Jump to content

Sami Paakkanen

Members
  • Viestit

    1 229
  • Liittynyt

  • Viimeksi vieraillut

Käyttäjän Sami Paakkanen kaikki viestit

  1. PÄIVÄN PELI !

    La 2.2.2019 Olis pari SM karsintapeli Talissa. P20 ikästen pelejä. 16.30 Gnistan vs. PK-35 ja klo 18.30 Atlantis FC vs. FC Honka. SInne siis ! Nami nami !!
  2. PÄIVÄN PELI !

    Terve kaikki ! Tämän otsikon alla voisi olla ajankohtaista tietoa kaikista mahdollisista jalkapallopeleistä, mitä tänään tai huomenna tarjolla ja missä? Itseä kiinnostaa katsella jalkapalloa laidasta laitaan, niin kotimaisia alasarjan pelejä kuin koviakin pelejä, mutta aina ei tiedä milloin ja missä pelit ovat, tämän otsikon alta helpotusta ottelunälkään. Huomenna taitaa tulla tämä: CONCACAF Gold Cup 2015 Final Jamaica vs Mexico -Sami Aihe siirretty /Moderator
  3. Näkemäsi futismatsit 2016

    Kai vois tehdä tilastoa paljonko pelejä tulee katseltua, olishan siitä jotain iloa noita yleiskausariviritelmiä laskeskellessa.-. Aika paljon tulee katseltua matseja kauden aikana, kun noita kolmosen pelejä tulee koluttua, jonkin verran kakkosta ja yköstä sekä muutama liigaakin.. + kaikki junnujen pelit ja eri lajit. Tällä kaudella varmaan raja venyy, kun tuomareita tuli lisää palloliitolta valmennuksen piiriin. Nyt ykösen ja kakosen nousseille dumareille ryhmä. Tän uuden ryhmän kautta tulee käytyä varmasti paljon enemmän ykösen ja kakosen pelejä kahtelemassa. Noi Junnujen karsinnat on varmasti hyvää hupia, näin ainakin niitä nuorten juoksuja katselleena uskallan luvata. Ensi la Talissa pari putkeen ja voisin kuvitella et aika säpinää ! Oli kuulemma edellinen taisto Talissa kovaa menoa. Harmittelin niin ku jäi väliin.. Mut nyt la roikun kahvassa jo baarin avautuessa !
  4. Suomen Cup

    Tulevana lauantaina 2.2.2019 olisi pari P20 SM-karsintapeliä Talissa. Gnistan kohtaa PK-35:n klo16.30 ja sen jälkeen klo 18.30 Atlantis FC painii FC Honkaa vastaan. Noi lähen salettiin kattomaan!! Taidan ottaa makuupussin ja mennä jo edellisenä iltana ovelle, jotta pääsee istumaan keskiviivan paikkeille. Maukasta pallokautta maistellessa. Nam nam !
  5. Fyysisyys, keho, itsetuntemus

    Mitä kehonkuva on? BBC dokumentti kehon sisäisestä kellosta: Tossa olis linkki Sisäinenkello on mielen ja kehon yhteyttä. On toisaalta mielenkiintoista, onko tuo yhteys olemassa vai ei. Monilla tuo varmasti toimii ilman sen "tuntemista" eli perustuu varmasti siihen, että meidän oletetaan kuuntelevan vanhoja ja viisaita, valmentajia ja vanhempia, ei omaa kehoamme-.
  6. Fyysisyys, keho, itsetuntemus

