Jump to content

Sami Paakkanen

Members
  • Viestit

    1 245
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Käyttäjän Sami Paakkanen kaikki viestit

  1. PÄIVÄN PELI !

    Voi hitto, olipas hienoa olla paikan päällä ! Ei ollu edes ihan hirvee pakastin ja peliä oli todella nautinto seurata. Kyllä naiset vaan ovat helvetin kovia pelaamaan. Mä diggaan ja isosti !! Niin nättiä pelaamista yhellä kosketuksella, pallon hallintaa pienessä tilassa ja prässin purkua. Nopeita nousuja ja rohkeita yksilösuorituksia. Ei paljon pallo parane. Maalejakin tuli kolme kappaletta ja kaikki teki PK-35. Taitava joukkue. Muutamia pieniä lipsahduksia, mutta vastustaja ei rokottanut. Kiitos ja kumarrus !
  2. PÄIVÄN PELI !

    Tänään olis naisten liigaa myyrmäessä klo 18.30 --> PK-35 vs. Tips. Taidan mennä jäätymään katsomoon. Ulkokauden korkkaus mun osalta
  3. Mietin tässä vaiheessa harrastustani tämmöisiä mutkia. Osa tästä nousee omista kokemuksista psyykkistä valmennusta tehtyäni ja osa on pohdintaa, kun on taas tullut luettua kirjoja ja niiden kirjoittajien pirulliset kirjaimet herättävät minussa ajatuksia. Mitä on realistista odottaa psyykkiseltä valmennukselta? Entä millaisia kuviteltuja odotuksia on valmennuksella, jotka eivät ole realistisia? Usein en työskentelyn alussa huomaa kysyä näistä odotuksista, eikä niistä puhuta ääneen. Tämä pitää korjata omassa työssäni. Toki ongelmana on myös tässä kohdin se, ettei niitä odotuksia osata välttämättä edes kertoa, alue on sen verran vieras ja sen mahdollisuudet ovat jokseenkin tuntemattomia. Se miten ja mitä alan kirjallisuus tästä puolesta tarjoaa niin sillä ei vielä luoda realismia tulevaan työhön ja sen kautta saavutettuun kasvuun. Kerron joukkueisiin mennessäni, mitä on odotettavissa, mutta kuinka realistinen kuva kertomani perusteella valmentajalle muodostuu? Jos sanon itsetunnon kasvavan niin ei se tarkoita sitä, että jokainen työskenneltyään kanssani vuoden on sen jälkeen täysin itsevarma ja pärjää tilanteessa kuin tilanteessa. Se oma itsetunto käsitteenä/puheessa on jo usein jotain määrittelemätöntä. Ei ihmisen tarvitse sitä määritellä. Hän elää ja tuntee kärvistelynsä kuin myös riemunsa. Odotuksia ei myös siksi sanota ääneen, sillä niiden motiivit ovat usein itsekkäitä. Moni valmentaja haluaa loistaa tekemisensä valossa (kuten osa minusta myös) eli se joukkueen pärjääminen on se mitä halutaan noin ulkoisesti, mutta sisäisesti se odotus voi olla hieman toista... Toki laadukas psyykkinen valmennus johtaa tähän, mutta se vaatii töitä koko joukkueelta ja valmennukselta kuin myös psyykkiseltä valmentajalta. Se mitä usein odotetaan on palkinto ilman töitä. Tätä odottavat niin pelaajat kuin valmennus. Pelaajille tämä realisoituu nopeasti tehdessään minun kanssani töitä, mutta valmennus ei ole yhtä valmis työskentelemään kanssani, vaikka usein puheita siihen suuntaan on alussa. Valmennus haluaa minut tekemään taikoja joukkueen kanssa, kaikki mulle heti nyt. Usein keskustelen pelaajien kanssa heidän kokemistaan ongelmista valmennuksen kanssa, joita he itse nostavat esille. Näistä ongelmista olisi valmennuksen tärkeä tulla tietoiseksi, ei niinkään kuka sen on ryhmässä sanonut, vaan sen sisällöstä. Vain tiedostamalla muutos on mahdollista. Niitä hienovaraisia muutoksia pelaajissa tai joukkueen dynamiikassa on välillä vaikea nähdä tai ymmärtää edes sitä, kuinka vaikeaa on ihmisen/ryhmän on muuttua. Tätä voisi parantaa tekemällä säännöllistä työtä valmennuksen kanssa, käymällä ryhmän kanssa tekemääni työtä läpi. Usein alun odotusta/kuvitelmia seuraa turhautuminen ja pettymykset, kun ihme ei ole tapahtunutkaan ja kaikki ongelmat eivät työni myötä ole poistuneet ja jotain jopa tuntuu tulleen työni myötä lisää. Tavallaan ei totta, sillä ongelmat ovat olleet joukkueen sisällä jo ennen minun sinne menoa. Ero on vain se, että nyt niistä opitaan puhumaan ääneen ja ne tulevat näkyviksi. Odotukset ovat ihan muuta ja kun se voittojen putki ole näkyvissä, voitte kuvitella kuinka työhöni suhtaudutaan.. Itse näen työskentelyn edetessä pelaajistossa valtavia muutoksia. Muutoksien suuruutta yksilötasolla ei aina osata nähdä tai ryhmän toiminnassa. Joskus ne muutokset ovat hyvin hienovaraisia muutoksia ryhmän dynamiikassa. Näitä ei valmennus välttämättä huomaa. Ne pienet muutokset ovat loppu peleissä todella merkittäviä ja luovat hyvän yhteisön kasvaa ja kehittyä psyykkisesti sekä sitä kautta pelaajana/urheilijana. Psyykkisten muutosten ajatellaan olevan helppoja ja nopeita. Sen verran olen työskentelystäni oppinut, että osaan kertoa sen realistisen puolen myös työskentelyn suhteen. Realistinen minulle, mutta usein ne kuvitelmat ja odotukset niiden alla sävyttävät valmennuksen ajatuksia ja johtavat nopeisiin ratkaisuihin työskentelyn alas ajamiseksi tai minulta tullaan vaatimaan muutoksia työskentelytapoihini. Näin yksi joukkue viesti kanssa ja kun en suostunut muuttamaan työskentelytapojani, he antoivat minulle potkun hommasta. Sanoin osaavani työni ja tiedän asian näin olevan. Aina on kehittymisen varaa ja siihen aktiivisesti pyrin, mutta se ei nyt ihan istu kuvioon, että psyykkisistä prosesseista ymmärtämätön tulee minulle kertomaan kuinka minun pitää tehdä hänen tavallaan työtä. Luottamus tämmöisessä kohdin nolla ja ne odotukset ja kuvitelmat tätä työtä kohtaan ovat jotain autuaaksi tekevän postiivisen puheen ja sellaisen positivisminhengen läsnäoloa jatkuvasti. Ei realismia, ei lupaa puhua vaikeista asioista, ei hyväksytä negatiivisia tunteita pelaajien taholta ja mikä tärkeintä ei kohdata niitä. Kaikesta on tärkeä puhua ja saada realismi mukaan kuvioon. Odotukset ovat varmuudella myös kuviteltuja. Ne syntyvät valmennuksen tai joukkueen toimihenkilöiden kokemusten pohjalta, heidän kokemien vaikeuksien/ahdistuksen helpottamisen toiveesta syntyneitä. Valmennus kokee esimerkiksi vaikeaksi joskus itsenäiset ja itsepäiset pelaajat, vaikka nämä ovat hiton arvokkaita joukkueelle. Valmennus pelkää ja kokee uhaksi liian itsenäisyyden, koska heillä ei ole taitoa johtaa. Tähän minun toivotaan tuovan sitten työlläni helpostus, vaikka siitä ei minulle ole koskaan sanottu toiveen muodossa ääneen. Valmennus toivoisi näiden pelaajien muuttuvan kuuliaisiksi, jotka aina olisivat kiinnostuneita valmennuksen sanoista ja heidän opeistaan, tekisivät aina juuri kuten sanotaan. Näitä oman tien kulkijoita on jokaisessa joukkueessa ja se on hiton hyvä. Riippuvaisia on liikaa. Sopivassa suhteessa kaikki ovat hyväksi. On paljon vastaavia valmennuksen kokemia, hyvin henkilökohtaisia vaikeuksia, joihin he kaipaavat helpotusta ja osasta ei osata edes sanoilla puhua ja osa on niin hyvin piilotettu itseltäkin, ettei niistä voida edes puhua ääneen.
