Jump to content

Sami Paakkanen

Members
  • Content count

    1,401
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Sami Paakkanen

  1. PÄIVÄN PELI !

    Tänään olis stadikalla pari peliä.. Naiset pelaa klo 13 ja sit klo 19 Regions Cupin finaali eli kolmosen kovat kohtaa Kontu vs. Tampereen poijjaat. Nuo poimitaan ja muistakee lämmintä päällä, ehkä varuiks sadevarusteet reppuun ja alusta hanurin alle..
  2. Terve kaikki ! Tämän otsikon alla voisi olla ajankohtaista tietoa kaikista mahdollisista jalkapallopeleistä, mitä tänään tai huomenna tarjolla ja missä? Itseä kiinnostaa katsella jalkapalloa laidasta laitaan, niin kotimaisia alasarjan pelejä kuin koviakin pelejä, mutta aina ei tiedä milloin ja missä pelit ovat, tämän otsikon alta helpotusta ottelunälkään. Huomenna taitaa tulla tämä: CONCACAF Gold Cup 2015 Final Jamaica vs Mexico -Sami Aihe siirretty /Moderator
  3. Etävalmennus tietokoneella

    Tervehdys. Tätä etää on nyt kokeiltu pari kautta. Voin kertoa ettei toimi. Ihan kuraa. Ihan hauskoja sessioita on ollut, mutta.. Jos joku sanoo että hyvää tämä etä on niin hän ei ole tainnut saada kokemusta hyvästä psyykkisestä valmennuksesta. Olen kahden ryhmän kanssa tehnyt etää sekä myös kasvokkain aikana ennen tätä saatanan ruttoa. Molempien ryhmien kanssa olen työskennellyt noin neljä vuotta eli yli kaksi vuotta ennen koronaa kasvokkain ja sitten tämän ruton aikana noin puolitoista vuotta. Molemmat ryhmät ovat todenneet lähes yksimielisesti ettei tämä etä ole oikein mistään kotoisin. Olen ryhmien kanssa samaa mieltä. Jotain hyviä puolia etähommissa myös on, mutta negatiiviset puolet vievät helposti voiton. En voi suositella etävalmennusta oikein missään tapauksessa vakituiseksi tavaksi työskennellä, jos haluaa tehdä laadukasta psyykkistä valmennusta tai saada laadukasta psyykkistä valmennusta. Lisäksi paljon on kiinni myös valmentajasta sekä itsestään, onko valmis tekemään itsensä kanssa töitä eli ei kasvokkain näkeminen mikään autuaaksi tekevä asia ole. Paskaa mahtuu varmasti joka kadulle, kun puluja on niin vitusti. Etsi siis itsellesi toimiva tapa saada psyykkistä valmennusta eli toimiva valmennussuhde tai toimiva ryhmä. Joskus paskankin valmentajan kanssa homma hoituu, jos ryhmä on kova tekemään töitä ja pystyy pitämään itsensä sopivassa "tilassa". Näin välillä myös mun kanssa. Summa summarum, etä ei vain ole niin tehokasta. Jos karkeasti arvioisin niin se syö valmennuksen tehosta vähintään 50 % pois. Etä on siis aika pliisua verrattuna kasvokkain tapaamisiin. Yksilötyössä saattaa olla hieman toisin, siitä minulla ei ole kokemusta tämän etähomman osalta. Ajattelen siinä kuitenkin olevan myös samoja negatiivisia puolia mukana kuin ryhmätyöskentelyssä. Ehkä näitä etätyön menetelmiä voisi myös kehittää. Voisin yrittää miettiä puitteita tarkemmin. Kuinka tämän voisi saada toimimaan paremmin. Jotain viilaamista pystyisi, mutta.. Osa tärkeistä palasista on kyllä mahdoton saada etätyöskentelyyn mukaan, kaikki ei vain välity bitteinä riittävällä tavalla. Kehittämistä kaipaisi ryhmissä ainakin luottamuksen osalta. On vaikea tietää tai rajata "tilaa", kun jokainen on kotona koneellaan, junassa, kävelyllä, pyöräilemässä tai töissä. On hyvä että voi osallistua lähes mistä vain. On kuitenkin vaikeaa puhua hyvin henkilökohtaisista asioista etänä. Miksi on niin vaikeaa sitten. Tunnelmaa tai ilmapiiriä on vaikeampi aistia tai luoda tai se ei vain synny niin hyväksi ja syväksi etätyöskentelyssä. Tuo rajattomuus tilan osalta on vaikea asia hallita. Kun on mahdoton hallita puitteita eli tilaa ja sen tuomaa turvaa niin tärkeimmät tekijät kärsivät valmennuksessa eli turvallisuus ja luottamus ovat aika kepeissä kantimissa. Kun tapaa kasvokkain, voi jokainen läsnäolija itse havaita paikan ja ihmiset joko turvalliseksi tai sitten ei. Etätyöskentelyssä ei toimi. Et voi osallistujana nähdä toisen ympärillä olevaa, mitä kameran kuvan ulkopuolella on. Jokainen varmasti ymmärtää ettei hyvin henkilökohtaisista asioita halua puhua, jos ei tiedä kuka on kuuntelemassa. Tilaa on mahdotonta siis havainnoida etätyöskentelyssä. Et voi käyttää aistejasi turvallisuutesi palveluksessa. Tilan osalta jää aina pimeitä kulmia ja me olemme ihmisiä eli "pimeään" on helppo kuvitella uhka (pelkäämme pimeää tai vierasta). Se uhka voi olla vain sisällämme oleva intuitiivinen kokemus/tunne, joka ei katoa selittämällä tai näyttämällä kameralla tilan olevan tyhjä. Se havaintojemme ulkopuolella oleva näkymätön aiheuttaa meissä luonnollisesti varautuneisuutta (kuten se kun puhumme jostain "pahaa" selän takana, niin vilkaisemme olkamme yli havainnoidaksemme tilaa). Etätyö voi sopia erittäin hyvin joihinkin kokouksiin, joissa käsitellään listan asioita ja puhutaan itsen ulkopuolisesta. Henkilökohtaisesta puhumisesta etätyö leikkaa pois erittäin tärkeitä osia. Etätyössä jää mainitsemistani syistä vähemmälle tai paljon pienempään rooliin se psyykkinen syvempi työ. On vaikea muuttaa itsessään mitään, jos ei voi olla rehellinen ja tarkastella turvallisesti itsessään olevaa. Olen myös kuullut että joillekin etä on sopimut yksilötyöskentelyssä paremmin. Juttelin yhden tutun psykoterapeutin kanssa, joka on tehnyt etää ja hänen yksi asiakas sanoi että etä on helpompi. Kyseisen asiakkaan/potilaan on vaikea lähteä pois kotoa, on vaikea olla kasvokkain samassa tilassa, on vaikeampi puhua kasvokkain. Joissakin tapauksissa etätyöskentely voi mahdollistaa hoidon. Vähän on parempi kun ei mitään. En tiedä miten mitään tällaista voi edes mitata, mutta yritänkin vain avata toimimattomuuden puolia. Tässä sunnuntain aamujorinat. Katellaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mukavaa syksyä !
  4. Etävalmennus tietokoneella

