Jump to content

Sami Paakkanen

Members
  • Content count

    1,259
  • Joined

  • Last visited

Everything posted by Sami Paakkanen

  1. Kolmonen

    Ai jai jai jai !!! VIIKOLLA LÄHTEE KOLMONEN KÄYNTIIN URAKALLA !! Pelejä on niin maan perkuleesti ettei jokaiseen ehdi. Pitää valikoida. Mut nättii on, kun niin paljon lähellä pelejä tarjolla !! *Tää stadi on ihan kuraa muuten asua, populaa niin perkeleesti, mut pelejä on tarjolla paljon. Varmaan PK-35:n pelejä pari käytävä katsomassa ja hyvien makkaroiden sekä lihisten, fanien ja hyvän katsomon vuoksi Kontu on yksi suosikeista myös tääl Stadissa. Ai jai, menee valmennus pelin päälle perjantaina, kun Konnulla JoKi kylässä. Vois ehtiä tokan puolikkaan katsomaan. Sit 27.4 olis PK:lla peli Tuusulassa ja 28.4 tais olla naisten PK vs PK Vantaa Pihliksessä.. Kyl menee herkutteluks !
  2. Kolmonen

    Olen käynyt muutaman kolmosen pelin katsomassa ja täytyypä todeta, että ajoittain niiiiiiin laadukasta menoa, ettei paljon Veikkausliiga kiinnosta. Pelit ilmaisia Tänään olin katsomassa PK-35:n ja HIFK:n peliä. Ottelu oli hyvin vauhdikas, varsinkin ensimmäisen puolikas. Toisessa hieman hiipui, mutta oli kivaa seurattavaa silti. Maaleja tuli muutama ja olivat komeita, komeampia kuin meidän veikkausliigassa yleensä näkee. Tarjoilu Pihlajanmäessä oli riittävää ja hyvin edullista. Kahvi ja jätski 2,5 €. Kyllä mun sydän on kotimaisen jalkapallon sisällä Tätä voisin rakastaa hamaan tappiin saakka. Hyvä ilma, mukava peli ja kivaa seuraa kentän reunalla. Ei kiire mihinkään ja pientä jutustelua lajista :,) Taitoa ja tasoa piisaa, laadukasta menoa ja sydämellä tekemistä. Nämä kaikki tuntuvat puuttuvan monesta muusta touhusta maassamme. Kun homma kasvaa liiaksi, jotain menetetään. Panokset koetaan liian koviksi ja hampaiden kiristys alkaa. Ollaan niin laadukkaita, että se itse tarkoitus unohtuu, se rakkaus katoaa tilastoihin ja varmuuden hakemiseen. Ei rakkaus ole koskaan niin varmaa, se on ja ei ole. Kolmosessa monia hyviä joukkueita seurattavaksi ja vain rakkaudesta lajiin, sama kuka voittaa !
  3. Näkemäsi futismatsit 2016

    Yh !! Kylmä oli katsomossa ku perkele, pakko painua bastuun ! Honka pelas Klubia vastaan naisten liigaa ja ihan jännä peli se oli. Klubi iski ihan lopussa voittoisan maalin. Ne oli saanu PK Vantaalta sen Riffin riveihinsä, se tietty syötti voittomaalin. On se kova laidalla... !! Mä tykkäsin Hongan tyylistä pelata. Niillä oli sähäkkyyttä ylös päin lähdössä paljon ja se teki niistä heti alussa vaarallisia. Toki Klubin keskikenttä ja kärjet lähti aika vauhdilla usein ylös saadessaan pallon.. Hmm
  4. PÄIVÄN PELI !

    Tää peli pitää lähteä kyl katsomaan ! https://www.pk-35.fi/index.php/uutiset/seurauutiset/1058-avausvoitto-ja-debyyttejae-ennen-derbyhuumaa PK vs PK Vantaa.. PK-35 on saanut kasan pelaajia, kun MPS lopetti naisten joukkueen ja moni pelaaja siirtyi PK:n riveihin. Mä vähän luulen et "Räden" valmennuksessa PK painuu vauhdilla liigaan !! Pelipäivä siis 28.4... ja Paikkana Pihliksen kenttä !
  5. Terve kaikki ! Tämän otsikon alla voisi olla ajankohtaista tietoa kaikista mahdollisista jalkapallopeleistä, mitä tänään tai huomenna tarjolla ja missä? Itseä kiinnostaa katsella jalkapalloa laidasta laitaan, niin kotimaisia alasarjan pelejä kuin koviakin pelejä, mutta aina ei tiedä milloin ja missä pelit ovat, tämän otsikon alta helpotusta ottelunälkään. Huomenna taitaa tulla tämä: CONCACAF Gold Cup 2015 Final Jamaica vs Mexico -Sami Aihe siirretty /Moderator
  6. Johtaminen

    Tässä kun taas seurannut johtamista monella saralla, niin töissä kuin vapaalla, niin valmennuksen tiimoilta kuin kentän reunalla, niin jotain on taas jäänyt kaivelemaan mielen sopukoihin. Ja niin, tulee toki luettua johtamiseen liittyvää kirjallisuutta tässä samalla. Johtamisessa on monta tasoa. Esimerkiksi jonkun lajin valmentaja johtaa joukkuetta omalla tyylillään. Joskus tämä tyyli ei riitä huipulle ja se tarvitsisi kehittyäkseen jotain. Johtajana valmentajat ovat kuin ketä tahansa, se kritiikki on vaikeaa kuulla ja sitä ei siksi usein ymmärretä kysellä. Suora ja avoin kritiikki on parasta, mitä johtaja voisi alaisiltaan saada. Johtamisen kulttuuri on myös muuttumassa. Meillä edellisessä työpaikassani oli puhetta tästä aiheesta yhden kehittämispäivän tiimoilla. Eräs esimies sanoi sen olevan muuttumassa koutsaavaan suuntaan, pois vanhakantaisesta auktoriteetti johtamisesta eli ei hirmuvaltiaita vaan jeesaajia. Tämä muutos kuulostaa omaan korvaan hyvältä. Se pitää sisällään myös vastuun antamisen alas (jos pitää ja jos ei niin silloin se on vain kulissia ja vanha tapa saa jatkua taustalla). Muutos on vain niin kauan hyvä, kuin uusi johtaja ymmärtää asemansa eli hän on kaikesta jeesaamisesta huolimatta johtaja. Nyt mietin tässä johtamisen eri ulottuvuuksia/tasoja. Urheilujoukkueessa pitää valmentajan olla johtaja. Isommissa seuroissa on valmennus annettu eri henkilöiden tehtäväksi kuin itse päävalmentajan, joka vastaa isompien linjojen vedoista ja johtamisesta peleissä. En näe tätä vastuun jakamista välttämättömänä, molempi parempi. Se mitä valmentajan tulisi kyetä tekemään on kehittää pelaajia niin fyysisesti, taidollisesti siihen suuntaan, että vastuuta uskalletaan ottaa ja pelaamisesta/treenaamisesta nautitaan ja motivaatio on kohdillaan. Valmentajan tulee kyetä luomaan psyykkinen "tila", jossa on siihen kuuluvia voimia jokaisella joukkueessa on mahdollisuus tasa-arvoisesti hyödyntää. Voimilla tarkoitan esimerkiksi motivaation syntymistä, sen luomista, uskon valamista, oman hyvän näkemistä, muiden hyväksymistä yms. yms. Usein näkee valmentajia, jotka ovat hyviä taktiikan ja tekniikan hiomisessa, mutta psyykkinen puoli ja sen rakentaminen on ihan kuraa. Monesti se on hyvin yksipuolista eli helvetin kovaa ja vaativaa, jolloin siitä puuttuu herkkyys ja pehmeys, joka huipputasolla voi olla se ratkaiseva tekijä. "Ne herkät kädet säbässä", "silkkinen kosketus jalkapallossa" jne. jne. Monesti se valmentajan yksipuolisuus on myös sitä, etttei ymmärretä tunnepuolen vaikutusta peliin, pelisuoritukseen, pelaajaan tai koko joukkueeseen. Se flow ei synny vain taktisen ja teknisen puolen kautta, se on mitä suuremmassa määrin tunnetta.
  7. Johtaminen

