Jump to content
Sign in to follow this  
Luis_Garcia#10

Opiskeluketju

Recommended Posts

Mä oon sitämieltä, että ei kannata kuunnella yhteiskunnan tarjoamia paineita, vaan opiskelee tai tekee työkseen justiinsa sitä mikä itsestä tuntuu hyvältä. Jos raha ei ole kaikki kaikessa, niin "ura" on vain sana muiden joukossa. Jos jonkin tien valitsee voi siltä myöhemmin poiketa. Itse olen ammattikorkean käynyt ja 12 vuotta työelämää takana. Tammikuussa alkaa uudet seikkailut, kun alan opiskelemaan kellosepäksi. Vaikka en ikinä valmistuisilaan, niin varmasti jotain jää käteen, mitä käyttää myöhemmin elämässä. Myös eläkkeellä muuten voi opiskella. Kehittää itseään ja oppia kaikkea jännää ja uutta. Juuri sitä, mikä itseä kiinnostaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aika pitkälti samoilla linjoilla Matin kanssa. Ura on muutenkin mielestäni aika vanhakantainen käsite; harva enää tekee 20-30 vuotista uraa yhdessä paikassa, vaan nykyään vaihdetaan lennosta duunipaikkaa melko ripeäänkin tahtiin. Tämä varmasti johtuu myös siitä, että maailman muuttumisen mukana on poistunut ja poistuu tiettyjä työtehtäviä ja uusia tulee tilalle. Itse olen tällä hetkellä koulutustani vastaavassa työssä (tosin KTM:n paperit pitäisi varmaan jossain vaiheessa napata yliopistosta pois pölyyntymästä) ja muita kaikenlaisia töitä A:sta Ö:hön on vuosien varrella tullut tehtyä niin paljon, että oman cv:n tilalla voisi jatkossa tarjota "Onhan näitä tullut tehtyä"-novellia. Todennäköisesti jossain vaiheessa kutsuu väitöskirja tai sitten alanvaihdos, no joka tapauksessa ainakin jonkinlainen suunnanmuutos, koska aika ajoin käy mielessä mm. yrittäjäelämään siirtyminen. Tosin Suomessa voi yrittää kuinka paljon tahansa, mutta harva taitaa saada muuta kuin känsiä niistä käsiinsä. Ehkäpä ulkomailla... No joka tapauksessa, koulutus ja kertynyt työkokemus ei ole näiltä osin kyllä hukkaan heitettyä. Painottaisin tässä vaiheessa luottamaan omaan intuitioon ja löytämään sen oman intohimon kohteen. Intohimo jouduttaa muuten opiskelutahtiakin melko tuntuvasti. Voin kertoa kokemuksesta, että se on lopulta melko sama kuinka paljon saat palkkaa, mutta jos pääsääntöisesti ma-to aamuina v*tuttaa raahautua töihin, niin siinä vaiheessa kannattaa alkaa etsimään vaihtoehtoista tekemistä arkipäivilleen.

 

En tiedä miten tuo lukion/ammattikoulun jälkeisiin jatko-opintoihin hakeminen nykyään menee, mutta vahvasti suosittelisin ottamaan vaikkapa 6-12kk:n mietintätauon 2. asteen koulutuksen jälkeen mikäli vähänkään mietityttää, että mitä sitä tekisi elämällään seuraavaksi. Armeijaa en laske mietintätauoksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lukio startannut aika samalla menestyksellä kuin yläkoulu meni, vaikka työmäärä arvosanojen eteen onkin kasvanut eksponentaalisesti. Tai sitten tuo työmäärä on vain mielikuvituksen ja univajeen tuotetta. Paljon sitä on saanut kuulla, että lukiolaisen ei tarvitse vielä tietää, mikä hänestä tulee isona, mutta kyllä tässä vähän käy mielessä, että kohta koittaa se aika, jolloin jotain päätöksiä on tehtävä. Tai mulla sinänsä pitäisi olla vähemmän stressiä, kun tulee ensi vuodeksi lähdettyä karkuun näitä Suomen masentavia vuodenaikoja. Saa nähdä mitä siitäkin reissusta tulee. Sitäkin tullut ressattua, sillä kohdemaassa tilanne on mitä on (ks. Ayotzinapa). 

