Jump to content
Sign in to follow this  
Sir_Alex

Elokuvat

Recommended Posts

Training Day

 

Sai aikoinaan melkoisen paljon huomiota, ehkäpä osittain siksi että aiemmin melkeinpä aina poliisit oli elokuvissa kuvattu puhtaina pulmisina ja tällä kertaa jätkä kiertelikin itse lakia minkä kerkesi ja ajeli vain omia etujaan asvalttiviidakon julmissa alamaailmoissa. Toki pinnalta mies näytti moitteettomalta kaverilta, vaan pinnan alta paljastuu vaikka mitä.

 

Elikkäs tarina kertoo nuoresta poliisista (Ethan Hawke) joka aloittelee uraansa ja mies laitetaan hieman kokeneemman poliisin (Denzel Washingotn) kelkkaan mukaan oppimana kadunlakeja ja niitähän tämä kokeneempi hänelle tuleekin näyttämään… tosin hommat alkavat hiljalleen luisua käsistä lain väärälle puolelle ja keltanokka joutuu miettimään tosissaan omia tekosiaan ja sitä pystyykö hyväksymään parinsa toimintavat, tavat joilla mies on alamaailman kanssa ajan kanssa oppinut elämään… kuinka pitkälle voi mennä omaa uraansa edistääkseen ? voiko tai pitääkö korkeammassa arvossa olevaa totella vaikka mitä tapahtuisi ?

 

Erittäin pätevä (mielenkiintoinen aihe, realistisuushakuinen tarina toki ylilyödysti ajoittain korostaen mutta se saa pysymään katsojan mukana menossa suurella mielenkiinnolla) poliisileffa joka aikanaan toi korruption poliisien keskuudessa esille kovalla tyylillä, jolla ei aiemmin oltu vastaavaa kuvausta tehnyt… joten ehkä hitusen huikeaa mainettaan perinteisempi leffa näinä päivinä kun ”jäljittelijöitä” on ilmaantunut ja aihealuuesta enempikin ollut myös filmimaailmassa esillä…

 

…keskimääräistä ”realistisempi”, raadollisempi sekä häpeämättömämpi kuvaus kuitenkin nykypäivänäkin huumepoliisin arjesta katupiireissä. Harmi että erittäin vahvan alun jälkeen kuitenkin tyydytään hitusen liiaksi kosiskelemaan ”Hollywood tyyliin”… tosin otteensa elokuva pystyy varsin hyvin pitää loppuunsa asti eikä loppukaan toki mikään floppaus ole… juonenkäänteitä on kuitenkin tarpeeksi eikä elokuva ole millään tavalla peruskaavamainen.

 

Denzel W. tekee kuitenkin hänelle hitusen epätyypillisemmän roolisuorituksen ja mies onnistuu siinä vallan mainiosti, mies on sivuhahmo joka periaatteessa varastaa puhtaasti shown päähahmolta nimiinsä.

 

Elokuvan fiilistä nostaa mainiosti se että moni kohtaus on saatu kuvattua aidoilla paikoilla joten sillä tavalla oikeasti koko leffan katu-uskottavuus säilyy, joka on erittäin tärkeää tälle elokuvalle. Taitaapa ohjaaja ja käsikirjoittaja itsekin olla lapsuutensa niillä kulmilla viettänyt, joten ovat henkilökohtaisestikin sitä nurjaa puolta saaneet todistaa elävässä elämässä. Mitään suurta actiontoimintaa tältä ei kannata lähteä odottamaan.

 

Ehdottomasti kahtomisen arvoinen elokuva.

 

Leffan on ohjannut Antoine Fuqua. Tämä leffa taitanee edelleen olla ehdottomasti miehen paras tuotos, taisipa oikeastaan ensimmäisiä leffoja olla joita mies väsäs. Sittemmin on ohjannut mm. Shooter sekä King Arthur leffat.

 

Posted Image

Share this post


Link to post
Share on other sites

Max Payne

 

Elikkäs leffa joka on se tunnetumpi ja markkinoitu ”holiwuudi” tuotos, kyseisestä hepustahan on tehty myös indie-leffa nimeltään Max Payne – Payne & Redemption.

 

Peli toi aikoinaan oikeastaan ensimmäisenä todella suurena suomalaisen tietokonepeliprojektina (josta konsolille sittemmin kääntyi) sinivalkoista lippua myös pelien osalta esille pitkin poikin maailmaa ja edelleen peli on suht arvostettu…

 

…harmi vaan että elokuva ei ole tarpeeksi hyvä elokuvana, toki tarpeeksi uskollinen pelille jotta siitä ”maailman kun myös värimaailman helposti tunnistaa samaksi tuotokseksi”. Värimaailma lainaa Paypackista hitusen enemmillä valleilla ja tummilla sävyillä leikitellen, tässä onkin suht hyvin onnistuttu. Värit saavat leffan näyttämään samaan aikaan tyylikkäältä kuin luo myös kunniaa itse peleille siinä samalla, myös räntä- ja lumisade on visuaalisesti normaalia Hollywoodia huomattavasti tyylikkäämpää katseltavaa.

 

Toimintaahan peli on täynnä, ”puhdasta” sellaista sitä on loppujen lopuksi leffassa yllättävänkin vähän koko kestonsa ajan… pelissähän ei juuri muuta ollutkaan (aikaansa nähden upeat grafiikat ja ajanhidastusjippo), välillä katseltiin sarjakuvaa joka tarinaa vei eteenpäin ja sitten hirmuista paukuttelua pitkät tovit väliin, noh kakkosessa (mitä peleihin siis tulee) sentään oli eräs hitusen erityylinenkin kuin pelkkä räiskintäkenttä joka panosti puhtaasti fiilis puoleen…

 

…leffan lopussa toki jonkin verran räiskintäsessiotakin vedetään mutta sekin hitusen säästöliekillä (tuollaoinkin suht lyhyitä ja todella harvassa), hidastukset, lumenpöllyäminen tuovat nättiä fiilistä perusräiskyttelyyn... ja homma toimii vähintäänkin kelvollisesti mitä (visuaalisuuteen)näyttävyyteen tulee noin muutoin ei niinkään mitään räiskintägenreen tuo mitä ei oltaisi jo monen monituiseen otteeseen nähty.

 

Leffassa leikitaan ajoittain aikatasoilla (tosin selkeästi katsojan kannalta) ja välillä pompitaan nykyisyydestä menneisyyteen välähdyksiä kahtelemaan, jotta selviäisi miksi/miten nykyiseen tilanteeseen olla päädytty….

 

…aivan perustarina on sama kuin pelissä Max Paynen (Mark Wahlberg) vaimo ja lapsi on murhattu ja mies haluaa löytää ja kostaa tekijöille hinnalla millä hyvänsä Hammurabin lakia käyttäen. Noin muutoin hommaan on lisätty jos jonkin sorttia ylijämää lisäjuonellista lisäkiemurakoukeroa jota ei pelissä ollut ja ties kuinka paljon... joka tekee lopputuloksesta valitettavasti erittäin sekavan hörhellyksen… Max kävelee suurimman osan elokuvasta sinne sun tänne, sitten ajoittain räiskitään tyylikkäästi.

 

Hahmoja napsitaan myös kakkosesta mukaan kuten naispuoleinen palkkatappaja Mona Sax (Mila Kunis) joka luulee tai hänelle pistetään sellainen ajatus päähän Maxin tappaneen hänen siskonsa ja luonnollisesti naikkonen alkaa Maxia jahtaamaan… toinenkin nainen tarinasta löytyy (Monan sisko), todella pikaisen visiitin tehnyt varsin upea ilmestys Natasha (Olga Kurylenko). Tuttuja hahmoja toki pelistä on muutama muukin.

 

Tarinalta ja näyttelyltä ei juuri mitään kannata odottaa, niille ei anneta mitään tilaa loistaa elokuvassa… Mark Wahlberg tekee kuitenkin elokuvan Maxista huomattavasti ihhimillisemmän ja ”sympaattisemman” tyypin kuin pelkkää tuskaa riutuva armoton kostaja pelissä taasen oli, vaikka melkoinen kivikasvo suurimman osan elokuvassa onkin. Pari upean näköistä toimintakohtausta, siinä leffan anti actiongenrelle. Tosin jos on pelejä pelannut niin kyllähän tämän suuremmalla mielenkiinnolla kahtelee kuin peleistä mitään tietämätön tai pelamaamaton. Mitään pidemmäksi ajaksi mieleenpainuvaa actionleffaa tästä on turha odottaa, kertakahelukamaa.

 

Pelit olivat aikoinaan action-pelien todellista eliittiä ja vieläkin päteviä tuotoksia ! Elokuva ei omalla sarallaan sinne sakkiin valitettavasti yllä lähellekään, ja kuten sanottu elokuvassa on peliin verrattuna käsittämättömän vähän itse toimintaa :( Elokuva todella suurimman osan ajastaan suorastaan jopa tylsä.