    Tämä aihe on esillä tavalla tai toisella työssäni erityisen paljon. Pelaaja voi johtaa peliä, valmentaja joukkuetta, valmennuspäälikkö taas omalla sarallaan. Seuran toiminnan johtaja seuran toimintaa ja hallitus taas antaa oman tapansa valua seuran sisäiseen maailmaan. On myös talousjohtajia ja toimitusjohtajia, sekä monia muita johtamista työssään tekeviä tai sitä toteuttavia ihmistä. Minä myös vetäessäni psyykkistä valmennusta olen johtaja, tuon hetken. Tämä sama aihe on läsnä usein keskustelun sisällä tai sen yläpuolella. Emme aina suoraan puhuessa käytä sanaa johtaminen, mutta se kulkee lankana mukana..Pelaajat eivät ole tyytyväisiä jokaiseen johtamisen alueeseen joukkueessa. Joskus kuva johtajuudesta on vääristynyt ja odotukset sitä kautta. Riippuvaisia on paljon ja siihen meillä kasvatetaan kodeissa ja koulussa. Tämän johtamisen voi linkittää moneen asiaan urheilun puolella. Taloudella johdetaan myös, vaikka se on joskus jokin ei niin konkreettinen asia. Usein se sanelee mitä voi tehdä ja mitä ei. Se on yllä leijuva mahdollisuus tai uhka tai ehkä vain tavallista arkea. Itse koen olevani jollain tavalla hyvä johtaja. Tämän ääneen sanominen täällä on taas jotain, jotain mitä ei saisi tehdä. Toisaalta tiedän sanojeni olevan joiltakin osiltaan hyvinkin totta. En ole koskaan joutunut omasta johtamisesta juuri puhumaan tai kirjoittamaan, se on jotain minun sisällä olevaa, on aina ollut ja se tuntuu luonnolliselta. Muistan jo paljon leikkejä ja pelejä lapsuudesta, joissa automaattisesti otin tuon roolin. Armeijassa mietin johtajaksi kouluttautumista, mutta halusin päästä sieltä nopeasti ulos ja se oli juttu silloin. Muistan kyllä tilanteita sieltä myös, joissa johdin ryhmäämme, oikeiden luotien kanssa yksikin harjoitus, kun johtajamme jäätyi niin minä otin ohjat käsiin. Se tuntui luonnolliselta ja toi tarvittavan turvan ja selkeyden tilanteeseen. En ole kuullut johtamisesta kovin paljon kritiikkiä, mutta toki sitä saanut ja joskus itse sitä itseensä ottanut, kun nähnyt "työnsä" huonon tuloksen.. Usein se johtamiseen liittyvä kritiikki jätetään sanomatta, sillä suoran puheen kulttuuria ei maassamme vielä riittävästi ole. Sitten se sanominen on usein sitä kun vati menee nurin ja kaadetaan kaikki paska samaan kasaan. Lopputulos on usein hyvin vaikea kumpaisellekin osapuolelle ja ei selviä välttämättä ilman ulkopuolista apua. Kritiikkiä joutuu aina miettimään suhteessa tekemäänsä työhön ja itseensä, sillä ainakin itse teen asioita olemalla vahvasti läsnä omana itsenäni. Kaikkea ei joudu miettimään kovin syvällisesti, sillä osa on itsessä jo hyvin tuttua. Osa kritiikistä on uutta ja sen kanssa joutuu painiskelemaan hieman enemmän ja osa taas on aivan ihmeellisen kuuloisia sanoja, joiden kanssa joutuu joskus miettimään paljonkin ja silloin on vaikeampia kausia johtamisessa: "Onko tämä minussa oleva ongelma vai onko kuulijalla ongelma jonkin asian suhteen ja se näkyy nyt välillämme". Ehkä ongelma on molemmissa ja se saa kipinät sinkoilemaan juuri tuossa vuorovaikutuksessa. Siihen ´ongelma toisessa´ on mukava kallistua, se on helppo pakokeino itsensä tutkimisesta ja siihen olen itsekin sortunut lukuisia kertoja elämässä. Se on luonnollinen tapa ja suoja. Emme voi kesken kaiken johtamistyön tutkia itseämme kovin syvältä, muuten kadotamme kykymme johtaa hetkessä. Tämä taito tosin kehittyy, kun jaksaa tutkia itseään ja tuo hetkessä syvälle meneminen helpottuu aika tavalla. Silloin se syvään osuva kritiikki on jo osittain ehkä tuttua itselle ja ei saa tilanteessa pasmoja sekaisin. Luen juuri hyvää kirjaa johtamisesta: Johtajuus ja organisaatio dynamiikka. Harri Hyyppä - Asko Miettinen ovat toimittaneet tämän. Metanoia Instituutti on julkaisija ja se on painettu Oulussa kirjapaino Kalevassa vuonna 2000. Nyt duuniin palaan tähän tekstiin lähiaikoina..
  8. Rupes korpeemaan eilen ni piti raapia jotain tekstiä. Kai tätä joksikin terapiaksi voi sanoa, paskan vastaaottamisen valmistautumiseksi.. Hyvä lukija, olit sitten vihreä tai persujen tukija ! Eikö parasta elämässä ole se, kun meitä on moneksi? Sama pätee kaikkiin elämän alueisiin, pitää olla erilaisuutta. Erilaisuus tuo elämän eri puolet näkyviin, niiden pohjalta voimme saada uusia näkökulmia ja kokemuksia rikastuttamaan elämäämme. Idun purijoita tarvitaan vihreiden arvojen nimissä, siinä missä persuja manaamassa maahanmuuttajien huonoa käytöstä peloissaan ja vihapuheita kylväen. Viha kuin myös empatia ovat kumpainenkin tärkeitä tunteita kokea. Idut kuin myös persut ovat meitä itseämme, tärkeä osa kokonaisuutta. Itse asun tässä Malmin lentokentän vieressä ja haluan tuoda yhden täältä käsin näkemäni puolen esille, joka yhdistää ajankohtaisen Hämeentien muutostyön ja Malmin kentän kohtalon toisiinsa. Nyt vihreiden arvojen aikakaudella on paljon halua ja painetta muuttaa asfalttia ja betonia ihmisten hyvinvointia lisääviksi kävely- ja pyöräteiksi, puistoiksi ja viheralueiksi. Kaupunkikuvaamme on siis saatu lisää istutuksia ja hieman väljyyttä, kun se on ensin muokattu pois täyteen rakentamalla. En oikein ymmärrä, miksi meidän on pakko tehdä kaikki nurinkurisesti? Ensin päälystämme luontoa betonilla ja piellä, sitten muutaman kymmenen vuoden kuluttua muutamme niitä takaisin kohti vihreämpää maailmaa. Eikö politiikan pitäisi olla kestävää ja siinä samalla säästäväistä? Suunnitelmissa on siis ahtaa Malmin lentokentän alueelle 24000 asukasta, jolloin luonto muuttuu ruuhkaiseksi kävely- ja pyörätieksi, jossa ei enää sitä pientä omaa rauhaa ole, jonka kenttä ja sen ympäristö tarjoavat vielä minulle ja monelle muulle. Alueen säästäminen luontona olisi luonnon arvojen nostamista taloudellisten arvojen yläpuolelle. Se olisi alueen nykyisten asukkaiden kunnioittamista ja heidän arvostamistaan. Se on myös tulevien sukupolvien arvostamista. Arvona vain taitaa nyt olla raha, jolla ei kuitenkaan kaikkea saa, ei hyvinvointi pelkästään taloudellisista tekijöistä synny. Maksan kalliista asumisesta ja ymmärrän kyllä miksi asuntoja halutaan lisätä kaupunkiimme, mutta. Nyt kun on tehty paska päätös