Jump to content

Sami Paakkanen

Members
  • Viestit

    1 214
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Käyttäjän Sami Paakkanen kaikki viestit

  1. Suomalaiset menestyvät !

    Ja nyt viel koriksessa !!! Olipa taas jännä peli. Bosnia johti peliä 20:llä pisteellä lähes koko matsin, mut vikassa erässä vastuuta uskallettiin ottaa. Kolmoset painu sisään, uskallettiin ajaa loppuun saakka korin alle. Vastustajan puntti tutisi ja heitot meni ohi ja levypallot omassa päässä napsi Suomi ! Nam nam !!!
  2. Suomalaiset menestyvät !

    Äsken loppui juuri riihimäkeläisten peli, käsipalloa siis, miesten mestareiden liigaa. Ne voitti ! Hullun magee peli. Eka pataa 6 vai 7 - 0 pelin alussa ja suomalaiset näytti ihan vastaantulijoilta. Peli eteni ja joukkue rupes touhuumaan. Ei ollu puolalaisista (?) vastustajaksi. Mietin tuon pelin jälkeen, että mikäs tätä maata vaivaa, kun jalkapallossa maajoukkue on pärjännyt paremmin kuin hyvin ja käsipallossa top 20 maa saa pataa. Onko tänne Suomeen syntymässä voittamisen kulttuuria, onko suomalainen psyyke muuttumassa? Lajeissa, joissa ei ole oikein pärjätty niin vähän pärjätäänkin. Voiko olla niin että meillä on tapahtunut niin paljon kehitystä kaikessa valmennuksessa ja olosuhteissa/puitteissa, että touhu alkaa nousemaan suosta? Ainakin se on mukava olla kotisohvalla tai stadionilla katsomossa, kun Suomi voittaa. Se tuntuu mukavalta, jotenkin hienolta. On helppo iloita pelaajien puolesta, nähdä se ansaitun voiton nostama riemu kasvoilla, kehossa ja kuulla se ääninä ! Kova työ palkitaan !
  3. PK-35

    Joo. Se näytti todella siltä, että Ashley tiesi mihin pallon kanssa mennä ja mitä tehdä. Ilo seurata, näyttää vahvalta ja luo nopeasti hyvin vahvan jännitteen näin katsojan pöksyihinkin. Nousut avasivat peliä niin kauniilla tavalla ja loivat vaikean tilanteen vihulaiselle. Paine persiissä, ei ole kovin rento pelata. Toivottavasti pysyy terveenä ja voi nähdä samaa väriä tulevalla kaudellakin hänen otteissaan !
  4. PK-35

    No niin, nousu varmistui juuri ! Meikän kasvattiseura on taas liigassa, noin niin kuin teoriassa. Katsotaan kuinka saavat asiat järjestykseen. Hienoa menoa, alkaa derbyjä puskea kohta ovista ja ikkunoista -Sami
  5. Fanikulttuuri

    Melkein ku Klubin treeneissä Aika touhua toi kyl on. Käsittämätöntä meikäläisen näkökulmasta. Henki ja elämä. Äijä joka juoksi treeneihin ja sai paidan ni kertoo tota tarinaa lapsen lapsilleen ja sen lapsen lapset taas omilleen.. Aivan uskomatonta fiilistelyä ja elämäntapa !! Hieno pätkä !
  6. Uusi IPB foorumin versio

    Ei samaa ongelmaa..
  7. Futismatkat

    Otteluiden tunnelmat kuulostavat todella intensiivisiltä, vaikka et niitä kovin tarkoin ole kuvannut. Helppo kuvitella vaikka tuo 17 000 metelöimään korispeliin ja sisälle
  8. PK-35

    Olin toki katsomossa tuota peliä katsomassa ja erityisen vakuuttunut tuon Ashley Riefnerin pelistä. Tykkäsin hänen aggressiivisesti eteenpäin menevästä tyylistä. Rohkea nuori nainen ja tuollaisia kuin olis joukkueellinen niin maailmanmestaruus tulisi helposti Klubi oli aika heikko näky. Taisi puntti tutista liiaksi..
  9. Tytöt !!

    Tänään olis tyttöjen peli.. Toivottavasti ottavat pisteitä ja pelaavat rentoa palloa. Saanen epäillä, se rentous on niin usein poissa, syystä tai toisesta. Sitä ei oikein osata. Tytöillä on kyllä ollut sitä jonkin verran kun ovat tänään telkkupelissä Onnea peliin tydeille, peli pitää tietty tuijottaa !
  10. Tytöt !!

    Ai jai ! Kyllä tydet painaa menemään. Mukavaa luettavaa moiset uutiset ! Hollantia paukutettiin tauluun 2-1 ja välierissä.. https://www.palloliitto.fi/maajoukkueet/tytot/u17-tytot-2001/uutiset
  11. Suomen A-Maajoukkue, yleistä asiaa

    Olipas Tuominen paska Kreikkaa vastaan pelatussa toisessa ottelussa. Sen pata ei kestä paineita. Ihan jähmeä koko poika. Edelleen samalta näyttää kuin Pukki kymmenen vuotta sitten. Mene Tuominen psyykkiseen valmennukseen !! Sai jätkä pään kuntoon ni saatais yks kova hyökääjä kasvamaan nykyisestä. Kanerva on kyllä hyvä tolle junnulle, mutta uskaltaako olla riittävän suora ja osaako olla samalla kehittymään kannustava. Toivottavasti ! Mukavaa kun äijät pärjäävät
  12. Kuinka yrittän tätä psyykkistä valmennusta nostaa esille

