Jump to content
lfcsmith

Jalkapalloilullisia matkakertomuksia

Recommended Posts

No nyt ollaan asian ytimessä. Turengin torresin status kun muuttui kalajoen kerraldixi, niin samoin tein yli 20 vuotta menestystä etsinyt, mutta silti, ainakin jossain piireissä jopa kultti-asemaan noussut urheiluyhtye hard core pantterit haudattiin. snif.

 

Eikä sovi unohdaa tuota majavan duunia tervakoskella, siellä vieläkään ei uskalleta päästää tyttäriä ulos vaikka jo lehdessä oli iso juttu siitä kun torres on muuttanut pois alueelta. Sexy-futiksen ajanottaja ja muutenkin kävelevä könsikäs aiheuttaa vieläkin itkupuuskia paikallisella tasolla. Muistaakseni on kunnanjohtajan päätöksellä tehty muuttopäivästä yleinen suru-päivä jolloin pukukoodi on joko padon pelipaita/ musta. Tervakosken nenäliina-kauppiaan ennakkoverot ylittivät muuten 100 000 euron rajan, joten mistään aivan pienestä hädästä ei ole kyse. tule Manaus takaisin , meillä on ikävä sua.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

No nyt ollaan asian ytimessä. Turengin torresin status kun muuttui kalajoen kerraldixi, niin samoin tein yli 20 vuotta menestystä etsinyt, mutta silti, ainakin jossain piireissä jopa kultti-asemaan noussut urheiluyhtye hard core pantterit haudattiin. snif.

 

Eikä sovi unohdaa tuota majavan duunia tervakoskella, siellä vieläkään ei uskalleta päästää tyttäriä ulos vaikka jo lehdessä oli iso juttu siitä kun torres on muuttanut pois alueelta. Sexy-futiksen ajanottaja ja muutenkin kävelevä könsikäs aiheuttaa vieläkin itkupuuskia paikallisella tasolla. Muistaakseni on kunnanjohtajan päätöksellä tehty muuttopäivästä yleinen suru-päivä jolloin pukukoodi on joko padon pelipaita/ musta. Tervakosken nenäliina-kauppiaan ennakkoverot ylittivät muuten 100 000 euron rajan, joten mistään aivan pienestä hädästä ei ole kyse. tule Manaus takaisin , meillä on ikävä sua.

Tuo muuten pitää juurikin paikkansa.Muistan kun Valkku mulle sanoi."Kun tämä paita päällä kylällä kuljet niin **llua tulee...ja paljon." Harmi vaan kun olin ja olen vieläkin naimisissa niin jäi VAG.it kokematta.Cole ja Terry eivät kuulu esikuviini...

 

Kiitos kohteliaisuuksista Smith ja Hyeena.Mottoni oli aina että kun on ihan paska pelaaja niin pitää ainakin näyttää hyvältä...Niin ja olinhan majavanhäntä heiluen nostamassa Padon ikämiesjengiä kakkosesta ykköseen.Tai no ainakin ojentelemassa juomapulloja penkillä...

 

Takaisin en ikävä kyllä ole näillä näkymin tulossa muuta kuin vierailevana tähtenä ELKin turnauksissa.Ikävähän tuota neppailua on ollut,sitä ei voi kieltää...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Spring tour 2012.

Laitetaas nyt matka kertomus tännekkin muunkin väristen kannattajien luettavaksi.

Alun perin tarkoitus oli mennä 14.4 Chelsea – Newcastle otteluun, johon liputkin oli jo lunastettuna, mutta cup menestyksen takia ottelu siirtyi ja kuviot meni hiukan uusiksi. No ei tästä masennuttu vaan ostettiin törkeeseen ylihintaan liput Wembleylle Tottenham matsiin. Ko viikonlopun Lontoon muuta ottelu tarjontaa tutkittaessa reissun muiksi otteluiksi valikoituivat Chelsea-Manu FA Youth Cup välierä Bridgellä, Millwall-Leicester ja Arsenal – Wigan. Reissuun lähdettiin siniveristen kokoonpanolla Minä,Saku ja Vesku.