rakentaa kenttä täyteen ja tuhota sen luontoarvo, niin eipä tuota päätöstä enää kukaan perua halua, siinä voi menettää joku rahaa ja vallan tunteen. Onko teistä lukijoista moni kulkenut kevään korvalla Malmin lentokentän ympäri jalan? Siellä on kaunista ja hyvin monimuotoista luontoa ja ajoittain äänimaisema hivelee korvia. Pieni soinen alue, jolla lintujen on hyvä pesiä, täyttyy kevätaamuisin lintujen keväisistä konserteista. On kuin kävelisi sademetsässä. Nyt minulle kerrotaan että joudun luopumaan tästä, koska se lisää kaupunkilaisten hyvinvointia parantamalla asuntotilannetta. En omassa arjessa ehdi ja jaksa lähteä autolla johonkin kaukaiseen metsään valtelemaan ja onko edes mieltä lähteä autolla metsään? Eikö lähiruoka käsitteen voisi laajentaa lähimetsäksi? Se vasta luomua olisi. Minun hyvinvointia tuo alueen täyteen rakentaminen ei lisää. Loputon kaupungin täyttäminen asunnoilla on idioottien ajattelua, se on mahdoton yhtälö. Pian olemme kuin mikä tahansa suurkaupunki, jossa on vain puistoja kaiken kiireen keskellä. Luonnon hyvinvointia lisäävä arvo, jonka myös tutkimukset osoittavat on pian menetetty ja sen ymmärtämisen mahdollisuudet viety pois lähistöltä. Sitä ei saa takaisin, se kuivattu suo ei enää koskaan tule palaamaan, jos se nyt tuhotaan talojen tieltä. Antakaa erilaisuuden kukoistaa lähellä ihmisiä, älkää ajako meitä liiaksi erilleen, se tietää ongelmia. Asettakaa rajoja, siitä terve kasvu syntyy ! Sami Paakkanen
  9. Tässä on jotain samaa kuin miettisi joukkoliikenteen muuttamista ilmaiseksi. Lisäänstyisikö sen käytö ja autoilu vähenisi ja tulisiko sillä loppujen lopuksi säästöjä? Kuinka paljon nykyään kaikkea jaetaan ilmaiseksi ja se raha otetaan sit jostain mainostuloista yms. Eikö tätä samaa voisi soveltaa jo hiljalleen jalkapalloon? Ei luulis olevan niin vaikeeta ! Katomot ku olis hiljalleen aina täysiä niin olis fiilis vähän toista ja oheismyntiä tulis varmuudella paljon lisää.. Jos rahallista kausaria ja sen potin jakamista ryhtyis miettimään ... Tätä jatkan myöhemmin, myt ei jaksa vaivata päätä liiaksi matikalla, se kun ei ole vahvuuksia enää tänä päivänä. Hmm... Tämä vaatii korkeampaa matikkaa ja pitää katsoa riittääkö pää tai onko kuvitelmista iloa/kuinka realistisia oletuksia ovat. Hieman kuvitelmia: Jos vaikka pääkaupunkiseudulla olisi oma yleiskorttinsa, jonka hinta olisi 100 € ja sillä saisi katsella kaikki täällä pelattavat jalkapalloveisut. Ilman yleiskausaria jokaisen joukkueen kausari maksaisi vaikka sen 50 € tai vastaavasti sen 10 euroa peli-- Itse kävin sen 20 peliä katsomassa ja hinta olisi ollut sen 200. Olisin valmis maksamaan sen noin100 euroa moisesta pääkaupunkiseudun kortista. Jos ottaisi pro kortin niin silla saisi katsoa myös majun pelit myös. Fanien määrä jakaisi rahan omalle seuralle takaisin, jos viihtyisivät suurimmaksi osaksi oman seuran peleissä, mutta tästä kohta lisää. Otetaan tähän leikkiin mukaan 10 seuraa. Myytyjä kausareita olisi 1000 (kuinka tämän voisi ennustaa/tietää?). Potti olisi 10 000 euroa. Rahan jako laskettaisiin aina kausereilla pelejä katsomassa käyneiden määrän mukaan. Seurat olisivat seura 1, seura 2 , seura 3, jne.. Seura yhden pelejä kävisi keskimäärin seuraamassa 100, saman verran kuin muitakin eli tuo 10 000 jaettaisiin kymmenelle seuralle PK-35 n otteluita esimerkiksi kolmosessa oli katsomassa 100 - 150 ihmistä per kotipeli (välillä tais olla useampiakin katsojia). Vieraissa oli myös jonkin verran, mutta vaikeampi sanoa kuinka paljon oli vastustajan seurakuntaa.. Jatkuu....
  10. Terppi ! Istun kahvilassa ja luen juuri Tieteen Kuvalehteä. Lehdessä oli pieni juttu hahmottamisesta, joka sai miettimään aihetta. Kuvassa oli valkoisia ja harmaita ruutuja. Sitten oli pallo, jonka varjossa oli myös valkoisia ja harmaita ruutuja. Kuvassa oli valittuna kaksi ruutua, toinen oli pallon varjon ulkopuolella oleva harmaa ruutu ja toinen pallon varjossa oleva vaalealta näyttävä ruutu. Kysymys kuului ovatko ruudut samanvärisiä. Kun niitä katsoo niin nopeasti näyttää etteivät ole, mutta keskittymällä vain näihin kahteen ruutuun, näkee niiden olevan samanvärisiä. Silmää hämää tuo pallon luoma varjo, joka saa kaikkien varjossa olevien ruutujen värin muuttumaan tummemmaksi, mutta näyttämään silti siltä, että siinä on edelleen ne vaaleat ja tummat ruudut, kuten varjon ulkopuolella. Onko jalkapallossa mahdollista hyödyntää jotain kikkoja, joilla oma maajoukkue voisi pärjätä paremmin? Onko jotain hulluja tai jo toimivia ideoita, joita voisi soveltaa palloilun piiriin? Minua viehättäisi ajatus yhteisestä ideariihestä (nimi tyhmä), jossa voisi heitellä hullujakin ideoita menestystä haettaessa. Ainakin monet maat hyödyntävät.. tyhjiä palloja, pimeitä harjoitusolosuhteita yms yms. Mitä meidän maajoukkue voisi ottaa käyttöönsä, joilla saisi pienen pienen edun mahdollisuuden menestymiselle? Tuo kyseinen artikkeli Tieteen Kuvalehdessä oli juuri aivojen mukautuvuudesta ja sen harjoittamisesta. Voisiko harjaantumatonta aivoa huijata, kuten vastustajaa psyykkisellä puolella. Itse voisin helposti saada ihmisen kokemaan olonsa epämiellyttäväksi ja tätä voisi helposti hyödyntää maajoukkueen tahollakin, jos olisi ymmärrystä ja osaamista tällä osa-alueella. Itse hyödynnänkin tätä osaamistani omassa pelaamisessani Mitä teidän erityiseen osaamiseen tai mielenkiinnon piiriin kuuluu, jota voisi ehkä jollain hullulla tavalla hyödyntää maajoukkueen tasolla? Ideoita tai vinkkejä mitä tutkia tai katsella.. Mitä on maailmalla tullut vastaan, mitä jo hyödynnetään ja mitä voisi keksiä uutta, jolla se pieni etumatka olisi saavutettavissa jollain pienellä osa-alueella? Eikö tässä maassa ole halukkuutta kehittää, vain jauhaa ikuisia kliseitä paskasta tekemisestä ja huonoista olosuhteista, pelaajien laadusta ja rahan puutteesta. Vittu mä oon ihan toista mieltä hommasta, miten pateettiset ja masentuneet ihmiset saisi innostumaan uuden löytämisestä ja kehittämisestä, laadun tarkastelusta ja pienten yksityiskohtien hiomisesta timanttisiksi kokonaisuuksiksi.. Perkele !
  11. Näkemäsi futismatsit 2016

