Jump to content

Sami Paakkanen

Members
  • Content count

    1,402
  • Joined

  • Last visited

Posts posted by Sami Paakkanen


  1. Huoh...

    Katselin juuri telkkarista ohjelmaa, haluatko jalkapallotähdeksi? Marianne Miettinen oli siellä vetämässä psyykkistä valmennusta. Mä tapasin Miettisen kerran ku juteltiin olisiko Majulle psyykkistä tarve. Ei mahtunu almanakkaan.. jep. Ei tätä hommaa ymmärretä. Puhutaan joo et on tärkeetä, mutta sit käytännössä ei olla valmiita luopumaan yksistä harjotuksista psyykkisen vuoksi. Ei se sillon oikein ole ymmärryksen tasolla vielä edes lähellä..Täytyypä todeta, siis taas kerran; "Sitä samaa paskaa tarjolla, kuin tässä maassa tarjoillaan niin mielellään". Ärsyttävää olla kriitikkona täällä, mutta ei mikään muutu, jos näistä asioista ei uskalla täällä huudella. Kerrointa lisää tää korona hysteria.. Anteeksi vain mutten ihan hirveesti osaa asennoitua siihen, että meitä ihmisiä ryhdytään säilömään kodeissamme, ettei vaan kuolla.. Takas teemaan eli ohjelmassa pelaajille teetettiin jotain nelikenttää paperilla, jonka he sitten kertoivat muille. Nelikentässä pelaaja itse kävi läpi eri tekijöitä, jotka estävät olemasta hyvä pelaaja, mitä pitää tehdä ollakseen oma unelmansa jne.. Näytti että pelaajien paperilla oli vaan jotain fyysisiä suoritteita. Ei moni ymmärrä psyykkisestä mitään tai siis ei osaa pukea sitä puolta sanoiksi ja siksi sitä psyykkistä valmennusta pitäis tehdä. Ku sulla on sanat mistä puhua niin se voit sitä puolta kehittää ja ymmärtää paremmin. EI SE OO MITÄÄN PSYYKKISTÄ VALMENNUSTA !! VITTU !! .. että tehdään tollanen nelikenttä ! Kyllä mä sanon että toi on just sitä perinteistä psykologien tarjoamaa huttua. Ei tosta ole pelaajalla iloa. Ei se valmenna sitä psyykkisesti. Se nostaa motia, joo, moti nousee, mutta se ei pitkälle kanna. Motivaatio on yksi osa ihmistä ja jos se puuttuis noilta ohjelman pelaajilta, ni yksikään noista ei olis tossa ohjelmassa. Ei sitä puolta tarvitse tökkiä.. tai miksi sitä motia pitää tökkiä ja saada lisää? Eiköhän se ole kohdallaan, jos haluaa edetä urallaan ja on hakeutunut tonne ohjelmaan. Toki joku voi olla siellä vain näkyvyyden takia, mutta se voi olla hänen laskelmoitu tapansa tähdätä huipulle.  Jos pelaajalle ei ole psyykkisiä valmiuksia kohdata eri tunteita eli puhua niistä, ymmärtää niitä itsessään, moti ei kehitä psyykkeä, ei se silloin kehitä pelaajaa muuta kuin mahdollisesti fyysisiä ja taidollisia puolia, mutta ei psyykkeä !!! Herätkää !!!!!


  2. Korona,

     

    Ja maailma polvillaan. Tuo yllä oleva teksti istuu osittain myös tähän eli itsekkyydestä kyse tavalla tai toisella. Kyse myös maailmasta, ehkä elämän hauraudesta. Kuten leopardi, voi yksi virus katkaista selkärankamme yhdellä ravistuksella. Nostavatko yhteiskunnan nurjat puolet päänsä hädän hetkellä eli ajaako oma hengissäsäilymisen vietti siis tavallaan terve itsekkyys moraalin ohi? Jos ei olisi tuota tarvetta säilyä hengissä niin koko ihmiskunta olisi jo tuhoutunut. Ehkä se olisi maapallon kannalta hyvä? Ehkä miellä ei ole kuin piskuinen merkitys koko pallolla vallitsevan elämän virrassa. Näinköhän tämä pallo säilyisi tai tuhoutuisi, jos meitä ei olisi koskaan ollut olemassa? Kivoja kysymyksiä jättää miettimättä, kun niihin ei voi vastausta saada :D  

