Jump to content
lfcsmith

Jalkapalloilullisia matkakertomuksia

Recommended Posts

Aloitan uuden palstan, jonne toivon muidenkin jalkapallomatkailijoiden tuovan tarinoitaan. Omasta Englannin matkastani tein tekstin Supporteriin, joten täällä kerron lyhyesti kokemuksista Barcelonassa joulukuun alussa.

 

Barcelonan matka ei ollut varsinaisesti jalkapallomatka, mutta kun reissulle sattui kaksi kotipeliä eli 3.12. La Liga -peli Espanyol - Sevilla ja 5.12. UCL-peli Barcelona - Werder Bremen, ei jalkapalloa tietenkään voinut jättää väliin.

 

Espanyolin otteluun tilasin lipun hyvissä ajoin internetistä, mutta Barcelona-matsiin tämä ei onnistunut. Pääsin kerran puhelinpalvelusta läpi, mutta paikalla ei ollut silloin ketään englannintaitoista. No eikähän Camp Noulta saa lipun, tuumin.

 

Saavuimme Barcelonaan perjantaina 1.12. illansuussa. Lähdin heti lauantaina käymään Camp Noulla ja sainkin lipun helposti toisen maalin takaa. Halvimman kategorian liput oli myyty loppuun (hinta 50 euroa ei-jäsenille), ostin seuraavaksi halvimmasta kategoriasta, joka maksoi 61 euroa. Espanyolin matsiin pääsi toiselle sivulle eli pääkatsomoa vastapäätä 30 eurolla...

 

Sunnuntaina 3.12. lähdimme vaimon kanssa hyvässä ilmassa retkelle kohti Olympiastadionia, jossa Espanyol pelaa ottelunsa. Kävelimme Paral-lelin metroasemalle ja nousimme Montjuicille menevään erikoisjunaan, jossa myös kelpasi metron sarjalippu. Ylös vuorelle menevä jatkoyhteys oli remontissa, joten jätimme vanhan linnoituksen väliin ja suuntasimme suoraan Miro-museolle. Sen kierrettyämme kiertelimme Olympiastadionin, joka on muuten tehty alun perin vuoden 1936 Universiadeja varten (kisoja ei sitten pidetty Espanjan sisällissodan takia), seutuja ja läheisen taidemuseon ympäristöä. Sitten reilu tunti ennen peliä sain lippuni. Otimme vielä yhteiset oluet ja vaimo lähti kävelemään kohti keskustaa ja minä stadionille.

 

Siirryin ennen pelin alkua lähellä toista päätyä olleesta omasta katsomonosastani lähelle keskiviivaa, kun katsomossa oli hyvää tilaa. En tiedä, oliko lipunhinnassa eroa, mutta näytti siltä, että en ollut ainoa joka teki niin.

 

Olympiastadion vetäisi noin 56000 katsojaa, mutta paikalla oli väkeä vain vähän reilut 22000. Fanikatsomo piti silti hyvää tunnelmaa pääkatsomon viereisessä kurvissa. Samaten aurinkokatsomon puolella oli hyvää kannustusta. Kannustusta ei vähentänyt, että vierasjoukkue Sevilla sai aika helpon rankkarin, jonka Frederic Kanoute pisti varmasti sisään.

 

Espanyol pelasi hyvin ja sen sarjasijoitus tuntui tosi huonolta otteisiin nähden. Ehkä joukkueella on ollut loukkaantumisia tai epäonnea, sillä sellaisella peliesityksellä kuin Sevillaa vastaan sitä on vaikea voittaa. Espanyol jaksoi painaa päälle ja toisella puoliajalla se sai palkintonsa, kun ensin hyökkääjä Tamudo huijasi itsensä yksin läpi hienolla kantapääkikalla ja sijoitti pallon vuorenvarmasti ohi Palopin, ja sitten noin 10 minuuttia ennen loppua Luis Garcia pamautti Ivan de la Penan upean päädystä tulleen sivuttaissyötän voimalla maaliin.

 

Loppu oli pelkkää juhlaa ja kävellessäni Olympiastadionille kohti keskustaa mennäkseni vaimoni kanssa illalliselle kadut täyttyivät pelistä kotiin ajavien kannattajien torvien törähtelystä. Erittäin miellyttävä jalkapallokokemus kaikkinensa. Ja lippuja olisi siis saanut helposti stadioniltakin.