 

Eno ja isä ovat insinöörejä ja kuvittelin aina aiemmin, että seuraan samalla polulla. Fysiikka ja kemia eivät vaan ole ikinä sytyttäneet ja ne tuottavat tällä hetkellä suurta tuskaa. Laskea osaan, ja matematiikkaa muutenkin nyt jotenkin jaksan, mutta fysiikka ja kemia (+ bilsa, terveystieto, jne. joten lääkäriä musta ei ainakaan saa) eivät vaan kiinnosta paskaakaan, ja kysyisinkin arvon kanssafoorumistien mielipidettä - luovutanko noiden kanssa näin hyvän sään aikana, vai pidänkö kaikki ovet avoinna ja jatkan ainakin tämän lukuvuoden loppuun? Mitä menetän jos luovutan? Erityisesti ärsyttää myös se, että nuo aineet vievät tilaa mm. historialta, jota lukisin mielelläni ihan vaan huvin vuoksi, vaikken siitä ammattia tekisikään.

 

Motivaatiosta ja kiinnostuksesta se kaikki kai lähtee ja esim. kielet ovat mulle aika helppoja, sillä ne kiinnostavat paljon. Mun fysiikan maikka bruukaa sanoa, että opiskelu on 99% työtä eli perseestä ja vain 1% mukavaa, mikä ei ainakaan hirveästi motivoi opiskelemaan kyseistä ainetta. :lol: Kai tämä maailma on täynnä mahdollisuuksia, mutta vähän olen vielä pihalla kaikesta. 

 

Ja pihalla olen varmasti aamulla myös kuvataiteen tunnilla. Kuka vittu päätti, että lukiossa opiskellaan vielä kurssi tätä turhuutta. Saman ajan käyttäisin nukkumiseen, sillä sitä tulee tehtyä aivan liian vähän. Tulee muuten tuon kurssin myötä univajetta n. 70 tuntia. Olen vaan paska nukkuja, vaikka tuo pitkälti onkin huono tekosyy. Koomatilaa muistuttava väsymys vähintään parina päivänä viikossa ei myöskään varmasti ole kovin terveellistä hommaa. Tämä olisi voinut mennä vitutusketjuunkin.

 

Kannattaa opiskella ihan sitä mitä haluaa. Itse opiskelin lukiossa fysiikkaa ja kemiaa varmaan jotain 3 kurssia kumpaakin ja heitin sitten hanskat tiskiin. Jos tälläiset epämieluisat aineet vievät tilaa niiltä jotka kiinnostavat niin kannattaa ilman muuta vaihtaa ne pois.  

 

Mitä tohon ammattiin tulee niin lähinnä se on sitä, että sellaiset sukulaiset joita tapaa harvemmin aina kysyvät, että "mikäs meidän Martista tulee isona." Ja jos perheessä on kerran insinöörejä niin siihen varmaan lisätään kohtuu usein, että "varmaan insinööri kuten isästä ja enostasi." Mutta eihän sitä tarvitse vielä tietää mitä haluaa aikuisena tehdä. Ennen koulun loppumista on kuitenkin ihan hyvä tietää, että mihin oppilaitokseen aikoo hakea. Jos kerran kielet kiinnostavat niin oletko miettinyt jotain alaa missä näitä taitoja voisi hyödyntää? En nyt tarkoita Alanyan matkaopasta, vaan kyllä niillä taidoilla voi loistaa muutenkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Paljon on tullut hyviä pointteja jo kanssafoorumisteilta asiaan liittyen!
Tosiaankaan tässä vaiheessa ei vielä tarvitse tietää, että mitä sitä "isona" oikein tekee. Mieli ehtii muuttumaan vielä moneen kertaan vuoden/vuosien aikana.