    Moni toiminta on seisahtunut ja on aikaa tuntuu kotonani pysähtyneeltä. Mihin tuota aikaa käyttää? Onko se vain uutisten lukemista vai pitäisikö lähteä johonkin kauniiseen paikkaan ulkoilemaan? Itse olen aika vähän lukenut uutisia, paitsi nyt parina päivänä katsellut vähän, kun oma työ on myös sidoksissa näihin virkakoneiston päätöksiin. Aamukahvi juotu. Ei ole aikaa, on vain oleminen. On kirjoituksia viruksen vaarallisuudesta ja kuolemista eli pelkoa ilmassa. On kyse elämästä ja kuolemasta. Osa meistäkin saattaa kuolla, minäkin. Eiku joo, kaikki me kuollaan, mutta onko se lähipäivinä vai jossain kaukana tulevaisuudessa? En tiedä kuolenko, mutta en sitä nyt kovasti osaa pelätä. Se on mahdollista ja en toivo sitä, sillä jälkikasvuni on vielä suhtellisen nuorta ja elämä on tällä hetkellä melko mukavaa, joten ei haluaisi lähteä vielä. Varovainen arvio on tuon taudin kuolleisuudesta on lukemani perusteella syntynyt ja en ole faktoja kaivellut eli se on 10 %:n luokkaa ja iskee koviten valmiiksi sairaisiin. Pieni on todennäköisyys kuoleman suhteen, mutta on kuitenkin. Elämän rajallisuus tulee vastaan.

    Pelkoa ja epävarmuutta. Vähän syyllisyyttä, voinko itse olla tartuttaja jollekin heikommassa kunnossa olevalle?  Pohjois-Korea oli jo tappanut karanteenikielto noudattamatta jättäneen virkamiehen. Onko tuo hätävarjelun liioittelua? Vähän kuin sodassa, karkurit luodille.. Voiko meillä kohta unohtua inhimillisyys, kun pelko syö sisältä ja muuttuu vihaksi, joka on aika usein kaiken paskan taustalla tunnistamattomana voimana. Pelkäämme ja olemme valmiita rankaisemaan rikkureita julmasti. Työpaikallani on ollut koronaa. Epätietoisuus ja pelko tulevaisuudesta on pieni osa sisintäni. Ajatus elämän hauraudesta saa olon hetkellisesti toivottomaksi. Voi iskeä pakokauhu kaiken romahtamisesta ja se voi saada ihmiset tekemään hulluuksia. Kuvitelmat kaiken menemisestä pieleen ovat olemassa. Missä määrin on hyvä kertoa itselleen niiden olevan kuvitelmia ja elää elämäänsä ja missä määrin on hyvä olla pelon ohjaama ja väistellä vaaroja? Vielä puuttu, että joku terroristijärjestö ilmottautuu tämän "iskun" tekijäksi tai eiköhän joku ole jo ilmottautunut. Salaliittoteoriat jylläävät jo, näin lähipiirissä puhutaan. Eipä niillä ole väliä oman elämäni kannalta, kun en niihin voi oikein vaikuttaa. En ole lähtemässä tappamaan terroristeja. Entä jos talous romahtaa? Entä jos ruokaa ei saa kohta kaupoista? Entä jos työt loppuvat? Entä jos.. jossittelu ja kuvitelmat saavat paikkansa mielissämme. Pelon ohjaamat kuvitelmani. On tervettä pelätä asioita, mutta silläkin olisi oltava raja. Rajaton pelko on kauhua. Missä on terveen ja epäterveen pelon raja? Pelkoa ei ole hyvä kieltää, mutta sitä ei ole hyvä liioitella. Liioiteltuna se tekee elämästä kovin rajallista ja saa pelkääjän kärsimään. 