  4. Kriittinen näkökulma psyykkisen valmennuksen tekijöiden tutkintoa kohtaan. Otsikon mukaista asiaa ihmettelen. Mistä johtuu, että juuri psykologeilla on kautta länsimaiden tuo psyykkinen valmennus lähes ainoina hallussaan? Ymmärrän että urheilupsykologia on yksi tieteen haara. Psykologiakin on. Kuitenkin kun tarvitaan esimerkiksi vaativaa hoitoa psyykkisellä puolella, ihminen ohjataan psykoterapiaan, ei psykologille. Usein asiakasta tapaa ensin psykiatrin, mutta jatkohoito ei oikeastaan koskaan ole toteuteuttuna psykologeilla, he tekevät sairaaloissakin yleensä vain arvioita psyykkisistä rakenteista tai ongelmista. Ei heitä ole koulutettu hoitamaan ihmisiä. Psykologia on pikemminkin kuvaava tiede. Se pyrkii kuvaamaan psyykkisiä tapahtumia tutkimuksen valossa ja tuntuu usein myös epäonnistuvan siinä, siitä hieman lisää myöhemmin. Tutkimus on aina rajallinen ja sen rajat tekevät siitä hyvin epätarkan ja vääristävän. Tuloksilla saadaan vain kapea siivu jostakin ja tuon tutkimuksen kautta esimerkiksi rahat ohjautuvat usein vääriin paikkoihin kentällä. Asiakkailta jos kysyisi, he osaisivat kertoa mistä on hyötyä ja mikä auttaa. Toki pitää osata nähdä metsä puilta. Se mihin psyykkisellä valmennuksella on tarkotus pureutua on meidän syviin kerroksiin, niihin tekijöihin, joista puhumalla voimme vaikuttaa itsetuntoa vahvistavasti. Psykologit voivat kertoa lukemistaan teksteistä, mitä on itsetunto teorian valossa ja siitäkin yleisellä tasolla. Heillä on oma mittaristonsa, joilla he mittaavat itsetuntoa. Jokaisella on omat mutkansa matkassa, joiden vuoksi itsetunto on mitä on. Tähän psykologien koulutus ei anna mitään. Se vain kertoo, mitä itsetunto on teoriassa ja kertoo onko se hyvä vai heikko heidän mittareillaan mitattuna. Psykoterapeutti on joutunut lähes aina käymään oman psykoterapian, jossa on joutunut itse huonon itsetuntonsa kanssa kasvotusten ja siksi ymmärtää sen kasvun prosessin paremmin, jonka itsetunnon kasvu vaatii. Kun vertaa psykologiaa ja psykoterapiaa, se on sama kuin vertaisi rakastelua ja pornon katsomista tai ehkä rakastelua ja rakastelun katsomista. Psykologien koulutus on tilastotieteitä ja teoriaa. Mitä eväitä se antaa psyykkiseen valmennukseen, joka on täysin ihmisen/ihmisryhmän kohtaamista, ei teoriaa tai tilastoja. Olen tavannut monta teoriaa lukenutta psykologia tai lääkäriä, joilla ei ole mitään ammattitaitoa eikä luontaista kykyä kohdata ihmistä. Olen tavannut monta ns. maalikkoa, joilla on se luontainen kyky olla omana itsenään ja kohdata toinen ihminen. Toki olen tavannu myös monta psykoterapeuttia, joilta tämä ominaisuus tuntuu myös puuttuvan. Psykologia tieteenä on melko "kova" tiede eli vain sillä on arvoa, joka voidaan todistetusti/tutkitusti näyttää toteen. Se tosiasia asetetaan toissijaiseksi tilastoja luotaessa, että jokainen, aivan jokainen meistä, näkee ja kokee tämän maailman omalla tavallaan. Se ei ole yleistettävissä minkään teorian tai yleistyksen alle. Tämä psyykkisen valmennuksen lähtökohta tekee työstä työntekijälle vaativan. Et pääse helpolla, jos sinun on aina uudestaan ja uudestaan tutkittava juuri kyseisen ryhmän/urheilijan kanssa tilannetta yksilöllisesti. Et voi mennä pitämään itsesi luomaa luentoa, se ei palvele juuri laisinkaan kohderyhmää. Se mitä maailmalla näkyy ja täällä myös, niin on luentoja, joissa yleistetään asioita ja tehdään niistä esitelmiä. Sitten ihmiset istuteaan kuuntelemaan esitelmiä ja lukemaan seinälle heijastettuja kirjaimia. Psykoterapia on aina osallistumista ja läsnäoloa. Psyykkisen valmennuksen tulee olla myös tätä työtapaa lähellä olevaa työskentelyä, muuten meillä ei ole juurikaan mahdollisuuksia vahvistaa itsetuntoa tai tehdä joukkueen sisällä oleville ongelmille mitään. Pelkäämme liikaa. Emme näe metsää puilta. Ei psyykkinen valmennettava hyödy keskiarvojen kuulemisesta tai teorian opiskelusta tai niitä opiskelleen fraaseista. Psyykkinen valmennus on kuin leikkimistä hiekkalaatikolla, tutkivaa vapautta. Se on vuorovaikutusta, kohtaamista ja kohdatuksi tulemista, läsnäoloa ja tunteita. kykyä olla yhtä aikaa pieni lapsi ja aikuinen samassa henkilössä. Tiedän osan psykologeista tekevän myös näin töitä eli älkää ottako itseenne. Välillä tänne tekstin loppuun pieni turina.. Juttelin muutama päivä sitten yhden tutun kanssa. Hän on esimiehenä. Hän oli käynyt psykologien tekemässä testissä työpaikallaan joitakin aikoja sitten. Psykologisissa kokeissa/testeissä tutkittiin sopiiko kyseinen henkilö esimieheksi. Hän oli saanut testeistä vastauksen, ettei sovi lainkaan esimiheksi. Hän kuitenkin on esimies. Työpaikalla oli tehty kysely työntekijöille, josta hän oli saanut parhaat mahdolliset arvosanat johtamisestaan. Tämä kiteyttää sen mitä mietin. On testejä, joita psykologit tekevät, jotka ovat täysin irti realiteetista. On teoriaa, joka on täysin irti hetkestä. Mitä on hyvä psyykkinen valmennus? Tässä päivän kysymys teille psykologeille, jotka mahdollisesti eksytte lukemaan tätä kirjoitustani.. Voin antaa vinkin ! Se ei ole tavotteiden asettelua, se ei ole rentoutusharjoituksia, se ei ole mielikuvaharjoittelua, se ei ole keskittymisharjoituksia, se eio ole itselleen hyvän hokemista, se ei ole maneereita ja ulkoa opittuja käytäntöjä. Siinä sit mietittävää...
  5. Eka avoin psyykkisen valmennuksen ilta takana. Paikalla 3 ihmistä. Ajattelin että ilta voisi vetää paikalle 0 - 50 ja näin siis kävikin. Olisin toivonut paikalle enemmän urheilijoita ja mietin miksei heitä ilmaantunut. Mainontani oli ehkä hieman puutteellista. En käyttänyt yhden valmentajan minulle suosittelemaa facebookia tai oikein muitakaan internetin ihmeellisiä keinoja. Facebook, jota kuulemma kaikki urheilijat kyttäävät, olisi voinut toimia hyvin, mutta... Moista somea ei minulla ole eikä tule.. Ilmoituksia illasta olin laitellut Liikuntamyllyn seinille 6 kpl. Yritin kalastella kriittisiä paikkoja, mutten tainnut onnistua. Olikohan ilmoitukset nähty vai ei? Täytyy tuumailla lissee.. Kuukausi aikaa tuumailulle. Palataan. Itseä jäi kaivelemaan oma työskentelyni. Olin aika lukossa. Nyt aamusta tajusin miksi. En ole kirjannut alkuviikon psyykkisiä valmennuksia "ulos itsestäni". Minulla on aina tapana kirjata jokainen kerta eli tehdä muistiinpanot puhutuista aiheista ja välillä asioista joita jään miettimään. Nyt kun kirjasin alkuviikon valmennuksia niin huomaan että mieli vapautuu taas ajattelemaan. Harmi. Ei ollut kovin laadukasta työni eilen. Pitää skarpata. Ja yksi oma homma on jäänyt tekemättä. Tuo aloittamani työnohjaus. Se auttaa pitämään mielen keskittyneenä oikeisiin asioihin. En sopinut aikaa työnohjaajani kanssa viime kuun lopulle, vaikka minun piti tehdä niin. Se myös auttaa käymään tässä hommassa kohtaamiani ristiriitoja tai kokemiani hankaluuksia itseni kanssa jollain tavalla läpi. Myös tämä viikkoja jatkunut puolittainen flunssa on verottanut selvästi voimia ja vaikuttaa tekemiseen. Eilen valmennuksen jälkeen suoraan nukkumaan..
  6. Nyt vähän jännää tuo huominen. Ilmoituksia viety viime viikolla Liikuntamyllyn tiloihin ja tänään kävin kattelemassa niin ovat nuo suurimmaksi osaksi paikallaan saaneet olla. Nyt ei enää tarvii jännittää muuta kuin onko ketään tulossa paikalle ja kuin onnistun kursimaan homman lennossa kasaan. Olis aika ankeeta vetää yksin toi ilta Toisaalta aika mukavaa mennä rykäsemään tonne ja nähdä millainen tilaus moiselle on ja sitähän nämä parikertaa nyt ovat, kokeillaan onko moiselle tarvetta. -Sami
  7. Suomen Cup