13.4

Sakun kanssa hypättiin Kuopiosta Blue onen kyytiin ja parin vaihdon jälkeen laskeuduttiin onnistuneesti Heatrow:lle. Metrolla sitten Earls courtiin, jossa majapaikkamme ”viiden” tähden hotelli Boka sijaitsi. Pikainen majoittuminen ja eikun jalkaa toisen eteen kohti Bridgeä. Pikaiset ostokset megastoresta ja ei kun stadionin uumeniin, jossa jo Chelsean ja Manun kannattajat kilpaa lauloivat toisiaan suohon. Meidän paikkamme sattui juuri siihen raja maastoon missä ns vittuilu laulut lenteli puolelta toiselle. Tunne oli jotenkin epätodellinen,kun meno oli tuommoista nuorten ottelussa :D Tuli siinä jopa nähtyä erään vanhemman manun kannattaja herrasmiehen paljaat pakaratkin. Lisäksi yksi Chelsea huutelija heitettiin pihalle, kun taisi huudella vuodesta 1958. Siitähän manun kannattaja tiimi otti kunnon tulet ja pokeilla ei tainnu olla oikein vaihto ehtoa. Katsomosta oli käytössä alimmasta kerroksesta puolet, eli olisiko siellä ollut n.3000-4000 ihmistä, mutta meininki oli todella mainio. Pelistä sen verran että peli päättyi 1-1 ja Chelsea eteni finaaliin yhteismaalein 3-2. Kentältä parhaiten jäi mieleen Lucas Piazon, joka oli todella vaarallinen jätkä. Aina kun sai pallon niin jotain tapahtui manun kenttä päässä, tästä jätkästä kuullaan vielä ja mielellään sinisten ykkösjoukkueessa. Veskukin oli saapunut stadionille hiukan myöhässä, pelin jälkeen jengi kasaan ja paineltiin pubiin voitto tupeille. Stadionin lähi pubissa jonka nimessä taisi olla sana fox, istuttiin sitten ilta loppuun ja eikun hotlalle. Vielä illan päätteeksi ilon kyyneleet tulivat silmiin kun sunnuntain ottelu liputkin olivat saapuneet respaan.

14.4

Tänään ohjelmassa oli vierailu The Denillä. Vesku oli tehnyt tiukkaa selvitys työtä ennakkoon ja reitin varrelle oli eksynyt runsas määrä historiallisesti / arkkitehtuurisesti merkittäviä pubeja ja saihan niistä myös erinomaista olutta. Heti ensimmäisenä rastina matkan varrelle keskustassa sattui Thamesin varrelta sama pubi, missä emännän kanssa istuttiin jouluaattona. Näinkö sitä jo alkaa kantapaikkoja tulla tuohonkin pikkukylään :P Yhdessä baarissa sitten katseltiin Brighton kannattajien kansssa Liverpool-Everton Fa cup välierää, josta meidän piti kuitenkin poistua kohti Deniä hiukan ennen loppua. Junalla sitten täräytettiin kohti etelä-Lontoota ja siellähän sitä oli jo poliiseja vastassa juna asemalla. Aidattua polkua pitkin askeleemme kävi kohti pahamaineista Denin kotiluolaa. Istuttiin päädyssä hardcore kannattajien seassa jossa laului raikoi ja ei aina ihan niin lapsi ystävällisillä sanoituksilla :D Matsin jälkeen Millwall storesta kaverille huivi ja itselle etelä-Lontoon muistopaita. Tämän jälkeen matka jatkui keskustaan Veskun pubi kartan mukaan. Aina ei pubit löytyny ihan sekunnissa joten tarpeilla joutui välillä käymään muunmuassa Hollannin suurlähetystön nurkilla. Lopulta löytyi pubi nimeltä Red Lion, jossa baarimikkona toimi virolainen kaveri, tämä olikin mainio paikka jossa vierähti loppu ilta. Pubin sulkeudutta jäätiin pubin sisälle jatkoille, jossa vuoron perään itsekkin käytiin laskemassa hanoista olutta. Viskiäkin oli tarjolla, joten jurri alkoi muodostua aika rautaiseksi. Baarimikon kämppä oli baarin yläkerrassa, jossa myöskin käytiin ”ankarasti bailaamassa” tai siis minä taisin nukkua suurimman osan ajasta :D Yötäkin olis kuulemma voitu olla mutta päätettiin kuitenkin lähteä taxilla hotellille. Minä vielä kruunasin hienon illan laattaamalla taksiin n.20 metriä ennen hotellia… dääm…