    Jännää että talous tuntuu olevan kaiken kaataja nyt. Ei tauti vaan talous. Jos talous romahtaa niin on vain tyhjää. Tauti tappaa sen 10 %, mutta talous jos kaatuu niin elämä lakkaa. Tältä tuntuu keskustelu mediassa. Konkurssit uhkaavat, kaikki loppuu. Kauhun kuvitelmia. Onneksi jokainen kausi-influenssa ei saa tällaisia mittasuhteita. Elämä kylmän sodan jälkeen on muistona mielessäni. Ydinsodan uhka on vaihtunut. Sama näkymätön uhka on taas yllämme. Damokleen miekka kuvaamassa elämän haurautta. Damokleen miekka siis... kun palvelija kadehti herraansa ja sanoi: " Sinulla on kaikkea ja minulla ei mitään. Asiasi ovat niin hyvin ja elämäsi helppoa". Kuningas vaihtoi paikkaa palvelijansa kanssa, mutta ripusti miekan tämän pään päälle hevosen häntäjouhen varaan. Palvelija kauhistui ja ihmetteli miksi näin? Kuningas sanoi sen kuvaavan hänen elämäänsä. Hänen henkensä on hiuskarvan (jouhen) varassa, kun joku haluaa aina hallitsijaksi ja juonittelee vallan kaappaamista. Tarina mukailtuna :)  Korona on meille muistutus elämän hauraudesta. Millaiset asiat ovat tärkeitä, jos tiedostaa kuoleman olevan hiuskarvan varasssa. Tunne ettei elämä ole omassa hallinnassa voi olla ahdistava kokemus. Näin se kuitenkin on meillä kaikilla. Elämän rajallisuus ja hauraus ovat aina läsnä, ne vain eivät ole mielessä koko ajan. Kunnioitetaan omaa elämää ja toisten. :hug:

    Toimittaja oli kirjoittanut kaiken kivan loppumisesta. Tarvitaan kivaa, jottei kauhu valtaa mieltä. Kun on liikaa aika käyttää mielikuvitusta, mitä kaikkea voi seurata niin kyllä, vilkasta vilinää kauhun luomiseksi on oleva päässämme. Elämästä on hyvä oppia nauttimaan sellaisena kuin se meille tarjoillaan. Joskus se on pientä ja joskus suurta. Joskus sen kauniin näkeminen on vain niin hiton vaikeaa.


  3. Terve.

     

    On tullut katseltua tässä alku kaudesta paljon 20 vuotiaiden sm karsintoja. Kovia pelejä ja semi kovia ja sit vähän heikompia. Se mikä on yllättänyt erityisen positiivisesti on ollut HJK:n peli ! Gnisu on myös ollut nautinnollinen joukkue seurata ! Edellinen ottelu Talin hallissa oli lähes silkkaa nautintoa, kun HJK osasi myös mennä pallon kanssa vauhdilla eteen päin ! Ei näkynyt sitä alakerran "pallonhallintaa", kun haudotaan omassa päässä palloa, kierrätetään kaukana vastustajan pelaajista. Erityisen seksikäs muutos pelitapaan ! Atlantis oli tunteella mukana ja näki että halusivat voittaa pelin, mutta Klubin 04 oli kovempi. Tykkäsin isosti pelistä ! Vaikkakin Klubi oli marssittanut karsintoihin kokonaisuudessaan 04 joukkueensa, joka on tavallaan huono. Joku katsoja vieressäni sanoi viisaasti kaikkien tekevän niin. Jokainen seura haluaa oman parhaimmistonsa pelaamaan Suomen parasta/kovinta tasoa omassa ikäluokassaan. Mä olen vähän sitä mieltä, ettei se ole pelaajien kehitykselle kovin hyvä, jos eivät itse kairaa kovista peleistä riittävästi voittoja niin sitten se on haettava alhaalta vauhtia. Sillon joudutaan joukkueessa miettimään miksi ei niitä voittoja tule ja kehittymään. Nyt kun otetaan joku toinen jengi kairaamaan ne voitot niin what..? Niin se vaan kaikissa kovissa sarjoissa maailmalla menee, ei siellä huipulla tule oman seuran sisältä toinen jengi auttamaan... Nyt kun opetetaan nuorille se, että aina paremmat tulevat pelastamaan niin eipä se itsetunto pelaajilla kasva ja vähemmän niitä kotimaisia ihmeitä taitaa maailmalla sit kuitenkin sen vuoksi lyödä isosti läpi. Ei ainakaan HJK:n organisaatiosta (jos multa kysytään, mut en mä ole seuranut kuinka huipulla ne on, ei ainakaan otsikoissa isosti). Miettikää nyt itsekin ?!