    Olin kentän kupeessa valmennushommissa ja käväsin katsomassa vähän miltä tuo jalkapallopyhättö näytt Hongan ja Klubin ottelun alla.. lippujen hinta näytti pahalta 15€. Olikin vissiin vaan ennakkoon niin halpoja kuin 10 euroa, vai olikohan niissäkin 5 euron myyntipalkkio tiketillä.. Luulis et olis tääl stadissa ainakin kannattanut laittaa sää ale, kun lunta pukkas ja keli oli aika kurja. Pelaajille myös sään mukainen palkankorotus. Lumityö lisä Ei yllättänyt tuo että Honka hävisi. Paine edellisen voiton myötä oli kasvanut varmaan kovaksi. Oliko joku täältä toljottamassa peliä, miltä se näytti?
  8. Visailua

    Hahaha Arvailin osan ja tulos oli 10/12. Oon mä sit viisas
  9. Suomen Cup

    Kiitos lyhyestä rapsasta ! Mukava päästä vähän tunnelmaan kiinni, varsinkin tuohon syväjäähän josta puhut tuota on tullut koettua. Mä aina välillä ihmettelen et on tää hullua porukkaa ku aina vaan vuodesta toiseen painaa katsomoissa aivan vi..n jäässä Tolla tahdolla mentäs kisoihin ! Honka vs HJK.. nam nam.. aika maukasta. Revanssi Klubille. Tiukkaa tulee olemaan. Vois hiipiä jäätymään. Vai ovatko liput taas 20 euroa, pakasteessa olemisesta.. Helen eli entinen Helsingin energia voisi järjestää kaukolämmöllä lämmitetyt katsomot. Vidduako ne jotain Aleksin katuja lämmittää, ei siellä istu ku kerjäläiset ja nehän ei veroja maksa (Ulkopaikkakuntalaisille tiedoksi, täällä siis lämmitetään kaukolämmöllä Alenksanterin katua.. eli kyllä katsomoiden lämmitetyt penkit ja ehkä lattia olis nannaa, parempi kuin joku lämmitetty katu. Kansanäänestys siitä ja kaikki pääkaupunkiseudun derbyä katsomaan !! Paitsi mä.. oon vetämässä psyykkistä valmennusta silloin Liput näyttivät tiketissä olevan pakastimeen jopa kohtuu hintaiset ! 5-10 euroa. Voisin väittää et kansanäänestyksessä tuo mihin veromarkkoja käytettäisiin, lämmitetty katu olisi hävinnyt urheilustadionin lämmitetyille penkeille
  10. Valmentajana kehittyminen yksi idea..

    Moi vielä Royfish ja muut ! Toi että kiinnostuit heti minun kuvaamastani tilanteesta on juuri se mitä tuolla valmentaja koulutuksiin lisätyllä osiolla voisi olla annettavaa. Ollaan asian ytimessä. Tulit mukaan tarkastelemaan havaintojani ja tuomaan niihin siten lisää syvyyttä kysymyksilläsi ja pohdinnallasi. Nyt kun kerron/perustelen sinulle lisää niin tuo havainto sai ikään kuin lihaa luiden ympärille. Jos jatkaisimme samaa ryhmässä niin se kasvaisi ja sen ymmärtäminen syventyisi. Tämä olisi tärkeä osa valmentaja koulutuksia. Psyykkisen osalta myös. Tätä samaa "menetelmää" käytän joukkueiden kanssa. En koe sitä menetelmäksi, se vaan tulee luonnostaan. Yhdessä tutkimista. Puhun ääneen havaintojani ja opetan pelaajia tekemään samoin, jolloin joukkueelle tulee uusia näkökulmia omaan pelaamiseensa ja lihaa luiden ympärille eli se liha on vissiin sitä itsetuntoa, kun havaintoja itsestä tulee ja ne tulevat sanallisesti osaksi itseä ns. integroituvat minään Kävin tuossa istumassa kahvilla yhden pitämäni ammattikirjoja kirjoittavan kirjailijan kanssa, Harri Hyypän. Hän kirjoittaa ja on mukana monissa organisaatioiden dynamiikkaa käsittelevissä kirjoissa. Hän on ollut mukana monessa ja tehnyt paljon oman alansa töitä. Kävin tapaamassa Harria, koska yhtä kirjaa ei voinut ostaa, se piti saada kädestä käteen Sain kirjasen mukavan kahvittelun merkeissä ja postissa yhden muun myös.. Kolme kirjoitusta Kokemuksesta. Harri Hyyppä. Kustantaja on Organisaatiodynamiikan instituutti. 2017 ja painettu Meedia zone Oü:n toimesta. Kirja käsittelee osittain juuri tuota havaintojen tekemistä ns. insight työskentelyä. Tuolla Organisaatiodynamiikan istituutilla on kirjoja luettavaksi muutenkin.. tuossa linkki. Ovat vielä suurimmaksi osaksi hyvin edullisia kirjoja: http://www.od1.fi/ammatillinen-antikvariaatti/ Mietin pitäisikö minun laittaa tänne kaikki tekemäni havainnot tuolta Liikuntamyllystä viimeisen parin kuukauden ajalta. Tunteja on kertynyt varmaan 100 ja tekstiä vihkoissa on varmaan saman verran eli tuo 100 sivua. En tiedä olisiko havainnoistani iloa muille, ehkä jos syvemmin aiheesta kiinnostuneita on lukemassa. Havainnoista pitäisi jutella ryhmässä, se olisi pikemminkin se juttu. Minun havainnoista ja muiden tekemistä. Se olisi kehittävää. Havaintoni eivät ole mitenkään ihmeellisiä. Kiinnitän huomioni psyykkiseen puoleen ehkä enemmän kuin fyysisiin ominaisuuksiin, jota valmentajat Myllyssä kuulostivat tekevän. Havaintoni ovat usein pikemminkin huvittavia ja välillä ihan hassuja. Uskon kuitenkin, että havainnointia tekemällä on mahdollista oppia paljon lisää ja oppia olemaan tietämättä liiaksi. Tavallaan on hyvä tietää, mutta se mielen avoimena pitäminen ja kysymysten esittäminen on tärkeää. Tutkiminen on se tärkein tie kehittyä. Kun alkaa tietämään jo kaiken niin voi lopettaa hommat..
  11. Valmentajana kehittyminen yksi idea..

