Jump to content
Sign in to follow this  
Sir_Alex

Loistavaa musiikkia

Recommended Posts

Robbie Williams kieltämättä on ”yllättävän hyvä” levylautasellakin vaikka mies lopullisesti oikeuksiinsa vasta lavashow meiningillä pääseekin. Okei niitä aivan superhittejä ei ole niin hirveän montaa mutta aivan hemmetin paljon ! sellaista ”sopivaa taustakuunneltavaa”, monesti kun tuppaa että on levyllä pari kuunneltavaa biisiä ja loput ei oikein iske niin yleensä Robbien levyllä ei niitä ei kertakaikkiaan jaksa kuunnella ole kovinkaan montaakaan.

 

Tää aivan uusin ”muodonmuutos” ei kyllä iske niin niin paljoa kuin se alkupään tuotanto. Kuitenkin joitain todella mainioita tarinoita ja sanoituksia, pakko myöntää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Robbie Willims kieltämättä on ”yllättävän hyvä” levylautasellakin vaikka mies lopullisesti oikeuksiinsa vasta lavashow meiningillä pääseekin. Okei niitä aivan superhittejä ei ole niin hirveän montaa mutta aivan hemmetin paljon ! sellaista ”sopivaa taustakuunneltavaa”, monesti kun tuppaa että on levyllä pari kuunneltavaa biisiä ja loput ei oikein iske niin yleensä Robbien levyllä ei niitä ei kertakaikkiaan jaksa kuunnella ole kovinkaan montaakaan.

 

Tää aivan uusin ”muodonmuutos” ei kyllä iske niin niin paljoa kuin se alkupään tuotanto. Kuitenkin joitain todella mainioita tarinoita ja sanoituksia, pakko myöntää.

Robbie Williams :thumbsup1:

 

Aivan loistavaa auto musiikkia ja juuri tätä tominen mainitsemaan "taustakuunneltavaa". Itsellä monesti soi autossa ja kotona, kun jotain värkkään Robbie Williams.

 

Toinen vastaava on myös James Blunt. Ei kovin monen "miehen" mielestä hyvää musiikkia, mutta itse tykkään "sopivana taustamusiikkina".

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tanel Padar & The Sun. Viron ykkösrockpumppu julkaisi toissa viikolla ensimmäisen lontoon kielisen levynsä ja aloitti viime viikolla pienimuotoisen Suomen kiertueen. Tuli käytyä klubilla katsahtamassa liveveto ja levykin tarttui mukaan. Oikein positiivinen yllätys. Porukka soittaa sellaista raskasta valtavirta rockia. Tässä linkkiä: http://www.myspace.com/officialthesun

 

Bändi soundaa hyvältä niin livenä kuin levyllä. Toki sarkaa on vielä jos maailman tahtoo valloittaa. Kaikki tarvittavat elementit kuitenkin ovat kunnossa. Laulaja Tanel Padar on entinen euroviisu-voittaja vuosituhannen alusta, onneksi se ei kuitenkaan kuulu tai näy :blink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tanel Padar & The Sun.

Perusrockia, jota tulee joka tuubasta. Kyllä tätä kuuntelee, jos on pakko, mutta yliannostuksen on saanut jo kauan ennen kuin edes alkaa kuunnella.

 

Jazzia! José James. Aivan mahtava. Groove on ajoittain ihan käsittämätön. Esimerkiksi Jazzy Jointin pianosoolo. Rumpali ja basisti soittavat hienosti, yksinkertaisesti, yhteen. Kannattaa vääntää vahvistimesta bassoja isolle, että varmasti kuulee läskibasson jytkeen. Park Bench Peoplessa on hauska rumpukomppi. Ja laulu toimii. http://www.myspace.com/josejamesquartet

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tom Waits on ihan päällikkö! Siinä kyllä mieli herkistyy ku vanha kärisevä viskikurkku kertoilee ihmeellisiä tarinoita, seikkailusta nimeltä elämä. Kannattaa testata, vaatii vähän aikaa että äijän ääneen tottuu, mutta suosittelen lämpimästi. Sanoitukset on uskomattoman hienoja! Miehen levyillä on myös mitä mielikuvituksellisempia soittimia joita on yhdistelty todella nerokkaasti miehen poikkeukselliseen ääneen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tällä hetkellä liputan vahvasti Wir sind Heldeniä, eli letkeää saksalaista poppia. Myöskin vanhojen Kuuba-herrojen Buena Vista Social Club putoaa erittäin hyvin... ja siihen vielä kylkeen pienet Ron Zacapa-rommit, niin ankea Gotham City-talvi kyllä unohtuu!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tom Waits on ihan päällikkö!

Hell yeah!