 

Ainoa outo asia näissä Espanjan peleissä on, että ottelun lopullinen ajankohta varmistettiin sähköpostilla vasta noin viikko ennen peliä. Ilmeisesti televisioinnit yms. vaikuttavat asiaan.

 

Matkan toiseen peliin Barcelona-Werder Bremen lähdimme vaimoni kanssa jo kolmisen tuntia ennen pelin alkua. Ajoimme metrolla Camp Noun lähelle ja kiertelimme katsomassa stadionin ympäristön markkinatouhua ja yleisön valumista paikalle. Camp Noullahan oli lisäkseni lopulta 98700 katsojaa. Vaimoni mielestä se tunnelma ja meno, joka peliä edelsi, oli ehdottomasti katsomisen arvoista, vaikkei hän jalkapallosta muuten välitäkään.

 

Tiemme erkaantuivat noin tunti ennen pelin alkua, jolloin siirryin stadionille sisälle. Istumapaikkani oli ihan hyvä aika korkealla toisen maalin takana. Stadionilla paikallinen suuruus nostatti tunnelmaa kentän laidassa ja tietysti nautimme joukkueiden lämmittelystä. Itse peli oli oikeastaan turhankin lyhyt, kun Ronaldinhon vaparioivallus 13. minuutilla ja Gudjohnsenin maali 18. minuutille tekivät Bremenin urakasta käytännössä mahdottoman. Saksalaiset yrittivät urheasti, mutta eivät löytäneet keinoa saada maalia aikaan. Kotijoukkueella lisämaalit olivat paljon lähempänä.

 

Pelin aikana oli mukava aistia kotiyleisön kannastus, jonka jalkoihin Bremenin tukijoukkojen huuto jäi. Edellisenä päivänä olimme nauttineet saksalaisten mökellyksestä kaupungilla ja hyvin joukko yritti Camp Noullakin. Kotijoukkueen miesylivoima oli vain liian suuri.

 

Ihmettelin kyllä muutamaa asiaa kotiyleisön käytöksessä. Kun Bremen piti palloa vähän pitempään, alkoi valtava vihellyskonsertti. Miksi vihellettiin? Omilleko? Mielestäni omia pitää kannustaa. Toki katsomossa voi kommentoida naapurille omien otteita kriittisestikin, mutta viheltäminen tuntui oudolta. Se tuntui vain tyhmältä, että kotiyleisö vihelsi aina saksankieliset kuulutukset kuulumattomiin (yritettiin sanoa ilmeisesti että vierasjoukkueen kannattajien toivotaan jäävän pelin jälkeen katsomonosaansa odottamaan). Samaten se oli tylsää, että jotkut katsoja vetivät jatkuvasti röökiä tai levittivät välipalojensa jätteitä holtittomasti ahtaassa katsomossa. Espanyolin pelissä osa istuimissa oli esimerkiksi täynnä yläpuolelta tippuneita pähkinän- tms. kuoria. No maassa maan tavalla.

 

Lähdin ottelusta karvan ennen loppuvihellystä, jotta pääsisin nopeasti metrolla kaupunkiin. En halunnut antaa vaimon odottaa kovin myöhään yksin. Stadionilta metrolle kävellessä kuuluivat muhkeat Barsa, Barsa -huudot, jotka kuitenkin sulattivat nuo pienet ei-niin-mukavalta-tuntuneet -tunnelmat unholaan. Ja kun taktiikka onnistui ja mahduin ensimmäiseen tulleeseen metroon, oli ilta kaikkinensa kuitenkin hyvin onnistunut.

 

Näytti siltä, että joitakin lippuluukkuja oli auki myös ottelun alla. Ilmeisesti lippuja olisi saanut saman päivänäkin. Eli näyttää siltä, että Camp Noulla ei kannata ostaa muita kuin virallisia lippuja kuin poikkeustapauksissa (Real Madrid, Chelsea esim.).

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Aye

Mun jokainen matkani on ns.futismatka ,koska kannan mukanani sinistä sydäntä...

Mut jos nämä matkareportaasit kiinnostaa niin mainostetaas TAAS..