    Terve. Olen itse siis käynyt psykoterapiakoulutuksen. Yksi osa koulutustani oli vauvaobservointi. Se tarkoittaa että kävin kerran viikossa vuoden ajan samassa perheessä sovitusti seuraamassa vastasyntyneen ja äidin vuorovaikutusta. Voin sanoa että opetti paljon minulle. Ei saanut olla se aktiivinen roolissaan ja piti opetella keskittymään vain havaintojen tekemiseen. Nyt olen käynyt kaksi/kolme viikkoa Liikuntamyllyssä seuraamassa urheilijoiden arkea. Oma sairasloma töistä mahdollisti sen ja voin sanoa ettei todella ole aika mennyt hukkaan. En ehkä teknisen alan työntekijänä ole niinkään kehittynyt, mutta tämä rakastamani psyykkinen on saanut taas paljon lisää. Olen seurannut Liikuntamyllyssä kaikkea mikä liikkuu. Vauvasta vaariin. Kirjotan havaintoja jatkuvalla syötöllä paperille, toki välillä hyytyy, mutta pääsääntöisesti niitä on tullut jo joitakin kymmeniä sivuja. Yksi vihko jo täysi ja toista viedään.. Harmi kun tämä loppuu tähän viikkoon ja paluu arkeen iskee vasten kasvoja..klisee Se mistä haluan kuitenkin jakaa ajatukseni on tuo touhuni Myllyssä ja eräs yksityiskohta siinä. Mietin että sen suuntainen kehitys olisi urheilussa varmasti hyväksi valmentajia ajatellen. Olisi varmasti hyvä kuulua osaksi koulutusta. Olen parina päivänä huvittuneena seurannut kun Liikuntamyllyyn tulee tarhalaisia isoina laumoina urheilemaan. Aivan hiton liikuttavia taaperoita. Ne kimpoilee pitkin ja poikin niin intoa puhkuen ettei mitään järkeä. Saisiko tuon ilon urheilijoillemme Se mitä mietin on havainnot. Aluksi minua liikuttivat nuo pienet, mutta rupesin seuraamaan tarkemmin sitä touhua. Voisin väittää että siinä on melko loputon tiedon lähde valmentajille, joita kiinnostaa asiat hieman syvällisemmin. Voisin pitää täällä palstalla avointa havaintoketjua, johon itse ja toivon että muutkin voisivat omia havaintojaan jakaa. Tämä voisi kehittää lajia kuin lajia maassamme. Havainnot aivan pienten lasten urheilusta ovat hyvin suoria ja mutkattomia. Lapset eivät osaa vielä peitellä tunteitaan samalla tavoin kuin aikuiset ja heidän motoriikkansa on vielä hyvin kehittymätöntä. Näitä seuraamalla, voisimme päästä monen aikuisten ja nuorten urheilun isojen ongelmien jäljille, nähdä ehkä niiden alkioita jo tuolla aivan pienten liikunnassa ja löytää sitä kautta syiden ja seurauksien suhteita. Pieni esimerkki ja sen seurauksia eli mihin se puheeni johtaa.. No toki itse havainnoin vuorovaikutusta. Eilen. Paikalla oli päiväkotiryhmä. He hyppäsivät pituutta. Kiinnitin huomioni hiekkalaatikon raunalla hiekkaa tasoittaneen työntekijän tapaan kehua lapsia. Tuli todella liikuttunut olo, kun hän näytti aidosti kehuvan pientä, jolla ei vielä oikein hyppy luistanut ja kehut kuulostivat tulevan kuitenkin tämän työntekijän ihastelusta sitä pienen pientä hyppääjää ja hänen pienen pieniä taitoja kohtaa. Sitten pum. Yhden hyppääjän kohdalla kehuja ei tullutkaan. Oho. Ajattelin ettei koko ajan jaksa tai jokin sattuma. Jatkoin seuaamista ja seuraavalla hypyllä sama toistui, saman pienen hyppääjän kohdalla. Mietin ettei voi olla enää sattumaa. Jatkoin seuraamista. Kolmas ja neljäs hyppy samalta pikkuiselta, mutta ei yhtiäkään kehuja. Tajusin ettei tämä pieni tule saamaan yhtiäkään kehuja tältä aikuiselta, vaikka hyppäisi miljoona hyppyä. Jotain oli aikuisella hampaan kolossa tätä pientä kohtaan. Oloni tuli surulliseksi. Aikuinen ei ole sinut itsensä kanssa. Hän ei ole osannut käydä omia ärtymyksen, vihan tai aggression tunteitaan läpi ja voisin väittää, ettei siksi kyennyt kehumaan tuota pientä hyppääjää. Tämä sama ilmiö näkyy nuorten urheilussa, kuinka valmentajat suhtautuvat pelaajiin oman ärtymyksensä kautta. He yrittävät peitellä sitä, mutta kyllä sen aistii ja näkee, jos on asian suhteen yhtään hereillä. Usein olen joukkueissakin aiheesta kysynyt, kun joku pelaaja on kertonut tunteestaan, ettei koe valmentajan pitävän hänestä. Kysyn usein ryhmässä, miten muut näkevät tämän pelaajan kokemuksen eli näkevätkö he saman eli ettei valmentaja pidä kyseisestä pelaajasta. Aina löytyy pelaajia, jotka ovat huomanneet saman asian, vaikka eivät ole itse kokeneet valmentajan heitä sorsineen. Kyseessä on melko vakava ongelma ryhmätyön näkökulman kannalta. Tällainen tilanne on sitä hyviin ja huonoihin jakamisen pohjaa. Joku ärsyttää ja et aikuisena pääse siitä yli, koska et uskalla asiasta rehellisesti puhua jonkun kanssa ja tutkia oman ärtymyksesi juuria. Sama näkyy aikuisten työelämässä kuin parisuhteissa. Omaa ärtymystä ei osata käsitellä sellaisella tavalla, että se ei vaikuttaisi jatkossa. Se jää ikään kuin päälle. Tuo ärtymyksen tutkiminen on vaikeaa ja kovaa työtä. Teen sitä tällä hetkellä yksilötyössä ja se ei ole mitään pikatietä kulkemista. Pienistä havainnoista etsitään yhdessä syitä ja seurauksia. Aikaa vievää touhua ja kuilujen yli ei voi harpata. Itselläni on ollut ihan täsmälleen samainen ongelma ja sen kanssa olen tehnyt elämäni aika töitä, joten omaan ärtymykseeni ja sen syihin pääsee jo helposti kiinni. Sen osaa jo ilmaista toista loukkaamatta (suurimmaksi osaksi) ja siitä pääsee eroon suhteellisen nopeasti. Joskus joitakin sekuntteja ja joskus joitakin päiviä. Joskus viikkoja, riippuu myös vastapuolesta ja muistakin tekijöistä, tilanteen haastavuudesta siis. Pienten lasten urheilun seuraaminen on erittäin mukavaa touhua ja hiton opettavaista. On hauskaa seurata niitä pikkuisen kömpelöitä ja sitten niitä joilla liikkuminen on haastavampaa. Jäin miettimään kuinka suuri merkitys on vanhempien jatkuvilla kielloilla. Joillakin lapsilla liikkumista on rajoitettu paljon. Joitakin istutetaan varmasti television ääressä ja joillakin on vaan niin kieltojen täytteinen maailma, ettei juoksuaskeleita ja kompurointia metsäpoluilla sallita..
  12. No ni.. päivämäärä lyöty lukkoon. Ens perjantaina 6.4.2018 klo 18-20 kaikille avoin psyykkisen valmennuksen ilta Liikuntamyllyssä. Tervetuloa Toinen päivä myös tulossa, mutta en vielä laita päivämäärää tähän varmaksi, vaikka sen tuohon ylös jo korjasinkin. On mentävä nyt vähän kädestä suuhun, kun rakkaudessa on pieniä ryppyjä. Yritän varmistaa toisen päivän tänne viimeistään viikkoa ennen sen ajankohtaa.
  13. PÄIVÄN PELI !

    Tänään olis tarjolla 20 vuotiaiden SM karsintaa Talin hallissa klo 15.15 ja pelissä kohtaavat PK-35 vs FC Inter.
  14. Suomen A-Maajoukkue, yleistä asiaa

    No, nyt menossa harjoituspeli Makedoniaa vastaan ja aika kuraa näyttää olevan. Intensiteetti on olematon. Sitä ei kyetä itse luomaan tai sitä ei kyetä ylläpitämään. Jolle hölkkää kaikkien välissä. Pelaajien hätäily näkyy ajoittain tilanteissa. Tatsi on aika heikko.. Miksi? Mä odottaisin vähän kovuutta ja vauhtia lisää. Pelaavat kuin pahassakin sunnuntain krapulassa olevat isomahaiset miehet. Ei pahalla isomahaisia vastaan, mutta nyt on kyse huippu-urheilijoista. Kropasta luulisi löytyvän vääntöä ja tehoja aika hiton paljon enemmän.. Tehoja näkyy välillä liikkeessä, mutta niiden ajoitus on myöhässä ja koivet kopisee. Jännitys, pelko ja varmistelu näkyvät siten..
  15. Hyvä itsetunto

    Miten tuo hyvä itsensä tunteminen sitten vaikuttaa itsetuntoon? On paljon helpompi luottaa itseensä, kun tietää mitä on. Kun tunnet itsesi ja tiedät miksi mitäkin ajattelet ja mitä mieltä olet asioista, ymmärrät omat motiivisi. Sinun ei tarvitse epäillä itseäsi ja ajatuksiasi, vaikka muuttuva maailma niitä jatkuvasti kyseenalaistaa tai joudut kohtaamaan eriäviä näkökulmia. Ymmärrät itseäsi ja tapaasi elää, hyväksyt sen rajoitukset ja näet sen hyödyt. Se on itsetuntoa. Säilytät itsesi ympäristön paineessa.
  16. Hyvä itsetunto