    Terve. Tuumailu käynnissä ja siitä puhumista ympäriinsä, miksei täälläkin. Tarinaa pukkaa Olin hiihtämässä pari iltana, ennen kuin keli vaihtui taas plussaksi. Käyn usein myöhään ladulla, että saisin sen oman rauhan ja ei tarvitsisi olla koko ajan huomioimassa muita. Saan työssäni ja harrastuksessani ottaa muita huomioon ihan riittävästi Luonto on hyvin kaunis näin helmikuussa, kun kello lähenee kymmentä on jo pimeä, mutta taivas on ollut nyt todella kirkas ja kuulas. Se saa metsän näyttämään kauniilta pimeän ja valkoisen lumen ollesa vieri vieressä. Välillä on mykistävää pimeän metsän ja aakean vuorotellessa, siinä on jotain maagista kauneutta. Hiihtoreittiini kuuluu paljon tasaisista ja muutama loiva mäki. Olin laduilla ja mietin että haluan laskea mäen silmät kiinni. Se tuntui todella mukavalta jo ajatuksenakin. Mäki oli melko loiva, ei kovin pitkä, eikä puita näkynyt aivan ladun vieressä, joten oli aika turvallista laskea silmät kiinni. Tuumasta toimeen. Mäen nyppylän päällä pieni tuuppaus ja silmät umpeen. Alkuun oli aika jännittävää. Ei kovin pitkään uskaltanut pitää silmiä kiinni. Olo touhusta oli kuin lapsella, se voitonriemuinen löytämisen ja onnistumisen tunne. Samaa tein kesällä pyörällä ajaessa, mutta se ei ollut niin rentoa, koska riski ajaa pöpelikköön oli aika paljon suurempi. Se rentous kun antoi ladun viedä, se tuntui maagiselta. Suljet silmät ja normaalisti käytössä oleva aistisi on pois käytöstä. Se sai minut kääntymään muihin tarjolla oleviin. Oli hyvin jännää kuunnella/tuntea kehon toimintaa. Pienet lihakset tekivät töitä mukaillen ladun pieniä ja hentoja muodonmuutoksia. Tunsi aina milloin mikäkin lihas toimi ja kuinka paljon. Olo oli hauska ja huvittunut. Olin tavallaan todella jännittynyt, olin valmis käyttämään lihaksiani pystyssä pysymiseen, mutta samalla olin rento. En pelännyt mahdollista kaatumista liiaksi. Lihaksien toimintaa oli uskomattoman nautinnollista seurata silmät kiinni. Tuo laskeminen oli jatkuvia yllätyksiä täynnä, koska en tiennyt minne päin latu oli milloinkin hieman painunut. Vieläkin tätä kirjoittaessa tilanne saa hymyn nousemaan Olin kuin lapsi hiekkalaatikolla ensimmäistä kertaa. Tämä kaikki juontuu Liikuntamyllyssä tekemästäni työstä näinä viime viikkoina. Olen istunut kymmeniä tunteja seuraamassa urheilijoita harjoituksissa ja elämäni ensimmäiset pienemmät hallikisatkin tuli nähtyä. Olen toistuvasti kiinnittänyt huomioni urheilijoiden tapaan katsoa jatkuvasti kelloaan. Siinä on jotain ärsyttävää. En pääse irti ajatuksesta, että urheilijalta puuttuu jotain mielen ja kehon yhteydestä. Sisäinen kello itselläni on usein hyvin tarkka, jos haluan. Tunnen kehoni toiminnan ja mihin se pystyy. Urheilijat näyttävät tarvitsevan kellon tuoman ajan suorituksensa seuraamiseen. Ulkoinen mittari. Mitattava määre. Ymmärrän, kisoissa sitä mitataan. Vai mitataanko? Jos olet vain ennen muita maalissa niin ei sillä ajalla niin väliä ole. Samasta aihe on noussut esille valmennuksessa ja se nousee aina valmennnettavien puheista, miltä näyttää ulos päin. Mietin itse miksi se on näin? Siinä se oman itsen tunteminen ja siihen luottaminen on keskeneräistä. Otin kirjahyllystäni muutaman kirjan, jotka käsittelevät kehollisuutta, sekä sen ja psyykkisen yhteyttä jollain tavoin ja rupesin tuumailemaan aihetta hippasen syvemältä. Toinen tarina ja se myös liittyy löyhästi aiheeseen. Tein soittimia harrastuksena kymmenen vuotta. Jossain vaiheessa, ihoni alkoi voimaan erittäin huonosti. Silmiä poltti ja nahka lähti silmäluomista ja ihon uurteet kasvoilla olivat ikään kuin tulehtuneet. Tätä kesti pitkään, varmaan vuoden tai pari. Sitä ei ollut koko ajan, mutta se ilmestyi ajoittain. En ymmärtänyt kehoani yhtään. Joskus tein havainnon kun olin ollut poissa verstaalta pari viikkoa, ettei minulla ollut oireita. Ajattelin voisiko se liittyä sinne. Mietin sitä ääneen verstaalla käydessäni. Ongelmaa oli vaikea selvittää, sillä oireet alkoivat jälkijunassa, joka selvisi myöhemmin. Kävin välissä lääkärilä. Lääkäri oli aika paska, sanoi jo ovelta että minulla on atooppinen iho, ei muuta. Istuin alas ja kerroin epäileväni allergiaksi ja liittyy varmaan soitinverstaalle tai johonkin muuhun. Lääkäri pysyi tiukkana ja sanoi että aivan selvä tapaus, atooppinen iho, eikä mikään allergia. Olin vielä eri mieltä ja sanoin että tunnen itse oman kroppani ja tiedän että ihoni on tyypiltään aika kuiva, mutta tämä on nyt jotain muuta. Lääkäri oli varma ovelta antamastaan diagnoosista ja määräsi minulle atooppisen ihon hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä. En ollut kovin tyytyväinen, mutta kokeilin. Kun oireet tulivat niin polte silmäluomissa vain lisääntyi määrätystä lääkkeestä. Ei kelvannut minulle. Kokeilin olla pari viikkoa pois verstaalta ja oireet katosivat. Menin verstalle aamusta, hioin tuota allergian aiheuttajaksi epäilemääni puuta ja lähdin pois. Ei mitään reaktioita. Illalla alkoi naamaa polttamaan ja oireet palasivat. Ne kestivät noin viikon / kaksi. Olin sen ajan pois verstaalta ja pari viikkoa siihen päälle. Ei oireita. Menin verstaalle ja hion samaista puuta. Illalla oireet alkoivat. Nyt homma oli minulle selvää pässinlihaa. Pääsin allergiasairaalaan tutkittavaksi ja tutkimuksissa selvisi sama asia, jonka jo tiesin. Erittäin paha allergia kyseiselle puulle. Paras hetki oli kun kävin reilun vuoden kuluttua terveyskeskuksessa ja näin sattumalta samaisen lääkärin käytävällä, joka piti atoopikkona. No, puheliaana miehenä nykäsin hihasta ja kysyin muistaako hän tapaukseni vuoden takaa, kun hän väitti ja väitti vastustelustani huolimatta atoopikon ihoksi? Hän muisti. Sanoin että olin ollut juuri allergiasairaalassa ja totesivat todella voimakkaan allergian minulle. Lääkäri oli vähän että no sepä hyvä kun löytyi syy. Minä hänelle sanomaan, että sinun pitäisi lääkärinä oppia kuuntelemaan potilaita. Olen 40 vuotta ollut kehossani ja tunnen sen hyvin, mutta sinä et kuunnellut yhtään, mitä minulla oli siitä sanottavaa. Kyseinen lääkäri veti herneet nenuun ja kääntyi välittömästi kannoillaan, luonnollisesti sanomatta minulle enää sanaakaan. Hyvin kesti kritiikin, urpo Samaa tarinaa on myös Liikuntamyllystä, jossa eräs urheilija kertoi menettäneensä hyvin ilmeisen Olympia paikan. Hän oli jossain kisoissa kertonut valmentajalle olevansa kipeä ja tämä ei uskonut, ottanut tosissaan ja urheilijahan urheili. Hän urheili itsensä niin kipeäksi ettei toipunutkaan ihan heti ja kisapaikka taisi karahtaa sen seurauksena kiville. Urheilija otti tämän itse puheeksi, kun sanoin että hyvällä itsetunnolla on iso merkitys urheilussa. Hän sanoi ettei hänellä ollut tuolloin riittävästi olla eri mieltä valmentajan kanssa, pitää puoliaan, luottaa itseensä. Urheilijan luottaminen oman kehonsa tuntemuksiin on siis tärkeää. Rajoista myös kyse, missä ne kulkevat, mitä kehon viestejä kuunnella herkemmin ja minkä verran on hyvä rasittaa vaikka ei tunnu niin hyvältä. Kipu puhuu fyysisyydestä omaa kieltään. Tässä vähän avausta kehollisuuteen. Se liittyy oleellisesti myös mielen toimintaa. Niitä ei voi erottaa toisistaan. Ne kommunikoivat ja niiden kommunikaatio ja sen herkkyys on tärkeää. Se mahdollistaa paljon, mutta tekee helposti myös mahdottomaksi paljon.
  7. Psyykkisen valmennuksen tekijöitä Suomessa

    https://katjapasanen.fi/
  8. Terve Yritän kasailla tänne kaikki ne tekijät, joiden tiedän tekevän tätä hommaa Suomessa jollakin tavalla ja jossakin lajissa. Rajallinen otos, koska en etsi tekijöitä niin järjestelmällisesti, mutta antaa hieman laajemman kuvan tästä hommasta. Markus Arvaja tekee FC Reippaaan leivissä tätä hommaa. On nyt ollut mukana toiminnassa 6 vuotta (ainakin junioreiden kanssa). Antti Peltonen toimii SJK:ssa mentaali valmentajana. Minna Marsh on pari kirjaakin kirjoittanut ja työskentelee aktiivisesti urheilun monella saralla. Marko Malvela. Ainakin uimareiden olympiajoukkueen parissa hommissa ja myöhemmin selviää mitä kaikkea muuta.. Niilo Konttinen (KIHU). Tämä mies on monessa mukana, kehittää maamme huippu- ja kilpaurheilua, mukana jääkiekossa ja yksilövalmennusta psyykkisellä puolella ilmeisen laajalla skaalalla. Lista jatkuu, kun kaivan esille löytämiäni henkillöitä tai yhteisöjä, tässä nyt alku tälle ketjulle..
  9. Nettilinkkejä psyykkiseen valmennukseen liittyen