 

Harmi ettei myöskään oikeata ja alkuperäistä tunnelmallista ja iskevää tunnaria musapuolella käytetty elokuvassa laisinkaan, muutoin äänimaailma on ihan kohtalaista tuotelmaa.

Posted Image

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täydellinen maailma

 

Ohjaajana on Clint Eastwood ja samalla toinen pääosanesittäjistä, esittää leffassa poliisia. Toista pääosaa vankikarkuria esittää taasen Kevin Costner. Kolmanneksi suureksi pyöräksi tuohon tulee pieni poika T.J.Lowther jonka vankikarkuri kaappaa pakomatkallaan panttivangikseen…

 

…vaan poikapa huomaakin että karkuri jonka vankina hän on, ei olekaan välttämättä niin paha ihminen aivan sisimmiltään ja poika kokee outoa turvaa ja saa hänestä isän tietyllä tapaa jota hänellä ei koskaan ole ollut. Yhdessä pakomatkalla he tekevät paljon asioita joita poika ei ole vahvasti uskonnolisen äitinsä hoivan alla koskaan saanut tai uskaltanut tehdä.

 

Joten mitään aivan perinteistä ajojahti leffaa tästä ei todellakaan kannata odotella, vaan Eastwood on kumppaneineen tuonut enempi niitä elementtejä panttivanki/takaa-ajoista esille jotka yleensä toiminnan tieltä on totaalisesti pois jätetty… elokuva on lopulta erinomaisesti tehty draama mutta kun välillä takaa-ajoa toteutetaan, niin sekin osapuoli on melkeinpä paremmin kondiksessa kuin pelkästään niihin keskittyvissä leffoissa konsanaan.

 

Naisosasta leffassa vastaa Laura Dern joka esittää kriminologian asiantuntijaa ja antaa poliiseille vinkkejä rikollisten oletetusta käyttäytymisestä.

 

Clintin ja Lauran hahmojen keskinäisestä höpinästä ja tilanteista kun rosvoa jahtaavat on tehty hieman vastapainona kärkästä dialogia hitusen komediallisuutta omalla tavalla tuomaan kuin taasen Kevinin ja TJ hitusen syvällisemmästä, koskettavammasta pakomatkasta, pakomatka josta kaksikolle lopulta muodostuukin pelastus ja vapautus omista henkisistä kahleistaan (lapsuudesta isättömän kummallakin) irtautumiseen jotka elämä on aikanaan kumpaisenkin ympärille sitonut.

 

Pakko myöntää että Clint Eastwood tekee tietyllä tapaa erittäin jylhiä mutta samalla melkoisen syvältä riipaisevia elokuvia kerta toisensta perään… tämäkin elokuva tietyllä tapaa äijäilyä pohjimmiltaan mutta herkkakin puoli on erittäin vahvana läsnä.

 

Upeata jälkeä Clint on kerta toisensa perään niin näyttelijänä kuin ohjaajana tehnyt, eikä petä tälläkään kertaa kummassakaan roolissansa, jokin outo taipumus miehelle on käytännössä aina onnistua vähintäänkin pätevästi jotta hemmon leffajo mielellään kahtelee…

 

…jostain syystä tämä elokuva ei ole oikein koskaan tuntunut saavan yleisön keskuudessa tilaa ja jäänyt hivenen turhankin tuntemattomaksi tekeleeksi suurelle yleisölle, täysin syyttä suotta.

 

Posted Image

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heat – Ajojahti

 

Leffaa tunnutaan yleisesti pitävän (toiminnallisen) rikoselokuvan yhtenä suurena nimenä, eikä aivan syyttä suotta tekele mainettaan nauti. Moderni toimintadraama joka iskee ja tuntuu katsojan tajuntaan, joka aikanaan tietyllä tapaa toi uusia tuulia.

 

Ohjaaja Michael Mann on saanut varsin nimivahvan näyttelijäkaartiin kasaan elokuvaansa, Al Pacino & Robert DeNiro ensimmäistä kertaa samassa filmissa, tosin yhteisiä kohtauksia ei hirveästi ole... mujita näyttelijöitä mm. Val Kilmer, Tom Sizemore, Jon Voight Ashley Judd, Natalie Portman.

 

Homma pyörähtää käyntiin piinaavalla musiikilla varusteltuna todella pitkällä toimintajaksolla, tästä aivan alusta tulee kieltämättä erittäin vahvasti mieleen The Dark Knight monellakin tapaa. Siitä sitten hiljakseen alussa näytettyjä (useampia) henkilöitä aletaan pohjustamaan, keitä he ovat ja mitä onkaan tekeillä heidän toimestaan, no ryöstökeikkahan se on olennaisena osana heti alkajaisiksi…

 

…juoni on aivan pohjimmiltaan simppeli, on poliisi joka on täysin urallensa uhrautunut elämänsä ajan ja haluaa intohimoisesti saada todellisen huippurikollisen (kumppaneineen) kiinni telkien taakse tekosia kärsimään… kissa ja hiiri leikki jatkuu pitkin LA:n katuja kun kumpikin osapuoli keksii parhaansa mukaan toiselle päänmenoa…

 

…eräs yhteenotto ”loppupuolella” onkin sitten elokuvan historian yksi upeimmista actionkohtauksista ”mahtipontisella mittavuudellaan” mitä on todistaa saanut, hienoa ja ruudinkatkuista toimintakuvausta… tai no ilmestyessään varmasti oli, tänäkin päivänä vielä ihan kelvollinen mutta ei nyt kuitenkaan ihan maineensa veroinen meikäläisen mielestä…

 

…noin muutoinkin elokuvan toimintakohtaukset suorastaan pursuavat todella tiivistä ja upeaa tunnelmaa joka todella välittyy katsojalle asti tavalla jolla se on haluttukin esittää… tosin perinteiseten actionfilmien ystäville elokuvassa on aivan liikaa hahmojen taustojen valoitusta rauhallisessakin tahdissa joka venyttää elokuvan melkoisiin mittoihin. Tosin se takaa sen että tiivistunnemaiset toimintakohtaukset eivät tässä elokuvassa kärsi inflaatio vaan päinvastoin, ne nostavat ne entistä paremmin jalustalle.

 

Syvyyttä elokuvan henkulöihin tuodaan rutkasti, esittämällä niin pää- kuin sivuhahmot pitkän kaavan mukaan. Heidät esitellään niin rikolliskentän melskeessä kuin myös perhe-elemänsä kiemuroissa sompaillen ja ongelmissa ryveten… koettaen saada kummatkin osa-alueet elämästä kukoistamaan samaan aikaan, mika tuntuukin olevan enempi kuin haastavaa tehtävä itse kullekin elokuvan henkilölle.

 

Musasta vastaa Elliot Goldenthal ja kyllähän mies osaa niin tunnelmmallista jännitystä kuin uhkaavaa jumputusta korvakäytäville kuunneltavaksi luoda.

 

Laatua tihkuva tuotos ”rikoseepposten” ystäville. Ehkei nyt niin huikea mestariteos kuin on hehkutettu allekirjoittaneen mielestä mutta erittäin hyvä kuitenkin omassa genressään.

 

Posted Image

Share this post


Link to post
Share on other sites

Identity

 

Olipa kerran synkkä ja myrskyinen yö, veden vihmoessa joutuvat toisilleen tuntemattomat ja täysin eri elämän osa-alueilta poimitut persoonat, nämä ihmiset joutuvat menemään sivykylän ränsistyneeseen pieneen tuppumotelliin yötä viettämään, jokainen erinäisestä olosuhteen sattumasta johtuen… tosin kukaan siellä ei liiemmälti nukkumaan tule… alussa pienillä takaumilla esitellään hivenen henkilöitä, tosin suuremmat paljastukset itse kunkin menneisyydest tulevat esille elokuvan edetessä.

 

Alussa toisaalla tapahtuu myös kun eräs massamurhaaja on tuomittu teloitettavaksi, mutta puolustus on keksinyt jotain uutta hänen puolustuksekseen, mutta kuka tuo tyyppi oikein on josta kiivaasti keskustellaan….

 

…toisaalla motellissa alkaa tapahtua murhia vaan kuka onkaan lopulta se identiteettiään kuin silmäniskusta totaalisesti muuttava murhaaja.