    Aloitetaan vaikea aihe tänne ja ehkä kuten omaan käytäntöön kuuluu niin pienen tarinan merkeissä.. Aloitus vain pitkälti nyt otsikon muodossa eli en jaksa juuri kirjoittaa kovin pitkästi, klesana (kipeenä) oltu koko viikko. Tämä aihe kimposi tähän nyt eilen näkemäni pelin johdosta. Pelissä Kohtasivat siis 20 vuotiaiden SM karsinnoissa HJK ja FC Espoo. Peli päättyi 2-2. Olin katsomassa kyseisen pelin Talin hallissa. Mieleeni nousi kysymys pelin aikana, kun keskustelin ja kuuntelin katsomon keskusteluja. HJK oli kuulemma ottanut peliin tukevan määrän vahvistuksia. Nyt kun avasin ottelun pöytäkirjan ja vertasin sitä Klubi 04 joukkueen kirjoilla oleviin pelaajiin niin olivat marssittaneet koko 04 joukkueen tuonne kentälle. Avauksessa taisi olla vain yksi vai kaksi pelaajaa normi porukasta. Säälittävää. Huh huh mitä touhua!! Perus Klubin menoa. Aivan naurettavaa minun näkökulmasta. Samaa kuraa kuin aina Klubilla. Kerätään koko maan parhaat itselle ja sit ollaan olevinaan niin vitun kovia. Teitysti helppoa pelata, jos kaikkein parhaimmat on omassa nipussa. Se taso ei vaan nouse mihinkään ja se tahto sekä itsetunto ei kasva samalle tasolle, kuin se voisi kasvaa toisenlaisella menolla. Ei voi sanoa, että niillä on kova itsetunto, jotka eivät ole kokeneet kovia. Jos aina kaikki asiat menevät helposti ja kivasti niin et pärjää tiukassa paikassa. Ehkä sitä pärjää kokematta koviakin, se elämän karvas puoli tuo vain oman lisänsä. Itsetunto voi kasvaa vahvaksi myös ilman älytöntä paskaakin. Se miksi tämä asia mielessä nyt, on tuo pelissä mieleeni puskenut ajatus. Mikä on moisen touhun viesti ja opetus pelaajille tai heidän itsetunnolleen? Nostaako itsetuntoa kovastikin, jos aina tiukassa paikassa marssitetaan ulkopuolisia apuja paikalle ja pelaamaan puolestasi? Ja jos se voitto irtoaa niin aina voi ajatella, että se voitto oli ulkopuolisten ansiota. Paskaa touhua sanon minä. Tämä ei johda hyvään. Tulee muka vahvoja pelaajia. Paskan marjat sanon minä. Vellipöksyjä tällä tavoin kasvatetaan, sellaisia jotka aina odottavat jotain korkeampia voimia avuksi ja helppoja voittoja. Tiukassa paikassa se sitten näkyy sulamisena ja kyvyttömyytenä ottaa käyttöön se ylimääräinen vaihde. Sama koskee joukkueen sisäisiä jännitteitä. Jos valmennus näkee yli joukkueen merkityksen yhden tai muutaman pelaajan olevan tärkeitä joukkueen voittamisen tiellä niin hän kusee omiin muroihinsa. Joukkueissa käy helposti niin, että se voittaminen nähdään valmentajan silmien läpi ja jos valmennus ei koe joukkueen pärjäävän ilman parasta pelaajaansa niin joukkue helposti istuu tuohon samaan muotoon ja kokee asian samoin. Vääristynyt kuva ryhmästä. Ryhmä on tasan niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Klisee, mutta niin paikkansa pitävä kuin vain voi olla. Jos joukkue voi auttaa huonointa pelaajaansa nostamaan tasoaan niin koko joukkueen taso nousee ja usein vielä merkittävästi. Yksi osa itsetuntoa tulee niistä omista onnistumisista, kun kykenee venymään tiukassa paikassa yli oman parhaimpansa ja sillä saavuttamaan jotain merkityksellistä. Tuossa Klubin käyttämässä mallissa ei niin tapahdu, kun voitto haetaan keinolla millä hyvänsä ja sitä yritetään hakea sillä ylhäältä tulevan avun turvin. Espoon jätkille toi peli varmasti maistui ja voittokin oli enemmän kuin lähellä ja täysin mahdollinen. Aluksi pelissä oli näkyvissä tuo "isomman" pelote, mutta sällit ryhty pelaamaan ja näytti närhen munat Klubin vahvistuksille. Näki et henkinen puoli vei voiton loppua kohden. Alussa jännitys sai viimeiset ratkaisut sulamaan eli se vika kosketus oli huono, kun paine päässä oli niin suuri. Mitä tollanen touhu tekee Klubin pelaajien itsetunnolle? Kovemmasta sarjasta alas päin ja saat melkein turpaa.. ei hyvä. Huonoa johtamista. Ei ole ajatus psyykkisestä mukana tekemisessä. Voitto vain mielessä ja hinta maksettavaksi on kallis..
  17. Hyvä itsetunto

    Tarinan lisäksi voisin saman tien jatkaa aiheesta. Innostusta piisaa sen verran just nyt.. Hyvän itsetunnon pohja luodaan lapsuudessa. Missä siellä? Mistä se tulee tai miten? Jos olet riittävän hyvä vanhempiesi silmissä, se on on tärkeä tekijä, mutta jos sinussa on aina jotain vikaa tai korjaamista niin se jää elämään mieleen, koet itsesi sellaiseksi. Itsetuntoa voi rakentaa myöhemmin, jos se lapsuus on ollut sen rakentumisen kannalta paska. Se on vähän raskaampaa aikuisella iällä ja työlästä psyykkistä hommaa, mutta kannattaa, sillä maksaa itsensä takaisin. Miten sitä sitten rakentaa aikuisena? Itsetunnon pohja on isolta osalta myös itsetuntemusta eli tunnet itsesi ja hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet. Hankalin puolia itsensä tuntemisessa meille tuntuu olevan usein omien tunteidemme tunteminen ja hyväksyminen. Moni tässä kohdin yrittää oikotietä ja päättää ryhtyä hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, mutta ei tee muuta työtä asian eteen. Se päättäminen itsensä hyväksymisestä sellaisena kuin on ei vielä tarkoita yhtään mitään. Se on vähän sama kuin sanoisi, etten kuuntele itseäni enää, sitä puolta itsessäni joka sanoo etten ole hyvä tai kelpaa. On tärkeää tutkia, mitä mielestä löytyy. Se on tämän psykoterapia koulutuksen antia parhaimmillaan ja sitä pitäisi osata käyttää myös monessa muussakin. Ei kyse ole kuin tutkimisesta. Tutkia omia ajatuksia ja tunteita. Ajatuksia aluksi helpompi, mutta ajan kanssa myös tunteita. Ajatusten takaa ne tunteet löytyvät. Monesti tunnetason asiat ovat piilossa myös itseltä, kun niistä ei ole totuttu arjessa puhumaan. Ne on ajatusten, sanojen takana. Ihan lähellä, mutta niin kaukana Mikä siinä tunnetason jujussa sit piilee, miksi se tunteista puhuminen nostaa itsetuntoa? Yritetään.. Kun tiedän mitä tunnen ja osaan kertoa siitä sanoilla toiselle. Usein se kertominen on vaikeaa, koska tunteisiimme liittyvät ajatukset ovat niin lapsellisia (usein syntyneet siis meidän ollessa lapsia) ja häpeämme niitä nyt aikuisina. Jos kuitenkin pystymme puhumaan tuosta häpeästämme, joka estää puhumista ja lamaannuttaa, opimme sietämään sitä, sietämään että meissä on myös pienen lapsen tunteita. Opimme hyväksymään tunteita/puolia itsessämme, niitä juuri, joita vanhempamme eivät ehkä osanneet/kyenneet. Kun häpeä ei estä meitä puhumasta, mutta on olemassa, emme ole häpeämättömiä ja julkeita, mutta pystymme puhumaan tunteistamme tai niihin liittyvistä ajatuksista, jolloin ymmärrämme niitä myös toisissa. Arvostus ja kunnioitus itseään kohtaan syntyy ja sitä kautta myös toisia kohtaan. Vapaus itsemme kanssa saa alkunsa. Kun pystymme puhumaan myös häpeästä, joka siis estää usein puhumasta niin siitä tulee meille myös "ystävä". Kun tunteista puhuu niin joutuu kohtaamaan uusia tunteita. Kun tunteita on paljon on vapautta paljon. Tunneälyä, tilannetajua, herkkyyttää, luovuutta. Kun tunteita yrittää olla tuntematta, vältellä niiden tuntemista tai kieltää ne, sitä on vankilassa itsensä kanssa. On paljon puolia tai osia itsessä, jotka eivät ole käytössä. Itsetunto ei ole itsensä piilottamista muilta tai itsessään olevien tunteidensa pakenemista, se on tutkimista, löytämistä, puhumista, kokemista, ilmaisua ja vapautta elää sellaisena kuin ihminen on. Meille ovat kaikki tunteet ominaisia jostain syystä, ei niitä meissä turhaan ole.
  18. PÄIVÄN PELI !

