästä Sami Paakkanen

  • Taso
    Senior Member

Viimeisimmät vierailijat profiilissa

441 profiilin katselua
  1. PÄIVÄN PELI !

    Voi hitto, olipas hienoa olla paikan päällä ! Ei ollu edes ihan hirvee pakastin ja peliä oli todella nautinto seurata. Kyllä naiset vaan ovat helvetin kovia pelaamaan. Mä diggaan ja isosti !! Niin nättiä pelaamista yhellä kosketuksella, pallon hallintaa pienessä tilassa ja prässin purkua. Nopeita nousuja ja rohkeita yksilösuorituksia. Ei paljon pallo parane. Maalejakin tuli kolme kappaletta ja kaikki teki PK-35. Taitava joukkue. Muutamia pieniä lipsahduksia, mutta vastustaja ei rokottanut. Kiitos ja kumarrus !
  2. PÄIVÄN PELI !

    Tänään olis naisten liigaa myyrmäessä klo 18.30 --> PK-35 vs. Tips. Taidan mennä jäätymään katsomoon. Ulkokauden korkkaus mun osalta
  3. Mietin tässä vaiheessa harrastustani tämmöisiä mutkia. Osa tästä nousee omista kokemuksista psyykkistä valmennusta tehtyäni ja osa on pohdintaa, kun on taas tullut luettua kirjoja ja niiden kirjoittajien pirulliset kirjaimet herättävät minussa ajatuksia. Mitä on realistista odottaa psyykkiseltä valmennukselta? Entä millaisia kuviteltuja odotuksia on valmennuksella, jotka eivät ole realistisia? Usein en työskentelyn alussa huomaa kysyä näistä odotuksista, eikä niistä puhuta ääneen. Tämä pitää korjata omassa työssäni. Toki ongelmana on myös tässä kohdin se, ettei niitä odotuksia osata välttämättä edes kertoa, alue on sen verran vieras ja sen mahdollisuudet ovat jokseenkin tuntemattomia. Se miten ja mitä alan kirjallisuus tästä puolesta tarjoaa niin sillä ei vielä luoda realismia tulevaan työhön ja sen kautta saavutettuun kasvuun. Kerron joukkueisiin mennessäni, mitä on odotettavissa, mutta kuinka realistinen kuva kertomani perusteella valmentajalle muodostuu? Jos sanon itsetunnon kasvavan niin ei se tarkoita sitä, että jokainen työskenneltyään kanssani vuoden on sen jälkeen täysin itsevarma ja pärjää tilanteessa kuin tilanteessa. Se oma itsetunto käsitteenä/puheessa on jo usein jotain määrittelemätöntä. Ei ihmisen tarvitse sitä määritellä. Hän elää ja tuntee kärvistelynsä kuin myös riemunsa. Odotuksia ei myös siksi sanota ääneen, sillä niiden motiivit ovat usein itsekkäitä. Moni valmentaja haluaa loistaa tekemisensä valossa (kuten osa minusta myös) eli se joukkueen pärjääminen on se mitä halutaan noin ulkoisesti, mutta sisäisesti se odotus voi olla hieman toista... Toki laadukas psyykkinen valmennus johtaa tähän, mutta se vaatii töitä koko joukkueelta ja valmennukselta kuin myös psyykkiseltä valmentajalta. Se mitä usein odotetaan on palkinto ilman töitä. Tätä odottavat niin pelaajat kuin valmennus. Pelaajille tämä realisoituu nopeasti tehdessään minun kanssani töitä, mutta valmennus ei ole yhtä valmis työskentelemään kanssani, vaikka usein puheita siihen suuntaan on alussa. Valmennus haluaa minut tekemään taikoja joukkueen kanssa, kaikki mulle heti nyt. Usein keskustelen pelaajien kanssa heidän kokemistaan ongelmista valmennuksen kanssa, joita he itse nostavat esille. Näistä ongelmista olisi valmennuksen tärkeä tulla tietoiseksi, ei niinkään kuka sen on ryhmässä sanonut, vaan sen sisällöstä. Vain tiedostamalla muutos on mahdollista. Niitä hienovaraisia muutoksia pelaajissa tai joukkueen dynamiikassa on välillä vaikea nähdä tai ymmärtää edes sitä, kuinka