    No niin ! Joku on ryhtynyt jo junnujakin valmentamaan ! https://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/448134-mentaalivalmennus-saavuttaa-jo-ruohonjuuritasonkin-koips-satsaa-psyykkiseen Olipas vanha uutinen Noora on jo klubissa.. Jäi aika lyhyeksi tuo KoiPS:n pesti. Täytyy taas todeta että tyypillinen psykologin tapa suhteutua asiaoihin.. kovin on järjestelmällistä ja kaavamaista, ainakin tuon lehtijutun perusteella: "Prosessimallinen koulutus on jaettu osa-alueisiin, joiden pääaiheet ovat motivaatio, palautteenanto sekä tunnetilojen tunnistaminen ja säätely."
  10. Terve. Aina tulee kahlailtua internetin ihmeellisessä viidakossa ja välillä on jotain kiinnostavaa luettavaakin. Jos törmäätte aiheeseen liittyviin sivustoihin tai teillä on jo jotain hyviä sivuja tiedossa niin heitäkää niitä toki tänne, voi muutkin aiheesta kiinnostuneet löytää ne helpommin. Tällä linkin sivustolla (Suomen urheilupsykologinen yhdistys) on luettavana useita kirjoituksia psyykkiseen valmennukseen liittyen ja yksi kirjakin ilmaiseksi aiheesta. En suuremmin tässä ryhdy ruotimaan materiaalin laatua, jokainen voi itse arvioida sen ja ehkä löytää jotain itselleen: http://supy.sporttisaitti.com/ Tässä tämä aiemmin jo laittamani sivusto, jossa englanniksi videoita ja tekstiä aiheeseen liittyen: https://www.competitivedge.com/out-control-emotions Kotimainen kilpaurheiluun liittyvä sivusto: http://www.kihu.fi/julkaisut/luennot_ja_opetus/urheilu_ja_valmennus/ -Sami
  11. PÄIVÄN PELI !

    Välillä menee hyviä pelejä ohi, kun on niin monta rautaa tulessa ja ei kaikkea mahdollista ehdi ja voi seurata. Kuulin valmennettavilta tuomareilta, että talissa oli just vikko sit vedetty hyvä sm-karsintapeli ja en edes ollut paikalla Persaus.. Kiimaset ottelut on aina kovaa kateltavaa, jos ne ovat siis sitä. Välillä toki odotus jatkuu läpi ottelun ja mitään kovaa tekemistä ei edes synny. Potentiaaliset kuumat pelit kuitenkin, etenkin paikan päällä katsottuna houkuttaa. PIstäkää immeiset tänne niitä tulevia pelejä ja mainostakaa niitä !! Katomoon on kiva lähteä.
  12. Suomen Cup

    Eilen alkoi tämä kausi minun osalta. Naisten cupilla PK-35 vs. TiPS. Lumisen ajomatkan päässä Korsossa pelattiin fudista, sitä itseään. Kiva katsella taas kentän reunalla. Tikkurilan naiset vei pelin tekemällä maalit, kun PK piti palloa. PK sai kavennuksen viimesellä sekunnilla, muuten olisivat saaneet pataa 2-0 eli peli päättyi 2-1 Tikkurilan porukan eduksi.
  13. Terppi ! Istun kahvilassa ja luen juuri Tieteen Kuvalehteä. Lehdessä oli pieni juttu hahmottamisesta, joka sai miettimään aihetta. Kuvassa oli valkoisia ja harmaita ruutuja. Sitten oli pallo, jonka varjossa oli myös valkoisia ja harmaita ruutuja. Kuvassa oli valittuna kaksi ruutua, toinen oli pallon varjon ulkopuolella oleva harmaa ruutu ja toinen pallon varjossa oleva vaalealta näyttävä ruutu. Kysymys kuului ovatko ruudut samanvärisiä. Kun niitä katsoo niin nopeasti näyttää etteivät ole, mutta keskittymällä vain näihin kahteen ruutuun, näkee niiden olevan samanvärisiä. Silmää hämää tuo pallon luoma varjo, joka saa kaikkien varjossa olevien ruutujen värin muuttumaan tummemmaksi, mutta näyttämään silti siltä, että siinä on edelleen ne vaaleat ja tummat ruudut, kuten varjon ulkopuolella. Onko jalkapallossa mahdollista hyödyntää jotain kikkoja, joilla oma maajoukkue voisi pärjätä paremmin? Onko jotain hulluja tai jo toimivia ideoita, joita voisi soveltaa palloilun piiriin? Minua viehättäisi ajatus yhteisestä ideariihestä (nimi tyhmä), jossa voisi heitellä hullujakin ideoita menestystä haettaessa. Ainakin monet maat hyödyntävät.. tyhjiä palloja, pimeitä harjoitusolosuhteita yms yms. Mitä meidän maajoukkue voisi ottaa käyttöönsä, joilla saisi pienen pienen edun mahdollisuuden menestymiselle? Tuo kyseinen artikkeli Tieteen Kuvalehdessä oli juuri aivojen mukautuvuudesta ja sen harjoittamisesta. Voisiko harjaantumatonta aivoa huijata, kuten vastustajaa psyykkisellä puolella. Itse voisin helposti saada ihmisen kokemaan olonsa epämiellyttäväksi ja tätä voisi helposti hyödyntää maajoukkueen tahollakin, jos olisi ymmärrystä ja osaamista tällä osa-alueella. Itse hyödynnänkin tätä osaamistani omassa pelaamisessani Mitä teidän erityiseen osaamiseen tai mielenkiinnon piiriin kuuluu, jota voisi ehkä jollain hullulla tavalla hyödyntää maajoukkueen tasolla? Ideoita tai vinkkejä mitä tutkia tai katsella.. Mitä on maailmalla tullut vastaan, mitä jo hyödynnetään ja mitä voisi keksiä uutta, jolla se pieni etumatka olisi saavutettavissa jollain pienellä osa-alueella? Eikö tässä maassa ole halukkuutta kehittää, vain jauhaa ikuisia kliseitä paskasta tekemisestä ja huonoista olosuhteista, pelaajien laadusta ja rahan puutteesta. Vittu mä oon ihan toista mieltä hommasta, miten pateettiset ja masentuneet ihmiset saisi innostumaan uuden löytämisestä ja kehittämisestä, laadun tarkastelusta ja pienten yksityiskohtien hiomisesta timanttisiksi kokonaisuuksiksi.. Perkele !
  14. Meitä on täällä stadissa joitakin minun lisäksi, joita näkee monissa eri joukkueiden peleissä. Tämä määrä kun kasvaisi niin kiertolaisia ja puolituttuja olisi enemmän ja juttua katsomoissa lisää. Olisi mukavampi mennä pelejä seuraamaan kuin olisi tuttuja ja niitä puolituttuja katsomoissa.. ehkä näin. Vaikka peliä seurataan niin ei se muutaman sanan vaihtaminen makkaran ohessa, joka muuten tekee sen kesän, olisi ollenkaan huonompi purulelu.
  15. Mut ongelma onkin seurata montaa eri joukkuetta eli täällä Stadissa on kiva katsoa päivän mukaan, onko kovia pelejä tarjolla ja ilman kausaria köyhälle kertyy monista eri joukkueiden peleistä sievoinen summa maksettavaksi. Ei se yhteiskausari varmasti söis paljon seurojen tienisteistä, jos se homma saatais toimimaan. Jos summat jo nyt pieniä niin pieninisivätkö ne siitä, että kaikkien esim. stadissa myytyjen kausareiden summat menis katsojien mukaan tasajakoon eli samat summat pyörisivät noin suunnilleen kokonaisuutena, mutta mahdollisuus hyppiä pelien/joukkueiden välillä helpommin.
  16. Kyl toi yleiskausari olis kova juttu. Saiskohan sen toteutettua joskus? Sillä vois olla katsomoita täyttävä vaikutus ja sitähän moni kaipaa. Kai ne seurat rahaa kaipaa myös. Tänne stadin alueelle sen vois saada toimimaan ja maakuntiin taas sellanen lajirajat rikkova kausari. Koko maan kattava urheilukausari eli vois käydä kattelemassa mitä van lajia ja missä maakunnassa tahtois.Sen vois toteuttaa monella tavalla, mutta yks vois olla et sen kausarin sais ostaa ja sit seuroilla olis koodailuvehkeet vaik puhelimissa, joila leimais aina kausarin saapuneeksi peliin ja sit sen mukaan kuukausittain, puolivuosittain tai vuosittain jaettas rahapotti kävijämäärien prosentuaalisen jakaantumisen mukaan. Pieni ihminen säästäis vähän fyrkkaa hja seurat menettäis ehkä pienen lipputulojen määrästä pienen siivun, mutta katsomot täyttys ja nakkikiskan HYVIEN nakkien myynnillä sais kompensaatiota
  17. Kuinka yrittän tätä psyykkistä valmennusta nostaa esille