    Vuosi lähes takana ja kausi päättymässä jalkapallon osalta, peri peliä vielä katsottavana. Mukava kausi ollut kaikkinensa. Palloliiton erotuomariakatemian kanssa tehty nyt tämä vuosi psyykkistä valmennusta. Homma toimii, tuomarit haluavat jatkaa eli minun tulkinta tilanteesta on, että ovat kokeneet erittäin hyödyllisenä psyykkisen valmennuksen. Toki heiltä olen saanut matkan varrella palautetta, että sitä työskentelymme on ! Käsipallotuomareille kävin vetämässä kisakalliossa setin ja sieltä poiki pyyntö Käsipalloliiton puheenjohtajalta vetämään psyykkistä maajoukkueelle, mutta yhteystietojeni antamisen jälkeen en ole heistä mitään kuullut. Turha spekuloida mitä tapahtui tai jäi tapahtumatta tämän jälkeen. Heidän tappionsa ja hivenen minunkin, olisin nauttinut siitä, kun olisin työskentelymme tuloksena nähnyt joukkueen voittavan kovia maita Miettisen Mariannen kanssa jutusteltiin työstä nuorten naisten maajoukkueen psyykkisestä valmennuksesta ja hän olisi halunnut tulla katsomaan minua ensin työskennellessäni. Tämä olisi sopinut erotuomareille, että Marianne olisi päässyt seuraamaan työskentelyämme, mutta Tuo nainen on melko kiireinen työnsä kanssa ja vapaita aikoja ei sattunut yksiin meidän psyykkisen valmennuksen kanssa, vaikka katsoi kalenteria puoli vuotta eteen päin. Toki viimeiselle kerralle psyykkistä hän olisi päässyt, mutta sinne en halua enää ulkopuolisia, se on viimeiseksi kerraksi pyhitetty tilaisuus Ehkä ensi vuonna uusia kujeita, kassotaan.. Pakko kertoa hauska sattuma. Näin Tihisen (muistaakseni Tihinen) tammikuussa ollessani Liikuntamyllyssä ja kyselin sitten hieman, kuinka psyykkinen on tuttua maajoukkueessa ja aika nuivasti mitään minulle vastasi. Sitten seikkailin palloliiton sivuilla ja huomasin että hän on siellä joku vastaava heppu, palkoillinen. Laitoin viestiä että heittäisivät helvettiin yksilötyötä tekevät psyykkiset valmentajat touhusta, kun joukkuelajissa pitää tehdä ryhmätyötä (sellainen yksilöheppu kun liitolla oli hommissa). Miettinen sitten kertoi Tihisen olevan juuri mukana päättämässä, kuka saa tulla maajoukkueen toimintaan mukaan. Repesin tuossa tilanteessa nauramaan, "Että siinä taisi mennä minun pesti maajoukkueessa" ja kerroin lähettämästäni, hieman suorasukaisesta postista.. Oli Marianne vielä tämän jälkeen tulossa katsomaan työskentelyämme eli ei ihan reisille sit kuitenkaan Erotuomariakatemian kanssa on ollut oikein antoisaa työskennellä kulunut vuosi. Paljon olen ollut mukana heidän toiminnassaan, sen lisäksi että olen vetänyt psyykkistä tämän vuoden. Käynyt katsomassa otteluita, joissa on valmentamani tuomarit työssään. Vetänyt 20 tilaisuutta psyykkistä. Ollut mukana otteluseurannoissa joitakin kertoja. Otteluseurannat ovat tapahtumia, joissa akatemia käy yhdessä seuraamassa jonkun sovitun pelin ja se käydään yhdessä ottelun jälkeen läpi, isolla porukalla. Ihan ajallisesti niin erotuomarit kuin kouluttajat ovat kovilla eli käyttävät mielettömiä määriä aikaa kehittääkseen itseään ja muita. Ei voi kuin nostaa hattua työn määrästä ja laadusta ! Itse mukana olleena ja suuta välillä aukovana olen myös erityisen tyytyväinen, kuinka asioita mietitään ja kehitetään. Ja tämä ei ole mitään perseen nuoleskelua. Ongelmia on aina. Itse olen myös joitakin ongelmia havainnut ja ne ottanut työskentelyssä puheeksi, johon kouluttajat reagoineet ja ensi vuodelle on kehitystä luvassa näiden asioiden suhteen. Elävä ja kehittyvä yhteisö ! Erityisen mukavaa olla osa moista myös tulevana vuonna eli yhteistyö jatkuu ! Suomen erotuomareiden liiton koulutukset eivät toteutuneet, joten niistä ei sen enempiä..
  13. Yritän antaa teille mahdollisimman rehellisen kuvauksen toiminnastani. Aloitin psyykkisen valmennuksen suunnittelun noin neljä - viisi vuotta sitten. Tein alustavaa työtä lukemalla paljon kotimaista kirjallisuutta aiheesta. Tuo kirjallisuus tuntui hyvin vanhanaikaiselta, kun peilasin sitä omaan tapaani ajatella, joka oli varmaan saanut paljon pohjaa lastenpsykiatriassa tekemäni työn ja lasten ryhmäpsykoterapikoulutuksen kautta. Suunnittelin kuinka psyykkinen valmennus olisi hyvä toteuttaa seuroissa. Pohjana käytin hyväksi havaitsemiani käytänteitä psykiatriasta eli ne järkevät palaverit ja turhat pois. Iso osa pohjaa tulee psykoterapiaryhmän kasaamisesta, jossa suunnitellaan melko tarkasti etukäteen, kuinka kokonaisuus saadaan toimimaan ja miten se kannattaa rakentaa. Kaikkein vahvin pohja syntyi varmasti jo eletystä elämästä ja sen jonkinlaisesta läpikäymisestä omassa ryhmäpsykoterapiassa, joka kesti reilut kolme vuotta. Sitten kokeilemaan kepillä jäätä.. Kysyin Valtista, jossa poikani pelasi, olisiko siellä mahdollista kokeilla tätä psyykkistä valmennusta. Sain vihreää valoa ja kävin juttelemassa toiminnan johtajan kanssa ideastani ja ajattelemistani toteutustavoista. Sovimme että pidän suunnitelmani mukaan valmentajille pari iltaa, jossa kerroin hieman ajatuksistani psyykkisen valmennuksen suhteen. Avoin ilmapiiri uudelle, hyvä niin ! Ennen valmentajille pitämiäni iltoja, yksi valmentaja oli kuullut ajatuksestani aloittaa psyykkistä valmennusta seurassa ja tuli kysymään minua oman joukkueensa kanssa työskentelemään. Halusin että tapaamme ensin kaikkien joukkueen toimihenkilöiden kesken ensin ja tekevämme yhteisen päätöksen yhteistyöstä. Aloitimme yhteistyön, joka oli mielestäni hiton hyvää, valmentaja osasi käyttää keräämääni tietoa hyödyksi monella tasolla, niin omaan yksilölliseen kuin myös joukkueen toimintaan. Skarpein koskaan tähän mennessä tapaamani valmentaja. Tämä toimi minulle hyvänä pohjana, sain paljon arvokasta kokemusta ja uusia ideoita homman toteuttamiseksi. Sain paljon mietittävää ja kirjoitin paljon ajatuksia ylös tuona aikana. Tein myös alusta saakka psykoterapityöskentelystä hyväksi havaisemaa kirjausta eli kirjoitin heti tapaamisen jälkeen kaiken tapaamisesta muistiin niin hyvin kuin suinkin muistin, itseäni tai toisia säästelemättä. Nimiä en pelaajien osalta koskaa kirjannut ylös näin pystyin säilyttämään jokaisen pelaajan yksityisyyden suojan parhaalla mahdollisella tavalla. Työskentelimme mielestäni hyvin monipuolisesti. Olin toimihenkilöiden kanssa palaveeraamassa, olin mukana vanhempainilloissa, tapasin pelaaajia säännöllisesti, keskustelimem valmentajan kanssa kahden kesken, kävin katsomassa pelejä ja treenejä aiva välillä ja kesksutelimme näistä, sekä vaihdoimme ajoittain myös sähköposteja valmentajan kanssa. Samoihin aikoihin toinen valmentaja samasta seurasta kyseli minua parin joukkueensa kanssa työskentelemään. Hyvin nopeasti hieman kokeilimmekin sitä, ilman palaveria tai sen suurempaa miettimistä. Tämä yritys tyssäsi heti alkuun, mutta samaisen valmentajan toisen