    Jakoon tietoa ja kokemuksia. Mitä hyvää, mitä huonoa ja vähän tuumailua, kuinka tämä etävalmennus netin välityksellä eroaa kasvokkain tapahtuvasta psyykkisestä valmennuksesta ja tietenkin ryhmätyönä tehtynä. Nyt kokemuspohjana toimii 8 valmennuskertaa. Minulla on ollut muutaman eri ryhmän kanssa ollut nämä valmennukset. Sovelluksina on ollut Teams, Zoom ja Meet (muistaakseni näin). Ryhmien koko vaihdellut neljästä 16:sta. Neljän ryhmän kanssa olemme vetäneet 2 h kerralla ja yhden kanssa 1,5 h/krt. Tauko on pyritty pitämään välissä, juotavan täydennystä ja vessaa varten sekä pieni huili intensiivisessä kontaktissa. Kaivan tähän postaukseen myöhemmin muutaman muitiinpanon omista kokemuksistani ja ajatuksistani, jotka olen kirjoittanut heti valmennusten jälkeen. Nyt vain mietteitä ja ajatuksia. Valmennus on toiminut ihan ok. Olemme keskustelleet välillä hyvin kepeistä ja välillä taas hyvinkin tärkeistä ja luottamuksellisista asioista. Itse epäilin alkuun, että tuo verkossa oleminen voi olla luottamuksen osalta hankalaa, kun ei näe mitä kameran ulkopuolella tapahtuu ja osalla ei edes kamera päällä. Välillä ruudulla hyppää joku ulkopuolinen ja välillä taas kuuluu taustalta jotain kodin ääniä. Itseäni aina noina hetkinä mietitytti, oliko kuuntelemassa muita, mutta suurin osa oli kuulokkeet päässä kotonaan, jolloin ulkopuoliset jäivät ulkopuolisiksi. Osalla ei ollut kuulokkaita ja näki että he puhuivat välillä ulkopuoliselle samassa tilassa olevalle ja todennäköisesti ulkopuoliset kuulivat meidän muiden puheen samaan aikaan. hieman arveluttavaa, mutta juttu luisti melko kivasti kokonaisuutta ajatellen. Nuo pienryhmät olivat hyvä jako, kun palloliiton erotuomareiden kanssa vedimme kuuden hengen ryhmissä. Ryhmät noin pieninä ovat hyvin haavoittuvia eli pieni koko kärsii nopeasti ryhmän rikkauden edusta, jos poissaoloja on. Kerran oli vain neljä paikalla. Toki hyvää ja initensiivistä keskustelua saa neljällä, mutta näkökulmien vähäinen määrä rokottaa tuota kaipaamaani rikkautta, joka isolla ryhmällä on mahdollista saavuttaa. Osa koki hyvänä tuon etänä tehtävän valmennuksen, kun ei ollut muiden nähtävillä ja muut eivät voineet tulkita heidän ilmeitään, reaktioitaan ja eleitään. Minä taas ajattelen sen köyhdyttävän valmennusta ja valmennuksen mahdollisia hyötyjä. Kentällä olet myös muiden nähtävillä jatkuvasti ja juuri niistä asioita olisi hyvä ryhmässä työstää ja harjoitella. Itseäni tuo ihmisten näkymättömyys häiritsi tai vei paljon pois, kun ei nähnyt ihmisiä ja heidän reaktionsa jäivät piiloon. Välillä niiden kautta saa nostettua tärkeitä asioita esille, joita ei muuten tuoda näkyväksi. Etänä tämän valmennuksen tekeminen mahdollistaisi kyllä valmennuksen ihan mihin vain ja millä ryhmällä tahansa. Eli se tuo mahdollisuuksia. Se on myös valmentajalle paljon kepeämpää ja tavallaan pelkään sen tulevan muotiin, koska työn vaativuus kasvokkai on myös sen rikkaus ja jos sitä paetaan etätöihin niin ala kärsii siitä. Täydentävänä tämä voi toimia joskus, mutten itse suosittelisi ryhmätyönä tehtynä jatkuvaa verkon välityksellä tapahtuvaa valmennusta. Helpolla saa rahaa kerättyä, jos tähän lähtee. Toki taas voi sanoa että tyhjää parempaa tämä etävalmennus. Itse huomaan sen olevan myös yhtä kuluttavaa kuin kasvokkain tapahtuvan. Minulla ollut viikon aikana kolme tapahtumaa ja se vkl menee kyllä lepäillessä sen jälkeen. Intensiivistä touhua. Jatkan myöhemmin lisää...
  5. Suomen A-Maajoukkue, yleistä asiaa

    En heti tajunnut viestiäsi, kuinka valmentajien vaihto yhdistyi pelaajille asetettuun tavoitteeseen olla josssin vaiheessa Huuhkajissa. Mä mietin tota valmennuksen vaihtoa tai pikemminkin sen ymmärrystä tai tutkimista, mitä tapahtuu kun parin vuoden pestin jälkeen valmennuksen tulokset usein (mun näkökulmasta) putoaa.. Kuten meidän rakkaassa maajoukkueessa ehkä on käymässä.
  6. Suomen A-Maajoukkue, yleistä asiaa

    Tarkoitatko Mati nyt että valmentajilla tulee olemaan jokaisella paikkansa Huuhkajissa vai pelaajilla?
  7. Suomen A-Maajoukkue, yleistä asiaa

