Jump to content
Sign in to follow this  
tomine

Kirjallisuus

Recommended Posts

Tänään kirjastosta kaksi futisaiheista opusta: Ilmiö nimeltä Atik Ismail ja Tenu, Alatensiön tarina.  Ennakko-odotukset korkealla!

 

Tänä vuonna luettuja aikasemmin mainittujen lisäks 2 Jarkko Sipilää: Vasikka ei käskien laula & Seinää vasten. Rikosdekkareita molemmat.

 

Lukeminen kannattaa todellakin aina, kirjaguru Hyeenaa lainatakseni! Kuinkas monta kirjaa muuten Hyeena lukee suurin piirtein vuodessa??

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

 

Lukeminen kannattaa todellakin aina, kirjaguru Hyeenaa lainatakseni! Kuinkas monta kirjaa muuten Hyeena lukee suurin piirtein vuodessa??

 

Toi lause on kylläkin Jörn Donnerin suusta tutuksi tullut. Kuten varmasti tiedätte.

Erittäin vaikea sanoa tuota kuinka monta kirjaa vuodessa. Tuokin on ,kuten kaikki tekeminen aikas kausittaista. Välillä ahmitaan enemmän välillä vähemmän.

Vuosittain tulee ostettua abouts 30 kirjaa ja kaikkihan tietysti luetaan, eli varmaankin noin 30 kirjaa..ehkä. En ikävä kyllä pidä lukupäiväkirjaa. Jotkut teokset menevät siltä seisomalta ja jotkut sitten hieman junnaavat. Esim viimeisin lukemani Pratchett-Baxter kompikaation luomus PITKÄ SOTA oli todella hidas luettava ,ihan vaan sen takia että se oli huono.heh. Tällä hetkellä on noin kymmenisen kirjaa lukematta kotikirjastosta.

Nyt menossa Harmmerin sisarusten Yksinäisten Sydänten Kerho.

 

Kirjagurua minusta ei saa tekemälläkään , koska korkeakultuuria noista minun lukemisistani saa etsiä.  Kunhan vaan nautiskelen "hilpeää paskaa" , tukikohdan poikaa lainatakseni.  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jep, jep! Sama meininki mullakin, eli luen kans vaan itteäni viihdyttäen ja nautiskellen! Korkeakulttuurista kirjallisuutta ei minunkaan kirjastosta juuri löydy...

 

Mutta onpahan mielenkiintonen nyt tää Tenun elämänkerta! Vaikkakin se tietenkin oli lyhyt ja sai surullisen lopun... :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onk Hyeena tai muutkin lukeneet Anne Holtia? Hiton hyvä! Eka jonka luin juuri, oli nimeltään Vereen kirjoitettu. Nyt alotellaan 1222 nimistä opusta.

Norjalaista dekkaria. Ei ole mainittu onko Oslon poliisipäällikkö Hakon Sandin suosikkijengi Lilleström vai Stabak? :)  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onhan noita kirjoja tullut taas luettua, mutta ihan viime aikoina Lee Childin vanhaa tuotantoa olen kahlannut.

 

-Tappotahti

-Linnoitus

-Tulilanka

ja nyt on menossa Texas Palaa.

 

Nämä on tälläistä hömppää amerikka sankari viihdettä , hieman yllättäen brittikirjailijan tuotosta. Viihdyttäviä kuitenkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt menossa Patricia Cornwellin Kay Scarpetan tutkimuksista kaksi uusinta elikkäs Paljaat Luut jonka sain jo valmiiksi ja Tomuksi ja Tuhkaksi jota juuri aloittelin. Ovat muuten tätä sarjaa osat numero 21. ja 22. joten monta riviä on saanut Patricia kupeistaan kaivaa. (on tehnyt myös muita kirjoja).

 

Mielestäni nämä Scarpetan tutkimukset ovat viimeisen 10 vuoden aikana muuttuneet loistavista ihan vaan hyväksi viihteeksi. Nämäkin ostin koska osui silmään kirpputorilla. Ensimmäiset 10 kirjaa ovat kyllä todella hyviä. Ai niin, nämä olisi hyvä lukea järjestyksessä koska päähahmot elävät omaa elämäänsä ja heidän keskinäinen hekumointi hieman muuttuu vuosien varrella.heh.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aikalailla eri tyylinen teos kuin tuo yllä mainittu Noituri jutska .. nimittäin The Art of Rockesteady’s Batman joka hiukan erityylinen kuin tuo tekele, mutta ei silti pelkästään puhdasta Art kamaa kuitenkaan, kivasti itse tekijät kertovat kaikenlaista !

