Jump to content
Sign in to follow this  
tomine

Missä ex-pelurit nykyisin luuraavat ?

Recommended Posts

Elikkäs 9.8.2006 tilanne näyttäisi tälläiseltä...

 

Accrington Stanley - Leam Richardson, Joel Byrom

Ayr United - Andy Reid, Paul Weaver

Ballymena - Garth Scates

Bacup - David May (apuvalmentaja)

Barnet - Paul Warhurst

Barnoldswick Town - Michael Holt

Barnsley - Marc Richards

Beitar Jerusalem - Osvaldo Ardiles (manageri)

Birmingham City - David Dunn, Damien Johnson, Neil Danns, Martin Taylor

Blackpool - Ciaran Donnelly, Tony Parkes (apuvalmentaja), Simon Grayson (mangeri)

Bolton Wanderers - Kevin Davies

Boston United - Andy Marriott

Blyth Spartans - Graham Fenton (pelaajamanageri)

Burnley - Alan Mahon

Bury - Alan Fettis, John Fitzgerald

Carlisle United - Anthony Williams

Charlton Athletic - Marcus Bent

Chester City - Jonathan Walters

Clitheroe FC - Clark Walsh

Coventry City - David Mcnamee

Egersunds IK - Jimmy Quinn (mangeri)

Elgin City FC - Kieron Renton, Adam Nelson

Everton - James Beattie, Lee Carsley

Suomen A-maajoukkue - Roy Hodgson (päävalmentaja)

Fulham - Ian Pearce, Billy McKinlay (reservien vetäjänä), Chris Coleman (mangeri)

Galatasaray -Hakan Sukur

Gaziantepspor - Kaba Diawara

Genoa -Corrado Grabbi

Glentoran - Gary Hamilton

Gretna - Craig Barr

Grimsby Town - Gary Croft, Gary Harkins

Harrogate Town - Darren Dunning

Hibernian - Oumar Konde

Hull City - Ben Burgess

IK Start - Stig Inge Bjornebye (mangeri)

Inverness Calendonian Thistle - Alan Morgan, Ian Black

Ipswich Town - Alex Bruce

Istres FC - Sebastien Perez

Kidderminster Harriers - Jeff Kenna

Kilmarnock - Gordon Greer

Lancaster City - Michael Taylor

Lazio SS - Dino Baggio

Leicester City - Nils-Eric Johansson, Rob Kelly (manageri)

Liverpool - Florent Sinama-Pongolle, Craig Bellamy

Livingston - Lee Makel

Lyn FC - Henning Berg (manageri)

Luton Town - Mike Newell (mangeri)

Maccabi Netanya - Eyal Berkovic (manageri)

Mallorca RC - Jorge Yordi

Manchester City - Paul Dickov, Andy Cole, Tim Flowers (maalivahtivalmentaja)

Montrose - Stuart Cumming

Newcastle United - Damien Duff, Shay Given, Alan Shearer ?

Norwich City - Peter Thorne

Nottingham Forest - John Curtis

Palazzola AC - Dario Marcolin

Portsmouth - David Thompson

Preston North End - Callum Davidson

Rangers - Barry Ferguson

Scarborough - Mark Patterson (manageri)

Sheffield United - Keith Gillespie, Alan Wright, Craig Short

Sheffield Wednesday - Burton O'Brien, Graham Coughlan

SK Brann - Martin Andresen

Stalybridge Celtic - Mark Atkins (apuvalmentaja)

Stoke City - Marlon Broomes

Stuttgart Kickers - David Yelldell

Stuttgart VfB - Markus Babbel

Sunderland - Jonathan Stead

Sydney FC - Dwight Yorke

Tranmere Rovers - Jason McAteer

Valerenga IF - Lars Bohinen (Director of Football)

West Ham United - Christian Dailly

Whitby - Adam Reed

Wigan Athletic - John Filan

Wolverhampton Wanderers- Jay Bothroyd.

Wycombe Wanderers - Frank Talia

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ex-Roversseja : Martin Dahlin

Nimi : Martin Dahlin

Syntymäaika ja -paikka : 16.4 1968, Lund

Kansallisuus : Ruotsi

Pelipaikka : hyökkääjä

Maaottelut : 60 peliä, niissä 29 maalia

Tuli Roversiin : heinäkuu 1997 (AS Roma)

Lähti Roversista : heinäkuu 1999 (käytännössä ura päättyi tuolloin loukkaantumiseen)

Seurat : Malmo FF (Ruotsi), Borussia Monchengladbach (Saksa), AS Roma (Italia), Blackburn Rovers (Englanti), Hamburg SV (Saksa)

 

Martin Dahlin saapui Blackburniin vuonna 1997, tuolloin Roversin managerina oli tällä hetkellä Suomen A-maajoukkuetta valmentava Roy Hodgson.

 

Uransa hän aloitti kotimaassansa Malmän riveissä 1980-luvun loppupuolella. Läpimurtonsa hän teki vuoden 1992 Euroopan Mestaruuskisoissa. Hän oli yhdessä Thomas Brolinin kanssa joukkueen kantavia voimia jättäen mm. Englannin taakse alkulohkossa, lopulta matka päättyi kuitenkin Saksan käsittelyssä.

 

Vuonna 1993 Dahlin valittiin vuoden ruotsalaiseksi jalkapalloilijaksi (Guldbollen). Vuotta myöhemmin (1994) hän oli mukana USAssa pidetyissä MM-kisoissa, kisoista josta Ruotsi nappasi sensaatiomaisesti peräti pronssiset mitalit kaulaansa !

 

Martin pelasi hyvin saksassa (Borussia Monchengladbach) joten suuremmatkin seurat osoittivat häneen kiinnostuksen. Ainakin Bayern Munchen, Fiorentia ja Juventus olivat hänestä kiinnostuneita mutta jostain syystä siirto Juventukseen kuitenkin kariutui viime metreillä.

 

Lopulta siirto tapahtui vuonna kesällä 1996 mutta kohteeksi ei tullut Juventus kuten uumoiltiin vaan AS Roma. Siellä homma ei kuitenkaan lähtenyt käyntiin laisinkaan toivotulla tavalla ja hän palasi takaisin lainalle tuttuun ja turvalliseen Monchengladbachiin.

 

Kesällä 1997 oli aiemmin Interissä (Italian Serie A:ssa) valmentanut Roy Hodgson valmis nappaamaan hänet Blackburnin riveihin, kaksikko oli toisilleen tuttuja jo Malmön aijoilta.

 

Ruotsalainen pelasi kausilla 1997/1998 ja 1998/1999 vain 31 pelissä ja teki niissä 6 maalia. Harjoituksissa alkuvuonna 1998 hänen selkävammansa äityi niin pahaksi että hänen oli ripustettava nappikset naulaan.

 

Hän kuitenkin vielä koetti onneaan Saksassa lyhyellä lainalla HSV:n joukkueessa mutta se vain osoitti että hänen selkänsä ei kestäisi enää pelamista. Joten hänen uransa päättyi 30-vuotiaana vuonna 1999.

 

Roversille tuli kyseisestä pelaajasta vielä pidemmän prosessin juttu. Nimittäin Rovers peräsi vielä pitkään vakuutusrahoja (£4m) hänestä jälkeenpäin. Juttu venyi aina vuoteen 2006 saakka ! Jolloin juttu vihdoin sai päätöksen ja Roversin kannalta päätös oli kielteinen joten ne rahat menivät ns. kankkulan kaivoon.

 

Peliuran päätyttyä hän halusi kuitenkin vielä jatkaa uraansa jollain tapaa jalkapalloilun parissa. Hän ei kuitenkaan päättynyt valmentajaksi vaan jalkapalloagentiksi. Hän perusti firman nimeltä MDM, aluksi hän aloitti Euroopassa mutta halusi siirtyä asumaan ja pitämään majapaikkaansa Englantiin. Martin Dahlinin listoilla on nuoria ruotasalaisia tulevaisuuden lupauksia ja myös muutama saksalainen pelaaja.

 

Sittemmin hän on ollut osallisena myös Skandinaaviassa ja Euroopassa vaatefirman mukana joka valmistaa vaatteita hänen nimellään/merkillään. Hän toimi myös kommentaattorina ruotsalaiselle televisiokanvalle TV4:lle vuoden 2002 MM-kisoissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ex-Roversseja : Corrado ”Ciccio” Grabbi

 

Nimi : Corrado ”Ciccio” Grabbi

Syntymäaika ja -paikka : 29.july 1975, Turin

Kansallisuus : Italia

Pelipaikka : hyökkääjä

Tuli Roversiin : june 2001 (Messina £7m)

Lähti Roversista : tammikuu 2004 (ilmaisella siirrolla Anconaan)

Seurat : Juventus, Sparta, Lucchese, Verona, Modena, Ternana, (lainoilla) Ravenna & Messina, Blackburn, Ancona

 

 

Corrado Grabbi saapui Englantiin huikean £7,000,000 hintalappu niskassaan. Tuolloin hänestä ei moni brittein saarilla ollut koskaan kuulutkaan mutta Graeme Souness oli vakuuttunut että italialainen tulisi onnistumaan myös hieman erityylisessä ilmapiirissä, muistikohan Graeme tutkia miehen taustoja laisinkaan, sen verran hatarat tilastot miehellä kuitenkin menneisyydestö oli, kuten seuraavasta selviää...