    Olen aika monta peliä jo käynyt katsomassa Talissa. Halli on mukava paikka toljottaa pelejä. Perseen alle on hyvä ottaa pehmike ja lämmike, on iso plussa istumisessa. Viikonloppuna olisi taas yksi hyvä matsi luvassa, mutta en tiedä menikö päälle toisen pelin kanssa. Käpä ottaa yhteen MP:n kanssa.- Samaan aikaan on TiPS vs. TPS Suomencupin peli..lämpimässä ulkoilmassa :D 

    yrtsissä olis myös VJS-Gnistan..

     

    Ovatko muut käyneet näitä tuijottamassa?


  4. Tapoja tai tavatonta

    Missä Jallu luuraa? Mä tuumin maailman menoa ku tuppaan vielä elämään ja sormet taipuu näppäimistölle. Sitähän ei koskaan tiedä.. Sit ei enää voi naputtaa ruudulle ku kuolee pois tai tuumia tällain. Hitto ku oon ilonen ihmisistä ympärilläni. Olen tavannut elämässäni hiton paljon mukavia ihmisiä. Vapaalla näen mukavia ystäviäni. Työpaikoilla on aina ollut mukavia työkavereita. Harrastuksissa on ollut aina mukavia ja tärkeiksi tulleita ihmisiä. Lukemattomia määriä hyvää ympärilläni. On toki ollut myös pahaa, mutta.. Ihmiset ympärilläni osaavat käyttäytyä. Näen myös paljon sitä ettei osata käyttäytyä. Epärehellisyys, toisten kunnioituksen puute ja minulle normaaleiden käytöstapojen puuttuminen. Itsekin olen opetellut luopumaan joistakin vangitsevista ja negatiiviseksi kokemistani tavoista, mutta päivänä eräänä jäin miettimään käytöstapojen katoamista. Kun nuoret miehet ovat sisällä hattu päässä tai syövät hattu päässä, nuoret eivät anna enää paikkaansa bussissa vanhemmille tai avaa ovea tälle, saati auta lähimmäistään hädässä. Moni ei edes autolla ajaessaan ota huomioon muita. Kun minä voin tehdä näin niin vaan teen. Ollaan kuitenkin valmiita auttamaan nälkää näkeviä, mutta suljetaan silmät portaissa omassa kusessaan makaavalta juopolta. Itsekin laitan rajoja auttamiselleni, mutta  paljon huomioin. Olen myös itsekäs, muuten ei jaksaisi kaikkea. Omasta hyvinvoinnista pitää myös huolehtia.

    Mitä tapahtuu kun käytöstavat katoavat? Tuleeko tilalle uusia käytöstapoja vai jäävätkö vanhat vain pois?