15.4

The D-Day, päivä jota oli odotettu. Päivä alkoi samalla kaavalla kuin edellinenkin, eli Veskun pubi karttaa seuraten lähestyimme Wembleytä päättäväisin ja humaltuvin askelin. Aikamme surfattua siinä se sitten oli koko komeudessaa nenämme edessä, suuri ja mahtava Wembley, onhan se todella hieno stadioni. Sitten eikun portille jännitämään kelpaavatko lippumme viivakoodin lukijaan, helpotus oli melkoinen kun lukkuu aukesi. Vähän jo rupesi jännittämään kun pari pykälää edellämme olleella kaverilla tuntui jotain vaikeuksia olevan. Peli tulee jämään mieleeni ikusiksi ajoiksi aivan mahtava esitys sinisiltä ja tunnelmä oli kerrassaa upea. 5-1 Tottenhamia vastaan jalkapallon mekassa ja itse katsomossa, paremmin ei asiat voisi olla :D Pois lähtiessä ja metrolle pääsyä jonottaessa silmiin sattui mahtavan bisnes idean keksinyt kaveri. Kaveri möi Arsenal vessa paperia siinä stadionin kupeessa :D Mikäpäs olisi ollut sen otollisempi tilaisuus ko kaupan teolle, kun stadionilta tulee ulos 85000 potenitiaalista asiaksasta, jotka enemmän kuin mielellään pyyhkisivät perseensä Arsenaalin logoon :D

16.4

Suuntana pohjois-Lontoo. Aamu päivästä käytiin sakun kanssa Bridgen stadion kierroksella, kun ei ole ko kierrosta tullu aiemmin tehtyä. Kierroksen jälkeen Chelsea museossa jouduin sitten Espanjan TV:n haaviin ja haastatteluun koskien keskiviikon Chelsea-Barcelona UCL välierää :D

No minä sitten erinomaisella Lontoollani kerroin että peli päättyy 3-0 ja kun kyseli Mourinhon paluusta, niin kerroin lähes kaikkien Chelsea kannattajien suulla että se olisi varmaan lähes kaikkien hartain toive ja että Moulla on aina paikka sinisten sydämessä *tirsk* :D. Muuten päivä jatkui samoin kuin pari edellistäkin eli Veskun pubi kartan mukaan mentiin ja Emirates lähestyi vääjäämättä. Ja onhan se todella hieno stadion tämäkin, vielä kun parempi joukkue pelaisi siellä niin paikka olisi todella mainio. Siellä sitä sitten aika korkealla istuttiin, kuin kovemmatkin goonerit ja pelikin meni juuri niin kuin piti. Kyllä piti tosiaan pitää tiukasti penkin reunasta kiinni ja purra hammasta jotta ei purskahtaisi huutoon, kun Wigan meni nopeaan tahtiin 2-0 johtoon. Arsenal sai kavennettua 2-1:een mutta Wiganin johto piti loppuun asti ja sehän kelpasi meille. Tulosten valossa ihan täydellinen viikonloppu. Eikun hymyssä suin hotlalle koisimaan, seuraavana aamuna aikainen herätys ja kotimatka.

17.4

Lennot samaa reittä eli Köpiksen ja Helsingin kautta Kuopioon ja pikku ilta ajelu Polvijärvelle.

On ne vaan hienoja reissuja, heti tekis mieli lähteä takaisin. Mutta kyllä se vaan ruisleipä makkaran ja juuston kanssa maistuu aika pirun hyvälle tälläisen reissun jälkeen. Seuraavaa keikkaa odotellessa….

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Playoff-finaali 19.5. Blackpool - West Ham Wembley.

 

Loistoreissu, loistomatsi ja kaikki toimi kun junan vessa. Perjantaina Norwegianilla Gatwickiin ja sieltä Victoria Stationille. Yöllä Camden Town ja sen mestat, ihan riittävän rupisia ja Cityssä yö. Suht OK hotla loisteliaalla aamupalalla ja lauantaina sitte lipputoimiston kautta peliin. Toimi sekin: ei jonoja ei mitään, ja Sihvosen Villen kortilla lippu kouraan (tänks Ville). Green Maniin muutamalle ja matsiin.