 

Ja livenä aivan kurko ... itse asiassa turnetta pukkaa tulevana kesänä, tuskin kuitenkaan tänne raukoille rajoille. Jenkkilän keikat uutisoitiin tänään, Eurooppa kohtapuoliin. Erittäin harvinaista herkkua...

 

Posted Image

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä niitä on monia, mistä itse pidän mutta laitanpa parikolme jotka ovat hyviä:

 

In Flames, uusin albumi on todella hyvää kuunneltavaa ja kaikki jotka diggaavat tästä niin kannattaa ostaa uusin levy tai lataa se :)

 

Sonic Syndicate, ihan hyvä ruotsalainen bändi joka soittaa hyvin ja on muutenkin rytmikästä kuunneltavaa ja todella vauhdikasta. Ehdottomasti Ruotsin ykkönen metalcorea soittava yhtye!

 

Disturbed on kans semmonen, josta olen alkanut pitämään pari kuukautta sitten. Latasin pari heidän albumia ja siitä lähtien olen pitänyt sitä hyvänä bändinä ja varsinkin David Draimanin lauluäänestä tykkään.

Uusin albumi disturbedilta pitäisi tulla tässä kuussa, joka on nimeltään Indestructible.

Single on kuunneltavissa disturbed1.comissa ja ihan hyvältä kuullostaa uutta albumia ajatellen.

 

Mutta tässä oli pari bändiä, joista halusin kertoa.:rolleyes_ani:

 

Ja tuossa In flamesin colony-albumin kansi! Piti joku kuva laittaa..:D

 

Posted Image

Share this post


Link to post
Share on other sites

Enpäs olekaan tänne mitään kirjoitellut aikaisemmin. Voisi nyt jotain pientä pistellä ajankuluksi. Mitään suuria suosikkeja ylitse muiden ei juuri löydy, enkä muutenkaan musiikista paljoa mitään tiedä tai sen enempää seuraa. Kuuntelen kuitenkin jonkin verran, radiokanavista Radio Rockia tulee kuunneltua paljonkin päivässä ja sitten samantyylistä musaa löytyy myös koneelta jne. mitä siellä soitetaan. Listataan nyt muutama bändi/artisti tuolta soittolistalta summittaisessa järjestyksessä, perässä myös biisit mitä ehkäpä sitten eniten tulee tällä hetkellä (toki siis tietysti muitakin tulee kuunneltua) ko. bändeiltä/artisteilta kuunneltua:

 

AC/DC - Hells Bells

Megadeth - Symphony of Destruction

3 Doors Down - It's not my time

Amorphis - Her Alone / Silent Waters

Black Sabbath - Paranoid (kestosuosikki, ei varmaan yllätys)

Def Leppard - Nine Lives Closed

Disturbed - Inside the Fire

Foo Fighters - The Pretender / Long road to ruin

Guns N' Roses - Welcome to the jungle

Herra Ylppö & Ihmiset - Sata vuotta

Killswitch Engage - Holy Diver

Judas Priest - Breaking the law

Kiss - I was made for loving you

Kotiteollisuus - Kuolemanjärvi

Korn - Hold On

Lenny Kravitz - Bring it on

Metallica - Enter Sandman

Mokoma - Marras

New Danko Jones - Code of the Road

Nightwish - Bye Bye Beautiful

Niravana - Smells like teen spirit

Northern Kings - We don't need another hero

Poets of the Fall - The Ultimate Fling

Rammstein - Amerika

Seether - FMLYHM / Fake it

Serj Tankian - Empty Walls / Sky Is Over

Sebastian Bach - You don't understand

Sixx A.M. - Life is beautiful

Sonata Artictica - Paid on Full / Tallulah

Widescreen Mode - Everlasting bomb

Viikate - Me olemme myöhäiset

Volbeat - Radio Girl

 

Siinä nyt muutama hassu poiminta tuosta taustalla pyörivästä soittolistasta, kyllähän noita bändejä olisi paljon lisääkin siinä, mutta otin muutaman esimerkin. Kuten huomaa, monenlaista musiikkia tulee kuunneltua ja tuonkin listan ulkopuolelta löytyy todella paljon ties mitä. Muun muassa HIM, Green Day, Bon Jovi, R.E.M, Zen Cafe, Red Hot Chili Peppers, Hanoi Rocks, Oasis, Bullet for My Valentine, Linkin Park jne.

 

Kyllähän noita tuostakin enemmän riittäisi. Noita kaikkia tulee nyt eniten kuunneltua, jokaiselta bändiltä siis "kaikkia" biisejä vaikka pari vaan mainitsin, kuten sanoin tällä hetkellä. Bändejäkin voisi listata lisää ja monen erityylistä, lähes kaikki uppoaa...

