Jump to content
Luis_Garcia#10

Miksi suomalainen jalkapallo ei kiinnosta?

Recommended Posts

Kyllä jonkun asteiset tasoluokittelut seuroihin pitäisi saada, se on ihan selvää. Isommissa seuroissa nyt ainakin jo on näin, pienemmillä paikkakunnilla ei vaan valitettavasti ole resursseja tehdä tätä, kun pelaajia ja ennen kaikkea valmentajia (tai edes valmentajiksi halukkaita, jos vielä "ammattitaito" unohdetaan) ei ole tarpeeksi. Omassa seurassani ei tällä hetkellä ole yhtään poikien juniorijoukkuetta, mikä on jo aikamoinen pohjanoteeraus; omana junnuaikanani oli sentään usealla peräkkäisellä ikäluokalla oma joukkue ja vielä monesti liikaakin pelaajia yhteen joukkueeseen. Useampikin joukkue olisi saatu per ikäluokka, jos edes vapaaehtoisia valmentajia olisi vanhempien joukosta löytynyt. Muistan joskus katselleeni pienempien junnujen peliä, isäni oli ko. joukkueen koutsina (ei mikään ammattivalmentaja hänkään, mutta futista seuraa kyllä), joukkue pelasi 7 vs. 7 -sarjaa ja kenttäpelaajia oli 18 + maalivahti. Siinä ei paljon peliaikaa tule "huipuille" eikä niille heikommille pelaajille.

 

Noihin tasoryhmiin vielä palatakseni: Eikä se tietenkään mene niin, että kun jako kerran on tehty, siihen ryhmään jäädään niin pitkäksi aikaa, kun seurassa jalkapalloa pelaa. Cule puhuu ihan asiaa siinä, että pelaajat kehittyvät eri aikoihin. Jos tälläinen jako olisi seurassasi tehty (en tiedä onko), niin olisit muutama vuosi sitten pelannut varmaan jossain alemman tason porukassa (saanut paljon pelikokemusta omantasoistesi kanssa) ja sitten sinut olisi nostettu treenaamaan parempien pelaajien kanssa. Samalla alussa kovemmat pelurit olisivat myös saaneet nostaa tasoaan pelaamalla omantasoistensa kanssa. Joka kauden alussa voisi tietenkin tehdä jonkunmoiset tasotestit ja jakaa porukka ihan samalta viivalta uusiin ryhmiin. Tämä on taas niin kilpailuhenkistä, että moni kukkahattutäti ei Suomessa sulattaisi, ainakaan jalkapallossa, kun kerran on tähän Kaikki pelaa -leikkiin lähdetty.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hyvä ketju! :thumbsup1: :thumbsup1: :thumbsup1:

 

Näistä ns.rivipelaajistakin täytyy pitää kiinni juuri loukkaantumisten ja lopettamisten takia

En tiedä mitä tarkoitat rivipelaajalla, mutta niin sanottuja täyte/ylijäämä-pelaajia pidetään seurassa joskus ihan kuukausimaksujen takia. Muille tulisi muuten monta kymppiä kalliimmat maksut.

 

Ja joskus toisin päin. Eräs tuttuni pelaa nuorten SM-sarja joukkueessa, eikä saa peli-aikaa juurikaan. Ottaisi vastaan isomman roolin alemman sarjan joukkueessa, mutta kun kuukausimaksussa puhutaan +100 €uron erosta niin jatkaa täytemiehenä.

 

Rahasta se kiikastaa. Jos pumppaisimme rahaa juniorityötön, näkyisi se pitkällä tähtäimellä aivan varmasti Suomi futiksen tasossa. Jostain sitä rahaa pitäisi vain saada. Suomalaiset yrittäjät pitäisi saada innostumaan erityisesti junnutyöstä. Melkein kirjoitin jo summista, mitä vaadittaisiin per seuran junnut yhteensä, mutta päätin jättää sen pois, koska en tarkalleen tiedä joukkueiden kuluja sun muita (mitkä tietysti vielä vaihtelevat ikäluokittain). Pointti kuitenkin, ettei se 100 euron mainos pelipaidassa auta yhtään mitään. Rahalla saa valmentajia tai pelipaitoja tai lähes mitä vain.