 

Grabbi aloitti uransa Serie A:ssa ja siellä suurseurassa nimeltään Juventus jossa ”pelasi” kauden 1992/1993, tuolloin hän oli 17-vuotias nuori poika. Hän sai kuitenkin pian lainasiirron Liigan ulkopuoliseen Sparta joukkueeseen, siellä hän pelasi kauden 1993/1994, peliaikaa tuli 31 pelissä ja niissä syntyi 8 maalia.

 

Kaudella 1994/1995 hän sai tilaisuuden esiintyä taas Stadio Delle Alpilla. Peliaikaa tuli vain 2 ottelussa ja niissä 1 maali. Melkoisen selväksi kuitenkin kävi tilanne hänen kohdallaan että yhdestä Euroopan suurimmista joukkueista ei peliaikaa tulisi hän päättikin siirtyä kaudeksi 1995/1996 Serie B:n joukkueeseen, seuraan nimeltä Lucchese. Kyseisessä seurassa hän kerkesi pelaamaan 8 peliä ja tehdä niissä 1 maalin kun seurasiirto oli edessä toiseen Serie B:n joukkueeseen nimeltä Verona, jossa kertyi 18 peliä ja 2 maalia.

 

Mies ei tuntunut kotiutuvan oikein mihinkään kesällä 1996 marka taas jatkui seuraavaan seuraan. Tällä kertaa kohteena oli Serie C1:ssä pelannut Modena. Siellä hän viihtyi peräti kaksi kautta ! Ja 56 pelissä teki 30 maalia. Tuon suhteellisen onnistuneen keikan jälkeen Ternana päätti napata hänet takaisin Serie B:hen, kaudella 1998/1999 hän pelasi 14 peliä ja teki vain 2 maalia. Corrado lähtikin taas (tällä kertaa lainalle) Ravenna nimiseen seuraan joka oli myös Serie B:n joukueita, siellä hän onnistui 29 pelissä tekemään 13 maalia ja se vakuutti Ternanan ottamaan hänet takaisin riveihinsä lainan päätyttyä.

 

Kaudella 2000/2001 Ciccio pelasi Serie B:ssä Ternanassa ja 34 pelissä teki 20 maalia. Tuo oli tarpeeksi vakuuttamaan erään herran nimeltä Graeme Souness joka oli tuolloin Blackburn Roversin manageri.

 

Souness oli valmis maksamaan tästä siihen astisen uransa alasarjojen seikkailevasta ja melkoisen tuntemattomasta kaverista huikeat ! £7miljoonaa, ikää hänellä oli tuolloin 25 vuotta. Souness oli tyytyväinen uuteen hankintaansa, olihan kärkimiehestä kuulemma ollut kiinnostuneita myös Serie A:n Fiorentina ja Udinese.

 

Kaudella 2001/2002 hänen saapimisen jälkeen kesti puoli vuotta todettiin että mies ei olisi kovin suuri menestys olemaan Valioliigassa. Vain puolenvuoden jälkeen tammikuussa 2002 hänet lainattiin takaisin Italiaan, kohteena oli Serie B:ssä pelannut Messina, siellä hän onnistuikin auttamaan mukavasti maaleillansa putoamistaistossa kamppailutta seuraa.

 

Italialainen ei kuitenkaan luovuttanut vaan palasi kaudeksi 2002/2003 takaisin Ewoodille. Tosin tulos ei taas ollut kovin kummoista, hän pelasi vielä hieman aikaa kaudella 2003/2004 Roversissa, mutta Souness päätti luopua tästä suuren rahan hankinnastaan ilmaiseksi tammikuussa 2004. Tuolloin uudeksi kohteeksi Grabbille tuli Ancona. Blackburnissa ollessaan hän pelasi yhteensä 41 pelissä ja teki niissä 5 maalia.

 

Kesällä 2005 hän oli taas iskussa ja seurana oli Genoa jonka oli tarkoitus pelata Serie A:ssa mutta joukkue tuomittiin pelien järkkäilemisistä ja seura pudotettiin Serie C1 sarjatasolle. Kyseisellä kaudella hän kuitenkin johdatti Genoan nousuun ja Serie B sarjatasolle. Kauden aikaan hän kuitenkin tunsi ettei hänen kehonsa enää kestäisi jalkapallon pelaamista ja hän päätti vetäytyä. Tosin jälkeen päin hän on kertonut että hänen lähtemistä seurasta oli toivoneet niin seurakaverit, fanit kuin seuran presidentti. Jälkeenpäin osa faneista on epäillyt että tuon takana olisi ollut jokin vakavampikin sairaus.

 

Grabbi asetettiin liian suuriin saappaisiin kun hän Ewoodille saapui, se ei kuitenkaan ollut hänen vikansa. Moni fani hänestä kuitenkin piti, koska hän antoi aina kaikkensa kentällä ollessaan ja jaksoi taistella pelipaikkansa puolesta useamman vuoden ajan. Seuralle se oli kuitenkin yksi kaikkien aikojen kalleimmista vikaostoksista, samaan sarjaan voitaneen pistää Kevin Daviesin rahakas siirto Ewoodille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuolta Paitsio.com puolelta, löytyy myös hieman toisentyylinen katsaus kyseisen miehen uraan Roversien legendat osiosta kuin mitä seuraava pätkä tulee olemaan...

http://www.paitsio.com/Alan-Shearer.249.0.html

...eiköhän mies kuitenkin suitsutuksensa ole ansainnut useammaltakin kantilta katsasteltuna.

 

Nimi : Alan Shearer

Syntynyt : 13.8 1970, Gosforth

Kansallisuus : Englanti

Pelipaikka : hyökkääjä

Maaottelut : 63 peliä, 30 maalia

Tuli Roversiin : kesällä 1992 (Southamptonista) tuolloin siirtosumma oli £3.6m oli brittein silloinen siirtoennätys.

Lähti Roversista : kesällä 1996 (Newcastle) tuolloin siirotumma £15m oli maaiman kallein siirto.

Seurat uran aikana : Southampton, Blackburn, Newcastle

 

 

Alan Shearer yksi suurimmista hyökkääjistä aivan maailmanlaajuisella tasolla. Aikoinaan hän saapui Roversiin kun tuolloinen manageri Kenny Dalglish päätti hankkia hänet kovalla summalla, mies kuitenkin osottautui koko summansa väärtiksi ja huomattavasti paljon enemmäksikin.

 

Shearerin joukkue pikku poikana (16-vuotiaana) oli Wallsend Boys joka oli Newcastlen joukkeuita. Hän ei kuitenkaan saanut mahdollisuutta tuolloin saada unelmaansa totetettua ja päässyt Newcastle United seuraam, seura jota hän oli pikku pojasta asti fanittanut. Vaan eipä Newcastlen kykyjenetsijät tienneet mitä tuolloin menettivät ja mitä kyseinen poika tulisi seuraavaan kymmenen vuoden aikana tekemään. Hupaisinta oli että Newcastlen junnuvalmentajat olisivat hänet pistäneet pelaamaan maalivahtina tuolloin !

 

Alan sai mahdollisuutensa länsirannikolta kun Southampton nappasi hänet akatemiansa suojiin 1986 vuonna ja hän teki 1988 seuran kanssa ammattilaissopimuksen.

 

Alanin debyytti Southamptonin riveissä tapahtui kaudella 1978/1988, hän tuli kauden loppupuolella vaihdosta kentälle Chelseaa vastaan. Seuraavan kuukauden aikana hän teki yhden useista tulevista saavutuksistaan historian sivuille merkattavaksi. Ollessaan 17 ja 8 kuukautta, hän teki heti ensimmäistä kertaa aloitukseen päästyään hattutempun Arsenalin verkkoon. Tuolloin hän rikkoi Jimmy Greavesin 30-vuotta vanhan ennätyksen nuorimpana hattutempun tekijänä korkeimmalla sarjatasolla...

 

...seuraavina vuosina hän vakiinnutti kovalla työnteolla itselleen paikkaa joukkueesta ja 1990-luvun alkupuolella hänen uransa lähti todelliseen nousukiitoon. Kauden 1990/1991 päätteeksi hän teki 48 pelissä, 14 maalia. Heti seuraavalla (1991/1992) pelejä kertyi 60, niissä 21 maalia...

 

...samalla Alan nousi vakiokasvoksi Englannin alle 21-vuotiaiden maajoukkueeseen. Kyseisissä peleissä hän pelasi 11 peliä ja teki niissä 13 maalia (sittemmin Francis Jeffers on yltänyt lukemiin 13 peliä ja 16 maalia)...