vaikeaa on ihmisen/ryhmän on muuttua. Tätä voisi parantaa tekemällä säännöllistä työtä valmennuksen kanssa, käymällä ryhmän kanssa tekemääni työtä läpi. Usein alun odotusta/kuvitelmia seuraa turhautuminen ja pettymykset, kun ihme ei ole tapahtunutkaan ja kaikki ongelmat eivät työni myötä ole poistuneet ja jotain jopa tuntuu tulleen työni myötä lisää. Tavallaan ei totta, sillä ongelmat ovat olleet joukkueen sisällä jo ennen minun sinne menoa. Ero on vain se, että nyt niistä opitaan puhumaan ääneen ja ne tulevat näkyviksi. Odotukset ovat ihan muuta ja kun se voittojen putki ole näkyvissä, voitte kuvitella kuinka työhöni suhtaudutaan.. Itse näen työskentelyn edetessä pelaajistossa valtavia muutoksia. Muutoksien suuruutta yksilötasolla ei aina osata nähdä tai ryhmän toiminnassa. Joskus ne muutokset ovat hyvin hienovaraisia muutoksia ryhmän dynamiikassa. Näitä ei valmennus välttämättä huomaa. Ne pienet muutokset ovat loppu peleissä todella merkittäviä ja luovat hyvän yhteisön kasvaa ja kehittyä psyykkisesti sekä sitä kautta pelaajana/urheilijana. Psyykkisten muutosten ajatellaan olevan helppoja ja nopeita. Sen verran olen työskentelystäni oppinut, että osaan kertoa sen realistisen puolen myös työskentelyn suhteen. Realistinen minulle, mutta usein ne kuvitelmat ja odotukset niiden alla sävyttävät valmennuksen ajatuksia ja johtavat nopeisiin ratkaisuihin työskentelyn alas ajamiseksi tai minulta tullaan vaatimaan muutoksia työskentelytapoihini. Näin yksi joukkue viesti kanssa ja kun en suostunut muuttamaan työskentelytapojani, he antoivat minulle potkun hommasta. Sanoin osaavani työni ja tiedän asian näin olevan. Aina on kehittymisen varaa ja siihen aktiivisesti pyrin, mutta se ei nyt ihan istu kuvioon, että psyykkisistä prosesseista ymmärtämätön tulee minulle kertomaan kuinka minun pitää tehdä hänen tavallaan työtä. Luottamus tämmöisessä kohdin nolla ja ne odotukset ja kuvitelmat tätä työtä kohtaan ovat jotain autuaaksi tekevän postiivisen puheen ja sellaisen positivisminhengen läsnäoloa jatkuvasti. Ei realismia, ei lupaa puhua vaikeista asioista, ei hyväksytä negatiivisia tunteita pelaajien taholta ja mikä tärkeintä ei kohdata niitä. Kaikesta on tärkeä puhua ja saada realismi mukaan kuvioon. Odotukset ovat varmuudella myös kuviteltuja. Ne syntyvät valmennuksen tai joukkueen toimihenkilöiden kokemusten pohjalta, heidän kokemien vaikeuksien/ahdistuksen helpottamisen toiveesta syntyneitä. Valmennus kokee esimerkiksi vaikeaksi joskus itsenäiset ja itsepäiset pelaajat, vaikka nämä ovat hiton arvokkaita joukkueelle. Valmennus pelkää ja kokee uhaksi liian itsenäisyyden, koska heillä ei ole taitoa johtaa. Tähän minun toivotaan tuovan sitten työlläni helpostus, vaikka siitä ei minulle ole koskaan sanottu toiveen muodossa ääneen. Valmennus toivoisi näiden pelaajien muuttuvan kuuliaisiksi, jotka aina olisivat kiinnostuneita valmennuksen sanoista ja heidän opeistaan, tekisivät aina juuri kuten sanotaan. Näitä oman tien kulkijoita on jokaisessa joukkueessa ja se on hiton hyvä. Riippuvaisia on liikaa. Sopivassa suhteessa kaikki ovat hyväksi. On paljon vastaavia valmennuksen kokemia, hyvin henkilökohtaisia vaikeuksia, joihin he kaipaavat helpotusta ja osasta ei osata edes sanoilla puhua ja osa on niin hyvin piilotettu itseltäkin, ettei niistä voida edes puhua ääneen.