 

Kumma juttu muuten, mut koko matsin ajan tosi luottavainen fiilis vaikka loppuun jäikin. Green Manissa taas porukan kanssa jälkeen matsin "muutama" ja sen jälkeen Camden Towniin takasin fanittaan Chelseaa, sattuneesta syystä... Hyvä ja napakka setti, ja ehkä jälkeenpäin ajateltuna olsi kannattanut jäädä siksikin yöksi Lontooseen, nyt piti häipyä paikallista aikaa jo ennen puolta yötä pois.

 

Mutmut, Stanstedin hotla oli kiva ja miljoonasti parempi kun Lontoon vastaavat tossa hintaluokassa. Semmonen maaseutu-manor (buukkasin laterooms.comista, johon ilmottelevat itestään semmoset hotellit, joilla on joku huone jäänyt myymättä ja myyvät niitä ihan pilkkahintaan), huoneita yhteensä 30 ja huomasin että sen täytti kokonaan hääseurue eli olin ainoa seurueen ulkopuolinen koko manorissa. Ihan pätevät bileet... Eilen sitte sieltä Tallinnaan ja Lindalla illalla yli.

 

Paras herja Wembleyltä lauantaina: muutama rivi alempana mimmi ja kundi ja puoliajalla mimmi ryhtyi tekstailemaan. Koko taaempi jengi (siis koko jengi!) laulamaan: "He don´t know what´s going on, he don´t know what´s going on". Kundi ei tiennyt miten päin olla, mutta mimmi kääntyi nauramaan. Siihen jengi: "He´s not going getting sex, he´s not going getting sex"...

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

buukkasin laterooms.comista, johon ilmottelevat itestään semmoset hotellit, joilla on joku huone jäänyt myymättä ja myyvät niitä ihan pilkkahintaan

:thumbsup1: Tässähän kokee olleensa itsekin jotenkin reissussa mukana. Jos muistan oikein, vinkki palveluun tuli täältä päin. Sen verran täytyy kuitenkin oikoa Lassea, että sieltä voi varata myös muita kuin viimetipan halpoja hintoja. Itse olen majoittunut Manchesterissa ja Lontoossa tätä kautta löytämissäni majapaikoissa ja varannut ne hotellit yhtä aikaa lentojen kanssa eli kuukausia aiemmin. Manchesterissa oltiin vaimon kanssa todella laadukkaassa MacDonald-hotellissa jollain -70 % normaalista hinnasta aikanaan. Eli halpoja hintoja saa myös, jos on oikein hyvissä ajoin liikenteessä. Kannattaa myös lukea niitä hotelliarvioita sieltä. Niistä löytyy mm. sellaista tietoa kuin "nukkuminen on vaikeaa, kun alakerrassa möykkää yökerho 4 asti aamuyöllä".

 

Onnea vaan sinne päin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tässä pieni ote reissusta..

 

