Jump to content

Sami Paakkanen

Members
  • Content count

    1,394
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Sami Paakkanen

  1. ..erkeleen korona !

    Mä en ole uutisia jaksanut tän koronan suhteen seurata pätkääkään. Mitähän Saksassa on tehty, kun siellä tartuntoja ihan riittävästi, mutta kuolleita suhteessa hiton paljon vähemmän kuin muissa maissa?
  2. ..erkeleen korona !

    Pelko vai jotain muuta? Mietin et mennäänkö tässä suojelussa ojasta allikkoon. Kaksiteräinen miekka. Jos liikaa suojellaan niin ei kehity vastustuskykyä tai missä on raja, jolloin pitää suojella? Kypärä päähän kävelijöille, vai kolhuja päiväkodin pihalla pienille? Mielenkiintoista nähdä pitkässä juoksussa meidän ja Ruotsin ero tavassa hoitaa asiaa. Joo o, tiedän, hidastetaan taudin etenemistä ettei järjestelmä kuormitu. Järjestelmä kuormittuu joka tapauksessa yli, mutta kyse onkin pikemminkin milloin ja miten. En tietenkään halua tilannetta, jossa joudutaan päättämään kumman henki on arvokkaampi ja hän saa hengityskoneen. En haluaisi tilannetta, jossa valitaan muutaman tuhannen hengen välillä vs. sen kun suurelta joukolta menee työ ja koko omaisuus, elämä murenee sitä kautta. Asioita on vaikea arvottaa ja sitä tämän elämän ei pitäisi olla. Vertaillaan vaihtoehtoja keskenään. Vertaillaanko kärsimyksen määrää, rahaa, elämän ja kuoleman välillä vai mitkä ovat ne mittarit tämän pandemian osalta? Jotain mittareita jokainen meistä käyttää halusipa sitä tai ei. Voiko olla että yksi iso mittari on oman elämänsä puolesta pelkääminen? Sitä verhotaan paljon myös ns. toisten puolesta pelkäämisen nimissä. Oma kuolemanpelko kielletään ja mieli kääntää asian niin että pelätään toisen kuolemaa suunnattomasti. Ryhdytään kynsin ja hampain estämään ettei tämä toinen kuolisi. Jos olisi rehellinen oman pelkonsa suhteen niin joutuisi jollain tavoin kasvamaan sinuiksi sen kanssa, että on kuolevainen. Oma suhteeni kuolemaan on elämän monien tekijöiden vuoksi tällainen kuin se on. Kuolema kohtaa minutkin jonain ajankohtana. En haluaisi sitä vielä, kun rakkaus elämää kohtaan on suurta. En tiedä tulenko koskaan toivomaan kuolemaa? Epäilen. Isäni eli viimeiset vuodet laitoksessa, mutta hän oli aina hyvin posotiivinen ja tyytyväisen oloinen elämäänsä. Olot eivät aina olleet hyviä hänen elämässä, mutta hän näytti nauttivan monista asioista, joita elämä hänelle tarjosi. Hetkellisiä sukelluksia voi toki elämässä tulla, mutta joo, vaikeahan mitään on ennustaa varmaksi. Ties vaikka joutuisi elämään lasikuvun alla lopun ikäänsä tai sänkynsä vankina, silloin saattaisi tuota kuolemaakin toivoa. Jos kuvittelisi maailman olevan jossain vaiheessa täynnä viruksia ja joutuisit elämään jossain steriilissä, suljetussa kammiossa yksin. Olisiko elämä elämisen arvoista? Epätoivo, pelko, viha, syyllisyys, avuttomuus, turhautuminen.
  3. ..erkeleen korona !

    Höh. Miten voisi johonkin laittaa ideoita näkyville, mitä koronan voittamiseksi olisi tehtävissä? Mä tuumailin tuota talousvaikeuksissa olevien firmojen pelastamista edes pienessä mittakaavassa, jos ne voisivat muuttua tätä tautia vastaan taisteleviksi yrityksiksi, joille valtio maksaisi tukea / palkan. Väitän että meillä olisi paljon yrityksiä, joilla olisi valmiuksia yhteistyössä valmistaa melko nopealla aikataululla hengityskoneita esimerkiksi. Ne eivät ole kovin monimutkaisia laitteita todennäköisesti eli ikään kuin koneelliset keuhkot. Soitan tutulle hoitsulle ja kysyn No ni eli koneelliset keuhkot. Ei ole vaikea tehdä. Mä voisin duunissa rakentaa Halvimmillaan ne on niitä muovisia pulloja joilla käsin painellaan ilma keuhkoihin, joita välillä nähny jonkun ambulanssin käyttävän akuutissa tilanteessa.. Ei ole kovin monimutkaista valmistaa. Koneellinen pumppu eli keuhkoja lamaava virus olisi selätetty keuhkojen toiminnan pettämisen osalta. Jenkeissä joutuvat jakamaan koneita kahden ihmisen kesken. Tähän olisi hyvin helppoa löytää nopeakin apua. Firmat ja lomautetut töihin ! Valtio ! Herätys. Mikä oli se sivu, johon voisi näitä loistavia ja lapsellisia ideoita laittaa? Koronaa parhaimmillaan eiku pahimmillaan..
  4. ..erkeleen korona !

    200 000 lomautusuhan alla.. wow ! Pari tuttua jo lomautettu. Karua touhua. Jengi menee konkkaan ja joutuu myymään omaisuutensa.. Voimia paskan keskellä ! Työkaverin puoliso karanteenissa ku oli ollut koronaisen kanssa samassa kahvipöydässä. Paljonko maksaa 200 000 lomautus, kuka tietää? Montako henkeä säästyy lakiin perustuvilla rajoituksilla? Olisiko samaan tulokseen mahdollista päästä kehoituksin? Joku mies radiossa sanoi, kun ministerit puhuivat, ettei rajotukset tutkitun tiedon mukaan estä leviämistä. Onko tuo hidastaminen ja taudin pitkittäminen ainoastaan hyvä juttu? Kumpi tappaa enemmän, hidas vai pitkä taistelu? Vaikea mitata, kun hitaan seuraukset näkyvät pitkän ajan kuluessa ja osaa vaikea mirata. Nopeat vaikutukset helppo mitata kun laskee mediaseksikkäästi vaan kuolleita. Lietsooko median tapa tiedottaa paniikkia tai jotain muuta? Sen ymmärrän että hoitopaikkojen kuormasta kyse hidastelussa, mutta eikö niitä paikkoja olisi mahdollista lisätä ja tehdä lisää "sairaaloita"? Hengityskoneistako pula? Ei joka tehtävään tarvittais sairaanhoitajaa. Eikö tuollaisen hengityskoneen kotimaiset firmat pykäisi aika nopsaan kasaan? Ei ehkä kaikilla herkuilla mutta toimivan. Yksinkertainen on kaunista... Kaasuntoimittajalla pitää kiirettä, näin kuulin.. happea kuluu. Tuleekohan paljon tilanteen hyväksikäyttäjiä mukaan kuvioihin? Rahoja ongitaan kelalta ja sossusta ilman perusteita.. firmoja, jotka hakevat tukea tekastuille työntekijöille ja muuta mukavaa.
  5. ..erkeleen korona !