  4. Kriittinen näkökulma psyykkisen valmennuksen tekijöiden tutkintoa kohtaan. Otsikon mukaista asiaa ihmettelen. Mistä johtuu, että juuri psykologeilla on kautta länsimaiden tuo psyykkinen valmennus lähes ainoina hallussaan? Ymmärrän että urheilupsykologia on yksi tieteen haara. Psykologiakin on. Kuitenkin kun tarvitaan esimerkiksi vaativaa hoitoa psyykkisellä puolella, ihminen ohjataan psykoterapiaan, ei psykologille. Usein asiakasta tapaa ensin psykiatrin, mutta jatkohoito ei oikeastaan koskaan ole toteuteuttuna psykologeilla, he tekevät sairaaloissakin yleensä vain arvioita psyykkisistä rakenteista tai ongelmista. Ei heitä ole koulutettu hoitamaan ihmisiä. Psykologia on pikemminkin kuvaava tiede. Se pyrkii kuvaamaan psyykkisiä tapahtumia tutkimuksen valossa ja tuntuu usein myös epäonnistuvan siinä, siitä hieman lisää myöhemmin. Tutkimus on aina rajallinen ja sen rajat tekevät siitä hyvin epätarkan ja vääristävän. Tuloksilla saadaan vain kapea siivu jostakin ja tuon tutkimuksen kautta esimerkiksi rahat ohjautuvat usein vääriin paikkoihin kentällä. Asiakkailta jos kysyisi, he osaisivat kertoa mistä on hyötyä ja mikä auttaa. Toki pitää osata nähdä metsä puilta. Se mihin psyykkisellä valmennuksella on tarkotus pureutua on meidän syviin kerroksiin, niihin tekijöihin, joista puhumalla voimme vaikuttaa itsetuntoa vahvistavasti. Psykologit voivat kertoa lukemistaan teksteistä, mitä on itsetunto teorian valossa ja siitäkin yleisellä tasolla. Heillä on oma mittaristonsa, joilla he mittaavat itsetuntoa. Jokaisella on omat mutkansa matkassa, joiden vuoksi itsetunto on mitä on. Tähän psykologien koulutus ei anna mitään. Se vain kertoo, mitä itsetunto on teoriassa ja kertoo onko se hyvä vai heikko heidän mittareillaan mitattuna. Psykoterapeutti on joutunut lähes aina käymään oman psykoterapian, jossa on joutunut itse huonon itsetuntonsa kanssa kasvotusten ja siksi ymmärtää sen kasvun prosessin paremmin, jonka itsetunnon kasvu vaatii. Kun vertaa psykologiaa ja psykoterapiaa, se on sama kuin vertaisi rakastelua ja pornon katsomista tai ehkä rakastelua ja rakastelun katsomista. Psykologien koulutus on tilastotieteitä ja teoriaa. Mitä eväitä se antaa psyykkiseen valmennukseen, joka on täysin ihmisen/ihmisryhmän kohtaamista, ei teoriaa tai tilastoja. Olen tavannut monta teoriaa lukenutta psykologia tai lääkäriä, joilla ei ole mitään ammattitaitoa eikä luontaista kykyä kohdata ihmistä. Olen tavannut monta ns. maalikkoa, joilla on se luontainen kyky olla omana itsenään ja kohdata toinen ihminen. Toki olen tavannu myös monta psykoterapeuttia, joilta tämä ominaisuus tuntuu myös