    Olin äsken Talissa katsomassa 20 vuotiaiden SM karsintaa, jossa Klubi kohtasi FC Espoon. Istuin katsomossa Klubin pitkäaikaisen kannattajan vieressä ekan puolikkaan, hän suivaantui ilmeisesti kommenteistani ja vaihtoi paikkaa toiselle puolikkaalle Kyseinen henkilö tiesi kertoa, että Klubi oli ottanut tämän päivän ryhmitykseen monta pelaajaa Klubi 04 joukkueesta. Katsomossa puhuivat muut, että Klubilaiset halusivat ilmeisesti varmistaa voiton näin toimiessaan. Peli päättyi 2-2 ja oli ajoittain aika vauhdikasta, aina kun Klubi ei pyörittänyt palloa veskarin kautta (ja siis pelannut Banan sexy-futboolia, kuten tuo fani minulle tiesi kertoa). Kyseinen henkilö oli todella sitä mieltä, että se insinööripallo toissa kauden liigajoukkueella oli hienoa... En oikein tiennyt sitä siinä vaiheessa, kun sanoin sanoin muutaman hyvin valitun sanan Klubin toissa kaudesta ja siitä puudutuksesta, joita kävin katsomossa katsomassa ja tuntemassa sisuksissani. Henkilö veti herneen nenuun ja rupesi huutemaan kommenttini jälkeen Klubin pelaajille kannustuksia, kun pyörittivät alakerran kautta. Ihme heppu. Hän myös tiesi ennen peliä kertoa minulle, että Klubi vie pelin 10-0, koska heillä on paljon pelaajia Klubin 04 joukkueesta. Kysyin häneltä pelasivatko 04 joukkueen pelaajat tässä porukassa usein ja kuulemaa eivät. Tohdin myös epäillä ettei välttämättä toimi sen vuoksi yhteen pelaaminen... No, viihdyttävää tätä kotimaista ja käsin poimittua on katsella ! Oikein mukavaa kun kausi starttailee hiljalleen !
  19. Nettilinkkejä psyykkiseen valmennukseen liittyen

    http://www.mentalgamecoaching.ca/ Sain tämän kyseisen sivun linkin toisen foorumin käyttäjältä ja kävin katselemassa sivustoa. Kovin maistuu taas kerran rahastamiselta. Nuoret läppäilevät seinillä olevia palloja ja pelaavat kivoja, aivoja stimuloivia pelejä..- hinta vaan moiselle on aika suolainen ja miettikää oikeasti, mikä on hyöty? Muutama kerta pelaamassa jotain aivoja kehittävää peliä ei ole kovin ammattitaitoisen tekemisen meininkiä. Jos on paljon kokemusta, kuten tuolla paperilla tuntuu olevan niin luulisi ymmärtävän ettei moisilla hilavitkuttimilla ja parilla kivalla yhteisöpelillä vielä saada aikaiseksi mitään. Ehkä siellä ei oikeasti ymmärretä hommasta hevon humppaa tai sitten on keksitty kiva tapa rahastaa. Olen jostain ymmärtänyt, että korkean tason osaaminen syntyy erittäin suuresta määrästä harjoitusta. Ei aivot/mieli kehity oikotietä.. Psyykkinen valmennus on kovaa työtä ja tuollainen parin kerran tapaaminen ja valmiiden kalvojen lueskelu on ihan yhtä tyhjän kanssa. Toki parempi kuin ei mitään, mutta kaukana edelleen korkeatasoisesta tekemisestä. Ei tarvita raketti-insinööriä ymmärtämään ettei muutama kerta kivoja pelejä tee sinusta vielä huippu-urheilijaa tai huippu joukkuetta.
  20. Suomen Cup

    Oho kuis kävi Hongan ja Klubin pelissä.. Kattoiko joku pelin? Jos niin millaista oli?
  21. Aggressio/viha (Psyykkinen valmennus)

    Tämä aihe on niin tärkeä, mutta vähän puhuttu sen vaikeuden vuoksi. Kohtaan saman ongelman sekä työskennellessäni joukkueissa, että läheisteni kanssa keskustellessa, niin töissä kuin vapaalla. Näen ja kuulen sen ympärilläni ja usein sen negatiivisen puoleen kiinnitän huomioni, jolloin siitä ei osata/kyetä puhumaan ja se tuhoaa hyviä rakenteita tai estää kehittymisen. Yksi kulttuurimme hyväksytyimmistä ja käytetyimmistä aggression muodoista on nonseleeraaminen, välinpitämättömyys. Tämä näkyy käytännössä usein ihmisen tai hänen sanojensa "jättämisenä omaan arvoonsa" eli toisin sanoin arvottomuuteensa. Näemme tai koemme hänen sanansa tai tekonsa "tyhminä", jolloin emme edes vaivaudu vastaamaan tai kommentoimaan niitä. Jokainen tietää miltä tuntuu, kun sanoo jotain ja se jää täysin vaille vastausta, reaktio muilta/toiselta on vain mykkyys ja ilmeetömyys. Tämä on niin arkista ja hyväksytty tapa. Jos tuota asiaa tutkii hieman tarkemmin niin sen sanattomuuden takana on usein ärtymys sanojaa tai hänen sanojansa kohtaan. Joskus sanat tai käytös hämmentävät meitä tai menevät niin syvälle, ettemme voi niitä käsittää ja suojamme toimivat (torjumme tai kiellämme viestin sisällön). Tämä on meillä sanattomasti hyväksytty tapa olla aggressiivinen toista kohtaan. Kovin tuhoisaa ja hedelmätöntä. Näkyy ja kuuluu ympärillä joka paikassa, jos avaa silmät ja korvat havainnoimaan tätä aggression puolta vuorovaikutustilanteissa. Niin usein olen nähnyt tämän toistuvan erilaisissa ryhmissä. Joku kysyy jotain ryhmältä ja jonkun vastaus jää täysin vaille huomiota.
  22. Aggressio/viha (Psyykkinen valmennus)

    Aggressio / Viha Lyhyt johdatus aiheeseen. Mistä on sitten kyse, mitä vihalle tai aggressiolle voi tehdä tai mihin käyttää? Tuo tunne on jokaiselle tuttu jollakin tavalla. Siitä saa lukea usein lehdistä, kadulla kulkiessaan vihaisen äänensävy saa huomiomme helposti. Viha tunnistetaan hyvin herkästi, jos joku toinen on vihainen. Monesti tuo tunne on pelätty tai pelkoa herättävä, paheksuttu tai sitä vältellään. Tunne on mielestäni saanut väärän leiman, että se on jotain vaarallista tai jotain, joka pitäisi saada itsestä pois. Minä näen vihan/aggression ihmisen voimana, joka auttaa pääsemään eteenpäin tai auttaa meitä suojelemaan itseämme vaaran uhatessa. Tunne on kytköksissä suoraan syvimpään aivojemme kerrokseen, jossa meillä on primitiivisen toiminnan taso, taistele (viha) tai pakene (pelko). Tämä on ihmisen ensimmäisenä kehittynyt aivojen alue. Ihmisen aivot ovat jalostuneet kehityksen myötä myös muita tunteita käsitteleviksi, esimerkiksi empatiaa, joka voi estää meitä vihaisena vahingoittamasta toisia. Viha monesti estää tai häiritsee järkiperäistä ajattelua, sen syvällä olevien juuriensa vuoksi. Viha tai aggressio saa meidän keskittymiskykymme suuntautumaan sen sytyttäjään. Esimerkiksi ärsyttävän ihmisen läsnäolo, oli se sitten pelikaveri, tuomari tai valmentaja, tekee usein vapautuneen ajattelun / toiminnan hyvin vaikeaksi. Sama tunne voi kentällä syttyessään merkitä turhaa korttia, toisen satuttamista, ulosajoa, tai se vie kyvyn keskittyä pelaamiseen. Viha saa aivomme erittämään hormoonia, joka saa kehomme reagoimaan tietyllä tavalla. Kehon reagoiminen on hyvin yksilöllistä. Toinen kokee vihan vatsassa, toinen lihaksissaan, kolmas päässään, sekoittaen ajatukset. Tärkää vihan kanssa, kuten myös muidenkin tunteiden kanssa, on opetella tuntemaan se. Kun tiedät mistä tulet vihaiseksi, miten reagoit vihaisena, sekä mihin ja miten se vaikuttaa juuri sinuun, on sinun paljon helpompi ymmärtää sitä ja ohjailla sitä. Ilman sanoja on tunne se joka vie ja sinä vikiset. -Sami ps. Jatkuu myöhemmin..
  23. Nettilinkkejä psyykkiseen valmennukseen liittyen