 

Todella megalomaanisen kokoinen ”tiiliskivi”, vielä järeämpi kooltaan kuin toi Noituri jutska. Paljon mahtavia kuvia, mielenkiintoista juttua ja sil viisiin :)

 

 

Videon muodossa, joku heppu tuota pientä kirjasta tuossa selailee…

Share this post


Link to post
Share on other sites

Morot

Oottekos lukeneet?  Noh väkisinkin koska sateinen kesä. heh.

Tässä muutamat viime aikojen kahlatut opukset, näköjään novellien parissa hieman menty.

 

Nikolai Gogol-Kadonnut Kirje.

Venäläiseltä humoristilta yllättävä kokoelma ukrainan kasakoiden kauhu-ja kummitusjuttuja. Välillä aikas saatanan puuduttavaa mutta onhan tuo huikeaa kuinka lauseet rakenettiin 1800-luvulla. Sanojen käyttö ja rikkaus. Monta kertaa jäin lukemaan uudestaan ja uudestaan kirjoitettua virkettä. Silti mielestäni huonoin Gogol minkä olen lukenut. Maalaisproosa ei oikein toiminut tarinoina.

 

Jens Lapidus-Ainakin Äiti Yritti    

Tämän kirjailijan pitäisi olla kaikille tuttu viimeaikoina hehkutetun Stockholm Noir trilogian takia. Tai no, onhan siitäkin jo aikaa. Olin kohteessa ja juuri saanut tuon Gogolin valmiiksi kun näin tämän matkatoimiston infopisteessä. lainasin samoin tein( ja kieltämättä teki mieleni varastaa tämä myös). Kirja meni todella nopeasti ja oli takuuvarmaa Lapidusta. Tukholman alamaailmassa liikuttiin ja novelleja tämäkin oli. Suosittelen.

 

Piper Kerman-Vuosi vankilassa

Orange Is The New Black teevee sarjasta tuttu tarina alkuperäinmuodossaan. noh, kyllähän tuon luki mutta teevee sarja vie kyllä voiton. Siinä missä sarja räiskyy, lumoaa ja naurattaa ( ja välillä kiihottaa) niin ne elementit puuttuivat kirjasta, tai sitten sarja oli vaan liian tuoreessa muistissa. Enihuu, huonompi koska sarjassa enemmän sexiä, huumoria, väenvaltaa ja draamaa.

 

Stephen King- Auringonlaskun Jälkeen

Kingin novellikokoelma. Leppoisia tarinoita pimeältä puolelta mestari Kingin näkemyksinä. Parhaiten minulle toimi tarinat: levähdyspaikka, mykkä ja N. Viiimeisin on kunnianosoitus Lovecraftin Cthulhu mytologialle, ainakin mielestäni.

 

Clive Barker-Abarat 2

Mies Hellraiserin takaa, joka tosin on tehnyt paljon paljon muutakin. Myös näitä kirjoja. Lähinnä kauhua mutta Abarat-sarja on enemmänkin fantasia/nuortenkirja. Olen nämä osat yksi ja kaksi ennenkin lukenut mutta kun huomasin että osa kolmonenkin hyllystäni löytyy niin ajattelin aloitella uudestaan. Mukavan menevää vauhdikasta takaa-ajoa Barkerin mielikuvitusmaailmassa hänen omilla kuvillaan varustettuna. Kirja sarjassa on satoja Barkerin tekemiä maalauksia. Saapi nähdä minne matka vie…tämä siis vielä kesken.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aye

 

Bongasin ihan sattumalta Hugh Howeyn Siillon saaga -trilogien kolmannen osan, kohtalon,  kirjastosta. Miten on mennytkään julkaiseminen minulta ohi. Eniweis, suhteilla lainasin tuon kirjan (eipä ollut mitään korttia mukana, kun olin palauttelemassa fasujen opuksia) ja kahdessa päivässä sain luettua.