    Ai että, derbyjen tunnelmaa vähän kaipailis, ilman sitä rähinöintiä, joka oli juurikin sitä mainittua käytöstapojen puutetta. Säälittävää heitellä pulloja poliisia ja toisia faneja kohti.. sitä derbyssä näkyi. Sit oli ku HIFK sai pataa, ni pettyneet fanaatikot nakkeli 5 G areenan bisselästä pöytää alhaalla kävelevien iloksi heidän niskaan. Onneksi ei tullut osumia.. Kyl mä diggaan tunnelmaa, jos se on ilon pitoa ja remakkaa, mutta toi aggressio olis hyvä viedä vaik kehään tai johonkin muualle kuin JALKAPALLO-OTTELUUN. Eka derby oli aika nannaa, siel oli aika hyvää fiilistä paljon ! Toivoisin et se kulttuuri voimistuis ja se paskan kylväminen, oman pahan olon purkaminen siirtyis toisaalle. Jalkapallo on niin mukavaa ja sykähdyttävää, jottei sinne tuota kuraa tarttis niin kovin. Mä kävin viikonloppuna kattelemassa myös pelin ja vähän käsistä, sekä tietty eilen telkusta naisten pelin. Yritin mennä toistakin peliä (harkkapeli) viikonloppuna tuijotamaan, mutta sitä ei väärinkäsitysten seurauksena ollutkaan. Sellasta sattuu.
  12. Naisten maajoukkue !