    Joo, me kaikki olis voitu asua tynnyrissä aina, ei olis korona tarttuna.. Omat vanhempani ovat kuolleet ja on jotenkin helpottavaa ettei heidän tarvitse tähän koronaan kuolla. On varmasti ikävä tapa lähteä, en soisi kellekään. Enkä kenenkään läheiselle. Isäni kuoli juuri tovi sitten, iäkkäänä miehenä ja on minulla lapsia, joista toinen on riskiryhmässä astmansa kanssa. Tauti ei taida pahemmin edes nuorisoa vaivata? JA toivon todella että läheiseni selviävät tästä taudista elävinä. EN vain voi kaikkeen elämässä vaikuttaa. Olo on avuton. En avuttomana yritä tekemällä aina ratkoa asioita. Avuttomuutta on hyvä myös sietää. On tärkeää luottaa myös siihen että elämä kantaa. Se tuo vapautta hengittää. Kyllä minua hieman pelottaa ettei lapseni sairastuisi vakavasti tai kuolisi. Mutta olenko välinpitämätön? On eri asia olla peloissaan sopivasti, pelätä helvetisti tai olla kauhuissaan. Kun pelkää liikaa niin silloin tekee helpommin monia vääriä valintoja ja ne tekee pelon sokaisemana. Kieltämällä pelkonsa täysin, tekee varmasti myös vääriä valintoja. Entä jos virus on täällä vuoden niin teidän mielestä liikkuminen olisi ok rajoittaa koko vuoden, ravintolat pitää kiinni, koulut suljettuina ja ehkä kieltää jopa se lenkkeily ja kokonaan ulkona käyminen? Voiko tätä kuvitella hieman pidemmälle? Mitä elämää on elämä lasikuvun alla? Entä jos viruksen perään tulee kohta toinen virus ja sitten taas toinen ja taas toinen, kuten varmasti tulee käymään. Ei virukset tähän lopu. Lopetammeko elämisen? Ehkä olisi hyvä tehdä lisää aseita, kun kohta soditaan hoitovälineistä... Jokainen voisi toki elää sellaisessa kuplassa, jossa niitä firman virkistyspäiviä pyöritään, ei olis kontaktia.. Vesi voitais sterilisoida ja ruoka myös. Vittu apua ! Tuo minulle suosittelemasi alkoholi tappaa myrkytykseen tai alkoholitauteihin reilusti yli 1000 vuodessa ja jos siihen laskisi kaikki välilliset murheet, kuten kännissä tehdyt tapot, pahoinpitelyt ja raiskaukset jne jne niin sillä oltaisiin kohta korona tulevissa kuolemaluvuissa helposti ja heittämällä ylikin. Veikkaan että ihan muutama 1000 päälle koronan. Ja alkoholia voi kuitenkin suositella? Ai niin, se kohtuus. Sitähän meillä Suomessa osataan. Entä jos mä osaan kohtuudella reissata uudenmaan ulkopuolelle? Jos sille viinalle vois laittaa täyskiellon ja kaikki kiellon rikkojat ammuttais, kuten pohjois-koreassa tuo korona karanteenin rikkoja. Ai, menikö Linkolalaiseksi? Onko julmaa, ehkä jo vähän lähentelee diktatuuria. Ehkä vähän turhan provokatiivista. Älkää lukeko kuin piru raamattua, huomatkaa myös ironia. En koronaa haluaisi tai en haluaisi sitä kellekään, mutta se realiteetti on silti olemassa etten voi itseäni tai muitakaan kaikilta vaaroilta tässä elämässä suojella. Ei kukaan voi. Oloni on avuton tämän taudin äärellä. Olen sitten avuton, ei se haittaa. En kuole ainakaan tuon tunteen vuoksi. Yksi ystäväni teki itsemurhan jokunen vuosi sitten. Olisiko sen voinut estää. Kyllä, jos jälkiviisaana miettii. En ole koskaan innostunut katsomaan South Parkin hölmöilyä, mutta nyt juuri ennen koronaa katsoin muutaman jakson. Siinä oli kapteeni jälkiviisas. On helppoa sanoa jälkikäteen, kuinka jotain olisi pitänyt. On helppoa olla ylivarovainen ja varjella itseään mahdolliselta syyllisyydeltä, jos vaikka jotain sattuisikin. Ei ole helppoa olla poliitikko. Jos liiottelee ja suojelee liikaa niin aina voi sanoa tehneensä parhaansa, vaikkakin se johtaisi lopulta paljon heikompaan lopputulokseen kuin jokin toinen tie. ja kun sitä ei voida liioittelun jälkeen varmasti tietää niin aina se voidaan kuitata spekulointina. Tämä noin niin kuin yleensä tämän päivän kulttuurista. Ylisuojelevia vanhempia on jo paljon. Olen heitä työni puitteissa tavannut paljon ja heidän lapsiaan sitäkin enemmän. On hyvä olla varovainen, sitä olen itsekin. Pesen käsiäni enemmän kuin normaalisti. Olen varottanut työkavereitani, kun läheiseni joutui koronatesteihin ja olin itse pois töistä myös tuolloin, etten tartuttaisi muihin. Lisäksi jos joku halusi lähteä kanssani lounaalle, kerroin epäilystä läheiselläni ja jätin valinnan yhteisestä lounaasta hänelle, aikuiselle ihmiselle. En voi toisten puolesta tehdä päätöksiä, jos he ovat järjissään ja aikuisia. Isäni tapasi sanoa tähän liittyen hyvin, en muista vanhaa sananlaskua, jota hän käytti, mutta sen sisältö oli aika suoraan seuraavanlainen, että jos liikaa pelkää niin ei elä lainkaan. Hän oli siis 92 vuotias kuollessaan. Ei päihteillyt. Isäni oli kasvissyöjä. Jotain hän taisi ymmärtää elämästä ja terveellisestä sellaisesta. Hän piti huolta myös läheisistään ja opetti rakastamaan luontoa, sekä kunnioittamaan toisia. Tunteista hän ei osannut opettaa puhumaan, sen jouduin ihan itse opettelemaan. Oli hänelläkin puutteensa, mutta paljon jäi hyvää elämään. Mitäs tuumitte, voiko ylireagoimisella olla muita seurauksia kuin se että sillä vaan naureskellaan elokuussa? Mä olen nähnyt paljon niitä ylireagoinnin tuloksena kasvatettuja lapsia. Voin kertoa ettei lopputulos ole ollut kovin hyvä kellekään. Mä luulen että aika moni kuolee tässä maassa juuri toiselta ihmiseltä saamaansa tartuntaan. Pitäisikö meidän syyllistää näitä tartunnan levittäjiä? Jos näin on niin minä sanon että vitun sairasta. Ei kukaan tervejärkinen tahallaan levitä tautia. Joo, kaikki voisivat olla ylivarovaisia ja eristää itsensä muista lopullisesti, sillä se uusi virus voi puhjeta milloin vain ja mistä vain. Nyt se ensimmäinen paikka sattui olemaan Kiinassa. Ne jotka tahallaan levittävät sairauksia ovat kipeitä. Mutta jos normaalissa elämässä sen flunssan toiselle tartuttaa niin sen seuraus voi olla täsmälleen sama kuin tämän koronan, jos "hyvin" käy. Minusta tuo syyllistämisen kulttuuri on sairasta. Se on juuri lähtöisin siitä pahan ulkoistamisesta. Pitäisikö meidän syyttää sitä henkilöä, joka toi koronan ihanaan kotimaahamme? Pitäisköhän kaikkien ryhtyä niin varovaisiksi, ettei koskaan mitään kelläkään aiheutuisi meidän tekemisten tai tekemättä jättämisten seurauksena? Välinpitämättömyys on miehet eri asia kuin realismin ymmärtäminen. Onko teistä realismia sulkea kaikki sisälle ja yrittää estää kaikki kuolemat? Jos vuodessa tässä maassa kuolee flunssaan noin tuhat ihmistä niin miksei kaikki ole koko ajan kotona, jotta hekään eivät kuolisi turhaan. Eikö nuokin voitaisiin välttää? Maailma ei ole niin kaunis ja aurinkoinen ja en mä ole sanonut etten piittaa siitä jos kuolisin. Mähän sanoin ekassa viestissäni että rakastan elämää ja viittasin lapsiini. Eipäs vääristellä siellä. Realiteetti on vain se, ettei meistä kukaan voi kuolemalta välttyä. Sen edessä jokainen on yhtä avuton. En tiedä voiko sitä sanoa kohtaloksi vai miksi, kun kuolet joskus? Kun kompastut kadulla tai joku ajaa autolla päällesi kuolettavasti, olisi senkin voinut estää. Kypärä päässä kävellessä ja jos jokaisessa autossa olisi ollut se uusi teknologia käytössä, joka estää ihmiseen törmäämisen. Niin paskoja poliitikkoja kun eivät sellaista jokaisen autoon maksaneet ja kypäräpakkoa määränneet kävelijöille. Nyt joka vuosi kuolee turhaan ihmisiä. Toki jokaisen liikennekuoleman sen noin 200 olisi myös voinut estää kieltämällä autoilun. Mä myös olisin sitä mieltä, että mielenterveyspalveluihin pitäisi laittaa rahaa kun joka vuosi noin 800 tappaa itsensä. Stressiperäisiä sairauksia on valtavasti ja niihin kuolee aivan järjetön määrä ihmisiä vuodessa + hyvin monet sairaudet stressin aiheuttamat sairaudet aiheuttavat järkyttäviä kuluja maksettavaksi joka vuosi. Miksi näistä ei vauhkoonnuta, vaikka ne ovat jokaisen nähtävissä koko ajan? Oletteko välinpitämättömiä? Eikö kiinnosta läheisten hyvinvointi? Eikö kiinnosta mielenterveysongelmaiset? Kyllä, tätä koronaa voi verrata moneen sairauteen, joiden kuolleisuus taitaa olla paljon kovempaa luokkaa kuin tuon koronan. 10-15 % ihmisistä sairastuu elämänsä varrella masennukseen ja ehkä noin 5 % päätyy tästä määrästä lopulta itsemurhaan eli äkkiseltään laskettuna 10 % meistä on noin 500 000 ja jos tästä määrästä noin 5 % eli 25 000 tappaa itsensä. Aika kova luku. JA vakavan masennuksen luku, jotka päätyvät itsemurhaan oli 15-20 %. (Lähteenä toimi Duodecim - Terveyskirjasto). On korona paha ja on hyvä kehottaa ja ohjata ihmisiä, mutta pakkotoimet.. "Pakotan sinut elämään tynnyrissä." Toki toi masentuneiden itsemurhan tehneiden luku pitää jakaa pitkälle välille, kun se käsittää koko ihmisen elämän. Mutta joo, jos normi kausi-influenssaan kuolee meillä noin 1000 vuodessa niin mun vaijan eliniän aikana siihen on ehtiny kuolla 92 000. Kai ihmisiä aina kuolee. Koronaan kuolee myös paljon. Se on surullista. Toivoisinko että kukaan maailmassa ei koskaan kuolisi? Nälkään kuolee joka päivä 25 000 ihmistä maailmassa. Se on aika paljon. Taitaa olla enemmän kuin koronaan. Niin eivät ne kuole täällä Suomessa nälkään. Yli miljoona lasta vuodessa kuolee nälkään. Se on paljon, paljon. Asioita on hyvä suhteuttaa välillä. Oletteko te välinpitämättömiä, kun ette välitä nälkään kuolevista lapsista? 80% koronapotilaista selviää ilman lääkärin hoitoa. Tämäkin tilasto. Hmm.. paljon tilastoja voisi plärätä ja kikkailla niillä. Onko sillä väliä. Tauti on täällä ja siltä on jokaisen hyvä suojautua. Paras suoja on aina pitää itsestään huolta, vaalia omaa terveyttään sekä hyvinvointiaan ja säilyttää itsenäinen ajattelu. Rakkaudella ja lämmöllä kirjoitettu kaiken kärsimyksen keskellä
  6. ..erkeleen korona !