    Mä vähän pelkään että Riven kaista on kohta ummessa. Usein käy niin että "hype" joukkueessa kestää sen pari vuotta ja sit alkaa työmaa. Alun huuma ohi. Tunteet ja hienot ajatukset tulevat sotkemaan avointa mieltä ja se tuntuu koko joukkueen nahoissa. Vaatisi psyykkistä työtä pitää paketti kasassa ja jatkaa flow:n ylläpitämistä. Ei helppo työmaa. Toivottavasti Rive hanskaa hommaa ja hoksaa ottaa apuja vastaan. Niitä on varmasti tarjolla ja jos ei muilta niin mä voin aina auttaa majuu hädässä Syrän sykkii kuitenkin niin vahvasti pallon puolesta ja tässä maassa juurtuneena elämää elän. -Sami
  8. Terve taas kaikille Tuumailin tässä valmennuksen lopettamista, en siis itse lopeta, mutta ryhmän päättyminen ja sen päättäminen mielessä. Aihe nousee tietenkin taas omasta, tästä hetkestä. Olen valmentanut siis Atlaksen naisia käsipallossa nyt neljä vuotta ja kausi siellä päättyi psyykkisen valmennuksen osalta. Jatkoja ei ole sovittu joukkueen kanssa. Joukkueen johto vaihtui samalla, uudet "jojot" astuvat remmiin. Tyttöjä minä aluksi valmensin, mutta ovathan nuo kasvaneet ajan kuluessa naisten sarjaan. Pelaajapula vaivaa lajia, paitsi parilla suuremmalla seuralla ovat penkit täynnä ja pelaajista monet joutuvat istumaan penkillä ison osan kaudesta. Hölmöä jos miettii lajia ja sen kehitystä. Toki nuo pelaajia hamstraavat seurat voittavat sarjan melko varmasti kaudesta toiseen, mutta lajin kannalta tuhoisaa.. pienet kuihtuvat pois, sarja köyhtyy, tasoero on liian suuri tasaisten pelien aikaansaamiseksi ja kehittyminen niin pelaajilla kuin joukkueillakin jää jälkeen muista maista. No, nyt kausi on päättynyt ja ainakin omalta osalta tuntuu että aikakausi käsipallon saralla on päättynyt. Haikea olo. Joukkue jää varmasti mieleeni mukana kulkevana muistojen ketjuna. Muistan hyvin sen pelin, kun nuori joukkue naisten sm-sarjassa voitti ensimmäisen pelinsä. ilon kyyneleet vierivät poskille katsomossa, kun pelaajat rynnistivät tekemään kasaa summerin soidessa pelin päättymisen merkiksi. Muistan myös hyvin sen hetken ja tunteen, kun tytöt hävisivät tärkeän pelinsä mitallisijoista pelattaessa. Se pettymyksen ja epäonnistumisen vahva kokemus itselläni oli myös syvällä sisälläni. Muistan ne hetket valmennuksesta, kun ensimmäisellä kaudella naisten sarjassa tuli isoin luvuin takkiin ja mieli oli meidän tavatessa niin pohjalukemissa, että itselläni kesti pari päivää toipua synkkyydestä. Muistan ne hetket kun jouduin pistämään valmentajan selkä seinää vasten ja otimme yhteen pelaajan edun nimissä. Muistan ne hetken kun joukkue työskenteli, jakoi, kasvoi ja vahvistui. Nyt jälkeen päin on ihana muistella kulunutta. Näen kuinka pelaajat ovat kehittyneet ja kasvaneet ihmisinä kohti aikuisuutta. Yliopistot kutsuvat. Käsipallo, ystävät ja rakkaus vievät maailmalle. Jokaista kuitenkin rikkaampana. Ystävyys ja jakaminen ovat elämässä tärkeitä asioita. Ne ovat niin tärkeitä että valmennus ei saisi unohtaa niitä koskaan voiton kiihkossaan tai oman kunnianhimonsa sokaisemana. Osaan helposti kertoa, miltä tuntuu kun on tervetullut joukkueeseen ja tulee hyvin kohdelluksi, sitä olen osakseni joukkueessa saanut. Toivottavasti olen osannut olla sitä myös joukkueelle kaikkinensa. Työni on helpompaa, kun työtäni ei yritetä liikaa ohjailla ja annetaan työrauha. Tiedän että olen onnistunut joissain kohdin sekä myös epäonnistunut välillä. Aina en ole kuullut mitä minulle on sanottu ja välillä olen löytänyt rivien välistä sen jonkin. Ihania ja kamalia hetkiä. Arvokkaita muistoja. Viimeinen valmennuksemme oli paljon noita yhteisiä muistoja ja haikea tunnelmaltaan. Sain kuulla muistoja ajalta ennen minua ja myös ajatuksia tulevasta. Sain olla jakamassa paljon neljän vuoden sisällä. Korona vei pois paljon, mutta se olisi oma lukunsa. Muistot ovat tärkeitä ja niitä on hyvä vaalia. On tärkeä aina muistaa elämässä, mitkä ovat niitä tärkeitä asioita. Täytyy mennä vielä katsomaan pelejä, kun syksyllä kausi taas käynnistyy. Haikea olo. Tuttuja pelaajia, lämpöä, jakamista, yhdessä tekemistä.. kukapa tuollaista ei jäisi kaipaamaan. Nyt on jo helppo kuvitella, kuinka olisi mukava nähdä tuttuja pelaajia kentällä, uusissa joukkueissa, vanhan uudelleen rakentumista tutkaillen katsomosta. Hymyillä tutuille ja saada vastaukseksi hymy. Ihanaa kun on kesä ! -Sami
  9. Etävalmennus tietokoneella

    No. Nyt tovi luppoaikaa ja voisi tähän muutaman sanan lisäillä. Puolen tunnin kuluttua alkaa valmennus eli aikaa vain pieni tovi siksi.. Yksi vuosi siis tehty tätä valmennusta etänä ja sen pohjalta nyt kirjoittamassa. En ehdi kovin kummoisia nyt kirjoittamaan, mutta tyylille uskollisesti.. jäsentelemättä ja vailla selkeitä rakenteita taas tekstiä suoltamassa. Osa on minun havaintoja ja osa ryhmäläisten. En erottele niitä nyt tässä, mutta yritän muistella mitä Joulun alla puhuimme. Muistiinpanot eivät luonnollisesti ole juuri nyt käsillä, kun näin äkkiseltään innostuin muutaman sanan kirjoittamaan. Etä ei toimi. Tunnetasolla paljon puutteita. Voi puhua teknisesti asioista, mutta se syvempi kerros jää melko kevyeksi. Rakenteita/rajoja myös paljon vaikeampi hallita ja monelta osin melko mahdotonta. Joskus joku osallistuu ulkoa käsin ja joskus se on juna, josta käsin ollaan mukana. Mahdollistaa tietenkin osallistumisen matkankin takaa, mutta.. Tila on usein jokaisen osallistujan koti tai muu rajoiltaa hyvin erilainen paikka, kuin joku vakituinen tila. Usein etänä kun tehdään hommia niin ihmisten omissa tiloissa on muutakin elämää, joten ryhmän tila ei ole suljettu ja luottamus rakentuu siksi hyvin erilaiseksi. Ryhmäläiset itse nostivat esille, että sitoutuminen on löyhempää myös etänä. On helpompi jäädä pois kuin kasvotusten tapaamisilta. Nyt muutimme viime vuoden toimintaa palloliiton ryhmän osalta. Viime kaudella jouduimme pilkkomaan ryhmän kahteen osaan. Tai pilkoin ryhmän kahteen osaan. Yksi 19 hengen etänä kokoontuva ryhmä tuntui niin vaikealta, että kokeilimme jakaa ryhmän kahtia. Ryhmiä oli myös mahdollista muuttaa sen mukaan, kun aikataulu sattui menemään ristiin. Vaihtuvuus koettiin luottamusta rikkovana/vaikeuttavana tekijänä. poissaolot myös vaikuttivat paljon enemmän, kun ryhmä oli kooltaan pienempi. Selkeä viesti ja kokemus minulle tuota menneestä etävuodesta jäi, ettei psyykkinen valmennus toimi niin hyvin etänä. Ehkä tähän liittyy myös tutulta opettajalta kuulemani kokemus, ettei etänä näe aina oppilaasta onko hän avun tarpeessa vai ei eli pimeä ruutu ei kerro tunteista kovin hyvin.. Ryhmää vaikeampi myös havainnoida pieniltä ruuduilta ja kasvojen mikroilmeet, joita luemme ovat kooltaan vieläkin mikrompia. Ei näin vanhalla enää näkökyky riitä. Voisin väittää, että osa tunteista välittyy myös puhtaan kemian muodossa eli aihe jota on myös tutkittu käy tässä toteen.. haistan/haistamme tunteita Tunteet eivät välity niin hyvin koneen kautta. Ryhmän kokoontuessa kasvotusten ovat tunteet usein aivan eri tavoin aistittavissa. Se on varma se. Tunteiden kanssa se tärkein työ tulee juuri tapahtua ja jos ne eivät oikein välity niin työ on aika typistetyssä muodossa ja vähän sinne päin.. Uusi vuosi ja uudet kujeet. Olemme uuden ryhmän kanssa tavanneet nyt kerran ja vartin kuluttua on toinen tapaaminen tämän vuoden osalta. Palaan aiheeseen myöhemmin.. Mukavaa alkanutta vuotta kaikille ! -Sami
  10. Suomen A-Maajoukkue, yleistä asiaa