    Aina on ollut niin että vanhempi sukupolvi kauhistelee nuoria ja itse taidan olla siinä vanhan sukupolven iässä nyt. Ehkä olen ollut tässä iässä jo pitkään, kun aina olen ihmetellyt monien käytöstapojen puutetta. Ehkä sitä on myös itse sokea omalle itsekkyydelleen tai se itsekkyys on väärässä kohtaa tapahtuvaa. Jos olen epäitsekäs bussissa ja annan paikkani vanhukselle niin ehkä olen kotona väsyneempi ja en jaksa niin paljon. Ehkä toisen kuunteleminen toisaalla  on pois toisaalla. Itsekkyyden paikkaa elämässä etsimässä. Milloin se on hyväksi ja milloin pahaksi. Joku on aina yhtä mieltä ja toinen toista. Jos tarkastelen itsekkyyttäni toisen ihmisen näkökulmasta niin se on varmasti useimmiten pahasta. Itsekäs teko on toiselta pois. Voisiko tähän itsekkyyden tai epäitsekkyyden toteutumiseen soveltaa Gladdwell:n kirjasta käänteistä U käyrää eli aluksi jokin teko on hyvästä, mutta se muuttuu negatiiviseksi liikaa toistettuna. Umpikuja. Käytöstavat ovat minulle kasvatettu. Absoluuttisen hyvää tekoa ei ole olemassa. Oven avaaminenkin on pahasta.. mutta onko sinulla luontoa olla antamatta väsyneelle vanhukselle paikkaa julkisessa, vain sen takia että olet nuori ja väsynyt? Jos asiaa miettii vain joidenkin faktojen valossa niin nuoren olisi tärkeä kyetä jaksamaan elämässä, muuten hänestä tule pidemmäksi aikaa taakka muille kuin tuosta vanhuksesta, jos hän ei jaksa. Onko tämä sitä Linkolalaista ajattelua? Ovatko käytöstavat hyvästä vai pitäisikö nuorten saada elää kuinka oikeaksi näkevät ja kokevat, piittaamatta vanhempiensa kasvatusyrityksistä?
    Katsein viikonloppuna Avaraa luotoa, Serengetin tasangosta. Siellä vanhemmat opettivat jälkikasvulleen elossa säilymisen välttämättömiä taitoja. Eivätkö käytöstavat ole myös sitä? Tasanko paloin ja meidän silmin se joutui kaaokseen. Eläimien näkökulmasta asia ei tainnut olla niin. Niillä sama elämän kiertokulku jatkui eli ruokaa ja juomaa piti olla, sekä riittävästi turvaa hengissä säilymiseksi sekä suvun jatkamiseksi sopivat pissavehkeet :D
    Eikö käytöstapoja ole olemassa juuri tietyistä syistä, ei vain huvin vuoksi. Osaa ehkä sovelletaan vähän niin kuin piru raamatulla tekisi, mutta paljon niitä on syntynyt ajan saatossa luomaan edellytyksiä hengissä säilymiseksi. Voiko nähdä että yhteiskunnasta on vähentynyt toisten huomioiminen? Ainakin arjessa se tuntuu siltä. Työntekijän arvo on mitä on. Rahan valta on valtava, suurempi kuin toisen ihmisen. Emme piitaa toisista niin paljon kuin ennen, vaikka pinnallinen julkikuva muuta antaa ymmärtää. Onko todella näin vai elänkö jossain harhaisessa maailmassa? Voimme hylätä toisen heppoisin perustein, kun meistä on tullut omavaraisempia ja riippumattomia läheisistämme. Julkisuudessa puhutaan välittämisestä ja huolehtimisesta, mutta arjessa tuntuu että moni asia on aivan päin vastoin työelämässä. Se on helvetin kovaa ja raakaa. Kilpailemme ravintoketjun huipulle pääsystä oman lajimme sisällä, aivan kuten simpanssit tasangolla. Tasangon kilvassa oli vain se ero, että heikompi hyväksyi paikkansa, kunnes luonto tuli ja teki tehtävänsä ja leopardi söi lauman julman johtajan. Meillä usein heikompi ei alistu vaan alkaa se selän takana paskan jauhaminen tai lain pykälien viilailu laittomuuksien puolelle. Etsitään ne kuuluisat porsaanreiät ja sit ku joku jää rysän päältä kiinni ni sen firma on jo nurin ja ketään ei saada vastuuseen. Sisco -asunnot hyvä esimerkki 1 h sitten loppuneessa MOT ohjelmassa. Kunniaa ei ole ja toista ei kunnioiteta. Toisen omaisuutta ei kunnioiteta. Itse en sitä kunnioittanut lapsen/nuorena, mutta nyt meille on pesiytynyt joukko aikuisia, joilla tuo sama keskenkasvuisuus on vielä aikuisiällä voimissaan.

    Ennen osattiin arvostaa luontoa. Nyt grynderi tulee ja panee metsät tasaiseksi, eikä kukkahattu täti Arkadianmäellä osaa laittaa rajoja, ei varsinkaan jos itse saa siivun kakusta. Eikä nuo tädit osaa oikein rajoja laittaa. Osa sedistä on myös tätejä, kun meno on niin munatonta.

    Katoavatko käytöstavat vai muuttuvatko ne? Mitä meiltä on parhaillaan katoamassa ja mitä tulossa tilalle?

     

    Olipahan taas oksennus :D  


  5. Olin vkl kattomassa Legirus-areenalla PK-35 vs EPS. Pelillisesti ei mitään herkkua, mutta jännää oli katsella, kuinka PK nousijana saa nippunsa ojennukseen. On siellä pelimiehiä taas, mutta yhtenäinen tekeminen on vähän niin ja näin. Onko johtajuus taas penkillä tai sen päässä ja kentällä kasa turhautuneita nuorehkoja aikuisia kiukuttelemassa. Alko taas poskensoitto omille, ku ei menny jonkun pelikirjan mukaan. Ei hyvää lupaa.