puuttuvan. Psykologia tieteenä on melko "kova" tiede eli vain sillä on arvoa, joka voidaan todistetusti/tutkitusti näyttää toteen. Se tosiasia asetetaan toissijaiseksi tilastoja luotaessa, että jokainen, aivan jokainen meistä, näkee ja kokee tämän maailman omalla tavallaan. Se ei ole yleistettävissä minkään teorian tai yleistyksen alle. Tämä psyykkisen valmennuksen lähtökohta tekee työstä työntekijälle vaativan. Et pääse helpolla, jos sinun on aina uudestaan ja uudestaan tutkittava juuri kyseisen ryhmän/urheilijan kanssa tilannetta yksilöllisesti. Et voi mennä pitämään itsesi luomaa luentoa, se ei palvele juuri laisinkaan kohderyhmää. Se mitä maailmalla näkyy ja täällä myös, niin on luentoja, joissa yleistetään asioita ja tehdään niistä esitelmiä. Sitten ihmiset istuteaan kuuntelemaan esitelmiä ja lukemaan seinälle heijastettuja kirjaimia. Psykoterapia on aina osallistumista ja läsnäoloa. Psyykkisen valmennuksen tulee olla myös tätä työtapaa lähellä olevaa työskentelyä, muuten meillä ei ole juurikaan mahdollisuuksia vahvistaa itsetuntoa tai tehdä joukkueen sisällä oleville ongelmille mitään. Pelkäämme liikaa. Emme näe metsää puilta. Ei psyykkinen valmennettava hyödy keskiarvojen kuulemisesta tai teorian opiskelusta tai niitä opiskelleen fraaseista. Psyykkinen valmennus on kuin leikkimistä hiekkalaatikolla, tutkivaa vapautta. Se on vuorovaikutusta, kohtaamista ja kohdatuksi tulemista, läsnäoloa ja tunteita. kykyä olla yhtä aikaa pieni lapsi ja aikuinen samassa henkilössä. Tiedän osan psykologeista tekevän myös näin töitä eli älkää ottako itseenne. Välillä tänne tekstin loppuun pieni turina.. Juttelin muutama päivä sitten yhden tutun kanssa. Hän on esimiehenä. Hän oli käynyt psykologien tekemässä testissä työpaikallaan joitakin aikoja sitten. Psykologisissa kokeissa/testeissä tutkittiin sopiiko kyseinen henkilö esimieheksi. Hän oli saanut testeistä vastauksen, ettei sovi lainkaan esimiheksi. Hän kuitenkin on esimies. Työpaikalla oli tehty kysely työntekijöille, josta hän oli saanut parhaat mahdolliset arvosanat johtamisestaan. Tämä kiteyttää sen mitä mietin. On testejä, joita psykologit tekevät, jotka ovat täysin irti realiteetista. On teoriaa, joka on täysin irti hetkestä. Mitä on hyvä psyykkinen valmennus? Tässä päivän kysymys teille psykologeille, jotka mahdollisesti eksytte lukemaan tätä kirjoitustani.. Voin antaa vinkin ! Se ei ole tavotteiden asettelua, se ei ole rentoutusharjoituksia, se ei ole mielikuvaharjoittelua, se ei ole keskittymisharjoituksia, se eio ole itselleen hyvän hokemista, se ei ole maneereita ja ulkoa opittuja käytäntöjä. Siinä sit mietittävää...