    En mä käytä lainkaan päihteitä ja lääkitystäkään ei ole. Ehkä pitäis, joku rauhottava vähintään ku näitä uutisia ei enää pysty seuraamaan ilman järjetöntä vitutusta Tieksä vähän tää homma kusee kyl.. Mulle soitti tänään yksi kaveri psykan puolelta. Se on kans ikänsä psykan hommia touhunnu. Se puhu ihan samoista asioista kuin mä tossa yllä, ehkä vähän selkeemmin Kyl se oli kans aika kuumana tästä paniikin lietsomisesta. Juteltiin siitä just pitkään, että tää kaaos saa ihmiset sekasin. Kun ulkopuolinen kaaos muuttuu sisäiseksi eli ihminen kokee menettävänsä elämänsä hallinnan niin se ryhtyy muokkaamaan ulkoisia rajoja. Kuolema pelottaa. Ihminen jonka oma ahdistus menee yli sietokyvyn (lähinnä yli ymmärryksen eli ne tunteet karkaa lapasesta) niin silloin hän yrittää kontrolloida ulkoisia tekijöitä. Näin tässä tapahtuu juuri parhaillaan, jokainen meistä elää sen kuplan sisällä ja sinun tekstisi Roiskis on sitä samaa. Hallitus paskoo housuun. Paheksut tapaani ajatella ja ainoa oikea tapa on kontrolli. Näin tekstistäsi voi tulkita, mutta tulkitsenko oikein? Minusta on hyvä että sanallisesti kerrotaan ettei kannata tehdä sitä tai tätä ja toivotaan etteivät ihmiset tee niin tai näin, jolloin viesti vaikuttaa suuriin massoihin, joiden käytökseen sillä juuri halutaan vaikuttaa. Suuria määriä sairastuneita ei juuri haluta, koska pelätään ettei sairaaloiiden resurssit riitä. Hmm.. mitenköhän ne riittävät, kun eivät tähän päivään mennessä ole olleet riittäviä Nimimerkillä -Hoitoalalla töitä tehneenä. Suuri rypäs kerralla voi olla vähän hankala hoitaa, mutta kuolemia tulee varmasti, kun siihen perus flussaankin kuolee jo aika paljon porukkaa. Kun moni noudattaa kehotuksia niin se massojen sairastuminen voidaan ehkäistä. Ei siitä yksittäisten ihmisten poikkeavasta tavasta pidä housuun paskoa tai ketään hirteen kiskoa. Se diktatuuria. Niin se diktaattorikin ajattelee. Pelkää ja yrittää ankarilla säännöillä kontrolloida. On hurjaa kuinka ihmisiä syyllistetään ulkona kulkemisesta tai jostain vastaavasta. Kuulin juuri että on uhkailtu jopa tappaa näitä poikkeavia yksilöitä, rikkureita, jotka rikkovat kieltoja täällä Suomessa. Minusta tuo on ihan kipeetä, pelkäävät niin että ovat sen vuoksi valmiita tappamaan.. Uh huh. Koskakohan mun postilaatikosta pudotetaan paskaa ku tämmösiä uskallan täällä huudella. Nähdään ainoana tapana ratkaista asia rajoittamalla elämää/liikkumista. Vittu ku nää rajotukset ja niiden seurauksena mieletön määrä ihmisiä on kohta työttöminä niin välilliset kustannukset ja kärsimykset kasvavat ihan valtaviin mittasuhteisiin ettei yhden valtion rahat paljon tunnu ja saati sitten se kuolemien kasvaminen sitä kautta.. Nyt kun puhutaan kuitenkin vähän rajummasta pöpöstä, joka mun veikkauksen mukaan tappaa 2000 tässä maasssa. Otettais länsinaapurista mallia. Kisahalliin vaan järjetön määrä punkkia ja akuuttihoitoon tarpeita. Sinne koronakeskus ja sairaudesta parantuneet hoitotöihin opastettuina, isolla palkalla ni loppuu se hoitajien sairastuminen.. Aika paljon pystyttäis livenä ohjailemaan ja kertomaan etänä "hoitajalle" mitä tehdä ja tarkkailla monitoreja myös etänä. hullu idea hullussa maailmassa. Kävin äsken kotimatkalla kirpputorilla, jossa juttelin hieman peloissaan olevan ja ahdistuneen myyjän kanssa. Ollaan usein ennenkin jutusteltu, kun tuppaan käyttämään kirppareita melko aktiivisesti jo kolmatta vuosikymmentä. Miettikää kuinka hieno ihminen olen... huoh. Puhuimme luonnollisesti koronasta. Johtajamme ovat vertauskuvallisesti kuin vanhemmat. Heidän tehtävänsä on luoda turvallinen olo ja rauha omalla olemuksellaan ei teoillaan. Omia lapsiani joskus oli kaverit "pelotelleet" jollain ajankohtaisella uutisella ja lapset siitä kotona minulle puhumaan ja näin että heitä asia pelotti. Itseäni asia ei kovin suuresti pelottanut, kuten ei tämänkään pöpö ja sanoin lapsilleni etten itse sitä pelkää liiaksi, vaikka asia totta onkin ja pelkonikin. Juttelin lasteni kanssa asiasta ja minusta he rauhoittuivat ja se liiallinen pelko persiistä katosi. Nyt tuo "vanhemmuus" puuttuu poliitikoilta ja muilta äänessä olevilta virkamiehiltä. Tässä taistossa tuntuu ettei ole yhtään aikuista rauhoittemassa ihmisiä. Pelkoa lietsotaan ja kurilla pyritään suitsimaan sairauden leviämistä. Täsmälleen sama ilmiö kuin meillä lastenpsykiatrisella osastolla työskennellessäni. Ne hoitajat, joilla oli heikko ahdistuksen sietokyky niin he puhuivat elituiseen sääntöjen ja kontrollin lisäämisestä. He yrittivät luoda ahtaan laatikon, jossa ei olisi kuin yksi tapa olla ja muut olisivat vääriä. Onneksi meillä oli laadukasta työnohjausta sekä erityisen viisas johtava psykiatri, jolloin tuo ahdasmielisyys ei saanut valtaa. Ahdasmielisyys... Hauska sana hmm... Mieli on ahdas.. sitä se on, kun puuttuu yhteys joihinkin omiin tunteisiin, se kapeuttaa mieltämme. Erityisen hieno sana, olipas hyvä ! Tulipas iloinen olo pienestä asiasta Rauhallista iltaa kaikille ja rakastakaa erilaisia lähimmäisiänne, myös niitä rikkureita. Ei kaikki sovi samaan muottiin, ei vaikka elämä menisi. Osa meistä kuolee mielummin vapaana kuin elää koko elämänsä vangittuna. Miettikää sitä. Demokratia on vapautta olla erilainen. Se on suvaitsevaisuuttta, joka alkaa kuolemaan kun paheksutaan ja syyllistetään toisin ajattelevia/eläviä.
  7. Psyykkinen valmennus Suomessa