    Kakkosessa on paljon tuttuja dumareita hommissa ja joukkueita myös mukavasti lähialueelta.. Voi kikkelis kokkelis ku näyttää hyvältä ! Pitää varmaan ottaa pyörä alle ja painaa pitkin radan vartta kentille kesän saapuessa !


  6. Yksi turhautumisen muoto on kun tunnet nahoissasi muiden turhautumisen. Tämä muoto on monelle pahempaa kuin itseensä turhautuminen tai kun turhautuu johonkin toiseen joukkueessa. Jokainen tekee virheitä ja aina on joku on juuri sinun virheistä, tavoista tai tekemästäsi ratkaisusta turhautunut. Kuka sitten voi turhautua sinuun? Pelikaveri, katsoja, valmentaja, tuomari tai joku muu. Joskus turhautuminen on yhtä suurta väärinymmärrystä ja siksi niistä tunteista on tärkeä puhua. Joskus se on sitä itseään ja siksi tässä sitä tutkailen.

    Esimerkki:

    Miltä se sitten tuntuu kun joku on sinuun turhautunut? Jos tekee virheen kentällä ja siitä saa heti palautteen turhautuneelta pelikaverilta tai valmentajalta.. "Koita nyt kunnolla seuraava tilanne" tai yksi vanha pelikaveri sai kerran harrastefudiksessa toiselta pelikaveriltani palautetta: "Koita nyt edes näyttä siltä, että yrittäisit pelata jalkapalloa". Sikamainen kommentti turhautuneelta pelikaverilta. Tämä palautteen saaja katosi tämän jälkeen täysin lajin ääreltä. En itse kuullut kommenttia pelissä, mutta palautteen antaja kertoi siitä hieman häpeissään pelin jälkeen. Kehotin häntä olemaan suoraan yhteydessä palautteen kohteeseen ja pyytämään anteeksi. Jätti toistuvasta kehotuksestani huolimatta tekemättä tämän. Minua jäi harmittamaan tuo, sillä tuo kyseinen pelaaja on pelannut kanssani huonolla tasolla jalkapalloa jo yli kaksi vuosikymmentä. Nyt hän hävisi täysin kuvioista :( Ei hän ole tähti, kuten ei kukaan meistä ikämiesten alimmassa lohkossa pelaavasta. Joukkueen johto salli moisen teon, koska (tulkintani tilanteesta) oli myös itse turhautunut kyseiseen pelaajaan. Johto ´antoi´ ikävän tehtävän pelaajalle, "häätää" huono pelaaja joukkueesta. Linja minun makuun aggressiivinen, hyviin ja huonoihin pelaajiin jakava. Kyllä minullekin on virheistä tässä joukkueessa huudeltu, mutta palaute minulta on ollut: "Turpa kiinni ja keskity omaan pelaamiseesi ! Mä yritän joka kerta parhaani, en kai mä nyt tahallaan hyvää paikkaa ryssi !". Toimii ku junan vessa. Aggressio ja loukkaus olivat luvallisia. Tuollainen toisten virheiden tuijottelu ja loukkaaminen karsii nautinnon lajin sisältä. Juuri tuon nautinnon takia tätä kai isoksi osaksi on tullut tehtyä vuosikymmeniä. Iso merkitys on tutuilla pelikavereilla, sillä sosiaalisuudella mukavan pelailun yhteydessä. Valmentamillani nuorilla ja vanhemmillakin, on tuo sosiaalisuus useimmiten hyvin merkittävässä roolissa !