 

Näyttelijöitä on ihan kelpo joukko lykätty yhteen… John Cusack, Ray Liotta, Amanda Peet, Alfred Molina, Rebecca de Mornay…

 

Homma lainailee erittäin tumman fiiliksensä Seitsemästä ja lisää siihen The Others’maisia juonenkäänteitä (pikkunäppärä kässäri) aivan viimeiseen asti, useamman kerran matto vetäistään totaalisesti katsojan jalkojen alta… myrsky on myös mainio lisä mitä tunnelman luomiseen tulee ja siinä hyvin onnistuttu. Toki tämän tyylisiä elokuvia on tullut niin paljon että näihin alkaa jo tottumaan ja suorastaan ihme jos kaikenmaailman totaalikäänteitä ei leffassa sitten tapahdukaan.

 

Ei mikään ajaton klassikko, vaikka ajoittain tunnelma on todella hyvä ja karmiva, joten varsin pätevä groteskilla otteella tehty synkkä ja ahdastunnelmainen kauhusarjamurhjaanatrilleri joka yrittää juksata katsojaa kerta toisensa perään, siinä samalla suht koht mukavasti keimaillen eteenpäin, tarina puksuttaa ihan onnistuneesti ja sulavasti loppujen lopuksi.

 

Elokuva muistuttaa kliseiltään pitkälti teinikauhuleffan pohjalta tehtyä jännärikauhua, hitusen aikuisempaan makuun väsättyllää tarinalla… monipuolistamalla tarinan juonenkäänteitä ja tekemällä henkilöistä paria astetta moniulotteisempia ja aikuismaisempaan makuun sopivia.

 

Tälläiset juonta ees taas riepottelevat tarinat ovat kässärikikkailijen takia suht kertakatselukamaa kun sen jälkeen kaikki yllärit ovat enemmän kuin tiedossa etukäteen ja uusinta katselusta tipahtaa fiilistä pois melkoisesti, mutta sen kerran kun kahtelee niin toki ihan maittava pläjäys.

 

Posted Image

Share this post


Link to post
Share on other sites

Taken

http://www.europacorp.com/dossiers/taken/

 

Käsikirjoittajana ollut Luc Besson palaa useamman huumoriactionpläjäyksen (Taxi 1-4) jälkeen taas hieman kovempaan toimintatyyliinsä (Leon, Tyttö nimeltä Nikita). Bessonin taustalla hääräily näkyy osaltaan siinä että Pariisi on suuressa roolissa tapahtumapaikkana…

 

…ohjaajaksi on valittu Pierre Morel. Pääosiin on lykätty mm. Liam Neeson (joka melkeinpä yksikseen koko leffasta vastaakin lopulta), Famke Janssen, Magie Grace, Xander Berkerley, Holly Valance... Varsinkin Neeson tuo tälläiseen kovaotteiseen toimintafilmiin hieman enempi kuitenkin luonnenäyttelijänä syvyyttä lisää… vaikka mies ajoittain jotain pientä toimintaakin on näytellyt niin varsinaiseksi toimintatähdeksi miestä tuskin kovin moni tituuleeraa.

 

Tarina on kovaksi tirvastu ”pelastus”-/kostotarina. Pääosahemmon tytär kidnapataan Pariisissa paritusliigan piiriin, ja isänä mies tekee kaikkensa jotta tulee saamaan tekijöille haluamansa kostonsa… ja nimenomaan koston. Siinä sivussa on perinteisempää isän huolta tyttärestä ja haluaa hyvittää menneisyyttä hänelle kun ei pienenä ole kerinnyt tarpeeksi aikaa viettää jne…

 

Konstailematon ”toiminta”leffa… tosin ei tarkoita tällä kertaa sitä että aseet laulavat ja hylsyt lentaisivät taukoamatta ja ruumiita syntyisi liukuhihnalta… muutoinkin toiminta on hieman ”maanläheisempää” elikkä nempi lähitaistelua nyrkein…

 

…Liam Neesonin hahmo ammattinaelokuvassa onkin kuuluisan laulajan turvamies, joka myöskin tuo omalta osaltaan elokuvaan varsin uskottavaa action kohtaukset, kun tekijätkin ovat tajunneet realismissa pysymisen tukevan tarinaa ja henkilöitä parhaiten…

 

…huumori jos sitä löytyy on ”kuivaa ja vähäeleistä”, mainiota että mukahauskuuksia tai onelinereita ei ole laisinkaan viljelty.

 

Ihan jees toimintapätkä joka ei yritä mitään liikojaa vaan tekee tyylipuhtaasti sitä mitä siltä on lähdetty hakemaan alusta asti… ei yritä ollaan liian näppärä eikä tehdä mitään sellaista mihin ei rahkeet riittäisi. Kovaotteisena, ottaa itsensä tosissaan mutta tekee hommasta silti ”viihdyttävän” seurattavan katsojalleen… verrattuna vaikkapa suht kehnoon Max Payneen, tässä leffan joka osa-alue on saatu toimimaan ja tukemaan lopputulosta toivotulla tavalla.

 

”Tarkoitus pyhittää keinot”, kun pahoja jätkiä pistetään luut ryskyen ”halki poikki pinoon” tyyliin, jotta iljettävä paha saisi kerrankin samalla mitalla takaisin, kuvat tyttöjen todella surkeista kohtalaista tuodaan varmasti pitkälti ruudulle jotta saataisiin katsojalle selitettyä moraalsena oikeutuksena se mitä päähenkilö tekee. Tietyllä tapaa homma muistuttaa 24 telkkusarjaa mutta vetää vielä homman paria astetta ”tylymmäksi”.

 

Siinähän sitä, kelvollista Eurooppalaista vastinetta valtameren takaiseen nykytrendiseen ”realistiseen” toimintaan.

 

Posted Image

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ice Princess

 

Suhteellisen perinteinen teinijuttu, mitä urheilunmaailmaan elokuvien osalta tulee.

 

On nuori joka menestyy opinnoissa mutta luistelu on se joka tyttöä vetää jääareenoille esiintymään koko ajan yhä suuremmalla poltteella…

 

…siitäpä tulee sitten äidin kanssa ongelmia joka mieluummin halajaisi jälkikasvulleen kunnon opinnot tulevaisuutta varten kuin varsin epävarman taitoluistelu”ammatin” jonkin korkeaopiskeluiden sijaan.

 

Tyttö kehittyy mutta samalla huomaa että se kilpailumaailma on todella kova ja raadollinen paikka elää jo nuoresta asti, kilpakumppanit (eikä heidän vanhempansa) eivät välttämättä kunnioita juurikaan kuin pelkästään omia etujaan, matkalla kohti orastavaa tähteyttä.

 

Sinällään kaava on perushuttua, se unelma tottakait lopussa toteutuu… mikä niin monelta oikeasti jää toteutumatta… vain yksi voi oikeassa elämässä olla paras… kas kummaa leffoissa aina päähenkilö sattuu olemaan juuri se yksi ja ainut.

 

Kliseistä tai ei sinällään asetelma kuitenkin tekee elokuvasta ihan siedettävän lopulta. Pääosanesittäjä Michelle Trachtenberg on varsin yltiöpositiivisella asenteella liikenteessä, joka saattaa hieman vanhempaa katsojaa ottaa pidemmän päälle pattiin välillä mutta nuoremmat tuosta tuskin hölkäsen pöläystä välittävät. Sinkkuelämää sarjasta tutuksi tullut Kim Cattrall taasen esittää kelvollisesti luisteluvalmentajaa joka alkaa huolestua kun ”naapurinlikka” alkaa olemaan kisoissa kovempi tekijä kuin se oma kullannuppu ja sitähän ei ole helppo sulatella, toki luonnollisesti siinä samalla se naapurin likka on se luonteeltaan iljettävämpi kuin superhyvä pääosanhenkilö, jotta sympiat saadaan oikeaan osoitteeseen talutettua kädestä pitäen…

 

…Joan Cusack onnistuu äitinä todella hyvin, elokuvassa on varsin hyvin onnistuttu kuvaamaan äidin ja tyttären suhteen rikkoutuminen… sinällään seikan takia joka niin monesti oikeassa urheiluelämässä alkaa ajan kanssa hiertämään… joko suhdetta vanhempiin tai tyttöystävään. Elikkäs urheilulaji saattaa sinänsä viedä henkilön totaalisesti mennessään liiallisuuksiin asti mutta ikävä sitä on estää kun lapsi kuitenkin siitä ”elää” ja vain siitä täysillä.

 

Tämän leffan jälkeen taatusti unelmoijia on entistä enemmän nuorissa likoissa Laura Lepistön, Susanna Pöykiön sekä Kiira Korven luisteinten uria jatkamaan…

 

…elokuvahan on enempi hameväelle suunnattua ja vielä erityisesti nuoremmalle sellaiselle. Miesväestölle toki hitusen vaihtelua niihin ”iänikuisiin” jalkapallo (joko eurooppalainen tai jenkki), jääkiekko- tai baseball aihepiiriin josta tälläiset yleensä tehdään… mutta aikuisille elokuvaa ei edes ole lopulta suunnattu, vaan suhteellisen nuorelle katsojakunnalle osoitettu tekele… tai no onhan tää sinällään tietysti peruskaavamainen koko perheen elokuva.