 

...Englannin väreissä A-maajoukkue debyytin aika tuli helmikuussa 1992, tuolloin valmentajana oli Graham Taylor. Alan iski heti yhden maalin kun joukkue kaatoi Wembleyllä lukemin 2-0 Ranskan. Pian legendaarinen Gary Lineker vetäytyi maansa edustustehtävistä ja hänen nappiksien täyttäjäksi näytti löytyneen juuri sopiva pelaaja Alan Shearerin muodossa.

 

Alan valittiin myös 1992 vuoden EM kisoihin jotka pelattiin Ruotsissa. Englannin osalta kisat menivät todella penkin alle. Joukkue jäi alkulohkoon ja Shearer sai peliaikaa ainoastaan yhdessä ottelussa Ranskaa vastaan aivan pelin lopussa, peli päättyi 0-0...

 

...vaikka EM-kisat eivät menneet todellakaan odotetulla tavalla, olivat Roversin vahvat kasvot (omistaja) Jack Walker sekä manageri Kenny Dalglish valmiita maksamaan hänest suuren summan rahaa (tuohon aikaan kova summa) ja joukkue vaihtuikin Blackburn Roversiksi kyseisenä kesänä...

 

...myös toinen seura Manchester United oli hänestä erittäin kiinnostunut ja tarjosi sopimusta mutta Shearer itse valiti sinivalkoiset, punaisten paholaistne sijaan.

 

Heti ensimmäisellä kaudellaan (1992/1993) Roversin riveissä maalitehtailu oli vakuuttavaa. Hän pelasi 26 peliä ja teki niissä 22 maalia. Luonnollisesti tehden heti debyytissään maalin uudelle seuralle. Samalla Alan alkoi vakiinnuttamaan paikkaansa A-maajoukkueessa. Kausi kuitenkin päättyi ikävästi kun joulun rytäköissä (bixind day pelissä) Leedisa vastaan hän loukkasi jalkansa ja joutui huilaamaan koko loppukauden ! Joten häneltä jäi tuolloin pelaamatta 29 pelissä mitä loppukaudella olisi ollut tarjolla sinivalkoisissa. Kuinkan monta maalia mies olisikaan paukutellut kun puolessa kaudessa syntyi noin huikea määrä ! Liekö olisi 50 mennyt rikki, sitä emme koskaan tietää saa. Loukkaantumien ei myöskään tietänyt hyvää maajoukkueella joka karsitui 1994 vuoden MM-kisoista, samalla Graham Taylor sai väistyä maajoukkueen vetäjän pallilta.

 

Kahdeksan kuukauden sairasloman jälkeen Shearer palasi 1993/1994. Kausi olikin joukkueen kannalta hieno. Kauden päätteeksi Blackburn sijoittui peräti toiseksi suuren ja mahtavan Manun vanavedessä. Kyseisellä kaudella Alan teki todella vahvan paluun pelikentille ja 48 pelissä teki 34 maalia (Valioliigassa 40 peliä ja 31 maalia). Maalinteko onnistui myös useamminkin Englannin paidassakin. Kauden päätteeksi Alan Shearer valittiin vuoden jalkapalloilijaksi 1994.

 

Kausi 1994/1995 olikin todellinen unelmien täyttymis niin seuralla kuin Alanille itselleen. Joukkueesen oli Alanin kärkipariksi liittynyt Chris Sutton ja kaksikko olikin todellinen tuholaiskaksikko vastustajien maalilla. Alan tykitti 49 pelissä huikeat 37 maalia (Valioliigassa 42 peliä ja 34 maalia !!!). Eikä mies ollut pelkästään maalintekokone vaan maalisyöttäjäkin kertyi peräti 15 kyseisellä kaudella ! Joukkue ottikin mestaruuden kauden päätteeksi Ewood Parkille. Samalla Shearer valittiin vuoden pelaajaksi 1995 (PFA Footballer of the Year for 1995)...

 

...aina rauhallinen Alan otti mestaruusjuhlinan melkoisen rauhallisesti. Muiden pitäessä pirskeitä mies meni rauhoittumaan kotiansa ja teki puutarhatöitä ! Näin ainakin huhut vahvasti kertovat. Tuo olikin miehen ainoa mestaruuspytty jonka hän peliurallaan saavutti.

 

Alan pelasi vielä neljännen kauden Roversin riveissä (1995/1996). Meno oli taas todella hurjaa hän teki 48 pelissä (taas kerran) käsittämättömästi 37 maalia (Valioliigassa 41 pelii ja 35 maalia). Mies teki peräti viisi ! hattutemppua tuolla kaudella. Samaiseen hattutemppuiluun olivat aiemmin pysyneet vain John Southworth's (1890-1891) sekä Andy McEvoy's (1963-1964). Viimeisin peli hänellä oli Roversin paidassa kun vastassa oli Wimbledon (nykyisin Milton Keynes Dons), peli pelattiin 17.4.1996

 

Rovers uran aikana Alan Shearer pelasi 171 peliä ja teki niissä 130 maalia. Valioliigassa lukemat olivat 138 peliä ja 112 maalia, joka on aivan käsittämätön saavutus. Kaikkiaan mies teki yhdeksän kertaa pelissä kolme maalia.

 

Kesällä 1996 hän pelasi koti EM-kisoissa todella hyvin, Hän pelasi 5 peliä ja teki niissä myös 5 maalia ja voitti turnauksen maalikuninkuuden. Kärkiparina hääräsi Teddy Sheringham. Joukkueen matka päättyi semi-finaaleissa rankkarikisassa Saksaa vastaan. Hänet valittiin myös kyseisen turnauksen tähdistöjoukkueeseen, turnauksen päätteeksi.

 

Upeasti menneiden kisojen jälkeen oli toistamiseen Manchester United hänelle tehnyt tarjouksen mutta mies hylkäsi heidät toistamiseen. Siirto kuitenkin tapahtui sinne missä mies oli aina unelmoinut pelaavansa, elikkä kotikaupungin Newcastle United. Seura oli valmis pulittamaan aiemmin torjutusta omasta pojastaan huikeat £15m joka oli siirtosummien uusi maailmanennätys suuruusluokassaan. Tuolloin Newcastle valmensi Kevin Keegan joka oli ollut aina Shearerin suuri idoli pelikenttien puolella.

 

Valtavien paineet eivät vaikuttaneet Alanin otteisiin vaan hän nakutti kaudella 1996/1997 heti alkajaisiksi mustavalkoraitapaidoille 40 pelissä 28 maalia (Valioliigassa 31 peliä ja 25 maalia), jälleen kauden päätteeksi hänet valittiin vuoden jalkapalloilijaksi.

 

Vaikkei pokaaleita enää Newcastlessa pelatessa tullutkaan oli hän vahvasti joukkueen kantavia voimia kun joukkue sijoittui mm. toiseksi Valioliigassa heti Manun kantapäillä, myös FA Cupin finaalit olivat ohjelmistossa -98 Arsenalia vastaan sekä -99 Manua vastaan mutta kumpikin päättyi Newcastlen tappioon.

 

Kaudella 2004/2005 mies rikkoi Jackie Milburnin 49-vuotta kestäneen ennätyksen (200 maalia brittein kentillä) ja Shearer teki tuolloin 201:nen maalinsa. Tuolloin Alanilla oli viisi peliä vähemmän pelattuna kuin Jackiella aikoinaan.

 

Maajoukeessa Alan pelasi vielä 1998 MM-kisoissa sekä 2000 EM-kisoissa (sekä niiden karsinnoissa yhteensä 35 peliä ja teki 20 maalia), esiintyen kyseisissä turnauksissa myös maansa kapteenina. Kesällä 2001 sai Alan kunnianosoiteksena upeista suorituksistaan pelikentillä OBE kunnianosoituksena.

 

Alan Shearer päätti peliuransa (lopullisesti loukkaantumiseen) luonnollisesti Newcastlen riveissä kauden 2005/2006 päätteeksi. Newcastlen riveissä mies tekaisi 404 pelissä hienosti 206 maalia (Valioliigassa 303 peliä ja 148 maalia raitapaitojen puolesta).

 

Koillisen harakkafanit odottavat jo malttamattomana jotta heidän sankarinsa alkaisi valmentajaksi ja luonnollisesti Castlen tuolloin. Mies itse kuitenkin ilmoitti että haluaa pari vuotta pitää vapaata kokonaan jalkapallosta kun peliura päättyi ja mies viettää ansaittua vapaa-aikaansa perheensä parissa.

 

Alan Shearin ura maalilukemina (ammatilaisena)...