    Mitä tunteita tuo toisten turhautumisen vastaanottaminen sitten saa heräämään? Ainakin sillä turhautumisella on tapana putkahtaa pintaan virheen tai ajatellun virheen sattuessa. Joskus se putkahtaa pintaan kun "minulle ei syötetty, vaikka olin todella hyvässä paikassa". No virhe tuokin. Tällaisen näkökulman valossa virheessä on kyse jonkinlaisesta epäonnistumisesta toisen silmissä. Epäonnistumisia usein hävetään tai niistä tunnetaan syyllisyyttä. Monella alkaa sitten omassa mielessä jossittelu ja itsensä syyttäminen. Eli lyhyt kaava: Kun sinun virheeseen turhaudutaan ja sinulle huudetaan siitä, se voi nostaa pintaan syyllisyyden tunteita, häpeän tunteita, epäonnistumisen tunteita tai pettymyksen tunteita, toki myös turhautumista ja aggressiota tai pelkoja. Tästä voi helposti tehdä sen yhteenvedon että on äärimmäisen tärkeää pelaajana, valmentajana osata käsitellä näitä edellä mainittuja tunteita eli ymmärtää, mistä syystä ne ovat itsellä niin voimakkaita ja vaikuttavat tekemiseen niin vahvasti. Toisen ihmisen sielun elämää ei kannata tässä kohdin lähteä miettimään, miksi hän huutaa sinulle, sen vastauksen löytää tutkimalla omia tunteitaan ;) 
     

    Entä kun valmentaja turhautuu sinuun? Valmentajalla on usein odotuksia tai näkemys pelaajasta. Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa kun itse on ajatellut tai kuullut jonkun valmentajan puhuvan ettei pelaaja ole niin hyvä kuin hän voisi olla, koska asenne on niin heikko (valmentajan turhautumista). Välillä varmasti näin, mutta usein jää näkemättä se oma osuus, kuinka valmentajana saadaan omalla toiminnallaan toinen alisuorittamaan. Jos huomio on virheissä, väärissä ratkaisuissa, mokatussa paikassa, huonossa syötössä, huonossa pelin luvussa tai tilannetajussa niin silloin on väärä tapa kehittää mitään. Suuren painoarvon saa silloin negatiiviset tunteet ja niissä vellotaan puolin ja toisin. Omaa syyllisyyttä ja epäonnistumisia siirretään toisten taakaksi ja kulttuuriksi joukkueessa muodostuu virheiden kaivelu ja niiden merkitysten korostaminen/korostuminen. Se on pelon kulttuuri, kun ei uskalleta kantaa vastuuta ja siirrellään sitä, pallotellaan.. Näin voi myös elämää elää, katkeroitua muiden huonoista suorituksista ja nähdä vain ne merkityksellisinä tekijöinä omalle huonolle menestykselle.


  7. Tänään olis Klubin peli Interiä vastaan. Arvon juuri, olisinko menossa sitä katsomaan. Tekis mieli katella kuin toi Klubin uus pärjää nro 24 oli siis Davin Browne. Oli ilo katella moista vipellystä kentällä. Saa nähdä kuinka pitkään kestää, että Klubin jäykkä jurotus syö miehen intomielisyyden pois :P Minusta tuota samaa näkynyt mennä vuosina Klubin toiminnassa ja pelkään sen toistuvan. Toivottavasti ei, on erityisen mukava katsella iloisia ja innokkaita pelaajia touhuamassa kentällä ! Seon fudista parhaimmillaan !

    Onhan noissa peleissä jo tuttuja tuomareitakin, tää on niin siistiä ku voi monella saralla nauttia pelistä !


  8. Turhautuminen, kyllästyminen vaivaa....

    Pelaaja turhautuu peliin, valmennukseen, valmentajaan, harjoitteluun, harjoituksiin, joukkuetoveriin, mihin ikinä. Valmennus voi puolestaan turhautua pelaajiin monilla tavoin. Tuomari voi turhautua pelaajiin, pelaajaan, toiseen tuomariin, valmennukseen, katsojiin. Moninaisia laukaisijoita.

    Pelissä pelaajat voivat turhautua omiin suorituksiin, pelikavereihinsa, valmentajaan, tuomariin, vastustajaan, oman joukkueen pelaamiseen, maalien puuttumiseen jne.

    Valmennus turhautuu usein myös ja se näkyy isosti ja huutaminen alkaa, tai pelille käännetään selkä. Aikuisia ohjaillaan, moititaan tai komennellaan, kuin tahallaan huonosti pelaavia.

    Mihin sitä sitten pelaaja turhautuu? No, kun tuomari tuntuu viheltävän aina helpommin meitä vastaan, omat epäonnistumiset turhauttaa, joukkuekavereiden epäonnistumiset turhauttaa, valmentaja näkee vain epäonnistumiset isosti, vastustaja onnistuu ja me emme sekä miljoona muutakin turhautumisen syytä voi löytää pelin sisältä.