    Vuoden alku taas reipasta menoa.. Palloliiton erotuomariakatemian ja nyt laajennettuna osalle ykösen ja kakkosen dumareille myös psyykkistä tarjolla ja ryhmää käyntiin vuoden alussa. Atlaksen mimmit pyyteli taas kanssaan touhuamaan ja sinne kevääksi hommiin myös eli kolme aktiivista ryhmää rullaamaan taas ja neljäs hieman väljemmällä opettelemaan mukaan tähän psyykkisen puolen kulttuuriin On tää vaan siistiä sisätyötä ... niin toki pelit kotimaisen jalkapallon osalta pelataan ulkosalla eli kelejä pidellessä tulee nuita pelejä tuijoteltua. Ku tässä hiljalleen tutustuu palloliiton tekijöihin ja vaikuttajiin täytyy kohta ryhtyä psyykkaamaan heitä kehittämään kotimaisen jalkapallon yleiskausaria, jolla kaikki innokkaat voisivat kiertää kenttiä mielin määrin ! Käsipallossa virittelyä menossa maajoukkueen suuntaan eli tapasin päävalmentajaa ja jutustelimme, kuinka voisin olla heille avuksi. Katsotaan kuinka tämä touhu saa tuulta purjeisiin. Alustavasti puhuimme meneväni heidän leirilleen mukaan tässä keväällä, mutta se homma lykkääntyi ja syksy nousi mukaan puheisiin. Katsotaan kuinka tämän touhun kanssa käy ja siitä lisää jos jotain käy. Mimmien käsipalloa valmentamaan taas kaudeksi ja seurailemaan pelejä. Mukava laji kaikkinensa ja todellista sisätyötä, ei sateessa kentän reunalla värjöttelyä
  18. Yritän antaa teille mahdollisimman rehellisen kuvauksen toiminnastani. Aloitin psyykkisen valmennuksen suunnittelun noin neljä - viisi vuotta sitten. Tein alustavaa työtä lukemalla paljon kotimaista kirjallisuutta aiheesta. Tuo kirjallisuus tuntui hyvin vanhanaikaiselta, kun peilasin sitä omaan tapaani ajatella, joka oli varmaan saanut paljon pohjaa lastenpsykiatriassa tekemäni työn ja lasten ryhmäpsykoterapikoulutuksen kautta. Suunnittelin kuinka psyykkinen valmennus olisi hyvä toteuttaa seuroissa. Pohjana käytin hyväksi havaitsemiani käytänteitä psykiatriasta eli ne järkevät palaverit ja turhat pois. Iso osa pohjaa tulee psykoterapiaryhmän kasaamisesta, jossa suunnitellaan melko tarkasti etukäteen, kuinka kokonaisuus saadaan toimimaan ja miten se kannattaa rakentaa. Kaikkein vahvin pohja syntyi varmasti jo eletystä elämästä ja sen jonkinlaisesta läpikäymisestä omassa ryhmäpsykoterapiassa, joka kesti reilut kolme vuotta. Sitten kokeilemaan kepillä jäätä.. Kysyin Valtista, jossa poikani pelasi, olisiko siellä mahdollista kokeilla tätä psyykkistä valmennusta. Sain vihreää valoa ja kävin juttelemassa toiminnan johtajan kanssa ideastani ja ajattelemistani toteutustavoista. Sovimme että pidän suunnitelmani mukaan valmentajille pari iltaa, jossa kerroin hieman ajatuksistani psyykkisen valmennuksen suhteen. Avoin ilmapiiri uudelle, hyvä niin ! Ennen valmentajille pitämiäni iltoja, yksi valmentaja oli kuullut ajatuksestani aloittaa psyykkistä valmennusta seurassa ja tuli kysymään minua oman joukkueensa kanssa työskentelemään. Halusin että tapaamme ensin kaikkien joukkueen toimihenkilöiden kesken ensin ja tekevämme yhteisen päätöksen yhteistyöstä. Aloitimme yhteistyön, joka oli mielestäni hiton hyvää, valmentaja osasi käyttää keräämääni tietoa hyödyksi monella tasolla, niin omaan yksilölliseen kuin myös joukkueen toimintaan. Skarpein koskaan tähän mennessä tapaamani valmentaja. Tämä toimi minulle hyvänä pohjana, sain paljon arvokasta kokemusta ja uusia ideoita homman toteuttamiseksi. Sain paljon mietittävää ja kirjoitin paljon ajatuksia ylös tuona aikana. Tein myös alusta saakka psykoterapityöskentelystä hyväksi havaisemaa kirjausta eli kirjoitin heti tapaamisen jälkeen kaiken tapaamisesta muistiin niin hyvin kuin suinkin muistin, itseäni tai toisia säästelemättä. Nimiä en pelaajien osalta koskaa kirjannut ylös näin pystyin säilyttämään jokaisen pelaajan yksityisyyden suojan parhaalla mahdollisella tavalla. Työskentelimme mielestäni hyvin monipuolisesti. Olin toimihenkilöiden kanssa palaveeraamassa, olin mukana vanhempainilloissa, tapasin pelaaajia säännöllisesti, keskustelimem valmentajan kanssa kahden kesken, kävin katsomassa pelejä ja treenejä aiva välillä ja kesksutelimme näistä, sekä vaihdoimme ajoittain myös sähköposteja valmentajan kanssa. Samoihin aikoihin toinen valmentaja samasta seurasta kyseli minua parin joukkueensa kanssa työskentelemään. Hyvin nopeasti hieman kokeilimmekin sitä, ilman palaveria tai sen suurempaa miettimistä. Tämä yritys tyssäsi heti alkuun, mutta samaisen valmentajan toisen joukkueen kanssa homma alkoi myöhemmässä vaiheessa ja oli parhaimmillaan erittäin mukavaa tekemistä. Itse uskon tämän mainitsemani ensimmäisen kokeilun kyseisen valmentajan kanssa loppuneen, kun valmentaja ei oikein nähnyt minun tavassani toimia mitään järkeä. Hän oli mukana ensimmäisellä tapaamisella ja se oli hyvin epämääräinen huttu, kuten usein on ennen kuin päsemme joukkueen kanssa kiinni siihen, mitä voimme yhteistyössä tehdä. Tämä psyykkinen työ joskus näyttää tai tuntuu sekavalta ja hieman kaoottiselta. Mukana ollut valmetaja ei ehkä kehdannut kysyä asioista tai sanoa omaa kaoottista fiilistään pitämästäni kerrasta. Itse olin myös alussa tämän työn suhteen, joten homma etsi uomaansa ja en itse huomannut valaista häntä riittävästi tästä "pienestä" yksityiskohdasta. Olisi ollut hyvä myös aloittella rauhassa ja pitää tarvittavat palaverit.. Valtin ikämiehissä pelasi Muurisen Antti ja hakeuduin hänen kanssaan juttusille samoihin aikoihin kun aloittelin Valtissa. Sain itselleni arvokasta tietoa HJK:n ja maajoukkueen osalta lyhyen keskustelumme pohjalta. Samoihin aikoihin otin yhteyttä HJK:n valmennuspäälikköön (siis akatemian puolen ei liigajoukkueen) ja kävimme istumassa Klubin toimistolla, jossa utelin heidän toiminnastaan psyykkisen valmennuksen suhteen, sekä kerroin hieman ajatuksistani tämän valmennusmuodon suhteen ja tarjosin heille apuani. Valmennuspäälikkö lupasi palata pian keskustelumme jälkeen asiaan ja sanoi seuraavalla viikolla olevansa kiireinen eli odottelin postia/soittoa jo parin viikon kuluttua. Taisi kulua kuukausi ja laitoin sähköpostia, johon en saanut koskaan vastausta ja sen jälkeen odottelin muistaakseni pari viikkoa ja laitoin hieman kiukkuisen sähköspotin turhasta odottelusta ja kysyin myös olivatko olleet yhteydessä Valtin toiminnan johtoon (tästä avaan tuossa alempana sivujuonteen, joka sai minut epäilemään, että Valtin johoto oli mustamaalannut minut. Vähän paranoidinenko vai faktaa ). Tämän jälkeen sain pahoittelevan sähköpostin HJK valmennuspääliköltä ja yhteydenpito jäi siihen. Samaan aikaan olin siis Valtin seurassa huonossa huudossa, koska poikani joukkueen johto oli mielestäni melko osaamatonta toiminnassaan, ehkä myös seuran toiminnanjohtaja jollakin tasolla. Paljon toki hyvääkin molemmissa, tämä on vain yksi pieni osa ison seuran toiminnasta eli älkää nyt ottako tätä liian mustavalkoisesti ja leimatko hyvää seuraa täysin paskaksi. Yritän kuvata asiaa mahdollisimman objektiivisesti, mutta se on vaikeaa, kun kertoo tässä vain oman puolensa asiasta. Olimme joukkueessa sopineet menevämme Ahvenenmalle turnaukseen. Toimin tuohon aikaan apuvalmentajana joukkueessa. Turnauksella oli kaikkinensa hiton hyvä maine se oli vain kerran mahdollista kokea, koska järjestetään vain yhdelle ikäluokalle. Tämä oli joukkueessa vuoden mittainen suunnitelma ja sitä turnausta poikanikin taisi odottaa innolla. Järjestimme oman turnauksen keräten matkaamme varten rahaa (jotka sitten käytettiin huonon taloudenhoidon seurauksena valmentajien maksuihin (yksi palkallinen ja kaksi korvausta saavaa valmentajaa, 30:llä pelaajalla). Itse olin tuon oman turnauksen järjestelyissä mukana isolla kädellä eli vastasin kaiken kiskassa myytän hankinnasta eli tein listat tukkuun ja kävin hakemassa sieltä autolastillisen tavaraa. Toimin myös koko turnauksen dumarina peleissä, sekä osallistuin kasaamiseen ja purkuun ja jokaiseen suunnittelupalaveriin. Sain myös muut perheestämme mukaan myymään ja pitämään kojua turnaukseen, vaikka vaimoni ei ole mitenkään kiinnostut lajista ja ei ole mukana touhuissa lähes lainkaan. Ennen tuota omaa tunausta olin muutaman kuukauden yrittänyt puhua valmentajalle ja joukkueen johdolle, että valmennuksen ja joukkueen johdon olisi syytä puuttua yhden joukkueen pelaajan erittän asiattomaan käytökseen. Hän oli treeneissä toisia kohtaan erittäin töykeä ja satutti omia joukkuetovereitaan. Pelissä hän potki yhden vastustajan kyljen mustaksi tilanteen jälkeen, tarkoituksena vain satuttaa. Hän myös löi ottelu jälkeen kättelyssä toista vastustajaa vatsaan ja pakotettuna pyysi anteeksi tekoaan, mutta näytti vielä keskisormea lyömälleen pelaajalle anteeksi pyyntönsä jälkeen. Monissa peleissä hän myös potki vastustajia tarkoituksena vain satuttaa heitä, tilanteen jälkeen. Hän naroi kun vastustaja satutti itseään ja ilkkui heille rumin sanoin. Hän oli täysin rajaton ja joukkueen johto tai valmennus ei tehnyt asialle mitään, vaikka olin puhunut tästä jokaisen vastuussa olevan kanssa. Itse en peleissä puuttunut tilanteisiin, koska en toiminut heidän joukkueensa apuvalmentajana ja oma valmentaja oli paikalla, en halunnut talloa varpaille. Kävin usein kyllä pyytämässä vastustajien pelaajilta ja valmentajilta pojan käytöstä anteeksi ja lupasin että siihen puututaan. Moni valmentaja oli melko tuohtunut tilanteesta, ja oli hilkulla että edes suostuivat ottamaan anteeksipyyntöni vastaan. Ennen omaa turnausta olin sähköpostitse yhteydessä joukkueemme toimihenkilöihin ja laitoin vihaisen postin, jossa vaadin heitä toimimaan, ettei tämä kyseinen hulivili pilaisi oman turnauksemme ja/tai seuran mainetta teoillaan. Sanoin miesten olevan melko munattomia, kun eivät osaa tehdä mitään tai uskalla puuttua asiaan. No, joukkueen johtaja lähestyi minua sähköpostilla ja kehotti minua vain pysymään kolmessa koossa (=kustanna, kuljeta ja kannusta). Arvaaatteko otinko herneen nenuun moisesta kyykyttämisestä? Tilanne meni siihen suuntaan, että joukkueen johtaja oli yhteydessä seuran toimminnan johtajaan ja minun käytös oli ainoa, joka sai pyyhkeitä.. Vasta pitkä aika tapahtuman jälkeen, seuran toiminnanjohta oli vihdoin itse mennyt katsomaan tämän yhden hulivilin toimintaa pelissä ja ottanut pojan puhutteluun. Asiaan puututtiin ja hyvä niin, sekä seuran, pojan itsensä, että monen muunkin kannalta ! Sitten oli tämä Ahvenanmaalle lähtö. Oma poika oli vähän sitä mieltä, ettei oikein uskalla mennä yöksi sinne, jos en ole matkassa mukana (10 v). Kysyin voisimmeko tehdä siten, että poikani voisi äärimmäisessä tapauksessa tulla minun kanssani toiseen hotelliin yöksi, jos ei pysty olemaan yötä muiden kanssa. Ehdotin että toteuttaisimme sen siten että hakisin hänet juuri ennen nukkumaan menoa ja toisin takaisin heti aamusta, etten sotkisi heidän yhteisiä tekemisiään. Tämä ei kuulemma sopinut. Poikani jätettiin ulos turnauksesta. Olisi valmentajan perustelujen mukaan kuulemma huonontanut joukkuehenkeä, jos poikani olisi yöpynyt eri paikassa.. nyt vissiin paransi joukkueen yhteishenkeä ja luottamusta valmentajan suuntaan, kun poikani ei päässyt mukaan lainkaan? Sanoivat myös etteivät vanhemmat saa tulla lainkaan poikien majoituspaikkaan, koska aiemmilta ikäryhmiltä saatujen kokemusten vahemmat olivat liiallisella puuttumsiellaan aiheuttaneet harmia rikkomalla joukkueen yhteishenkeä (näin voi olla hyvinkin, joskus on niitä vanhempia joiden pitää puuttua joka asiaan). Sitten itse turnauksessa olivat antaneet vanhemmille luvan tulla poikien leiriin eli ihan hyvin pitivät kiinni sovituista asioista.. Kysyin ennen turnaukseen lähtöä valmentajien ja joukkueen johdon linjasta seuran toiminnan johtajalta ja hän oli aivan ihmeissään, mutta ei loppujen lopuksi puuttunut asiaan. Toiminan johtaja oli mielestäni munaton, kun ei osannut puuttua tarvittaessa asioihin ja sanoin asiasta hänelle. Tämän kitkerän keskustelun jälkeen kaikki psyykkinen valmennus seurassa hiipui hiljalleen. Kysyin asiasta toiminnan johtajalta, kun ihmettelin valmentajien lopettaessa äkisti psyykkisen valmennuksen, että oliko hän kehottanut valmentajia toimimaan näin ja hän myönsi. Kerrankin oli pokkaa sanoa suoraan. Toisaalta ymmärrän, kun ei meillä Suomessa ole totuttu puhumaan suoraan asioista ja sitä teen "työkseni". Meillä kaunistellaan ja kumarrellaan, puhutaan vaan "kehittävistä" asioista, jotka ovat