 

Southampton : 158 peliä ja 43 maalia... Valioliigassa 118 peliä ja 23 maalia

Blackburn : 171 peliä ja 130 maalia... Valioliigassa 138 peliä ja 112 maalia

Newcastle : 404 peliä ja 206 maalia... Valioliigassa 202 peliä ja 148 maalia

Englanti : 63 peliä ja 30 maa

Kaikkiaan : 796 peliä ja 409 maalia

Share this post


Link to post
Share on other sites

Henning Berg

 

Nimi : Henning Berg

Syntymäaika ja -paikka : 1.syyskyy 1969, Eidsvoll

Kansallisuus : norjalainen

Pelipaikka : puolustaja

Maaotteluita : 100 peliä ja 9 maalia

Tuli Roversiin : tammikuu 1993 (£400,000 Lillestrom) sekä marraskuussa 2000 (£1.75m Manchester United lainan jälkeen)

Lähti Roversista : elokuu 1997 (£5m Manchester United) sekä elokuu 2003 (ilmaisella siirrolla Glasgow Rangersiin)

Seurat : Valerenga, Lilleström, Blackburn, Manchester United, Blackburn, Rangers

 

 

Henning Berg tuli melkoisen tuntemattomana nimenä 1993 Englannin Valioliigaan kun Rovers hänet norjasta hankki. Mutta lähtiessään hän ei ollut enää aivan yhtä tuntematon nimi vaan oli haalinut itselleen useammankin mm. Valioliigan mestaruuden.

 

Brittein saarilla mies opittiin tuntemaan erityisesti topparin pelipaikalla pelaavana puolustajana mutta uransa hän aloitti usein nousevana laitapakkina/linkkinä norjassa pelatessaan. Ensi esiintymisen hän teki Valerengan riveissä vuonna 1988, hyvin pian tuon jälkeen hän debytoi myös Norjan alle 21-vuotiaiden maajoukkueessa.

 

Valerengassa neljä vuotta pelattuaan hän siirtyi Lillestörmin joukkueeseen tammikuussa 1992, samaisena vuotena hän teki myös debyyttinsä Norjan A-maajoukkueen riveissä. Lilleströmissä hän ei kuitenkaan kerinnyt viettämään kuin yhden kauen kun Kenny Dalglish nappasi hänet Blackburn Roversin riveihin tammikuussa 1993, siirtosumma oli £400,000k.

 

Aika Roversissa alkoi heti hyvin ja Henning vakiinnutti itselleen pelipaikan topparina ja joukkue nousi aina mestaruuteen asti kaudella 1994/1995. Mestaruuden jälkeen mies vielä pelaili kaksi kautta kunnes oli siirto edessä David Mayn viitoittamaa tietä Manchester Unitediin, siirto tapahtui kesällä 1997 ja siirtosumam oli £5m.

 

Alku Punaisten Paholaisten riveissä ei kulkenut aivan toivotulla tavalla, miehellä oli vaikeuksia loukkaantumisten kanssa painiessa saada vakituista pelipaikkaa avauksesta. Kausi 1998/1999 oli taatusti miehelle unohtumaton kun nappasi yhdessä seuransa kanssa kuuluisan triplan mestaruudet niin Valioliigassa, FA-Cupissa kuin myös Mestareiden Liigassa...

 

...samalla hänestä tuli ensimmäinen pelaaja Valioliigassa joka oli voittanut mestaruuden kahden eri seuran riveissä. Mestaruus tuli myös seuraavalla kaudella Manchester Unitedin riveissä.

 

Todella yllättäen mies päätti palasi kuitenkin Roversiin kesällä 2000 tehden kolmen kuukauden lainasopimuksen. Hän vakiitti Graeme Sounessin ja ansaitsi itselleen uuden sopimuksen (siirtosumma £1.75m) ja oli tärkeä palanen kun seura nousisi takaisin Valioliigaan seuraavalla kaudella.

 

Kaudella 2001/2002 oli Henning Berg joukkueen kapteenina kun Blackburn voitti Worthington Cupin vuonna 2002. Kauden suuri kohokohta oli kun nousijajoukkueelta upeasti voitti Liigacupin sekä säilytti kevyesti sarjapaikkansa päättyen lopulta sijalle 10 Valioliigassa ja pistäen seuraavalla kaudella vieläkin paremmaksi 6. sijallaan.

 

Kesällä 2003 oli siirto edessä kohti skotlantia ja Glasgown joukkueista valinta osui Rangersiin. Siellä hän pelasi yhden kauden ajan (2003/2004) ja seura sijoittui paikalliskilpailijansa (Celtic) jälkeen toiseksi, hän oli myös mukana menossa seuran Mestareiden Liigan peleissä.

 

Maajoukkueessa toppari pelasi 100. pelinsä vuonna 2004 ja vastassa oli Wales (jotta tuo upea lukema saatiin täyteen). Arvoturnauksissa hän edusti norjaa MM-kisoissa vuosina 1994 ja 1998 sekä EM-kisoissa 2000 joihin lopetti maajoukkueuransa.

 

Miehen peluran päätyttyä hän on toiminut mm. Norjan television kommentaattorina jalkapallo otteluissa (arvokisat).

 

Vuonna 2005 hän ryhtyi manageriksi ja hänet nimitettiin FC Lyn Oslo seuran uudeksi päävalmentajaksi. Olisiko miehestä vielä jonain päivänä kenties sinivalkoistenkin manageriksi ?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eipä taida mennä tällä hetkellä Barry Fergusonilla kovin lujaa. Aikoinaanhan mies häippäs koti-ikävää potien takaisin nummille kun oli ensin hetkisen kerinnyt Roversin kapteenina olemaan. Tosin meno ei tuolloin kovin kummoista joukkueella ollut, joten oli taatusti helppo lähteä luikkimaan takaisin parin kuukauden jälkeen takaisin kotiin Roversin kinkkiseltä kapteeninpalilta.

 

Tuosta lähtikin kierre Flitcroft (loppuaikana), Ferguson, Todd olleet kapteenina ja kerta toisensa jälkeen on mennyt kapteenilla hommat hieman mönkään, ei mm. ole kunnolla mahtunut pelaamaan jne... tälläkään hetkellä Roversilla ei oikein selkeää kapteenia ole vaan nauha on enempikin kiertänyt kenellä sattuu... tämän alkukauden Lucas Neillin hihassa joka on ilmoittanut vähemmän yllättäen halunsa lähteä. Varmaan kantsii tuo nauha aina antaa sellaiselle pelaajalle tästä eteenpäin kenestä halutaan päästä pikaisesti eroon :icon_lol:

 

http://news.bbc.co.uk/sport2/hi/football/teams/r/rangers/6223023.stm

 

...tosin jäi siinä mielessä legendaksi että sai Sotonia vastaan kaksi keltaista korttia mutta pelasi pelin kuitenkin loppuun asti kun mies unohdettiin ajaa kentältä. Moni kehuu jätkää lahjakkaaksi mutta pää ei ilmeisesti kestänyt kuitenkaan testata itseään todella tiukoissa paikoissa vaan tutussa ja turvallisessa Rangersissa, tosin sen kasvatti ja lojaalisuus omaa rakastaan kohtaan toki kunnioitettavaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tugay JATKAA VIELÄ...

 

Ei vielä kuitenkaan ex-pelaaja nimittäin peliura jatkuu vielä ! mutta tässä hieman tietoa miehen peliuran varrelta, päivitellään sitä mukaa kun tarvetta ilemenee...

 

 

Nimi : Tugay Kerimoglu

Sytynyt : 24.8.1970, Trabzon

Kansallisuus : Turkkilainen

Pelipaikka : Keskikenttä

Maajoukkueessa : 92 ottelua, 2 maalia. Pelasi vuosina 1990-2003

Tuli Roversiin : kesällä 2001

Aiemmat seurat : Galatasaray, Glasgow Rangers, Blackburn (nykyinen)

 

 

Tuskinpa arvasti Tugay Blackburniin saapuessaan millaiseen suosioon mies tulisi fanien keskuudessa aikanaan nousemaan.

 

Turkkilainen lahjakkuus aloitti nuorena uransa Galatasarayn juniorijoukkueessa kaudella ja teki ensiesiintymisensä edutuksessa kaudella 1989-1990.

 

Menestystä tuli seuralla kovasti 1990-luvulla ja samalla myös Tugaylle, nuorena poikana hän alkoi myös olemaan vakiokasvi Turkin maajoukkueessa. Kaudella 1992/1993 hänestä tuli seuransa kapteeni, kaikkion aikojen nuorin kapteeni Galatasarayn historiassa !

 

Galatasarayn riveissä keskikentän maestro voitti Mestaruuden vuonna 1993, 1994, 1997, 1997, 1998 sekä 1999. Turkin Cupin (Fortis Cup) mestaruudet mies pokkasi itselleen vuosina 1991, 1993, 1996 ja 1999. Eurokentillä hänelle kertyi hienosti 52 peliä seuran puolesta. Turkin liigassa pelejä kertyi lähemmäs 290 ja maaleja niissä 43 kappaletta.

 

Tugay siirtyi skotlantiin Glasgow Rangersiin loppuvuodesta 1999, joka oli melkoinen yllätyssiirto. Uudessa seurassa tuli heti menestystä ja kauden 1999/2000 päätteeksi seura nappasi itselleen mestaruuden niin Liigassa kuin Cupissa.

