Jump to content
Sign in to follow this  
hyeenamies

Lukeminen kannattaa aina...

Recommended Posts

Aye

Mitä jengi lukee vai lukeeko???

 

Itselleni on kirjallisuus ollut aina lähellä sydäntä .

Kirjoja omistan tällä hetkellä noin 400 kappaletta (ja sarjakuvia noin 10 metriä .)

Kirjastoni laajenee parilla kolmella kirjalla kuukaudessa.

Mitens muut , riittääkö mielenkiinto enää kirjallisuuteen näin hyper-cyper-multi-media-digi-kanavien aikakautena???

 

uusimmat hankintani

T.Harrisin:Nuori Hannibal(tämän ostin koska minulla ne 4 aikaisempaa Harrisin suomennettua teosta löytyy , kirja oli pienoinen pettymys , punainen lohikäärme ja uhrilampaat olivat nostaneet riman hivenen ylös)

 

P.Kerr: Sarjamurhaajan filosofia( tämän ostin koska olin muistaakseni lukenut sen aikaisemmin ja olin ehkä tykännyt siitä)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aika vähille jäänyt lukeminen. Muut asiat vievät aikana, lähinnä kesällä työ ja urheilu sekä näin talvella koulu ja siihen liittyvät asiat.

 

Sen verran kun sitten lukee, on tullut viime aikoina lueskeltua jalkapalloaiheisia kirjoja, esimerkiksi Roy Keanen ja David Beckhamin elämäkerrat. Kaveri tuo juuri Lontoosta ensiksi mainitun teoksen "Red Man Walking" joka menee sitten odotuslistalle.

 

Kirjahyllystä löytyy kyllä sitten sarjakuvia Aku Ankan taskukirjojen muodossa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onhan sitä tullut lueskeltua. Taru Sormusten Herrasta-trilogia muutaman kerran, joka on muuten aivan loistava kirja. Kannattaa lukea, jos ei ole vielä lukenut.

 

Sitten kaikki Harry Potterit, jotka ovat hyviä kirjoja vaikka normaalisti mikään taikasauvojen heiluttelu-kirja ei oikein uppoa. Potterit ovat paljon muutakin. Viimeisimmän ja samalla sarjan viimeisen osan olen lukenut englanniksi, koska suomennos kestää ilmestyä turhan kauan. Rowling ei käytä "vaikeaa englantia", jos vertaa esim. Keanen elämäkertaan, niin Potteria on helpompi lukea joissakin kohdissa. Tämä kirja uusimpana hankintanani heti sen ilmestymispäivänä (en sentään ollut jonottamassa yöllä, päivällä hankin :smile:).

 

Ja elämäkerrat Beckhamilta ja Keanelta. Molemmat todella hyviä. Sarjakuvia on luettu myös. Aku Ankkaa eniten ja taskukirjoja onkin ihan riittämiin tuolla hyllyssä ja missä lie laatikoissa. Karvinen on myös leppoisaa ja kevyttä lukemista.

 

Siinä niitä joitakin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvä säie, propsit Hyeenalle!

 

Lukuhommat tuntuvat nykyään keskittyvän kesään ja varsinkin lomaan. Ennen sitä oli kyllä aktiivisempi...

 

Toisaalta riippumatto mökillä luo ikäänkuin mukavan puitteen, heh. Kirjojen skaala on heitellyt aina aika tavalla, monensorttista sälää kerrassaan.

 

Tämä satsi oli kesän saldoa tällä kertaa:

 

Posted ImagePosted Image

Posted ImagePosted Image

 

Ja vielä jonon jatkeena Janssonin Muumipappa ja meri, Hotakaisen Huolimattomat ja Vonnegutin Jailbird.

 

Niin ja tosiaan sarjakuvan puolelta Kiroilevan siilin albumi, mainio sälli!

