Jump to content

Sami Paakkanen

Members
  • Content count

    1,402
  • Joined

  • Last visited

Posts posted by Sami Paakkanen


  1. Epävarmuus on läsnä monessa. Se on läsnä pelaajilla, valmentajilla, tuomareilla kuin myös meillä psyykkisillä valmentajilla. Epävarmuus on hyvin inhimillistä. Epävarmuus on sisäinen ristiriita. Se voi inhimillisydestään huolimatta olla myös kovin haitallista, kuten kaikki liiallisesti nautittuna. Epävarmuus saa meidät jäätymän tilanteessa, käymään vähän hitaalla, epäröimään päätöstämme, änkyttämään, vaihtamaan sanojamme kesken lauseen, perumaan puheitamme, olemaan hiljaa, väistelemään vastuullisia tehtäviä, heittämään ohi, syöttämään huonon syötön, ymmärtämään peliä väärin yms. Minulla se on epävarmuus on  sitä, että jään miettimään valmennuksen jälkeen sanojani tai tapaani toimia, oliko se oikein vai väärin, oliko se hyvä vai huono juttu, onko siitä hyötyä vai haittaa.

    Miten epävarmuutta voi sitten poistaa? Sitä on joskus liikaa ja se on silloin haitallista, riippuu toki tilanteesta.. Jokainen on elämässään varmasti kokenut sellaisia hetkiä ja varmasti ollut tilanteessa, jossa on nähnyt toisen kokevan valtavaa epävarmuutta. Tuo mainitsemani sisäinen ristiriita on juuri sitä, kun asiassa on hyviä puolia ja huonoja puolia, eikä tiedä kumman valitsee. Joskus se epävarmuus syntyy sisäisen ja ulkoisen välisestä ristiriidasta. Itse ajattelee näin olevan kun taas muut sanovat sen olevan toisin. Joillekin kasvatetaan tai he itse kasvattavat sellaisen varmuuden jolla ei ole todellista pohjaa. Mikä todellinen pohja sitten on? Tai mikä tuo epätosi pohja sitten on? Todellinen pohja tulee elämänkokemuksen kautta, kun joutuu miettimään arvojaan, mikä on elämässä oikein ja mikä väärin. Osalla on tuo arvo kasvatettu kotona, johon on ollut pakko.. Vitttu.. ei tällästä paskaa voi edes kijoittaa muiden luettavaksi. Helvetti kuin vaikea aihe kirjoittaa.

    Varmuus syntyy siitä, kun tuntee itsensä hyvin, millainen on. Millaisia tunteita minulla on. Oppii hyväksymään itsensä kaikkine tunteineen ja luottamaan tunteisiinsa. Sitä on varmuus. Epävarmuus on taas päinvastaista kun ei tunne itseään, ei voi luottaa omiin ajatuksiinsa, ei hyväksy erilaisia tunteita itsessään ja ei voi siksi edes luottaa niihin.

    Omaa epävarmuuttani voin poistaa sillä, että mietin noita sisäisiä sekä sisäisten että ulkoisten välisiä ristiriitoja mielessäni rehellisesti. Rehellinen asioiden tarkastelu tekee olon luottavaiseksi, varmaksi.


  2. Hal Sirowitz kirjoittaa hauskoja runoja :D

    Mies käyny oman psykoterapian tai ainakin sellaisen kuvan hommasta saa.. osa ihan loistavan osuvia napsajduksia asian ytimeen. Saa nauraa :D Nyt luen "Äiti sanoi" -kirjaa. Suosittelen !

     

    Tuo yo teksti on odottanut lähetä napin painamista vuoden :)

    Nyt olen lukenut Malcom Gladwell:n kirjoja muutaman. Aivan loistavaa naatiskella hänen näkökulmistaan, jotka ovat sosiaalipsykan alaa tai vain terävänäköisen ihmisen havaintoja maailmasta. Lainasin kirjastosta hänen uusimman suomennetun "Sinisilmäiset" ja tulihan se lukaistua melkein yhdellä istumalla.. no 100 sivua per istuma. Ei malta lopettaa, mutta välillä pakko.

    Kirja luotasi nyt läpi vuorovaikutuksen ja siinä tapahtuvien virhetulkintojen/päätelmien karikoita, joiden seuraukset ovat kirjan esimerkeissä olleet karuja. Mainio tapa kirjoittaa. Nyt ku olis rahaa loputtomasti ni ostaisin kirjaa ja lähettäisin jokaiselle maamma poliisille luettavaksi ;)

     


  3. Mietin tässä aamutuimaan ryhmän koon merkitystä tai sen puitteita yleensä. Tuli mieleen tärkeitä seikkoja, jotka pitää huomioida ja joita tässä mietin, kun olen uutta ryhmää juuri kasaamassa. On tärkeää tiedostaa eri tekijöiden vaikutuksia ryhmän työskentelyyn, se työskentely siinä keskiössä kuitenkin on.

    Ryhmän koko on merkityksellinen. Olen vetänyt onnistuneesti 20 hengen ryhmää vuoden. Olen vetänyt yli 30 hengen ryhmille koulutuksia onnistuneesti. Ja olen vetänyt yli vuoden kestäviä ryhmiä 10 henkilölle onnistuneesti. Onnistuminen on sitä, että ryhmässä voidaan puhua vaikeistakin asioista suoraan. Enkä tarkoita monologia, luentoa tai esitelmöintiä, jossa vain minä puhun.