 

Kesällä 2000 oli edessä EM-kisat. Mies ehti esiintyä kentällä edukseen mutta suivaantui eräästä vaihtokomennuksesta ja hänet lähetettiin kesken kisojen kotiin.

 

Seuraavalla kaudella 2000/2001 Tugay voitti Rangersin riveissä Skotlannin Cupin. Samaisen kauden päätteeksi oli Blackburn Rovers managerinaan Graeme Souness noussut takaisin Valioliigaan. Seurat pääsivät yhteisymmärykseen pelaajan siirtymisestä sekä £1.3m siirtokorvauksesta. Samalla seuraan saapui myöskin Galatasaräystä (Sounessille tuttu, kuten oli myös Tugay 1990-luvulta Turkista) Brad Friedel ilmaisella siirrolla Liverpooliin suunnalta... kaksikko jotka tulisivat pelaamaan itsensä hienolla tavalla Rovers fanien muistoihin ja sydämiin.

 

Tugayn ensimmäinen kausi Roversin riveissä oli 2001/2002 ja debyyttipelissä vastassa oli Southampton. Maalitilinsä maestro avasti myöhemmin Blackburnin murjottua West Hamin maanrakoon lukemin 7-1 Valioliigassa. Kauden päätteeksi Tygay kuten koko Roversin joukkue kannatteli Liigacupin voittopyttyä (Worthington Cup) juhlinnan kera, keväällä 2002.

 

Kesällä 2002 oli edessä MM-kisat (Japani/Etelä-Korea akselilla). Hän oli osa joukkuetta joka otti upeasti Turkille kyseisistä kisoista pronssiset MM-mitalit. Moni oletti mies olisi lopettanut noihin kisoihin maajoukkueessa pelaamisen, olihan pelaaja itse hieman tuohon suuntaan vinkannut. Hän kuitenkin vielä jatkoi vuoden maajoukkueen mukana mutta seuraavien kisoihin 2004 matka tyssäsi aivan loppusuoralla play-off peleissä (2003) kun Latvia meni Turkin kustannuksella kesän 2004 EM-kisoihin. Tuohon mennessä hän oli pelannut vuosina 1990-2003 maajoukkueessa 92 kertaa (tosin tämä tarina tulee saamaan vielä yllättävän käänteen vuosia myöhemmin).

 

Seurajoukkueessa kausei 2003/2004 meni turkkilaisen kannalta kuitenkin paremmissa merkeissä. Hänet valittiin mm. kauden parhaimmaksi Rovers pelaajaksi fanien äänestyksessä.

 

Kesällä 2004 Tugay oli onnettomuudessa (polkupyörä) joka ei kuitenakaan onneksi aiheuttanut suuria ongelmia seuraavan kauden (2004/2005) alkajaisiksi. Mies oli taas elementissään... hän pystyy jakelemaan niin lyhyitä kuin pitkiä syöttöjä ja rytmittämään sillä mainiosti pelin tempoa. Hän pystyy myös taklaamaan vastustajaa tarvittaessa ja estämään heidän pelinrakenteluaan. Silmää löytyy myös ajoittaisille upeille maaleille jotka menevät kauden upeimpien maalien joukkoon kerta toisensa jälkeen, pallon ja nappisten kohdilleen osuessa.

 

Kaudella 2005/2006 moni jo epäili onko miehestä vielä vanhoilla päivillään pelimieheksi. Hän ei pelannut aivan yhtä paljoa kuin aiempina kausina kun Savage ja Reid veivät häneltä peliaikaa mutta tärkeässä roolissa kuienkin oli joukkueen mukana kun seura upeasti kuudennen sijan Valioliigassa itselleen nappasi.

 

Kesällä 2006 oli jo homma katkolla mutta Mark Hughes luotti että turkkilaisella on vielä pelinälkä tallella ja antoi vuoden jatkon hänelle seurassa. Mies onkin alkukaudella 2006/2007 erinäisten loukkaantumisten takia saanut todella runsaasti peliaikaa ja vähintäänkin täyttänyt kaikkien odotukset ja pelannut todella mainiosti, jopa niin että Sparky on antamassa vielä kerran miehelle vuoden jatkoa.

 

Vuoden 2007 alkajaisiksi tuli 36-vuotiaalle keskikenttämaestrolle todella yllättävä kutsu takaisin auttamaan Turkin maajoukkuetta vuoden 2008 EM-karsinnoissa.

 

Tarina jatkuu pelikentillä, tästä turkkilaisesta tullaan vielä taatusti useamman vuoden ajan vielä kuulemaan, niin seura- kuin maajoukkuetasolla !

Share this post


Link to post
Share on other sites

Stig Inge Bjornebye

 

21.6.2007

 

Nimi : Stig Inge Bjørnebye

Syntynyt : 11.12.1969 Elverum

Kansallisuus : norjalainen

Pelipaikka : vasen laitapakki

Maaotteluita : 75 Norja, 1 maali

Tuli Roversiin : 2000 (Liverpoolista)

Lähti Roversista : 2002 (lopetti pelaamisen / alkoi valmentamaan)

Seurat pelaajana : Strømmen, Kongsvinger, Rosenborg, Liverpool, Brøndby (Loan), Blackburn

Seurat valmentajana : Norjan A-maajoukkueen apuvalmentaja, I.K. Start (päävalmentaja)

 

 

Stig Inge Bjørnebye oli yksi niistä pelaajista jotka auttoivat norjalaisia pääsemään enemmissäkin määrin Englannin Valioliigaan siellä omalla menestymisellään pohjaa luoden.

 

Roverssa hän pelasi 56 peliä ja teku yhden maalin ja voitti Liigacupin kaudelle 2001/2002.

 

Uransa mies aloitti Strømmen nimisessä seurassa vuonna 1988, josta eteni muutamassa vuodessa norjalaisjätti Rosenborgin riveihin, josta taasen Pool hänet riveihinsä pomi. Brittein saarten ”valloituksen” mies aloitti vuonna 1992 Liverpoolissa Graeme Sounessin alaisuudessa.

 

Tosin homma ei aivan toivulla tavalla edennyt ja Stig heittikin lainakeikkaa vuonna 1994 takaisin kotimaahansa. Sieltä norjalainen palasi Poolin riveihin ja kohtuullisista peliotteista huolimatta ei kuitenkaan vakiopaikkaa Roy Evansin eikä Gerard Houllierin alaisuudessa tullut ja vuonna 2000 hän siirtyi lainapestille Tanskaan.

 

Tosin Tanskassa pyörähtäminen oli todella nopeaa kun miehen ex-manageri Graeme Souness tällä kertaa Blackburnin peräsimessä ollessaan halusi hänet taas joukkueeseensa.

 

Roversissa ollessaan hän nappasikin vasemman laitapakin tontin itselleen, tuolla paikalle ei ollut sittemmin Graeme Le Sauxin lähdön (1996) oikein ketään ollutkaan. Kun Stig päätti pelaajauransa (2002) meni taas vuosia ja useita yrittäjiä ennen kuin hänelle on sopiva korvaaja löydetty, tuolla tontilla on sittemmin koettanut onneaan mm. Vratislav Gresko, Jay McEveley, Michael Gray, Lucas Neill ja uusimpana yrittänäjä Stephen Warnock (vuonna 2007).

 

Managerin uransa / palaajauran päätyttyä hän aloitti Norjan maajoukkueen apuvalmentajana ja samalla hoiteli scoutin hommia Graeme Sounesille. Vuonna 2006 hän lähti maajoukkueesta ja otti valmennetavakseen I.K. Start nimisen seuran. Heti ensimmäisellä kaudella hän luotsasi seuransa kuudenneksi sarjassa ja semifinaaleihin Cupissa. Saas nähdä mihin mies vielä valmennusurallaan yltääkään ?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Taitaa välillä vähän kiehahdella tuolla Jaylla välillä päässä hieman ylitse. Roversissakin miehen "muistettavimmaksi urotyöksi" taisi suunnilleen jäädä sen kun joku vastustaja roikkui selässä kun mies suojasi palloa niin kääntyi ja taisi monottaa kunnolla vastustajaa, oisko ollut joku Norwichin pelaaja ?

 

Striker Jay Bothroyd could be heading for the Wolves exit after flicking a V-sign at boss Mick McCarthy as he celebrated a goal in Saturday's friendly defeat by Reading. (Mail)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Taisipa Sparky aikamoisen mainiosti ajoittaa tuon Robbie Savagen myynnin jotta miehestä vielä kelpo hintakin saatiin "kiristettyä" omaan rahakirstuun.

 

Otteet ovat ilmeisesti olleet todella vaisuja Derbyssä ja todella kaukana niistä ajoista mitä vaikkapa parhaimmillaan Roversissa esitti, viime aikojen useat ja varsin pahatkin loukkaantumiset tainneet viedä lopullisen terän jätkän otteista myös siellä asenne puolella kans ?