joukkueen kanssa homma alkoi myöhemmässä vaiheessa ja oli parhaimmillaan erittäin mukavaa tekemistä. Itse uskon tämän mainitsemani ensimmäisen kokeilun kyseisen valmentajan kanssa loppuneen, kun valmentaja ei oikein nähnyt minun tavassani toimia mitään järkeä. Hän oli mukana ensimmäisellä tapaamisella ja se oli hyvin epämääräinen huttu, kuten usein on ennen kuin päsemme joukkueen kanssa kiinni siihen, mitä voimme yhteistyössä tehdä. Tämä psyykkinen työ joskus näyttää tai tuntuu sekavalta ja hieman kaoottiselta. Mukana ollut valmetaja ei ehkä kehdannut kysyä asioista tai sanoa omaa kaoottista fiilistään pitämästäni kerrasta. Itse olin myös alussa tämän työn suhteen, joten homma etsi uomaansa ja en itse huomannut valaista häntä riittävästi tästä "pienestä" yksityiskohdasta. Olisi ollut hyvä myös aloittella rauhassa ja pitää tarvittavat palaverit.. Valtin ikämiehissä pelasi Muurisen Antti ja hakeuduin hänen kanssaan juttusille samoihin aikoihin kun aloittelin Valtissa. Sain itselleni arvokasta tietoa HJK:n ja maajoukkueen osalta lyhyen keskustelumme pohjalta. Samoihin aikoihin otin yhteyttä HJK:n valmennuspäälikköön (siis akatemian puolen ei liigajoukkueen) ja kävimme istumassa Klubin toimistolla, jossa utelin heidän toiminnastaan psyykkisen valmennuksen suhteen, sekä kerroin hieman ajatuksistani tämän valmennusmuodon suhteen ja tarjosin heille apuani. Valmennuspäälikkö lupasi palata pian keskustelumme jälkeen asiaan ja sanoi seuraavalla viikolla olevansa kiireinen eli odottelin postia/soittoa jo parin viikon kuluttua. Taisi kulua kuukausi ja laitoin sähköpostia, johon en saanut koskaan vastausta ja sen jälkeen odottelin muistaakseni pari viikkoa ja laitoin hieman kiukkuisen sähköspotin turhasta odottelusta ja kysyin myös olivatko olleet yhteydessä Valtin toiminnan johtoon (tästä avaan tuossa alempana sivujuonteen, joka sai minut epäilemään, että Valtin johoto oli mustamaalannut minut. Vähän paranoidinenko vai faktaa ). Tämän jälkeen sain pahoittelevan sähköpostin HJK valmennuspääliköltä ja yhteydenpito jäi siihen. Samaan aikaan olin siis Valtin seurassa huonossa huudossa, koska poikani joukkueen johto oli mielestäni melko osaamatonta toiminnassaan, ehkä myös seuran toiminnanjohtaja jollakin tasolla. Paljon toki hyvääkin molemmissa, tämä on vain yksi pieni osa ison seuran toiminnasta eli älkää nyt ottako tätä liian mustavalkoisesti ja leimatko hyvää seuraa täysin paskaksi. Yritän kuvata asiaa mahdollisimman objektiivisesti, mutta se on vaikeaa, kun kertoo tässä vain oman puolensa asiasta. Olimme joukkueessa sopineet menevämme Ahvenenmalle turnaukseen. Toimin tuohon aikaan apuvalmentajana joukkueessa. Turnauksella oli kaikkinensa hiton hyvä maine se oli vain kerran mahdollista kokea, koska järjestetään vain yhdelle ikäluokalle. Tämä oli joukkueessa vuoden mittainen suunnitelma ja sitä turnausta poikanikin taisi odottaa innolla. Järjestimme oman turnauksen keräten matkaamme varten rahaa (jotka sitten käytettiin huonon taloudenhoidon seurauksena valmentajien maksuihin (yksi palkallinen ja kaksi korvausta saavaa valmentajaa, 30:llä pelaajalla). Itse olin tuon oman turnauksen järjestelyissä mukana isolla kädellä eli vastasin kaiken kiskassa myytän hankinnasta eli tein listat tukkuun ja kävin hakemassa sieltä autolastillisen tavaraa. Toimin myös koko turnauksen dumarina peleissä, sekä osallistuin kasaamiseen ja purkuun ja jokaiseen suunnittelupalaveriin. Sain myös muut perheestämme mukaan myymään ja pitämään kojua turnaukseen, vaikka vaimoni ei ole mitenkään kiinnostut lajista ja ei ole mukana touhuissa lähes lainkaan. Ennen tuota omaa tunausta olin muutaman kuukauden yrittänyt puhua valmentajalle ja joukkueen johdolle, että valmennuksen ja joukkueen johdon olisi syytä puuttua yhden joukkueen pelaajan erittän asiattomaan käytökseen. Hän oli treeneissä toisia kohtaan erittäin töykeä ja satutti omia joukkuetovereitaan. Pelissä hän potki yhden vastustajan kyljen mustaksi tilanteen jälkeen, tarkoituksena vain satuttaa. Hän myös löi ottelu jälkeen kättelyssä toista vastustajaa vatsaan ja pakotettuna pyysi anteeksi tekoaan, mutta näytti vielä keskisormea lyömälleen pelaajalle anteeksi pyyntönsä jälkeen. Monissa peleissä hän myös potki vastustajia tarkoituksena vain satuttaa heitä, tilanteen jälkeen. Hän naroi kun vastustaja satutti itseään ja ilkkui heille rumin sanoin. Hän oli täysin rajaton ja joukkueen johto tai valmennus ei tehnyt asialle mitään, vaikka olin puhunut tästä jokaisen vastuussa olevan kanssa. Itse en peleissä puuttunut tilanteisiin, koska en toiminut heidän joukkueensa apuvalmentajana ja oma valmentaja oli paikalla, en halunnut talloa varpaille. Kävin usein kyllä pyytämässä vastustajien pelaajilta ja valmentajilta pojan käytöstä anteeksi ja lupasin että siihen puututaan. Moni valmentaja oli melko tuohtunut tilanteesta, ja oli hilkulla että edes suostuivat ottamaan anteeksipyyntöni vastaan. Ennen omaa turnausta olin sähköpostitse yhteydessä joukkueemme toimihenkilöihin ja laitoin vihaisen postin, jossa vaadin heitä toimimaan, ettei tämä kyseinen hulivili pilaisi oman turnauksemme ja/tai seuran mainetta teoillaan. Sanoin miesten olevan melko munattomia, kun eivät osaa tehdä mitään tai uskalla puuttua asiaan. No, joukkueen johtaja lähestyi minua sähköpostilla ja kehotti minua vain pysymään kolmessa koossa (=kustanna, kuljeta ja kannusta). Arvaaatteko otinko herneen nenuun moisesta kyykyttämisestä? Tilanne meni siihen suuntaan, että joukkueen johtaja oli yhteydessä seuran toimminnan johtajaan ja minun käytös oli ainoa, joka sai pyyhkeitä.. Vasta pitkä aika tapahtuman jälkeen, seuran toiminnanjohta oli vihdoin itse mennyt katsomaan tämän yhden hulivilin toimintaa pelissä ja ottanut pojan puhutteluun. Asiaan puututtiin ja hyvä niin, sekä seuran, pojan itsensä, että monen muunkin kannalta ! Sitten oli tämä Ahvenanmaalle lähtö. Oma poika oli vähän sitä mieltä, ettei oikein uskalla mennä yöksi sinne, jos en ole matkassa mukana (10 v). Kysyin voisimmeko tehdä siten, että poikani voisi äärimmäisessä tapauksessa tulla minun kanssani toiseen hotelliin yöksi, jos ei pysty olemaan yötä muiden kanssa. Ehdotin että toteuttaisimme sen siten että hakisin hänet juuri ennen nukkumaan menoa ja toisin takaisin heti aamusta, etten sotkisi heidän yhteisiä tekemisiään. Tämä ei kuulemma sopinut. Poikani jätettiin ulos turnauksesta. Olisi valmentajan perustelujen mukaan kuulemma huonontanut joukkuehenkeä, jos poikani olisi yöpynyt eri paikassa.. nyt vissiin paransi joukkueen yhteishenkeä ja luottamusta valmentajan suuntaan, kun poikani ei päässyt mukaan lainkaan? Sanoivat myös etteivät vanhemmat saa tulla lainkaan poikien majoituspaikkaan, koska