    On kyllä ilo katella maajoukkueen pelejä ! Mä luulen et homma kiteytyy Riveen. Kuten joskus manailin että on meillä Suomessa hyviä johtajia niin nyt on yksi maajoukkueessa Joukkue pelaa rauhassa. Taidot pääsevät esiin, luovuus kukkii ja rohkeutta piisaa ! On todella laadukasta jalkapalloa ! Ilo ja nautinto katsella Ei tarvittu kuin hyvä johtaja niin hyvät pelaajat saavat kukkia ja joukkue ennen kaikkea on joukkue ! Ihan törkeen hyvää johtamista Riveltä
  11. Vitutusketju

    Oli muuten viimenen kerta ku ajan Isoon vitun Omenaan autolla ! Paska parkkihalli kun ei kovin selkeästi esillä missään että maksaa. Hämäävä tapa taas kerran. Nykyään kaikki kauppakeskusten parkkihallit ovat maksuttomia ja tuo paikka velotti 1,5 tunti. Luulin ettei maksa, kun jossain näkyi kiekon kuva ja 2 h... Tänään tipahti postilaatikosta maksumuistutus. En mä ole mitään vitun laskua saanut, joten eikö tuo muistutus ole aiheeton? 1,5 € muuttui nyt 6,50 € hintaiseksi pysäköinniksi ja lähettivät kjurvat vielä kaksi vitun laskua samasta keikasta, sama aika ja paikka.. Paskaa touhua. Ihan käsittämätöntä rahastusta. Kusipäät. Vittu. Kyllä pitäisi valtion tollasta paskaa suitsia jollain keinolla. Toi on vittu kusetusta. No, ei tarvii enää KOSKAAN mennä tohon kauppakeskukseen ! Vituttaa ku pientä oravaa auton renkaan alla ! -Sami
  12. Häpeä ja sen lamaannuttava voima

    Häpeä taas pinnassa Ei sen kanssa helppoa ole. Se on puhdasta yksinäisyyttä ja itseensä käpertymistä. Ihminen kääntyy häpeänsä kanssa sisäänpäin. Joillakin se liiallinen häpeä kääntyy taas häpeämättömyydeksi. Tätä näkee paljon myös, jos osaa katsoa. PItää tosin ensin tuntea oma häpeänsä niin tuokin on helpompi nähdä. Häpeä on ihan vitun raastava tunne. Sille ei usein ole sanoja, koska se on syntynyt meille niin varhaisella iällä, lapsena jolloin sanoja vasta opetellaan. Häpeä pienenä syntyy esimerkiksi siitä, kun ei tule nähdyksi omana itsenään ja ei koe itseään tärkeäksi toiselle (vanhemmalle). Tämä voi käytännössä tarkoittaa sitä, ettei pienen lapsen tarpeita nähdä. Esimerkiksi pienen lapsen ollessa kiukkuisena kaupan lattialla makaamassa ja huutamassa, lapselle käännetään usein selkä ja lähdetään kävelemään pois. Samalla paheksutaan vihan ilmaisua ja kuten niin usein näkee "aikuisten" toimivan uhkaavan vielä hylkäämisellä ("Jää sitten tänne, me lähdetään"). Monesti tilanne juontaa juurensa siihen hetkeen kun lapsi ymmärtää ettei saa haluamaansa karkkia tai lelua kaupasta. Tässä kohdin kypsä aikuinen osaa ottaa lapsen syliin, tarjota turvan sylissä vihaiselle lapselle ja laittaa/antaa rajat. Lapsi ei voi satuttaa aikuista kiukutessaan, mutta saa olla pettyneenä vihainen ja kokea olevansa hyväksytty ja tulevansa nähdyksi myös vihaisena. Aikuinen voi sanoa esim: "Taidat olla pettynyt, kun et saa sitä tai tätä ja saat olla siitä vihainen". Lasta joutuu tuolloin usein pienen tovin rauhoittelemaan ja sen jälkeen taas ostosreissu pääsee jatkumaan. Tämä on tuttua monelle vanhemmalle. Kun ihminen eristetään yksin ryhmässä, tämä aiheuttaa häpeää; "Enkö kelpaa, enkö riitä, olenko liian vähän tai liian paljon jotakin, olenko viallinen, eikö kukaan pidä minusta, yms.". Tämä eristäminen on usein kiusaamisen muoto, kuten koulussa niin monelle on käynyt. Moni on kokenut samaa myös harrastuksissaan ja kaveriporukassaan, ehkä urheilujoukkueessa joko pelaajana tai valmentajana kun joku saattaa erikoislaatuisuutensa vuoksi joutua mustamaalatuksi tai paheksutuksi tai joskus häntä pelätään ja siksi tuo eristäminen on niin voimakasta. Tämä yksin jättäminen aiheuttaa häpeää. Yksinäisyyden kokemus häpeän vallitessa on voimakasta. Joskus olet kuin haamu muille, lävitsesi katsotaan tai sinua ei huomata. Varsin usein tämä toteutuu kun menet uutena vanhaan ryhmään mukaan. Toisilla on historiansa ja juttunsa. Ei niihin pääse aina nopeasti sisään, sillä ne jutut ovat rakentuneet "vanhojen" välille pitkän ajan kuluessa. Joillekin tuo ulkopuolisuus on niin musertavaa, että he vetäytyvät kokiessaan sitä vähänkin ja näin mahdollisuus päästä osaksi ryhmää pienenee. Usein se mukaan pääseminen vaatii läsnäoloa ja avoimuutta. Häpeä . . . jatkuu
  13. Terve. Aihetta olen sivunnut jo monessa kirjoituksessani, mutta sen voisi nostaa omaksi aiheekseen. Laitan nyt aluksi linkin netistä löytämääni tekstiin: http://www.sirkkasantapukki.fi/voi_hyvin_artikkeli.pdf Häpeä näkyy usein kentällä, sekä haastatteluissa. Seuratkaa pelaajia ! Katse kääntyy varpaisiin turhan usein.. Mitä hävettävää on epäonnistumisissa? Niitä tulee kaikille. Aihe on erityisen tärkeä meidän maassa, jossa kyseinen tunne on niin näkyvä ja lähes käsin kosketeltavissa. On asioita, joita on syytäkin hävetä, mutta varman maalipaikan missaaminen ei ole sellainen !
  14. PÄIVÄN PELI !