 

http://www.goal.com/en/Articolo.aspx?ContenutoId=602029

 

Palaileekohan kenties kotikonnuilleen kesällä päättämään uransa kun yhteen aikaan tuntui siitäkin unelmoivan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sunday April 20, 2008

Where are they now?

Craig Short

http://football.guardian.co.uk/News_Story/0,,2275155,00.html?gusrc=rss&feed=5

 

Posted Image

 

Aged 19 when he joined non-League Pickering with brother Chris, Craig was a late starter. But it didn't take the pair long to progress. They reached the top flight four years later, following manager Neil Warnock from Scunthorpe to Notts County and winning back-to-back promotions to reach the old First Division in 1991. With Chris hampered by injury, Craig struck out on his own, spending three seasons at Derby and another three at Everton, before a £1.7m move to Blackburn at the age of 31. He then rejoined Warnock at Sheffield United in 2005 and, after yet another successful promotion campaign, was talked out of retirement for one last crack at the big time. But after injuring himself before the first game of the season he didn't make a Premiership appearance all year, and finally retired aged 38.

 

Today he co-owns a business teaching sailing on Lake Windermere and also helps to deliver new boats to their owners. Outrunsailing.co.uk

 

So you retired once and were tempted out of it. Any chance of it happening again?

 

No. I'm happy sailing, thanks. I shouldn't really have been tempted back last time, either - I wish I'd stuck to my guns. It would have been great to finish on a promotion, but I had a real affinity with Neil Warnock. That summer I was sitting on a boat and he called, asked me back, and because of the Premier League I said yes. I wanted to play at the Emirates Stadium, because I'd never played there - but I pulled my thigh on the Friday before the season and that was it. So my career finished on a relegation.

 

When did you start sailing?

 

I did it a bit when I was a child. My mum sailed on a boat in Whitby and it frightened me to death. Then, when I was playing for Everton, I lived in Southport and there was a little sailing lake - I had a couple of lessons there and really enjoyed it. So, whenever I was on the team coach I would sit there with my sailing magazines, or books about people who had sailed around the world.

 

When did it really take off?

 

At Blackburn: the training ground's only a 50-minute drive from the Lake District, so one day I finished training, drove up to Windermere, walked into an office and thought: 'Right, I'm gonna treat myself.' I thought I'd get laughed at, because I hadn't done much at all, but they sorted me out with my first boat. I really, really enjoyed it and knew that when I finished football it was something I wanted to do. After that I'd spend afternoons after training at the lake, then sleep on the boat and drive back the next day. It became a bit of an obsession.

 

So what does the business involve?

 

It's mostly corporate stuff. We teach them the ropes in the morning, then let them race in the afternoon, but we also do Royal Yachting Association training. As well as that I crew on delivery trips, taking boats to their new owners. I did one recently from Sweden to England, and that really interests me.

 

Are your customers surprised to see you when you turn up with their boat?

 

It doesn't do you any favours, being an ex-pro, because they don't know what to expect. A lot of footballers just want to talk about football all the time, but I'd rather talk about sailing. After playing for 20 years you lose a bit of that interest.

 

How good are you at sailing now?

 

I'm learning all the time. One night on the way back from Sweden we were hit by a storm and that freaked me out. I just thought that was it. Once you get through something like that, though, it's great. The next step for me is racing, but that's completely different.

 

Do you miss football's competitiveness?

 

I found football very pressurised, but yes, you need something to replace that feeling you get after winning, that big competitive edge in your life. But it's not just about that - it's a completely different world. I sailed the Atlantic in November and that was something I'd always dreamed of doing. I saw minke whales, caught marlin - it was the most incredible experience of my life. I had quite a cosseted life as a footballer and it's something so far removed from that.

 

What about your brother Chris - does he show any interest?

 

When he finished playing through injury he just packed his bags and travelled the world. He's a fitness coach and masseur at Derby now, but he does want to come and sail as well. If he gets a chance to get out of football I think we'd probably do that. I'd love to sail with him across the Pacific.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Erään varsin pidetyn hemmon mietteitä siitä minne matka vei sen valitettavan onnettomuuden jälkeen mikä hänen kesälomallaan Roomassa jokunen vuosi sitten sattui ja vaikutti aika oleellisesti koko uraan jalkapalloilija ja tietysti myös Roversin pelaajana...

 

 

Matt Jansen - my life after Blackburn Rovers

6:10pm Friday 4th July 2008

By Gary York*»

 

BLACKBURN Rovers fans will always retain a great deal of affection for one-time striking sensation Matt Jansen.

 

But while many supporters would love to see the baby-faced assassin pull on the Rovers jersey one more time, the likelihood is that Jansen won’t cross that white line again.

 

In an exclusive interview with the Lancashire Telegraph, the 30-year-old didn’t go as far as announce his retirement from the game for good.

 

However, as time ticks away, Jansen is certainly in no rush to strap on his boots again.

 

He is enjoying more time with his ever-expanding family – as he awaits the birth of his second child in September – and is occupied by various business interests.

 

“Life’s pretty hectic at the moment,” said Jansen. “I’m doing bits of property, and I’m also learning currency trading.

 

“I’m getting to know more and more about it on a course, and it’s something I’m really getting stuck into.

 

“I’m still keeping myself fit. I’m enjoying spending time with my family. I’ve got another one on the way, so I’ll have my work cut out then!”

 

With plenty of commitments keeping him busy, there is little thought of a return to football.

 

Jansen’s exit from the professional game two summers ago came just six months after ending his love affair at Rovers.

 

The Carlisle-born striker became an instant hit at Ewood Park after joining Blackburn from Crystal Palace in a £4.1m deal in January 1999.

 

He was the star of the Rovers team that clinched promotion to the Premier League in 2001, scoring 24 goals as the club finished behind Division One champions Fulham.

 

Jansen continued in similar fashion the following campaign as Rovers finished 10th and hoisted the Worthington Cup.

 

His form led to an England call-up, but he missed out on the 2002 World Cup when manager Sven Goran Eriksson took defender Martin Keown to Japan instead.

 

Tragedy then struck for Jansen when he suffered serious head injuries following a motorbike accident in the summer of 2002 while holidaying in Rome.

 

It took him months to recover from those injuries and, despite several comebacks, could not regain the form that made him one of the Premier League’s feared strikers.

 

At the time, he claimed to have been driven to the brink of depression and, after failing to find his way back into the Rovers line-up under Mark Hughes, asked to be freed from the club.

 

After failing to resurrect his career with Bolton and in America’s Major League Soccer, Jansen seemingly – and sadly – wandered off the footballing radar altogther.

 

Lacking – by his own admission – the required motivation to step back into the sport, it could well be that Jansen has played his last competitive game.

 

“I’ve got options but, at the moment, there are no immediate plans to get back into football,” said the former England U21 international.

 

“Everybody pretty much knows my history. I just didn’t feel comfortable not being as good as I was.

 

“I signed a contract with Bolton and they offered me another one.

 

“But I thought I wasn’t doing myself justice, so I ended up opting out and having some time away.

 

“You need the desire and the hunger to succeed, whereas I was getting up in the morning and not enjoying going to work.

 

“With a break – however long – I might get that hunger back and have itchy feet again, so who knows.

 

“That’s why I’m keeping myself reasonably fit. I know I can’t leave it too long, but we’ll see what happens.

 

“At the moment, I’m enjoying time with my family. Bringing up kids is a lot harder work than you think – and so is getting nagged by the wife!”

 

Despite that, Jansen admits he misses some aspects of life as a professional footballer, most notably the limelight he so often enjoyed after scoring for Rovers.

 

He added: “I do miss that feeling after a game when I’ve perhaps played well and scored a goal. That’s the best feeling.

 

“Believe it or not, I also miss the training too, and the banter with the lads.

 

“But, as I say, it’s a case of me really needing to be hungry and desperate to play like I used to.

 

“I enjoy watching football – and I try watching Rovers as much as I can.

 

“And I always try to catch up with the lads now and again.

 

“It’s difficult keeping in touch, but I still speak to Garry Flitcroft, David Dunn and Brad Friedel.”

 

Jansen believes that any future role in football is likely to be in a coaching capacity.

 

He already holds an FA Preliminary Coaching Badge and, in time, may look at taking the next step up the ladder.

 

Jansen said: “I have looked into the coaching side of things.

 

“I’ve got my preliminary badge already which I completed when I was younger.

 

“I have that interest in me as well, and I probably will get into it, because you’ve always got it then.

 

“But I’m only 30 – so I just don’t know.”

 

 

Tuossapa hieman tietoa noin muuten Jansenista...

http://en.wikipedia.org/wiki/Matt_Jansen

 

Posted Image

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eipä tämä Maradona jr. (elikkäs Diego Armandon poika) nyt sinänsä mikään ex-pelaaja ole. Kävi trialilla aikoinaan mutta ei saanut sopimusta...

 

...nykyään ilmeisesti siirtynyt rantafutista (Beach Soccer -> mikä lie virallinen nimi ?) pelailemaan joten ilmeisesti jättänyt viheriöt kokonaan taakseensa melkoisen nuorella iällä.