Kuten yllä jo neuvottiin, niin kannattaa opiskella niitä aineita, jotka oikeasti kiinnostaa. Itse olin aivan kujalla pitkässä matikassa, mutta silti taistelin sen loppuun asti väkisin jollain 5-6 keskiarvolla (tiedä sitten oliko järkeä). Fysiikat ja kemiat skippasin ja satsasin esim. maantietoon, josta napsahtikin yhtä kurssia lukuunottamatta 10. Tutkimuskurssillakin väsäsin esitelmän Liverpoolista (siis kaupungista) kun oli motivaatiota tehdä, niin siitäkin napsahti täydet pongot ja sitä työtä on myöhemminkin esitelty seuraaville kurssilaisille (pakko vähän leijua :) ).
 

Tolppa-Apinalle isot propsit tuosta vaihtoon  lähdöstä. Se jos jokin on se mikä kasvattaa itseluottamusta ja on hyöty koko loppuelämälle!

Itsellä ei ollut lukion jälkeen oikein mitään suunnitelmaa, että mitä teen seuraavaksi (itse kun on vähän hankala miettiä mihin ammattiin haluaisin, kun sairauden vuoksi olen joutunut skippaamaan mm.armeijan ja lisäksi on tehty lista kielletyistä ammateista. Jopa ammattifutaajankin pesti on kielletty ;) ), joten lukion jälkeinen vuosi meni pääosin kotona masentuessa.
Sen jälkeen sitten piti keksiä jotain ja päätin hakea amiksen YO-linjalle kokkikouluun! Tämä jos jokin oli yksi parhammista päätöksistä elämässäni! Lukiossa olin aina ollut se hiljainen poika, jolla ei juuri kavereita ollut, mutta amikseen lähdettäessä otin ihan eri suunnan ja nyt on kavereita pilvin pimein. Lisäksi päätin, että jos minusta ei kokkia tule, niin oppii ainakin jotain todella hyödyllistä. Ja tytötkin tykkää kokeista ;)

Kokkikoulun vikana vuonna tuli luokkaan esite Hollantiin lähtemisestä. Silloin ajatus kiinnosti, vaikka itseluottamusta ei oikein ollut siihen, että meikäläisen kutosen enkulle siellä pärjätään. Muutenkin olin asunut aina kotona siihen asti. Päätin kuitenkin pistää hakemuksen ja meikäläinen hyväksyttiin vaihtoon!
Ennen lähtöä pelotti kyllä aivan pirusti, että mitä tästä tulee. Oma vaihtoni kesti 4kk. 4 kuukauden aikana meinasi välillä jo uskoa loppua ja loppuvaiheessa oli upeaa palata Suomeen mutta näin nyt jälkeenpäin on pakko todeta, että päällimmäisenä on huikeat fiilikset ja ennen kaikkea ylpeys siitä, että ujo suomi-poika pärjäsi "Ralli-Englannilla" noin hyvin ulkomailla.

Kuten totesin, niin tytöt tykkää kokeista. Kokkikoulun (ja Hollannin) ansioista nyt asun omassa kämpässä kivan blondin kanssa, joka nukkuu omasta tahdostaan Liverpool-lakanoissa! :)

 

Kokkikoulun jälkeen nyt olen ollut käytännössä työttömänä, sillä ainoa työ mitä olen saanut on ollut osa-aikatyö Tampereen Jäähallissa. Tällä hetkellä kokkien kun on todella vaikea saada työtä.
Eli taas ollaan tilanteessa, että ei ole mitään hajua, että mitä työtä tulen tekemään jatkossa. Kieltämättä tilanne tällä hetkellä rassaa, mutta näiden kaikkien vaikeuksien ja haasteiden jälkeen löytyy luottoa, että jotain vielä tässä joskus ilmaantuu.