 

Divarikierrokset auttavat tässä harrastuksessa, mukavaa ajanvietettä jos ei ole kiirus. Enkkureissuilla tarttuu jotain yleensä haaviin - ja halvalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aye

 

Ostin tänään taas kirjan , pehmytkantisen tosin.Tällä kertaa mentiin fantasian puolelle ja sieltä dragonlance sarjasta teos. Villihaltiat

Nyt mull on tätä mainiota sarjaa 16 kirjaa:smile:

 

cheers , SEG . toi burroughs ja vonnegutti on pantu korvan taakse:thumbsup1:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo, tosi vähän tulee oikeestaan luettua kirjoja nykyään... Viime aikoina (vuosina) lukenu enimmäkseen kotimaista, rikos- ja jännitysosastoa. Simo Hämäläinen, Oskar Reponen ja Leena Lehtolainen mm. tekijöinä. Oskar Reposen Kirottu talo pitää lukijan otteessaan, vaikka vähän ehkä yliluonnollisen puolelle meneekin... Stephen Kingin kirjoja on kans tullu luettua useita. Elämänkerroista luin vähän aikaa sitten Jukka Virtasen "keskellä kuvassa". Loistava persoona tuo Virtanen ja niin ollen kirjakin. Mutta tosiaan esim. tänä vuonna luetut kirjat mahtuu kahden käden sormiin, melkein yhden, eli ei kai siis lukutoukaks voi itteään kutsua...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Edellinen oli ACDC:n Maximum rock&roll

- ihan ok pläjäys, ei mikään veret seisauttava.

 

Siitä pari edellistä oli Edward Burkerin Verikoirat ja

saman tekijän Konnakoulu.

- Nämä oli todella hyviä !

 

"Edward Bunker (1933-2005) vietti puolet elämästään Amerikan kovimmissa vankiloissa ja oli FBI:n kymmenen etsityimmän rikollisen joukossa. Vankilavuosien jälkeen hänestä tuli arvostettu kirjailija, jonka rikoskirjoista alamaailman tuntemus näkyy."

 

Alukesästä luin Tuomas Vimman "Helsinki 12" ja "Toinen" uudestaan.

- Varsinkin Helsinki 12 on mahtava, luin sen jo kolmannen kerran.

 

Kukakohan muuten on Tuomas Vimma ? Toihan on nimimerkki,

en usko, että on esikoiskirjailija ?

 

jone

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kukakohan muuten on Tuomas Vimma ? Toihan on nimimerkki,

en usko, että on esikoiskirjailija ?

 

Tuomas Vimmasta oli jokin aika sitten hyvä haastattelu Ylioppilaslehdessä, löytyy verkosta Ylioppilaslehden arkistosta("Nimi muutettu" YL #14/07).

 

Itse en yleensä jaksa innostua kotimaisesta kirjallisuudesta, sen verran kaukokaipuuseen ja eskapismiin kallellani, mutta kesällä luin rantsussa about kymmenennen kerran Outi Nyytäjän kirjan Maailman laidalta - Kertomuksia Bretagnesta. Samaa meininkiä kuin Peter Maylen kuuluisassa Provence-sarjassa (Vuosi Provencessa, Provence nyt ja aina jne.), mutta terveellä sarkasmilla maustettuna.

 

Sarjakuvista iskee ikuisesti Asterix, mulla on ollut kunnianhimoinen tavoite kerätä täysi sarja albumeita mahdollisimman monella kielellä, mutta muissa maissa tekevät sarjisalbumeista kovakantisia ja niitä on perhanan ikävä raahata rinkassa reissuilta.

 

Sveitsiläisen Zepin luomus Titeuf on loistava, albumeita on ilmestynyt suomeksikin Egmont Kustannuksen kautta ainakin kuusi, muutama on vielä suomentamatta.

 

Viimeisin sarjisfriikahdukseni on Hesarissa ilmestyvä Fingerpori, klassikoksi on jo muodostunut strippi, jossa heppu menee vaatekaupassa sovituskoppiin kokeilemaan housuja, kopin ovella seisoo Jeesus: "Minä olen sovittanut nämäkin puolestasi".:howler:

 

Eikä tämäkään hullumpi:

Posted Image

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

 

Sveitsiläisen Zepin luomus Titeuf on loistava, albumeita on ilmestynyt suomeksikin Egmont Kustannuksen kautta ainakin kuusi, muutama on vielä suomentamatta.