Mun kotisivuilla on ELKin rokkifutis matkakertomuksia.

Ei muuta eli nenä pyllyyn ja omakehuhaisee.....

rakkaudella Hyeena

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mun jokainen matkani on ns.futismatka ,koska kannan mukanani sinistä sydäntä...

 

Perskeles, Teke, teikäläinen sitä maalailee runollisesti koko jutun ytimen! Noinhan se juuri menee, väri nyt vähän heittää mutta...

 

Tähän Arton teemaan sopii kaiketi myös nämä meikäläisen reissukuvat, tosin eihän nämä nyt enää niin tuoreita ole. Ja ovathan ne olleet foorumilla toisaalla, mutta laitetaan nyt kuitenkin vielä linkit:

 

Championship Playoff Final 2006, Cardiff:

 

Millennium Stadium: Leeds vs Watford

 

Leeds Utd vs Sheffield Utd / Leeds Utd U18 vs Newcastle U18 / FA Cup: Harrogate Town vs Scarboro (lokakuu 2005):

 

Elland Road / Thorp Arch / Wetherby Road

 

"11 matsia 10 päivässä -kiertue" (huhtikuu 2005):

 

Teema: Leeds

 

Teema: muut

 

FA Cupia: Crystal Palace vs Leeds (helmikuu 2003):

 

Selhurst Park

 

Ja sitten satsi skannattua kamaa arkistojen kätköistä:

 

Eka reissu Leedsiin 1978

 

Sekalaista Leeds-sälää - mm. Relegation Party Helsingissä(!) - löytyy myös täältä:

 

Leeds United @ Flickr

 

Ja vielä kerta kiellon päälle eli syrjähyppy Nou Campille (huhtikuu 2006):

 

FC Barca @ Flickr

 

Loppukevennykseksi varsinainen "grass roots fixture" :smile: ... muuten mielellään sitä näkisi porukoiden napsimia fotoja, kun jengiä kuitenkin lappaa aika taajaan saarilla! Tuutatkaa vaan kuvat framille, jookosta...

 

Posted Image

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

No jopas on ollut meikäläisiä saarilla tiuhaan:mrgreen:

nostetaas tämä ,ties vaikka sinisen sydämmen seikkailuista tulisi pientä rapoa tänne.

Anyway , hotelli ,lippu ja lennot(lennois oli vain vähän säätöö kun pelipäiviä muutelivat) on hankittu.sekä ehkä se tärkein eli kotoota:rules:

 

Bridgee ,täältä tullaaaaaaaaan:hug:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Pistäppä Hyeenapoika rapparia tulemaan sitten kun kotiudut? Tärkein kysymys lienee mikä meitä kaikkia kiinnostaa, että käyttikö ne turvamiehet niitä kumihanskoja:blink:?

 

PS: Huomenna Koillis-Englantiin:mrgreen:

aye

tottakamunassa rapoa laitetaan.

redmanin heittoja ei kannata ottaa todesta ,hahaha

 

oikein mainiota matkaa.pitkät kalsarit mukaan......

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

raakaversio-ei kuvia eikä oikoluettu

 

Aye

Reissu raportti lontoosta 2009 on siis nyt mun sivuilla.

sisältää pelit CFC-Stoke sekä West Ham - Fulham

ja tietysti kaikkea muuta mitä tapahtui.hahaha

 

http://www.elisanet.fi/hyeenamies/koti/reissuja/reissuja.html#CFCvsStoke

 

ai niin ,edelleen kyseessä raakaversio , ei kuvia.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Lontoon reissuterveiset.

 

Just tultiin avovaimon kanssa takaisin Lontoosta ja matkan tarkoitus ei ollut mennä katselemaan matseja, mutta kuinkas kävikään :)

 

ensin Millwall vs. Brighton Howe&Albion matsi heti Lauantaina ja Fulham vs. WBA Sunnareiden ohella....

 

Saatan tynnätä raportin kunhan kotiudun kunnolla.

 

matkaterveisin, HX

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Just tultiin avovaimon kanssa takaisin Lontoosta ja matkan tarkoitus ei ollut mennä katselemaan matseja, mutta kuinkas kävikään :)

 

ensin Millwall vs. Brighton Howe&Albion matsi heti Lauantaina ja Fulham vs. WBA Sunnareiden ohella....