aiemmilta ikäryhmiltä saatujen kokemusten vahemmat olivat liiallisella puuttumsiellaan aiheuttaneet harmia rikkomalla joukkueen yhteishenkeä (näin voi olla hyvinkin, joskus on niitä vanhempia joiden pitää puuttua joka asiaan). Sitten itse turnauksessa olivat antaneet vanhemmille luvan tulla poikien leiriin eli ihan hyvin pitivät kiinni sovituista asioista.. Kysyin ennen turnaukseen lähtöä valmentajien ja joukkueen johdon linjasta seuran toiminnan johtajalta ja hän oli aivan ihmeissään, mutta ei loppujen lopuksi puuttunut asiaan. Toiminan johtaja oli mielestäni munaton, kun ei osannut puuttua tarvittaessa asioihin ja sanoin asiasta hänelle. Tämän kitkerän keskustelun jälkeen kaikki psyykkinen valmennus seurassa hiipui hiljalleen. Kysyin asiasta toiminnan johtajalta, kun ihmettelin valmentajien lopettaessa äkisti psyykkisen valmennuksen, että oliko hän kehottanut valmentajia toimimaan näin ja hän myönsi. Kerrankin oli pokkaa sanoa suoraan. Toisaalta ymmärrän, kun ei meillä Suomessa ole totuttu puhumaan suoraan asioista ja sitä teen "työkseni". Meillä kaunistellaan ja kumarrellaan, puhutaan vaan "kehittävistä" asioista, jotka ovat vain positiivisia ja sitten puhutaan selän takana siitä paskasta, jota ei uskalleta sanoa suoraan. Psyykkinen valmennus sai siis melko lailla lunta tupaan tuossa seurassa. Jokaisen psyykkisen valmennuksen hoidin joukkueessa aina 100 %:sti eli olin aina sovittuina aikoina paikalla ja tein aina paljon duunia joukkueen eteen, jonka kanssa työskentelin. Valmistelin ja kirjasin asiat, sovin tapaamiset sekä tulin niihin. Nämä oman poikani joukkueen sisällä olleet erimielisyydet eivät vaikuttaneet tekemääni työhön muissa joukkueissa, sillä ei heidän valmenjansa olleet asiattomia. Loppu oli aika paskaa toimintaa minua kohtaan valmentajilta joukkueissa, joissa tein psyykkistä valmennusta. Olin sopinut joukkueen kanssa valmennuskerran, mutta joukkue ei ilmestyt paikalle ja näin kävi pariin otteeseen, oli kuulemma unohtunut. Toienn valmentaja vain lopetti yhteydenpidon.. Jokainen valmennuskerta vei minulta paljon aikaa eli töistä piti lähteä paikalle ennen päivän päättymistä, huone piti siivota ja järjestellä ennen pelaajien tuloa ja lopuksi pistää kamat takas paikoilleen. Valmentajien kanssa sovitut palaverit jäivät myös toteutumatta, kun istuin odottamassa heidän saapumistaan kokoukseen, jonne eivät koskaan saapuneet. Sanoivat unohtaneensa. Ehkä myös nin. Itse en kovin helposti unohda tärkeitä asioita eli kyllä tuo unohtaminen kertoo tärkeysjärjestyksestä jotain tai pitää sisällään jonkin muun viestin. Eivät seurassa kestäneet suoraa puhetta. Mielestäni en ilman aihetta ollut koskaan länkyttämässä leukojani. Muutaman kerran puutuin pojan joukkueen sisäisiin asioihin. Puutuin tuon yhden hulivilin käytökseen, Ahvenenmaan turnauksen hoitamiseen kuvatulla tyylillä ja erään valmentajan toimintaan harjoituspelissä, jossa hän kehotti 9 -vuotiaita vetämään sukille vastustajaa (huusi kentän reunalta pelaajille). Mielestäni en ole aiheetta puuttunut asioihin ja jokaisen aikuisen tehtävä olisi puuttua tämän kaltaisissa tilanteissa, jos muksuja kannustetaan väkivaltaan tai se sallitaan jättämällä puuttumatta siihen. Kaikkein surkuhupaisinta tässä on se, että puutuin tuon hulivilin asiattomaan käytökseen, jottei lokaisi täysin tämän ikäluokan ja seuran mainetta. Kuulin kentiltä, että vastustajat puhuivat jo ennen pelejä tämän hulivilin asiattomasta käytöksestä.. Samaa tämä psyykkinen valmennus. Ajattelin sillä saavan nostetta seuralle ja auttavani sillä myös osaltani seuran toimintaa kehittymään. Johto ei pystynty selkeästi erottamaan toimintaani psyykkisenä valmentajana ja oman poikani joukkueessa puhumaani, vaikka itse pystyin näin tekemään. Mitä kiitosta sain tehdystä työsä. En mitään. Seuran toiminnan johtajalta pyysin heti alkuun, että aino palkka jota hommasta kaipaisin oli nimi seuran sivuille ja jos seura voisi maksaa minulle sen toisen tason valmentajakoulutuksen, siitä hyvästä että teen tätä työtä heille. Lupauksia tuli. Mitään ei koskaan parin vuoden aikana lupauksista huolimatta tullut, ei nimeä eikä koulutusta. Tässä sivujuonne, jonka vuoksi kysyin HJK:n valmennuspääliköltä oliko ollut yhteydessä Valttiin. Olen 100 %varma, että Valtin toiminnanjohtaja ei olisi minusta hyvää puhunut, vaikka oli ilmeisen tietämätön, kuinka laadukasta psyykkistä valmennusta seurassa tein. Tehdessäni psyykkistä valmennusta Valtissa, olin samaan aikaan sähköpostilla yhteydessä KäPän, Konnun, Viikareiden ja PK-35:n valmennuspääliköihin ja kyselin kiinnostaisiko heitä psyykkinen valmennus. Yksikään näistä seuroista ei koskaan vastannut sähköpostiini. Kyselin myös maajoukkueemme psyykkisestä valmennuksesta, onko sitä ja kuinka toteutettuna. Tiedotuspäälikkö vastasi minulle ja sanoi välittävänsä postini eteen päin asiasta tietäville henkilöille, mutta koskaan ei asiasta kuulunut mitään. Tiedustelin puolen vuoden kuluttua asiasta uudemman kerran, saamatta mitään vastausta. Tuntuu niin käsittämättömältä, ettei voida noin yksinkertaiseen asiaan vastata. Olin yhteydessä Dettmanniin sähköpostitse, kun olin lukenut hänen kirjansa. Kyselin olisiko mahdollista tulla seuraamaan hänen valmennustaan koripallossa maajoukkueen osalta, koska kirjan perusteella hän vaikutti hiton etevältä psyykkisellä puolella. Dettmann vastasikin parin päivän sisällä ja toivotti tervetulleeksi, joskin seuraavat harjoitukset olisivat vasta nyt kesällä 2016. Posteissa kerron aina lyhyesti mitä teen (10 - 20 riviä), jotta tietävät hieman kenen kanssa viestivät. Dettmann ilmaisi kiinnostuksena työtäni kohtaan ja sanoi että siitä olisi mukava keskustella psyykkisestä valmennuksesta joskus. Dettmannin kirjassa oli mainittuna myös psyykkinen valmennus ja sen tekijä. Olin häneen myös yhteydessä, mutta mies oli melko kiireinen opintojensa kanssa ja sovimme olevamme yhteydessä myöhemmin. Avasin ulkomaisella jalkapallosivustolla myös aiheesta keskustelua ja utelin hieman muiden maiden tilannetta. Norjaan sain suuntaa ja olin yhteydessä heidän jalkapallo maajoukkueen psyykkiseen valmentajaan sähköpostitse, saamatta mitään vastausta. Kerroin muutamlla sanalla itsestäni ja kysyin häneltä vain, tekeekö yksilö vai ryhmätyötä ja kuinka usein, millaisin menetelmin. Ei kiinnostanut vastailla.. Mietin ja suunnittelen tätä hommaa, sekä puhun aina suu vaahdossa tästä, kun joku kiinnostunut osuu kohdalle. Kohdalle ovat osuneet entinen SM-liigan tuomari, jolla toista sataa peliä taustalla ja häneltä sain Kihu:ssa työskentelevän psyykkisen puolen työntekijän nimen, johon olin juuri hetki sitten sähköpostilla yhteydessä. Hän vastasikin melko nopeasti, vieläpä pahoitellen vastauksen kestämistä. Hän