  5. Eka avoin psyykkisen valmennuksen ilta takana. Paikalla 3 ihmistä. Ajattelin että ilta voisi vetää paikalle 0 - 50 ja näin siis kävikin. Olisin toivonut paikalle enemmän urheilijoita ja mietin miksei heitä ilmaantunut. Mainontani oli ehkä hieman puutteellista. En käyttänyt yhden valmentajan minulle suosittelemaa facebookia tai oikein muitakaan internetin ihmeellisiä keinoja. Facebook, jota kuulemma kaikki urheilijat kyttäävät, olisi voinut toimia hyvin, mutta... Moista somea ei minulla ole eikä tule.. Ilmoituksia illasta olin laitellut Liikuntamyllyn seinille 6 kpl. Yritin kalastella kriittisiä paikkoja, mutten tainnut onnistua. Olikohan ilmoitukset nähty vai ei? Täytyy tuumailla lissee.. Kuukausi aikaa tuumailulle. Palataan. Itseä jäi kaivelemaan oma työskentelyni. Olin aika lukossa. Nyt aamusta tajusin miksi. En ole kirjannut alkuviikon psyykkisiä valmennuksia "ulos itsestäni". Minulla on aina tapana kirjata jokainen kerta eli tehdä muistiinpanot puhutuista aiheista ja välillä asioista joita jään miettimään. Nyt kun kirjasin alkuviikon valmennuksia niin huomaan että mieli vapautuu taas ajattelemaan. Harmi. Ei ollut kovin laadukasta työni eilen. Pitää skarpata. Ja yksi oma homma on jäänyt tekemättä. Tuo aloittamani työnohjaus. Se auttaa pitämään mielen keskittyneenä oikeisiin asioihin. En sopinut aikaa työnohjaajani kanssa viime kuun lopulle, vaikka minun piti tehdä niin. Se myös auttaa käymään tässä hommassa kohtaamiani ristiriitoja tai kokemiani hankaluuksia itseni kanssa jollain tavalla läpi. Myös tämä viikkoja jatkunut puolittainen flunssa on verottanut selvästi voimia ja vaikuttaa tekemiseen. Eilen valmennuksen jälkeen suoraan nukkumaan..
  6. Nyt vähän jännää tuo huominen. Ilmoituksia viety viime viikolla Liikuntamyllyn tiloihin ja tänään kävin kattelemassa niin ovat nuo suurimmaksi osaksi paikallaan saaneet olla. Nyt ei enää tarvii jännittää muuta kuin onko ketään tulossa paikalle ja kuin onnistun kursimaan homman lennossa kasaan. Olis aika ankeeta vetää yksin toi ilta Toisaalta aika mukavaa mennä rykäsemään tonne ja nähdä millainen tilaus moiselle on ja sitähän nämä parikertaa nyt ovat, kokeillaan onko moiselle tarvetta. -Sami
  7. Suomen Cup

    Olin kentän kupeessa valmennushommissa ja käväsin katsomassa vähän miltä tuo jalkapallopyhättö näytt Hongan ja Klubin ottelun alla.. lippujen hinta näytti pahalta 15€. Olikin vissiin vaan ennakkoon niin halpoja kuin 10 euroa, vai olikohan niissäkin 5 euron myyntipalkkio tiketillä.. Luulis et olis tääl stadissa ainakin kannattanut laittaa sää ale, kun lunta pukkas ja keli oli aika kurja. Pelaajille myös sään mukainen palkankorotus. Lumityö lisä Ei yllättänyt tuo että Honka hävisi. Paine edellisen voiton myötä oli kasvanut varmaan kovaksi. Oliko joku täältä toljottamassa peliä, miltä se näytti?