 

Meikäläiselle se jokin tästä teoksesta kuitenkin jää uupumaan, jotta siitä keskitason perusleffasta korkeammalle hypättäisiin... toki eipähän tämä kyllä meikäläiselle olekaan suunnattu sen enempiä. Tiedä sitten kuinka paljon se oikea kohdeyleisö tästä pitää lopulta ?

 

Posted Image

Share this post


Link to post
Share on other sites

Danny the Dog

 

Luc Besson väsäilee tarinata ja tällä kertaa Louis Leterrier ohjaa, pääosaan on otettu itämainen taistelukone Jet Li.

 

Elokuvassa on jotain outoa tenhoa yhden elokuvan tarpeiksi. Kerrankin leffan pahiksia alkaa elokuvan varrella oikeasti todella inhoamaan, ja päähenkilö on joutunut tekemään ja elämään todellisessa kurimuksessa väkipakossa…

 

…mies nimittäin on iljettävän halveksittavan kusipäisen pomopampun (Bob Hoskins) henkilökohtainen henkivartija tai pikemminkin orja jonka mies laittaa tekemään likaisen työn ja pitää häntä halussaan sanoinkuvainnollisesti kaulapannassa…

 

…pelastajaksi saapuu kuitenkin sokea mies (Morgan Freeman) ja hänen tyttärensä, jotka auttavat tunteetonta taistelukonetta oppimaan normaalia elämää, kaikki yleensä normaali onkin miehelle totaalisen uutta ja hätkähdyttävää, myös tunteet joita elämisestä väkisinkin syntyy… lötyykö ”eläimen ja tunteettoman tappokoneen sisuksista” enää ihmistä joka kykenisi rakastamaan kaikkea inhimillistä ?

 

Toki elokuvassa on inhimillisen puolen lisäksi tunteetonta väkivaltaa ja toimintaa todella rajulla tyylillä kuvattuna jossa Jet Li pääsee omilla hypernopeilla reflekseilllään (taistelutaidoillaan) loistamaan.

 

Tarina ihmisyydestä, pelastautumisesta, oman paikkansa ja arvonsa vaalimisesta maailmassa. Tekijät ovat saaneet varsin näppärän sekoituksen niin tunteikuutta ja lämpöä sekä tunteetonta tyhjää väkivaltaa vastapainottavaksi voimaksi. Todella positiivinen ylläri ! draamaa, toimintaa ja teemaa sopivassa sekoituksessa ja Bessonmaisessa visuaalisessa hehkeydessä, myös Massive Attackin musa puoli jytää varsin tenhosti elokuvan maailmassa.

 

Posted Image

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kukaan näitä seuraavia kahtellut, minkäsmoisia olisivat ?

 

Poika raidallisessa pyjamassa

Trailerin ja idean perusteella kuulostais ihan jänskältä idealta ja erityylisestä kuvakulmasta sotaa tutkaillen.

http://www.boyinthestripedpajamas.com/#/trailer

 

Kolmistaan

Varmaankin suht perinteinen kolmiodraama, liekö Mustan jään innoittamana tehty hitusen saman tyyliin tallustellen.

 

Sauna

Suomalainen jonkin sorttinen kauhuelokuva ? kait.

 

Päivä ilman sotaa

Lienee ”sotaleffa” hitusen normaalia mielenkiintoisemmasta kulmasta vilkuillen… suurta plussaa lienee ainakin se että kaikki osapuolet eivät puhu englantia vaan omaa kieltään, mikä varmasti jo pelkän tunnelman kannalta nostattelee itseään jo korkeammalle heti kättelyssä.

 

Taistelutoverit (Blu-ray)

Tää telkkusarja olis sinisäteelle suht edulliseen hintaan tarjolla. Tosin tiedä sitten jaksaisiko kuitenkaan meikäläistä mukaan menoonsa napsasta.

 

Ganes

Liekö olis sopiva päivänpiristys ja vauhdikasta Hurricanes musaa varmastikin tarjoais, liekö itse tarina mielenkiintoinen kuitenkaan ?

 

Erämään armoilla

Jääkö pelkäksi todella upeiksi maisemakuviksi ? onko puuduttavan pitkästyttävä vai onko tarinan puoleenkin saatu sitä jytyä jotta katsojan saisi kiinnostumaan.

 

 

Harmi että missään ei taida olla Glenn sarjaa saatavilla. Kyseinen sarja on kait esitetty FST:llä ja sen on tehnyt Tapio Piirainen (Raid, Siivoton juttu, Bodomin legenda)… tais hetki sitten Venlankin pokata itselleen, kiinnostais kovasti…

 

Glenn

 

Glenn Nygård, nelikymppinen tomaattiviljelijä, on ollut viisi vuotta rakastumassa paikalliseen baarinpitäjään Lailaan. Ankara isä on kasvattanut äidittömän poikansa kellarissa lukkojen takana.

 

Kellarissa hän on oppinut käsittelemään kitaraa, mutta ei naisia. Kun isä kuolee Glenn löytää äidin hänelle lähettämät kirjeet, jotka isä on pimittänyt. Äiti on ehkä elossa jossain Ruotsissa. Glenn lyö laudat ikkunoihin ja lähtee etsimään äitiään, mutta ei löydä tätä. Äidin sijaan hän löytää matkallaan kaksi ihmistä: ruotsalaisen poliisin Bengtin ja velipuolensa vaimon Annetten.

 

Kukaan ei löydä itseään Kilimanjarolla tai hiljentymällä hätäisesti luostarissa. Mutta joskus elämän suunta kääntyy, hitaasti, huomaamatta kuin laiva merellä. Niin kuin tässä tarinassa Glenn Nygårdin elämästä

 

Ohjaus: Tapio Piirainen

Käsikirjoitus: Peter Snickars - Tapio Piirainen

Kuvaus: Jan Nyman

Ääni: Bengt Andersson

Lavastus: Markus Packalén

Puvustus: Markus Packalén / Fia Derhogkasian

Maskeeraus: Fia Derhogkasian

Leikkaus: Kauko Lindfors

Kuvaukset: elokuu 2007

Suunniteltu ensi-ilta: Tammikuu 2008

Rahoittava TV-yhtiö: FST, SVT, NRK

Elokuvan kokonaiskustannukset: 397 916 €

Suomen elokuvasäätiön tuki: 100 000 €

Keskeiset näyttelijät: Niklas Häggblom, Anders Ekborg, Lia Boysen, Leif Andrée, Gustav Wiklund

Tuotanto: Mats Långbacka / Långfilm Productions Finland Oy

Share this post


Link to post
Share on other sites

DOA : Dead or Alive

 

Elikkäs mättöpeleistä tehty leffa. Pelipuolella itse taistelupelinä oli loppujen lopuksi ihan kohtalainen tuotos, huomattavasti parempiakin on markkinoilla mutta huomattavasti heikompiakin, sinällään peli oli suht viihdyttävä ja aloittelijaystävällinen verrattuna moneen muuhun genrensä peliin…

 

…suurimman huomion peleissä vei lähinnä millaiset naistaistelijoiden vaatetus oli (vähyys ja ihonmyötäisyys) sekä kuinka tekijät olivat onnistuneet mallintaan visuaalisesti naisellisten muotojen ”fysiikat” liikkuvuuden puolesta.

 

Naikkosnäyttelijät… pitää myöntää että rintavarustuksensa puolesta ei aivan pelijättimäisyyksiä olla lähelläkään, ei edes siellä päin… noh näyttelijöistä kuitenkin löytyy Jaime Pressly, Devon Aoki, Holly Valance (pakko myöntää tämä on kieltämättä aikamoisen hot tapaus, Holywood blondiksi harvinaisen), Sarah Carter, Natassia Malthe… joo on siellä jotain miehiä mutta ketä kiinnostaa :D kun tästä leffasta on kyse.

 

Elokuvahan on itsessään melkoista paskaa ja taistelukohtauksetkin ovat mitä ovat, vähän sinne päin juosten kustuja… juoni vähemmän yllättäen olemattoman langanlaiha, niin että sitä ei kannata edes mainita…

 

…välillä mätetään… niin ja pelataanpa beach volleytäkin harmi vaan että tuokin osuus on melkoisen onnettomasti tehty ja jää ylipäätään melkoisen ulkopuoliseksi tarinaan liittymättömäksi. Eikä siitä edes ”visuaalisesti” oteta oikein mitään valitettavasti irti, nyt olis voinut tekijät herkutella :D mutta kun ei niin ei.