 

Tuo valmentajakysymyskin on todella vaikea. Täytysi oikeasti olla hommaansa paneutuva valmentaja, ja muutenkin hänellä pitäisi olla halua kehittää poikia, eikä vain nostaa palkkaa.

 

*****

Nohnoh.. Siinä jotai mitä tuli mieleen pikaisesti. Tästähän saisi paljon enemmänkin kirjoitettavaa... Tietämykseni juniorityöstä on tosin hieman rajallinen, kun en 3-4 vuoteen ole ollut missään tekemisissä junnufutiksen kanssa. Kiinnostusta kuitenkin löytää ja yritän osallistua keskusteluun jatkossakin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kaikkia viestejä en jaksanut lukea läpi, joten jotain samantyyppistä on saattanut tulla aiemmin.

 

Se mitä veikkausliigapelaajien pitäisi parantaa on kunto. EM-kisoissa nähtiin mitä määriä pelaajat juoksentelivat ja Zicon veikkaus veikkausliigapelaajan juoksumäärästä. Se on ihan sama vaikka painaisi 150% koko pelin, mutta kunto ei salli parempaa, niin peli näyttää juuri siltä sunnuntai höntsäämiseltä. Toki nopeampitempoinen peli tarvii tekniikkaakin, mutta sen kehittäminen on hankalampaa kuin kunnon aikuisilla pelaajilla.

 

Tosin vaikka veikkausliigasta tulisi, joskus tulevaisuudessa Euroopan pääsarja niin itse olen ehtinyt kiintyä ManUun ja brittifudikseen niin paljon, että seuraisin sitä silti enemmän kuin suomalaisia sarjoja.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Itseäni kiinnostaa suomalainen futis siinä missä muutkin sarjat. HJK on yhtä lähellä sydäntäni kuin Chelsea, ehkä lähempänäkin. Johtuen siitä, että Klubi on ollut aina elämässäni. Chelseakin suurimman osan siitä, mutta Klubi jo syntymästä asti. Käyn HJK:n kotimatseissa aina, kun ehdin. Muutamat vierasmatkatkin on tullut taiteltua HJK:n takia. Lisäksi Viikkareiden ja Kontun pelejä on tultu katsottua, kun ne tossa lähimaastossa pelailevat. Allianssinkin otteita on katsottu Pohjola-stadionin lehtereiltä. Mihinkään faniryhmään en ole kuitenkaan koskaan kuulunut vaan ihan "tuulipuku"katsojana ollut paikalla.

 

Enkä lähtisi moittimaan suomalaista futista ja Veikkausliigaa, varsinkaan jos niitä otteluita katsotaan televisiosta tai katsotaan vaan txt-teeveestä tulokset. Suomalainen futis on parasta paikan päällä on monta kertaa todeksi todettu lause. Vaikka yleisöä olisi vain se 2000 ja vähän päälle niin kyllä siellä silti sitä tunnelmaa on.

 

En myöskään lähtisi haukkumaan Veikkausliigan tasoa verrattuna esim. muihin pohjoismaihin. Suomessa on oikeasti hyvä taso ja Suomessa pelataan hyvää futista. Kuntopohja on myös pelaajilla ihan hyvää tasoa. Zicon sanomisiin en oikeasti paljon pistäisi painoarvoa :D Ennen oli asiat toki toisin, mutta nykyään on Veikkausliigapelaajatkin jo ihan oikeita urheilijoita ja ammattilaisia.

 

Osittain myös suomalaisen median takia ei suomifutis ole päässyt vielä kukoistamaan. Urheiluruutu ja Tulosruutu kertoo ennemmin uutisia siitä, miten joku Heikki Kovalainen on tyytyväinen uuteen takaspoileriin tai miten Tapparan kesäharjoitukset sujuvat kuin siitä, että Suomen Cupissa on samaan aikaan pelattu puolivälierät tai Veikkausliigassa on pelattu sarjakierros.