 

Saatan tynnätä raportin kunhan kotiudun kunnolla.

 

matkaterveisin, HX

Vaadimme rapoa!!!

Aika mukavasti osui pelit kohdalle ...sattumaa???hahaha

Oisit siel länsilontoos ottanu pari piirua ytimeen päin ni oisit ollu mun taivaassa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Oisit siel länsilontoos ottanu pari piirua ytimeen päin ni oisit ollu mun taivaassa.

 

pakko myöntää, että kävin sinun sinisessä taivaassasi pörräämässä ja ihmettelemässä leimasinautosiltaa.

hienohan sekin on...mutta en henkilökohtaisista syistä tahtoisi joutua siihen taivaaseen vedettyäni sen kuuluisan viimeisen paperossin.

 

-HX-

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Oisit siel länsilontoos ottanu pari piirua ytimeen päin ni oisit ollu mun taivaassa.

 

pakko myöntää, että kävin sinun sinisessä taivaassasi pörräämässä ja ihmettelemässä leimasinautosiltaa.

hienohan sekin on...mutta en henkilökohtaisista syistä tahtoisi joutua siihen taivaaseen vedettyäni sen kuuluisan viimeisen paperossin.

 

-HX-

sää ajattelet vaan niin musta-valkoisesti asioista.haha.

 

mikä ihme on leimasin autosilta?? jotain HX hjumoria kenties.

mutta tosiaan ,pankaas muutkin niit rapoja tuleen ,tiedän kyllä että saarilla vierailette!!!!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Jes vierailu saarille koittaa torstaina. Liput järjestyi kuin järjestyikin loppuunmyytyyn UEFA Cupin neljännesfinaaliin HSV:tä vastaan. Lauantaina käydään Sheffieldissä, Hillsborolla Wednesday-Soton. Jälkimmäisen kohtalosta on ollut paljon puhetta, no tiukkaa tekee ainakin sarjassa säilymisen kannalta. Sunnuntaina sitten liigamatsia WBA:ta vastaan. Neljässä päivässä kolme matsia, meikäläisen enkka. Perjantaina ei-fudispäivä, illalla Academylla jenkkibändi Supersuckers ja sitä ennen vois vierailla jossain monista mancunian panimoista. Kenelläkään brewery-kokemusta saarilta?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

CAMRA = Campaign for Real Ale

 

Kannattaa Ollie tsekata netistä ensimmäisenä CAMRA:n kotisivut ja sitä kautta lähteä hakemaan tietoa panimoista ja ylipäätään oluista (aleista). Monista (hyvän oluen) pubeista löytyy CAMRA:n aluejärjestöjen uutislehtisiä, niitä kannattaa selailla tai kysellä asioista suoraan landlordilta. Mikäli pubissa tarjoillaan paikallista olutta (real alea), niin varmasti henkilökunta tietää myös paikallisista panimoista.

 

CAMRA;n vuosittain julkaisema The Good Beer Guide listaa kaikki Britannian (real ale) panimot. Kirja on myynnissä about kaikissa kirjakaupoissa. Suosittelen kirjaa erittäin lämpimästi.

 

Itse olin pari vuotta sitten York Breweryssä tutustumiskierroksella. Visiitin hinta oli jotain luokkaa £5, johon sisältyi yksi pintti. Aika fantastisen ikimuistoinen olutperehtyminen oli, sillä olin ainoa osallistuja kierroksella. Siinä sitä oli mukava leppoisasti jutella oluen saloista, tuoksutella erityyppisiä maltaita ja humalaa, ja ihmetellä oluen kypsymistä.

 

Hyvää reissua Pohjois-Englantiin! :smile:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Juu, kyllä ymmärrettiin, nuo oli semmosia välikevennyksiä... Ei ole kyllä panimo-kokemuksia, ei edes sieltä Sohon panimoista...