    Huoh... Katselin juuri telkkarista ohjelmaa, haluatko jalkapallotähdeksi? Marianne Miettinen oli siellä vetämässä psyykkistä valmennusta. Mä tapasin Miettisen kerran ku juteltiin olisiko Majulle psyykkistä tarve. Ei mahtunu almanakkaan.. jep. Ei tätä hommaa ymmärretä. Puhutaan joo et on tärkeetä, mutta sit käytännössä ei olla valmiita luopumaan yksistä harjotuksista psyykkisen vuoksi. Ei se sillon oikein ole ymmärryksen tasolla vielä edes lähellä..Täytyypä todeta, siis taas kerran; "Sitä samaa paskaa tarjolla, kuin tässä maassa tarjoillaan niin mielellään". Ärsyttävää olla kriitikkona täällä, mutta ei mikään muutu, jos näistä asioista ei uskalla täällä huudella. Kerrointa lisää tää korona hysteria.. Anteeksi vain mutten ihan hirveesti osaa asennoitua siihen, että meitä ihmisiä ryhdytään säilömään kodeissamme, ettei vaan kuolla.. Takas teemaan eli ohjelmassa pelaajille teetettiin jotain nelikenttää paperilla, jonka he sitten kertoivat muille. Nelikentässä pelaaja itse kävi läpi eri tekijöitä, jotka estävät olemasta hyvä pelaaja, mitä pitää tehdä ollakseen oma unelmansa jne.. Näytti että pelaajien paperilla oli vaan jotain fyysisiä suoritteita. Ei moni ymmärrä psyykkisestä mitään tai siis ei osaa pukea sitä puolta sanoiksi ja siksi sitä psyykkistä valmennusta pitäis tehdä. Ku sulla on sanat mistä puhua niin se voit sitä puolta kehittää ja ymmärtää paremmin. EI SE OO MITÄÄN PSYYKKISTÄ VALMENNUSTA !! VITTU !! .. että tehdään tollanen nelikenttä ! Kyllä mä sanon että toi on just sitä perinteistä psykologien tarjoamaa huttua. Ei tosta ole pelaajalla iloa. Ei se valmenna sitä psyykkisesti. Se nostaa motia, joo, moti nousee, mutta se ei pitkälle kanna. Motivaatio on yksi osa ihmistä ja jos se puuttuis noilta ohjelman pelaajilta, ni yksikään noista ei olis tossa ohjelmassa. Ei sitä puolta tarvitse tökkiä.. tai miksi sitä motia pitää tökkiä ja saada lisää? Eiköhän se ole kohdallaan, jos haluaa edetä urallaan ja on hakeutunut tonne ohjelmaan. Toki joku voi olla siellä vain näkyvyyden takia, mutta se voi olla hänen laskelmoitu tapansa tähdätä huipulle. Jos pelaajalle ei ole psyykkisiä valmiuksia kohdata eri tunteita eli puhua niistä, ymmärtää niitä itsessään, moti ei kehitä psyykkeä, ei se silloin kehitä pelaajaa muuta kuin mahdollisesti fyysisiä ja taidollisia puolia, mutta ei psyykkeä !!! Herätkää !!!!!
  8. Terve ! Pieni kurkistus psyykkiseen valmennukseen minun näkökulmasta. Olen itse erityisen kiinnostunut psyykkisestä valmennuksesta ja "harrastaan" sitä tällä hetkellä helsinkiläisen seuran sisällä (Puotinkylän Valtti). Itse teen tätä hommaa siksi, että haluan nähdä maamme jalkapallon tason nousevan ja tykkään tästä hommasta niin hemmetisti !! Näen psyykkisen puolen (itsetunto, itseluottamus, ryhmän yhteistyö) todella tärkeänä pelaajien ja joukkueiden kehittymisen / menestymisen kannalta. Se mitä olen hieman jutellut täällä pääkaupunkiseudulla psyykkisestä valmennuksesta eri seurojen ihmisten kanssa, voin sanoa tämän valmennusmuodon olevan tällä hetkellä melkoisen nollatasolla eli nyt sitä ei tehdä juuri lainkaan. Ns. psyykkisen valmennuksen tekeminen on aina jätetty valmentajan vastuulle. Voin sanoa harvan valmentajan olevan psyykkisen puolen ammattilainen. Osalla heistä on luonnostaan sen alueen taitoa, mutta onko se riittävästi? Kovin vähän se usein näyttää olevan verrattuna psyykkisen puolen koulutusta saaneisiin ja työkokemusta omaaviin ammattilaisiin. Psyykkisen valmennuksen tärkeydestä ollaan jollakin tasolla tietoisia ja sitä yritetään kouluttaa, mutta aivan liian vähän ja köykäisesti tällä hetkellä. Pelit kuitenkin ratkeavat usein pään sisäisiin mutkiin... Muurisen Antti sanoi tämän valmennusmuodon puuttuvan lähinnä rahan, mutta myös asenteiden vuoksi. Itse olen tehnyt tätä ilmaiseksi ja voin sanoa asenteiden olevan suurena jos ei suurimpana esteenä. Seuran johdon asenteet vaikuttavat paljon. Valmentajat kokevat joskus ulkopuolisen psyykkisen valmentajan oman arvonsa laskuna ja kilpailijana: "En minä mitään psyykkistä valmennusta tarvitse joukkueelleni". Toisaalta pelko psyykkisiä asioita kohtaan on olemassa ja oman mielen sairautta pelätään. Parhaimmillaan kuitenkin psyykkinen valmennus lisää pelaajien itsetuntemusta ja yhdessä hyvän valmennuksen kanssa pelaajien itsetuntoa sekä itseluottamusta. Sama valmentajille eli he voivat myös hyötyä tästä työmuodosta, jos löytävät hyvän yhteistyön psyykkisen valmentajan kanssa. Valmentajalla tulee olla myös mahdollisuus keskustella psyykkisen valmentajan kanssa mistä tahansa ja näin hänellä on myös mahdollisuus hyötyä tästä valmennusmuodosta mahdollisimman paljon. Hyvään tulokseen psyykkisellä valmennuksella päästään mielestäni opettelemalla tunteista puhumista. Tunteista puhuminen ei ole kovin kovassa huudossa miehisessä maailmassa ja se on yksi ongelman kulmakivi. Vedän tällä hetkellä valmennusta murrosiässä oleville pojille ja tytöille (kaksi noin 20 hengen ryhmää). Voin sanoa, että nämä juniorit osaavat puhua tunteistaan, kun tila ja paikka ovat otolliset ! Viimekerralla puhuimme esimerkiksi aggressiosta (pelaajien omasta aloitteesta), kuinka se vaikuttaa keskittymiseen, missä se se kehossa tuntuu ja miten vaikuttaa. Puhuminen ei saa olla luennoitsijan yksinpuhelua tai pakottavaa, sen pitää olla keskustelua ryhmän kanssa, ryhmän ehdoilla tapahtuvaa ! Jos jollakin joukkueessa on ongelma, ei siitä päästä eroon potkimalla tätä yhtä pihalle ! Ryhmän sisällä on monia lainalaisuuksia, jotka vaikuttavat ryhmän toimivuuteen tai toimimattomuuteen eli yksilön mustamaalaamisella ei pystytä muutamaan ryhmää paremmin toimivaksi. Ryhmän sisällä käydyn keskustelun avulla voidaan saada ryhmän sisäiset, yhteistyötä haittaavat jännitykset purettua ja yhteistyö sitä kautta paljon paremmin toimivaksi. Toki tuo raha muodostuuu esteeksi laajemmalti ajateltuna, sillä en usko ammattilaisten tekevän tätä hommaa ilmaiseksi. Seuroilla ei ole varaa palkata tätä työtä tekemään ammattitaitoista henkilöä, kun palkallisen valmentajan saaminenkin tuntuu niin hankalalta. Seurat ovat vuosia toimineet maassamme vapaa-ehtoisten voimin ja toimivat paljon edelleen. Jos palkataan niin hinnat nousevat ja harrastajamäärät laskevat, jolloin taas paine hintojen nousulle kasvaa. Vaikea yhtälö. Tällä psykiatrian alalla kovien ammattilaisten palkat ovat hieman toista kuin kotimaisen juniorijalkapallovalmentajien eli palkkaamisen vaikeus vahvistuu. Työ pitää kuitenkin aloittaa jo junioritasolta, jotta siitä tulee luonteva osa valmennusta ja pääsemme eroon sitä estävistä asenteista ja esimerkiksi peloista psyykkisiä asioita kohtaan. Kaikilla meillä on psyykkisiä ongelmia, mutta niiden kanssa kun oppii sinuiksi niin elämä ja jalkapallon pelaaminen on hemmetisti paljon helpompaa. Toisaalta asenteet ovat myös rahan saamisen esteenä, kun ei nähdä psyykkisen puolen merkitystä kovin selkeästi: "No, jos ne ei osaa edes pelata niin miksi sitten tarvitaan jotain psyykkistä valmennusta". Monesti huono pelaaminen johtuu juuri psyykkisestä puolesta, peloista, vihasta ja jännityksestä, toki välillä myös joskus valmentajan päänsisäisistä solmuista: "Olen antanut kaikkeni, mutta..". Jos täällä on valmentajia mukana lukemassa / keskustelemassa niin.. Kun palkallisia psyykkisiä valmentajia näyttää olevan lähes mahdotonta saada junioritasolle laajemmaltikin, olisiko järkevää perustaa valmentajille oma paikka, jossa keskustella psyykkisestä valmentamisesta syvällisemmin, ns. pitkän kaavan kautta? Kuten sanoin Liiton tarjoamat koulutukset ovat minun tietojeni mukaan vielä aika lyhyitä ja kröhöm..ehkä hieman kevyehkojä tämän psyykkisen puolen osalta, eivätkä täten tarjoa paljoakaan oppia tämän alueen riittävään kehittymiseen. Itseltäni on esimerkiksi vienyt jokusen vuoden koulutuksissa ja työssä oppia ymmärtämään pieniä siivuja tämän psyykkisen puolen toiminnasta (tai sitten olen vaan niin helvetin hidas oppimaan), joten tuo muutaman tunnin koulutus on yhtä tyhjän kanssa. Koulutukset ovat usein parin tunnin luentoja. Usein ihmiset ovat erimieltä luennoitsijan kanssa asiasta tai asioista ja ongelmaksi lyhyissä luentomuotoisissa koulutuksissa muodostuu se, ettei monologin aikana pääse muuttamaan omaa käsitystään, kun ei ole riittävästi keskustelua. Luennoitisjan pitäisi sytyttää ryhmä keskustelemaan. Joitain koulutuksia käyneenä voin sanoa, että suurimmaksi osaksi luennoitsijoiden valmius käydä keskustelua aiheesta on melko pieni ja jatkoa sille keskustelulle ei ole tarjolla, vaikka monesti tuntuu että tarvetta olisi ! Itselläni on ajatus parin vuoden mittaisesta psyykkisen valmennuksen ryhmästä, johon kiinnostuneet valmentajat voisivat ottaa osaa ja joka kokoontuisi kerran tai pari kuukaudessa 2 tuntia kerralla. Pieni intro asiaan ja nyt kysymyksiä teille: Mitä tuumitte tekstistä ? Missä kohdin olette eri mieltä ? Kuinka tätä voisi kehittää ja miten se mielestäsi kannattaisi tehdä? Jos mahdollista niin kerro oletko itse jollain tasolla mukana juniorivalmennuksessa tai valmennuksessa yleensä ? Olisiko mielestäsi tälle työlle tilausta ? Tiedätkö psyykkistä valmennusta tehtävän jossain seurassa / joukkueessa ? Tunnetko tai tiedätkö jonkun tätä työtä jalkapallon saralla tekevän, kuka ? Sami Paakkanen
  9. Foorumin kolumnit tai mitä lie totisia höpinöitä