    Yleisin ennakkoluulo tai pelko psykologeilla ja muillakin tuntuu olevan, ettei yhdessä voi puhua vaikeista asioista. Tähän ennakkoluuloon tai pelkoon haluan vaikuttaa. Olen tässä vuosien varrella oppinut, että ryhmässä voi puhua samoista asioista kuin kahden kesken. Ryhmä on tässä tapauksessa myös paljon tehokkaampi, mutta siitä myöhemmin.. Miten on mahdollista puhua luottamuksella ryhmässä, sitä yritän tässä nyt hieman avata eli mitkä tekijät siihen vaikuttavat.

    Turvallisuus eli kuinka turvalliseksi ryhmä koetaan. Tämä on se keskeisin ja vaikein asia. Siinä on niin monia ulottuvuuksia, joista vetäjän tulee olla perillä ja joita hän pystyy vetäessään havainnoimaan.

    Otan tähän esimerkiksi pienen lapsen, jollaisia kaikki olemme olleet, sillä olen ymmärtänyt/kokenut monien samojen asioiden vaikuttavan myös aikuisten ryhmissä. Turvallisuus syntyy monista tärkeistä seikoista. Näistä kun on ryhmää vetäessä lipsunut, niin tietää kyllä lipsuneensa. Työnsä voi tehdä itselleen vaikeaksi..

    Lapsen maailmassa turvallisuus syntyy puitteista, johon kuuluvat rajat keskeisimpänä. Rajat psyykkisen valmennuksen tapauksessa ovat paikka, tila, aika, osallistujat, ryhmän kesto ja sen säännöt.

    Ryhmällä olisi hyvä olla sama tila, jossa kokoontua. Tilan tulisi olla rauhallinen, ettei ulkopuolisilla ole mahdollista kuulla tai häiritä siellä käytyä keskustelua. Voi herättää helposti vainoharhaisen olon, jos valmentaja, jonka ei vaikka pitäisi kuulla keskusteluja, tuleekin kesken jonkin tärkeän aiheen hakemaan jotain toimistolta.. Ei tässäkään tarvitse liioitella. Puitteet ovat usein epätäydelliset. Paljon on vetäjän ymmärryksestä kiinni, kuinka hän ymmärtää ryhmää, jos se valmentaja tilassa sattuu käymään. Valmentajat ovat monesti uteliaita, kuka sanoo ja mitä eli tästä päästäänkin aasin siltaa pitkin toiseen tärkeään seikkaan salassapitoon.

    On tärkeää ettei ryhmässä puhutuista asioista mennä juoruilemaan ryhmän ulkopuolisille. Tämä koskee niin vetäjää kuin valmennettavia. Keskustelen valmentajien kanssa niistä aiheista, joista ryhmässä on puhuttu, kun hän ei ole ollut läsnä. En koskaan kerro, kuka on sanonut mitäkin, jos asiasta ei ole erikseen kyseisen sanojan kanssa sovittu. Valmentajat arvailevat ja yrittävät udella usein puhujaa, mutta saavat nuolla näppejään.

    Ryhmän alussa on tärkeää painottaa ettei vetäjä kerro kenenkään yksityisen asioita ryhmän ulkopuolisille sekä painottaa sitä myös ryhmän jäsenille, että heitä koskee sama vaitioloon sitoutuminen. Ilman tästä puhumista ja siihen sitoutumista on vaikea rakentaa luottamukseen perustuvaa psyykkisen valmennuksen ryhmää.

    Tässä muutama aatos aamutuimaan :)

     

    Jäsentely puhelimella kirjoittaessa hieman hankalaa.. 

     

    Mietin ryhmän vetämistä ja omaa kokemustani itsestäni ryhmän vetäjänä. Koen olevani erityisen hyvä työssäni. Virheitä teen myös ja niihin kiinnitän jokaisen ryhmätapaamisen jälkeen huomioni ja mietin syitä toiminnalleni. Nyt mietin kuitenkin oleellista muuta, miksi olen työssäni taitava ja saan ryhmät puhumaan.

    Keskeinen este on tuo yllä puhumani turvallisuus. Se on tärkein elementti, mutta puhumiselle esteenä toimii usein häpeä. Kun häpeää oppii avaamaan puheella ja sen estäviä puolia tutkimaan niin ryhmien on helpompi puhua luottamuksella. Ryhmän vetäjällä on myös paljon vastuuta, ettei hän aiheuta lisää puhumista estävää häpeää ryhmässä.


  4. Nyt taas aika jatkaa tätä.

     

    Pari vuotta lisää kokemusta ja oma toiminta tämän yleisen kehittämisen äärellä hahmottuu pitäytymisenä tunteiden puhumisessa ja ryhmätyön tekemisen avaamisessa. Psykologit joiden kanssa olen jutellut, kertovat juuri ryhmätyön olevan se heidän heikko kohtansa. Ja tuota tunteista puhumista painotan edelleen. Sen oppiminen tuo vapautta ja vahvan itsetunnon.

     

    Ryhmän kasaaminen on lähtöisin itsellä tällä hetkellä tutusta toiminnasta eli jatkan samojen organisaatioiden kanssa työskentelyä. Tällä hetkellä toiminta on saanut sellaiset muodot, että ryhmä on aina vuoden kestävä. Tähän mietin muutosta, kun ajattelen työskentelyn vaativan sen kaksi vuotta eli hieman lisää pitkäjänteisyyttä. Palloliitolla yksi ryhmä kesti noin 1.5 vuotta ja se loi hyvät puitteet kehittyä. Vuosi on hieman lyhyt.. Tätä pitää kehittää, tuumia kuinka.