 

Holly Valance kun ilmestyy ruudulle niin leffaa kahtelee varsin mielellään, siinäpä tämän leffan olemattomat ansiot sitten olivatkin. Noin muutoin leffasta on vaikea mitään positiivista yrittää repiä irti… yliampuvaa kornisuutta tihkuvaa häröilyä alusta loppuun. Harmi erittäin viihdyttävään pläjäyksen tästä ois voinut saada aikaan, nyt siinä(kin) ollaan vaan epäonnistuttu totaalisesti.

 

Posted Image

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nancy Drew

 

Pitänee myöntää että eipä ole ainuttakaan aiheeseen liittyvää kirjaa tullut luettua, joten siltä osin mahdotonta sanoa kuinka lähellä tai kaukana siitä tämän henkilön päähenkilöt tai sivuhenkilöt ? ovat sieltä lähdeteoksistaan.

 

Pääosaa esittää totaalisen erilainen nuori (jota muitetaan elokuvassa toisutuvasti toitottaa jo pelkästään isän toimesta) likka joka elää henkisesti kaikenlaisista mysteereistä ja niiden ratkomisista, ja varustelaukkukin on kuin pienen tytön Bond varusteita vastaava varustekokoelma ekä hoksottimet kuin MacGyverillä… sinällään metodit ovat hieman erityyliset toiminnassa kun vihulaisiltakin pyydellään anteeksi ja takaa-ajotilanteissa ei voida ajaa ylinopeutta vaikka toinen yrittää runttia rusinaksi.

 

Neiti Etsivää esittää Emma Roberts joka Julia Robertsin veljen tytär… tuo Emma muuten näyttää olevan yksi englanninkielisistä ääninäyttelijöistä suomalaisten tekemässä aanimaatiossa Niko - Lentäjän poika, joka siis varsin laajasti maailmalle levinnyt.

 

Melkoisen nuorille suunnattu leffa, sinänsä ajoittain hurttia vinkeää huumoria (joka ei enää kovin hyvin aikuisempaan katsojaan uppoa) ja hitusen jännitystäkin sekaan pukataan… sinällään itse tarina (mysteeri) jota ratkaistaan on jopa jollain tapaa mielenkiintoiseksi saatu tehtyä, tosin kaikki peruskliseet käsittäen ja läpi kahlaten yksi kerrallaan ja niitä alleviivaillen.

 

Kun itse mysteeria tutkitaan niin elokuvan värimaailma jo itsestään menee erittäin tummaksi ja välillä jopa haetaan enempikin katsojan säikyttelyä sekaan… tämä puoli toimii ihan jees vaikka sitä on taatusti rajoitettu sen takia mikä elokuvan kohdeyleisö on…

 

…toinen puoli jossa kohelletaan päättömästi ja päivisin koulussa pintaliitoisesti, jolloin päähenkilöä yritetään nöyryyttää tavalla tai toisella ei yllä samalle tasolle kuin mitä leffan ”jännitysosio”.

 

Päähenkilön pikkuvanhuus sekä tekopirteys kieltämättä hieman syövät koko touhulta pohjaa, tosin liekö sankaritar samanlainen pikkuaikuinen myös kirjoissa. Nuoret tytöt tästä voinevat pitää ? tiedä tuosta…. vähänkään varttuneemmalle elokuva ei hirveästi tarjoa, vaikka näennäisesti niille kuvallisesti on suunnattu kuitenkin.

 

Miljoonaan kertaan puhkikaluttua perus-salapoliisileffaa tarjolla, tosin tällä kertaa valkokankailla varsin poikkeavalla päähenkilöllä varusteltuna.

 

Posted Image

Share this post


Link to post
Share on other sites

Saas nähdä mitä tuleman pitää tuolta totaalisen ”uuteen kuosiin” pisteltyltä Star Trek’ltä, toki siellä näyttää tutut nimet pyörivän kuten Kirk, Spock, Scotty jne... joten totaalisesti ei olla irrottu lähdemateriaalista ja hyvä niin.

 

Sinällään mielenkiinnolla odotellen kun ohjauksesta vastaa J.J.Abrams. Toki myönnettäköön että toistaiseksi miehen tekemät elokuvat eivät ole aivan samalla tavalla iskeneet kuin Lost telkkusarja.

 

Leffan kotisivut…

http://www.startrekmovie.com/

 

Imdb…

http://www.imdb.com/title/tt0796366/

 

Liekö vienyt huomattavasti toiminnallisempaan suuntaan ? ennenhän noissa ei hirveästi toimintaa ollut vaan enempi avaruuteen sijoiteltua draamaa ja saippuaoopperaa sisälsivät, tuppasivat käsittelemään vaikeita ja arkoja asioita mitä elämässä kohdataan, mutta scifimäiseen ympäristöön ne verhoten… toivottavasti kuitenkin tarina on edelleen se pääasia ja siitä saadaan mielenkiintoinen ja iskevä niin mainio avaruuseeppos saattaa saada kelpo alun uusitussa kuosissaan…

 

…luulis että jatkoa seuraa jos tämä millään tavalla menestyy.

 

[ame=http://www.youtube.com/watch?v=ScHxUopDlKc]YouTube - Star Trek - Official Trailer 2 [HD][/ame]

Share this post


Link to post
Share on other sites

Konttorirotat

 

Leffaa mainostetaan pitkälti Beavis & Butthead sarjan luojan elikkäs Mike Judgen tekosena, kyseistä piirrossarjaa ei ole meikäläinen juurikaan osan vertaa katsellut.

 

Tämä leffa kertoo tyypistä (Ron Livingston) joka on totaalisen kyllästynyt tylsään työelämäänsä ja elokuvan alku kuvaa tätä varsin oivallisella ja oikeasti hupaisalla tavalla ja useammat naurut irtoavat kevyesti noista varsin arkipäiväsistä asioista joille ”irvaillaan” (kuten aamuruuhka, tukkeutunut faksi)…

 

…noh jäbikkä päättää heittää aivan totaalisen laiskanletkeäksi jotta potkut saisi, mutta kas kummaa tuleekin vain ylennys ja samalla mies törmää viehkeään naiseen (Jennifer Aniston) kulmakuppilassa josta olisi ainesta elämän naiseksi, joten elämä hymyilee täysillä, vai hymyileekö sittenkään ?

 

Elokuvan hahmot on varsin näppärästi tyylitelty jopa absurdimaisiksi tyypeiksi liioitellusti.

 

Pikkunäpsäkkä hupailu, alku aivan huikeata huumoritykittelyä joka toimii, harmi vaan että loppupuoliskon huumori on enempi vaivaannuttavaa kuin hauskaa… kuitenkin varsin mukava leffa kaikkinensa, jos homma olisi jaksanut kantaa koko elokuvan aikana olisi ollut ehdoton klassikko kasassa, vaan eipä kantanut ... onneksi sentään hyväksi leffaksi asti kuitenkin.

 

Pienellä yhteiskuntakriittisellä piikin tökkäisyllä ja omitakeiselle makoisan mauttomalla huumorilla höystettynä, sunnuntaihin sopiva ”asenneleffa”.

 

Posted Image

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sarjistaiteilija Alan Moore antaa palaa Hollydoodia kohtaan melkoisella tunteen liekillä...

http://www.totalfilm.com/features/exclusive-why-alan-moore-hates-comic-book-movies

 

It seems hard to believe after the epic struggle to get it to the big screen, but it’s only a matter of weeks before we can all go and see Watchmen at the cinema.

 

We, like you, can’t bloody wait. But there’s one man who definitely won’t be seeing it, not now, not ever.

 

totalfilm.com sat down with Alan Moore to find out why he hates the film industry so much.

 

As you might expect, he doesn't hold back. So if you’re easily offended, look away now...

 

 

1. Comics don’t work as films.

“The main reason why comics can’t work as films is largely because everybody who is ultimately in control of the film industry is an accountant.

 

These people may be able to add up and balance the books, but in every other area they are stupid and incompetent and don’t have any talent.

 

And this is why a film is going to be a work that’s done by dozens and dozens and dozens, if not hundreds of people.

 

They’re going to show it to the backers and then they’re going to say, we want this in it, and this in it... and where’s the monster?”

 

 

2. Hollywood is full of idiots.

“We had one particularly dense Hollywood producer say, ‘You don’t even have to do the book, just stick your name on this idea and I’ll make the film and you’ll get a lot of money – it’s… The League Of Extraordinary Animals! It’ll be like Puss In Boots!’ And I just said, 'No, no, no. Never mention this to me again.'”

 

 

3. Comics are better than blockbusters.

“There is more integrity in comics. It sounds simplistic, but I believe there is a formula that you can apply to almost any work of modern culture...