    Oisko päivän kuumin peli täs maas alkamassa... EPS vs Honka 2 div. Uskalletaan ku ei paskota viel housuun kuten liigassa, paikallispeli Derby ja sit vastakkain kovat jengit ! Ilma pirun kuuma, mut ei paha katsomossa olla ! Vidu kuin nättii ! Täytyy antaa propsit EPSn lippujen hinnoille eli 5€ fläbä ! Ja kiska päädys veistelee käsin burgerit, joiden käry nostaa veden kielelle !!! Hinta 10 tai mini 8... jäi väliin ku menos täs syömään. Melko vaisu eka puolikas. Missä pelin kuumuus on!?
  15. Tässä kun ikää puskee joka päivä lisää niin huomaan miettiväni elämääni, millaisia tarpeita elämässäni on ollut ennen ja millaisia tarpeita minulla on nyt. Mietin myös, kuinka tarpeitani olen saanut tyydyttää ja kuinka niitä on tyydytetty muiden toimesta. Tarpeet ovat tärkeitä, ne luovat halua ja motivaatio voimistuu sen seurauksena. Millaisia tarpeita elämä pitää sisällään? Itse olen urheillut ikäni ja se on ollut ajoittain tuskaa ja usein vanhemmilla päivillä silkkaa nautintoa. Nuorempana lajin ja elämän äärellä tuskaa herättivät tunteet. Oli paljon erilaisia tunteita ja niiden kanssa oli vaikea olla, kun niitä ei oikein itsessään ymmärtänyt. Tarpeita oli pinnan alla ja ne olivat niin voimakkaita, ettei edes voimakas ahdistus tai tuska häirinneet niitä. Tarve pelata joukkueessa oli niin voimakas. Kun mietin nyt itseäni nuorena niin jalkapallon kautta tyydytystä tarpeilleni sain sen yhteenkuuluvuuden tunteen tyydyttymisestä, kun ulkopuolisuus vähenee ja on osa jotain suurempaa. Harrastaminen nuorena hiipui ehkä myös juuri samasta syystä kun, se urheilu ja joukkueeseen kuuluminen olivat vähän heikentyneet / hiipuneet. Mikä siinä sitten hiipui, ehkä se yhteenkuuluvuus? Monilla joukkueessani oli jotain yhteisiä tekemisiä vapaalla myös ja se myös näkyi joukkueessa. Nuo jännitteet sisälläni saivat minut tuntemaan ulkopuolisuutta ja laji ei enää tarjonnut minulle samalla tavoin yhteenkuuluvuuden tunteen/tarpeen tyydytystä. Lähdin lajin parista paikkaan, jossa sain nauttia enemmän tuon tunteen läsnäolosta eli kavereiden kanssa jakamaan elämää vahvemmin. Valmentaja voi tässä kohdin saada jonkun jatkamaan pidempään, kun ottaa pelaajan/urheilijan siipiensä suojiin ja saa kokemaan yhteenkuuluvuutta. Joku taas on kasvanut erilaisissa oloissa siten, ettei hänen tarpeensa edes tyydyttyisi tuosta kahden keskisestä kontaktista vanhemman ihmisen kanssa. Moni nuori tarvitsee ikäistään seuraa saadakseen tyydytystä tarpeelleen. Tästä aasin siltaa pitkin eteen päin.. Tarpeita on siis monenlaisia. Hyväksytyksi tulemisen tarve on kaikilla syntyjään, mutta sen tarpeen näyttäminen voi olla vaikeaa, jos se on aina torjuttu tai se on jäänyt vaille huomiota tai joillain muilla tavoin sitä on liiaksi kaltoinkohdeltu. Tämä sama tarve tulla hyväksytyksi on tärkeä monessa kohdin harrastamisessa kuin myös elämässä. Jos kokemus on ettei riitä tai kelpaa sellaisena kuin on niin jokaisen on varmasti helppo kuvitella kuinka kivuliasta sellainen on. Jos joukkueessa koet olevasi liian huono tai jotenkin muuten erilainen ettei muut juttele kanssasi niin se yksinäisyys tai ulkopuolisuus, kun ei koe tulevansa hyväksytyksi voi saada olon alakuloiseksi ja vahvasti mollivoittoiseksi. Tunne kun sanot jotain ja kukaan ei edes kuule sinua tai asiasi sivuutetaan. Olo voi olla todella mitätön. Entä se kun koet tulevasi hyväksytyksi? Sinun kanssasi halutaan olla ja seuraasi hakeudutaan, muut kuuntelevat sinua ja asiasi tulee kuulluksi ja sanoillasi on vaikutusta? Nautintoa ja hyvää oloa. Itse olen saanut kasvatuksen, jollaisen seurauksena olen saanut nauttia suurimmaksi osaksi tuota ihmistä, jolla on paljon kavereita ja jonka juttuja kuunnellaan tai voisiko sen sanoa että osaan rohkeasti nostaa ajatukseni muiden nähtäville. Elämä on joiltain osin ollut helppoa, mutta sitten ei kuitenkaan. Jokaisella on oma polkunsa ja sillä omat vaikeutensa Niitä on riittänyt ja riittää aina vaan lisää. Kuinka niiden kanssa pärjää elämässä niin siitä tässä taitaa pitkässä juoksussa olla kyse. Tarpeita, tarpeita ja tarpeita. Aika usein valmentaessani puheeksi on noussut jossain vaiheessa samat teemat eli miksi joukkueessa harrastaminen koetaan niin tärkeäksi. Lähes aina se vastaus on sama eli toiset ihmiset saman asian äärellä. Sosiaalisten suhteiden merkitys on valtava. Se tyydyttää ison osan perustarpeitamme ollessaan riittävän hyvää. Yksilöillä on myös omia erityisiä tarpeitaan, joilla voi olla vahva merkitys myös niin hyvässä kuin pahassa. Monella on tarve miellyttää muita ja moni lapsi tai nuori harrastaa miellyttääkseen vanhempaansa. Moni suorittaa urheilua, koska siitä on aina saanut kiitosta ja kehuja tärkeiltä ihmisiltä eli varmaan niiltä vanhemmiltaan tai siltä valmentajalta. Nautinto ja ilo ei välttämättä löydy kovin helposti suoritettaessa. Elämää voi suorittaa, parisuhdettaan voi suorittaa, työtään voi suorittaa tai ihan mitä vain voi suorittaa. Millaisia tarpeita sitten tuon suorituksen takana on niin voisin väittää että suurimmaksi osaksi ne kumpuavat juuri toisten tarpeita, joita me epätoivoisesti koitamme tyydyttää. Koemme tulevamme hyväksytyksi tai olevamme hyviä, jos teemme kuten joku meiltä odottaa. Tämä olisi tärkeä huomata ja hieman tutkia itsessään millaisia tarpeita koitamme eri alueilla elämässämme tyydyttää. Voisin väittää monen elämässään tai urheilun saralla tyydyttävän juuri muiden tarpeita ja saavan siitä itse tyydytystä. Mitä itse haluan, se itsekkyys voi olla myös naamioitunut vanhemman tarpeiden tyydytykseksi siis, jos kokee heidän tarpeidensa tyydyttämisestä mielihyvää ja niin kuin varmasti kokee, kun voi tehdä esim. masentuneen vanhempansa iloiseksi tai saa huonossa parisuhteessa olevan vanhempansa iloitsemaan suorituksestasi. Tässä vähän alustusta aiheeseen.. Palataan kun taas joutaa Mukavaa syksyn alkua kaikille !
  16. Aggressio/viha (Psyykkinen valmennus)