 

Teksti meni nyt enemmänkin oman elämänkerran puolelle, mutta todetaan vielä  loppuun kerran, että kiire ei ole mihinkään. Hyvin on aikaa päättää, että mitä tulevaisuudeltaan haluaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos jo lukiovaiheessa tuntuu ettei nuo laskemisaineet nappaa sitten millään ja niiden eteen joutuu tekemään paljon töitä, en kyllä voi suositella ellei sitten haaveissa ole joku tekniikan puolen ammatti, johon päästäkseen on aluksi selvitettävä myös nuo teoriapuolen esteet. Itse sain syksyllä DI:n paperit kouraan ja olen nyt oman alani hommissa. Kannattaa huomioida että jopa teknilinen yliopisto, jota pidetään kuitenkin melko suoraan ammattiin valmistavana opistona, antaa taidot ennen kaikkea uuden tiedon oppimiseen ja soveltamiseen, joten tutkinnon jälkeen on mahdollista päätyä hyvin erilaisiin hommiin. Itsekin teen nyt hommia joita yksikään yliopiston kurssi ei suoranaisesti vastannut, mutta nyt kun on "oppinut oppimaan", niin työtehtävät opettavat tarvittavan ammattitaidon.

 

Tiedä sitten onko oma esimerkkini rohkaiseva vai kauhistuttava, mutta kirjoitin lukiosta suuremmin hikoilematta hyvät arvosanat pitkästä kemiasta, fysiikasta ja matikasta, mutta yliopiston puolella mietin parin ensimmäisen vuoden ajan useamman kerran vakavissani alanvaihtoa, sillä vaikka nuo laskentahommat menivätkin läpi kohtuullisella työmäärällä, motivaatio niitä kohtaan oli täysin nollassa. Mutta jos peruskursseista pääsee yli, myöhemmin alkavat enemmän tekniikkaan syventyvät kurssit olivatkin sen verran kiinnostavia että motivaatio löytyi jälleen.

 

Ja noita pelotteluja, että "ei mitään turhia humanisteja tarvi kouluttaa, työttömiks jäävät kuitenkin" ei kannata kuunnella. Jos löydät oman alasi joka oikeasti kiinnostaa, keksit kyllä keinon miten sen parissa voi luoda myös uraakin. Kiinnostavan alan pariin kun hakeutuu yleensä myös samanhenkisiä ihmisiä, ja olet varmasti onnellisempi omanhenkisessä yhteisössä kuin tekemässä "turvallisesti" töitä jossain insinööritoimistossa, jonne lähteminen vituttaa joka aamu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitokset vastauksista! Ajattelin tehdä kompromissin ja tiputtaa tuon kemian pois, mutta jatkaa vielä fysiikkaa (Vai onko mitään järkevää syytä tehdä toisin päin? Kemia ei oikein sytyttänyt ekalla kurssilla, mutta fysiikassa saa aina välillä ahaa-elämyksiä ja onnistumisen iloa. Fysiikasta jotenkin luulisi olevan enemmän hyötyä matematiikkaankin, kuin jostain mikromaailman juttujen, jne. ulkoa pänttäämisestä?). Ainakin nyt tämän lukuvuoden, eli enää yksi kurssi, kunhan nykyinen saadaan loppuun. Niin kuin sanoin, matematiikassa olen aina ollut aika haka ja arvosanat pyörivät siellä 9-10 pinnassa. Mutta fysiikassa ja kemiassa saan paiskia jostain syystä hommia paljon enemmän ja noista olen vetänyt tähän asti huonoimmat arvosanat lukiossa. 

 

Kerran täällä vaan eletään, eikä tosiaan hirveästi kiinnostaisi käyttää elämäänsä sellaiseen mitä vihaisi, vaikka siitä hyvin maksettaisiinkin. En ole ihan varma, onko minussa opettaja-ainesta, mutta joku kieltenopettaja on toki aina vaihtoehto. Ja kaupallisella alalla on varmasti esim. espanjan osaamisesta hyötyä. No näistä nyt ei pahemmin ole vielä itsellä hajua. Opo oli yläkoulussa aivan turhaa, eikä lukiossakaan ole vielä toistaiseksi pahemmin kerrottu mistään mitään. Vaikka niitä oppiaineitakin ohjeistetaan valitsemaan miettien sitä seuraavaa opiskelupaikkaa. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now

Sign in to follow this  

×