 

Tykkäsin kovasti ja kirjasarja sai hienon lopun. Kyseessä siis kuvaus tulevaisuuden maapallolta, jossa ihmiset asuvat suljetussa supersiilossa, koska ilmasto tappaisi heti ulkona. Hieno apocalyptinen selviytymistarina ihmiskunnasta. Nyasseina luonnollisesti ahtaus, kurjuus, johtaminen, kapina, raakuus, empatia ja valtaistuinpeli.

 

Suosittelen!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aye

 

Bongasin ihan sattumalta Hugh Howeyn Siillon saaga -trilogien kolmannen osan, kohtalon,  kirjastosta. Miten on mennytkään julkaiseminen minulta ohi. Eniweis, suhteilla lainasin tuon kirjan (eipä ollut mitään korttia mukana, kun olin palauttelemassa fasujen opuksia) ja kahdessa päivässä sain luettua.

 

Tykkäsin kovasti ja kirjasarja sai hienon lopun. Kyseessä siis kuvaus tulevaisuuden maapallolta, jossa ihmiset asuvat suljetussa supersiilossa, koska ilmasto tappaisi heti ulkona. Hieno apocalyptinen selviytymistarina ihmiskunnasta. Nyasseina luonnollisesti ahtaus, kurjuus, johtaminen, kapina, raakuus, empatia ja valtaistuinpeli.

 

Suosittelen!

 

Juu. Itse olen tuon Siilo -trilogian ensimmäisen osan lukenut ja tarkoituksena olisi joskus palata sarjan pariin. Ehdottomasti suosittelen itsekkin ainakin sarjan ensimmäistä osaa. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuli hommattua viimeinenkin osa (Ikuisuuden ääri) Ken Follettin vuosisata trilogiasta.Aivan mieletön kolmen kirjan järkälemäinen teos.Jokaisessa kirjassa on n.1000 sivua mutta näin koukuttavaa kirjasarjaa en ole ikinä lukenut.On jo nyt mielestäni maailmanhistorian kovimpia kirja klassikoita.Tätä ei edes oikein voi verrata mihinkään aikaisemmin lukemaansa koska mitään tällaista ei ole.Suosittelen lukemaan ja viisi tähteä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

hahaha.

Yleensä mitä pidempi kirja niin sitä parempi. Mutta ei aina.

Onhan noita pidempiäkin tullut kahlattua. Jordanin Ajan pyörä, Asimovin robotit-säätiö saagat, valtaistuinpeli puhumattakaan Kingin musta torni sarjasta johon kuuluu abouts 20 kirjaa..

 

Sain viime yönä valmiiksi, kun ei pelin jälkeen oikein uni tullut, Michael Connellyn Kuilun Partaalla. Oli hyvä. Runoilijan paluu ja hienosti kuvattuja tunteita. 

 

Pari kirjaakin tässä tullut hankittua, Lee Childia  kaksi pokkaria eli painostaja ja viides matkustaja. tuon viidennen matkustajan olen lukenut aiemmin , mutta kun nuo puuttui omasta kotikirjastosta niin mikä ettei.(yleensä en vaan pokkareita ostele). 

Lisäksi kirpputori löytö itselleni aivan uudelta kirjailijalta. George P Pelecanos. Kirjan ostin ihan etu- ja takakannen perusteella ja kieltämättä Liken rikoskannattaa teksti myös auttoi ostopäätöstä. kovakantinen ja maksoi euron. heh. 

 

Mutta se suurin uutinen. Tuli viesti että Pimeyden Pyörä on laskeutunut elikkäs aivan loistava Douglas Prestonin ja Lincoln Childin upouusi Pengergast seikkailu.

Nämä ovat olleet suosikkejani heti siitä lähtien kun ensimmäiseen Pendergastiin törmäsin vahingossa.

Pimeyden pyörä on sarjan(suomennettujen) kuudes osa. Ja postista tuli siis ilmoitus että kirja noudettavissa. Tämä ilmestyi tässä kuussa ja vopi olla että painomusteen ah, niin koukuttava tuoksu vielä leijailee nenäakseliini, kun sivuja auon.