    https://yle.fi/urheilu/3-10104887
  24. Mieli luo pelin

    Sukelletaan välillä vähän syvemmälle. Tavallaan jokainen tämän tietää, mutta sen pilkkominen sanoiksi on oleellista sen selkeämmän ja syvällisemmän ymmärtämisen kannalta. Jokainen tietää, jos peliin lähdetään taistelemaan niin se sitä myös on eli tässä sanojen kaltaisessa tapauksessa se mieli luo pelin. Mitä kaikkea tuo otsikko sitten on? Miksi sanoa yksinkertainen asia noin vaikeasti tai noin kummallisella tavalla? Mieli luo pelin toteuttaa itseään monessa tilanteessa. Jos olet menossa kilpailuun ja olet mielessäsi jo hävinnyt vastustajalle, silloin kilpailussa tulee suurella todennäköisyydellä niin myös käymään. Entä jos olet lähdössä pienen pakon sanelemana vaan vetämään hommaa..? Aika väkinäistä tekemistä odotettavissa ja rentous on poissa, jolloin se on usein myös nähtävissä lopputuloksessa. Sama psyykkinen lainalaisuus pätee valmentajan suhteessa pelaajiin ja pelaajien suhteissa toisiinsa. Joskus se voi olla myös huoltajan asenne pelaajaa kohtaan tai huoltajan asenne valmentajaa kohtaa. Sama pätee kaikissa mahdollisissa ihmisten välisissä suhteissa. Usein ongelmana on se, että valmennus ja pelaajat näkevät jonkun pelaajan ongelmana eli valmentajan tai pelaajien mieli luo toisen pelaajan. Tämä kuva joka valmennuksella esimerkiksi on jostain pelaajasta on heidän kuvansa hänestä. Jos toinen pelaaja kuulee valmentajan puhuvan tästä ongelmapelaajasta niin valmentajan mieleensä luoma kuva tästä välittyy hänen puheessaan myös tälle kuulijalle. Joskus tuo kuvitelma itsestä muiden silmissä on se jonka valitsemme, emme sitä mitä itse koemme itsestämme. Toiset ihmiset ovat meille kuin peili. Miettikää kuinka paljon ihmisinä itse itsestänne ajattelette muiden silmin tai sanoin kuvattuna. Eli se toisen mieli teistä luo tavallaan teidät. Jos sinua joku pitää sinua hulluna niin helposti itsekin ajattelet olevasi vähän hullu, varsinkin vielä jos se hullun leima on mairitteleva jollain tavalla. Tuo huonona pelaajana pitäminen voi tarkoittaa pelaajan pallollisena pelaamisen taitoa kuin myös pallottomana tai psyykkistä puolta. Tärkeä osa kokonaisuutta tässä tapauksessa on kuitenkin valmennus. Hyvä valmennus pystyy asettamaan näkymättömän rajan sille, mitä pelaajat viestivät toisilleen. Jos valmennus on tämän asian kanssa sinut niin se välittyy myös sanattomasti pelaajiin. Jos valmennus näkee yhden ongelmana, niin pelaajat aistivat ja kuulevat asenteissa sen ja se on silloin luvallinen ja hyväksytty tapa siirtää se huonous yhden pelaajan kannettavaksi taakaksi. Ollaanko jo riittävän syvällä, jotta ajatukseni tuntuvat ihan absurdeilta Kun valmennus näkee yhden pelaajan ongelmana, hän tavallaan luo sanattomasti sen paineen pelaajan niskaan, että tämä vuoren varmasti epäonnistuu. Siinä hommassa usein auttaa koko joukkue, mutta kukaan ei osaisi pukea sitä sanoiksi, jos siitä pitäisi puhua. Itse näen tämän kaltaisia tilanteita usein joukkueissa ja pelissä. Se on helppoa lukea / ymmärtää, jos sen osaa nähdä. Se on myös melko helposti muutettavissa, jos ymmärtää sen mekanismin toiminnan ja syyt. Tämä voi olla vaikeasti ymmärrettävää settiä nyt, mutta sille löytyy pohjaa syvältä psykologiasta. Kuinka mielen luovan pelin psyykkiseen puoleen voi sitten vaikuttaa. Sen kautta on mahdollista ymmärtää joukkueen monet ongelmat ja löytää niihin myös helpotusta. Jos valmennus tai pelaaja ovat sokeita tälle niin se vaikuttaa sellaisella alueella, jolle ei ole sanoja ja jota ei siksi voi ymmärtää. Tässä tilanteessa tulen usein joukkueeseen. Yritän yhdessä löytää sanoja pelaajien ja valmennuksen kanssa. Tutkimista, kuin salapoliisityötä. Jokaisella joukkueella on oma persoonallinen tapansa luoda se peli jaetussa mielessään, yhdessä/kollektiivisesti. Jos taas asia on tiedostettu ja sen kanssa tehdään töitä niin sen negatiivisen vaikutuksen voi saada sillä pois huomaamattomasta käytöstä. Käytännössä tämä tarkoittaa "paskan puhumista" selän takana ammattilaisen kanssa. Se että puhuu siitä seuran tai joukkueen sisällä, ilman ammatillista tarkoitusta kehittyä, se on vaan sen paskan jatkamista ja ongelman vahvistamista eli se sitä perinteistä seläntakana paskan puhumista. Se on ongelma, jos valmennus näkee jonkun pelaajan ongelmana joukkueelle, se on mustavalkoista ajattelua, siitä puuttuu syvyys. Se että voi rehellisesti sanoa negatiiviset asiat ääneen, tuo tilaa tutkia ja ymmärtää niitä. Tänään katsoin Barcan ja Atleticon peliä. Suarez oli ongelma. Hän käyttää ison osan hyvistä tilanteista omaan kiukutteluunsa ja kusee monta paikkaa siksi. Onko Suarez ongelma? Ei. Kokonaisuus on. Suarez hyötyisi avoimesta puheesta ja joukkueen dynamiikan ymmärtämisestä, sekä oman itsensä ymmärtämisestä. Kaikki odottavat häneltä jo tiettyä käytöstä ja hän myös antaa mitä tilataan. Kuinka avata tätä.. hmm.. Itse tulkitsen Suarezin käytöksen, häntä kummemmin tuntematta, johtuvan hänen historiastaan ja siellä käsittelemättömästä, hänen kokemastaan epäoikeudenmukaisuudesta. Sen verran on tätä hommaa tullut tehtyä, että näen tuon puolen hänestä. Se näkyy pelissä hänen käytöksestään. Aina kun hän kokee tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti, hän purnaa ja kiukuttelee kuin pieni lapsi. Se kertoo minulle tuon ongelman juontuvan lapsuudesta. Hänen kiukuttelunsa on varmasti vaikea aihe joukkueessa. Jokainen sen näkee ja voisin väittää, että aika moni joukkueessa ei pidä näkemästään. Puhutaanko siitä, voisin veikata ettei yhteisesti, sillä se vaatii jo suurta osaamista olla häpäisemättä toista muiden edessä. Se miksei puhuta on ongelman syvyys, sen juontuminen lapsuudesta. Kukaan ei varmasti osaa auttaa miestä hänen lapsuuden kokemustensa kanssa, koska väittäisin harvan jalkapallosta kiinnostuneen ymmärtävän lapsuuden merkitystä psyykkisessä ja voisin sanoa, ettei hän itse edes ymmärrä käytöksen juontuvan niin kaukaa menneisyydestä. Suarezin kokemus on tässä ja nyt. Hän on herkkä aistimaan epäoikeudenmukaisuuttaa ja reagoi tunteella siihen. Mieli luo pelin hänen tapauksessaan. Voisin väittää että suuri osa joukkueesta ja valmentaja odottavat käyttäytymistä hiljaa, ehkä pelon sekaisin tuntein ja turhautuneina siihen, sen jatkuvaan läsnäoloon. Hän itse myös on varmasti turhautunut ja kokee sen jollakin tavalla ongelmana. Ongelma ei katoa itsestään. Lisäksi uskoisin että siihen puututaan suurella varmuudella paheksumalla sitä ja se ei helpota asian kanssa yhtään itse pelaajaa. Hän yrittää sitä kautta sulkea itsessään olevan "huonon" ulos/pois. Sulkemalla se ei onnistu, vaan on ns. kiellettyjen ajatusten listalla. Joukkue tavallaan tukee tässä, koska se myös melkosella varmuudella sulkee sen puhumattomuudellaan ja sillä tuon ominaisuus leimataan / koetaan ongelmaksi. Itse näkisin että tuo on myös vahvuus. Kun Suarez pääsisi ongelmansa kanssa sinuiksi niin hän osaisi nähdä vastustajista ne, joilla tuo sama tapa tuntea ja hän osaisi herkkyydellään iskeä niissä kohdin. Vastustajan pakin ollessa tuolle samalle tunteelle herkkä, sen ymmärtäminen voisi olla hyödyksi. Kun tulisi esimerkiksi vapari ja vastustajan pakki kokisi tulevansa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti, hän purnaisi todennäköisesti tuomarille ja paikka nopeaan vapariin avautuisi..en tiedä näettekö hiuksen hienon mahdollisuuden kuten minä Mieli luo pelin ja mieli luo pelaajan. Olemme tavallaan koko ajan peilin edessä, kun muiden mielipiteet ja tunteet meistä ovat aina läsnä.
  25. Kuinka yrittän tätä psyykkistä valmennusta nostaa esille