    Ryhmän aloittaminen on aina hyvin erilaista ja erityisesti riippuen siitä, onko organisaatio tuttu vai joutuuko psyykkiselle valmennukselle "kuokkimaan" otollisen maaperän. Tutussa organisaatiossa, jossa voi itse kokea työrauhan, työskentely on huomattavasti helpompaa kuin jos työsi on jatkuvasti vaakalaudalla, sen hyötyä kyseenalaistetaan tai vähätellään/mitätöidään koko ajan. Alussa työtäsi tuleekin johdon ja valmennettavien taholta kyseenalaistaa, se kuuluu prosessiin. Sinun on valmentajana kyettävä käymään näitä keskusteluja ja myös itse nostettava sitä esille ryhmästä, jos ja kun se on pinnan alla piilossa, mutta aistittavissa. Jos tuota tunnetta ei ryhmässä esiinny niin ryhmä on riippuvainen ryhmä ja sinut nähdään jonain guruna, jolla on autuaaksi tekeviä voimia ja taitoja.

    Ryhmätyönä tehtynä näkisin entistä vahvemmin tuon tapaamisten välin olevan kolmisen viikkoa. Kerralla kaksi tuntia tai minimissään puolitoista tuntia. Ryhmätyössä tunti ei riitä oikein mihinkään. Ryhmän kesto olisi hyvä saada kahden vuoden mittaiseksi, vuosi on liian lyhyt minun mielestä. On harmi kun urheilussa sastetaan ammattitasolla mennä vuoden sykleissä. Vuoden kestävässä ryhmässä on noin 20 tapaamista eli 40 tuntia. Tästä tuntimäärästä menee melko paljon uudenlaisen työtavan oppimiseen, joskin tuo opettelu on koko ajan myös työskentelyä. Meillä on luontainen tapa suojautua ja vastustaa, tämä alku siksi kankeaa. Tarkoitus ei ole jatkaa perinteistä "työskentelyä" jossa on guru ja lampaat oppimassa häneltä.

     

    Nyt tauko tässä tekstissä..


  5. Aikuisia vai keskenkasvuisia?

     

    Katselin Mauno Koivistosta tehtyä dokumenttia. On jokseenkin surullista kuunnella, kuinka lapsellisia maamme johtajat ja valtaa pitävät ovat olleet, ja tuntuvat edelleen sitä olevan. Politiikka kuulostaa olevan aivan vääristä lähtökohdista käsin toteutettua. Oikeuden toteutuminen nykyään tuntuu olevan lähtöisin myös vääristä lähtökohdista, kuten esimerkiksi poliisin nopeusvalvonnan yksi keskeisin ja tärkein tehtävä on tehdä rahaa.

    Poliittinen kenttä tuntuu olevan kuin suuri hiekkalaatikko, työpaikka tai tavallinen ylä- / ala-asteen luokka.

    Kun ei olla sinut omien tunteidensa kanssa niin meillä on tarve juonia ja olla toisia vastaan. Jätämme ulkopuolelle, teemme liittoja joitakin vastaan, puhumme pahaa selän takana, annamme sanattomasti luvan jonkun kärsiä, jätämme huomiotta jonkun ajatukset/mielipiteet tai koko olemassaolon. Etsimme helposti vain toisten virheitä ja keskitymme inhimillisten arvojen sijaan ainoastaan kovaan kilpailuun ja kovien arvojen vaalimiseen. Jos kilpailijalla menee huonosti, häntä ei tueta tai auteta. Ja uskokaa pois, tässä kateuden maassa jokaisella niitä kilpailijoita riittää. Puolueet kilpailevat keskenään, mutta myös edustajat keskenään. Sama työpaikoilla, kouluissa, kaveripiireissä, perheissä, harrastuksissa ja ... listaa voisi jatkaa melko tavalla.

    On valitettavaa kun asioista päättävät ihmiset ovat työpaikallaan vain kilpailemassa paikastaan, vallasta tai jostain muusta. Itse työ unohtuu ja keskitytään aivan vääriin asioihin. Sama on näkyvissä muissakin ryhmissä. Perustehtävä ei voi toteutua, kun tunteet "pakottavat" keskittymään epäolennaisiin asioihin. Työpaikoilla näkyy usein myös sama, kun niitä pieniä juorupiirejä syntyy, niin miesten aloilla sekä naisten kesken, kumpainenkin on koettu ja nähty.

    Politiikassa on paljon ihmisiä, joilla on tarve olla irti tietyistä tunteistaan. Heille taitaa olla luonteenomaista olla tuntematta hätää, epävarmuutta ja häpeää. Näiden inhimillisten tunteiden läsnäolo on kuitenkin tarpeen, jotta voisi ymmärtää muiden ihmisten vastaavia tunteita ja tehdä heidän elämästään siedettävämpää tai jopa paremman. Rahalla tai menestyksellä mittaaminen on vain yksi mahdollinen ja kapea osa ihmisen hyvinvointia. Hyvin monella ei ole paljoa rahaa tai menestystä senkään vertaa, mutta heidänkin hyvinvointia on erityisen arvokasta vaalia. Kaikille se rahapino tai menestys ei tuo hyvinvointia. Hyvinvoiva ihminen kunnioittaa helpommin kuin laiminlyöty.


  6. Millaiset arvot, sellainen elämä !

     

    Eräs hyvä kirjoittaja kirjoitti toisten riistämisestä rikastumisen nimissä. Maistelin hänen kirjansa lausetta melkoisen tovin ja siitä jäi mieleeni kummallisen hyvä olo pitkäksi aikaa. Samaista asiaa ovat muutkin miettineet. En ole yksin kokemassa, että on väärin ottaa toisen omaa. En koe vain yksin syyllisyyttä omasta ahneudestani tai itsekkyydestäni. Rehellisyyden arvo on kovasti vääristymässä, omanikin. Rehellisyyden muuttuessa vähemmän arvokkaaksi, meidän omakuvamme on muuttumassa. On helpompaa kokea oikeudekseen ottaa toisen omaa, kun muutkin tekevät niin ja on minuakin riistetty; "Ollaan tekevinään töitä kun ne on maksavinaan". Monia kokemuksia vääryydestä. Harvoin ne tulevat kuulluiksi.
     