  8. Visailua

    Hahaha Arvailin osan ja tulos oli 10/12. Oon mä sit viisas
  9. Suomen Cup

    Kiitos lyhyestä rapsasta ! Mukava päästä vähän tunnelmaan kiinni, varsinkin tuohon syväjäähän josta puhut tuota on tullut koettua. Mä aina välillä ihmettelen et on tää hullua porukkaa ku aina vaan vuodesta toiseen painaa katsomoissa aivan vi..n jäässä Tolla tahdolla mentäs kisoihin ! Honka vs HJK.. nam nam.. aika maukasta. Revanssi Klubille. Tiukkaa tulee olemaan. Vois hiipiä jäätymään. Vai ovatko liput taas 20 euroa, pakasteessa olemisesta.. Helen eli entinen Helsingin energia voisi järjestää kaukolämmöllä lämmitetyt katsomot. Vidduako ne jotain Aleksin katuja lämmittää, ei siellä istu ku kerjäläiset ja nehän ei veroja maksa (Ulkopaikkakuntalaisille tiedoksi, täällä siis lämmitetään kaukolämmöllä Alenksanterin katua.. eli kyllä katsomoiden lämmitetyt penkit ja ehkä lattia olis nannaa, parempi kuin joku lämmitetty katu. Kansanäänestys siitä ja kaikki pääkaupunkiseudun derbyä katsomaan !! Paitsi mä.. oon vetämässä psyykkistä valmennusta silloin Liput näyttivät tiketissä olevan pakastimeen jopa kohtuu hintaiset ! 5-10 euroa. Voisin väittää et kansanäänestyksessä tuo mihin veromarkkoja käytettäisiin, lämmitetty katu olisi hävinnyt urheilustadionin lämmitetyille penkeille
  10. Valmentajana kehittyminen yksi idea..

    Moi vielä Royfish ja muut ! Toi että kiinnostuit heti minun kuvaamastani tilanteesta on juuri se mitä tuolla valmentaja koulutuksiin lisätyllä osiolla voisi olla annettavaa. Ollaan asian ytimessä. Tulit mukaan tarkastelemaan havaintojani ja tuomaan niihin siten lisää syvyyttä kysymyksilläsi ja pohdinnallasi. Nyt kun kerron/perustelen sinulle lisää niin tuo havainto sai ikään kuin lihaa luiden ympärille. Jos jatkaisimme samaa ryhmässä niin se kasvaisi ja sen ymmärtäminen syventyisi. Tämä olisi tärkeä osa valmentaja koulutuksia. Psyykkisen osalta myös. Tätä samaa "menetelmää" käytän joukkueiden kanssa. En koe sitä menetelmäksi, se vaan tulee luonnostaan. Yhdessä tutkimista. Puhun ääneen havaintojani ja opetan pelaajia tekemään samoin, jolloin joukkueelle tulee uusia näkökulmia omaan pelaamiseensa ja lihaa luiden ympärille eli se liha on vissiin sitä itsetuntoa, kun havaintoja itsestä tulee ja ne tulevat sanallisesti osaksi itseä ns. integroituvat minään Kävin tuossa istumassa kahvilla yhden pitämäni ammattikirjoja kirjoittavan kirjailijan kanssa, Harri Hyypän. Hän kirjoittaa ja on mukana monissa organisaatioiden dynamiikkaa käsittelevissä kirjoissa. Hän on ollut mukana monessa ja tehnyt paljon oman alansa töitä. Kävin tapaamassa Harria, koska yhtä kirjaa ei voinut ostaa, se piti saada kädestä käteen Sain kirjasen mukavan kahvittelun merkeissä ja postissa yhden muun myös.. Kolme kirjoitusta Kokemuksesta. Harri Hyyppä. Kustantaja on Organisaatiodynamiikan instituutti. 2017 ja painettu Meedia zone Oü:n toimesta. Kirja käsittelee osittain juuri tuota havaintojen tekemistä ns. insight työskentelyä. Tuolla Organisaatiodynamiikan istituutilla on kirjoja luettavaksi muutenkin.. tuossa linkki. Ovat vielä suurimmaksi osaksi hyvin edullisia kirjoja: http://www.od1.fi/ammatillinen-antikvariaatti/ Mietin pitäisikö minun laittaa tänne kaikki tekemäni havainnot tuolta Liikuntamyllystä viimeisen parin kuukauden ajalta. Tunteja on kertynyt varmaan 100 ja tekstiä vihkoissa on varmaan saman verran eli tuo 100 sivua. En tiedä olisiko havainnoistani iloa muille, ehkä jos syvemmin aiheesta kiinnostuneita on lukemassa. Havainnoista pitäisi jutella ryhmässä, se olisi pikemminkin se juttu. Minun havainnoista ja muiden tekemistä. Se olisi kehittävää. Havaintoni eivät ole mitenkään ihmeellisiä. Kiinnitän huomioni psyykkiseen puoleen ehkä enemmän kuin fyysisiin ominaisuuksiin, jota valmentajat Myllyssä kuulostivat tekevän. Havaintoni ovat usein pikemminkin huvittavia ja välillä ihan hassuja. Uskon kuitenkin, että havainnointia tekemällä on mahdollista oppia paljon lisää ja oppia olemaan tietämättä liiaksi. Tavallaan on hyvä tietää, mutta se mielen avoimena pitäminen ja kysymysten esittäminen on tärkeää. Tutkiminen on se tärkein tie kehittyä. Kun alkaa tietämään jo kaiken niin voi lopettaa hommat..