sanoi mielellään keskustelevansa kanssani, mutta olevansa juuri erittäin kiireinen jääkiekon kanssa. Näin myös kentän reunalla futsalin maajoukkueemme apuvalmentajaa, joka tuli keskustelemaan kanssani, kuullessaan minun puhuvan psyykkisestä valmennuksesta. Hän vaikutti kiinnostuneelta ja sanoi varmasti myös heidän treenejään pääsevän katsomaan, mutta ovat menossa juuri eurooppaan "pelailemaan". Katsotaan tuleeko tästä mitään. Olisi kiinnostavaa nähdä myös heidän tekemistään ja tutkailla psyykkistä puolta siinä. SJK:n psyykkinen valmentajaan olin myös yhteydessä, kertoen muutamalla sanalla tästä hommastani ja kyselin kuinkä hän tekee töitä joukkueessa eli onko yksilö vai ryhmätyöskentelyä.. Mies ei koskaan vastannut. Ankeeta menoa. Ovat kai niin hiton kovia, ettei tarvitse yhteistyötä tehdä. Kyllä mä sanon, että asioiden kehittäminen on hiton vaikeeta ilman yhteistyötä. Kävin alimman tason valmennuskoulutuksen pari vuotta sitten. Hommaa veti piirin silloinen valmennuspäälikkö. Laitoin hänelle myöhemmin sähköpostia ja kyselin valmennuskoulutusten psyykkisen valmennuksen perään, noilla seuraavilla tasoilla, saamatta mitään vastausta. Tapasin hänet SHA: pelikentällä, kun oli arvioimassa poikani joukkueen pelaamista. Odotin hänen työnsä päättymistä ja menin juttelemaan. Lyhyt virsi kaunis. Kerroin tehneeni psyykkistä valmennusta parin vuoden ajan ja aiheen kiinnostavan paljon. Kysyin häneltä, voisinko tulla katsomaan valmennuskoulutuksen psyykkisen valmennuksen osion. Hän lupaili ja oli hieman nolona sanoen että tämä puoli on vielä aika kehittymätöntä. Sanoin voivani myös sen pohjalta tarkastella asiaa yrittää omalta osaltani auttaa kehittämään tätä puolta, jos he haluavat. Olin yhteydessä häneen viikon kuluttua tapaamisesta ja kyselin koulutuksen ja siihen osallistumisen ajankohtaa. Jokin hieman epämääräinen vastaus ja sen jälkeen on ollut täysin hiljaista.. Eivät vissiin kouluta tällä hetkellä ketään. Olin PK:n 80 -vuotis juhlassa, kun siellä on tullut pelattua. Vanha pelipaita sprigin alle ja menoksi. Mukavaa katsella touhua ja nähdä tuttuja. Alajakin oli paikalla ja tulla tepasteli pöytäämme. Tuli "jutustelemaan" kanssamme. No, hieman innostuin ja kysäisin kuinka psyykkinen valmennus on niin huonolla tolalle Suomessa. Olin siis selvinpäin tuolla eli ei voi pistää minkään örveltämisen piikkiin. Mulkaisu minuun ja saamatta mitään vastausta, mies purjehti toisaalle keräämään kannatusta... ai mitä lie. Kun aloitin PK:ssa psyykkisen valmennuksen kerroin heille ennen aloittamista, tästä yhteenotosta Valtissa, jotta saavat minusta rehellisen kuvan. Kuulin jälkikäteen valmentajalta, että hän tuntee Valtin toiminnan johtajan, koska tekevät yhteistyötä. Valmentajalla on mahdollisuus kuulla minun toiminnasta Valtissa myös toinen puoli kolikosta, jos kiinnostaa. Minusta se on hyvä. Olen nyt ollut puolisen vuotta mukana tyttöjen joukkueessa ja homma tuntuu toimivan kuin junan vessa. Tytöt ovat oppineet käyttämään minun kanssa työskentelyä hyväkseen hiton hienosti, samoin kuin minusta tuntuu, että valmentajat myös. Olen itse oppinut taas paljon ja saanut pelaajilta kuin myös valmentajilta hitosti itselleni pääomaa tämän työn tekemiseen. Valmentajat ja pelaajat ovat jakaneet työtään/harrastustaan, sen sisältämiä kokemuksiaan rehellisesti, kuten itse yritän jakaa omaa osaamistani. Olo on kuin kärpäsellä katossa, joskin olen kaikessa mukana. Vielä tovi niin uskon heidän pärjäävän hyvin ilman minua ja saavan siivet alleen ! Mahtavaa seurata moista toimintaa sivusta ! Kyselin myös Suomen urheilupsykologien yhdistykseltä tekevätkö psyykkistä valmennusta jalkapallon puolella ja kuka tekee, mutta eivät koskaan vastanneet mitään. Itse ajattelin että olisin voinut Helsinki Cupissa kertoa myös heidän olemassa olostaan, jos tietäisin heidäntekevän töitä tällä saralla. Tiedän etten itse pysty toimimaan kovin monella taholla samaan aikaan ja lisää tekijöitä kaipaisi, jotta voisi suositella muita . . . . Kuulin myös että luisteluseurassa oli psyykkistä valmennusta tytöille ja kyselinkin tekijöitä. Löytyi pieni taho, joka toimii myös tällä saralla. Toiminta nettisivujen mukaan tuntuu olevan aika alkutekijöissä. Olivat pitäneet viisi kertaa kestävän jakson tytöille ja puhuneet esiintymisjännityksestä. Ymmärsin että menee aika vanhan liiton mukaan osittain tuo ja siksi en ole varauksetta mainsotamassa heidän toimintaa. Pitää ensin kysellä hieman heiltä itseltään asiasta ja palata sitten tähän.. Olin myös viime kesän jälkeen yhteydessä Helsinki Cupin järjestäjiin ja kyselin voisiko psyykkistä valmennusta tuoda esille heidän turnauksessaan. Asia jäi elämään ja ollessani yhteydessä uudemman kerran saimme sovittua asiaa eteen päin. Olen menossa tulevalla viikolla keskustelemaan ja mahdollisesti sopimaan käytönnön järjestelyistä turnauksen osalta. Jso eivät aivan kamalasti pelästy minua Ollessani yhteydessä heihin, painotin etten ole nyt rahan perässä ja haluan nostaa tämän tärkeän aiheen puheisiin valmentajien keskuuteen sekä tarjota pelaajille ja valmentajille hieman tietoa aiheesta. Minun näkymyksen mukaan työskentely tällä psyykkisen valmennuksen saralla on maassamme vielä lapsen kengissä ja se kaipaisi nostetta, jotta voisimme saavuttaa parempaa menestystä kansainväliselläkin tasolla. Juttelin koululla jossa olen töissä, tutun liikunnan opettajan kanssa ja kerroin tekemästäni psyykkisestä valmennuksesta. Hän otti minuun myöhemmin yhteyttä ja kysyin voisinko avata asiaa hieman lisää ja tulla mahdollisesti heidän joukkueeseen tekemään hommia. Mies valmentaa Tapanilan Erässä säbäjoukkuetta -01 sininen. Ei edustus porukka. Nyt joitakin heidän treenejä katselleeneena, näyttää siltä, että heillä on erittäin hyvä meno tuolla kokonaisuutena. Olemme alustavasti sopineet minun aloittavan psyykkisen valmennuksen heidän kanssaan ja lupauduin sitoutua vuodeksi sinne (kaksi olisi optimi, siinä ajassa he varmasti saisivat minun tarjoaman hyvän käyttöönsä). Tulevana tiistaina palaveri toimihenkilöiden, pelaajien ja vanhempien kanssa. Homma käyntiin. Tässä jotain tekemästäni työstä ja siitä miten sitä teen, myös sen hankaluudesta. Toivottavasti tästä tekstistä on jollekin iloa / hyötyä. Paskaa voi parfymoida tai sitä voi värittää. Katsotaan mitä tämä rehellinen puhe saa aikaan, aina joku siitä vetää herneet nenuunsa ja kaataa jonkin paskavuoren niskaan. Opin tuon Valtin toiminnan seurauksena, etten koskaan enää mene samaan seuraan tekemään psyykkistä valmennusta, jossa oma muksu pelaa, ehkä Nyt poika pelaa viikkareissa ja sieltä eräs valmentaja kysyi minua heidän joukkueeseen.. Taidan jättää väliin, vaikka mieli tekisi. -Sami
  14. Suomen A-Maajoukkue, yleistä asiaa