 

http://en.wikipedia.org/wiki/Diego_Sinagra

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kenny Dalglish heittää keikkatyön....

 

Dalglish is back in manager’s hotseat

1:45pm Tuesday 22nd July 2008

 

Former Blackburn Rovers boss Kenny Dalglish will take charge of the Rest of the World side that faces an England select for Soccer Aid 2008 at Wembley on September 7.

 

His side includes Burnley fan Alastair Campbell, Patrick Kielty, Westlife’s Nicky Byrne, Brian Lara, Jesse Metcalfe and Peter Schmeichel.

 

England include Jamie Redknapp and Rovers legend Alan Shearer as well as East Lancashire rugby player Kyran Bracken and Ben Shephard.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Matt Jansen treenaileepi taas Roversin kanssa, varsin mukava uutinen :smile: vaikkei miehestä nyt taida enää välttämättä pelaamaan olla, vaikka ilmeisesti yritystä vielä on ! mutta noin ylipäätään varsin mainio juttu kävipä tuossa miten päin vain.

 

 

Jansen's back at Blackburn Rovers

6:00pm Saturday 8th November 2008

By Andy Cryer

 

MATT Jansen has been handed the chance by former club Blackburn Rovers to rebuild his injury-torn career - almost three years since playing his last competitive game.

 

The ex-Rovers favourite has resumed training at Ewood Park in a bid to have one last shot at extending a once-promising career that looked doomed to failure after a near-fatal motorbike crash in 2002.

 

Jansen was regarded as one of football’s bright young stars at the turn of this century when his sparkling Rovers form earned him an England call-up.

 

A stomach injury cost him his place at the 2002 World Cup, and that summer a crash in Italy saw him spend four days in a coma with serious head injuries, something he has never fully recovered from.

 

The former Carlisle and Crystal Palace man toiled away in the seasons after in the hope of redisovering his former glories but, after failed spells at Rovers, Coventry and Bolton, Jansen’s career looked over back in 2006.

 

Now back in training in Lancashire, the 31-year-old is making a final attempt to see if he has a future in the game, with his former Rovers employers more than happy to offer a helping hand.

 

Jansen has returned to Rovers on an informal basis in a “relaxed arrangement” with the club, but in an ideal scenario, the striker can refind the form that would make him a valuable asset to Paul Ince’s squad.

 

Rovers chairman John Williams though insisted there have been deadlines set, no deals agreed or no pressure put on the player, claiming Jansen’s return is a very casual thing aimed at helping a former Rovers favourite.

 

Williams said: “Matt is training at the club but it is a very casual arrangement. He wants to see if he is capable of making another go it and we are delighted to help him.”

 

Jansen started his career at Carlisle back in 1995, before signing for Crystal Palace three years later for £1million.

 

A starring role at Selhurst Park earned him his Premier League chance, in a £4.1m switch to Rovers at the start of 1999, and he made an immediate impact with a debut goal against Spurs.

 

Jansen cemented his place in Rovers’ fans hearts with some memorable performances to help them back into the top-flight in 2000/2001, finishing as the league’s second top scorer.

 

He continued in a similar vein the following season, scoring the opener in Rovers’ 2-1 League Cup final win over Tottenham, and earned his first international call-up for a clash with Paraguay in April 2002.

 

Injury ended his England dreams and, following his horrific motorcyle smash in the summer of 2002, Jansen’s career started to go backwards.

 

After visiting a sports psychologist in America to aid his recovery, Jansen signed a two-year pay as you play deal at Rovers in May 2005 but just a few months later he was released from his contract.

 

After a short spell at Bolton that included his last competitive game, a 1-0 defeat at Anfield in April 2006, Jansen’s career looked over after a failed trial in America with the New York Red Bulls.

 

Jansen has since been developing various business interests but, having never ruled out a return to the game, will be desperate to grab his ‘last chance’ with both hands.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hekin palloilevat vielä - tai ej

 

Moit!

 

Eilen osuin näppärästi aiheeseen liittyen silmään Nick Barnby - Hull

tietty ei ihan tämän osaston alaa, koska pelaakin ylimmällä sarjatasolla

mutta sitä ajatellen, että on vuosia tätä ennen ollut pimennossa.

Samaan kastiin myös Dwight Yorke – Sunderland, vaikka ikää onkin.

 

Valleyn laaksossa pelaileviako: Matt Holland ja Keith Gillespie ??

vai voiko näitäkään laskea mukaan, kun sentäs champparissa ovat!

 

Yhden "kummajaisen" näin Cupin matsissa, kun Darren Anderton kirmas

Bournemouthin riveissä!

 

Toista kummajaista en ole nähnyt sitten "viime näkemän" Robbie Fowler

onko enää peloite missään edes kenttähoitajillekaan...

 

Nuorukainen Harry Kewell kaiketi turkissa

Lee Harper(lieneekö ainoa Arsun pelaaja, joka ei ole hävinnyt yhtään matsia?)

saattas vartioida vielä Kettering Townin verkkoja

ja samaa tekee Chris Day Stevenage Borough'ssa

Ian CoxMaidstone U

Andrew Coletais just heittää nappikset santaan!!

,,,

ja ja ja... onhan näitä ja mukavasti tulee eteenkin eritoten

Urheilukanavan FACup-matsien näyttämisen yhteydessä!!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Moit!

 

Eilen osuin näppärästi aiheeseen liittyen silmään Nick Barnby - Hull

tietty ei ihan tämän osaston alaa, koska pelaakin ylimmällä sarjatasolla

mutta sitä ajatellen, että on vuosia tätä ennen ollut pimennossa.

Samaan kastiin myös Dwight Yorke – Sunderland, vaikka ikää onkin.

 

Valleyn laaksossa pelaileviako: Matt Holland ja Keith Gillespie ??

vai voiko näitäkään laskea mukaan, kun sentäs champparissa ovat!

 

Yhden "kummajaisen" näin Cupin matsissa, kun Darren Anderton kirmas

Bournemouthin riveissä!

 

Toista kummajaista en ole nähnyt sitten "viime näkemän" Robbie Fowler

onko enää peloite missään edes kenttähoitajillekaan...

 

Nuorukainen Harry Kewell kaiketi turkissa

Lee Harper(lieneekö ainoa Arsun pelaaja, joka ei ole hävinnyt yhtään matsia?)

saattas vartioida vielä Kettering Townin verkkoja

ja samaa tekee Chris Day Stevenage Borough'ssa

Ian CoxMaidstone U

Andrew Coletais just heittää nappikset santaan!!

,,,

ja ja ja... onhan näitä ja mukavasti tulee eteenkin eritoten

Urheilukanavan FACup-matsien näyttämisen yhteydessä!!!

No osalla noista pelaajista ei kyllä ole mitään tekemistä Roversin kanssa, kuin korkeintaan joskus vastustajien rivistössä piipahtanut.

 

Jos vielä kerrot kaudet milloin seuraavat pelaajat ovat Blackburnia edustaneet ???

Nick Barmby

Matt Holland

Darren Anderton

Harry Kewell

Lee Harper

Chris Day

Ian Cox

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kun "savolainen" puhuu - vastuu kuuntelijalla

 

Ildas -hik :drunk: -hik -ta., ¤%%/(=?`^Ä"#^!"*¤Ä"*&Ä7,...,

 

kai toi ottssszikko jo kerttoo :wallbang: et ajatuksed ja sanattomat menee-meni sekaisin

ja ymmärryts hybpäs noin yleuiselle tasolle - woit viidalis, kuga mun sormeit

oikeees ohjaa minä vaiz pyhä shampanjoo - vai onx se se shampuu :drunk1: mitä Jone

tai shen tukkakavereiditleidit käytääää, no diedä sitä muut -hik on hjyvääää

siis boddington ja ruslanka shampuu shampooooo, shampuuu... HÖ!

 

ja ny baanalle päräyttåååöööö firet himmeliin - hik

olen puhuunu tai no joo en viel kaikkkehe mut ny vähä wäsyttääääh,

taija otta ekasss ihan pikkunokkikssssss..........

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heoll heräsis - piip - siis .. no joop

 

No osalla noista pelaajista ei kyllä ole mitään tekemistä Roversin kanssa, kuin korkeintaan joskus vastustajien rivistössä piipahtanut.

 

ei ehk roverS-ii mut ROOOOOOVERiii muistan tai aianki muistelen kun sain ajaa

- kiwa kantsiikiin antaa "not a car-accidenttaali" auto lainaxxxx -hah-hah

rover P4 - hoenytä - honeytä laalas viluisti ååboses ja samalt tuntus silloin

pers aidos nahhkases kii ja 2 vai 3litrosen vai 3.5L mylly hyrrädee et tuski kuulus

siin sais roverS kyytii - 55 timmee hourissa iahnku jokus wanha engleish muuvis

ja veikkaan äklist et noin mun pelikundit teki teille samaa alwariinsa - hik...