    Kohta olis peli edessä ja näkyy Ylen sivuilta... Eiku naatiskelemaan jalkimopallosta !
  13. Naisten maajoukkue !

    Tänään pelasivat taas hyvin. Mukavaa kun meidän naiset ovat kartalla ja karsinnat sujuvat ! -Sami
  14. Psyykkinen valmennus Suomessa

    Tässä taas aamusta tulee luettua touhuista omaksi ratoksi, mutta myös kokonaisuutta miettien. Onko tarjolla laatua vai paskaa? Kaikelle on paikkansa, eikös se niin ollu. Tekijöitä siis löytyy, mutta millaisia? Omaa kateutta on myös mukana jollain mittarilla katseltuna, mutta jotain tästä touhusta jo ymmärrän ja osaan varmasti esittää myös asiaan kuuluvaa kritiikkiä. Ja huoli tämän alan maineesta on samassa paketissa. Jos paskaa tarjoillaan riittävästi niin ei se kovin hyvää kuvaa koko touhusta anna ja sana kiertää suusta suuhun.. Pistää vähän miettimään mistä on kyse, jos tekijän "cv" sanoo kokemusta olevan yli kymmenen vuotta (joka käytännössä on varmaan sen aika tarkoin 10 vuotta, sillä jos kokemusta olisi jo 15 vuotta, olisi se varmuudella jo mainittu) ja seuraavaan lauseeseen on upotettu teksti, että samaisella valmentajalla on takanaan jo 10 000 valmennusta. Pikainen matikka osottaisi sen tarkoittavan monta valmennusta per päivä ja siis ilman lomia laskettuna. On aika saatanan kovan luokan tekemistä !! Itse valmennan tällä hetkellä suunnilleen yhtä ryhmää per viikko ja jos valmennuksia aikataulujen puitteissa sattuu samalle viikolle kaksi ja edellisellä viikolla ollut sama, niin voin sanoa olevani aika saatanan sippi. Tuollainen tekemisen määrä saa epäilemään laatua. Papukaijana on helppoa olla ja hokea omia matrojaan, mutta aitoa vuorovaikutusta ei noille määrille ole oikein mahdollista upottaa. Ei kenenkään psyyke kestä mitään tolkuttomia määriä ja puhettakaan että sillä olisi mitään tekemistä enää laadukkaan psyykkisen valmennuksen kanssa. Tai voihan olla, että jotkut on vaan niin saatanan kovia. Kokeile tätä. Tapaat kaveria, kysy kuinka hänellä menee ja kuuntele mitä hän kertoo elämästään. Kokeile toistaa sama pari kertaa saman viikon aikana. Mehut lähtee, jos et itse omia juttujasi hänen kustannuksella käsittele, siis hänelle niitä vuodata. Kuunteleminen, mitä toinen oikeasti kertoo, mistä toinen puhuu, vie paljon energiaa ! Verkkokurssit on näköjään aika in meilläkin. Se on varmasti kiva tapa kerätä rahat pois. Jo vuosia sitten kiinnitin huomioni, että Ameriikoissa oli tätä kuppaamista tarjolla. Kirjotat kivat riimit ja laitat ne kivaan järjestykseen nettiin salasanan taakse, jonka avaamisesta asiakas sit maksaa ja pääsee lukemaan oman itsensä käyttöohjeita itekseen. Kovasti on yksilöllistä ! Tästä huvista voi sit maksaa satoja ja parhaimmillaan tuhansia euroja/dollareita per kurssi. Jos tämä kura toimisi helvetin hyvin, ei meillä olisi maailmassa yhtään ainoaa psykiatria tai psykoterapeuttia, on meinaan helvetin kallista pitää jotain ihmisiä kuuntelemassa ja juttelemassa toisten kanssa. Kaiken voisi tosiaan hoitaa kivasti verkossa mantroja lueskellessa. Voitas korvata kaikki lääkärit googlella, ei muuta ku kaikki lääkäreille tarkotetut kirjat verkkoon ja voidaan lopettaa koko julkinen terveydenhuolto. Reseptitki voitas ite kirjoittaa, ku samaa arpomista se usein lekuriella tuntuu olevan. Jos on flunssa ni antibiittia huuleen. Jos masentaa ni masennuslääke. Jos ahistaa ni siihen lääke. Ei oo rakettitiedettä. Ei vittu toimi sanon minä ! Kulttuuri vetää parhaillaan isosti vuorovaikutusta vessasta alas ! Sit ihmetellään ku on niin vitun paha olla. Kokeile muuttaa tynnyriin ja jutella sen seinille muutama vuosi.. Yks elokuva tästä hulluudesta toimis tähän väliin introna. Nimi on Bad boy Buddy. Eli summa summarum. Älkää nyt ihmeessä ostako mitään paskaa verkkokurssia. Jos moista kuraa kaipaatte niin mä voin myydä halvalla monta hyvää kirjaa tätä samaa tarkoitusta ajamaan tai voit ilmaseks lukea mun juttuja täällä foorumilla Jos kaipaatte laatua ja psyykkistä puolta kuntoon, niin paras tapa on mennä suoraan psykoterapiaan, mutta toisiks parasta on, että voit löytää myös hyvän psyykkisen puolen valmentajia. Huom, voit löytää ! Toki välillä on paskoja psykoterapeuttejakin, näin olen kuullut. Omani oli helvetin hyvä, eiks sen huomaa ! Todennäköisyys psyykkisen puolen ongelmiin avun saamiseen on helvetisti parempi psykoterapiassa, koska siihen titteliin on pitkä koulutus ja se koulutus keskittyy vain tähän yhteen asiaan !!! Kun taas psyykkiseksi valmentajaksi voi ryhtyä kuka tahansa turisti. Sertifikaatit saa rahalla Ameriikoista ja varmaan pian meilläkin niitä tarjoillaan Psykologin titteli ei myöskään ole mikään tae osaamisesta psyykkisen puolen saralla. Ei yliopiston psykan laitoksen tilastomatikka paljon auta läsnäoloon ja ongelmien ratkomiseen. Toki joillakin on taipumuksena kohdata kaikki ahdistuksensa tilastoina ja keskiarvoina, muttei se paljon auta jos pohja on paskana ja hunaja valuu ulos. Keveitä askeleita kevään korvalla ja terveisiä täältä helsingistä, kehityksen kehdosta
  15. Terve ! Pieni kurkistus psyykkiseen valmennukseen minun näkökulmasta. Olen itse erityisen kiinnostunut psyykkisestä valmennuksesta ja "harrastaan" sitä tällä hetkellä helsinkiläisen seuran sisällä (Puotinkylän Valtti). Itse teen tätä hommaa siksi, että haluan nähdä maamme jalkapallon tason nousevan ja tykkään tästä hommasta niin hemmetisti !! Näen psyykkisen puolen (itsetunto, itseluottamus, ryhmän yhteistyö) todella tärkeänä pelaajien ja joukkueiden kehittymisen / menestymisen kannalta. Se mitä olen hieman jutellut täällä pääkaupunkiseudulla psyykkisestä valmennuksesta eri seurojen ihmisten kanssa, voin sanoa tämän valmennusmuodon olevan tällä hetkellä melkoisen nollatasolla eli nyt sitä ei tehdä juuri lainkaan. Ns. psyykkisen valmennuksen tekeminen on aina jätetty valmentajan vastuulle. Voin sanoa harvan valmentajan olevan psyykkisen puolen ammattilainen. Osalla heistä on luonnostaan sen alueen taitoa, mutta onko se riittävästi? Kovin vähän se usein näyttää olevan verrattuna psyykkisen puolen koulutusta saaneisiin ja työkokemusta omaaviin ammattilaisiin. Psyykkisen valmennuksen tärkeydestä ollaan jollakin tasolla tietoisia ja sitä yritetään kouluttaa, mutta aivan liian vähän ja köykäisesti tällä hetkellä. Pelit kuitenkin ratkeavat usein pään sisäisiin mutkiin... Muurisen Antti sanoi tämän valmennusmuodon puuttuvan lähinnä rahan, mutta myös asenteiden vuoksi. Itse olen tehnyt tätä ilmaiseksi ja voin sanoa asenteiden olevan suurena jos ei suurimpana esteenä. Seuran johdon asenteet vaikuttavat paljon. Valmentajat kokevat joskus ulkopuolisen psyykkisen valmentajan oman arvonsa laskuna ja kilpailijana: "En minä mitään psyykkistä valmennusta tarvitse joukkueelleni". Toisaalta pelko psyykkisiä asioita kohtaan on olemassa ja oman mielen sairautta pelätään. Parhaimmillaan kuitenkin psyykkinen valmennus lisää pelaajien itsetuntemusta ja yhdessä hyvän valmennuksen kanssa pelaajien itsetuntoa sekä itseluottamusta. Sama valmentajille eli he voivat myös hyötyä tästä työmuodosta, jos löytävät hyvän yhteistyön psyykkisen valmentajan kanssa. Valmentajalla tulee olla myös mahdollisuus keskustella psyykkisen valmentajan kanssa mistä tahansa ja näin hänellä on myös mahdollisuus hyötyä tästä valmennusmuodosta mahdollisimman paljon. Hyvään tulokseen psyykkisellä valmennuksella päästään mielestäni opettelemalla tunteista puhumista. Tunteista puhuminen ei ole kovin kovassa huudossa miehisessä maailmassa ja se on yksi ongelman kulmakivi. Vedän tällä hetkellä valmennusta murrosiässä oleville pojille ja tytöille (kaksi noin 20 hengen ryhmää). Voin sanoa, että nämä juniorit osaavat puhua tunteistaan, kun tila ja paikka ovat otolliset ! Viimekerralla puhuimme esimerkiksi aggressiosta (pelaajien omasta aloitteesta), kuinka se vaikuttaa keskittymiseen, missä se se kehossa tuntuu ja miten vaikuttaa. Puhuminen ei saa olla luennoitsijan yksinpuhelua tai pakottavaa, sen pitää olla keskustelua ryhmän kanssa, ryhmän ehdoilla tapahtuvaa ! Jos jollakin joukkueessa on ongelma, ei siitä päästä eroon potkimalla tätä yhtä pihalle ! Ryhmän sisällä on monia lainalaisuuksia, jotka vaikuttavat ryhmän toimivuuteen tai toimimattomuuteen eli yksilön mustamaalaamisella ei pystytä muutamaan ryhmää paremmin toimivaksi. Ryhmän sisällä käydyn keskustelun avulla voidaan saada ryhmän sisäiset, yhteistyötä haittaavat jännitykset purettua ja yhteistyö sitä kautta paljon paremmin toimivaksi. Toki tuo raha muodostuuu esteeksi laajemmalti ajateltuna, sillä en usko ammattilaisten tekevän tätä hommaa ilmaiseksi. Seuroilla ei ole varaa palkata tätä työtä tekemään ammattitaitoista henkilöä, kun palkallisen valmentajan saaminenkin tuntuu niin hankalalta. Seurat ovat vuosia toimineet maassamme vapaa-ehtoisten voimin ja toimivat paljon edelleen. Jos palkataan niin hinnat nousevat ja harrastajamäärät laskevat, jolloin taas paine hintojen nousulle kasvaa. Vaikea yhtälö. Tällä psykiatrian alalla kovien ammattilaisten palkat ovat hieman toista kuin kotimaisen juniorijalkapallovalmentajien eli palkkaamisen vaikeus vahvistuu. Työ pitää kuitenkin aloittaa jo junioritasolta, jotta siitä tulee luonteva osa valmennusta ja pääsemme eroon sitä estävistä asenteista ja esimerkiksi peloista psyykkisiä asioita kohtaan. Kaikilla meillä on psyykkisiä ongelmia, mutta niiden kanssa kun oppii sinuiksi niin elämä ja jalkapallon pelaaminen on hemmetisti paljon helpompaa. Toisaalta asenteet ovat myös rahan saamisen esteenä, kun ei nähdä psyykkisen puolen merkitystä kovin selkeästi: "No, jos ne ei osaa edes pelata niin miksi sitten tarvitaan jotain psyykkistä valmennusta". Monesti huono pelaaminen johtuu juuri psyykkisestä puolesta, peloista, vihasta ja jännityksestä, toki välillä myös joskus valmentajan päänsisäisistä solmuista: "Olen antanut kaikkeni, mutta..". Jos täällä on valmentajia mukana lukemassa / keskustelemassa niin.. Kun palkallisia psyykkisiä valmentajia näyttää olevan lähes mahdotonta saada junioritasolle laajemmaltikin, olisiko järkevää perustaa valmentajille oma paikka, jossa keskustella psyykkisestä valmentamisesta syvällisemmin, ns. pitkän kaavan kautta? Kuten sanoin Liiton tarjoamat koulutukset ovat minun tietojeni mukaan vielä aika lyhyitä ja kröhöm..ehkä hieman kevyehkojä tämän psyykkisen puolen osalta, eivätkä täten tarjoa paljoakaan oppia tämän alueen riittävään kehittymiseen. Itseltäni on esimerkiksi vienyt jokusen vuoden koulutuksissa ja työssä oppia ymmärtämään pieniä siivuja tämän psyykkisen puolen toiminnasta (tai sitten olen vaan niin helvetin hidas oppimaan), joten tuo muutaman tunnin koulutus on yhtä tyhjän kanssa. Koulutukset ovat usein parin tunnin luentoja. Usein ihmiset ovat erimieltä luennoitsijan kanssa asiasta tai asioista ja ongelmaksi lyhyissä luentomuotoisissa koulutuksissa muodostuu se, ettei monologin aikana pääse muuttamaan omaa käsitystään, kun ei ole riittävästi keskustelua. Luennoitisjan pitäisi sytyttää ryhmä keskustelemaan. Joitain koulutuksia käyneenä voin sanoa, että suurimmaksi osaksi luennoitsijoiden valmius käydä keskustelua aiheesta on melko pieni ja jatkoa sille keskustelulle ei ole tarjolla, vaikka monesti tuntuu että tarvetta olisi ! Itselläni on ajatus parin vuoden mittaisesta psyykkisen valmennuksen ryhmästä, johon kiinnostuneet valmentajat voisivat ottaa osaa ja joka kokoontuisi kerran tai pari kuukaudessa 2 tuntia kerralla. Pieni intro asiaan ja nyt kysymyksiä teille: Mitä tuumitte tekstistä ? Missä kohdin olette eri mieltä ? Kuinka tätä voisi kehittää ja miten se mielestäsi kannattaisi tehdä? Jos mahdollista niin kerro oletko itse jollain tasolla mukana juniorivalmennuksessa tai valmennuksessa yleensä ? Olisiko mielestäsi tälle työlle tilausta ? Tiedätkö psyykkistä valmennusta tehtävän jossain seurassa / joukkueessa ? Tunnetko tai tiedätkö jonkun tätä työtä jalkapallon saralla tekevän, kuka ? Sami Paakkanen
  16. Kolmonen