    Olen tutkinut tuomareiden aggression käyttöä tässä viimeiset vuodet, se kun on keskeisessä roolissa heidän työskentelyssään. Tuomareiden tehtävä on asettaa rajoja pelissä ja siihen he käyttävät aggressiota. Miten ja millainen aggressio on hyvästä? Usein tilanne kentällä näyttäytyy pelaajien ja pelin kautta tuomarille. Tilanne herättää tuomarissa myös tunteita. Kun pelaaja esimerkiksi rappaa toista pelaajaa tarkoituksenaan satuttaa niin silloin on kyse pelaajan aggressiosta kohdistettuna toiseen pelaajaan. Kyse on myös väkivallasta. Toinen pelaaja on väkivaltainen toista pelaajaa kohtaan. Väkivalta ei kuulu jalkapalloon. Tuomarin/tuomareiden tehtävä on puuttua peliin tällaisina hetkinä. Väkivalta voi herättää erilaisia tunteita niin tuomareissa kuin kanssapelaajissa, yleisössä tai penkeillä. Usein se nostaa esille pelon tunteita (joilla juurensa niin biologiassa kuin myös eletyssä elämässämme), joka taas laukaisee meillä primitiivisen aivojen osan eli me automaattisesti menemme tilaan, jossa olemme valmiit taistelemaan tai pakenemaan. Tällaisen tilanteen edessä pelissä tuomarin tehtävä on asettaa rajat väkivaltaiselle pelaajalle sekä usein myös usealle muulle ympärillä. Rajojen laittamiseen hän tarvitsee omaa aggressiota, jolla luoda rajoja kentällä. Rajoja luodaan monin tavoin. Itsensä ympärillä meillä on jokaisella yksityisyyden raja. Tuomari voi suojella väkivaltaista pelaajaa muiden väkivalllalta, menemällä oman rajansa kanssa hänen rajojensa sisälle ja kieltämällä muita tulemasta oman rajansa sisään, jolloin hän myös suojelee väkivaltaista pelaajaa, mutta myös astuu hänen rajojensa yli osoittaen että siihen on tarvetta monestakin syystä. Lisäksi tuomari joutuu sanoja/ääntä käyttämällä asettamaan rajoja muille pelaajille, jotka todennäköisesti ovat todella kuumina tilanteesta. Tuomarin on näytettävä muille pelaajille ja penkille, että hän on myös heidän kanssaan samaa mieltä tämän väkivaltaisen pelaajan erittäin asiattomasta käytöksestä. Tämä näyttäminen on helppoa, jos tuo pelaajan väkivalta herättää tuomarissa itsessään samaisen aggression. Kyse on melko korkean tason aggressiosta, sillä tuollainen väkivalta kentällä herättää aina toisissa vihaa tai suorastaan raivoa. Kyse on siitä, että joku häpeilemättä rikkoo pelissä yhteisesti sovittuja sääntöjä, rajoja hyvin räikeällä tavalla ja vaarantaa toisen ihmisen terveyden ja turvallisuuden. Tuomarin pitää tällaisessa kohtaa olla sinut oman vihansa ja aggressionsa kanssa, jotta hän kykenee tekemään havaintoja ympäristöstään ja tilanteesta sekä toimimaan säädyllisesti ja olemaan samalla riittävän ankara. Kun on kyse toisen ihmisen terveyden ja turvallisuuden vaarantamisesta niin voimme ehkä ymmärtää sen herättämisen tunteiden voimakkuutta jopa lain näkökulmasta, joka antaa puitteet melko äärimmäisiin toimintakeinoihin tuollaisissa tilanteissa. Kun turvallisuus ja terveys vaarantuu niin se herättää erittäin voimakkaan vastareaktion syystäkin. Tämän voiman hillitsemiseen tarvitaan vastavoimaa eli erotuomarin pitää olla se, joka ymmärtää ympäröivän vihan voimakkuuden ja kykenee osoittamaan sen muille ympärillä oleville, että hän antaa yhteisten sääntöjen rikkojan tuta sen voiman. Jos tuomari löntystelee tilanteeseen tai ei itse koe tuossa mitään sen suurempia tunteita niin hän voi missata tärkeän osan pelin johtamisesta ja menettää ottelun sitä kautta. Kukaan pelaaja ei halua toisen väkivallan vuoksi vammautua tai päättää peliuraansa ja mikä tärkeintä, yhteisten sääntöjen rikkominen noin räikeällä ja häpeämättömällä tavalla vaatii sen osoittamista tuomarilta, että sellainen ei sovi millään tavalla peliin tai edes koko lajiin.
  17. Aggressio / Viha Lyhyt johdatus aiheeseen. Mistä on sitten kyse, mitä vihalle tai aggressiolle voi tehdä tai mihin käyttää? Tuo tunne on jokaiselle tuttu jollakin tavalla. Siitä saa lukea usein lehdistä, kadulla kulkiessaan vihaisen äänensävy saa huomiomme helposti. Viha tunnistetaan hyvin herkästi, jos joku toinen on vihainen. Monesti tuo tunne on pelätty tai pelkoa herättävä, paheksuttu tai sitä vältellään. Tunne on mielestäni saanut väärän leiman, että se on jotain vaarallista tai jotain, joka pitäisi saada itsestä pois. Minä näen vihan/aggression ihmisen voimana, joka auttaa pääsemään eteenpäin tai auttaa meitä suojelemaan itseämme vaaran uhatessa. Tunne on kytköksissä suoraan syvimpään aivojemme kerrokseen, jossa meillä on primitiivisen toiminnan taso, taistele (viha) tai pakene (pelko). Tämä on ihmisen ensimmäisenä kehittynyt aivojen alue. Ihmisen aivot ovat jalostuneet kehityksen myötä myös muita tunteita käsitteleviksi, esimerkiksi empatiaa, joka voi estää meitä vihaisena vahingoittamasta toisia. Viha monesti estää tai häiritsee järkiperäistä ajattelua, sen syvällä olevien juuriensa vuoksi. Viha tai aggressio saa meidän keskittymiskykymme suuntautumaan sen sytyttäjään. Esimerkiksi ärsyttävän ihmisen läsnäolo, oli se sitten pelikaveri, tuomari tai valmentaja, tekee usein vapautuneen ajattelun / toiminnan hyvin vaikeaksi. Sama tunne voi kentällä syttyessään merkitä turhaa korttia, toisen satuttamista, ulosajoa, tai se vie kyvyn keskittyä pelaamiseen. Viha saa aivomme erittämään hormoonia, joka saa kehomme reagoimaan tietyllä tavalla. Kehon reagoiminen on hyvin yksilöllistä. Toinen kokee vihan vatsassa, toinen lihaksissaan, kolmas päässään, sekoittaen ajatukset. Tärkää vihan kanssa, kuten myös muidenkin tunteiden kanssa, on opetella tuntemaan se. Kun tiedät mistä tulet vihaiseksi, miten reagoit vihaisena, sekä mihin ja miten se vaikuttaa juuri sinuun, on sinun paljon helpompi ymmärtää sitä ja ohjailla sitä. Ilman sanoja on tunne se joka vie ja sinä vikiset. -Sami ps. Jatkuu myöhemmin..
  18. PÄIVÄN PELI !