    Korona, Ja maailma polvillaan. Tuo yllä oleva teksti istuu osittain myös tähän eli itsekkyydestä kyse tavalla tai toisella. Kyse myös maailmasta, ehkä elämän hauraudesta. Kuten leopardi, voi yksi virus katkaista selkärankamme yhdellä ravistuksella. Nostavatko yhteiskunnan nurjat puolet päänsä hädän hetkellä eli ajaako oma hengissäsäilymisen vietti siis tavallaan terve itsekkyys moraalin ohi? Jos ei olisi tuota tarvetta säilyä hengissä niin koko ihmiskunta olisi jo tuhoutunut. Ehkä se olisi maapallon kannalta hyvä? Ehkä miellä ei ole kuin piskuinen merkitys koko pallolla vallitsevan elämän virrassa. Näinköhän tämä pallo säilyisi tai tuhoutuisi, jos meitä ei olisi koskaan ollut olemassa? Kivoja kysymyksiä jättää miettimättä, kun niihin ei voi vastausta saada Moni toiminta on seisahtunut ja on aikaa tuntuu kotonani pysähtyneeltä. Mihin tuota aikaa käyttää? Onko se vain uutisten lukemista vai pitäisikö lähteä johonkin kauniiseen paikkaan ulkoilemaan? Itse olen aika vähän lukenut uutisia, paitsi nyt parina päivänä katsellut vähän, kun oma työ on myös sidoksissa näihin virkakoneiston päätöksiin. Aamukahvi juotu. Ei ole aikaa, on vain oleminen. On kirjoituksia viruksen vaarallisuudesta ja kuolemista eli pelkoa ilmassa. On kyse elämästä ja kuolemasta. Osa meistäkin saattaa kuolla, minäkin. Eiku joo, kaikki me kuollaan, mutta onko se lähipäivinä vai jossain kaukana tulevaisuudessa? En tiedä kuolenko, mutta en sitä nyt kovasti osaa pelätä. Se on mahdollista ja en toivo sitä, sillä jälkikasvuni on vielä suhtellisen nuorta ja elämä on tällä hetkellä melko mukavaa, joten ei haluaisi lähteä vielä. Varovainen arvio on tuon taudin kuolleisuudesta on lukemani perusteella syntynyt ja en ole faktoja kaivellut eli se on 10 %:n luokkaa ja iskee koviten valmiiksi sairaisiin. Pieni on todennäköisyys kuoleman suhteen, mutta on kuitenkin. Elämän rajallisuus tulee vastaan. Pelkoa ja epävarmuutta. Vähän syyllisyyttä, voinko itse olla tartuttaja jollekin heikommassa kunnossa olevalle? Pohjois-Korea oli jo tappanut karanteenikielto noudattamatta jättäneen virkamiehen. Onko tuo hätävarjelun liioittelua? Vähän kuin sodassa, karkurit luodille.. Voiko meillä kohta unohtua inhimillisyys, kun pelko syö sisältä ja muuttuu vihaksi, joka on aika usein kaiken paskan taustalla tunnistamattomana voimana. Pelkäämme ja olemme valmiita rankaisemaan rikkureita julmasti. Työpaikallani on ollut koronaa. Epätietoisuus ja pelko tulevaisuudesta on pieni osa sisintäni. Ajatus elämän hauraudesta saa olon hetkellisesti toivottomaksi. Voi iskeä pakokauhu kaiken romahtamisesta ja se voi saada ihmiset tekemään hulluuksia. Kuvitelmat kaiken menemisestä pieleen ovat olemassa. Missä määrin on hyvä kertoa itselleen niiden olevan kuvitelmia ja elää elämäänsä ja missä määrin on hyvä olla pelon ohjaama ja väistellä vaaroja? Vielä puuttu, että joku terroristijärjestö ilmottautuu tämän "iskun" tekijäksi tai eiköhän joku ole jo ilmottautunut. Salaliittoteoriat jylläävät jo, näin lähipiirissä puhutaan. Eipä niillä ole väliä oman elämäni kannalta, kun en niihin voi oikein vaikuttaa. En ole lähtemässä tappamaan terroristeja. Entä jos talous romahtaa? Entä jos ruokaa ei saa kohta kaupoista? Entä jos työt loppuvat? Entä jos.. jossittelu ja kuvitelmat saavat paikkansa mielissämme. Pelon ohjaamat kuvitelmani. On tervettä pelätä asioita, mutta silläkin olisi oltava raja. Rajaton pelko on kauhua. Missä on terveen ja epäterveen pelon raja? Pelkoa ei ole hyvä kieltää, mutta sitä ei ole hyvä liioitella. Liioiteltuna se tekee elämästä kovin rajallista ja saa pelkääjän kärsimään. Jännää että talous tuntuu olevan kaiken kaataja nyt. Ei tauti vaan talous. Jos talous romahtaa niin on vain tyhjää. Tauti tappaa sen 10 %, mutta talous jos kaatuu niin elämä lakkaa. Tältä tuntuu keskustelu mediassa. Konkurssit uhkaavat, kaikki loppuu. Kauhun kuvitelmia. Onneksi jokainen kausi-influenssa ei saa tällaisia mittasuhteita. Elämä kylmän sodan jälkeen on muistona mielessäni. Ydinsodan uhka on vaihtunut. Sama näkymätön uhka on taas yllämme. Damokleen miekka kuvaamassa elämän haurautta. Damokleen miekka siis... kun palvelija kadehti herraansa ja sanoi: " Sinulla on kaikkea ja minulla ei mitään. Asiasi ovat niin hyvin ja elämäsi helppoa". Kuningas vaihtoi paikkaa palvelijansa kanssa, mutta ripusti miekan tämän pään päälle hevosen häntäjouhen varaan. Palvelija kauhistui ja ihmetteli miksi näin? Kuningas sanoi sen kuvaavan hänen elämäänsä. Hänen henkensä on hiuskarvan (jouhen) varassa, kun joku haluaa aina hallitsijaksi ja juonittelee vallan kaappaamista. Tarina mukailtuna Korona on meille muistutus elämän hauraudesta. Millaiset asiat ovat tärkeitä, jos tiedostaa kuoleman olevan hiuskarvan varasssa. Tunne ettei elämä ole omassa hallinnassa voi olla ahdistava kokemus. Näin se kuitenkin on meillä kaikilla. Elämän rajallisuus ja hauraus ovat aina läsnä, ne vain eivät ole mielessä koko ajan. Kunnioitetaan omaa elämää ja toisten. Toimittaja oli kirjoittanut kaiken kivan loppumisesta. Tarvitaan kivaa, jottei kauhu valtaa mieltä. Kun on liikaa aika käyttää mielikuvitusta, mitä kaikkea voi seurata niin kyllä, vilkasta vilinää kauhun luomiseksi on oleva päässämme. Elämästä on hyvä oppia nauttimaan sellaisena kuin se meille tarjoillaan. Joskus se on pientä ja joskus suurta. Joskus sen kauniin näkeminen on vain niin hiton vaikeaa.
  10. Rupes korpeemaan eilen ni piti raapia jotain tekstiä. Kai tätä joksikin terapiaksi voi sanoa, paskan vastaaottamisen valmistautumiseksi.. Hyvä lukija, olit sitten vihreä tai persujen tukija ! Eikö parasta elämässä ole se, kun meitä on moneksi? Sama pätee kaikkiin elämän alueisiin, pitää olla erilaisuutta. Erilaisuus tuo elämän eri puolet näkyviin, niiden pohjalta voimme saada uusia näkökulmia ja kokemuksia rikastuttamaan elämäämme. Idun purijoita tarvitaan vihreiden arvojen nimissä, siinä missä persuja manaamassa maahanmuuttajien huonoa käytöstä peloissaan ja vihapuheita kylväen. Viha kuin myös empatia ovat kumpainenkin tärkeitä tunteita kokea. Idut kuin myös persut ovat meitä itseämme, tärkeä osa kokonaisuutta. Itse asun tässä Malmin lentokentän vieressä ja haluan tuoda yhden täältä käsin näkemäni puolen esille, joka yhdistää ajankohtaisen Hämeentien muutostyön ja Malmin kentän kohtalon toisiinsa. Nyt vihreiden arvojen aikakaudella on paljon halua ja painetta muuttaa asfalttia ja betonia ihmisten hyvinvointia lisääviksi kävely- ja pyöräteiksi, puistoiksi ja viheralueiksi. Kaupunkikuvaamme on siis saatu lisää istutuksia ja hieman väljyyttä, kun se on ensin muokattu pois täyteen rakentamalla. En oikein ymmärrä, miksi meidän on pakko tehdä kaikki nurinkurisesti? Ensin päälystämme luontoa betonilla ja piellä, sitten muutaman kymmenen vuoden kuluttua muutamme niitä takaisin kohti vihreämpää maailmaa. Eikö politiikan pitäisi olla kestävää ja siinä samalla säästäväistä? Suunnitelmissa on siis ahtaa Malmin lentokentän alueelle 24000 asukasta, jolloin luonto muuttuu ruuhkaiseksi kävely- ja pyörätieksi, jossa ei enää sitä pientä omaa rauhaa ole, jonka kenttä ja sen ympäristö tarjoavat vielä minulle ja monelle muulle. Alueen säästäminen luontona olisi luonnon arvojen nostamista taloudellisten arvojen yläpuolelle. Se olisi alueen nykyisten asukkaiden kunnioittamista ja heidän arvostamistaan. Se on myös tulevien sukupolvien arvostamista. Arvona vain taitaa nyt olla raha, jolla ei kuitenkaan kaikkea saa, ei hyvinvointi pelkästään taloudellisista tekijöistä synny. Maksan kalliista asumisesta ja ymmärrän kyllä miksi asuntoja halutaan lisätä kaupunkiimme, mutta. Nyt kun on tehty paska päätös rakentaa kenttä täyteen ja tuhota sen luontoarvo, niin eipä tuota päätöstä enää kukaan perua halua, siinä voi menettää joku rahaa ja vallan tunteen. Onko teistä lukijoista moni kulkenut kevään korvalla Malmin lentokentän ympäri jalan? Siellä on kaunista ja hyvin monimuotoista luontoa ja ajoittain äänimaisema hivelee korvia. Pieni soinen alue, jolla lintujen on hyvä pesiä, täyttyy kevätaamuisin lintujen keväisistä konserteista. On kuin kävelisi sademetsässä. Nyt minulle kerrotaan että joudun luopumaan tästä, koska se lisää kaupunkilaisten hyvinvointia parantamalla asuntotilannetta. En omassa arjessa ehdi ja jaksa lähteä autolla johonkin kaukaiseen metsään valtelemaan ja onko edes mieltä lähteä autolla metsään? Eikö lähiruoka käsitteen voisi laajentaa lähimetsäksi? Se vasta luomua olisi. Minun hyvinvointia tuo alueen täyteen rakentaminen ei lisää. Loputon kaupungin täyttäminen asunnoilla on idioottien ajattelua, se on mahdoton yhtälö. Pian olemme kuin mikä tahansa suurkaupunki, jossa on vain puistoja kaiken kiireen keskellä. Luonnon hyvinvointia lisäävä arvo, jonka myös tutkimukset osoittavat on pian menetetty ja sen ymmärtämisen mahdollisuudet viety pois lähistöltä. Sitä ei saa takaisin, se kuivattu suo ei enää koskaan tule palaamaan, jos se nyt tuhotaan talojen tieltä. Antakaa erilaisuuden kukoistaa lähellä ihmisiä, älkää ajako meitä liiaksi erilleen, se tietää ongelmia. Asettakaa rajoja, siitä terve kasvu syntyy ! Sami Paakkanen
  11. 20 vuotiaat

    Voi perse. Pelit perutaan tai niitä ei pääse katsomaan virusepidemian vuoksi.
  12. 20 vuotiaat

    Terve. On tullut katseltua tässä alku kaudesta paljon 20 vuotiaiden sm karsintoja. Kovia pelejä ja semi kovia ja sit vähän heikompia. Se mikä on yllättänyt erityisen positiivisesti on ollut HJK:n peli ! Gnisu on myös ollut nautinnollinen joukkue seurata ! Edellinen ottelu Talin hallissa oli lähes silkkaa nautintoa, kun HJK osasi myös mennä pallon kanssa vauhdilla eteen päin ! Ei näkynyt sitä alakerran "pallonhallintaa", kun haudotaan omassa päässä palloa, kierrätetään kaukana vastustajan pelaajista. Erityisen seksikäs muutos pelitapaan ! Atlantis oli tunteella mukana ja näki että halusivat voittaa pelin, mutta Klubin 04 oli kovempi. Tykkäsin isosti pelistä ! Vaikkakin Klubi oli marssittanut karsintoihin kokonaisuudessaan 04 joukkueensa, joka on tavallaan huono. Joku katsoja vieressäni sanoi viisaasti kaikkien tekevän niin. Jokainen seura haluaa oman parhaimmistonsa pelaamaan Suomen parasta/kovinta tasoa omassa ikäluokassaan. Mä olen vähän sitä mieltä, ettei se ole pelaajien kehitykselle kovin hyvä, jos eivät itse kairaa kovista peleistä riittävästi voittoja niin sitten se on haettava alhaalta vauhtia. Sillon joudutaan joukkueessa miettimään miksi ei niitä voittoja tule ja kehittymään. Nyt kun otetaan joku toinen jengi kairaamaan ne voitot niin what..? Niin se vaan kaikissa kovissa sarjoissa maailmalla menee, ei siellä huipulla tule oman seuran sisältä toinen jengi auttamaan... Nyt kun opetetaan nuorille se, että aina paremmat tulevat pelastamaan niin eipä se itsetunto pelaajilla kasva ja vähemmän niitä kotimaisia ihmeitä taitaa maailmalla sit kuitenkin sen vuoksi lyödä isosti läpi. Ei ainakaan HJK:n organisaatiosta (jos multa kysytään, mut en mä ole seuranut kuinka huipulla ne on, ei ainakaan otsikoissa isosti). Miettikää nyt itsekin ?! Olen aika monta peliä jo käynyt katsomassa Talissa. Halli on mukava paikka toljottaa pelejä. Perseen alle on hyvä ottaa pehmike ja lämmike, on iso plussa istumisessa. Viikonloppuna olisi taas yksi hyvä matsi luvassa, mutta en tiedä menikö päälle toisen pelin kanssa. Käpä ottaa yhteen MP:n kanssa.- Samaan aikaan on TiPS vs. TPS Suomencupin peli..lämpimässä ulkoilmassa yrtsissä olis myös VJS-Gnistan.. Ovatko muut käyneet näitä tuijottamassa?
  13. Foorumin kolumnit tai mitä lie totisia höpinöitä