Share this post


Link to post
Share on other sites

EDIT tämä siis oli umpiselvänä vastauksena pariin edelliseen umpiepäselvään viestiin, jotka tuosta välistä näköjään poistettu on.

 

Ainiin viime kaudella meni paremmin kun Bentley oli viel ei tarvinnut Roversin ruppanalla kuuhun yrittää putputella...

 

...nykyään Bentleyn rinnalla pääkaupungin valoissa putputtaa venäläinen laatuauto Mosse merkiltään :smile:

 

Jep Männikön veljekset Roope ja Taneli oli kans kovia veikkoja. Toinen oli toppari ja toinen oisko ollut hyökkäävä keskikenttä. Roope sit lähti ruottiin palloilemaan ja Tanelista ei hajuakaan, jos joku vois kertoa niin mielellään kuulis mitä jätkälle nykypäivinä kuuluu. Kaksikko joskus ennen muinoin oli JJK:n ”kantavia” voimia kakkosdivarissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Graeme LeSaux päättänyt näköjään lähteä pyörähtelemään jäälle :D

 

Former Blackburn Rovers star confirmed for Dancing On Ice show

8:28pm Tuesday 6th January 2009

By David Watkinson »

 

FORMER Blackburn Rovers full-back Graeme Le Saux has been named as one of this year's Dancing On Ice contestants.

 

He's joined in the line-up for the ITV1 show by two Lancastrian singers - Liberty X's Jessica Taylor, from Penwortham, and Blackpool-born Coleen Nolan.

 

Many of the stars of the show will be trained at Blackburn’s Ice Arena, where one of the show’s judges Karen Barber runs the Blackburn Skating School.

 

In preparation for his ice debut, Graeme said he has been watching comedy DVDs rather than clips from the previous series of the popular show.

 

The left-back in Rovers’ title-winning team in 1995 said he has been watching the comedy film Blades of Glory, which stars Will Ferrell.

 

He said: “I watch Blades of Glory once a week.

 

“It’s part of my training. I’d like to lean towards the Will Ferrell role, but I don’t think I could carry it off.”

 

He said that he has already had a trip to casualty after a nasty fall: “I split my mouth quite badly.

 

"To learn (how to ice skate) when you're a bit older is really hard.”

 

Graeme said that the thought of wearing the racy rink attire has left him “cringing with dread” but said he’s also got his eye on the threatening competition.

 

Also in the show are ex-EastEnders and Hollyoaks actor Gemma Bissix, TV presenter Jeremy Edwards, rugby star Ellery Hanley, investigative reporter Donal MacIntyre, presenter Melinda Messenger and singer Ray Quinn.

 

Dancing On Ice returns on Sunday, January 11, at 7pm on ITV1 with mentors Jane Torvill and Christopher Dean, along with presenters Phillip Scofield and Holly Willoughby.

 

Posted Image

Share this post


Link to post
Share on other sites

Matt Derbyshire sitten onnistui lainallaan noin muutoinkin varsin tehokkaasti hääräämään kuin pelkästään tuossa Cupin finaalissa. Saas nähdä muuttuuko laina pysyväksi soppariksi.

 

Kreikassa uskomaton cup-finaali

julkaistu 03.05.2009 klo 00.45

 

Liigamestaruuden jo aiemmin varmistanut Olympiakos nujersi AEK Ateenan jalkapallon Kreikan cup-finaalissa uskomattomien vaiheiden jälkeen lauantai-iltana. Tilanne oli jatkoajan jälkeen 4-4, ja Olympiakos voitti rangaistuspotkukilpailun lopulta lukemin 15-14.

 

Ismael Blanco teki AEK:lle kaksi osumaa ensimmäisen kymmenen minuutin aikana, mutta Olympiakos puristi toisella puoliajalla tasoihin Matt Derbyshiren kahden maalin tahdittamana. Varsinainen peliaika päättyi 3-3.

 

Jatkoajalla molemmat joukkueet onnistuivat maalinteossa kertaalleen, joten ratkaisu venyi rangaistuspotkukilpailuun. Ratkaisevan maalin laukoi Olympiakosin maalivahti Antonis Nikopolidis, joka oli sitä ennen torjunut AEK-pelaajan yrityksen.

 

Kiihkeässä ottelussa jaettiin peräti kolme punaista korttia.

YLE-AP

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei helkatti, Tugay käy opiskelemassa Shittyssä valmentamisentaitoja. Jos tuo nyt paikkaansa pitää.

 

Tugay claims City move is agreed

by Adam Marshall , 02 June 2009

 

Turkish star Tugay has told the media in his homeland that he is linking up with Manchester City as a coach.

 

The classy midfielder bid Blackburn Rovers an emotional farewell at the end of the season but he is keen to remain in England and become involved in the coaching side of the game.

 

Since hanging up his boots at the age of 38, Tugay claims he is set to work with Mark Hughes again at The City of Manchester Stadium after playing under him at Ewood Park.

 

"I made an agreement with Manchester City and will work as a coach," he told NTV.

 

"To work there will be a huge step for me. When I feel strong enough, then I will begin to work as a technical director."

Share this post


Link to post
Share on other sites

Flitty näköjään napannut Jansenin suojatikseen :smile:

 

Jan's the man for Flitcroft

By Matt Lawton

June 16 2009

 

Leigh Genesis manager Garry Flitcroft has pulled off a huge coup in his squad building for the club's first campaign at UniBond League Division One North level with the signing of his former Blackburn Rovers team mate Matt Jansen.

 

31 year old Jansen (below) makes the move to the Leigh Sports Village Stadium, despite offers from several clubs further up the footballing ladder, but without the crucial opportunity for him to begin what he terms "a new chapter" in his football career, with the chance to take up a player-coach role with Genesis whilst obtaining his UEFA coaching badges.

 

The signing of Jansen is a huge statement of intent from Genesis boss Garry Filtcroft, who spoke of his great respect for his former Blackburn team mate and the huge boost it would give the "not only the supporters, but the whole town" as he looks to build a successful side that it is hoped will draw the crowds in to the Leigh Sports Village Stadium.

 

Jansen, currently based in the Cheshire village of Alderley Edge, only a short drive from Leigh, began his career with hometown club Carlisle United, turning down a chance to sign for Manchester United in favour of a £1million transfer to Crystal Palace in February 1998.

 

An impressive ten goals in twenty three league games for the relegated Eagles attracted the attention of Blackburn Rovers, who paid £4.1million for his services in January 1999.

 

Ater Rovers were relegated from the Premier League, Jansen played a huge part in their return to the top flight in 2000/2001, finishing as second top goalscorer in the league, behind only Fulham's Louis Saha, after scoring 23 goals.

 

Having been capped six times for England Under 21's, Jansen was a stomach illness away from representing the full England side, having to withdraw from the squad for a friendly with Paraguay in April 2002 after a season that saw him score the first goal in Rovers' 2-1 League Cup Final victory over Tottenham Hotspur at the Millennium Stadium.

 

Unfortunately, the summer of 2002 was one that would change Jansen's life, suffering an almost-fatal motorcycle accident in Rome that left Jansen in a coma for six days and a fight to regain full fitness. It is clearly an incident that still affects Jansen, and played a big part in his growing disillusionment with professional football as his bid to regain fitness took in a loan spell with Coventry City, and further appearances with Blackburn.

 

Jansen's seven year stay at Ewood Park came to an end in January 2006 when he joined neighbours Bolton Wanderers, where he made six appearances before being released in the summer of 2006.

 

Jansen spent the following years training with various clubs, spending a lengthy period with Bolton Wanderers, along with Carlisle and Huddersfield Town.

 

Most recently, Jansen teamed up again with former manager Sam Allardyce and again train with Blackburn, leading to a move to Blue Square Premier side Wrexham, for whom he scored one goal in three appearances towards the end of last season. Jansen the chance to remain with Dean Saunders' side, but instead chose a move to Leigh ahead of staying at the Racecourse Ground.

 

Leigh boss Flitcroft believes that the potential impact of Jansen's arrival is "immense", both on and off the field, while undoubtedly playing a huge part in attracting any further signings.

 

From Jansen's point of view, it is an opportunity to begin to enjoy playing football again, whilst also furthering his coaching ambitions, a sentiment echoed by the re-signing of goalkeeper Stephen Drench, who turned down offers from other clubs to stay with Genesis, such was his enjoyment of his five appearances for the club towards the end of last season.

 

Jansen is a player that, as far as Flitcroft is concerned, "still has the ability to play in the Football League" and as such represents a huge coup for the club, though Jansen insists he didn't take much persuading after viewing a set up that he believes is on a par with many Championship clubs, "if not better".

 

Although the full list of the club's pre-season fixtures has yet to be confirmed, one of Jansen's first chances to impress his new club comes against Bolton Wanderers at the Leigh Sports Village Stadium on Tuesday 21st July.

 

http://www.thefootballnetwork.net/main/s195/st145914.htm

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now

Sign in to follow this  

×