 

Olutta olen oikeesti juonu muuten kuitenkin, myös saarilla!?:drunk1:

 

Saksassa oon käyny Paulanerin-panimolla Munchenissa ja sieltä ei ainakaan selvin päin tultu takasin. Siel oli hyvät sapuskatkin kaiken lisäks! Samanlaista meininkiä oli kun tossa Akin jutussa, eli näytettiin kaikkia olusen tekovaiheita yms. Hinta oli kyl ruokineen huomattavasti kalliimpi, mutta siihen sisältyi tosiaan enemmän kuin yks tuopponen! 2 litran mukeista vedettiin, ja loppu oli historiaa. Mutta nythän ei puhuttu Saksasta... ;)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Toffeemiehen matkaraportti Englannista.

 

Seuraava tekstin saa vapaasti siirtää myös Supporteriin; itse en enää toista paatosta ala värkkäämään! :D

 

Miehentapaiset Manchesterissa - Toffeemiehen toilailuja Englannissa 25-29.1.2009

 

Kaikki tämä sai alkunsa viime vuoden toukokuisesta lauantaista, jota vietin kahden ystäväni oluen ja television seurassa. Töllö pauhasi Evertonin sensaatiomaista johtoa FA-cupin loppuottelussa Chelseaa vastaan. Tauolla soi puhelin. Ei soittanut David Moyes kysyäkseen kuinka kannu hoidetaan kotiin vaan Hietikon Hannu. Pari kertaa piti kaivaa epäuskoisena korvista vaikkua kuullessani voittaneeni ELK:in matkalahjakorttiarvonnan. Taisi siinä jokunen perisuomalainen ärräpääkin karata. No, totta se oli; ei auttanut kuin niellä finaalitappio ja alkaa suunnitella reissua Enklantiin.

 

Saatuani lopulta lahjakortin karvaisiin käsiini syksyllä (hyvää kannatti odottaa?!?!) ja sarjaohjelmaa katseltuani päätin reissun ajankohdaksi tammikuun viimeisen viikon. Tähän vaikutti työkaverini Kalle ja hänen paha sairautensa: rakkaus Manchester Unitediin. Olin puhunut Kallen lähtemään tulkikseni ja tuolla viikolla oli käytännössä ainoa mahdollisuus nähdä kuluvan kevään aikana peräkkäisinä päivinä sekä ManU:n että Evertonin kotipelit.

 

Jokunen hehtolitra ehti Merseyssä harmaata vettä virrata matkasuunnitelman viennistä toteutusasteelle, mutta maanantaiaamuna 25. tammikuuta kaksi töllykkää myhäili Helsinki-Vantaalla baaritiskillä lähtökuoppia sutimassa. Ei haitannut edes viimeisen suomikaljan paha ja kallis maku.

Ensin kone vei Lontoon Heathrow:lle joka on sanalla sanoen ISO. Ei annettu koon eikä lukuisien kontrollien häiritä vaan etsiydyttiin jatkolennolle kohti Manchesteria. Manchesterin lentokentältä käppäiltiin viereiselle juna-asemalle ja sitten vaan puksuttamaan kohti Maunolan kaupunkia!

 

Junan ja meidän päätepysäkki oli Manchester Piccadillyn asema. Siitä matkaa oli hotellillemme noin puoli kilometriä, ei paha. Hotelli, The Gardens, oli vaikuttanut brittiläiseen tapaan paljon paremmalta netin esittelyssä kuin karussa tosielämässä, mutta ei nyt viitsitty Hiltoniin siitä huolimatta vaihtaa. Ainakin sijainti oli parasta A-ryhmää! Sisäinen kellomme oli rientänyt pitkän matkustamisen myötä myöhäisille tunneille, joten päätimme vain nauttia nopean kulinaristisen nautinnon läheisessä Burger Kingissä. Täältä böndevinkkelistä voi vaan todeta, että on noi Big Macit ja heseviritelmät ovat nälkäkurkipuuhastelua kun pöytään lyödään pari Double Whopperia! (this trip report was sponsored by Burger King)

 