    Tapoja tai tavatonta Missä Jallu luuraa? Mä tuumin maailman menoa ku tuppaan vielä elämään ja sormet taipuu näppäimistölle. Sitähän ei koskaan tiedä.. Sit ei enää voi naputtaa ruudulle ku kuolee pois tai tuumia tällain. Hitto ku oon ilonen ihmisistä ympärilläni. Olen tavannut elämässäni hiton paljon mukavia ihmisiä. Vapaalla näen mukavia ystäviäni. Työpaikoilla on aina ollut mukavia työkavereita. Harrastuksissa on ollut aina mukavia ja tärkeiksi tulleita ihmisiä. Lukemattomia määriä hyvää ympärilläni. On toki ollut myös pahaa, mutta.. Ihmiset ympärilläni osaavat käyttäytyä. Näen myös paljon sitä ettei osata käyttäytyä. Epärehellisyys, toisten kunnioituksen puute ja minulle normaaleiden käytöstapojen puuttuminen. Itsekin olen opetellut luopumaan joistakin vangitsevista ja negatiiviseksi kokemistani tavoista, mutta päivänä eräänä jäin miettimään käytöstapojen katoamista. Kun nuoret miehet ovat sisällä hattu päässä tai syövät hattu päässä, nuoret eivät anna enää paikkaansa bussissa vanhemmille tai avaa ovea tälle, saati auta lähimmäistään hädässä. Moni ei edes autolla ajaessaan ota huomioon muita. Kun minä voin tehdä näin niin vaan teen. Ollaan kuitenkin valmiita auttamaan nälkää näkeviä, mutta suljetaan silmät portaissa omassa kusessaan makaavalta juopolta. Itsekin laitan rajoja auttamiselleni, mutta paljon huomioin. Olen myös itsekäs, muuten ei jaksaisi kaikkea. Omasta hyvinvoinnista pitää myös huolehtia. Mitä tapahtuu kun käytöstavat katoavat? Tuleeko tilalle uusia käytöstapoja vai jäävätkö vanhat vain pois? Aina on ollut niin että vanhempi sukupolvi kauhistelee nuoria ja itse taidan olla siinä vanhan sukupolven iässä nyt. Ehkä olen ollut tässä iässä jo pitkään, kun aina olen ihmetellyt monien käytöstapojen puutetta. Ehkä sitä on myös itse sokea omalle itsekkyydelleen tai se itsekkyys on väärässä kohtaa tapahtuvaa. Jos olen epäitsekäs bussissa ja annan paikkani vanhukselle niin ehkä olen kotona väsyneempi ja en jaksa niin paljon. Ehkä toisen kuunteleminen toisaalla on pois toisaalla. Itsekkyyden paikkaa elämässä etsimässä. Milloin se on hyväksi ja milloin pahaksi. Joku on aina yhtä mieltä ja toinen toista. Jos tarkastelen itsekkyyttäni toisen ihmisen näkökulmasta niin se on varmasti useimmiten pahasta. Itsekäs teko on toiselta pois. Voisiko tähän itsekkyyden tai epäitsekkyyden toteutumiseen soveltaa Gladdwell:n kirjasta käänteistä U käyrää eli aluksi jokin teko on hyvästä, mutta se muuttuu negatiiviseksi liikaa toistettuna. Umpikuja. Käytöstavat ovat minulle kasvatettu. Absoluuttisen hyvää tekoa ei ole olemassa. Oven avaaminenkin on pahasta.. mutta onko sinulla luontoa olla antamatta väsyneelle vanhukselle paikkaa julkisessa, vain sen takia että olet nuori ja väsynyt? Jos asiaa miettii vain joidenkin faktojen valossa niin nuoren olisi tärkeä kyetä jaksamaan elämässä, muuten hänestä tule pidemmäksi aikaa taakka muille kuin tuosta vanhuksesta, jos hän ei jaksa. Onko tämä sitä Linkolalaista ajattelua? Ovatko käytöstavat hyvästä vai pitäisikö nuorten saada elää kuinka oikeaksi näkevät ja kokevat, piittaamatta vanhempiensa kasvatusyrityksistä? Katsein viikonloppuna Avaraa luotoa, Serengetin tasangosta. Siellä vanhemmat opettivat jälkikasvulleen elossa säilymisen välttämättömiä taitoja. Eivätkö käytöstavat ole myös sitä? Tasanko paloin ja meidän silmin se joutui kaaokseen. Eläimien näkökulmasta asia ei tainnut olla niin. Niillä sama elämän kiertokulku jatkui eli ruokaa ja juomaa piti olla, sekä riittävästi turvaa hengissä säilymiseksi sekä suvun jatkamiseksi sopivat pissavehkeet Eikö käytöstapoja ole olemassa juuri tietyistä syistä, ei vain huvin vuoksi. Osaa ehkä sovelletaan vähän niin kuin piru raamatulla tekisi, mutta paljon niitä on syntynyt ajan saatossa luomaan edellytyksiä hengissä säilymiseksi. Voiko nähdä että yhteiskunnasta on vähentynyt toisten huomioiminen? Ainakin arjessa se tuntuu siltä. Työntekijän arvo on mitä on. Rahan valta on valtava, suurempi kuin toisen ihmisen. Emme piitaa toisista niin paljon kuin ennen, vaikka pinnallinen julkikuva muuta antaa ymmärtää. Onko todella näin vai elänkö jossain harhaisessa maailmassa? Voimme hylätä toisen heppoisin perustein, kun meistä on tullut omavaraisempia ja riippumattomia läheisistämme. Julkisuudessa puhutaan välittämisestä ja huolehtimisesta, mutta arjessa tuntuu että moni asia on aivan päin vastoin työelämässä. Se on helvetin kovaa ja raakaa. Kilpailemme ravintoketjun huipulle pääsystä oman lajimme sisällä, aivan kuten simpanssit tasangolla. Tasangon kilvassa oli vain se ero, että heikompi hyväksyi paikkansa, kunnes luonto tuli ja teki tehtävänsä ja leopardi söi lauman julman johtajan. Meillä usein heikompi ei alistu vaan alkaa se selän takana paskan jauhaminen tai lain pykälien viilailu laittomuuksien puolelle. Etsitään ne kuuluisat porsaanreiät ja sit ku joku jää rysän päältä kiinni ni sen firma on jo nurin ja ketään ei saada vastuuseen. Sisco -asunnot hyvä esimerkki 1 h sitten loppuneessa MOT ohjelmassa. Kunniaa ei ole ja toista ei kunnioiteta. Toisen omaisuutta ei kunnioiteta. Itse en sitä kunnioittanut lapsen/nuorena, mutta nyt meille on pesiytynyt joukko aikuisia, joilla tuo sama keskenkasvuisuus on vielä aikuisiällä voimissaan. Ennen osattiin arvostaa luontoa. Nyt grynderi tulee ja panee metsät tasaiseksi, eikä kukkahattu täti Arkadianmäellä osaa laittaa rajoja, ei varsinkaan jos itse saa siivun kakusta. Eikä nuo tädit osaa oikein rajoja laittaa. Osa sedistä on myös tätejä, kun meno on niin munatonta. Katoavatko käytöstavat vai muuttuvatko ne? Mitä meiltä on parhaillaan katoamassa ja mitä tulossa tilalle? Olipahan taas oksennus
  14. Kakkonen

    Olin vkl kattomassa Legirus-areenalla PK-35 vs EPS. Pelillisesti ei mitään herkkua, mutta jännää oli katsella, kuinka PK nousijana saa nippunsa ojennukseen. On siellä pelimiehiä taas, mutta yhtenäinen tekeminen on vähän niin ja näin. Onko johtajuus taas penkillä tai sen päässä ja kentällä kasa turhautuneita nuorehkoja aikuisia kiukuttelemassa. Alko taas poskensoitto omille, ku ei menny jonkun pelikirjan mukaan. Ei hyvää lupaa. Kakkosessa on paljon tuttuja dumareita hommissa ja joukkueita myös mukavasti lähialueelta.. Voi kikkelis kokkelis ku näyttää hyvältä ! Pitää varmaan ottaa pyörä alle ja painaa pitkin radan vartta kentille kesän saapuessa !
  15. Maailman parantaminen

    Mitä jos... Tekisimme matalia altaita, joissa kesäksi kenttä pelaamista varten ja syksyllä siihen sataisi vesi, joka voisi sitten itsekseen jäätyä ja meillä olisi talveksi luonnon jää Pehmeetä sunnuntaista aamua kaikille
  16. Turhautuminen