    Jos työnantaja ei näe minun hyvinvointia arvokkaana asiana, ei hän osaa pitää siitä huolta. Olen minäkin ollut erilaisten johtajien alaisena, osa hyviä, osa keskinkertaisia ja osa ihan paskoja. Työssäni olen tällä hetkellä onnellinen omastani, mutta näen ja kuulen eri alojen työntekijöiden, ihmisten huonoa kohtelua lähes päivittäin. Ihmisen arvo tuntuu puheissa olevan monesti lähellä nollaa. Hyvinvointia ei mitata millään, pahoinvoinnin mittaamisesta puhumattakaan. Pahoinvoinnin mittaamista jopa paheksutaan, kun olisi johdon mielestä paljon parempi katsoa vain eteen päin ja etsiä niitä hyviä asioita arjesta. 
    On surullista nähdä, kuulla ja olla osana välinpitämätöntä ihmisten kohtelua. Joskus tuo kuulemani paska kohtelu saa helvetin vihaiseksi. Tekisi mieli puolustaa jokaista väärin kohdeltua, joka ei osaa tai kykene puolustamaan syystä tai toisesta itseään. Välillä olen itse kaivannut ymmärretyksi tulemista ja sitä kautta oikeudenmukaista kohtelua. Sitä saatuani, olen ymmärtänyt sen valtavan arvon. Kun on tullut kohdelluksi arvokkaana ihmisenä, se jää mieleen, se jää syvälle sisälle kokemuksena jolle ei löydy vertaista.
    Ihminen on oman "hengen menettämisen" pelosta valmis heittämään toisen teuraaksi milloin vain. Ne jotka toista väittävät, ovat lähes poikkeuksetta tämän valheen itselleen myös todeksi uskotelleet. Toinen on vain työn tekijä johdolle, ei edes työntekijä. Hän on poistettavissa tekijöiden listalta kovin köykäisesti. Joskus työn tekijän työn tekeminen tehdään niin vaikeaksi, että hänen on pakko sanoutua irti itse, jolloin työnantaja ei edes joudu tekemään näkyvää likaista työtä.  Jälleen on yhden johtoportaan kädet pesty saippualla. Yksi firma on niin ovela, että välttää irtisanomiset hajauttamalla työpisteet ympäri maatamme ja kun halutaan päästä jostain  "ylimääräisestä" tai vaikeaksi koetusta eroon, hänet siirretään oman kotinsa luota hevon helvettiin töihin ja kun hän ei luonnollisesti ota työtä vastaan niin hän joutuu irtisanoutumaan itse. Rottia sanon minä. Ei mitään rotia touhussa. Ei näin ole oikein kohdella toisia ihmisiä.

    Meidän arvomaailmamme muuttuu vauhdilla. Aina olemme olleet ja tulemme olemaan itsekkäitä, se on lajin hengissäsäilymisen edellytys tiettyyn pisteeseen saakka. Tyydytämme omia tarpeitamme tavalla tai toisella, mutta sosiaalisina ihmisinä teemme sen toisten avustuksella. Joskus tyydytämme omia tarpeitamme auttamalla toisia, joskus taas riistämällä toisia. Itsekkyys on meissä kaikissä. Oman itsekkyytensä löytäminen ja sen rehellinen näkeminen, voi tehdä tästä paikasta hieman paremman paikan elää. Oppisinpa itse aina näkemään omat virheeni ja vääryyteni ihmisyyttä kohtaan, olisin ehkä hitusen viisaampi rakkaiteni seurassa :) Hyvää Joulua kaikille :heart:


  7. Kausi päätöksessä palloliiton kanssa. Liiton ryhmän kanssa vielä yksi kerta jäljellä, Helsingin piirin ryhmät ovat jo päättyneet. Tuomareilla nyt pieni hetki levätä, ennen kuin uusi kausi vie taas mukanaan. Akatemia alkaa tammikuussa täydellä tohinalla.
    Puhuimme tovi sitten tulevan kauden suunnitelmista, kun palloliiton isot muutokset astuvat voimaan eli piirit poistuvat. Akatemian toiminta laajenee isomman alueen tuomareita koskevaksi. Samoin tuo liittotason psyykkisen valmennuksen ryhmä avataan laajemmalle tuomarikunnalle. Muutoksia on monella saralla, kuten se että Topias Tuira siirtyy muihin tehtäviin (toki on mukana akatemiassa) ja Antti Munukka ottaa isommin vastuuta erotuomariakatemian toiminnasta.
    Viime kaudella säännöllinen psyykkisen valmennuksen ryhmä oli akatemiassa tosiaan tarjolla vain R1 ryhmälle, joka oli ns. kovin kärki ja muille R2 ja R3 ryhmille oli vuoden aikana kuusi psyykkisen valmennuksen kertaa tarjolla. Liittotason tuomareille oli mennä kaudella yksi säännöllisesti kokoontuva ryhmä. Suunnitelmat tulevan kauden psyykkisen valmennuksen osalta vielä hieman hautumassa, kun mietimme kenelle haluamme/voimme tarjota psyykkisen valmennuksen ryhmää työkaluksi itsensä kehittämiseksi ja kuinka rajaamme toimintaa. Itse sitoudun kahden ryhmän vetämiseen ja lupauduin vetämään myös muutamaan koulukseen muualle Suomeen ja mahdollisesti Naisten liigan koulutuspäivään, jos haluavat. Alustava suunnitelma on että akatemiaan muodostetaan yksi psyykkisen valmennuksen ryhmä ja liiton tasolle halukkaille yksi ryhmä.