 

The more money that’s involved in a project the less imagination there will be in the project, and vice versa. If you’ve got zero budget, you’re John Waters, you’re Jean Cocteau, you’re going to make a brilliant film.”

 

 

4. Films are a waste of money.

“100 million dollars – that’s what they spent on the Watchmen film which nearly didn’t come out because of the lawsuit, that’s what they spent on The League Of Extraordinary Gentlemen which shouldn’t have come out but did anyway.

 

Do we need any more shitty films in this world? We have quite enough already. Whereas the 100 million dollars could sort out the civil unrest in Haiti. And the books are always superior, anyway.”

 

 

5. Movie contracts are ridiculous.

“The League film cost 100 million because Sean Connery wanted 17 million of that - and a bigger explosion that the one he’d had in his last film. It’s in his contract that he has to have a bigger explosion with every film he’s in.

 

In The Rock he’d blown up an island, and he was demanding in The League that he blow up, was it Venice or something like that? It would have been the moon in his next movie.”

 

 

6. The modern American comics industry is ideologically flawed.

“Back when I wrote Watchmen I still trusted the viperous bastards, I had a different feeling about American superhero comics and what they meant.

 

I’ve recently come to the point where I think that basically most American superhero comics, and this is probably a sweeping generalisation, they’re a lot like America’s foreign policy.

 

America has an inordinate fondness for the unfair fight.

 

That’s why I believe guns are so popular in America – because you can ambush people, you can shoot them in the back, you can behave in a very cowardly fashion. Friendly fire, or as we call it everywhere else in the world, American fire.

 

If you’re up there in the stratosphere so that everything on the ground looks like ants, it might be insurgents, it might be an Iraqi wedding party, it might be some English soldiers.

 

There’s that beautiful bit of dialogue from the cockpit video when they say, “You’ve just bombed a load of Brits.” Their pilots say, “Woah, dude, we’re going to jail.” This is the Iraq war, not Bill And Ted’s Excellent Adventure!

 

I believe that the whole thing about superheroes is they don’t like it up them. They would prefer not to get involved in a fight if they don’t have superior firepower, or they’re invulnerable because they came from the planet Krypton when they were a baby.

 

I genuinely think it’s this squeamishness that’s behind the American superhero myth. It’s the only country where it’s really taken hold. As Brits, we'll go to see American superhero films, just like the rest of the world, but we never really created superheroes of our own.

 

And as Londoners, when we had that little bit of bother on the 7th July 2005 – after America had two big buildings blown up... Terrible shame, but we had a lot more than two buildings blown up during the ‘40s when America was providing most of the munitions to Hitler...

 

But when it happened in England, what was the reaction of the American forces on the 8th of July, as soon as those bombs went off? They pulled the American servicemen outside of the M25, because London was too dangerous for the armed and trained American military men.

 

Then after a few days, they thought, actually, this does look kind of bad, even for America, let’s creep back into London and pretend we’ve been here all the time.”

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hot Fuzz

 

Brittiläiseen kuivakkaan huumorin tyyliin tehty leffa, jossa parodian kohteeksi on otettu Hollywoodin poliisi/toimintaleffat… tietyllä tapaa tulee mieleen ruottalainen leffa nimeltään Kopps tosin hitusen onnistuneempana versiona kuin länsinaapuriemme tuotos.

 

Leffa on suhteellisen kelpo parodia, tai puolisellaista jotta aivan crazy tasolle ei mennä… mutta noin muuten varsin näpsäkkäästi irvaillaan yleisesti action leffoille kipakkaastikin. Hitusen samaan tyyliihän samaiset tekijät naureskelivat puolivakavissaan aiemassa teoksessaan Shaun of the Dead perinteisille zombieleffoille, ja onpa tuosta leffasta jäänyt turhaankin tekijöillä intoa leikitellä tässä leffassa myöskin mauttomuuksilla, mielelläni nuo pari erittäin raisulia kohtaa ois tästä voinut hyvinkin jättää pois, häiritsee mielestäni hitusen yleistä tunnelmaa.

 

Elokuva kuitenkin ratsastaa siinä sivussa omilla ansioillaan ja sen pystyy kahtelemaan omana elokuvanaan eikä tarvitse sinällään ymmärtää genreä jota se parodioi, jotta elokuvasta mitään irti saisi… joten varsin kaukana ollaan Scary Movie ja kumppaneiden tyylisestä huumorista… virkistävästi tässä elokuvassa huumori ei ole alapää- tai eriteviritteistä vaan näpsäkkää ja ajoittain erittäinkin viiltävää parodiointia.

 

Leffan juonena yli – tehokas/innokas poliisi joka lähetetään rauhalliselle maaseudulle rauhan tyyssijaan jossa ei juuri actionia ole, tai no jos ei ole niin sitä sitten kehitellään itse… vai muhiiko pinnan alla kenties jotain suurempaakin, kylä jossa ei rikollisuutta ole olemassa on taatusti jossain koira haudattuna.

 

Pääosassa vetelevät vallan kelpo vireessä olevat Simon Pegg ja Nic Frost… muita tunnetumpia nimiä ovat mm. Timothy Dalton, Bill Nighy, Jim Broadbent… Pienissä rooleissa vilahtaa mm. Cate Blacnhett ja Peter Jackson.

 

Vallan kelvollista hurvittelua ja toiminnallista komediointia… kantsii vilasta.

 

Posted Image

Share this post


Link to post
Share on other sites

Open Water

 

Äärettömän pienellä budjetilla - lähinnä säälittävät 130,000 dollaria kustantanut indie tuotos tuotti teattereissa 30 miljoonan dollarin edestä joten varsin mukavasti ja yllättäen voittoa sievoinen summa ja vähintäänkin ansaitusti ! sen verran huikeasta tripistä on kyse ihmismielen syövereihin tarjolla tunnelman puolesta.

 

Rakastavaiset lähtevät sukelteluretkelle hermolomalle, mutta sattuman kautta jäävätkin keskelle ei mitään elikkäs merelle … alkaa hiljalleen iskemään mm. nestehukka, väsymys, uni, krampit, hemortuneisuus, todellisuudentajun pettäminen pikku hiljaa, toisen syytteleminen toisen tukemisen sijaan, vendenalaiset asukit luovat uhkaavan olotilan, pakokauhu ja vedeenvaraan joutuneina alkaa myös haita mukavasti siellä täällä pilkkopimeässä veden pinnalla vilahdella varsin vilkkaasti…

 

…kuten budjetista voi päätellä elokuva on äärimmäisen minimalistinen ulkoisilta puitteiltaan, kaksi näyttelijää (okei alussa toki vähän enempi kun itse sukeltemista aiheena pohjustetaan)… noh jos ei haiparvea, sekä vellova meri pimeässä…

 

…jep ja se meri todellakin velloo, jos tätä isosta kuvasta kahtelee niin voi alkaa jo merisairauden oireita sen alloilla keinuttelun jälkeen tuntua katsojassakin, sen verran todellisuudentuntuisesti homma on tehty ja kuvattu…

 

…kustannuskysymysten takia on pitäntyt käyttää kuvamateriaalina enempikin oikeita haita kuin robotti sellaisia ja mikäs sen parempaa tälläisessä indie tuotoksessa, nimittäin elokuvassa ei ole ainuttakaan erikoisefektiä mitä itse hai kaloihin tulee ! joten kaikki hait ja evät jotka elokuvassa esiintyvät ovat oikeita. Muutenkin kamerat ovat enempikin kotikutoisia amatööriharrastajien vehkeitä ja se näkyy kuvasta mutta fiiliksen luonnin kannalta elokuvan kantavin voima ja fiiliksen luojana enemmän kuin täydellisesti onnistunut ”valinta”…

 

…myös kaksikko pääosassa on varsin nasevasti toisilleen sopivia ja heidän kemiansa todella paistaa heistä läpi alkusekunneista aina lopputeksteihin asti.

 

Niin no yhdeksi ”pääosanesittäjäksi” voisi myös mainita meren (vesi) on myös tuotu erittäin onnistuneesti ahdistavana ja loputtomana ympärillä vellovana elementtinä tuomaan lisää ahdistusta ja kauhua.

 

Elokuva ihmisen eloonjäämistaistelusta ja halusta selviytyä siitä voittajana… vaan kuinka pitkälle se kantaa ? Siinä samalla tunteet pääosan kaksikon välillä seilaavat laidasta laitaan ja meno on kuin parhaimmissa vuoristoradoissa mitä tunneskaalan heilahteluihin toivon pilkahduksina tulee... kun äärimmäiseen hätään ja suorastaan toivottomaan tilanteeseen ovat joutuneet.

 

Niin juu homma kait jollain tavalla ainakin pohjautuu tositapahtumaan. Jotta tämä ei sitten ole todellakaan mikään Deep blue sea, ei hyvässä eikä varsinkaan pahassa.