    90 min lehti kirjoitti jutun kolmosesta, sillä siinä on tällä kaudella 16 joukkuetta Helsingin piiristä. Mukavaa kun lehti kirjoittaa hieman ennakoista kauden edellä.. jänitys kasvaa ja pelien tunnelma on jo ovella. Toivottavasti ei samaa kuin tuo näkemäni PK-35 uniottelu, jossa tuli otettua tirsat Paljon pelejä siis luvassa lähistöllä joita katsoa ilmaiseksi !! Nami nami ! Onko täällä palstalla muita kuin Hyeena ja minä, joiden tiedetään tuijottavan kolmosen pelejä kentän reunalla ja ehkä kirjoittavan niistä? Mietin pitäisikö tämän kauden kolmoselle avata oma pötkö...
  17. Kuinka kehittää suomalaista jalkapalloa?

    Pitäiskö meidän Suomessa olla edelläkävijöitä jalkapallokulttuurissa? Nyt kulttuuri jalkapallossa on sitä, että rikotaan taktisesti ja maalit jää tulematta. Toinen puoli on että filmataan ja tulee maaleja. Onneksi on kamerat, mutta nekään eivät voi mitään sille rikkomiselle keskialuella. Taktinen keltainen ja sen vaikutus peliin pientä. Tuo rikkominen tylsistää koko lajin jollain tavoin. Hyvä vastahyökkäys tulossa ja se maali jota janotaan niin kovin, aina toinen joukkue ja fanit janoavat, sekä katsojat kotisohvilla. Rike ja maali jää tulematta. Tämä pitäisi kitkeä pois lajista, jolloin pelin seuraaminen olis antoisampaa. Nyt lajiin on pesiytynyt aggressio ja rikkominen on aggressiota, usein se on väkivaltaista. Siksi kai tuosta lätkästä meillä tykätään, kun siinä on väkivaltaa ja katsomossa sen kaiken paskan syytämine nsuusta on hyväksyttyä ja jopa oikein sopivaa. Jalkapallo imee samaa kuin kuiva sieni. Katsojat ovat pahoja suustaan ja väkivaltaa katsomot puollollaan jo pitkin eurooppaa. Mitä tämä paska on? Eikö sille voida mitään vai eikö sille haluta voida? Muutoksia lajin sääntöihin voisi helposti tehdä ja pienin muutoksin se rikkominen keskialueella saataisiin pois, jolloin pelissä tulisi suurella todennäköisyydellä enemmän maaleja ja pelistä jollain tapaa nautinnollisempaa. Jos esimerkiksi keskialueeen lupaavan hyökkäyksen pysäyttävästä rikkeestä voisi antaa punaisen, niin panos tuon rikkeen tekemiseen olisi yhtä suuri kuin hyvän vastahyökkäyksenkin. Kun sillä yhdellä maalilla usein voittaa pelin niin eikö olis iaika reilua moisen punaisen näyttäminen? Jos meillä tämä asia nousisi esiin niin se voisi tämän päivän maailmassa nousta arvoon arvaamattomaan, kun joku uskaltaa pelata rehellistä jalkapalloa ja pärjää sillä versus se ainainen vilppi ja vilunki. Voiko rehellinen voittaa vai pitääkö olla kuten Norjan hiihtojoukkueen hiiihtäjä, joka tarvitsee 100 astmapiippua kisoihin mukaan? Mä nostaisin hattua rehellisyyden puolesta ja rehellisyyden kantaja saa minusta fanin lopun elämänsä ajaksi. Kova jätkä ei kävele sälkä mutkalla, jos häviää rehellisesti, mutta se paskahousu joka voittaa vilpillä, luimistelee ja rakentaa korttitaloa, jonka pienikin tuuli kaataa.
  18. Erotuomarikehitys