    Oma harrastustoimintani tämän valmennuksen merkeissä keskittyy nyt palloliiton toiminnan äärelle. Käsipallojoukkueen mukanan olen vielä tämän kauden, mutta muuta en nyt meinaa ottaa työn alle tulevana kesänä. Toki käsipalloliigan erotuomareille olen lupautunut mukaan koulutuspäiville, joita varmaan ensi kaudella olisi pari. Säännöllisiä ryhmiä otan vain kaksi, se on sopivan rentoa itselle. Liikaa ei kannata, ettei harrastus rupea tuntumaan liiaksi työltä. Tällä kaudella oli välillä liikaa, kun useammalle viikolle tuli kolme tapahtumaa.

    Haku erotuomari akatemiaan päättyy tänään 1.12.2019. Kiinnostusta akatemiaa kohtaan on ja hakijoita piisaa. En ihmettele, akatemia on ollut käsitykseni/kokemukseni mukaan erittäin hyvä paikka kehittyä erotuomarina. Vertaistukea, yhdessä vaikeiden tilanteiden/tulkintojen pohtimista, aktiivisia ja esimerkillisiä kouluttajia, yhteen hiileen puhaltamista, ihmissuhteiden vahvistamista, teknisen osaamisen kehittämistä yms yms. Liiton tasolle siirryttäessä koulutukset ja yhteinen tekeminen vähenevät akatemiaan verrattuna murto osaan. Jos haluaa tähdätä huipulle erotuomarina niin akatemia on todella tarjonnut siihen hyvät puitteet.

    Itse olen todella iloinen psyykkisessä valmennuksessa olleiden tuomareiden sitoutumisesta tulevaan akatemiaan. Moni psyykkisessä valmennuksessa olleista tuomareista on tulevassa akatemiassa itse kouluttajana tai ryhmän vetäjänä. Ihan loistavaa!! Psyykkinen puoli on siis vahvemmin osana koko akatemian toimintaa. Tunteista puhutaan varmasti enemmän ja siitä tulee osa normaalia käytäntöä. Tunteista puhuminen ja niiden ymmärtäminen on osa tervettä ja toimivaa yhteisöä.

     

    Näin pieni väliaika katsaus. Hieman polveilevaa selitystä, mutta näin tämä kausi ja hieman tulevaa..


  8. Mietin tätä otsikkoa nyt aamusta, kun aivot ovat levänneet. Häpeä puuttuu tekstistä. Sillä on juurensa monessa, kuten tässäkin taitaa..

    Emme hehkuta, kun muut pitävät sitä lapsellisena. Kadehtivat tai muuten vain aina muiden onnea ja menestystä halveksuvat ovat omiaan rikkomaan hyvää. Entä jos iloitsemme pienestä asiasta, se myös helposti on aina jonkun mielestä naurettavaa. Eikö juuri tuo pienistä asioista iloitseminen ole se elämän tärkein asia, kyky iloita :heart:

     


  9. Olipa ihanaa katella peliä eilen. Nyt aamusta on ihan pöllö olo. Maajoukkueemme on nyt kisoissa. Suomi on EM-KISOISSA ! Pieni kyynel vierii poskelle ku tätä maistelee mielessään ja tänne sanoiksi muotoilee. On toi vaan hieno juttu. Uskoa omaan tekemiseen, hyvää johtamista. Ne meni kisoihin ilman mua :) Joukkueessa on henkeä. Rakkaudesta toista ihmistä kohtaan, siltä se näyttää ja tuntuu :heart:

    En ole vedonlyöjä, mutta työkaverin kanssa löin eilen pullakahvit vetoa, että Suomi voittaa kisoissa helposti ainakin yhden pelin. Hän on toista mieltä. Tuli helpot pullakahvit :)

     


  10. Nyt on jo varovaista fiilistelyä ilmassa.. Pahinta pelätään ja parasta odotetaan tapahtuvaksi. On kyl helevetin siistiä ku maajoukkue kairaa itsensä kisoihin ! Mä oon siitä jo nuolasemassa, vaikkei vielä oo tipahtanut. Ei voi kuin hymyillä. On toi kyl hyvää fiilistelyä pallon äärellä viheriöllä. Mä luulen et äijillä on muun kansan muassa perjantaina ilo ylimmillään! Vituu mite hienoo. Kisoihin ja kovaa. Sit voikin jo ryhtyä jännäämään kisoja :) Hyvä maju ja sen henki. Hyvä pääty ja kansa telkkareiden äärellä ! Nautintoo isosti ja syrämellä :boogy:

    Pelko se kai estää hehkuttelun. Pelätään et jotain voi sattua tai et se olis jotain taikuutta, ku nuolastaan ennen kuin tipahtaa ja sit kosahtaa. Paskaa taikauskoa, jonka takana huono itsetunto. Ei olla itsensä ja mahdollisuuksiensa kanssa realisteja, kun ei oikein tunneta itseä ja sit kustaan omaan kippoon ku ryhdytään tästä syystä pelkäämään. Välillä ei koeta että olis ansaittu hyvää, vaikka sen eteen on tehty töitä niin vitusti tai sit pelätään kateutta ja ollaan menestyksestä vaan hiljaa.. Ei maan alla ole mitään saatanaa hyökkäämässä meidän kimppuun, vaikka kuinka juhlittais jo etukäteen ja otettas ilo irti varmasta voitosta ja kisapaikasta :) Kyl mä diggaan huolella ! Perjantai on vaan pelin jännityksestä nautiskelua ja ilojuhlan alun odottelua. Majun sisällä toki peliin on lähdettävä töitä tekemään jokaisessa tilanteessa ja taisteltava se voitto vaikka sit saatana läpi harmaan kiven. Jännitys voi tuoda lunta tupaan, mutta sen lumen voi sit lapioida pihalle tai laittaa lattialämmityksen päälle ja sulattaa pois. Toi lapioiminen on parempi, siinä tehään ite työ. Lattialämmitys on vähän ihmeen odottelua, jonkun messiaan, joka tulis vapauttamaan ikeestä. Perkele. Lunta pikkupaskiaisten tupaan ja omaan iso aurinko :hug:

     

    Enkä perkele häpeä, vaikka vituiks menisi peli ja oon tääl hehkuttanu voiton puolesta. En ole pahoillani edes. Äijät on tehny hyvää duunia ja on hienoa olla suomalainen joka tapauksessa ! Aurinkoista ilmaa maju on mun elämään tuonu isosti tämän urakan äärellä. Rohkeaa pelaamista ja erityisen hienoja suorituksia joukkueena !


  11. Tuumailen tätä aihetta tässä alvariinsa. Törmään tähän aina valmentaessani, kun kukaan valmentaja ei ole täydellinen. Urheilijat nostavat kokemansa ongelmat esille.

    Omia havaintoja hyvästä valmentajasta, joita edellyttäisin, jos omistaisin seuran:

     

    ● Hyvä itsetunto. Ei päälle liimattu, vaan ihka oikea itsetunto.

     

    ● Positiivisen ihmiskuvan omaava. Ei näe / koe toisia ihmisiä tai itseään negatiivisena.

     

    ● Tunteidensa kanssa sinut eli osaa tunnistaa itsestään eri tunteita ja osaa puhua niistä avoimesti --> ymmärtää pelaajien tunteita ja osaa puhua niistä sekä auttaa niiden kanssa.

    --> tätä voisi tarkentaa loputtomiin, mutta nyt nousee mieleen muutama tunne erityisesti:

    - avuttomuuden sietäminen, jolloin ei tarvitse pakonomaisesti etsiä ratkaisua, kun on avuton olo.

    -viha/aggressio, joiden käyttö voi olla työkalu tai julma vallan väline, jolla luodaan vain pelon ilmapiiri.

    -kateuden sietämistä ja hyväksymistä osaksi ihmisyyttä ja sitä ettei tarvitse tehdä heti muutoksia käytännössä, jos joku hieman kadehtii toista --> loputon suo kateellisen kanssa. Mielummin tunnistaa ja juttelee siitä.

     

    ● Yksi tärkeä ominaisuus on myös kyky laittaa rajoja. Se ei saa olla natsin touhua eli rajoja vailla rakkautta, sillä silloin se kuihduttaa tai näivettää kaiken kauniin.

    ...jatkuu....


  12. Jasse vaihtoon.. on se vaan niin turisti. Passiivinen ja ei tilannetajua työtekomoraalin ollessa köykäinen. Se pitäs laittaa sinne missä Pukki kävi hakemassa oppia kuinka kärjen kuuluu karvata ja tehdä töitä.

    Äijät pelaa löysä pöksyssä.. ei hyvä heilu. Eka puolikas 2-0 Bosnialle. Jännättääkö? Myöhässä, ajatus puuttuu, röyhkeys puuttuu, yhteen pelaaminen ontuu isosti..


  13. Miltä pettymys maistuu?

    Siinä voi olla mukana ripaus häpeää, yksinäisyyttä kahmalo kaupalla, oman itsensä kokemistä erilaiseksi kuin muut, unelmoidun särkyminen/tuhoutuminen, fyysistä kipuakin. Joillakin syyllisyys on isoa ja toiset taas vihaisina syyttävät muita.

    Kyse ei ole siitä että jokin tunne olisi väärä tai huono, kyse on siitä että sen voisi jakaa sanoin muiden kanssa. Yksinäisyys eristää, häpeä myös. Voisiko sanoa, että hävettää tuntea niin tai näin, ehkä se oma epäonnistuminen voisi myös olla puheissa yhteinen aihe. Toisten epäonnistumisesta ei niinkään ole hyötyä, jos sitä ryhtyy tökkimään.. puhuminen omastaan ja toisilta sen kuulemista..


  14. Hmm.. miksi epäonnistuminen hetkessä painaa niin paljon? Kattelin edellisen vkl pelin maalin ja Klubin yrityksen toisessa päässä. Epäonnistuminen ja katse porautui syvälle tekonurmen uumeniin... syvälle...

    Ymmärretään kauden olleen raskas ja pettymykset ovat seuranneet toistaan. Ne pitää kuitenkin läsitellä, ohitettaessa ne jäävät nahan alle elämään omaa eloaan. Jäin miettimään tätä, kun olin Kiffenin kakkosen porukan matkassa muutamassa vieraspelissä. Epäonnistumisia ei meillä Suomessa käsitellä kovin hyvin. Yksin mietitään, kuopan reunat nousevat korkeuksiin ja aurinko kaikkoavat niin kauas, että on helpompi haudata ja ajatella että . . . Kuka mitäkin. Yhdessä olisi myös tärkeä käydä läpi yhteiset pettymykset ja epäonnistumiset, se ehkä tekisi hippasen kevyemmäksi kulkea tätä elon tietä. Ei sivuuteta; "Kyllä se tästä", "Ei jäädä nuolemaan haavoja ja märehtimään", Pää pystyyn", "Älä välitä" yms yms. Näitä sivuuttamisen sanoja on loputtomiin.. voisiko asian hoitaa toisin ;)

     

     


  15. Olen ollut Kiffenin matkassa tällä syyskaudella, kun tarjosin apujani psyykkiseen tekemiseen. Olin matkassa muutamassa vieraspelissä eli bussin penkkiä kuluttamassa ja kävin jonkin kotipelin katsomassa katsomosta käsin. Yhden kerran vedin porukalle psyykkistä tunnin ja muutaman kerran jututin bussissa pelaajia ja tietenki valmennuksen kanssa tuli hölistyä.