  11. No ni.. päivämäärä lyöty lukkoon. Ens perjantaina 6.4.2018 klo 18-20 kaikille avoin psyykkisen valmennuksen ilta Liikuntamyllyssä. Tervetuloa Toinen päivä myös tulossa, mutta en vielä laita päivämäärää tähän varmaksi, vaikka sen tuohon ylös jo korjasinkin. On mentävä nyt vähän kädestä suuhun, kun rakkaudessa on pieniä ryppyjä. Yritän varmistaa toisen päivän tänne viimeistään viikkoa ennen sen ajankohtaa.
  12. PÄIVÄN PELI !

    Tänään olis tarjolla 20 vuotiaiden SM karsintaa Talin hallissa klo 15.15 ja pelissä kohtaavat PK-35 vs FC Inter.
  13. Suomen A-Maajoukkue, yleistä asiaa

    No, nyt menossa harjoituspeli Makedoniaa vastaan ja aika kuraa näyttää olevan. Intensiteetti on olematon. Sitä ei kyetä itse luomaan tai sitä ei kyetä ylläpitämään. Jolle hölkkää kaikkien välissä. Pelaajien hätäily näkyy ajoittain tilanteissa. Tatsi on aika heikko.. Miksi? Mä odottaisin vähän kovuutta ja vauhtia lisää. Pelaavat kuin pahassakin sunnuntain krapulassa olevat isomahaiset miehet. Ei pahalla isomahaisia vastaan, mutta nyt on kyse huippu-urheilijoista. Kropasta luulisi löytyvän vääntöä ja tehoja aika hiton paljon enemmän.. Tehoja näkyy välillä liikkeessä, mutta niiden ajoitus on myöhässä ja koivet kopisee. Jännitys, pelko ja varmistelu näkyvät siten..
  14. Hyvä itsetunto

    Miten tuo hyvä itsensä tunteminen sitten vaikuttaa itsetuntoon? On paljon helpompi luottaa itseensä, kun tietää mitä on. Kun tunnet itsesi ja tiedät miksi mitäkin ajattelet ja mitä mieltä olet asioista, ymmärrät omat motiivisi. Sinun ei tarvitse epäillä itseäsi ja ajatuksiasi, vaikka muuttuva maailma niitä jatkuvasti kyseenalaistaa tai joudut kohtaamaan eriäviä näkökulmia. Ymmärrät itseäsi ja tapaasi elää, hyväksyt sen rajoitukset ja näet sen hyödyt. Se on itsetuntoa. Säilytät itsesi ympäristön paineessa.