 

Junnupuolella asiat ovat mielestäni hyvin. Kun nyt junnuihinkin on alettu panostaa. Tasaiseen tahtiin pomppaa uusia, tulevaisuuden nimiä pinnalle josta voi rakentaa hyvää tulevaisuutta suomifutikselle. Totta kai on niitäkin seuroja jotka eivät junnutoimintaan panosta tai pysty panostamaan niin paljon kuin pitäisi.

 

Oikeasti eka pitäisi raahautua paikalle katsomaan ennen kuin lähtee haukkumaan. Veikkausliigapelaajien taitotaso on kohdillaan. Parin telkkarista näkemän pelin takia on aivan turha lähteä haukkumaan suomifutista.

 

Eteenpäin on menty ja mennään edelleen! 8)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Pääsenpäs taas avautumaan. Olen siis pitkään itsekin ollut sitä mieltä, ettei kotimainen jalkapallo jaksa kiinnostaa. Nyttemmin olen muuttanut mielipidettäni, ja vaikka suhteeni suomijalkapalloon on vasta muodostumassa, jo nyt olen siihen sen verran ehtinyt kiintyä, että kyllä sitä herjaamalla saa minulle herneen nenään verrattain helposti.

 

Näin jälkikäteen ajateltuna pitää ihmetellä, miten olenkin onnistunut elämään niin pitkään päätymättä kummemmin kosketuksiin kotimaisen jalkapallon kanssa, mutta näin vaan on käynyt, ja tässä on yksi tapauskertomus siitä. Veikkaanpa, että ainakin osapuilleen vastaavia tapauksia on tämä maa pullollaan.

 

Meillä on kotona aina katsottu tv:stä paljon urheilua, ja toki jalkapallokin on saanut oman osansa mielenkiinnosta - heti hiihtolajien, yleisurheilun, rallin, formulan ja jääkiekon jälkeen. Yleisurheilu on ollut se laji, mitä minut on kersana viety paikan päällä katsomaan (kerran myös rallia, mutta se oli niin traumaattinen kokemus, että jäi tasan tuohon yhteen kertaan). Lähipaikkakunnilla harrastetuimpia lajeja on olleet pesäpallo ja lentopallo, ja mitä jalkapalloon tulee, on lähimpiin veikkausliigakaupunkeihin ollut suunnilleen sen 200km matkaa. (En siis ole kotoisin Jyväskylästä, vaan hivenen vielä syvemmältä Keski-Suomen jalkapalloperiferiasta.) Jalkapallo oli minulle pitkään vain jotain, mitä pelattiin koulussa omaksi huviksi. Ammattimaisempana urheiluna siihen olen tutustunut tv:n välityksellä, ensin vain arvokisojen ja Mestarien liigan muodossa ja sitten siitä pikku hiljaa kiinnostuksen lajia kohtaan kasvaessa laajemmin ja laajemmin ensin ulkomaisiin liigoihin ja viimeisenä kotoiseen veikkausliigaan. Tämän jälkeen ei liene vaikea löytää syitä siihen, miksi kotimainen jalkapallo ei ole herättänyt kummempia tunteita: se yksinkertaisesti on jäänyt niin vieraaksi, kun ei siihen ole ollut omakohtaista kosketusta ja tv:stäkään sitä ei ihan liikaa ole tulvinut. Nyt kun sitä sitten on osannut paremmin etsiä, olen käynyt katsomassa muutamia läheisen pikkukaupungin joukkueen nelosdivarin pelejäkin, ja ihan kivaa sekin on.

 

Rehellisyyden nimissä on sanottava, ettei minulla ole mitään käsitystä Veikkausliigan mahdollisesta tv-näkyvyydestä ennen Urheilukanavan lähetyksiä, ja niistäkin minulla on muistikuva vain viime kausien ajalta, en siis tiedä, kauanko niitä todellisuudessa on tullut. Nyt viime vuosina olen tutustunut sitten kotimaiseenkin jalkapalloon ja kun siihen vaivautui - vaikka vain tv:n välitykselläkin - tutustumaan, huomasi aika nopeasti, että onhan se hyvinkin kiinnostavaa. Olen myös havainnut vihdoin, että tuota lajiahan pelataan jopa Jyväskylässä. (Jyväskyläläisestä urheilusta puhuttaessa kun Jyp, Kiri ja rallit ovat jättäneet näkyvyydessään JJK:n mennen tullen varjoonsa, ainakin minun kokemusteni perusteella, ja tuskin tässäkään olen ainoa.) En edelleenkään ole JJK:n katsojana lähellekään yhtä aktiivinen kuin voisin olla, mutta en myöskään ole sitä mieltä, ettei sitä kannata mennä katsomaan, kun se on niin perseestä.