    Ja ja ja !! Olihan maukasta istua katsomassa Tampereella peliä ! Voi kurat pöksyssä sentään ! Oli lähellä etten itse sontinut housuun kun Suomi iski toisen maalinsa ! Kreikka oli aseeton. Muutaman hetken kotijoukkue panikoi, mutta heti kun rauhottuivat, alkoi pallo liikkua kivasti kohti vastustajan päätyä ja maalia. Nyt joukkue pelaa yhdessä ja se näyttää hyvältä. Vielä kun tuon Tuomisen sais psyykkiseen valmennukseen ni homma olis kasassa. Sen nuorikon eleet on ku Pukilla 10 vuotta sitte. Työmoraali hanukasta suurimman osan peliä. Taitaa olla paineet ja ajatus omasta itsestä vähän samoja kuin Pukilla nuorena.. Hitto.. pika pikaa pata kuntoon niin voitais saada kova maailman eliitin hyökkääjä
  15. Suomen A-Maajoukkue, yleistä asiaa

    Matkalla kohti päämäärää, niin minä kuin maajoukkuekin Huomenna duunissa voi olla hivenen nuutunut, täältä kun kotiin selviää.. Usein joo tässä maassa jäädytään, kun panokset kovenee. Saa nähdä kuin tänään. On myös niin kovin tuttua tässä maassa, että asennoidutaan jo sen takaiskun tuloon etukäteen, ei ole totuttu olemaan voittajia. Kohta spekulaatiot lentelee, tuli voitto tai tappio. Yleensä tappion sanelemana etsitään syitä. Jälkiviisaana sit videoita analysoidaan ja paskotaan jonkun toisen housuun..
  16. Suomen A-Maajoukkue, yleistä asiaa