    Näin psyykkistä ei kannata tehdä. Se pitäisi ohjelmoida säännölliseksi tapahtumaksi, jotta siitä saisi hyödyt irti. Mukavaa oli joka tapauksessa ja taisivat säilyä sarjassa täpärästi. Säilymiseen minulla ei taida kovin suurta vaikutusta olla, sen verran pieni on pintani joukkueen psyykkisen puolen vahvistamiseen.

    Nyt olen taas hitusen viisaampi, kun näköala kotimaiseen jalkapalloon laajeni. Mukavaa porukkaa Kiffenissä, niin pelaajat kuin taustat. Toivottavasti jatkaisivat samalla kokonaisuudella ensi kauden, sen verran paljon muutoksia ymmärrykseni mukaan ollut joukkueen kokoonpanossa sekä valmentajan vaihdos, ettei takkuinen kausi tästä näkökulmasta ole mikään ihme.


  16. Mä luulen et Klubin porukka seuraa vähän kaikkee, niille se raha virtaa niin monesta suunnasta. Taitaa olla pienillä asioilla merkitystä sen haalimisessa, jotta ovat monesta kiinnostuneita..

    En koe ettet anna psyykkiselle valmennukselle arvoa, pikemminkin ajattelin sinun nostaneen kokonaisuuden esille minun rajatun tutkailun ketjuun. En tarkoituksella tutki kokonaisuutta. Se on valtava paketti ja sen tekeminen näkyväksi vaatisi mielettömän määrän työtä. Yhden osa-alueen erikoisosaamiseen omissa jutuissani pureudun.

    Fyysinen puoli on myös älyttömän kiinnostava ja sitä tulee hieman kuulosteltua tuttujen fysiikan osaajien kautta sekä oman kehon kremppojen kautta. Sen merkitys on myös iso, mutten näe sitä niin isona ongelmana tässä maassa, sille on jo tekijöitä ja sitä hyödynnetään paljon enemmän kuin psyykkistä. Yksi ongelma ehkä silläkin saralla on tekijöiden laadussa. Tuttuni on valmentanut olympiaurheilijoille fysiikkaa ja hän on hieman puhunut näkemistään ongelmista fysiikan valmennuksessa tässä maassa. Hän on hieman pidättyvämpi kuin minä ja ei huutele asioista muille :)

    Psyykkisen puolella on mielestäni vielä vähän osaamista ja hinta liian korkealla. Psyykkistä valmennusta pitää oppia tekemään ryhmätyönä, muuten se ei tule saamaan riittävän vahvaa jalansijaa tässä maassa. Tekijät tällä hetkellä joko huuhaata tai psykologeja. Psykologien pitää kehittää osaamistaan, heidän yliopistokoulutuksensa on aivan riittämätön antamaan laadukkaaseen ryhmätyöhön eväitä. Lisäksi psykologien koulutus on mielestäni väärä, jos miettii mihin psyykkisellä valmennuksella tulisi pureutua.

     


  17. Yhteisöllisyys ja yhteistä hyvää tappamassa

     

    Välillä vituttaa johtajien ja valtaa pitävien lätinä arvoista. Ollaan olevinaan ja ei ymmärretä päätösten sosiaalisia tai psyykkisiä ulottuvuuksia lainkaan tai niille ei anneta inhimillisen hyvinvoinnin vaatimaa arvoa. Monia asioita elämässä kohtaa ja niiden kautta pohtii itseään ihmisenä sekä ympäröivää muuta. En aina ole ihan varma kumpi "meistä" on se hullumpi, minä vai muu maailma.

    Ennen sain pysäköintiautomaatista rahalla lipun, nyt niitä kolikoilla toimivia on vähän. Kehitys on tuonut lähimaksun pankkikortilla ja se on hienoa, paitsi jos yhteys pätkii ja saat kiertää kortteleita etsimässä sitä yhtä toimivaa maksulaitetta. Eikä tuo mitään ole, sillä ei ole vaikutusta yhteisöllisyyteen, kuten otsikossani asiaan viittaan. Se millä on, on tuo uusien tuulien tuoman laitteen pakotus näpytellä autoni rekisterinumero pysäköintilippuun sitä ostaessani. Ennen kun pysäköin vähemmän ajallisesti kuin olin maksanut, annoin lippuni kiertoon eli kun/jos näin jonkun olevan tulossa juuri maksulliselle paikalle, annoin lippuni lähtiessäni hänelle. Nyt näin ei voi enää toimia.. pala palalta raha tappaa yhteisen hyvän ja samalla nakertaa yksilön hyvää. Ei tuon rekisteritunnuksen näpyttelypakon takana oleva ajatus ole muusta kuin rahasta lähtöisin oleva "kehitysaskel".