Viimeiset päähänpistot pakattu ja sitten IC junalla riihimäeltä kohti Tikkurilaa, josta linja-autolla sitten Helsinki-Vantaan lentokentälle. Matkat menivätkin yllättävän hyvin joten olin perilla reilusti etuajassa. Noh , janojuoma nenän eteen ja kirja auki. Tuttu tullimieskin joutui leikkimään työntekoa eikä päässyt moikkaamaan. Abouts tunnin päästä siihen ilmestyi Justin eli team rmk oli 100 prosenttisesti kasassa ja sitten soittelemaan että missä Celery on. Olikin käsittänyt sijaintimme väärin ja siirtynyt jo Securitas- ja Passi-osaston paremmalle puolelle. Me vietiin laukut hihnoille ja siirryttiin itsekin sinne. Muki olutta ja röökii kerkesi vielä ennen siirtymistä Lontooseen. Lentohan oli finskin ja meni suoraan hiitroulle. Matka sujui hitaasti vaikka olin varautunut salminakilla ja kirjalla. Reissukirjana muuten toimi Matthew Hallin Murskaamisen Taito, joka oli kirpputorilöytö kolmella eurolla paikallisesta. Taattua Like laatua. Ruokakin oli koneessa paskaa...tai siis varmaan ihan hyvää jos tykkäsi. heh. Hiitroulla odotettiin aikas kauan laukkuja ja melkein jouduin vankilaan. Eräs pikkusuolainen otti hihnalta hieman raskaamman laukun ja peruutti sen kanssa melkein etumukseeni kiinni. Onneksi sain väistettyä…laukkujen kanssa sitten käynti ulos ja takaisin sisään. Jeba , ollaan tervaperseitä kaikki tyyni. Hiitroun alakerrassa piccupillulinjalle ja suunta Earls courttia jossa saimme odotella vaihtometroa hyvän tovin ja sitten kun se tuli niin jotain ongelmia taas ja vaunu pysähteli vähän väliä . Sanomattakin selvää että aikataulu kusi hieman , muttei pahasti. Pitkä oli siis matka ja viimein olimme Avon hotellin aulassa ja sisäänkirjautumisen jälkeen nyglat käteen. Kabyysimme oli alakerrassa. Huoneen piti olla 4 hengen huone sinkkusängyillä mutta se olikin 4 hengen huone kahdella sinkkusängyllä ja 1 parivuoteella (yhteinen peitto). No ei nyt homottanut, joten takaisin respaan ja saimme samaan hintaan vielä yhden huoneen yhdellä sängyllä. Jeba , yhteisestä päätöksestä se meni jyväskylän Kibitzille, joka saapuisi hotelliin vasta seuraavana yönä johonkin aikaan. Me lähdettiin lähibubin kautta kohti länttä. Fullhamin kotikentällä pelattiin Chelseata vastaan U21 matchi ja sinisten sydämien innoittamana tietysti sitä väijymään. Putney Bridgen metroasemalta pois ja lähikaupasta pari birraa. Sitten arvottiinkin et missä se Craven Cottage oikeen on. Onneksi opasteet olivat mainiot joten thamesin suuntaisesti olevaa puistikko pitkin kohti kenttää. Yllättävän pelottava paikka tuo Bishops Park, klo oli jo yli 7 ja londoniumissa aikas pimeää…

 

Ja mitä sitten tapahtui selviää tietysti Supporterista. heh.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kävin toukokuussa pelaamassa Boleynillä. Kyseessä on Frank McAvennien isännöimä vuotuinen 11vs11 -turnaus West Hamin fanijoukkueille, jossa nyt ensimmäistä kertaa oli mukana ulkomainen jengi, eli Finnish Irons. Sen kunniaksi Frank itse pelasi meidän jengissä ja mun kärkiparina. Pelattiin neljä matsia, joista yksi vedettiin tasan, kaksi hävittiin niukasti ja vika matsi sitten selvästi mutta sevväliä, kivaa oli. Pistän tohon liitteeksi pari kuvaa, joista ekassa ollaan Frank ja mä, ja tokassa osa ryhmäkuvasta, jossa vasemmalla alimpana Frank ja sen takana kaljupäänä mä. Toiv näkyvät.

 

Hienoa oli, yövyttiin 2 yötä siinä West Hamin omassa hotellissa Boleynillä, eli aitioissa jotka toimii hotellihuoneina matsien välillä, ja siinähän on sikäli kiva puoli, että yksi seinä on yhtä kuin ikkuna kentälle päin. Kenttä oli vielä valaistuna myöhään yöhön ja sitä oli kiva katsella.

 

Hyvin olivat Hammersin isännät homman järjestäneet: meille annettiin käyttöön West Hamin oma pukuhuone, ja kentälle tultiin ekaan matsiin tietenkin siitä badgen alta käytävää pitkin, kumpikin joukkue omana jononaan. Kentälle marssittiin Bubblesin soidessa ja ennen ekaa matsia meille soitettiin kansallislaulut, seistiin siinä pääkatsomon edessä rivissä niinkun asiaan kuuluu. Niin, ja vielä sellainen pieni hienous ihan lopuksi, että kun kävelimme vikan matsin jälkeen kentältä pois, meille soitettiin suht pitkä pätkä Finlandiaa.