Pendergasteissa minuun iskee huumori ja päähenkilön tyyneys yhdistettynä outouteen.

 

Semmosta taas.

Share this post


Link to post
Share on other sites

 Löysin kirpparilta Walter M. Miller,JR Viimeisen kiitoshymni ihan sattumalta. Takakannen perusteella postapokalyptinen teos joten ei muuta kuin kassalle. Juuri nämä minua ovat aina kiinnostaneet.

 

 Tämä oli mielestäni huono. Olen toki "kovaa Scifiä" ennenkin lukenut ja suuret esikuvani sieltä Asimov ja Herbert ovat toki riman nostaneet suht korkealle mutta mutta... En tykännyt oikeastaan lainkaan vaikkakin hieman samoissa svääreissä mennään kuin Asimovin Yö Saapuu teoksessa. Ihmiskunta siis jatkaa omaa elon pyörän pyörittämistä kunnes taas tuhoaa itsensä ja vaipuu anarkiaan, josta taas sitten noustaan. Nousua nopeuttaa tällä kertaa munkit jotka ovat säilöneet "pyhiä teoksia" omiin katakombeihinsa. Teoksissa on teknologisia edistys askelia..

Jokatapauksessa, Viimeinen kiitos hymni on kirjoitettu 1959 ja nappasi arvostetun Hugo-palkinnon 1961.Joku siis ainakin tykkäsi..

Tämä on kirjailijan ainoa romaani, joskin 50-luvulla kirjoitti kymmeniä novelleja. Jatko-osa tähän tehtiin 1997, vuosi kirjailijan itsemurhan jälkeen.. Anihuu, kirja meni hyllyyn odottelemaan seuraavaa lukukertaa. jos vaikka sitten tykkäisin. hahah

 

Seuraava kirja minkä luin tämän edellisen kanssa samaan aikaan olikin ihan jotain muuta. Eli Tobie Levingstonin omaelämänkerrallinen tarina yhdestä ensimmäisistä kokonaan tummista prätkäilijöistä koostunut East Bay Dragons MCn tarina.

Oaklandin Soul-Bikerit lukee kannessa ja tämä löytyi antikvariaatista. Oli ihan pakko ostos, koska liippaa läheltä omaa genreä.heh.

Kirja on mainio kuvaus nuoren pojan kasvusta, ison ja köyhän perheen lapsosesta, ison moottoripyöräkerhon johtajaksi.

Parasta kirjassa on kuitenkin erittäin hyvin kirjoitettuna oleva ajan kuva 30-luvulta näihin päiviin asti.

Tykkäsin myös että kirjassa oli jonkun verran valokuvia.

 

Eilen kävin ostamassa kovalla rahalla kirjakaupasta kirjan, tai siis isäinpäivälahhjakorttia tuhlasin. Ihan törkeästi oli taas herkkuja tarjolla. Päädyin kokeilemaan ihan uutta kirjailijaa. Paljon kehuja ja hehkutuksia  saanut Saul Blackin Tappamisen Pitkä Oppimäärä jäi haaviin. Onko jengi lukenut? Tänä vuonna ilmestynyt eli aikas tuore tapaus.

 

Edit: Saul Black on Glen Duncanin käyttämä salanimi. Häneltä olen aiemmin lukenut erittäin mainion Minä, Lucifer teoksen. Suuret on siis odotukset...

Share this post


Link to post
Share on other sites

 Saul Black:Tappamisen Pitkä Oppimäärä.

 

Usein käytetään kirjasta nimitystä "yhdellä lukemalla". Tämän kohdalla se piti paikkansa. Sain perjantain ja lauantain välisenä yönä puoli viiden aikaan tämän luettua.

 

Onneksi en tee viikonlopputöitä! heh. 

 

Odotukset täyttyivät ja suosittelen tätä myös muille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pari kirjaa tuli hommattua, ihan paikalliselta kirpputorilta.

 

John Clelandin kohuttu teos vuodelta 1749.

Fanny Hill-Kurtisaanin muistelmat.

Meni muuten briteissä samointein pannaan ja julkaistiin siellä virallisesti vasta 1963. Toki tiskien alta sai tätä kiellettyä kirjaa.