 

Maineensa veroinen, todellinen huikea tuotos ! Loistava kaikin puolin, yksi parhaimmista ”trilleistä” ja vau se tapa millä elokuva kokonaisuudessaan toteutettu ! Sanotaanko vaikkapa näin että Tappajahai vaikka mainio leffa sekin toisella tapaa oli, tuntuu tämän jälkeen kuin ”pikkulasten satuleffalta” tähän hyytävään ”tunnelmapaukkuun” verrattuna.

 

Posted Image

Share this post


Link to post
Share on other sites

Episodin toimituksen valintoja vuodelta 2008

http://www.viihdeimperiumi.fi/lehti_esittely.asp?lid=Episodi

 

Paras elokuva :

1. Menetetty maa

2. There will be blood

3. Wall-E

4. Yön ritari

5. Sweeney Todd

6. Once

7. Jesse Jamesin murha pelkuri Robert Fordin toimesta

8. Kukkoilijat

9. Ystävät hämärän jälkeen

10. Porco Rosso

 

Paras ohjaus :

1. Paul Thomas Andeson - There will be blood

2. Joel & Ethan Coen – Menetetty maa

3. Christopher Nolan – Yön ritari

4. Andrew Dominik – Jessen Jamesin salamurha…

5. Tim Burton – Sweeney Todd

6. Julian Schnabel – Perhonen lasikuvussa

7. Andrew Stanton – Wall-E

8. Thomas Alfredson – Ystävät hämärän jälkeen

9. John Carney – Once

10. Martin McDonagh – Kukkoilijat

 

Paras käsikorjoitus :

1. Joel & Ethan Coen – Menetetty maa

2. Paul Thomas Anderson – There will be blood

3. Andrew Stanton – Wall-E

4. Jonathan & Christopher Nolan – Yön ritari

5. John Ajvide Lindqvist – Ystävät hämärän jälkeen

6. Martin McDonagh – Kukkoilijat

7. Ronald Harwood – Perhonen lasikuvussa

8. Andrew Dominik & Ron Hansen – Jessen Jamesin salamurha…

9. John Carney – Once

10. Joel & Ethan Coen – Burn after reading

 

Paras miesnäyttelijä :

1. Heath Ledger – Yön ritari

2. Daniel Day Lewis – There will be blood

3. Javier Bardem – Menetetty maa

4. Josh Brolin – Menetetty maa

5. Johnny Depp – Sweeney Todd

6. Robert Downey jr. – Iron man

7. Casey Affleck – Jesse Jamesin salamurha…

8. Brad Pitt – Jesse Jamesin salamurha…

9. Paul Dano – There will be blood

10. Tony Leung Chia Wai – Lust, caution

 

Paras naisnäyttelijä

1. Sally Hawkins – Happy go-lucky

2. Ellen Page – Juno

3. Amy Ryan – Gone baby gone

4. Helena Bonham Carter – Sweeney Todd

5. Frances McDormand – Burn after reading

6. Catherine Keener – An american crime

7. Penelope Cruz – Vicky Cristina Barcelona

8. Anne Hathaway – Rachel getting married

9. Natalie Portman – Kuningattaren sisar

10. Mekta Irglova – Once

 

Paras DVD-ensi-ilta

1. This is England

2. Before the devil knows you are dead

3. Inside

4. Things we lost in the fire

5. Paranoid park

6. Devil’s child

7. Across the universe

8. Appleseed ex machinia

9. A mighty heart

10. Away from her

 

 

Lukijoiden suosikit :

1. Yön ritari

2. Quantum of solace

3. Mamma Mia!

4. Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta

5. Sex and the City – Sinkkuelämää

6. Niko – Lentäjän poika

7. Kummeli – Alivuokralainen

8. Sweeney Todd – Fleet Streetin paholaisparturi

9. There will be blood

10. Tummien perhosten koti

11. Wall-E sekä American gangster

13. Menetetty maa

 

Vuoden katsoituimmat suomessa :

1. Quantum of Solace

2. Mamma Mia!

3. Sex and the City

4. Yön ritari

5. Indiana Jones IV

6. Risto Räppääjä

7. Niko – Lentäjän poika

8. Madacasgar 2

9. Sooloilua

10. Kummeli

Share this post


Link to post
Share on other sites

Strictly Ballroom – Kielletyt Askeleet

 

Tanssiko kehonkielen improvisaatiota ? noh ei ainakaan kilpa sellainen, jos tämän elokuvan syvintä olemusta aletaan ruotimaan, ainakaan jos tuomarit ovat niin jo etukäteen päättäneet…

 

…elikkäs Baz Luhrmann tehnyt näköjään varsin pätevän tanssinmaailmaan liittyvän leffan ennen huikeaa ”napakymppiään” Moulin Rougen muodossa. Musatyyli on sinänsä melkoisen erilaista kuin punaisessa myllyssä, tosin pari klassikkoja sinänsä tästäkin useampikin löytyy.

 

Aussi-ohjaajan kädenjälki hehkuu tässäkin todella värikkäänä sekä hengästyttävänä tahtina jolla homma tykitetään alkuun huikealla intesiteetillä…

 

…välillä rauhoitutaan esittelemään ja tuomaan tarinaan ennen kuin juoni alkaa rönsyilemään joka suuntaan ja suurien paljastuksien jälkeen loppu on perinteinen. Toki sopivan hurttia huumoria aian ajoittain mukana pilkahdellen.

 

Tarinan päähenkilö on tanssija joka päättää vähän alkaa omia kuvioitaan tekemään ja menettää siinä parinsa ja mestaruus mahdollisuutensa, vaan löytyypä uusi innoittaja erikoiselta suunnalta ja onpa siinä painostavilla vanhemmillakin oma menneisyytensä jne… sivuhenkilöitä leffan aikana tiputellaan melkoisesti roppakaupalla. Lopulta homma kuitenkin ihan kelvollisesti kasassa pysyy lopun juonenpyörteissä.

 

Ihan jees kertakahteluna.

 

a life lived in fear is a life half lived

Posted Image

Share this post


Link to post
Share on other sites

Disaster Movie

 

Joo’o elikkäs muille leffoille irvaavaa kreisihjuumoria taas kerran tarjolla, tällä kertaa irvaillaan hieman uudemmille kuin jo hitusen vanhemmillekin (lukemattomille) tuotoksille…

 

…näistähän tuntuu oikein viime aikoina tulleen melekoinen buumi ja yrittelijöitä tuntuu todella riittävän aivan liikaa, jotenkin Hot Shot!, Avaruusboltsit sekä muut kumppanit aikoinaan teki tämän puolen huomattavasti hauskemmin ja onnistuneemmin… kuin mitä nämä nykypäivän melkoisen mauttomat sekä hengettömät irvailuyritykset.

 

Harmi tosiaan että homma on kauttaaltaan ja poikkeuksetta todella väsynyttä. Muutama yksittäinen kelvollinen toki aina mukaan mahtuu kun niin järjettömän paljon niitä surkeitakin heittoja on niin ei jaksa sitä yksittäistä helmeä sieltä seasta yrittää enää lopussa edes etsiä epätoivoisesti… kuten tässä vaikkapa ”sapelihammas Amy Winehouse” joka sentään sai hymähtelemään.

 

Varsin väsähtänyt kokonaisuus kaikkinensa :( Melkoista tuskaa tuottaa jaksaa tarpoa elokuva edes kerran loppuun asti. Trailerissa lienee varmaan kaikki ”parhaat palat” juuri muuta elokuva ei sitten tarjoakaan.

 

:thumbsdown1:

 

Posted Image

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiss, Kiss, Bang, Bang

 

Leffa rekentuu ihan kohtuullisen karismaattisen Robert Downry jr. ympärille. Toki siihen mukaan menoon muutama muukin seminimekkäämpi on saatu mm. Val Kilmer sekä Michelle Monaghan… tosin näiden jälkimmäisten näyttelijöiden taidoista voidaankin olla sitten hitusen useampaakin eriävää mieltä.

 

Lykätäänpä soppaan kertojana toimiva ääni & yksityisetsivä kombinaatio, ”tiukka mimmi”, konnia, juonen käänteitä (hitusen liikaa)… hyppysellinen film noiria. Voiko sekoitus toimia, tai pikemmin voi mutta onko se saatu tällä kertaa sopivasti hämmennettyä maukkaaksi ?

 

No jaa, hitusen homma kaatuu jo pikkunäppäryyden ja juonenkoukeroisuuteen jota ei ihan näin rutkasti sentään olis tarvinnut hommaan ujuttaa.