    Jee ! Taas pelataan ja mä lähen Tampereelle, nääs nääs ! Tulisko tänään voitto taas, vai kasvaako paineet liiaksi? Mitäs tuumitte? Ootteko te menossa katsomoon? Menkää toki !
  17. Suomen A-Maajoukkue, yleistä asiaa

    Maaliiii !! Hyvä Soomi !
  18. Suomen A-Maajoukkue, yleistä asiaa

    Noh, mitäs raati pelistä tuumii? Pienestä se on kiinni, mutta..
  19. Suomen A-Maajoukkue, yleistä asiaa

    Mitä !!! Suomi ei näytä hyvältä ! Syksyn ruska kauneimmillaan ja moisia sanoja
  20. Suomen A-Maajoukkue, yleistä asiaa

    Huomenna mennään taas
  21. Kolmonen

    Olen käynyt muutaman kolmosen pelin katsomassa ja täytyypä todeta, että ajoittain niiiiiiin laadukasta menoa, ettei paljon Veikkausliiga kiinnosta. Pelit ilmaisia Tänään olin katsomassa PK-35:n ja HIFK:n peliä. Ottelu oli hyvin vauhdikas, varsinkin ensimmäisen puolikas. Toisessa hieman hiipui, mutta oli kivaa seurattavaa silti. Maaleja tuli muutama ja olivat komeita, komeampia kuin meidän veikkausliigassa yleensä näkee. Tarjoilu Pihlajanmäessä oli riittävää ja hyvin edullista. Kahvi ja jätski 2,5 €. Kyllä mun sydän on kotimaisen jalkapallon sisällä Tätä voisin rakastaa hamaan tappiin saakka. Hyvä ilma, mukava peli ja kivaa seuraa kentän reunalla. Ei kiire mihinkään ja pientä jutustelua lajista :,) Taitoa ja tasoa piisaa, laadukasta menoa ja sydämellä tekemistä. Nämä kaikki tuntuvat puuttuvan monesta muusta touhusta maassamme. Kun homma kasvaa liiaksi, jotain menetetään. Panokset koetaan liian koviksi ja hampaiden kiristys alkaa. Ollaan niin laadukkaita, että se itse tarkoitus unohtuu, se rakkaus katoaa tilastoihin ja varmuuden hakemiseen. Ei rakkaus ole koskaan niin varmaa, se on ja ei ole. Kolmosessa monia hyviä joukkueita seurattavaksi ja vain rakkaudesta lajiin, sama kuka voittaa !
  22. Kolmonen