 

Enkä tiedä, olenko miten yksin mielipiteeni kanssa, mutta kyllä minä katson kotimaista jalkapalloa tv:stä ihan tyytyväisenä. Katsoisin enemmänkin, jos sitä vain näytettäisiin. Kun sitä nyt tulee peli per kierros, niin selväähän se on, että aina tv-otteluksi ei osu se paras ottelu. Mutta usein nuo pelit on kyllä olleet hyvinkin mielenkiintoisia katsoa. Ja oli muuten viime kaudella (tai siis kausi 2006-'07) Suomen Cupin finaali noin satakaksitoista kertaa parempi, jännittävämpi ja viihdyttävämpi peli kuin FA Cupin finaali...;)

 

Kai aika suuri ongelma on juuri tuo, mikä minullakin on ollut, että suomifutis vain on niin tuntematon käsite, ettei siitä osaa sanoa juuta eikä jaata (ja sitten sanotaan, ettei kiinnosta), eikä niinkään se, että siihen olisi kunnolla tutustuttu ja havaittu täysin paskaksi. Kun vielä yleinen mielipide on juuri suomalaista jalkapalloa vastaan, ei se liiemmin innosta tutustumaan. Ihan hyvä lähtökohta olisi jo sekin, että sitä kotimaista jalkapalloa kohtaan osoitettaisiin edes jotain mielenkiintoa tai jopa sympatiaa. Onhan se nyt aika surullista, jos suomalaiset jalkapallofanitkin ovat sitä mieltä, ettei kotimaista palloilua kannata katsoa. Kuka siitä kiinnostuu, jos ei jalkapallofani, tai kuten Keskisuomalainen asian muotoili, "jalkapallosta kiinnostunut kansanosa"? Ja miksi ihmeessä kukaan ei-jalkapallofani kiinnostuisi suomalaisesta jalkapalloilusta, jos kerran fanikin vaan dissaa? :glasses:

 

Minulla kun ei ole minkään valtakunnan junnu-urheilusta pienintäkään omakohtaista kokemusta, niin paha mennä sitä spekuloimaan sen enempää. Kuitenkin taisi olla Urheilulehti, missä oli ihan ajatuksia herättävä kirjoitus tuosta Kaikki pelaa-systeemistä. Siinä pohdittiin, miten mahdoton ajatus se olisikaan, että musiikkikoulut toimisivat Suomessa samalla periaatteella: kaikki pelaa enemmän ja vähemmän ammattitaidottomassa ohjauksessa ja mitättömällä budjetilla. Ikävä kyllä tuo lehti ei ole nyt tässä käsillä, enkä muista edes, minkä vuoden lehdestä on kyse, viimeisten kolmen vuoden sisältä kuitenkin.

 

Epäilemättähän jääkiekko vie mennessään melkoisen osan paitsi suuren yleisön mielenkiinnosta, raharesursseista, mutta myös potentiaalisista suomalaisista huippujalkapalloilijoista. Vastahan keväällä MM-kisojen aikaan muuan Pihlström sanoi harrastaneensa pitkään kumpaakin (ilmeisesti tämä on yleistä Suomessa) ja valinneensa sitten parempien menestys- jne näkymien takia jääkiekon (tämäkin ilmeisesti ikävä kyllä lähes yhtä yleistä). Luojalle kiitos siitä, että Litmanen valitsi aikoinaan jalkapallon, mutta toki voisi jossitella, mitä olisi tapahtunut, jos Selänne olisi tehnyt saman valinnan...:rolleyes_ani:

 

Tästä nyt tuli vähän tämmöinen kehnosti jäsennelty luettelo erilaisia asioita, mutta ei nyt jotenkin kykene yhtenäisempään kokonaisuuteen.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Pääsenpäs taas avautumaan. Olen siis pitkään itsekin ollut sitä mieltä, ettei kotimainen jalkapallo jaksa kiinnostaa. Nyttemmin olen muuttanut mielipidettäni, ja vaikka suhteeni suomijalkapalloon on vasta muodostumassa, jo nyt olen siihen sen verran ehtinyt kiintyä, että kyllä sitä herjaamalla saa minulle herneen nenään verrattain helposti.