 

Sama juttu muuten Disturbedin kanssa kuin edellisellä kirjoittajalla, vasta hetken aikaa kuunnellut, kun törmäsin niiden musiikkiin. :smile: Pitää vielä kevennyksinä lisätä tottakai Dirlandaa, joka on aivan paras! :mrgreen: Sekä tällä hetkellä puhelimen soittoäänenäkin oleva Bee Gees - Stayin' alive. :partyhat: Oli tuo biisi Wanhojen tanssiemme lopetuskappaleena ja siitä jäi soimaan päähän, ja soi edelleen. :tongue:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Laajempaa selontekoa mun musamausta Kanada-Usaa venaillessa..

 

Jotain tänne threadiin olen tainnut jo musiikkimaustani skriivailla, mutta teenpä nyt hieman laajempaa selontekoa.

 

Pitkälti metal-genren sisällä musamakuni pysyttelee. Periaatteessa kaikki kuitenkin uppoavat jotenkuten konemusaa, heviä, räppiä ja kunnon poppia lukuunottamatta.

 

Pientä listausta:

 

1-Kategoria, käsittämättömän hyvät yhtyeet:

 

Metallica

 

Tosiaan, aivan ylivertainen bändi. Huonoja biisejä ei juuri ole, loisteliaita luomuksia löytyy sitäkin enemmän. Hetin kitarariffit ovat yksinkertaisesti toimivia, ja loppusilauksen kitaraosuuksiin tuovat Hammetin hienot (en sano että maailman vaikeimmat) soolot. Varsinkin vanha tuotanto iskee todella lujaa, uudestakin pidän. Ehdottomasti myös yksi parhaista keikkabändeistä! Erityismaininnat kipaleille "Creeping Death", "Orion", "Battery", "Sad But True", "Welcome Home (Sanitarium)", ja "Fade To Black"..

 

2-Kategoria, loistavat yhtyeet:

 

Slayer

Megadeth

Dream Theater

 

Slayerin olen itse asiassa löytänyt "kunnolla" vasta muutama kuukausi takaperin. Kaksikon King & Hanneman nopeat kitarariffit iskivät meikäläiseen saman tien. Täytyy muuten vielä mainita, että tästä yhtyeestä saattaa löytyä instrumenttinsa maailmassa parhaiten hallitseva kaveri, puhun nyt yhtyeen rumpali Dave Lombardosta. Daven soittamat kompit ovat käsittämättömän haastavia, mutta kaveri soittaa ne aina yhtä helpon näköisesti, rento ilme kasvoilla. Uskomattoman hyvä "polkemaan" tuplapedaalia, respect. Erityismaininnat biiseille "Raining Blood", "South Of Heaven" ja "Angel Of Death"..

 

Megadeth edustaa myös tätä thrash metal-genreä, joka kaikesta päätellen taitaa olla suosikki tyylisuuntani. Bändin keulakuva Mustainen riffeissä on paljon samanlaisia piirteitä kuin Metallican riffeissä, siksi ehkä yhtyeestä kovasti diggaankin. Jos joku ei vielä tiennyt, Mustaine on Metallican alkuperäinen soolokitaristi, mutta Daven huumesekoilut eivät olleet Hetin mieleen, ja näin kaverusten tiet erosivat. Megadethin tuotannosta yleisestikin ottaen pidän, mutta parhaiten iskevät yhtyeen astetta rauhallisemmat ja melodisemmat biisit. Ylipäätään suosikkikappaleeni noin kuukauden ajan on tainnut olla biisi nimeltä "A Tout Le Monde", upea, tunteellinen tulkinta. On muuten Mustainen itsensäkin ehdoton suosikkibiisi :blink:. Muita loistavia etc. "Symphony Of Destruction" ja "Peace Sells"..

 

Dream Theater meneekin sitten enemmän tuonne progen puolelle, mutta jotenkin siitäkin on muodustunut todellinen suosikki. Bändin soitanta on hyvin korkeatasoista, ja monipuolista. Jos Slayerilta löytyi maailman paras rumpali, maailman paras kitaristi saattaa hyvinkin soittaa DT:ssä. John Petrucci on ainakin teknisesti todella lähellä täydellisyyttä, soolot ovat käsittämättömän hankalia, mutta menevät virheettömästi keikoillakin läpi. Erityismaininnat biiseille "Pull Me Under", "As I Am", "Octavarium", ja "Ytse Jam"..

 

3-Kategoria, löytyy soittolistalta/kuunneltavaa musaa:

 

Opeth

Kiuas

Anthrax

Mokoma

Linkin Park

RCHP

Pantera

Disturbed

In Flames

Gary Moore

Stam1na

Korn

 

Joitain hyviä yhtyeitä unohtui varmasti, lisäilen jos tulee mieleen.. :blink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hell yeah!