vain positiivisia ja sitten puhutaan selän takana siitä paskasta, jota ei uskalleta sanoa suoraan. Psyykkinen valmennus sai siis melko lailla lunta tupaan tuossa seurassa. Jokaisen psyykkisen valmennuksen hoidin joukkueessa aina 100 %:sti eli olin aina sovittuina aikoina paikalla ja tein aina paljon duunia joukkueen eteen, jonka kanssa työskentelin. Valmistelin ja kirjasin asiat, sovin tapaamiset sekä tulin niihin. Nämä oman poikani joukkueen sisällä olleet erimielisyydet eivät vaikuttaneet tekemääni työhön muissa joukkueissa, sillä ei heidän valmenjansa olleet asiattomia. Loppu oli aika paskaa toimintaa minua kohtaan valmentajilta joukkueissa, joissa tein psyykkistä valmennusta. Olin sopinut joukkueen kanssa valmennuskerran, mutta joukkue ei ilmestyt paikalle ja näin kävi pariin otteeseen, oli kuulemma unohtunut. Toienn valmentaja vain lopetti yhteydenpidon.. Jokainen valmennuskerta vei minulta paljon aikaa eli töistä piti lähteä paikalle ennen päivän päättymistä, huone piti siivota ja järjestellä ennen pelaajien tuloa ja lopuksi pistää kamat takas paikoilleen. Valmentajien kanssa sovitut palaverit jäivät myös toteutumatta, kun istuin odottamassa heidän saapumistaan kokoukseen, jonne eivät koskaan saapuneet. Sanoivat unohtaneensa. Ehkä myös nin. Itse en kovin helposti unohda tärkeitä asioita eli kyllä tuo unohtaminen kertoo tärkeysjärjestyksestä jotain tai pitää sisällään jonkin muun viestin. Eivät seurassa kestäneet suoraa puhetta. Mielestäni en ilman aihetta ollut koskaan länkyttämässä leukojani. Muutaman kerran puutuin pojan joukkueen sisäisiin asioihin. Puutuin tuon yhden hulivilin käytökseen, Ahvenenmaan turnauksen hoitamiseen kuvatulla tyylillä ja erään valmentajan toimintaan harjoituspelissä, jossa hän kehotti 9 -vuotiaita vetämään sukille vastustajaa (huusi kentän reunalta pelaajille). Mielestäni en ole aiheetta puuttunut asioihin ja jokaisen aikuisen tehtävä olisi puuttua tämän kaltaisissa tilanteissa, jos muksuja kannustetaan väkivaltaan tai se sallitaan jättämällä puuttumatta siihen. Kaikkein surkuhupaisinta tässä on se, että puutuin tuon hulivilin asiattomaan käytökseen, jottei lokaisi täysin tämän ikäluokan ja seuran mainetta. Kuulin kentiltä, että vastustajat puhuivat jo ennen pelejä tämän hulivilin asiattomasta käytöksestä.. Samaa tämä psyykkinen valmennus. Ajattelin sillä saavan nostetta seuralle ja auttavani sillä myös osaltani seuran toimintaa kehittymään. Johto ei pystynty selkeästi erottamaan toimintaani psyykkisenä valmentajana ja oman poikani joukkueessa puhumaani, vaikka itse pystyin näin tekemään. Mitä kiitosta sain tehdystä työsä. En mitään. Seuran toiminnan johtajalta pyysin heti alkuun, että aino palkka jota hommasta kaipaisin oli nimi seuran sivuille ja jos seura voisi maksaa minulle sen toisen tason valmentajakoulutuksen, siitä hyvästä että teen tätä työtä heille. Lupauksia tuli. Mitään ei koskaan parin vuoden aikana lupauksista huolimatta tullut, ei nimeä eikä koulutusta. Tässä sivujuonne, jonka vuoksi kysyin HJK:n valmennuspääliköltä oliko ollut yhteydessä Valttiin. Olen 100 %varma, että Valtin toiminnanjohtaja ei olisi minusta hyvää puhunut, vaikka oli ilmeisen tietämätön, kuinka laadukasta psyykkistä valmennusta seurassa tein. Tehdessäni psyykkistä valmennusta Valtissa, olin samaan aikaan sähköpostilla yhteydessä KäPän, Konnun, Viikareiden ja PK-35:n valmennuspääliköihin ja kyselin kiinnostaisiko heitä psyykkinen valmennus. Yksikään näistä seuroista ei koskaan vastannut sähköpostiini. Kyselin myös maajoukkueemme psyykkisestä valmennuksesta, onko sitä ja kuinka toteutettuna. Tiedotuspäälikkö vastasi minulle ja sanoi välittävänsä postini eteen päin asiasta tietäville henkilöille, mutta koskaan ei asiasta kuulunut mitään. Tiedustelin puolen vuoden kuluttua asiasta uudemman kerran, saamatta mitään vastausta. Tuntuu niin käsittämättömältä, ettei voida noin yksinkertaiseen asiaan vastata. Olin yhteydessä Dettmanniin sähköpostitse, kun olin lukenut hänen kirjansa. Kyselin olisiko mahdollista tulla seuraamaan hänen valmennustaan koripallossa maajoukkueen osalta, koska kirjan perusteella hän vaikutti hiton etevältä psyykkisellä puolella. Dettmann vastasikin parin päivän sisällä ja toivotti tervetulleeksi, joskin seuraavat harjoitukset olisivat vasta nyt kesällä 2016. Posteissa kerron aina lyhyesti mitä teen (10 - 20 riviä), jotta tietävät hieman kenen kanssa viestivät. Dettmann ilmaisi kiinnostuksena työtäni kohtaan ja sanoi että siitä olisi mukava keskustella psyykkisestä valmennuksesta joskus. Dettmannin kirjassa oli mainittuna myös psyykkinen valmennus ja sen tekijä. Olin häneen myös yhteydessä, mutta mies oli melko kiireinen opintojensa kanssa ja sovimme olevamme yhteydessä myöhemmin. Avasin ulkomaisella jalkapallosivustolla myös aiheesta keskustelua ja utelin hieman muiden maiden tilannetta. Norjaan sain suuntaa ja olin yhteydessä heidän jalkapallo maajoukkueen psyykkiseen valmentajaan sähköpostitse, saamatta mitään vastausta. Kerroin muutamlla sanalla itsestäni ja kysyin häneltä vain, tekeekö yksilö vai ryhmätyötä ja kuinka usein, millaisin menetelmin. Ei kiinnostanut vastailla.. Mietin ja suunnittelen tätä hommaa, sekä puhun aina suu vaahdossa tästä, kun joku kiinnostunut osuu kohdalle. Kohdalle ovat osuneet entinen SM-liigan tuomari, jolla toista sataa peliä taustalla ja häneltä sain Kihu:ssa työskentelevän psyykkisen puolen työntekijän nimen, johon olin juuri hetki sitten sähköpostilla yhteydessä. Hän vastasikin melko nopeasti, vieläpä pahoitellen vastauksen kestämistä. Hän sanoi mielellään keskustelevansa kanssani, mutta olevansa juuri erittäin kiireinen jääkiekon kanssa. Näin myös kentän reunalla futsalin maajoukkueemme apuvalmentajaa, joka tuli keskustelemaan kanssani, kuullessaan minun puhuvan psyykkisestä valmennuksesta. Hän vaikutti kiinnostuneelta ja sanoi varmasti myös heidän treenejään pääsevän katsomaan, mutta ovat menossa juuri eurooppaan "pelailemaan". Katsotaan tuleeko tästä mitään. Olisi kiinnostavaa nähdä myös heidän tekemistään ja tutkailla psyykkistä puolta siinä. SJK:n psyykkinen valmentajaan olin myös yhteydessä, kertoen muutamalla sanalla tästä hommastani ja kyselin kuinkä hän tekee töitä joukkueessa eli onko yksilö vai ryhmätyöskentelyä.. Mies ei koskaan vastannut. Ankeeta menoa. Ovat kai niin hiton kovia, ettei tarvitse yhteistyötä tehdä. Kyllä mä sanon, että asioiden kehittäminen on hiton vaikeeta ilman yhteistyötä. Kävin alimman tason valmennuskoulutuksen pari vuotta sitten. Hommaa veti piirin silloinen valmennuspäälikkö. Laitoin hänelle myöhemmin sähköpostia ja kyselin valmennuskoulutusten psyykkisen valmennuksen perään, noilla seuraavilla tasoilla, saamatta mitään vastausta. Tapasin hänet SHA: pelikentällä, kun oli arvioimassa poikani joukkueen pelaamista. Odotin hänen työnsä päättymistä ja menin juttelemaan. Lyhyt virsi kaunis. Kerroin tehneeni psyykkistä valmennusta parin vuoden ajan ja aiheen kiinnostavan paljon. Kysyin häneltä, voisinko tulla katsomaan valmennuskoulutuksen psyykkisen valmennuksen osion. Hän lupaili ja oli hieman nolona sanoen että tämä puoli on vielä aika kehittymätöntä. Sanoin voivani myös sen pohjalta tarkastella asiaa yrittää omalta osaltani auttaa kehittämään tätä puolta, jos he haluavat. Olin yhteydessä häneen viikon kuluttua tapaamisesta ja kyselin koulutuksen ja siihen osallistumisen ajankohtaa. Jokin hieman epämääräinen vastaus ja sen jälkeen on ollut täysin hiljaista.. Eivät vissiin kouluta tällä hetkellä ketään. Olin PK:n 80 -vuotis juhlassa, kun siellä on tullut pelattua. Vanha pelipaita sprigin alle ja menoksi. Mukavaa katsella touhua ja nähdä tuttuja. Alajakin oli paikalla ja tulla tepasteli pöytäämme. Tuli "jutustelemaan" kanssamme. No, hieman innostuin ja kysäisin kuinka psyykkinen valmennus on niin huonolla tolalle Suomessa. Olin siis selvinpäin tuolla eli ei voi pistää minkään örveltämisen piikkiin. Mulkaisu minuun ja saamatta mitään vastausta, mies purjehti toisaalle keräämään kannatusta... ai mitä lie. Kun aloitin PK:ssa psyykkisen valmennuksen kerroin heille ennen aloittamista, tästä yhteenotosta Valtissa, jotta saavat minusta rehellisen kuvan. Kuulin jälkikäteen valmentajalta, että hän tuntee Valtin toiminnan johtajan, koska tekevät yhteistyötä. Valmentajalla on mahdollisuus kuulla minun toiminnasta Valtissa myös toinen puoli kolikosta, jos kiinnostaa. Minusta se on hyvä. Olen nyt ollut puolisen vuotta mukana tyttöjen joukkueessa ja homma tuntuu toimivan kuin junan vessa. Tytöt ovat oppineet käyttämään minun kanssa työskentelyä hyväkseen hiton hienosti, samoin kuin minusta tuntuu, että valmentajat myös. Olen itse oppinut taas paljon ja saanut pelaajilta kuin myös valmentajilta hitosti itselleni pääomaa tämän työn tekemiseen. Valmentajat ja pelaajat ovat jakaneet työtään/harrastustaan, sen sisältämiä kokemuksiaan rehellisesti, kuten itse yritän jakaa omaa osaamistani. Olo on kuin kärpäsellä katossa, joskin olen kaikessa mukana. Vielä tovi niin uskon heidän pärjäävän hyvin ilman minua ja saavan siivet alleen ! Mahtavaa seurata moista toimintaa sivusta ! Kyselin myös Suomen urheilupsykologien yhdistykseltä tekevätkö psyykkistä valmennusta jalkapallon puolella ja kuka tekee, mutta eivät koskaan vastanneet mitään. Itse ajattelin että olisin voinut Helsinki Cupissa kertoa myös heidän olemassa olostaan, jos tietäisin heidäntekevän töitä tällä saralla. Tiedän etten itse pysty toimimaan kovin monella taholla samaan aikaan ja lisää tekijöitä kaipaisi, jotta voisi suositella muita . . . . Kuulin myös että luisteluseurassa oli psyykkistä valmennusta tytöille ja kyselinkin tekijöitä. Löytyi pieni taho, joka toimii myös tällä saralla. Toiminta nettisivujen mukaan tuntuu olevan aika alkutekijöissä. Olivat pitäneet viisi kertaa kestävän jakson tytöille ja puhuneet esiintymisjännityksestä. Ymmärsin että menee aika vanhan liiton mukaan osittain tuo ja siksi en ole varauksetta mainsotamassa heidän toimintaa. Pitää ensin kysellä hieman heiltä itseltään asiasta ja palata sitten tähän.. Olin myös viime kesän jälkeen yhteydessä Helsinki Cupin järjestäjiin ja kyselin voisiko psyykkistä valmennusta tuoda esille heidän turnauksessaan. Asia jäi elämään ja ollessani yhteydessä uudemman kerran saimme sovittua asiaa eteen päin. Olen menossa tulevalla viikolla keskustelemaan ja mahdollisesti sopimaan käytönnön järjestelyistä turnauksen osalta. Jso eivät aivan kamalasti pelästy minua Ollessani yhteydessä heihin, painotin etten ole nyt rahan perässä ja haluan nostaa tämän tärkeän aiheen puheisiin valmentajien keskuuteen sekä tarjota pelaajille ja valmentajille hieman tietoa aiheesta. Minun näkymyksen mukaan työskentely tällä psyykkisen valmennuksen saralla on maassamme vielä lapsen kengissä ja se kaipaisi nostetta, jotta voisimme saavuttaa parempaa menestystä kansainväliselläkin tasolla. Juttelin koululla jossa olen töissä, tutun liikunnan opettajan kanssa ja kerroin tekemästäni psyykkisestä valmennuksesta. Hän otti minuun myöhemmin yhteyttä ja kysyin voisinko avata asiaa hieman lisää ja tulla mahdollisesti heidän joukkueeseen tekemään hommia. Mies valmentaa Tapanilan Erässä säbäjoukkuetta -01 sininen. Ei edustus porukka. Nyt joitakin heidän treenejä katselleeneena, näyttää siltä, että heillä on erittäin hyvä meno tuolla kokonaisuutena. Olemme alustavasti sopineet minun aloittavan psyykkisen valmennuksen heidän kanssaan ja lupauduin sitoutua vuodeksi sinne (kaksi olisi optimi, siinä ajassa he varmasti saisivat minun tarjoaman hyvän käyttöönsä). Tulevana tiistaina palaveri toimihenkilöiden, pelaajien ja vanhempien kanssa. Homma käyntiin. Tässä jotain tekemästäni työstä ja siitä miten sitä teen, myös sen hankaluudesta. Toivottavasti tästä tekstistä on jollekin iloa / hyötyä. Paskaa voi parfymoida tai sitä voi värittää. Katsotaan mitä tämä rehellinen puhe saa aikaan, aina joku siitä vetää herneet nenuunsa ja kaataa jonkin paskavuoren niskaan. Opin tuon Valtin toiminnan seurauksena, etten koskaan enää mene samaan seuraan tekemään psyykkistä valmennusta, jossa oma muksu pelaa, ehkä Nyt poika pelaa viikkareissa ja sieltä eräs valmentaja kysyi minua heidän joukkueeseen.. Taidan jättää väliin, vaikka mieli tekisi. -Sami
  19. Nettilinkkejä psyykkiseen valmennukseen liittyen