 

Jokatapauksessa, minulle tarina oli tuttu 80-luvun seksisarjakuva-albumista. Tarviipa lukea tulisiko samanmoista nostoa kuin silloin.

 

Toinen teos on Shuten 1957 tekemä scifi-klassikko, tai pikemminkin spekulatiivista/Apokalyptistä fictiota. Viimeisellä rannalla on opuksen nimi ja elokuva sekä teevee sarjakin siitä on tehty vuosien saatossa. Maailmanlopusta kertoo. isoakin isompi eli se lopullinen maailmansota on käyty ja tarina kertoo Australiassa olevista ihmisistä kutka odottelevat ydinlaskeumaa. Aikaa noin 8 kuukautta....

 

Mainiot on siis lähtökohdat molempiin teoksiin ja eivätpä nämä kovakantiset kirjat ainakaan hinnankiroissa olleet; kaksi ja puoli euroa yhteensä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

George P Pelecanosin King Suckerman oli aivan loistava. Ajan kuvaus, musiikki ja vaatteet yms yms. silkkaa rautaa, puhumattakaan aikas verisestä tarinasta. Pilvi palaa ja aseet laulavat. Suositelen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sain tuossa jonkin aikaa sitten luettua Clive Barkerin Arabat 3.

Kirja itsessään jumitti aikas pahasti. Ei niinkään tarina vaan aikataulut. Ja kun joutuu jättämään isoja välejä lukemiseen niin tarinakin kärsii. Jeps, ja kaiken lisäksi takaraivossa kummitteli ajatus ettei tämä ole lainkaan päätösosa vaan tämän lisäksi on kaksi muutakin kirjaa lisää. Niitä vaan ei ole suomennettu. Fack!

 

Onko jengillä jäänyt paljon kirjoja kesken?

Mulle tulee itselle mieleen kaksi.

Westö: missä kuljimme kerran-en digannut yhtään alusta, ehkä kymmenen vuoden päästä uudestaan

McCarthy:Tie-aivan kauhea kirja. Tämän yritin ensin katsoa elokuvana mutten pystynyt loppuun asti katsomaan joten kirja käteen. Sekin jäi kesken. Voiko noin synkkää edes olla.

Tältä kirjailijalta olen kyllä lukenut muitakin, mutta tämä oli aivan hirveä.

 

Juuh. Sain juuri valmiiksi Connellyn tunnelirotan, jossa aloitellaan Boschin tarinaa ja välillä muistellaan vietnamia. Alkuperäinen nimi on black echo, mutta on tainnut kustantajalta mennä markat mielessä vaihtamaan nimeä mediaseksikkäämpään suuntaan( aikas yleistä touhua, luionnollisesti). Noooh, onhan kirjassa noita tunnelirottia vaikka kuinka paljon. 

Kirja oli hyvä, eikä haitannut että olin sen joskus aikaisemmin lukenut. Enpä paljon muistanut juonenkäänteitä.

Suosittelen. Varsinkin jossei ole lukenut Bosch kirjoja lainkaan niin tämä ensiksi. 

 

Otin jo hyllystä uuden opuksen eteeni. Lee Child: Epäilty, joka niin ikään avaa Jack Reacherin tarinan alkuaskelia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Stephen King: Kuvun Alla Tämä tuhatsataviisitoista sivuinen tiiliskivi kuuluu ryhmään " ota käteen, lue läpi, laske kädestä" eli toisin sanoen todella koukuttava, viihdyttävä ja erittäin mielenkiintoinen katsaus ihmisen mieleen kun populaatio asetetaan suljettuun tilaan. I luv it!!

 

Tuolla tavalla arvostelin tuolla ELKin vapaa sana osastolla Kuvun Alla teosta 3.7.2012

Share this post


Link to post
Share on other sites

Stephen King: Kuvun Alla Tämä tuhatsataviisitoista sivuinen tiiliskivi kuuluu ryhmään " ota käteen, lue läpi, laske kädestä" eli toisin sanoen todella koukuttava, viihdyttävä ja erittäin mielenkiintoinen katsaus ihmisen mieleen kun populaatio asetetaan suljettuun tilaan. I luv it!!