    Kisapuisto Lahdessa on kaunis paikka. Ilma helli eilen ja pari ottelu putkeen oli luksusta ! Otteluiden välillä vähän rannan äärellä kuuntelemassa musaa, kun hipit meuhkas soittimiensa kanssa lavalla. Ruoho haisi ja ystävällinen kahvilan väki oli iloksi päivälle. En ole koskaan käynyt tuolla, joten voin lämpimästi suositella. Pakko myös rikkoa yleistä kuvaa Lahdesta ja sen negatiivista leimaa. Minulle jäi ihmisten kanssa jutustelusta ja kohtaamisista hiton hyvä fiilis koko päivästä ! Aitoa ja ystävällistä väkeä kylä täys Voin lämpimästi suositella Lahden kisapuistoa muillekin palloilun fanittamisesta kiinnostuneille !
  19. PÄIVÄN PELI !

    Tänään Lahteen ! Reipas vääntää PK-35:n kanssa pisteistä ! On tää korona kyl yks persaukko ku paskaa valuu koko ajan johonki suuntaan. Vähän ku vanhuksen sulkijalihas. Ei meinaa päästä peleihin ja kaikki on epävarmaa kun katsojamääriä rajoitettaan. Toivottavasti onnistuu päästä sisään. FC Lahti pelaa treenipelin Gnisua vastaan ja sit toi Reipas - PK peli. Herkkupäivä tiedossa ja neitsytmatka Lahden kisapuistoon peliä katsomaan ! Nam nam nam
  20. PÄIVÄN PELI !

    Molemmat mainitut pelit tuli katseltua eilen. Klubin peli Gnisua vastaan oli aneemista. Siis tasoero varmaan vaikutti eniten, ettei jaksanut edes hereillä pysyä. Mutta sitten.. tuo Hongan jaLahden koitos oli sitäkin mukavampi. Olin penkkien takana istumassa ja kuuntelin Vasaran vuorovaikutusta kentälle. Jäätävän kovaa eli en yhtään ihmettele miksi Honka pärjää ! Toi valmentaja olis sellanen, jonka ostasin seuraani milloin vain ! Vasara ohjasi mielestäni vain hitusen, kannusti ja sai pelaajat nostamaan tasoaan. Tossa joukkuetta parhaimmillaan. Äijät pelaavat joukkueelle ja valmentajalle. Yksi äijä näytti kentällä osoittavan mieltään ja oli vähän piittaamaton Vasaran pienille ohjauksille.. Muuten tuntui että pelaajat ostivat Vasaran jeesin kentän reunalta. Ai jai, nättii touhuu katella ! Tänään oli Klubin naisten treenipeli nuorempia poikia vastaan. Katsomon ovi pysyi tiukasti kiinni, kuten seura oli ohjeistanut. Harmi. Ei auttanut selitellä että on valmentaja, tuomareiden valmentaja. ..tuiks meni sisäänpääsy,ö mutta onneksi aina on kallio ja peli ei jäänyt tyystin näkemättä. Klubi voisi vielä parantaa näkyvyyttä kalliolta poistamalla pari tolppaa katsomoa kannattelemasta Miksiköhän Klubi oli linjannut niin ja eiliseen Hongan peliin sai ostaa lippuja? Eilen paikalla oli katsomossa harvakseltaan istuvaa yleisöä noin 150. Kivasti toi lisää fiilistä tuohon Hongan ja Lahden peliin ! -Sami
  21. PÄIVÄN PELI !

    Tänään olisi taas pari peliä tarjolla. Toinen on suljetuin ovin ja toiseen myydään lippuja. Tuo rahalla katsottava ottelu on Hongan peli Lahtea vastaan. Sinne liput ovat kuulemani mukaan 15 euroa. Pelataan käsittääkseni Tapiolassa klo 15. Näistä pelien suljetuista tai avoimista ovista pitäisi olla selkeä tieto jossain, ettei käy kuten eilen, kun ihmisiä oli tulossa katsomoon ja portti pysyi kiinni. Onko järkeä? Pallokentän katsomo on vielä niin iso, että siellä 100 tai 200 ei olisi tuntunut missään. Turvavälit olisivat säilyneet helposti. Ja onko niitä välejä oikeasti järkevää nyt niin yrittää edes pitää? En tiedä. Oma ajatus on ettei. Joka paikassa sitä jo ihmiset pyörivät ja luuhaavat, ihan kylki kyljessä, samoja pintoja kosketellen. Niin tuo suljetuin ovin pelattu peli on siis Klubin ja Gnisun välinen ottelu.
  22. Etävalmennus tietokoneella

    No niin. Otetaas muutama lisäys tähän aiheeseen. Omia kokemuksia, fiiliksiä ja havaintoja etänä toteutetusta psyykkisestä valmennuksesta. Enemmän säätöä ja häiriötekijöitä tätä toteutettaessa oli selkeästi, jos vertaa siihen että on aina sama tila jonka häiriötekijät ovat aika minimissä eli ei ulkopuolisia kuljeksi tiloissa kuuntelemassa tai juttelemassa, sekä tuo tälle päivälle tyypillinen puhelimien käyttö jää pitkälti pois. Uuden ohjelman kanssa kikkailu toi alkuun omat mausteensa ja se oli sitä että valmennettavat vaihtelivat kokouksessa taustoja ja tutkivat ohjelman mahdollisuuksia. Se minua häiritsi, kun kaikkien mukana olevien naamat eivät näy ja ei voi tietää ovatko edes paikalla tai keitä muita mahdollisesti taustalla. Ajoittain ongelmia myös äänen kuulumisen kanssa tai joltain saattoi yhteys katketa. Välillä joku oli ulkona, kun löysi sieltä rauhallisen tilan tai oli matkalla kotiin. Liikkuvaa kuvaa ja onko silloin läsnä niin vahvasti kun ulkomaailmaan kuitenkin pakko keskittyä ettei kävele päin seiniä tai auton alle. Huomattavasti enemmän myös oltiin puhelimella, vastattiin viesteihin tai luettiin muiden viestejä. Jonkin verran myös naputettiin tietokonetta. Tämä kaikki on pois ryhmässä läsnäolosta, jota psyykkinen valmennus harjaannuttaa. On helppoa "kadota" ryhmästä, jos aihe turhauttaa...sama kääntyy myös helposti vuorovaikutukseen eli kun turhaudumme emme ole läsnä, käännämme ehkä selkämme yms. Tätä puolta on myös hyvä harjoitella, jotta voi kohdata toisen turhautumisesta huolimatta tai oppii sanoittamaan turhautumisensa ja tutustuu omaan turhautumiseensa. Kääntäessä huomionsa kiinnotavaan ei tätä opi. Tunnetta on helppo paeta touhuamiseen tai johonkin kivaan. Tuo ryhmien jakaminen pienryhmiksi on myös haastava elementti, sillä se lisäsi omaa työmäärää merkittävästi. Poissaolot olivat myös huomattavasti isommassa roolissa, kun ryhmä koostui vain kuudesta osallistujasta. Jos kolme oli poissa niin ryhmä oli hyvin pieni ja todella intensiivinen. Toisaalta pienemmistä ryhmistä pidetään, koska niissä enemmän tilaa puhua ja tuoda oma näkökulmasa asiansa esille. Tämä helppo tajuta ja monesti myös syy miksi isomman ryhmän ajatellaan / koetaan olevan huono. Itse ajattelen ison ryhmän opettavan paljon enemmän kuin pienen ja helpomman muodon työskentelyn. Kuunteleminen korostuu isommassa ryhmässä ja siinä joutuu käsittelemään paljon turhautumisen sekä ulkopuolisuuden/yksinäisyyden tunteita. Tärkeää, koska nämä taidot ovat ratkaisevassa roolissa ryhmässä pärjätäkseen ja luotaessa hyvin toimivaa ryhmää.
  23. PÄIVÄN PELI !