    Mietin omaa rooliani tätä psyykkistä valmennusta tehdessäni. Olen usein samassa roolissa eri yhteyksissä. Työelämässä, koulun penkillä, kavereiden kanssa. Kuuntelen tarkoin, mistä ympärilläni puhutaan ja puhun kaikesta. Suomen Erotuomarien Liitossa eräs siellä kuvasi hyvin työtäni psyykkisenä valmentajana: "Se on kuin sähköiskun antamista". Mietin nyt tässä istuessani itseäni ja työtäni, että melkoista ravistelua tämä on joiltain osin. Realismi ravistelee. Sen eri puolia ei aina tule katsoneeksi. Olen hyvin suorasanaisesti ottanut kantaa eri asioihin. Tarkoitus ei ole loukata tai haukkua. Se tarkoitus on vahvojen sanojen kautta saada ihmiset kiinnittämään huomionsa tunteiden maailmaan. Klubin touhuun esimerkiksi puutuin, kun se henkinen puoli oli ihan kuraa. Olin suoraan yhteydessä Lehkosuohon ja Riihilahteen. Sain vastauksen, mutta nopeasti tuolle keskustelulle tuli loppu. Tarkoitukseni ei ollut käydä pitkää keskustelua, vaan ravistella. Urheilupsykologien yhdistykselle olen myös hyvin suorin sanoin ruotinut urheilupsykologien tapaa tehdä tällä saralla töitä yksilökeskeisesti ja ikään kuin vaatinut heitä muuttumaan. Olen "vaatinut" heitä keskittymään ryhmätyöhön ja ottanut puheeksi sen perse edellä puuhun kiipeämisen, kun heidän työnsä näyttäytyy minun silmiin tulipalojen sammmuttelulta ja norsunluutornista huutelulta . Jalkapallon maajoukkueen suuntaan olen ollut yhteydessä muutamaan otteeseen ja sanat ovat myös olleet melko suoria siihen suuntaan. Palloliiton erotuomariakatemian kanssa myös puhunut näkemistäni (+kuulemistani) ongelmista suoraan. Tuolla Olympiakomitean valmennusosaamisen työpajassa puhuin myös suoraan psyykkisen puolen ongelmista, joita näin siellä valmennusjohdon puheiden kautta ja myös mitä seuroissa olen kuullut puhuttavan, sekä urheilijoiden suista. Seuroissa joissa työskentelen, otan puheeksi näkemäni, pelaajilta ja valmentajilta kuulemani ongelmat. Töissä sama meno. Työkaverit puhuvat minulle ongelmista ja otan niitä puheeksi, koska näen samat ongelmat ja haluan kehittää työtä meille työntekijöille mukavammaksi ja paremmin toimivaksi. Tämä rooli on minulle omassa historiassani kirjoitettu, ehkei siitä nyt sen syvällisemmin. Se on jollain tavalla raskasta, kun usein ottaessani asioita puheeksi, minut leimataan häiriköksi ja vain minun ajatellaan näkevän esiin nostamiani ongelmia. Juttelin töissä erään yhteistyökumppanin kanssa. Hän on todella positiivinen ihminen, siis todella. Hän sanoi myös häntä parjatun erittäin paljon negatiiviseksi, koska hän ottaa realismin puheeksi. Nauroimme yhdessä asialle, sillä kyseinen henkilö on äärettömän positiivinen ja hänen hyvä olonsa tarttuu ympärillä oleviin. Itselläni on myös samaa, nautin elämästä ja se on läsnä valmennuksessa myös ison osan ajasta. Ravistelua urheilu kaipaakin, kuten työelämä myös. Arvot ovat muuttuneet rahakeskeisiksi ja pehmeämmät arvot ovat joutuneet melko jyrkkään alamäkeen. Tulos tai ulos on urheilusta tuttu sanonta ja se sama pätee tällä hetkellä monella saralla yhteiskunnassa. Oma työni on hiljaista ( hiljaista ) kapinaa tätä vastaan. Rakkaudella höystetty suora puhe toimii, mutta se vaatii tuon positiivisen ihmiskuvan. En ota rahaa psyykkisestä valmennuksestani ja koskaan raha ei ole ollut minulle merkityksellistä, kun olen uutta työtä hakenut. En kysy edes palkkaa kun haen työtä. Tiedän palkan olevan tietyn rajan sisällä ja melko alhainen joka tapauksessa minun koulutuksellani, mutta tiedän sen riittävän elämiseen. Asioita teen ja niiden pariin hakeudun, kun koen ne mielekkääksi, en rahan takia. Jos en koe jotain asiaa milekkääksi niin teen sen eteen töitä, jotta voisin nauttia myös sen kanssa elämisestä, kuten vaikea parisuhde tai tilanne töissä. Mitä tämä minun psyykkisen puolen esille nostaminen on? Tämä on kuin parisuhde ja siihen joskus syntyvän noidankehän purkamista auki. Olen saanut pienen palan Hesarin sivuilta, monet urheilijat ovat saaneet maistaa palan laadukasta psyykkistä valmennusta. Seuraan urheilijoita ja valmentajia työssään ja kuuntelen millaisten ongelmien parissa he askartelevat. Kuljetan viestiä eteen päin. Säilön noita tärkeitä viestejä ja otan puheeksi niitä sopiviksi katsomissani paikoissa ja hetkissä. Tuo säiliönä toimiminen ehkä auttaa muuttamaan asioita pikkuhiljaa hyvään suuntaan, kohti yhteistyötä ja elämän arvokkuutta. Tuntuu että monessa paikassa ollaan sokeuduttu kaiken tarjonnan keskellä sille filosofiasta tutulle ongelmalle, miksi elämme / olemme. Joskus poikani halusi pelata porukassa jalkapalloa. En halunnut viedä niin pientä taaperoa vielä seuraan. Se maksaa ja touhu on lähinnä leikkiä. Pieni vaiva suuri ilo. Laitoin paikallisen kaupan ilmoitustaululle lapun, että sunnuntaisin vedän nappuloille ilmaiseksi fudista lähikentällä. Se "työni" tuolla oli auttaa pieniä tutustumaan hieman toisiinsa ja nauttia yhdessä pelaamisesta, sekä laittaa turvalliset rajat pelaamiselle. Tämä homma lähti käyntiin puhtaasti poikani halusta pelata muiden saman ikäisten kanssa rakastamaansa jalkapalloa. Hän oli tarhassa innostunut yhden harjoittelijan kautta lajista. Poikani oli tuolloin siis tarhassa. Minulle se lasten riemu oli jo lahja. Kun näkee ihmisten olevan yhdessä ja nauttivan siitä. Tätä ongelmaa olen läpi elämäni ratkonut tavalla tai toisella. Kai se taito siinäkin treenatessa kehittyy Yhdessä pelaaminen ja leikkiminen on tärkeää. Välillä hiekkakentän kepeistä tuli pyssyjä ja kentän pinnalle tuli hiekkakakkuja. Ennen kautta tietenkin siivottiin "oma kenttä", kun siellä oli lasinsiruja ja joskus ennen "treenejä" katsottiin kenttä läpi, ettei siellä ole lasia tai muita kipeää tekeviä roskia. Yhdessä tekemistä ja yhteiseksi hyväksi. Sitä samaa toivoisin voivani tänne urheilumaailmaan tuoda lisää.
×