    Yksi turhautumisen muoto on kun tunnet nahoissasi muiden turhautumisen. Tämä muoto on monelle pahempaa kuin itseensä turhautuminen tai kun turhautuu johonkin toiseen joukkueessa. Jokainen tekee virheitä ja aina on joku on juuri sinun virheistä, tavoista tai tekemästäsi ratkaisusta turhautunut. Kuka sitten voi turhautua sinuun? Pelikaveri, katsoja, valmentaja, tuomari tai joku muu. Joskus turhautuminen on yhtä suurta väärinymmärrystä ja siksi niistä tunteista on tärkeä puhua. Joskus se on sitä itseään ja siksi tässä sitä tutkailen. Esimerkki: Miltä se sitten tuntuu kun joku on sinuun turhautunut? Jos tekee virheen kentällä ja siitä saa heti palautteen turhautuneelta pelikaverilta tai valmentajalta.. "Koita nyt kunnolla seuraava tilanne" tai yksi vanha pelikaveri sai kerran harrastefudiksessa toiselta pelikaveriltani palautetta: "Koita nyt edes näyttä siltä, että yrittäisit pelata jalkapalloa". Sikamainen kommentti turhautuneelta pelikaverilta. Tämä palautteen saaja katosi tämän jälkeen täysin lajin ääreltä. En itse kuullut kommenttia pelissä, mutta palautteen antaja kertoi siitä hieman häpeissään pelin jälkeen. Kehotin häntä olemaan suoraan yhteydessä palautteen kohteeseen ja pyytämään anteeksi. Jätti toistuvasta kehotuksestani huolimatta tekemättä tämän. Minua jäi harmittamaan tuo, sillä tuo kyseinen pelaaja on pelannut kanssani huonolla tasolla jalkapalloa jo yli kaksi vuosikymmentä. Nyt hän hävisi täysin kuvioista Ei hän ole tähti, kuten ei kukaan meistä ikämiesten alimmassa lohkossa pelaavasta. Joukkueen johto salli moisen teon, koska (tulkintani tilanteesta) oli myös itse turhautunut kyseiseen pelaajaan. Johto ´antoi´ ikävän tehtävän pelaajalle, "häätää" huono pelaaja joukkueesta. Linja minun makuun aggressiivinen, hyviin ja huonoihin pelaajiin jakava. Kyllä minullekin on virheistä tässä joukkueessa huudeltu, mutta palaute minulta on ollut: "Turpa kiinni ja keskity omaan pelaamiseesi ! Mä yritän joka kerta parhaani, en kai mä nyt tahallaan hyvää paikkaa ryssi !". Toimii ku junan vessa. Aggressio ja loukkaus olivat luvallisia. Tuollainen toisten virheiden tuijottelu ja loukkaaminen karsii nautinnon lajin sisältä. Juuri tuon nautinnon takia tätä kai isoksi osaksi on tullut tehtyä vuosikymmeniä. Iso merkitys on tutuilla pelikavereilla, sillä sosiaalisuudella mukavan pelailun yhteydessä. Valmentamillani nuorilla ja vanhemmillakin, on tuo sosiaalisuus useimmiten hyvin merkittävässä roolissa ! Mitä tunteita tuo toisten turhautumisen vastaanottaminen sitten saa heräämään? Ainakin sillä turhautumisella on tapana putkahtaa pintaan virheen tai ajatellun virheen sattuessa. Joskus se putkahtaa pintaan kun "minulle ei syötetty, vaikka olin todella hyvässä paikassa". No virhe tuokin. Tällaisen näkökulman valossa virheessä on kyse jonkinlaisesta epäonnistumisesta toisen silmissä. Epäonnistumisia usein hävetään tai niistä tunnetaan syyllisyyttä. Monella alkaa sitten omassa mielessä jossittelu ja itsensä syyttäminen. Eli lyhyt kaava: Kun sinun virheeseen turhaudutaan ja sinulle huudetaan siitä, se voi nostaa pintaan syyllisyyden tunteita, häpeän tunteita, epäonnistumisen tunteita tai pettymyksen tunteita, toki myös turhautumista ja aggressiota tai pelkoja. Tästä voi helposti tehdä sen yhteenvedon että on äärimmäisen tärkeää pelaajana, valmentajana osata käsitellä näitä edellä mainittuja tunteita eli ymmärtää, mistä syystä ne ovat itsellä niin voimakkaita ja vaikuttavat tekemiseen niin vahvasti. Toisen ihmisen sielun elämää ei kannata tässä kohdin lähteä miettimään, miksi hän huutaa sinulle, sen vastauksen löytää tutkimalla omia tunteitaan Entä kun valmentaja turhautuu sinuun? Valmentajalla on usein odotuksia tai näkemys pelaajasta. Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa kun itse on ajatellut tai kuullut jonkun valmentajan puhuvan ettei pelaaja ole niin hyvä kuin hän voisi olla, koska asenne on niin heikko (valmentajan turhautumista). Välillä varmasti näin, mutta usein jää näkemättä se oma osuus, kuinka valmentajana saadaan omalla toiminnallaan toinen alisuorittamaan. Jos huomio on virheissä, väärissä ratkaisuissa, mokatussa paikassa, huonossa syötössä, huonossa pelin luvussa tai tilannetajussa niin silloin on väärä tapa kehittää mitään. Suuren painoarvon saa silloin negatiiviset tunteet ja niissä vellotaan puolin ja toisin. Omaa syyllisyyttä ja epäonnistumisia siirretään toisten taakaksi ja kulttuuriksi joukkueessa muodostuu virheiden kaivelu ja niiden merkitysten korostaminen/korostuminen. Se on pelon kulttuuri, kun ei uskalleta kantaa vastuuta ja siirrellään sitä, pallotellaan.. Näin voi myös elämää elää, katkeroitua muiden huonoista suorituksista ja nähdä vain ne merkityksellisinä tekijöinä omalle huonolle menestykselle.
  17. Turhautuminen

    Turhautuminen, kyllästyminen vaivaa.... Pelaaja turhautuu peliin, valmennukseen, valmentajaan, harjoitteluun, harjoituksiin, joukkuetoveriin, mihin ikinä. Valmennus voi puolestaan turhautua pelaajiin monilla tavoin. Tuomari voi turhautua pelaajiin, pelaajaan, toiseen tuomariin, valmennukseen, katsojiin. Moninaisia laukaisijoita. Pelissä pelaajat voivat turhautua omiin suorituksiin, pelikavereihinsa, valmentajaan, tuomariin, vastustajaan, oman joukkueen pelaamiseen, maalien puuttumiseen jne. Valmennus turhautuu usein myös ja se näkyy isosti ja huutaminen alkaa, tai pelille käännetään selkä. Aikuisia ohjaillaan, moititaan tai komennellaan, kuin tahallaan huonosti pelaavia. Mihin sitä sitten pelaaja turhautuu? No, kun tuomari tuntuu viheltävän aina helpommin meitä vastaan, omat epäonnistumiset turhauttaa, joukkuekavereiden epäonnistumiset turhauttaa, valmentaja näkee vain epäonnistumiset isosti, vastustaja onnistuu ja me emme sekä miljoona muutakin turhautumisen syytä voi löytää pelin sisältä. Oleellista on huomata, syntyykö turhautumisemme oman tekemisemme seurauksena vai toisten vai turhaudummeko helposti kaikesta?Kun tämä asia ehkä saa jonkin muodon, jos syy on esimerkiksi enemmän omissa tekemisissä niin meillä on silloin jo suunta mihin päin "tutkimustyö" olisi syytä kohdistaa: "Miksi turhaudun itseeni, omiin virheisiini?" Mistä turhautumiseni johtuu? Olenko saanut epäonnistua itse lapsuudessa? Tämä aihe vaatii aikaa tutkimisn kanssa, älä kiirehdi. Toinen suunta tutkia, jos muut turhauttavat enemmän on ehkä vaikeampi, siinä pitäisi pystyä ensin olemaan itselleen armollinen ja hyväksyä se, että muut voivat turhauttaa niin helvetisti, että oma peli sakkaa. Turhaa syyllisyyttä kannetaan usein jo pelkästään niistä tunteista tai ajatuksista, kun syyttelee toisia mielessään. Ei tunteitaan voi käskeä. Jos jokin turhauttaa niin se turhauttaa. Oman turhautumisen tutkiminen kuitenkin kannattaa. Sitä oppii ymmärtämään. Se tutkiminen helpottaa ja auttaa keskittymään olennaiseen. Jatketaan tätä teemaa hieman paremmalla ajalla...
  18. Suomen Cup

    Tänään olis Klubin peli Interiä vastaan. Arvon juuri, olisinko menossa sitä katsomaan. Tekis mieli katella kuin toi Klubin uus pärjää nro 24 oli siis Davin Browne. Oli ilo katella moista vipellystä kentällä. Saa nähdä kuinka pitkään kestää, että Klubin jäykkä jurotus syö miehen intomielisyyden pois Minusta tuota samaa näkynyt mennä vuosina Klubin toiminnassa ja pelkään sen toistuvan. Toivottavasti ei, on erityisen mukava katsella iloisia ja innokkaita pelaajia touhuamassa kentällä ! Seon fudista parhaimmillaan ! Onhan noissa peleissä jo tuttuja tuomareitakin, tää on niin siistiä ku voi monella saralla nauttia pelistä !
  19. Suomen Cup

    Kausi keinovihreellä hallissa tuijottelusta korkattu. Uus tekis Talin hallissa, kaksi kiimaista joukkuetta, joista toinen oli melko paljon parempi. Klubi siis voitti ansaitusti maalilla. HIFK oli vähän vaisu. Pelissä olisi myös saanut olla enemmän hienouksia. Kärki tai koko joukkue oli Klubilla ahneempi tekemään maalia ja se tuotti tulosta. HIFK ei mielestäni ollut niin yhtenäinen joukkue 90 min. Yksi tai kaksi rehki kerralla ja pari muuta taustalla.. Fanit... HIFK:n faneista voisin kyllä sanoa et melkosia, mitä lie. Eikö fanittaminen ole omien kannattamista !? Jos fanitat jotain artistia, niin harvemmin ihan niin innolla olet muita vihaamassa, keskityt vaan fanittamiseen.. Mutta jalkapallossa ei, siinä "pitää" keskittyä toisen joukkueen tai sen fanien vihaamiseen. Katsomoon tullaan vihaamaan ja huutamaan sitä vihaa ulos. Kai sekin on ihan jees, kun ei olla väkivaltaisia. Kyllä se vähän ankeelta kuulostaa kun pitää toiseen fanikatsomoon huudella ennen pelin alkua: "Haista vittu HJK", "haistakaa vittu", "homot" tai "separit". Ei nosta ainakaan mun fiilistä paremmaksi. Myötähäpeä tai suru ovat ehkä oikeita sanoja kuvaamaan moisten huutojen minussa herättämiä tunteita Mä luulin et ihmiset rakastaa jalkapalloa ja sen tuijottamista.. ei, ne haluu tulla vihaamaan jotain itsensä ulkopuolella olevaa. Pelissä pisti silmään Klubin nro 24. Kipitti vauhdilla ja pallo pysy kivasti jalassa. Oli myös aika rohkee tai rento touhussaan.
  20. Suomen Cup