  15. Hyvä itsetunto

    Tarinan lisäksi voisin saman tien jatkaa aiheesta. Innostusta piisaa sen verran just nyt.. Hyvän itsetunnon pohja luodaan lapsuudessa. Missä siellä? Mistä se tulee tai miten? Jos olet riittävän hyvä vanhempiesi silmissä, se on on tärkeä tekijä, mutta jos sinussa on aina jotain vikaa tai korjaamista niin se jää elämään mieleen, koet itsesi sellaiseksi. Itsetuntoa voi rakentaa myöhemmin, jos se lapsuus on ollut sen rakentumisen kannalta paska. Se on vähän raskaampaa aikuisella iällä ja työlästä psyykkistä hommaa, mutta kannattaa, sillä maksaa itsensä takaisin. Miten sitä sitten rakentaa aikuisena? Itsetunnon pohja on isolta osalta myös itsetuntemusta eli tunnet itsesi ja hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet. Hankalin puolia itsensä tuntemisessa meille tuntuu olevan usein omien tunteidemme tunteminen ja hyväksyminen. Moni tässä kohdin yrittää oikotietä ja päättää ryhtyä hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, mutta ei tee muuta työtä asian eteen. Se päättäminen itsensä hyväksymisestä sellaisena kuin on ei vielä tarkoita yhtään mitään. Se on vähän sama kuin sanoisi, etten kuuntele itseäni enää, sitä puolta itsessäni joka sanoo etten ole hyvä tai kelpaa. On tärkeää tutkia, mitä mielestä löytyy. Se on tämän psykoterapia koulutuksen antia parhaimmillaan ja sitä pitäisi osata käyttää myös monessa muussakin. Ei kyse ole kuin tutkimisesta. Tutkia omia ajatuksia ja tunteita. Ajatuksia aluksi helpompi, mutta ajan kanssa myös tunteita. Ajatusten takaa ne tunteet löytyvät. Monesti tunnetason asiat ovat piilossa myös itseltä, kun niistä ei ole totuttu arjessa puhumaan. Ne on ajatusten, sanojen takana. Ihan lähellä, mutta niin kaukana Mikä siinä tunnetason jujussa sit piilee, miksi se tunteista puhuminen nostaa itsetuntoa? Yritetään.. Kun tiedän mitä tunnen ja osaan kertoa siitä sanoilla toiselle. Usein se kertominen on vaikeaa, koska tunteisiimme liittyvät ajatukset ovat niin lapsellisia (usein syntyneet siis meidän ollessa lapsia) ja häpeämme niitä nyt aikuisina. Jos kuitenkin pystymme puhumaan tuosta häpeästämme, joka estää puhumista ja lamaannuttaa, opimme sietämään sitä, sietämään että meissä on myös pienen lapsen tunteita. Opimme hyväksymään tunteita/puolia itsessämme, niitä juuri, joita vanhempamme eivät ehkä osanneet/kyenneet. Kun häpeä ei estä meitä puhumasta, mutta on olemassa, emme ole häpeämättömiä ja julkeita, mutta pystymme puhumaan tunteistamme tai niihin liittyvistä ajatuksista, jolloin ymmärrämme niitä myös toisissa. Arvostus ja kunnioitus itseään kohtaan syntyy ja sitä kautta myös toisia kohtaan. Vapaus itsemme kanssa saa alkunsa. Kun pystymme puhumaan myös häpeästä, joka siis estää usein puhumasta niin siitä tulee meille myös "ystävä". Kun tunteista puhuu niin joutuu kohtaamaan uusia tunteita. Kun tunteita on paljon on vapautta paljon. Tunneälyä, tilannetajua, herkkyyttää, luovuutta. Kun tunteita yrittää olla tuntematta, vältellä niiden tuntemista tai kieltää ne, sitä on vankilassa itsensä kanssa. On paljon puolia tai osia itsessä, jotka eivät ole käytössä. Itsetunto ei ole itsensä piilottamista muilta tai itsessään olevien tunteidensa pakenemista, se on tutkimista, löytämistä, puhumista, kokemista, ilmaisua ja vapautta elää sellaisena kuin ihminen on. Meille ovat kaikki tunteet ominaisia jostain syystä, ei niitä meissä turhaan ole.
×