 

Ja livenä aivan kurko ... itse asiassa turnetta pukkaa tulevana kesänä, tuskin kuitenkaan tänne raukoille rajoille. Jenkkilän keikat uutisoitiin tänään, Eurooppa kohtapuoliin. Erittäin harvinaista herkkua...

 

Mahtavaa että löytyy muitakin jotka diggailee äijää! On tosiaan harmi että mies tulee harvoin ylipäänsä Eurooppaan. Ja tuskinpa tulee koskaan Suomeen.

:moan: Ei voi mittään...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oma musiikkimakuni on rajoittunut räppiin ja r&b:hin. Mutta myös muukin uppoaa loistavasti heviä ja raskasta rokkia lukuunottamatta

 

Suosikkejani:

 

Kanye West

Ludacris

Snoop Dogg

The Game

 

Stepa

Tykopaatti

Leijona

Jontti & Shaka

 

The Mob Figaz

Smoov E

Messy Marv

Missy Elliot

 

Linkin Park

 

Ylimmät neljä ovat erittäin tunnettuja räppäreitä amerikoissa. Sitten seuraavat neljä ovat suomalaista, melko tuntematonta, jos ei kunnolla ole perehtynyt suomalaiseen räppiin. Varsinkin Stepa ja Tykopaatti, jotka ovat minullekkin kohtalaisen uutta musiikkia. Seuraavat neljä ovat uusia tuttavuuksia myös minulle, jotka vasta joku aika sitten löysin ja nykyään kuuluu vakio musiikkiini. Linkin Park sitten on kunnon menevää musiikkia, jota kuuntelee ihan mie

 

lellään. Uusin levy oli pettymys mutta aikaisemmat levyt löytyvät levyhyllystä. Tässä varsinkin Kanye Westin ja Ludacrisin konsertteja odottelen jos vaikka saapuisivat tänne Suomeen tai sitten Ruotsin maille niin voisi poiketa katsomaan. :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oma musiikkimakuni on rajoittunut räppiin ja r&b:hin. Mutta myös muukin uppoaa loistavasti heviä ja raskasta rokkia lukuunottamatta

 

Suosikkejani:

 

Kanye West

Ludacris

Snoop Dogg

The Game

 

Stepa

Tykopaatti

Leijona

Jontti & Shaka

 

The Mob Figaz

Smoov E

Messy Marv

Missy Elliot

 

Linkin Park

 

Ylimmät neljä ovat erittäin tunnettuja räppäreitä amerikoissa. Sitten seuraavat neljä ovat suomalaista, melko tuntematonta, jos ei kunnolla ole perehtynyt suomalaiseen räppiin. Varsinkin Stepa ja Tykopaatti, jotka ovat minullekkin kohtalaisen uutta musiikkia. Seuraavat neljä ovat uusia tuttavuuksia myös minulle, jotka vasta joku aika sitten löysin ja nykyään kuuluu vakio musiikkiini. Linkin Park sitten on kunnon menevää musiikkia, jota kuuntelee ihan mie

 

lellään. Uusin levy oli pettymys mutta aikaisemmat levyt löytyvät levyhyllystä. Tässä varsinkin Kanye Westin ja Ludacrisin konsertteja odottelen jos vaikka saapuisivat tänne Suomeen tai sitten Ruotsin maille niin voisi poiketa katsomaan. :P

Et oo Asa nimistä artistia kuunnellut? Ennen kulki nimellä Avain. Parasta suomiräppiä IMO.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hah. :D Kyllä olen todellakin kuullut ja hyvää musiikkia on! Parhaaksi en kuitenkaan voi sanoa. Muutamat biisit ovat kyllä erittäin vahvoja suosikkejani muttei kärkikastiin mahdu. Paras biisi ehdottomasti "Viedään Bäkkiin feat. Redrama". Tämä biisi on niiltä ajoilta kun nimenä oli vielä Avain. Tämä biisi on loistava sekoitus englantia ja suomea ja ehdoton biisi jokaisen suomiräpin ystävän hyllylle/koneelle. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

 

Slayer

 

Slayerin olen itse asiassa löytänyt "kunnolla" vasta muutama kuukausi takaperin. Kaksikon King & Hanneman nopeat kitarariffit iskivät meikäläiseen saman tien. Täytyy muuten vielä mainita, että tästä yhtyeestä saattaa löytyä instrumenttinsa maailmassa parhaiten hallitseva kaveri, puhun nyt yhtyeen rumpali Dave Lombardosta. Daven soittamat kompit ovat käsittämättömän haastavia, mutta kaveri soittaa ne aina yhtä helpon näköisesti, rento ilme kasvoilla. Uskomattoman hyvä "polkemaan" tuplapedaalia, respect. Erityismaininnat biiseille "Raining Blood", "South Of Heaven" ja "Angel Of Death"..