    Isäni on vanha mies, hän ei kykene asumaan yksin ja sai muutama vuosi sitten hoitopaikan. Tuo hoitopaikka sattuu olemaan surullisen kuuluisa lehtien otsikoista, huonolaatuisen palvelunsa vuoksi. Isäni sai myös osansa, vääriä lääkkeitä ja meinasi henki lähteä. Liian vähän henkilökuntaa ja osa liian vähän kouluja käynyt. Taas se raha. Firman pitää tehdä voittoa ja tokihan se yhteistä hyvää vaalien ja ihmisten hoitamisen kustannuksella onnistuu. Edellinen oli ironiaa. Ihmisistä huolen pitäminen maksaa. Nämä ihmiset ovat sen työllään ansainneet, mutta nyt se raha käytetään toisaalle, kun ahneelle, jatkuvan taloudellisen kasvun firmalle on ulkoistettu ihmisten huonosti tuottava hoitaminen. Eettisyys ja moraali ovat kaukana näiden rahan arvojen voimalla rutistamassa maailmassa, millon lie tiskirätin lailla kuivaksi rutistettu.

    Pienistä puroista kasvaa jokia ja ne päättyvät lopulta mereen.

    Yhteisen hyvän näkeminen aukenee silmien edessä, jos sitä on valmis katsomaan kateudeltaan. Politiikan päätöksillä on valtavia vaikutuksia tämän arvon tuhoamisessa tai vaalimisessa. Kukas se lauloikaan sen kappaleen: "Kun Suomi putos puusta".. tais olla joku suomalainen vai oliko alanko maista :D

    Minusta yhteistä hyvää rikotaan pilkkomalla kaikki palasiksi. Se opettaa tuijottamaan vain omaan napaan :"Naapurikunnan ongelmat eivät kuulu meille" ja "Ei tuo ole meidän vastuulla", "Ei lukenut sopimuksessa"..

    Rajansa kaikella ja jokainen tyylillään. Vapautta ja kaikki mulle heti nyt !

     

    Päivänjatkoa jokaikiselle, hyvää sellaista ! :)


  18. Joo. Ja eiks niil ollu ongelmia sen uuden kumimaton vuoksi myös.. 

    Mä olin Eilen Kiffenin matkassa pitkästä aikaa Mikkelissä, ku ne kävi pelaamas siel. Paluumatkalla juteltiin psyykkisestä Klubin joukkueessa myös. Ne otti puheeks Klubin huonon pelaamisen ja hankintojen floppaamisen. Mä sanoin niille siinä jutustellessa, et se on sama mitä hankkisivat, jos joukkuetta hitsais yhteen psyykkisen valmennuksen avulla ja sais pelaajien itsetunnon vahvistumaan. Noita hommia mä teen ja sillä on iso merkitys, sen olen tässä 20 vuoden aikana nähnyt, kun psyykkisiä hommia työkseni pyöritellyt ja nyt harrastellut tätä psyykkistä valmennusta jokusen vuoden.


  19. Mä oon Riihilahden kanssa jutellu noihin aikoihin ku tää ketju on alotettu. Kävin esittäytymässä ja kyselin niiden psyykkisestä valmennuksesta. Sano ettei niil ole mut ettivät ja pyys laittamaan sähköpostia.

    Laitoin sille ja Banalle niiden pelistä, jota olin katsomassa. Peli oli paskat housussa pelaamista ja sanoi  sen suoraan. Bana vastas ja sano ettei ne tarvii psyykkistä, ku tekee sitä päivittäin itse. Naurahdin vähän ja sanoin ettei se osaa, kuten ei lääkärinkään hommia, jollainen niiltä myös löytyy palkkalistoilta.

    Sit kävin juttelemassa silloisen junioripäälikön kanssa ja tarjosin apua myös niille. Silloinen junnupäälikkö kertoi että niillä on psyykkistä valmennusta. Utelin vähän millasta ja Riihilahden mutsi vetää akatemialle kerran kauteen. Nauroin hieman ja sanoin ettei siitä ole mitään iloa, tää psyykkinenkin tarvitsee säännöllistä ja riittävän paljon aikaa harjaantuakseen.

    Pieni käry mulla siis noista Klubinkin hommista on. Muurista myös haastattelin joskus kentän reunalla ja hän kertoi oman kokemuksensa, miksei Klubilla ole hänen aikanaan ollut psyykkistä valmennusta.

    Vaikka mä aika helvetin suoraan puhun asioista niin olen hienotinteinen niitä kohtaan, joiden kanssa teen psyykkistä valmennusta. Tiettyä suoruutta ja rehellisyyttä työni vaatii. Eipä minusta paljon iloa olis, jos perseitä olisin nuolemassa..

    Tiedän aika paljon maamme psyykkisestä, kun paljon tullut juteltua sitä tekevien kanssa, huippu-urheilijoiden kanssa, valmentajien kanssa ja kaverit laittaa aina linkkejä kun jotain juttuja aiheesta bongaa.

    Mut joo, minusta Klubin pelaamisessa on ollut ja on edelleen psyykkisella puolella paljon kehitettävää. Olen hyvä sitä puolta viilaamaan ja siksi tarjoan apuani myös heille. Jos työni tuottaisi Klubin kaltaisessa joukkueessa näkyvän muutoksen henkisellä puolella pelaamisessa, kuten uskon hyvin varmasti tapahtuvan, sillä olisi merkitystä isossa kuvassa. Näkyvyys Klubin menestyksen myötä voisi muuttaa koko psyykkisen valmennuksen kulttuuria maassamme ja se voisi poikia ison harppauksen maamme huippu-urheilussa maailman mittareilla mitattuna. Tiedän mitä teen ja tiedän myös sen merkityksen/vaikutuksen psyyken vahvistumiseen.. No, katellaan kuin näit juttuja tulee harrasteltua jatkossa. Jatkan täällä kirjoittelua, se kun voi saada pieniä pyöriä pyörimään.

×