    Suomessa on taas lisää tohinaa tän homman ympärillä ! Olympiakomitea rykii hommaa eteen päin https://www.olympiakomitea.fi/2018/04/20/psyykkisen-valmennuksen-asiantuntijat-koolla-helsingissa/ PHUUH... Sama virsi soi vielä eli taas harhoitellaan keskittymään ja mielikuvien avulla. Eikö ne keksis jo pyörän uudestaan ja soittas vaikka Karpolle ! Oli tekstissä mainittu myös vuorovaikutussuhteet eli jokin on muuttumassa, ahkä jo tällä vuosituhannella.. Se on hyvä että tohistaan, mutta miten niin kyllä olisi varaa kehittää isosti ja toivottavasti sitä tekevät. Muutoksia kautta linjan tarvittaisiin.
  20. Suomalaiset menestyvät !

    Todellakin ja tulihan se katseltua. Nyt pirtsakkana koneella ja olihan taas SUOMI PAREMPI !! On kyllä kovaa menestyskulkua ollut maassa. Säbässä maailmanmestaruus ja nyt Lätkässä! Kyllä maittaa !! Oli kiva katsoa kuinka nuori polvi paranee. Eivät pasko enää housuun ja pelaaminen jatkuu läpi ottelun. Onnea nuorille isosti
  21. Suomalaiset menestyvät !