    Eilen oli kyllä yksi jännimmistä peleistä tällä kaudella ! Oikein rattoisaa viettää perjantaita hyvässä seurassa kentän reunalla, joskin hieman kylmissään. PK-35 vs. PuiU. Ottelu oli PK-35:lle tärkeä, taas yksi pakkovoitto, mutta mutta... Puiu oli alussa kova. PK ihan pysäkillä ja taisi puntti tutista. Pää ei oikein kestänyt, minun näkökulmasta. Aggressio oli pelissä mukana, mutta kohdistui väärin, vastustajan potkimiseen. Ei montaa minuuttia tarvinnut pelata ja minun moneksi sekunniksi kääntää päätäni kun PuiU johti 1-0. Kuulemma vaparin jälkeisestä munkki verkkoihin.. Ei purku onnistunut. Sitten lisää.. Joitakin kymppejä taisi kulua pelin alusta, kun vähän alavireinen PK nukkui hieman ja PuiU:n kärki juoksi kukkupallon kiinni ja maalivahdin yrittäessä paikata puolustuksen nukahdusta 30 metrin päässä luukulta, pieni myöhästyminen tilanteessa antoi PuiU:n miehelle tyhjän maalin eteensä ja ohi ei mennyt. Peli siis 2-0. Ei tässä vielä mitään. PK painoi väkisin pelin tasoihin ja ohikin, mutta PuiU oli sitkeä ja tuli perässä. Lukemat 3-3. Aivan ottelun viimeisellä minuutilla PK sai tehtyä tarvitsemansa 4-3 maalin, mutta mutta ei auttanut, kun PuiU painoi suoraan aloituksesta palloa PK:n päätyyn pitkällä ja PK nukkui jälleen. Huono-onninen maalivahti imaisi suoraan tuon kärjille tarkoitetun pallon pompun kautta sisään ja peli tasan 4-4. Mielestäni tuo Jaakko maalissa on loistava maalivahti ja ottanut kaikista näkemistäni kolmosen peleistä hulluimmat torjunnat, itseään säästelemättä. Todella harmi että koko PK:n nukkuminen on helposti tarttuvaa lajia ja vielä nuori maalivahti imee helposti moisen ilmapiirin itseensä. En laittaisi maalivahdin piikkiin oikein kokonaisuudessa mitään, vaikka kaksi meni vähän helpon näköisesti. Koko joukkue siellä tyri, kuten tuon viime sekunttien kavennuksen. PK:lta taisi alas päin juosta vain kaksi pakkia ja valkopaitoja juoksi enemmän, oli joukkue jo vissiin saletti voitostaan... Ei moni mennyt tukemaan maalivahtia, vaikka nuori mies oli allapäin pelin jälkeen. Minun näkökulmasta hän joutui kantamaan nyt koko joukkueen paskin pelaaja -roolia (vieläpä turhaan). PK löysäili kyllä 50 prosenttia pelistä. Ei juokseminen maistanut ja se näkyi jatkuvana myöhästelynä ja PuiU:n pallonhallintana ekalla puolikkaalla. Kaula johtavaan EPS:n venyi.. Nousu taisi mennä, jos ei ihmeitä tapahdu. -Sami
  23. Ykkönen 2018

    On foorumi hiljainen, ei edes ketjua avattu tämän kauden ykköselle. Kotimaisen fudiksen arvostus taitaa olla aika heikkoa tällä foorumilla? Olin eilen katsomassa ensimmäisen ykkösen pelin tälle kaudelle. HIFK kohtasi TPV:n. Ottelun eka puolikas oli aika vaisua palloa. Virheitä välteltiin ja näytti ettei kummallakaan joukkueella riitä rohkeus pelaamiseen. Ratkaisut olivat jäätävän heikkoja. Toiseksi viimeinen tai viimeinen syöttö ei koskaan saavuttanut omia ja paikat olivat vähissä. Välillä puskettiin vailla aivotoimintaa vastustajaa päin pallon kanssa. Näytti ettei ajatus ollut oikein vapaa liihottamaan kentällä, luovuus puuttui ja laatu syötöistä oli kateissa. Minun näkökulmasta katsottuna tunteilla oli liian iso osuus pelissä ja se sai ottelun näyttämään juuri tuolta. Tai voisi sitä kai sanoa, että tunteet juuri estivät pelaamisen vapautta ja se hyökkäävyys jota olen HIFK:lta tottunut vanhoina hyvinä aikoina näkemään oli täysin kateissa.. Suoraviivaisuus puuttui ja syöttösuuntia etsittiin takaa varmoilta paikoilta, ilman yllätyksen häivää. Aika yllätyksetön eka puolikas olikin. Tokalla puolikkaalla peli vähän muuttui ja Mustosen ottaminen vaihdosta sisään toi HIFK:lle pian avausmaalin. Kaverini sattui viereeni seisoskelemaan ja sanoi muutama minuutti ennen Mustosen maalia, ettei tuo sälli ole oikein jalkapalloilija ollut koskaan, mutta mättää helvetisti maaleja. Pari minuuttia ja kukapa muukaan kuin Mustonen puski HIFK:n 1-0 johtoon. Hieman hymyilytti. Kaverini vielä sanoi ennen maalia, että vetäisi livevedossa Mustosen ekalle maalille ottelussa, muttei vetänyt.. Melko pian ensimmäisen jälkeen tuli toinen ja se oli nätti byyri, toki tuo Mustosen puskukin !! Boksin kulmalle syöttö, josta (?) pallo sijoitettiin hallitusti vasurilla takkayläkulmaan. Nättiä ! KPV ei oikein mitään saanut aikaiseksi, ei loppukiriä edes. Pari tolppaa onnistuivat kolisuttelemaan ottelussa ja kumpainenkin taisi olla vaparista. Nättejä vetoja, muttei ollut onnetar matkassa. HIFK meinasi vielä lopussa pistää munkin sisään, mutta KPV:n maalivahti venytti pallon aivan yläkulman tuntumasta kulmaksi. HIFK:lla oli muutamia paikkoja maalien lisäksi, mutta vedot olivat aivan karseita. "Aivot hukassa" eli hätäilyä ja paska hienomotoriikka.. tunteet, ne tunteet Mukavaa kesää !
  24. Kolmonen

    PK kyykytti eilen EIF 7-0. Ihan oli tylsää, kun aika tavalla vain yhtä päätä pelattiin. Ei taida silti auttaa PK:n ukkoja, tuo EPS tappio taitaa maksaa nousun. EPS:lla on vastassa vielä Pöxyt ja HerTo, joten jos niissä ei ihmeitä niin nousu jäi haaveeksi. Kuulin tuosta Keevon punaisesta, joka aiheutti tuon tärkeän ottelun väliin jäämisen- Keevo oli yksin läpi, mutta vastustaja rappasi 30 metrin päässä maalista, mutta, mutta.. Keevo sai tilanteesta filmaamisesta toisen keltaisen ja ulosajon. Aika absurdia, mutta en itse nähnyt. Eipä 2-0 tilanteessa ja 30 metrin päässä maalista tuolla maalinsylkijällä ei kovin paljon ole intoa vetää kentän pintaan, luulen että maali olis maittanut mielummin. En ole Keevon nähnyt filmaavan tällä kaudella kertaakaan. Kuulostaa aika paskalta tilanteelta.
  25. Kolmonen

    Ripsin peliä olisi mukava nähdä, mutta huomaa tuon välimatkan olevan välillä vähän liikaa....
×