 

Viimeisin sarjisfriikahdukseni on Hesarissa ilmestyvä Fingerpori, klassikoksi on jo muodostunut strippi, jossa heppu menee vaatekaupassa sovituskoppiin kokeilemaan housuja, kopin ovella seisoo Jeesus: "Minä olen sovittanut nämäkin puolestasi".:howler:

 

 

Titeuffeja löytyy abouts 5 albumia , ei ole minun suosikkeja , kuuluin johonkin sarjiskerhoon ja ei jaksanut palautella...

Asterixille toki iso peukalo ,haha ,niitä löytyykin sitten enemmän....

 

jessus sarjakuvasta tuli mieleen eräs strippi: jengi päättää safkansa ja sanoo"kiitos jeesus ruuasta" ni keittiöstä kuuluu "eipä kestä" , ite jumalan poikahan se siel tiskaa:lol:

 

Tota Bunkeria ei ole kotikirjastossa kuin 1 teos , elukkatehdas.Videona löytyy myös kyseinen teos hyllystä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuvitelkaa likainen kulunut nainen reppu levällään.Häneen oman panoksensa ovat laittaneet Stewart Home , Charles Willeford ja Jim Thompson.

Näiden kolmen yhteinen lapsi olisi nuori amerikkalais kirjailija Frank Cray , jonka jatko-osan yksityisalueelle juuri sain luettua eli hyeenamies suosittelee:

 

Frank Cray:Kielletty ajosuunta

 

tämäkin teos LIKEn rikos kannattaa

Share this post


Link to post
Share on other sites

Posted Image

 

Tämän lainasin eilen kirjastosta. En oikeen päässyt sisälle. Outoja puolen sivun mittaisia päiväkirjamerkintöjä ja sinne tänne heitettynä jotain älykkö viisasteluja.

Ei toimi mulle(vaikka muutama niistä viisasteluista oli kyll ihan hyviä).

 

Seuraavaksi saman kirjailijan NISTI...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toi poikkeaa kovastikin Burroughsin muista jutuista. Vanha Bill oli kovasti kissaihminen (aren't we all?) ja tykkäsi että karvakasat olivat esim. uudelleensyntyneitä vanhoja frendejä. Nisti ja mm. Alaston Lounas on sitten eri kamaa, jälkimmäinen varsinkin vaikeaselkoinen. Tämä lienee yleistä tietoa: Bill keksi koittaa leikkaa/liimaa/askartele -menetelmää kirjankokoamisessa muutaman Beat-kaverinsa (varsinkin Kerouac) avittamana. On siinä sarkaa...

 

Näistä Beat-kirjailijoista omat top ranking -sällini ovat juuri tuo Kerouac ja Ginsberg, uhkeaa ja rumankaunista kamaa kaikki tyynni - highly recommended! Esim. On The Roadin viimeinen kappale on pala kauneinta proosarunoa mitä maa päällään kantaa. Onneksi turkulainen Sammakko on jo useamman vuoden ajan julkaissut Beat-poikia suomeksi, kulttuuritekoja!

 

PS. Fingerpori on aivan kipeän kiva!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Luin juuri William S. Burroughsin NISTIn

 

En oikeen tykännyt , ihme hekumaa huumeista eikä mielestäni edes niin hauskasti kuin olisi voinut. Ymmärrän kyllä että tuohon aikaan oli sensuuri pikkasen eri luokkaa kuin nykyään mutta silti...

No muutaman kerran nauroin melkein ääneen eli peukut siitä

 

"Olen usein päätellyt virheellisesti jonkun nuoren miehen olevan homo havaittuani että hän suhtautuu välinpitämättömästi naisiin. Ja vasta myöhemmin olen todennut , ettei tämä mies ole homoseksuaali vaan että koko aihepiiri ei kiinnosta häntä lainkaan."

 

:D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jaa ettei Bill Purhonen oikein pudonnut :smile: ... uutta matoa koukkuun sitten vaan!

 

Nämä voi hyvinkin olla jo tuttua juttua, muutama amerikkalaistapaus marginaalin tuolta puolen. Tekeleistänsä tehtyjä leffoja on tainnut olla esillä jo tuolla meidän elävät kuvat -osastolla?