 

Näin jälkikäteen ajateltuna pitää ihmetellä, miten olenkin onnistunut elämään niin pitkään päätymättä kummemmin kosketuksiin kotimaisen jalkapallon kanssa, mutta näin vaan on käynyt, ja tässä on yksi tapauskertomus siitä. Veikkaanpa, että ainakin osapuilleen vastaavia tapauksia on tämä maa pullollaan.

 

Meillä on kotona aina katsottu tv:stä paljon urheilua, ja toki jalkapallokin on saanut oman osansa mielenkiinnosta - heti hiihtolajien, yleisurheilun, rallin, formulan ja jääkiekon jälkeen. Yleisurheilu on ollut se laji, mitä minut on kersana viety paikan päällä katsomaan (kerran myös rallia, mutta se oli niin traumaattinen kokemus, että jäi tasan tuohon yhteen kertaan). Lähipaikkakunnilla harrastetuimpia lajeja on olleet pesäpallo ja lentopallo, ja mitä jalkapalloon tulee, on lähimpiin veikkausliigakaupunkeihin ollut suunnilleen sen 200km matkaa. (En siis ole kotoisin Jyväskylästä, vaan hivenen vielä syvemmältä Keski-Suomen jalkapalloperiferiasta.) Jalkapallo oli minulle pitkään vain jotain, mitä pelattiin koulussa omaksi huviksi. Ammattimaisempana urheiluna siihen olen tutustunut tv:n välityksellä, ensin vain arvokisojen ja Mestarien liigan muodossa ja sitten siitä pikku hiljaa kiinnostuksen lajia kohtaan kasvaessa laajemmin ja laajemmin ensin ulkomaisiin liigoihin ja viimeisenä kotoiseen veikkausliigaan. Tämän jälkeen ei liene vaikea löytää syitä siihen, miksi kotimainen jalkapallo ei ole herättänyt kummempia tunteita: se yksinkertaisesti on jäänyt niin vieraaksi, kun ei siihen ole ollut omakohtaista kosketusta ja tv:stäkään sitä ei ihan liikaa ole tulvinut. Nyt kun sitä sitten on osannut paremmin etsiä, olen käynyt katsomassa muutamia läheisen pikkukaupungin joukkueen nelosdivarin pelejäkin, ja ihan kivaa sekin on.

 

Rehellisyyden nimissä on sanottava, ettei minulla ole mitään käsitystä Veikkausliigan mahdollisesta tv-näkyvyydestä ennen Urheilukanavan lähetyksiä, ja niistäkin minulla on muistikuva vain viime kausien ajalta, en siis tiedä, kauanko niitä todellisuudessa on tullut. Nyt viime vuosina olen tutustunut sitten kotimaiseenkin jalkapalloon ja kun siihen vaivautui - vaikka vain tv:n välitykselläkin - tutustumaan, huomasi aika nopeasti, että onhan se hyvinkin kiinnostavaa. Olen myös havainnut vihdoin, että tuota lajiahan pelataan jopa Jyväskylässä. (Jyväskyläläisestä urheilusta puhuttaessa kun Jyp, Kiri ja rallit ovat jättäneet näkyvyydessään JJK:n mennen tullen varjoonsa, ainakin minun kokemusteni perusteella, ja tuskin tässäkään olen ainoa.) En edelleenkään ole JJK:n katsojana lähellekään yhtä aktiivinen kuin voisin olla, mutta en myöskään ole sitä mieltä, ettei sitä kannata mennä katsomaan, kun se on niin perseestä.