 

Jos Lombardon rummuttelu kiinnostaa, kannattaa tsekata myös levy ja varsinkin biisi "Seasons In The Abyss". On kokonaisuutena todella ehjä ja hyvä. Paljon rauhallisempi ja melodisempi levy kuin todellinen klassikoiden klassikko Reign In Blood, joten vertailukin on hankalaa. Hyviä levyjä siis toki molemmat :D Seasonsilla on myös pari omaa henk. koht. suosikki Slayer-biisiä, eli "Blood Red" ja "Dead Skin Mask". Slayer tulee kesällä myös Tuskaan, mutta taitaa valitettavasti jäädä näkemättä kun on just samoihin aikoihin töitä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos Lombardon rummuttelu kiinnostaa, kannattaa tsekata myös levy ja varsinkin biisi "Seasons In The Abyss". On kokonaisuutena todella ehjä ja hyvä. Paljon rauhallisempi ja melodisempi levy kuin todellinen klassikoiden klassikko Reign In Blood, joten vertailukin on hankalaa. Hyviä levyjä siis toki molemmat :D Seasonsilla on myös pari omaa henk. koht. suosikki Slayer-biisiä, eli "Blood Red" ja "Dead Skin Mask". Slayer tulee kesällä myös Tuskaan, mutta taitaa valitettavasti jäädä näkemättä kun on just samoihin aikoihin töitä...

 

Joo, on tuo "Seasons In The Abbys"-levy kuunneltu läpi useaan otteeseen, loistava kokonaisuus kaiken kaikkiaan, mutta jää niukasti Thrash-klassikko "Reign In Bloodin" taakse. Itse pidänkin "Reign In Bloodia" kaikkien aikojen kolmanneksi parhaana raskaan musiikin julkaisuna, edellään vain Metallican majesteettinen "Master Of Puppets" ja ainakin yhtä iskevä "...And Justice For All".

 

Tuskaan Slayer tosiaan saapuu, mutta itseltänikin jää harmillisesti välistä. Joskus on kuitenkin tätä bändiä päästävä katsomaan, sen verran tiukkaa settiä kundit heittää! En osaa edes kuvitella miten upeaa olisi kuulla yhtyeen legendaarisin kappale "Raining Blood" livenä..:hopeful:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Siitä musiikista

 

1.Kategoria

Eli bändejä jotka ovat aivan mahtavia, ja joita voisi kuunnella aina.

 

Stam1na

Mokoma

Opeth

 

2.Kategoria

Voi Kuuntella usein, joskaan ei aivan suosikkeja. Loistavia silti!

 

Dream Theater

Ensiferum

Wintersun

YUP

Sotahuuto

Amorphis

In Flames

Kiuas

Mehida

Lumina Polaris

Narnia

 

3.kategoria

Myöskin hyviä bändejä, joita kuuntelee silloin tällöin:

 

AC/DC

Amoral

Arch Enemy

As I Lay Dying

Children of Bodom

Demon Hunter

Disturbed

Dragonforce (vähän turhaa kikkailua kyllä:D)

Fall Out Boy

Frail

The Human Abstract

Killswitch Engage

Korn (Vanha tuotanto)

Kotiteollisuus

Linkin Park (vanha tuotanto!)

Luotettava Todistus

Megadeth

Metallica

Miriam

Pillar

Protest The Hero

Sacrecy

Santana

Shadows Fall

Skillet

Slayer

Sonata Arctica

Stratovarius

Stryper

Symphony X

Tarot

Tera

Terapia

Tourniquet

Trivium

Turisas

UnderOATH

VIP

Volbeat

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pääministerin suosikit

 

Kyse siis yksittäisistä levyistä. Levyhyllyssä on pari sataa lättyä jotka ovat ahkerassa rotaatiossa, yleensä mielentilasta ja vuodenajasta riippuen. Tämän hetken kovimmat sekalaisessa järjestyksessä:

 

 

 

Bo Diddley: The Story Of Bo Diddley

 

 

Kyseessä on vanhan mestarin tuplakokoelma johon on valittu käsittämättömän pitkän uran ajalta 57 kappaletta. Bo Diddley oli yksi niistä jampoista jotka kehittivät rock ´n rollin bluesin peruspalikoista Chuck Berryn ja Little Richardin kanssa. Hän oli saanut ykköshittinsä listoille ennen kuin kukaan oli Elviksestä kuullutkaan ja keikkailee edelleen terveyden salliessa.