    Erotuomariakatemia, Helsingin piiri vuonna 2019. Pitää välillä nostaa Palloliiton toimintaa esille ja tehdä sitä näkyväksi, siellä kun tulee itse hääräiltyä mukana, lähinnä nyt Helsingin piirin taholla. Toki tänä vuonna uutena ulottuvuutena liiton tasolla myös, kun yksi psyykkisen valmennuksen ryhmä koostuu ykkösen ja kakkosen sekä naisten liigan tuomareista. Paljon ollaan usein valmiita lykkimään paskaa niskaan ja suolaamaan silloin kun menestystä ei tule ja joku tai jonkun pärstä vituttaa. Sitten kun sitä menestystä tulee niin ollaan hiljaa tai vaan juhlitaan itse menestystä. Nyt vähän henkilöä ylös menestyksen takaa ! Erotuomaritoimintaa kun itse tässä Helsingin piirin osalta saanut kohta pari vuotta hyvin läheltä seurata, niin eipä voi muuta kuin kumartaa touhun suuntaan ja olla myös osana sitä (ylpeä omasta panoksestaan) !! On kyllä laatua tarjolla, jos sitä oman tuomariuransa kehittämiseen haluaa ja kykenee ottamaan vastaan. Täysin ongelmatonta ei ikinä missään toiminta ole, mutta nyt olen kyllä ihmeissäni seurannut Topias Tuiran toimintaa melko läheltä, joka tuosta erotuomariakatemian toiminnasta isosti vastaa. Muutamia pieniä huomioita, joita kaiken koulutusiltojen yms järjestämisen lisäksi olen havainnut. Hän on se joka yleensä tuo avaimet oven avaamiseen, vaikka vapaapäivältään, hän on se joka on paikalla, kun kukaan muu ei jaksa, hän on se joka asettelee pelejä, hän on se joka vastaa puhelimeen, kun jollain on huolia tai murheita. Hän on se joka järjestelee miljoonia asioita nippuihin ja tekee niistä valmiin listan, jota on helppo seurata. En ihan lämpimikseni täällä huutele, sillä olen jutellut tuomareiden kanssa ja oikeasti jutellut luottamuksella eli tiedän mitä tunteita toiminnassa myös heidän mielissä liikkuu. Olen nähnyt Topiaksen työskentelyä erotuomareiden kanssa ja hän on ollut mukana minun työskentelyä seuramassa sekä osallisena, kun vedän psyykkistä valmennusta akatemian tuomareille. Mies kuuntelee palautetta kentältä ja muokkaa toimintaa sen perusteella paremmin erotuomareita palvelevaksi. Ei hän voi tietenkään kaikkeen vaikuttaa, mutta se mihin hän voi ja pystyy, niin sitä hän myös tekee ! Äijä pistää itseään likoon ja on isolla sydämellä mukana tekemisessä. Vitun siistiä katsella moista ! Hyvä paikka erotuomareille kehittyä. Ei ihan syyttä erotuomariakatemiasta ollut juttua nyt viimeisessä 90 min -lehdessä 1/2019. Pitää vielä lisätä, että tuo Topiaksen työ tuntuu minun sisällä sisäiseltä rauhalta tehdä omaa työtäni. Ulkoiset puitteet ovat järjestyksessä, minulla on tunne että kaikesta mielen päällä pyörivästä voin keskustella Topiaksen kanssa. Tuntuu että minulla on työrauha sekä minuun luotetaan riittävissä määrin. Oloni on turvallinen. Tällaisen kokemuksen luominen työtä tekeville olisi äärimmäisen tärkeää hyvässä johtamisessa. Sen pitäisi olla osa kaikessa korkean laatutason työskentelyyn tähtäävässä toiminnassa. Kysyin tuossa pari viikkoa sitten Topiakselta luvan, saanko nostaa hänen työskentelyssä näkemiään puolia täällä esille ja hän myöntyi. Hyvä niin ! Silti tuntuu jotenkin ärsyttävältä kehua Topiasta täällä, se kun ei tässä maassa taida olla kovin sallittua, joku voipi tulla kateelliseksi.. Tai ettei nyt tulisi vaikutelmaa että nuolen täällä jonkun persettä, sitä tämä ei ole. Tämä on vilpitöntä ihailua yhden panostavan toimijan suuntaan ja kunnioitusta sitä panostusta kohtaan. Kai tätä kaikkea saa tehdä näkyväksi myös sisältä käsin, ei vain menestystä mitaten ! Kyllä mä suoraan sanon ku asiat on vituiks tai ei toimi, myös hänen kohdallaan, silloin kun siihen on aihetta. Eli hellurei vaan ja hyvää kevättä kaikille ! Tulkaa sinne peleihin ja naatiskelkaa kotimaisesta fudiksesta tai erotuomareiden työskentelystä, jos itse fudis ei kiinnosta
  19. Erotuomarikehitys

    Terppi kaikille ! Tässä pieni tovi palloliiton erotuomareiden kanssa touhuttu ja ja voin kertoa et hiton mukavaa/mageeta on ollut ! Rakkaudesta lajiin, puolin ja toisin ! Tapasin eilen tuttua, toisen lajin valmentajaa ja jäin hyvien keskustelujemme pohjalta mietimään, kuinka pitkään kestää uudenlaisen puhumiskulttuurin juurtuminen organisaation sisään, siis tässä tapauksessa palloliiton erotuomaritoiminnan sisään? Kun erityisesti tunteiden sävyttämä puhumisen kulttuuri juurtuu osaksi kokonaisuutta, se luo vahvan ja kestävän pohjan kasvulle ja kehitykselle. Työni kautta se juurtuu osaksi palloliiton erotuomaritoimintaa, mutta kuinka pitkään ja paljon työtä se vaatii, jotta se leikkaa läpi koko organisaation ja jää vaikuttamaan sen toimintaan? Nyt kanssani töitä tehneet erotuomarit ovat osaksi jo itse kouluttajia ja he jakavat omaa osaamistaan uusille tulokkaille, jolloin uudet tulokkaat saavat psyykkistä valmennusta automaattisesti kouluttajiensa kautta. Organisaatiossa vaikuttavat varmuudella vielä tukahduttavat voimat, kun avoin puhe ei ole kaikille tuttua, sitä pelätään, ehkä vieroksutaan tai ei oikein osata. Monessa organisaatiossa/seurassa tapahtuu helposti se heikentävä/jarruttava kahtia jako, hyvää ja pahaan, kun joku on mulkku ja toinen hyvä tyyppi. Kun tunteista puhumisesta tulee osa arkea, niin se rikastuttaa ja syventää elämää kaikkinensa, niin organisaation sisällä kuin sen ulkopuolella ja se on myös hyvä lääke purkamaan kahtia jakautumista organisaatioiden sisällä. Viime kaudella tein säännöllisesti töitä yhden ryhmän kanssa ja hieman epäsuorasti kahden muun ryhmän eli 10 aktiivisesti kanssani psyykkailemassa (tapasimme noin kolmen viikon välein, aina 2 h kerralla) sekä sen lisäksi noin 20 osallisena jorinoitani kuulemassa, otteluseurantojen ohessa (noin kerran kuussa) sekä kävin pari kertaa psyykkailemassa heitä. Tämän vuoden työmaa palloliitossa minun osaltani on kaksi eri ryhmää aktiivisesti kanssani psyykkailemassa (parin-kolmen viikon välein) ja sit erikseen noin 20 tuomaria, joita tapaan muutamia kertoja nyt keväällä ja pari syksyllä. Lisäksi kouluttaja/kouluttajat mukana ajoittain tapaamisilla. Ylemmän tason erotuomareita ei ole kovin paljon pääkaupunkiseudulla ja jos ison osan kanssa tulee tehtyä töitä, se luo vahvaa osaamispohjaa psyykkisen puolelle erotuomaritoimintaan. Tämän vaikutus näkyy pitkässä juoksussa kansainväliselle organisaatiolle eli FIFAlle ja meidän tuomareita tulee näkymään varmasti myös isoissa otteluissa. Kehityksellinen aikajänne tähän pääsemiseksi on minun kuvitelmissa melko pitkä, mutta toki yksittäisiä poikkeuksia mahtuu joukkoon.
  20. Näkemäsi futismatsit 2016