 

Hubert Selby:

 

Unelmien sielunmessu

Päätepysäkki Brooklyn

 

Hunter S. Thompson:

 

Pelkoa ja vihaa Las Vegasissa

 

Itse olen ainakin noista pitänyt, menee taas sinne sivusektorille mainstreamin ulkopuolelle - mutta se on useimmiten vaan positiivista?

 

Muuten tulikin mieleen ... perheen lapsukaisetkin tykkää joskus iltasaduiksi jotain kivasti vinoa mutta kiinnostavaa. Meillä ainakin kakrut tykkäsivät esim. Roald Dahdin erinäisistä kirjoista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

joo , uutta ja uutta matoa ,hihi

mut kyll mä viel kokeilen tota burroughsia , lainasin nääs 3 hänen kirjaansa.

Alaston lounas olisi viel nauttimatta.

(mut tähän väliin luen kathy reichsin pyhimyksen haudan)

 

ylläri pylläri mut just toi Thompson on mun pitänyt lukea jo kauan...

 

sit takaisin SEGille; John King:Human punk-vapaus on suuri vankila.

 

siin oivallinen kirja , tulee vähän Welsh mieleen ja toss kirjan on muistaakseni vähän jalistakin mukana:icon_lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

No perskeles, Teke - sisulla Burroughsin kimppuun!

 

Toi John King herätti heti kiinnostuksen, tyystin uusi tuttavuus. Jos Irvine Welsh on jonkin sortin referenssi niin sehän on jo oikeinkin riittävä suositus. Welshiä ollaankin joskus Elkkilässä puitu, ja ihan aiheesta. Pornoa olen kaipaillut - ha ha, tähän kohtaan voi lisätä vapaavalintaisen vitsintyngän - eli se Trainspottingin ns. jatko-osa on vielä kollaamatta, muut aikalailla kahlattu läpi, niin paitsi tämä kaikkein uusin.

 

Katos vaan, sitä tuli tuolla aiemmin Roald Dahlin nimikin räpellettyä miten sattuu...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jeps , se human punk on liken kirjoja .täs vähän maistiaisia takakannesta:

 

Nuoren Koe Martinin kesä 1977 on punkkia , reggaeta , diskoja , pimuja , voihkittuja autoja ja kesätöitä kirsikanpoimijana. Elämä Lontoon esikaupungissa on täynnä unelmia -kunnes.....

 

ja the times kertoo seuraavaa:"ainutlaatuista ja brutaalia kaunokirjallisuutta...."

 

 

ja SEG , sinä kun olet musa miehiä ni täss kirjas on paljon musiikkia

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aikanaan sillon kun mä vielä luin jotain muuta kun duunijuttuja, Hesaria, Arvaajaa ja nettiä niin mä diggasin Vonnegutista ihan sikana. Ihan ekana oli tää Mestarien Aamiainen, Teurastamo vitosesta mä en tykänny ikänä. Lopulta Äiti Yö on se joka kolahti eniten ja sitten ehkä Kissan Kehto. MacLeanit ja Hammond Innessit tietty meni samoin kun isä Camillot.

 

Myöhemmin nää Lecterit on ollu aika hyytäviä mutta nykyään oikeestaan ainoo mitä mä luen on futiskirjat ja rokkarien elämäkerrat. Kiedisin kirjaa en jaksanu loppuun, se oli niin tympäännyttävää tekstiä heti alusta alkaen mutta Keefin kirja oli jees, Bowie on kesken ja hyllyssä odottaa wanha kunnon Niilo ja sitte Pink Floyd ja hänen yhtyeensä.

 

Jee jee jeestä jäi muuten hyvä läppä mieleen: Lahdessa oli aikanaan jokin pieni ja kälynen mutta tuntiveloituksiltaan halpa studio jonkin kerrostalon kellarissa ja tilat sitten just sen mukaset. Nnoh, ne tyrkkäsi kerran jonkun nauhottamaan tulleen laulajamimmin kellarikerrokseen pysähtyneeseen hissiin, sanoi että paina kasia ja ala laulaa ja pisti oven kiinne.