 

Bluesvetoisesta rockista on kysymys eikä kukaan tee sitä Diddleytä paremmin. Mies manaa laatikkokitarastaan esiin demoneita, enkeleitä, roistoja ja sankareita vastustamattoman viidakkorytmin päälle, josta tulikin hänen tavaramerkkinsä. Keikalla hän laulaa, soittaa ja tanssii yhtä aikaa sydämensä kyllyydestä (Youtubesta pitäisi klippiä löytyä). Samanlaista räävitöntä uhoa sanoituksissa löytää nykyään gangsta-räppäreiden tuotannosta joka on miehelle paljon velkaa. Nykyajan bändien käydessä aina vain introverteimmiksi ja kokeellisimmiksi on hyvä palata Bo Diddleyn pariin, onhan kyse suorastaan perusarvoista.

 

 

 

Afghan Whigs: Unbreakable

 

 

Myös tämä on kokoelma, mutta erinomainen sellainen. Loistava läpileikkaus bändiltä joka aloitti 80-luvun lopulla Amerikan Cincinnatissa grungeliikkeen syntyessä, löysi oman tyylinsä ja lopetti vähän ennen vuosituhannen vaihtumista.

 

Bändin nokkamies on heppu nimeltä Greg Dulli, ilman epäilystä yksi karismaattisimmista rock-laulajista koskaan. Hänen yhtyeensä musiikki oli pohjimmiltaan soulpohjaista rokkia, jota muokattiin tarpeen mukaan suuntaan ja toiseen. Bändillä oli varsinaisesti vain yksi hitti (vuonna -94) mutta he vakiinnuttivat siitä huolimatta paikkansa modernin rokin kaanonissa ja ovat musiikillisesti edelleen varsin relevanttia tavaraa.

 

Afghan Whigsin perusvire on synkkä, väri musta ja yö se aika päivästä jolloin laulujen tarinat tapahtuvat. Useat biisit ovat rakkauslauluja, mutta tässä tapauksessa rakkaus johtaa aina alistukseen, turmioon ja kadotukseen. Dulli ei todellakaan ole mikään kiltti poika ja hyvin harva artisti on koskaan saanut yhtä paljon myrkyllisyyttä ladattua teksteihinsä. Välillä hän on egoistinen mulkku ja välillä raapii silmiään päästä pimeässä nurkassa. Whigsien musiikki vie kuuntelijansa todella syvälle tunteiden syövereihin mutta on äärimmäisen puhdistava kokemus. Itselleni tulee heitä kuunnellessa palava halu vetää puku päälle ja lähteä ajamaan humalassa avoautolla kaupungin värivaloissa.

 

 

 

Def Leppard: Hysteria

 

 

Tätä bändiä joko rakastat tai vihaat. Hysteria on viimeiseen asti tuunattua ja hiottua 80-luvun puppeli-pitkätukka hard-rokkia. Huhujen mukaan edelleen maailman kallein levy, ainakin siihen asti että gunnarien Chinese Democracy tulee pihalle. Nyt seilataan kaaukana hyvän maun rajoista, korskeissa riffitaivaissa ja siirappiballadien syvyyksissä. Levy on tinkimätön yritys luoda teos jonka jälkeen kaikki muu musiikki on turhaa ja osittain maaliin päästäänkin. Tästä levystä ei yksinkertaisesti pääse irti kun se on kerran silkkihuivinsa kaulan ympärille ujuttanut.

 

Levy on aivan sietämättömän tarttuva alusta loppuun asti, syntistä nautintoa josta ei kannata puhua musiikkipuristien keskuudessa. Tuotanto on state-of-art tasoa ja jokaista kappaletta on väännetty niska limassa instant-hitiksi. Hysteria on yksi 80-luvun upeimmista hetkistä, täysin hävytön hittikimara. Jos joku väittää ettei musiikki voi muuttua elämää suuremmaksi, on hänen kuunneltava tämä levy. Jos mieli on matalalla tai krapula päällä, ei muuta kuin suu mutrulle, tukeva ote palleista ja Hysteria soimaan. Toimii aina!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse kuuntelen laidasta laitaan Melkein kaikkea mutta tässä nyt muutama bändi:

 

Ensiferum

Turisas

Angra

Rhapsody

Iron Maiden

Queen

Gamma Ray

Blind Guardian

Freedom Call

Running Wild

 

Vaikka bändit sinne metallin puolelle menevätkin niin kyllä minulle muukin musiikki kelpaa. Kun musiikkia soitan, niin luonnollisesti arvostan sellaista musiikkia missä tarvitsee sitä soittotaitoakin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Raskaammanpuoleista vääntöä on tullut taas viime aikoina kuunneltua. In Flamesia etenkin, siinä on kyllä asiansa osaava pumppu! Uusikin materiaali on ihan ookoo vaikkei välttämättä ihan vanhalle pärjääkään.