    Äsken loppui juuri riihimäkeläisten peli, käsipalloa siis, miesten mestareiden liigaa. Ne voitti ! Hullun magee peli. Eka pataa 6 vai 7 - 0 pelin alussa ja suomalaiset näytti ihan vastaantulijoilta. Peli eteni ja joukkue rupes touhuumaan. Ei ollu puolalaisista (?) vastustajaksi. Mietin tuon pelin jälkeen, että mikäs tätä maata vaivaa, kun jalkapallossa maajoukkue on pärjännyt paremmin kuin hyvin ja käsipallossa top 20 maa saa pataa. Onko tänne Suomeen syntymässä voittamisen kulttuuria, onko suomalainen psyyke muuttumassa? Lajeissa, joissa ei ole oikein pärjätty niin vähän pärjätäänkin. Voiko olla niin että meillä on tapahtunut niin paljon kehitystä kaikessa valmennuksessa ja olosuhteissa/puitteissa, että touhu alkaa nousemaan suosta? Ainakin se on mukava olla kotisohvalla tai stadionilla katsomossa, kun Suomi voittaa. Se tuntuu mukavalta, jotenkin hienolta. On helppo iloita pelaajien puolesta, nähdä se ansaitun voiton nostama riemu kasvoilla, kehossa ja kuulla se ääninä ! Kova työ palkitaan !
  22. Suomalaiset menestyvät !