    Oleellista on huomata, syntyykö turhautumisemme oman tekemisemme seurauksena vai toisten vai turhaudummeko helposti kaikesta?Kun tämä asia ehkä saa jonkin muodon, jos syy on esimerkiksi enemmän omissa tekemisissä niin meillä on silloin jo suunta mihin päin "tutkimustyö" olisi syytä kohdistaa: "Miksi turhaudun itseeni, omiin virheisiini?" Mistä turhautumiseni johtuu? Olenko saanut epäonnistua itse lapsuudessa? Tämä aihe vaatii aikaa tutkimisn kanssa, älä kiirehdi.

    Toinen suunta tutkia, jos muut turhauttavat enemmän on ehkä vaikeampi, siinä pitäisi pystyä ensin olemaan itselleen armollinen ja hyväksyä se, että muut voivat turhauttaa niin helvetisti, että oma peli sakkaa. Turhaa syyllisyyttä kannetaan usein jo pelkästään niistä tunteista tai ajatuksista, kun syyttelee toisia mielessään. Ei tunteitaan voi käskeä. Jos jokin turhauttaa niin se turhauttaa.

    Oman turhautumisen tutkiminen kuitenkin kannattaa. Sitä oppii ymmärtämään. Se tutkiminen helpottaa ja auttaa keskittymään olennaiseen.

     

    Jatketaan tätä teemaa hieman paremmalla ajalla...


  9. Kausi keinovihreellä hallissa tuijottelusta korkattu. Uus tekis Talin hallissa, kaksi kiimaista joukkuetta, joista toinen oli melko paljon parempi. Klubi siis voitti ansaitusti maalilla. HIFK oli vähän vaisu. Pelissä olisi myös saanut olla enemmän hienouksia. Kärki tai koko joukkue oli Klubilla ahneempi tekemään maalia ja se tuotti tulosta. HIFK ei mielestäni ollut niin yhtenäinen joukkue 90 min. Yksi tai kaksi rehki kerralla ja pari muuta taustalla..

    Fanit...

    HIFK:n faneista voisin kyllä sanoa et melkosia, mitä lie. Eikö fanittaminen ole omien kannattamista !? Jos fanitat jotain artistia, niin harvemmin ihan niin innolla olet muita vihaamassa, keskityt vaan fanittamiseen.. Mutta jalkapallossa ei, siinä "pitää" keskittyä toisen joukkueen tai sen fanien vihaamiseen. Katsomoon tullaan vihaamaan ja huutamaan sitä vihaa ulos. Kai sekin on ihan jees, kun ei olla väkivaltaisia. Kyllä se vähän ankeelta kuulostaa kun pitää toiseen fanikatsomoon huudella ennen pelin alkua:

    "Haista vittu HJK", "haistakaa vittu", "homot" tai "separit".

    Ei nosta ainakaan mun fiilistä paremmaksi. Myötähäpeä tai suru ovat ehkä oikeita sanoja kuvaamaan moisten huutojen minussa herättämiä tunteita :depressed:

    Mä luulin et ihmiset rakastaa jalkapalloa ja sen tuijottamista.. ei, ne haluu tulla vihaamaan jotain itsensä ulkopuolella olevaa.

    Pelissä pisti silmään Klubin nro 24. Kipitti vauhdilla ja pallo pysy kivasti jalassa. Oli myös aika rohkee tai rento touhussaan.

     


  10. Ai jai jai :boogy:

     

    Tänään olis stadin derbyä tarjolla... HIFK-HJK Talissa. On se hienoa kun voi katsella jalkapalloa ! Ja nimenomaan kotimaista jalkapalloa, sitä kuuluisaa käsin poimittua:P

    En ole lainkaan seurannut mitä joukkueissa on tapahtunut talven aikana, onko jotain maukasta luvassa? Maukasta toki kun derby ! Toivottavasti kannattajat osaisivat käyttäytyä lajia ja sen äärellä olevia kunnioittaen. Ei jaksais taas sitä paskaa, ku pitää käyttäytyä lasten tavoin ja riehua vailla hyvää fiilistä !

    Toivottavasti tulee hieno ottelu ja saa nautiskella täysin palkein lauluista ja intensiivisestä, rohkeasta jalkapallosta, jossa tilanteita piisaa, hienouksia ja maaleja :heart:

×