Share this post


Link to post
Share on other sites

William Burroughsin alaston lounas

 

En ole piiiitkän lukijan urani aikana montaakaan kertaa ajatellut jättäväni kirjaa kesken mutta tämän kanssa niin kävi...

Tipuin kärryiltä jo melkein alussa...sinnittelin kuitenkin loppuun.

Täs oli ilmeisesti jotain korkeampaa viisautta jota ainakaan minä en ymmärtänyt , todella tylsä kirja.

Pissaa , paskaa , huumeita , seksiä , outoja vertauksia ja kielikuvia , huumeita , sodomiaa , huumeita , hyppyjä , ryppyjä , ...ja tätä jatkui ja jatkui sivusta toiseen.

Jutut pomppi enemmän kuin herra kaapon tarinat (sorry , sisäpiiri).

 

BB:stä innostuneena(ja yhdestä lukupiiristä kans) aloin tulittaan romaania kuvitellusta totalitaarisesta valtiosta.

Winstonin ensimmäinen merkintä:huhtikuun 4:ntenä...vuosiluvustahan ei tarkkaa dataa ollut ,heheh. Onneksi kirjassa oli omistus kirjoitus :XXX:lle syntymäpäivänä 1984, kotiväki

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hätiä mitiä, Teke! Purhosen setä on erittäin vaikea tapaus, ja varsinkin toi Alaston lounas. Samoja fiiliksiä itse kullakin tuota lukiessa ... mutta sinnikäs jatkaa loppuun!

 

Lasse tuolla aiemmin mainitsi musiikkikirjat, siinä on kyllä kiinnostava sarka. Yöpöydällä on pölyttynyt Johnny Cash & The Clash .. hei rimmaa kivasti. Pitäisi iskeä kiinni. Vanhemman kaartin ikoneita on elämäkertoina lueskellut joitain, mm. Billie Holiday & Piaf. Jim Morrison & The Doors -viritelmästä tykkäsin kovasti, suomennettu ytimekkäästi Jim. Myös Beatles-vyyhtiä purkava Shout oli asiaa. Tom Waitsista on useampiakin hyviä kirjoja tullut hankittua, taitaa olla jonkinsortin fiksaatio. Niin ja toi kesällä lukaistu Dylanin omatekemä Kronikat on itse asiassa todella hyvä, paljon hulppeampi kuin uskalsi odottaa.

 

Onkohan tuo Lassen Neil Young -kirja muuten nimeltään Shakey? Siinä olisi kanssa yksi mikä täytyisi hoidella joskus. Vanhojen blues-äijien elämäkertoja pitäisi myös kahlata...

Share this post


Link to post
Share on other sites

paikallisesta divarista näin tilipäivän kunniaksi:

 

Anthony Burgess:Kellopeli Appelsiini (LIKE-pokkarina) ja

kathy Reichs: Luita myöten(wsoy)

 

 

ton kellopelin oon lukenut joskus 90 luvull ja en hirveesti muista sitä .(muutakuin sen et se oli vaikea lukea , tarinahan on tuttu ,hehe).

 

Noita reichsejä olen näköjään viime aikoina luikenut ja ostellut , tää on ilmeisesti Hänen tuorein teoksensa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

paikallisesta divarista näin tilipäivän kunniaksi:

 

Anthony Burgess:Kellopeli Appelsiini (LIKE-pokkarina)

 

ton kellopelin oon lukenut joskus 90 luvull ja en hirveesti muista sitä .(muutakuin sen et se oli vaikea lukea , tarinahan on tuttu ,hehe).

 

Kellopeli Appelsiini on loistava kirja, tykkään siitä enemmän kuin leffasta. Moog Konttisella on ollut aika haastava duuni kännöstyössä, mut kieli toimii kuin (Zen Cafén Putroa siteeraten) Jeesus ristillä. Luin kirjan eka kerran 90-luvun alussa, viime viikolla Tampereella pisti pokkari taas Suomalaisen hyllyssä silmään eli olisko uusintapainos siitä sit otettu.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Sign in to follow this  

×