 

Suomenmaalta lähtöisin oleva Before the Dawn on myös ehdottomasti kokeilun arvoinen orkesteri. Täytyy hattua nostaa miten lyhyessä ajassa heiltä syntyy todella laadukasta settiä. Deadlight nostaa rimaa vain entisestään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo, on tuo "Seasons In The Abbys"-levy kuunneltu läpi useaan otteeseen, loistava kokonaisuus kaiken kaikkiaan, mutta jää niukasti Thrash-klassikko "Reign In Bloodin" taakse. Itse pidänkin "Reign In Bloodia" kaikkien aikojen kolmanneksi parhaana raskaan musiikin julkaisuna, edellään vain Metallican majesteettinen "Master Of Puppets" ja ainakin yhtä iskevä "...And Justice For All".

Itse en sanoisi että Justice olisi samaa luokkaa kuin Ride The Lightning, MoP ja Kill em All, ehkä Cliffin kuoleman takia, mutta soundit ja miksaus on mielestäni perseestä.

 

Jos rässiä kuuntelette niin tsekatkaapas ihmeessä Annihilatorin tuotantoa. Etenkin ekat levyt (Alice In Hell ja Never, Neverland) ovat silkkaa parhautta, myöskin muutamat myöhemmin tulleetkin iskevät (Set the World on Fire, King of the Kill ym.). Jeff Waters on Iced Earthin Jon Schafferin ohella yksi todellinen träshriffijumala.

 

Dream Theateria olen nyt periaatteessa koko tämän vuoden ajan kuunnellut tooodella paljon, levyhyllystä löytyykin Scenes From A Memory, Images and Words sekä Score-livelevy. Helvetin kova kokoonpano.. Ehdottomiin suosikkibiiseihin kuuluvat ainakin Octavarium, Six Degrees of Inner Turbulence, Metropolis part I, Overture 1928 ja siihen päälle Strange Deja Vu, Under a Glass Moon

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse en sanoisi että Justice olisi samaa luokkaa kuin Ride The Lightning, MoP ja Kill em All, ehkä Cliffin kuoleman takia, mutta soundit ja miksaus on mielestäni perseestä.

 

Joo, mielipidejuttuja nämä. Miksauksesta olen kyllä täysin samaa mieltä. Silti Justice on mielestäni Metallican paras julkaisu Puppetsin jälkeen.

 

Kill em All menee itselleni levyistä neljänneksi ohittaen vain niukasti tyylinmuutosta aloitelleen Black Albumin. Levy on aika keskeneräisen oloinen (syyt kyllä tiedossa), enkä saa siitä ihan samanlaista otetta kun Ridesta, Puppetsista ja Justicesta. Mahtava levy kyllä tämäkin, toiminut todellisena suunnanäyttäjänä metallimusiikille.

 

Ride The Lightning jää vain niukasti MoPin taakse, levy on aivan huikea kokonaisuus. Mainitaan nyt vielä kerran biisi nimeltä "Creeping Death", joka nostattaa joka kuuntelukerralla vain paremman ja paremman fiiliksen. Uskomattoman energinen biisi.

 

Puppets onkin sitten Metallican paras julkaisu, levy on upea taidonnäyte Cliff Burtonilta (RIP), joka oli bändin soittajista selvästi suurimmassa vastuussa kyseisen kiekon sävellyksistä.

 

Justice kiilaa kakkoseksi ohi Riden niukasti, ehkä juuri progressiivisuutensa takia. Levyn nimikkobiisi lienee juuri tällä hetkellä suosikkibiisini (lähes päivittäin vaihtuu :D). Tämän jälkeen Metallica on vaipunut hitaasti alaspäin, mutta uskoa kavereihin on vielä. Uutta levyä pukkaa syksyllä, jota bändi on itse hehkuttanut paluuna vanhaan tuotantoon. Saa nähdä mitä tulee, mutta levy on joka tapauksessa pakko-ostos! :shades:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kylläpä Puppets ja Lightning taitaa ne kaksi kovinta olla, jos multa kysytään. :D

Tosin, itselle myös S&M on yksi ehdottomia suosikkeja, osittain siksi, kun siitä käytännössä olen Metallican kuuntelemisen aloittanut. Tuon kärkikaksikon takana S&M, Black ja Justice käyvätkin kovaa taistoa, ja Kill 'Em All myös on ajoittain tässä taistossa mukana. Mutta onneksi noita ei oikeasti tarvitse laittaa paremmuusjärjestykseen, vaan suosikit voi vaihdella joustavasti kausittain. :lol: Kuten olen tännekin tainnut jo ehtiä mainita, pidän myös uudemmasta tuotannosta ja parjatusta Load&Re-Load-kaksikosta. Niihin vain täytyy ottaa hivenen eri suhtautuminen kuin vanhempiin levyihin. Jokaisessa levyssä on puolensa ja kaikilta löytyy hyviä biisejä.