    Ja eilen taas lisää ! Lätkässä Ruotsi sai kyytiä ja Mäkäräinen paukutti voiton ! Nan nan naa !!! Kyllä kelpaa - Lissee tätä !
  23. Suomalaiset menestyvät !

    Ja nyt viel koriksessa !!! Olipa taas jännä peli. Bosnia johti peliä 20:llä pisteellä lähes koko matsin, mut vikassa erässä vastuuta uskallettiin ottaa. Kolmoset painu sisään, uskallettiin ajaa loppuun saakka korin alle. Vastustajan puntti tutisi ja heitot meni ohi ja levypallot omassa päässä napsi Suomi ! Nam nam !!!
  24. PK-35

    Joo. Se näytti todella siltä, että Ashley tiesi mihin pallon kanssa mennä ja mitä tehdä. Ilo seurata, näyttää vahvalta ja luo nopeasti hyvin vahvan jännitteen näin katsojan pöksyihinkin. Nousut avasivat peliä niin kauniilla tavalla ja loivat vaikean tilanteen vihulaiselle. Paine persiissä, ei ole kovin rento pelata. Toivottavasti pysyy terveenä ja voi nähdä samaa väriä tulevalla kaudellakin hänen otteissaan !
  25. PK-35

    No niin, nousu varmistui juuri ! Meikän kasvattiseura on taas liigassa, noin niin kuin teoriassa. Katsotaan kuinka saavat asiat järjestykseen. Hienoa menoa, alkaa derbyjä puskea kohta ovista ja ikkunoista -Sami
×