 

Dialogia toimii ajoittain kohtuullisesti ja muutamat hauskat töksäytykset viljellään ilmoille kunnolla mehustellen ja ovat todella hauskoja iskeviä ! :D Ajoittain taas laahataan erittäinkin tylsissä merkeissä ja lähinnä vaivaannuttavia mukahauskuuksia koetetaan tunkea mukaan.

 

Melkoisen mustaa konnahuumoria ja satiiria riittää…

 

…jutustelu ja huumori on sellaista että se joko uppoaa todella syvälle tai ei edes pintaraapaisun vertaa. Toiset rakastaa, toiset vihaa tämän sorttista meininkiä.

 

Itselleni mieleen jäi muutama kohtaus jopa erittäin hauskoina mieleen, mutta kokonaisuutena aika laimea kuva jäi päällimmäisenä tunteena lopputekstien vieriessä ruudulle mielensyövereihin. Sen verran kovastikin kehuttu, joten siltä melkoinen osin pettymys, vetovoima vaan jäi uupumaan tällä kertaa.

 

Posted Image

Share this post


Link to post
Share on other sites

Serenity

 

Eipä ole tullut nähtyä kovasti hehkutettua Firefly nimistä scifi telkkusarjaa. Tämä leffa kuitenkin jatkoa tuolle sarjalle… uskollinen pieni faniryhmä olisi halunnut sarjalle jatkoa mutta rahoittajat eivät lämminneet… mutta käsikirjoittaja sai kuitenkin hoitaa hommansa loppuun elokuvan välityksellä ja tämä on käsittääkseni ”loppu” tuolle telkkusarjalle. Tosin ”rahamielessä” tästä on ilmeisesti pakotettu tekemään huomattavasti toimintapainotteisempi kuin mitä draamallisempi sarja taasen oli.

 

Onneksi elokuvan alussa on sentään jotain pientä kertomusta mistä on kysymys vaikka hitusen hämäränpeittoon jääkin sarjasta tietämätön muttei aivan ulapalla ja puilla paljailla sentään ole sarjaa katsomaton aivan ulapalla ... tosin elokuva kait sisältää paljon viittauksia sarjaan. Ihan jees leffa tämä on vaikkei sarjasta tietäisi yhtään mitään, tosin sarja varmasti auttaisi ymmärtämään ja syventämään hahmoja todella paljon, kuten mitä oikeasti on aiemmin tapahtunut ja nostaisi fiilareita sen suhteen… mutta en kyllä tän leffan perusteella kuitenkaan sarjaa alkaisi kahtomaan.

 

Pieni ryhmä ihmisiä elelee omassa aluksessaan ”sivussa” ympäri mennen ja tullen kaukana sivilisaatiosta ja hallituksesta… kun maapallolle ei enää mahdu asukkaita. Vaan tuleepa eräs hallituksen agentti vieraisille ”uhittelemaan”.

 

Homma sijoittuu lähitulevaisuuteen ja yhdistelee hitusen scifiä ja länkkärimeininkiä samaan soppaan. Leffassa toimintaa varsinkin loppua kohden piisaa (ilmeisesti budjetti huomattavasti suurempi kuin sarjassa ja se näkyy action puolessa, jonne on enempi sarjan hahmojen syventämisen luota etäännytty), samoin pientä kelpo huumoria mutta jotenkin itse tarina ja henkilöt jättivät hitusen kylmäksi ja etääntyneiksi ainakin pelkän leffan perusteella.

 

Posted Image

Share this post


Link to post
Share on other sites

Päivä ilman sotaa

 

Varsin kelvollinen ”sotaleffa”, jopa inhimillinen häivähdys herää hetkeksi eloon helevetin keskellä kun ensimmäistä maailman sotaa käytiin, leffa perustuu tositapahtumaan.

 

Varsin mainiosti elokuvaa näytetään kolmelta eri kantilta niin Saksa, Englanti (Skotlanti jostain syystä elokuvassa) sekä Ranska. Mikä mainiointa kun ei ole Hollywood tuotos niin erimaiden sotilaat ja päämiehet itse kukin puhuvat omaa kieltään, joka on yleistunnelman kannalta sinänsä välttämätöntä ja kikka jota on nykyisin onneksi edes hitusen enempi alettu käyttämään myös isommallakin markkinoilla.

 

Eturintamalla sotilaat olivat jo kerinneet kyllästymään koko homman järjettömyyteen ja raakuuteen ja päättivät tehdä omin nokkinensa vihulaisten kanssa oman rauhansopimuksensa jouluaatoksi sekä joulupäiväksi. Osa miehistä pystyi hetkeksi unohtamaan sodan, sota ei kuitenkaan pystynyt koskaan unohtamaan heitä… vaan eipä esimiehet katsele suopeasti miehistöjensä touhuja vaan heillä omat suunnitelmansa heidän päänmenokseen.

 

Päähenkilöitä on todella runsaasti kun kaikista kolmesta kansallisuudesta otetaan useampi henkilö tarkempaan syyniin (niin päättäjiä kuin rintamalta sotilaita), homma kuitenkin pysyy onneksi järjellisyyden rajoissa ja mitään osapuolta ei tyrkytetä toistaan hyvempänä tai pahempana akselilla taiteillen… jokaisen joukon sotilaat ovat enempi tai vähempi aivopestyjä tappokoneita heidän kyllätymiseensä asti ja homma aloitettu jo lapsesta asti... kun leffan alussa pikkuiset pojat latelevat runonpätkiä koulussa joidenka mukaan ”muut ihmisrodut” pitäisivät maailmasta kadottaa. Homman ovat liikkeelle laittaneet maiden johtajat kuin myös kirkollinen johto. Onpa joukkoon myös eräs nainen eksynyt, oopperalaulaja joka rahvait ja johtajia laulullaan viihdyttää (tässä tapauksessa jouluisin tunnelmin pitkälti) on valmis oman rakkautensa eteen vaikka sitten uhraamaan itsensä rintamalle.

 

”Normaalista” hyvinkin poikkeava sotaelokuva joka on erinäisillä kansainvälisillä festivaaleilla kerännyt runsaasti tunnustusta omaksi edukseen. Ihan kelpo leffa, huomattavasti paremmin tämän jakselin kahtoa kuin vaikkapa aiemmin mainitun Pianistin… homma ei oikeastaan tässä jää laahamaan pitkiksi ajoiksi vaan ihmiskohtalot ja ihmiset saadaan heti leffan ensihetkestä asti tuotua katsojalle tarpeeksi kiinnostavalla tavalla esille jotta se jaksaa kantaa loppuun asti.

 

Elokuvan on ohjannut Christian Carion. Pääosassa nimekkäämmästä kaartista löytyy Diane Kruger, Benno Furmann, Guillume Canet…

 

Posted Image

Share this post


Link to post
Share on other sites

Woohooo, aivan loistava uutinen :smile: :thumbsup1:

 

Nolanin veljekset ja Goyer ovat jo kirjoittamassa Batman 3:sta

 

IESB.net kertoo sen olevan varmaa tietoa, että Christopher Nolan, Jonathan Nolan ja David Goyer ovat kirjoittamassa ahkerasti jatko-osaa Batman Beginsille ja Yön Ritarille. Jonathan Nolan ei ollut mukana kirjoittamassa Batman Beginsiä, mutta muuten tiimi on sama kuin sarjassa aiemminkin.

 

Vaikkei uutinen tule yllätyksenä kenellekään, on se ensimmäinen selvä merkki siitä, että Christopher Nolan totta tosiaan ohjaa kolmannenkin Batmanin. Kuten viime viikolla uutisoitiin, Nolan ohjaa seuraavaksi tieteistoimintaelokuvan Inception oman käsikirjoituksensa pohjalta.

 

Tuottaja Chuck Rovenin virallinen lausunto rajoittuu siihen, että vetovastuu Batman 3:sta on Christopher Nolanin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hot Rod

 

Pääosassa on hemmo joka uumoilee tulevaisuudessa maailman parhaaksi stunt-mieheksi. Miehen itsensä käsitys omista taidoista vaan ei välttämättä ole aivan parasta mallia… sillä mies ei toistaiseksi ole onnistunut ainoassakaan yritelmässään…

 

…mutta ideoita ja yritystä piisaa, onko se helmi sieltä hioutumassa vai ei ?

 

+ temppuja tehdessä varsin tyylikkäät tekoviikset jäbikällä :star:

 

+/---- sinällään sydämellinen tarina pohjimmiltaan (jos jostain oikein syvältä kaivelee) joka ei sinänsä jaksa juurikaan elokuvaa kuintakaan kannatella sen enempiä

 

------jenkkiteineille suunnattua järjetöntä mukahauskaa peruspaskaa, josta ei oikein lopulta jää paljoakaan mieleen ainakaan positiivisesti. Melkoisen turhauttavaa katseltavaa kaikkinensa.

 

Posted Image

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now

Sign in to follow this  

×