    Ja taas mennään ! Eilen oli PK-35 vs. Atlantis treenipeli. Vähän tuo säätämistä oli, mutta muutama ihan nätti kombinaatio ja yksilösuorituskin nähtiin. Jojo on nyt äijissä pelaamassa ja oli kyl huvittavaa, kun ehti olla minuutin kentällä ja löi pelin tasoihin samoin tein Siinä se taas oli oikeessa paikassa ja oikeeseen aikaan. Mä diggaan. Hyvä pelaaja ollut ja eilen teki duunia ihan tosi kivasti ajoittain myös alas päin ! Katsojia oli melkoinen kasa, varmaan 150-200. Tänään olis taas treenipeliä tarjolla. En tiedä onko virallisesti missään näkyvillä niin en viitsi vielä huudella, mutta katsomoon taas matka. Kodin lähellä olisi myös paikallisottelu (jonne en ole menossa) kun MPS kohtaa Puiun. Paljon on tarjolla fudista ja hyvä niin. Nyt on vähän flunssan oireita, joten pitää pitää vähän etäisyyttä muuhun maailmaan ja toivoa jos on koronaa ettei lähtö tule Hyvää viikonloppua kaikille ! Ja menkää kentällä nautiskelemaan, ei pieni sade haittaa !! Hyvä ja lämmin vaatetus niskaan niin hyvin pärjää ! Eilen oli villakalsaria ja untuvatakkia pipon kera sekä lapaset ni ihan hyvä oli Villasukkia unohtamatta ! Kyllä piisaa taas. Huomenna myös ja sunnuntaina peliä tarjolla... nam nam !!! Hyvä etten mainostanut eilistä peliä, kun se pelattiin suljetuin katsomoin. Paljon oli katsojia aidan takana. Kiffen pelasi siis Kontua vastaan pallokentällä. Kiffen vei pelin nimiinsä 3-1. Kontu oli aika vaisu, kun vertasi siihen mitä tottunut näkemään. Ilma oli kyllä mitä kaunein. Oli todella antoisaa olla katsomassa peliä. Joutu kyllä riisumaan villapaitaan ja kalsareita heti kättelyssä pois. Kesäpeli eli pystyi ilman paitaa lekottelemaan ja naatiskelemaan. Ai jai jai !
  24. PÄIVÄN PELI !

    Nyt se herkku taas alkaa ! RIP niille jotka kuoli koronaan, mä oon kattoo fudista just nyt ! Treenipeli Lassilassa alkamassa. Kesän eka Pohu kohtaa... jonkun, MauPa ehkä NouLa..?
  25. Kysy neuvoa minulta

    Terve ! Aiemminkin tätä aihetta nostelin tänne foorumille esille ja käytiin pientä vääntöä ylläpidon kanssa saako numeroni olla täällä näkyvillä. Tämä psyykisen valmennuksen harrastus ei ole kaupallista millään muotoa eikä ole sellaiseksi tulossa. Luulen että harrastan tätä niin kauan kuin nautin hommasta ja sit lyön vaan pillit pussiin ja jään harrastuksestani hyvin ansaitulle eläkkeelle . En saa siis tästä mitään tuloja itselleni, mutta olen toki pyrkinyt pitämään kulut myös nollissa eli kilometrikorvaukset olen ottanut, jos olen joutunut ajamaan jonnekin kouluttamaan. Palkkioita tai muuta tarjottua rahaa en ole tästä harrastuksestani ottanut vielä koskaan. Harrastus mikä harrastus. Olen nyt harrastanut muutaman vuoden palloliiton organisaatiossa erotuomareiden psyykkisenä valmentajana. Olen lisäksi käynyt käsipallon puolella muutaman vuoden valmentamassa pelaajia sekä parina vuonna kerran kauteen myös mukana käsipallon liigatuomareita kouluttamassa muutaman tunnin pätkän. Muiden lajien pääarjaerotuomareita myös kertaluonteisesti kouluttanut. Eri joukkueissa ja eri lajeissa myös valmentanut kauden kerrallaan pelaajia sekä koulinut valmentajia, yhteensä tätä hommaa tehnyt noin 6-7 vuotta. Pari yksilövalmennettavaa myös ollut ja niistä ihan ok kokemukset, mutta vahvasti painotun ja painotan ryhmän voimaa näissä hommissa. Välillä myös joukkueissa tavannut yksilönä jonkun pelaajan tai pelaajan ja valmentajan, selvitellyt monenlaista ! Voisi sanoa että vannoutunut ryhmävalmentaja olen kuitenkin ja se on minusta tärkei puoli kehittää tämän maan urheilukentillä. Kyllä myös tullut paljon luettua aiheen tiimoilta, oltua yhteydessä moniin tahoihin ja juteltua monien kanssa tästä hommasta. Kaikin puolin uppoutunut tähän valmennukseen noin 8 vuoden ajan + psyykkisen puolen työkokemukset ja opinnot viimeisen 20 vuoden ajalta. Osaamista on jo ja edelleen kehittymässä. Nyt ajattelin kuitenkin kokeilla uudestaan, josko joku rohkenisi kysyä minulta jotain neuvoja tai vinkkejä psyykkisen osalta, ratkoakseen jotain lukkoja joukkueessa tai kehittääkseen itseään urheilijana/valmentajana yms yms. Saa kysyä, katsotaan uudestaan onko rohkeutta tai tarvetta tällaiselle. Jos puhelin soi pian liikaa niin ainahan sen voin sulkea ja perua täällä koko homman. Prepaid numero käytössä tätä varten, jotta pysyy joku tolkku hommassa ja luurin saa kiinni halutessaan. Puhelimitse siis helpoin tapa hoitaa asiaa, kun aina joutuu kysymään jotain tarkentavaa, jotta saa ongelman ytimestä kiinni. Minua ei kiinnosta mistä seurasta olet eikä nimesi eli anonyyminä voit kysellä. Keskiössä siis psyykkinen puolen ongelmat yksilö tai ryhmätasolla. Toki tässä ketjussakin voi kysellä, jos tuntuu että haluaa ratkoa asiaansa avoimesti täällä. Puhelin minulle on 0468467042 Voit toki laittaa viestiä postiini: psyykkinen.valmennus@gmail.com Voi pärs...oli väärä sähköposti pitkään tässä esille, nyt korjattu Uh huh, aika heikko esitys. Pahoittelut jos joku yrittänyt tavoittaa. Pitää varmaan taas hankkia toviksi prepaid uusi hankittu 19.11.2020) ja katsella onko kiinnostusta kysellä mitään puhelimitse. Pari kertaa minulla on tuo prepaid ollut 6 kk kerralla tuo numero täällä, mutta koskaan ei ole kukaan kysynyt mitään. Hinta on kuitenkin ilmainen, jos ei paikallispuhelun hintaa lasketa Kerran on yksi samaa hommaa yksilötyönä tekevä olltu seuraamassa valmennustani. Hiljasta ollut kiinnostus. Sami Paakkanen
×