Tiistaiaamunavauksen suoritti ennen sian pieremää roskakuski t-paidalla tilkityn ikkunamme alla. Kömmittiin vällyistä ja nautittiin pari ohrapirtelöä aamiaiseksi. Kaljat olivat sopivasti viilenneet ikkunalaudalla. Ensimmäisen täyden päivän Brittilässä oli tarkoitus täyttää tutustuminen British War Museumiin sekä myöhempänä Boltonin ja Burnleyn matsi. Niin siis täh? No, hommahan meni reisille siinä vaiheessa kun ManU otti ja päätti mennä semiin Mikki Hiiri-cupissa, joka löi otteluohjelman uusiksi ja siirsi edeltäneelle lauantaille kotipelin Hullia vastaan (joka oli meidän alkuperäinen tiistaiottelumme!). Isot pyörät olivat pyörineet jo sen verran, ettei korvaavaa Manu-peliä pystytty järkkäämään aikatauluumme, koska cup-ottelu Cityä vastaan oli samaan aikaan kuin Evertonin ja Sunderlandin kohtaaminen Goodisonilla. Ja siinä ei neuvotteluvaraa ollut! Siispä Wanderersit Red Devilsin tilalle.

BWM oli sen Lontoossa olevan pikkuveli. Ihan jees, mutta ennen pitkää aloin tympääntyä. Ulkona katsoin että mikähän karmea putkitötterö tuolla taaempana siluetissa piirtyy ja rillihuurut pyyhittyäni luin kirjaimet M-A-N-C-H-E-S-T-E-R U-N-I-T-E-D. Ok, Old Trafford oli kartallamme.

 

Muutamia kaljoja myöhemmin olimme jälleen Piccadillyltä painelemassa kohti Boltonia. Niille, jotka eivät tiedä, kerron että junalla kulkeminen on enkkulassa helppoa kuin piirakansyönti ja eritoten Manchesterissa kannattaa liikkua Metrolinkillä, joka Suomen pääkaupungissa vastaisi raitiovaunua.

Takaisin Boltoniin. Ensin käytiin fanimyymälässä. Koska kumpikaan meistä ei liiemmin Wanderersille lämpene, tarttui mukaan ainoastaan Jässi Jääskeläisen Testimonial- kaulahuivit, joita myytiin parilla punnalla. What a bargain!

Itse peli ei tarjonnut mitään kaksista jalkapallokliimaksia. Wanky wanky Wanderers voitti yksinolla. Parhaat kiksit sai kohtuu lähellä paikkojamme sijainnut päätykatsomo, jossa viisituhatta Burnley-fania (!!!) ei huutanutkaan “Eput on ihania!” vaan muistivat toistuvasti äskettäin kotijoukkueen kelkkaan hypännyttä manageri JUDASia (Owen Coyle ristimänimeltään). Vastaus kysymykseen: “Olemmeko kenties ainoat suomalaiset täällä?” kuului “Ette!”. Viisi maanmiestä seurasi peliä meidän yläpuolella. What are the odds for that! Terveisiä heeboille, jos sattuvat tätä lukemaan.

Boltonista palailtiin puoliltaöin ja taas muutaman bissen saattelemana oltiin valmiita yöpuulle.

 

Keskiviikko. Tänään oli meikäläisen kannalta käsillä SE päivä! Aamupäivä kului pyöriessä Arndalen ostoshelvetissä (joka osoittautui sittemmin pieneksi!). Neljän maissa hypättiin taas junaan ja paineltiin Liverpooliin. Pari tuntia oli tappaa ennen stadikalle lähtöä. Evertonin (ja Liverpoolinkin!) fanimyymälän kassa sanoi chin chin! On kai parempi, että jätän salaisuudeksi Punaisten myymälän ostokseni.

 

Goodisonilla ympärillä vedettiin se peruskundi: Dixie Deanin patsas, räps räps ja sitten sininen tönö punaisten keskellä (joka lienee vaihtanut omistajaa, sillä Everton-logo oli maalattu piiloon!) sekä Kirkko. Paikat pääkatsomossa tolpan takaa. Aivan sama, mä olin jälleen GOODISON PARKILLA!

Ei ollut fiilis ihan sitä taattua laatua. Nousukuntoinen Toffees taputteli Black Catsin kotimatkalle ihmeempiä esittämättä kaksmuna, eikä Gwladys Streetin lädit oikein jaksaneet raiskata äänihuuliaan.

Pelin jälkeen nopeasti kakskerrosdösällä Lime Streetin asemalle ja takaisin Maunoon. Juna paineli Old Traffordin ohi, jonka liepeillä haahuili vielä onnellisia United-immeisiä. Olimme sen verran saaneet bussissa parin scouserin puheesta selvää, että Wayne Rooney oli ysikympillä hoitanut Cityn lauluun. Pelit oli nähty ja muutaman kaljan kierrolla koisaamaan.