 

Uutta levyä pukkaa syksyllä, jota bändi on itse hehkuttanut paluuna vanhaan tuotantoon. Saa nähdä mitä tulee, mutta levy on joka tapauksessa pakko-ostos! :shades:

Eikös tuota 'paluu vanhaan kamaan'-tarinaa tullut jo ennen St.Angeria, vai muistanko ihan väärin? Suurella mielenkiinnolla toki uutta levyä odottelen ja pakko-ostos se todellakin on. Ainoa semmoinen bändi/artisti minulle Metallica onkin, jonka uusi levy on pakko-ostos...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kylläpä Puppets ja Lightning taitaa ne kaksi kovinta olla, jos multa kysytään. :D

Tosin, itselle myös S&M on yksi ehdottomia suosikkeja, osittain siksi, kun siitä käytännössä olen Metallican kuuntelemisen aloittanut. Tuon kärkikaksikon takana S&M, Black ja Justice käyvätkin kovaa taistoa, ja Kill 'Em All myös on ajoittain tässä taistossa mukana. Mutta onneksi noita ei oikeasti tarvitse laittaa paremmuusjärjestykseen, vaan suosikit voi vaihdella joustavasti kausittain. :lol: Kuten olen tännekin tainnut jo ehtiä mainita, pidän myös uudemmasta tuotannosta ja parjatusta Load&Re-Load-kaksikosta. Niihin vain täytyy ottaa hivenen eri suhtautuminen kuin vanhempiin levyihin. Jokaisessa levyssä on puolensa ja kaikilta löytyy hyviä biisejä.

Toihan on myöskin makukysymys mutten itse tykkää kauheasti LoadReLoad-levyistä, ja ne pilaavat IMO myös S&M:änkin aika tehokkaasti. Klassikot ovat jopa loistavia kun taas nää kaikki ykköslevyn mid-90-biisit latistavat fiiliksen, joka nousee vasta Nothing Else Mattersin aikana.

 

Symfoniaversio Onesta on sitten puolestaan jotain niin uskomattoman kovaa ettei mitään rajaa.. Myöskin Call of Ktulu iskee joka kerta :shades:.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toihan on myöskin makukysymys mutten itse tykkää kauheasti LoadReLoad-levyistä, ja ne pilaavat IMO myös S&M:änkin aika tehokkaasti. Klassikot ovat jopa loistavia kun taas nää kaikki ykköslevyn mid-90-biisit latistavat fiiliksen, joka nousee vasta Nothing Else Mattersin aikana.

 

Symfoniaversio Onesta on sitten puolestaan jotain niin uskomattoman kovaa ettei mitään rajaa.. Myöskin Call of Ktulu iskee joka kerta :shades:.

Samaa mieltä. LoadReaload-yhdistelmä ei nyt ole surkea, mutta ei kovinkaan kaukana siitä, kun miettii minkälaista musiikkia Metallica sitä ennen oli tehnyt. S&M-konserttiin tungettiin tosiaan aivan liikaa kyseisten levyjen biisejä, vaikka ne paljon paremmalta orkesterin kanssa kuullostavatkin. Koko konsertin paras veto on mielestäni "Battery", vanavedessään mainitsemasi "One" ja "The Call Of Ktulu".. "For Whom The Bell Tolls" nousee myös aivan uusiin sfääreihin orkesterin kanssa.

 

Pakko mainita myös levyn ehdottomasti paskin veto. Se on mielestäni ehdottomasti "Fuel". Muutenkin mielestäni lähes ainoa Metallican biisi, jota pystyn kutsumaan huonoksi vedoksi.

 

Klumpenille: Metallica kyllä hehkutti ennen Pyhää Vihaista levyn olevan Loadeja selvästi raskaampi, mutta paluusta vanhaan tuotantoon eivät kaverit tuolloin hehkuttaneet. Enneminkin korostivat St.Angerin olevan jotain aivan uutta, mitä se kyllä negatiivisessa mielessä olikin. Itse pidän Loadeja jopa jonkin verran Angeria parempana. Loadeilta löytyy suurimmaksi osaksi kuitenkin "ookoo"-biisejä, St.Angerin joidenkin kappaleiden kuunteleminen tekee ihan pahaa. Olen toki paljon surkeampaakin kuullut, mutta että noin huonoa musaa Metallicalta.. Toivottavasti seuraava levy on moninkerroin parempi. Ja sen tosiaan pitäisi olla se paluu Puppetsien ajoille. Saa nähdä..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now

Sign in to follow this  

×