 

Iso kiitos Kauppisen Makelle (se on FF:n puolella nick Super Iron, oltiin viime vuonna molemmat siinä Wembleyn nousukarsintamatsissa muttei pelaamassa heh), joka oli meidän puuhamiehemme, ja joka ansiokkaasti päivysti turnauksen ajan Boleynin pubissa mm. Frankin ja muiden turnauksen järjestäjien kanssa sellaisella tuloksella, että nyt 12.10. Soneralla stadissa pelataan kaikkien aikojen ensimmäinen Englannin ulkopuolinen ns. Football for Fans -turnaus. Make on jo järjestänyt jengitkin: siellä pelaa 8 seuraa joista 2 englantilaisia ja 6 suomalaista (joista yksi tietenkin järjestäjäjengi eli Finnish Irons). Turnauksen nimi on Hannu Tihinen Tournament, ja Rautavuori vähintään jakaa palkinnot siellä. Mahdollisuuksien rajoissa on myös, että Frank ilmaantuu paikalle. Hiukan valistimme häntä suomalaisten naisten kauneudesta ja olisitte nähneet reaktion, ei pelkästään Frankilta vaan myös muilta järjestäjiltä. Sieltä tulee järjestäjäporukkaa, ja ainakin osa niistä vannoi jättävänsä vaimot kotiin.

 

Saas nähdä, kun kerta stadissa pelataan, niin toiveissa on saada Finnish Ironsin riveihin myös ihan oikeita Hammersia joko fanittavia tai sitten jollain tavalla seuran kanssa tekemisissä olleita suomalaisia huippupelaajiakin. Aika lähellä oli jo, että oltaisiin saatu pari sellaista jo Lontooseenkin.

 

Niin, ja ilmoittautuminen ensi kevään Lontoon turnausta varten on jo FF:n puolella käynnissä, ja kun kiinnostusta on ollut tosi paljon, sinne mennään kahdella jengillä. Toinen on vähän tavoitteellisempi, ja toinen ns. pubijengi. Ite olen tottakai menossa mukaan, mutten vielä ole päättänyt kummassa jengissä pelaan.

post-479-0-79371000-1375216788_thumb.jpg

post-479-0-35893500-1375216805_thumb.jpg

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Meillä oli myös toukokuussa huima matka Liverpooliin. Päähäppening oli 28.5., jolloin ensin osallistuimme koko porukka ensin Melwood- ja Anfield-kierrokselle ja sitten pelasimme iltasessiossa Anfieldin nurmella. Se Melwood-keikka oli lisämaksullinen ohjelmanumero, jonne tietysti kaikki lähtivät, kun sellaisia ei ole ennen tätä kesää järjestetty. Kovasti himoitti nappasta Pepe Reinan kengät siellä hyllyltä kainaloon, mutta jätinpä nyt tekemättä. Taitaisivat olla liian pienetkin.

 

Olihan se komeaa solmia nappuloita kiinni kotijoukkueen pukukopissa ja tepastella sitten This is Anfield kyltin ali YNWAn soidessa pelikamat päällä Anfieldin nurmikolle.Sen verran täytyy antaa miinusta, että se kentälle meno ei ollut mitenkään organisoitua. Olisi ollut nastaa, kun olisi kuulutettu joukkue kerrallaan ja sitten olisi menty kuten oikeat joukkueet ryhmänä. Nyt olin vielä ottamassa viimeisiä valokuvia, kun pääosa porukastamme meni muiden joukkueiden kanssa epämääräisessä ryhmässä kentälle ja ainakin yksi pelaajamme tuli vielä minunkin jälkeeni eli se sellainen OLSC Finlandin sisäänmarssi ei ihan toteutunut, kuten olin itse kuvitellut. Syy siihen, että porukka alkoi valua kentälle, oli se, että seuran  vastuuhenkilöt alkoivat hoputtaa heitä. Mutta muuten oli ihan kiva häppening. Ainoastaan säännöt olivat vähän erikoisia, sillä maalivahtina en saanut poistua missään tapauksessa kentälle maalivahdin alueelta, kun peli oli käynnissä. Ja kukaan kenttäpelaaja ei saanut tulla maalivahdin alueelle, kun peli oli käynnissä. Siitä oli minulle haittaa siinä, että ei voinut tulla vastaan, ja hyötyä siinä, että ei tarvinnut vangita palloa torjunnassa, kun oli aikaa poimia pallo tyhjästä tilasta. Toki pystyin vastaantulemalla estämään maaleja, mutta myöhemmin mainitut läpiajot olivat sellaisia, joissa selkeästi kärsi säännöstä, kun hyökkääjä sai edun rauhassa ottaa pallon haltuun ja hakea optimaalisen vetoalueen.