    Kävin kans vkl kattelemassa pari peli, toinen oli Klubin ja Ilveksen kakkosjengien treenipeli Telia-areenalla, vai mikä se nykyään lieneekään. Paikalla Klubin faneja ja meteliä Neljä heppua katsomossa ja pientä meininkiä. Se mikä oli ottelun jälkeen kunnioitettavaa, että pelaajat tulivat kiittämään fanejaan ottelun jälkeen, vaikka kylmää ja pimeetä oli, voitto tuli ja treenipeli meni. Rispektiä klubin touhulle, jos pienistä eleistä puhutaan niin tuo oli kyllä sitä. Ottelu ei itsessään tarjonut mitään erikoisuuksia, mutta yhden pelaajan otteet kiinnittivät huomioni, Ilveksen nro 2. En löytänyt listoilta mitään valaisevaa, mutta aika kiva tatsi ja rauhallisuus, mutta myös kykyä ottaa kierroksia ja pelata sen mukaisesti (otti vähän lämpöä dumarille). Ei kyllä TElialla istuessa tuntunut vielä kesä olevan läehellä. Arse jäässä ja tauolla kuumaa kopin automaatista peri kupillista. Muutama sana pelaajien vanhempien kenssa ja takas peliä tuijottamaan. Tietty vähän myöhässä ja yks maali ehti jo mennä.. Toinen peli oli sit PK-35 ja RegionsCup.. Vastassa oli sumun joku jengi ja aika ankeeta oli katsella. En ole kotimaisissa peleissä tainnut koskaan nukahtaa kesken ottelun, mutta nyt niin kävi Pallo pyöri Sumun päässä lähes koko pelin ja se päättyikin 8-0 vissiin. Pilkin ottelun lopun, varmaan 30 min.. Kuinkahan tuollaisessa ottelussa ja noilla fiiliksillä voi edes pelata? ! Kävin mää tossa pari vk sitten myös Jäkessä katsomassa Käpän ja Jäps:n treenipelin, jonka Käpä vei. Ei vaikutanut Jäps kovin varalliselta oikein missään, vaikka pari maalipaikkaa saikin luotua. Kovaa mussutusta oli kyllä joukkueen pelaajilta ja maalivahdilta tuomareiden suuntaan. Olis äijillä ehkä parempi mahdollisuus pärjätä sarjassa, jos keskittyisivät pelaamiseen.. Meinaisin käydä esittäytymässä valmentajalle ja antaa vinkin tästä hänelle. Jätin väliin, kun oli vähän muuta puuhaa..
  21. Suomen A-Maajoukkue, yleistä asiaa

    On se Suomin Buggi kova. Tekee duunia helvetisti ja varsinkin jos vertaa 10 vuoden takaiseen ! Pisteet Meijän maan joukkueelle. HYVÄ NIIN !
  22. Kakkonen

    Kattelin eilen Käpän ja Jäps:n treenipelin. Käpä voitti sen 2-0. Käpällä oli ajoittain kivasti vauhtia, mutta välillä touhusta katos juoni ja into. Jäps oli sellanen kovasti mussuttamiseen keskittyvä joukkue. Taisivat unohtaa et se pelaaminen on se juttu. Toki ymmärrän et sosiaaliset syyt on se iso tekijä miks joukkuelajia harrastetaan, mut ei ne ihan kärryillä viel voittamisesta ole, kun jutusteluun pannaan niin paljon paukkuja. Ei Jäps osannut oikein yhdessä pelata.. Välillä toki ja oli niilläkin paikkoja pariin maaliin, ei vaan maittanu.
  23. Näkemäsi futismatsit 2016

    Ei ehkä uskalla edes laskea.. tai kai tämä kentillä luuhaaminen on ihan terveellinen harrastus tämänkin, parempi ku moni muu. On pelejä vaan hiton paljon mukavampi katsella kentän reunalla kuin kotona sohvalla. No, kukin tyylillään. Saatanan kylmä kuplissa on ja toki ulkona ei edes voi puhua kylmästä, se on jäinen helvetti vielä tähän aikaan vuodesta. Pari tuntia ku paikallaan tällä ruumiinrakenteella napottaa, ei pelasta villakalsongit tai paidat, kylmä on varmuudella. Onneksi on olemassa Sauna ! Ohi aiheen, mutta käsipallo on kyl siitä kiva seurattava laji, et pääsee sisälle kattelee. Ei oo kylmä, mut puinen penkki persiin alla on vähän kova Tytit pelaa taas neljän parhaan joukossa eli A-tyttöjen Suomen mestaruudesta. Jännää viel luvassa siis Nättiä touhua peleissä nuorten fudiksessa, kun ei ole miljoonat panoksena niin uskalletaan vielä pelata. Klubilla oli eilen yks näppärä kynäilijä. Olikohan Klubi taas hakenu karsintoihin ylemmältä joukkueelta apuja, ainakin katsomossa joku niin puhui.. Aika kuraa, jos näin oli. Jos ei pääse joukkueellaan SM-sarjaan, ei penkillä istuvien itsetunto kasva, ku isot pojat tulee aina pahassa paikassa hätiin...No Lahen pojjaat putos.. Mä oon samaa mieltä Hyeenan kanssa, et suksikaa kentän reunalle ja katselkaa siellä pelejä ! Se on sit jotain ja vähän päälle ! Noi mamut on ymmärtäny ton homman, niitä nuoria on hitosti kentän reunalla ja ne pitää hyvää mekkalaa !
  24. Suomen A-Maajoukkue, yleistä asiaa

    Tänään olis höntsää tarjolla Italiaa vastaan ! JEAH ! Mitä on tulostaulussa, kun pilli soi ottelussa vikan kerran?
  25. Kakkonen

    Jaa, taitaa Gnisulla olla nippu kasassa. Kuuntelin eilen HPS:n ja Puiun treenipeliä tuijotellessani ja miesten vieressäni jutustelevan, et siellä olis kovaa nippua tarjolla tälle kaudelle, yli kakkosen tason. Olis siis nousussa Gnisu, matkalla yköseen (kö)? Mä vähän huonosti tunnistan pelaajia nimeltä, mutta siellä taitaa olla Sihvolaa ja muitakin HIFK:n nipusta..?
×