 

Sanonta kuuluu, että torstai on toivoa täynnä. Meikäläisellä se oli perjantaista. Nyt oli matkakumppanini Kallen päivä; piti saada missatusta ManU-pelistä balsamia haavoihin. Käytännössä tämä tarkoitti käyntiä Old Traffordilla. Räps, räps, räps!

No, onhan se iso. Ja onhan se komeakin. Ei parane Goodisonin fasiliteetit vertailukohtana alkaa kieltämään. Ennakkoon oli pitänyt varata (ja maksaa! Ching ching!) stadikkarundi. Meitä, paria suomalaista, intialaista, malesialaista, etelä-afrikkaista jne. veti sitten loputonta Manu-glooriaa tihkunut heppu (nimi meni ohi, mutta sellainen tummahiuksinen perusjunttura), jolla riitti niin asiaa kuin huumoriläppääkin. Ja tulihan siinä saatua ne peruskuitit Everton-kannattajan, mutta parhaani mukaan laitoin takaisin. Olkoonkin meidän viimeisestä cup-voitosta viisitoista vuotta, mutta silloin kaadettiin United. I rest my case.

Stadionia kierrettiin puoli tiimaa ja sitten suunnattiin pokaalivarastoon. Onhan niitä, mutta ketä nyt oikeasti kiinnostaa joku Milk Cupin voittopysti vuodelta Elvis ja öljyiset lanteet? No, minua vaikkapa, koska meiltä ei paljoa muita löydy.

Museon jälkeen vielä mentiin meikäläisen S-Marketin kokoiseen supermegagigahyperstoreen, jossa petyin kun en löytänyt Manun logolla varustettuja kondomeja. Sillä kaikkea muuta pirukuviolla oli tarjolla!

 

Ulkopuolelta päätimme pienen pähkäilyn jälkeen ottaa taksin ja ajaa Trafford Centreen, joka on kuulemma Euroopan suurin ostoskeskus. Pähkäily siksi, että Trafford Centren Metrolink-pysäkki olisi ollut OT:stä seuraava ja hetken luultiin, että ei se kävellenkään olisi voinut olla kovin kaukana. No, oli se. Kymppiminsa mittarilla. Ja kuski muistutti meitä olemaan tarkkoja, mistä ovesta tullaan ulos, että pysytään kartalla.

Ei pysytty. Paikka oli kuin valtava palatsi. Vain kahdessa kerroksessa, mutta lääniä ja liikkeitä oli kuin pohjalaisella isännällä peltoa ja latoja! En suosittele missään nimessä kenellekään vaimon kanssa reissaavalle, sillä järkihän siinä joka puljuun tutustumisessa lähtisi!

Väärä uloskäynti takasi meille reippaan happihyppelyn bussiasemalle. Jalat huusivat hoosiannaa kun oikea dösä lopulta löytyi.

 

Vaikea arvata miten vedimme viimeisen iltamme nippuun!

 

Perjantaina oli paluun aika. Löimme kamat kasaan ja tippasimme hotellipoikaa viidelläkymmenellä tyhjällä kaljatölkillä. Ei tainnut irrota panttia. Kallen mielestä pennyt olivat paremmassa käytössä kotona lasten leikkirahoina kuin hotellipojan pinttikassana. Pihit paskiaiset!

 

Juna kentälle. Sitten Oslon (ollaan muuten melkein sukua julkkikselle kun bongasin Alexander Rybakin meidän vierestä! Se on norjanvalkovenäläinen laulaja joka kuulemma voitti jotkut veisuukarkelot. Kaikkia minäkin tunnistan…) kautta Helsinkiin. Hieman lohdutti, että Oslossakin oli lunta ja kylymä!

 

----------------The End, nyt jo!----------------------------------------

 

Loppuun vielä kiitokset tietenkin ELK:ille, Paitsion Kimmolle, joka jeesasi tosi paljon ja hyvälle tuurilleni. Seuraavaa arvontaa odotellessa!

 

 

Toffeemies Miko Haarala

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

×