    Ai jai jai Tänään olis stadin derbyä tarjolla... HIFK-HJK Talissa. On se hienoa kun voi katsella jalkapalloa ! Ja nimenomaan kotimaista jalkapalloa, sitä kuuluisaa käsin poimittua En ole lainkaan seurannut mitä joukkueissa on tapahtunut talven aikana, onko jotain maukasta luvassa? Maukasta toki kun derby ! Toivottavasti kannattajat osaisivat käyttäytyä lajia ja sen äärellä olevia kunnioittaen. Ei jaksais taas sitä paskaa, ku pitää käyttäytyä lasten tavoin ja riehua vailla hyvää fiilistä ! Toivottavasti tulee hieno ottelu ja saa nautiskella täysin palkein lauluista ja intensiivisestä, rohkeasta jalkapallosta, jossa tilanteita piisaa, hienouksia ja maaleja
  21. Vitutusketju

    Huh huh ! Futsalia äsken... Suomi - Portugali.. ja mitä tuomarityötä. Kurapaskaa !!! Filmit kaikki läpi ja selkee jalan paskominen ohi.... jäätävää kuraa. 2-2.
  22. Kakkonen

    Ai jai jai miten herkullinen A-lohko !!! Joutuu varmaan muutaman pelin kauden aikana käydä tuijottamassa
  23. Epävarmuus

    Epävarmuus on läsnä monessa. Se on läsnä pelaajilla, valmentajilla, tuomareilla kuin myös meillä psyykkisillä valmentajilla. Epävarmuus on hyvin inhimillistä. Epävarmuus on sisäinen ristiriita. Se voi inhimillisydestään huolimatta olla myös kovin haitallista, kuten kaikki liiallisesti nautittuna. Epävarmuus saa meidät jäätymän tilanteessa, käymään vähän hitaalla, epäröimään päätöstämme, änkyttämään, vaihtamaan sanojamme kesken lauseen, perumaan puheitamme, olemaan hiljaa, väistelemään vastuullisia tehtäviä, heittämään ohi, syöttämään huonon syötön, ymmärtämään peliä väärin yms. Minulla se on epävarmuus on sitä, että jään miettimään valmennuksen jälkeen sanojani tai tapaani toimia, oliko se oikein vai väärin, oliko se hyvä vai huono juttu, onko siitä hyötyä vai haittaa. Miten epävarmuutta voi sitten poistaa? Sitä on joskus liikaa ja se on silloin haitallista, riippuu toki tilanteesta.. Jokainen on elämässään varmasti kokenut sellaisia hetkiä ja varmasti ollut tilanteessa, jossa on nähnyt toisen kokevan valtavaa epävarmuutta. Tuo mainitsemani sisäinen ristiriita on juuri sitä, kun asiassa on hyviä puolia ja huonoja puolia, eikä tiedä kumman valitsee. Joskus se epävarmuus syntyy sisäisen ja ulkoisen välisestä ristiriidasta. Itse ajattelee näin olevan kun taas muut sanovat sen olevan toisin. Joillekin kasvatetaan tai he itse kasvattavat sellaisen varmuuden jolla ei ole todellista pohjaa. Mikä todellinen pohja sitten on? Tai mikä tuo epätosi pohja sitten on? Todellinen pohja tulee elämänkokemuksen kautta, kun joutuu miettimään arvojaan, mikä on elämässä oikein ja mikä väärin. Osalla on tuo arvo kasvatettu kotona, johon on ollut pakko.. Vitttu.. ei tällästä paskaa voi edes kijoittaa muiden luettavaksi. Helvetti kuin vaikea aihe kirjoittaa. Varmuus syntyy siitä, kun tuntee itsensä hyvin, millainen on. Millaisia tunteita minulla on. Oppii hyväksymään itsensä kaikkine tunteineen ja luottamaan tunteisiinsa. Sitä on varmuus. Epävarmuus on taas päinvastaista kun ei tunne itseään, ei voi luottaa omiin ajatuksiinsa, ei hyväksy erilaisia tunteita itsessään ja ei voi siksi edes luottaa niihin. Omaa epävarmuuttani voin poistaa sillä, että mietin noita sisäisiä sekä sisäisten että ulkoisten välisiä ristiriitoja mielessäni rehellisesti. Rehellinen asioiden tarkastelu tekee olon luottavaiseksi, varmaksi.
  24. Kirjallisuus

    Hal Sirowitz kirjoittaa hauskoja runoja Mies käyny oman psykoterapian tai ainakin sellaisen kuvan hommasta saa.. osa ihan loistavan osuvia napsajduksia asian ytimeen. Saa nauraa Nyt luen "Äiti sanoi" -kirjaa. Suosittelen ! Tuo yo teksti on odottanut lähetä napin painamista vuoden Nyt olen lukenut Malcom Gladwell:n kirjoja muutaman. Aivan loistavaa naatiskella hänen näkökulmistaan, jotka ovat sosiaalipsykan alaa tai vain terävänäköisen ihmisen havaintoja maailmasta. Lainasin kirjastosta hänen uusimman suomennetun "Sinisilmäiset" ja tulihan se lukaistua melkein yhdellä istumalla.. no 100 sivua per istuma. Ei malta lopettaa, mutta välillä pakko. Kirja luotasi nyt läpi vuorovaikutuksen ja siinä tapahtuvien virhetulkintojen/päätelmien karikoita, joiden seuraukset ovat kirjan esimerkeissä olleet karuja. Mainio tapa kirjoittaa. Nyt ku olis rahaa loputtomasti ni ostaisin kirjaa ja lähettäisin jokaiselle maamma poliisille luettavaksi
  25. Psyykkinen valmennus ryhmätyönä tehtynä

    Mietin tässä aamutuimaan ryhmän koon merkitystä tai sen puitteita yleensä. Tuli mieleen tärkeitä seikkoja, jotka pitää huomioida ja joita tässä mietin, kun olen uutta ryhmää juuri kasaamassa. On tärkeää tiedostaa eri tekijöiden vaikutuksia ryhmän työskentelyyn, se työskentely siinä keskiössä kuitenkin on. Ryhmän koko on merkityksellinen. Olen vetänyt onnistuneesti 20 hengen ryhmää vuoden. Olen vetänyt yli 30 hengen ryhmille koulutuksia onnistuneesti. Ja olen vetänyt yli vuoden kestäviä ryhmiä 10 henkilölle onnistuneesti. Onnistuminen on sitä, että ryhmässä voidaan puhua vaikeistakin asioista suoraan. Enkä tarkoita monologia, luentoa tai esitelmöintiä, jossa vain minä puhun. Yleisin ennakkoluulo tai pelko psykologeilla ja muillakin tuntuu olevan, ettei yhdessä voi puhua vaikeista asioista. Tähän ennakkoluuloon tai pelkoon haluan vaikuttaa. Olen tässä vuosien varrella oppinut, että ryhmässä voi puhua samoista asioista kuin kahden kesken. Ryhmä on tässä tapauksessa myös paljon tehokkaampi, mutta siitä myöhemmin.. Miten on mahdollista puhua luottamuksella ryhmässä, sitä yritän tässä nyt hieman avata eli mitkä tekijät siihen vaikuttavat. Turvallisuus eli kuinka turvalliseksi ryhmä koetaan. Tämä on se keskeisin ja vaikein asia. Siinä on niin monia ulottuvuuksia, joista vetäjän tulee olla perillä ja joita hän pystyy vetäessään havainnoimaan. Otan tähän esimerkiksi pienen lapsen, jollaisia kaikki olemme olleet, sillä olen ymmärtänyt/kokenut monien samojen asioiden vaikuttavan myös aikuisten ryhmissä. Turvallisuus syntyy monista tärkeistä seikoista. Näistä kun on ryhmää vetäessä lipsunut, niin tietää kyllä lipsuneensa. Työnsä voi tehdä itselleen vaikeaksi.. Lapsen maailmassa turvallisuus syntyy puitteista, johon kuuluvat rajat keskeisimpänä. Rajat psyykkisen valmennuksen tapauksessa ovat paikka, tila, aika, osallistujat, ryhmän kesto ja sen säännöt. Ryhmällä olisi hyvä olla sama tila, jossa kokoontua. Tilan tulisi olla rauhallinen, ettei ulkopuolisilla ole mahdollista kuulla tai häiritä siellä käytyä keskustelua. Voi herättää helposti vainoharhaisen olon, jos valmentaja, jonka ei vaikka pitäisi kuulla keskusteluja, tuleekin kesken jonkin tärkeän aiheen hakemaan jotain toimistolta.. Ei tässäkään tarvitse liioitella. Puitteet ovat usein epätäydelliset. Paljon on vetäjän ymmärryksestä kiinni, kuinka hän ymmärtää ryhmää, jos se valmentaja tilassa sattuu käymään. Valmentajat ovat monesti uteliaita, kuka sanoo ja mitä eli tästä päästäänkin aasin siltaa pitkin toiseen tärkeään seikkaan salassapitoon. On tärkeää ettei ryhmässä puhutuista asioista mennä juoruilemaan ryhmän ulkopuolisille. Tämä koskee niin vetäjää kuin valmennettavia. Keskustelen valmentajien kanssa niistä aiheista, joista ryhmässä on puhuttu, kun hän ei ole ollut läsnä. En koskaan kerro, kuka on sanonut mitäkin, jos asiasta ei ole erikseen kyseisen sanojan kanssa sovittu. Valmentajat arvailevat ja yrittävät udella usein puhujaa, mutta saavat nuolla näppejään. Ryhmän alussa on tärkeää painottaa ettei vetäjä kerro kenenkään yksityisen asioita ryhmän ulkopuolisille sekä painottaa sitä myös ryhmän jäsenille, että heitä koskee sama vaitioloon sitoutuminen. Ilman tästä puhumista ja siihen sitoutumista on vaikea rakentaa luottamukseen perustuvaa psyykkisen valmennuksen ryhmää. Tässä muutama aatos aamutuimaan Jäsentely puhelimella kirjoittaessa hieman hankalaa.. Mietin ryhmän vetämistä ja omaa kokemustani itsestäni ryhmän vetäjänä. Koen olevani erityisen hyvä työssäni. Virheitä teen myös ja niihin kiinnitän jokaisen ryhmätapaamisen jälkeen huomioni ja mietin syitä toiminnalleni. Nyt mietin kuitenkin oleellista muuta, miksi olen työssäni taitava ja saan ryhmät puhumaan. Keskeinen este on tuo yllä puhumani turvallisuus. Se on tärkein elementti, mutta puhumiselle esteenä toimii usein häpeä. Kun häpeää oppii avaamaan puheella ja sen estäviä puolia tutkimaan niin ryhmien on helpompi puhua luottamuksella. Ryhmän vetäjällä on myös paljon vastuuta, ettei hän aiheuta lisää puhumista estävää häpeää ryhmässä.
×