uomalaiset yllättivät varmaan vastustajat täysin, sillä voitimme alkusarjan puhtaalla pelillä. Pidin kahdessa pelissä nollat ja yhdessä vastustaja sai vain rankkarimaalin, kun kapteeni unohti säännöt ja vaikka sillä rikkomuksella ei ollut mitään vaikutusta mihinkään, tuomari vihelsi pilkun. Ainoa alkusarjassa päästämäni pelitilannemaali oli vähän nolo, samanlainen kuin Toolan Hannulla Viikinsaaressa. Eli vastustaja veti suoraan aloituksesta ja sateen kastelemalla kentällä pallo lähti sitten ihan eri tavalla kuin kuvittelin pompusta ja meni lopulta tolpan kautta sisään, kun en ehtinyt enää kunnolla mukaan. Semifinaalissa sitten Puolan kannattajaklubissa pelasi Robert Lewandowski senior, joka vapautettiin kaksi kertaa yksin läpi ja osasi pistää pallon molemmilla kerroilla ohitseni. Ja kun omamme eivät pääsee tolppaa lähemmäksi, jouduimme taipumaan. Näissä läpiajoissa on nyt jälkikäteen hyvä spekuloida sillä, olisiko ollut parempi pysyä viivalla. No koin ne tilanteet sellaisena, että on parempi tulla vastaan kohti viivaa ja yrittää pienentää hyökkääjän vetotiaa, mutta kaveri osasi pistää molemmat hyvin maata pitkin ihan tolpan juureen. Ja ehkä odottaa myös sitä, mitä teen. Finaalissa puolalaiset hävisivät sitten New Yorkille, joka sai siis sessiomme mestaruuspokaalin.

 

Meidän vastustajistamme alkusarjassa kaksi tuli Irlannista, yksi Bostonista ja yksi Hollannista. Bostonin kanssa oli tiukka vääntö, mutta ei heillä ollut käytännössä oikein mitään eväitä tehdä maalia meitä vastaan. Voitimme avauspelin 1-0. Irkkujoukkueista South Dublin oli treenannut yhdessä ja pelasi vauhdikkaasti, mutta hyvä kenttä- ja maalivahtipeli puolustuspäässä piti irkut nollilla lukuun ottamatta sitä rankkarimaalia, joka tuli siitä, että kapteenimme vain seisoi maalivahdin alueen sisällä koskematta palloon tms. mitenkään. Dublinilaiset kaatuivat 2-1. Toiset irkut saivat sen yhden räkämaalin, jossa pallo putosi muutama metri ennen maalivahdin aluetta lähti siitä yllättäen kuin moottoripyörä öljyläiskästä. Pomppu ei lähtenyt ylöspäin vaan nopeana eteenpäin ja lisäksi pallon suuntaa muuttaen. Se näytti tulevan maalin ohi ja hyvin käsillä otettavaksi ja meni jalkatorjunnan ohittaen tolpan kautta sisään. Onneksi pojat olivat tehokkaina ja voitimme selvästi 3-1. Hollantilaiset kyykytimme sitten tylysti 3-0 ennen kuin semifinaalissa tuli se 0-2 tappio. Aloitimme hyvin ja saimme pallon tolppaankin ja ehkä sitten innostuttiin vähän liikaa hyökkäämään ja niinpä vastustaja sai sitten kahdella nopealla vastaiskulla ne kaksi maalia.

 

Tein reissusta pitkän jutun Liverpool-kannattajien omaan lehteen. Saa näkee, jaksaisiko siitä toimittaa version Supporteriinkin. Joukahainen oli mukana samalla reissulla ja on oman juttunsa kai Hannulle lähettänyt. Saa näkee, mitä meikäläinen tekee. Kuvia olisi ainakin ihan kivasti tarjolla. Minulla ja yhdellä kenttäpelaajalla oli vaimo mukana ja otti järjestelmäkameralla kuvia koko päivän katsomosta. Kuvia lienee yhteensä noin 1200 kpl. Olisin laittanut tänne jotakin, mutta katsotaan osaanko. Tallennan ensin ja kokeilen kuvien liittämistä sitten.