 

Tuolla tavalla arvostelin tuolla ELKin vapaa sana osastolla Kuvun Alla teosta 3.7.2012

 

Tuo on kyllä todella hyvä, paitsi loppuratkaisusta en tykännyt yhtään. Sama vika oli tosin itselläni myös "pitkä marssi"-kirjan kanssa; tuntuu että Kingillä on ollut mielessä loistava tarina, mutta lopetus on vain pitänyt saada jollain keinolla kasaan.

 

Dostojevskin Idiootti jäi kesken, kun yritin aikoinaan sivistää itseäni. Todella hidastempoinen meno, yhdellä sivulla aivan liikaa tekstiä liian pienellä fontilla, eikä tarinakaan vetänyt mukaansa. Tai sitten olen vain sivistymätön enkä ymmärrä klassikoiden päälle :).

Share this post


Link to post
Share on other sites

No mutta, onhan toki joulu myös hiljentymisen aikaa. Siis kirja käteen ja peiton alle. Täyttä Rumbaa on Joe R. Lansdalen seikkailutarina, jossa Hap ja Leonard lähtevät pelastamaan Hapin tyttöystävän tytärtä julman sutenöörin ikeeltä. Kirjassa on parasta päähenkilöiden päänaukominen toisilleen ja kaikille muille kutka sattuvat kohdalle osumaan. Lopussa luodit lentävät enemmän kuin pienen keskieurooppalaisen kuningaskunnan vallankaappauksessa. 
Jeah, senverran ruuti paloi että seuraavaksi käteen piiiitkästä aikaa sotakirjallisuutta. Gustav Hasfordin Metallivaippa on tiukkakuvaus vietnamista 1968. "En ole varma, mutta jostain kuulin. Eskimon tussu ei ole kaikkein kuumin."
Kyllä maar, tunnetumpi Kubrickin elokuvana Full Metal Jacket.
Ai niin, No Boom Boom SoulBrotha ( to Buku) , kohtausta ei ollut kirjassa lainakaan. Muuten kirja ja e
lokuva kyllä menevät suht käsikädessä  ja kun sivuja ei ollut kuin reilu kaksisataa niin yhden illan kirjasta on kyse..

Suosittelen , raaka ja todenmukainen teos nuorista pelokkaista sotilaista jotka joutuvat alokasleirin jälkeen vihreään helvettiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Alkaa remontit olemaan kotona siinä vaiheessa että sain kasattua kirjastoon kaksi uutta hyllyä lundiaa. Tosin itse maalattuna mustaksi,koska vastakkaiselta seinältä löytyy valkoista, niinikään itse maalattua, lundiaa. Anihuu, uuteen hyllystöön sain soviteltua  yhden hyllyn lukemattomille kirjoille,hahahah, olipas mukahauskaasanakikkailua. Niitä on vielä abouts 10 odottamassa, mutta nuo edellisessä viestissä mainitut ja Jo Nesbon Panssarisydän kuuluvat joulun tuhoamisoperaatioon.

 

Panssarisydämmessä olikin hieman enemmän lukemista. Kovakantiseen pikkujättiläiseen mahtuu noin 800 sivua ja parikolme päivää siihen meni. Lukeminen tapahtui lähinnä öisin. Meillä kun on prätkätallilla sääntönä, että tulitöiden jälkeen pitää jäädä kipinään vähintään kahdeksi tunniksi, niin tuo aika meni kyllä hurahtaen panssarisydämmen kanssa, eikä edes riittänyt. Erittäin koukuttava teos ja vasta fyysiset ongelmat käskivät laskemaan kirjan kädestä.

 

Kyseessä siis Harry Hole tarina ja murhiahan tässäkin tutkitaan, tottamaar. Oslossa, tuntureilla, mielensairaalassa, vankilassa, kongossa liikutaan ja elementteinä vahvasti mukana lumi ja tuli. Myös Afrikassa tyrannimaisesti tyrannisoinut kuningas Leopold kakkosen jalanjäljissä taaperrellaan kiduttamisen merkeissä. Saappaisiin ei tietenkään pysty tällä planeetalla kukaan astumaan, sen verran oli hurjaa menoa 1800-luvun loppupuolella.

 

Mainio, hyvin kirjoitettu, koukuttava ja erittäin yllätyksekäs teos kyseessä. Suosittelen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now

Sign in to follow this  

×