 

Erinäisen säätämisen jälkeen laitoin nyt kuvakavalkadin, joka on aikajärjestyksessä ja näyttää, että ihan oikeastikin olen pelannut ja torjunut Anfieldilla ;-)

 

post-487-0-85970000-1375281682_thumb.jpgpost-487-0-79511100-1375281706_thumb.jpgpost-487-0-95306200-1375281726_thumb.jpgpost-487-0-40647300-1375281744_thumb.jpgpost-487-0-21503200-1375281757_thumb.jpgpost-487-0-99603900-1375281771_thumb.jpg

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Joo. Mua ennen siellä on suomalaisista vartioinut maalia joku Jussi Jääskeläinen. Onhan se komeaa olla samassa sarjassa Jari Litmasen, Sami Hyypiän, Antti Niemen, Jussi Jääskeläisen ym. kanssa. Ja moniko suomalainen on pitänyt Anfieldilla nollan kahdessa pelissä samana päivänä!!! Kaikkiaan joukkueessa oli 8 pelaajaa. Lisäksi mukana oli 3 hengen staff, joka ei kuitenkaan päässyt nurmelle. Jos ei nyt joku ymmärtänyt, niin me taidetaan Lassen kanssa leijua edelleen puoli metriä ilmassa tuon toukokuun takia.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Moit!

Kun en vielä sattuneista syistä ole voinut ko. asiaa nähdä siitä mahdollisesti

kertova "matkakertomuskin" on futuuria eli sit joskus tulevaisuudessa - ehkäpä!

Iltasanomista osui silmää mukava juttu, joten kuka sit tulevilla retkillään sinne 

kerkeekin kierrellä niin ainakin voi fotota muistokuviksi tuleville palloilupolville!

*

http://www.iltasanomat.fi/valioliiga/art-1288605441918.html

*

Näkymiin ja kuulumiin paidan väriin katsomatta

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tässä pientä maistiaista CFC-PSG reissusta..

 

Mä ja Justin mentiin junalla tikkurilaan ja siit shit dösäl kentälle. Securiksen jälkeen ”pakollinen” oak-barrel facepäivitys ja siin samal odoteltiin mukin ääressä Celeryä. Oli taas mennytkin omia menojaan, joten törmättiin turkulaiseen nykyintiiaanifriikkiin vasta viimoisilla savukepaikoilla ennen porttia. Eipä tälläisten keski-ikäisten ikinuortenmiesten elossa juurikaan mitään ihmeitä tapahdu, joten kuulumisetkin oli nopeasti vaihdettu. Ja eikun sisään. Rivistöl ikkunapaikalla istui jo joku perusbritti, ainakin punertavasta hiuskuontalosta näin päättelin. Tervehdin sumuisten saarten prototyyppiä iloisesti, mutta hän taisikin olla hieman allerginen hyeenoille tai shiiit mun död`ö petti pahasti. Niin tai näin, monarkisti viittoi (erittäin runsaan) lento-emon luokseen ja neuvotteli itselleen uuden paikan. Tämähän kävi mainiosti, nyt oli tilaa! Jesh! Tarina kertoo eräästä luksustasoon tottuneesta asfaltti-maakarista, että hänellä olisi ollut käytössä 6 penkkiä ja matkaopas kuunteluetäisyydellä. Matkaopas olikin hyvä, koska hän osasi jakaa pitkän linjan lontoon kävijän tietopankista Celeryn korviin seuraavaa; ”Englannissa jalkapallo on tosi suosittua, suositumpaa jopa kuin jääkiekko”. En ole aivan varma,, koska olin keskittynyt Bunkerin kovan onnen poikaan, että kuuluiko Celeryn röhötys korviini asti. Matka meni mukavasti edellä mainittua opusta ahmien ja samalla salminakkeja kitusiin. Matkajuomasta sen verran että heinäkenkää pyysin ja tiikeriä tuli, jotain kinkkusämpylääkin tarjoilivat.

 

 

..ja mitä sitten tapahtui? Sen saatte lukea Supporter fanzinesta. Kannattaa siis olla ELKn jäsen !!!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

×