 

Enkä tiedä, olenko miten yksin mielipiteeni kanssa, mutta kyllä minä katson kotimaista jalkapalloa tv:stä ihan tyytyväisenä. Katsoisin enemmänkin, jos sitä vain näytettäisiin. Kun sitä nyt tulee peli per kierros, niin selväähän se on, että aina tv-otteluksi ei osu se paras ottelu. Mutta usein nuo pelit on kyllä olleet hyvinkin mielenkiintoisia katsoa. Ja oli muuten viime kaudella (tai siis kausi 2006-'07) Suomen Cupin finaali noin satakaksitoista kertaa parempi, jännittävämpi ja viihdyttävämpi peli kuin FA Cupin finaali...;)

 

Kai aika suuri ongelma on juuri tuo, mikä minullakin on ollut, että suomifutis vain on niin tuntematon käsite, ettei siitä osaa sanoa juuta eikä jaata (ja sitten sanotaan, ettei kiinnosta), eikä niinkään se, että siihen olisi kunnolla tutustuttu ja havaittu täysin paskaksi. Kun vielä yleinen mielipide on juuri suomalaista jalkapalloa vastaan, ei se liiemmin innosta tutustumaan. Ihan hyvä lähtökohta olisi jo sekin, että sitä kotimaista jalkapalloa kohtaan osoitettaisiin edes jotain mielenkiintoa tai jopa sympatiaa. Onhan se nyt aika surullista, jos suomalaiset jalkapallofanitkin ovat sitä mieltä, ettei kotimaista palloilua kannata katsoa. Kuka siitä kiinnostuu, jos ei jalkapallofani, tai kuten Keskisuomalainen asian muotoili, "jalkapallosta kiinnostunut kansanosa"? Ja miksi ihmeessä kukaan ei-jalkapallofani kiinnostuisi suomalaisesta jalkapalloilusta, jos kerran fanikin vaan dissaa? :glasses:

 

Minulla kun ei ole minkään valtakunnan junnu-urheilusta pienintäkään omakohtaista kokemusta, niin paha mennä sitä spekuloimaan sen enempää. Kuitenkin taisi olla Urheilulehti, missä oli ihan ajatuksia herättävä kirjoitus tuosta Kaikki pelaa-systeemistä. Siinä pohdittiin, miten mahdoton ajatus se olisikaan, että musiikkikoulut toimisivat Suomessa samalla periaatteella: kaikki pelaa enemmän ja vähemmän ammattitaidottomassa ohjauksessa ja mitättömällä budjetilla. Ikävä kyllä tuo lehti ei ole nyt tässä käsillä, enkä muista edes, minkä vuoden lehdestä on kyse, viimeisten kolmen vuoden sisältä kuitenkin.

 

Epäilemättähän jääkiekko vie mennessään melkoisen osan paitsi suuren yleisön mielenkiinnosta, raharesursseista, mutta myös potentiaalisista suomalaisista huippujalkapalloilijoista. Vastahan keväällä MM-kisojen aikaan muuan Pihlström sanoi harrastaneensa pitkään kumpaakin (ilmeisesti tämä on yleistä Suomessa) ja valinneensa sitten parempien menestys- jne näkymien takia jääkiekon (tämäkin ilmeisesti ikävä kyllä lähes yhtä yleistä). Luojalle kiitos siitä, että Litmanen valitsi aikoinaan jalkapallon, mutta toki voisi jossitella, mitä olisi tapahtunut, jos Selänne olisi tehnyt saman valinnan...:rolleyes_ani:

 

Tästä nyt tuli vähän tämmöinen kehnosti jäsennelty luettelo erilaisia asioita, mutta ei nyt jotenkin kykene yhtenäisempään kokonaisuuteen.

Surullisinta Suomessa on se, että täällä voi ihan hyvin väittää olevansa intohimoinen futisfani, vaikka ei juuri koskaan kävisi katsomassa jalkapalloa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Puuttumatta nyt siihen, millaisena fanina itseni näen, niin se, mitä tuossa avautuessa yritin osaltaan sanoa, on se, että nyt sitä on itse löytänyt tiensä kotimaisenkin jalkapallon pariin ja yrittää sitä myöten alkaa hinata omaakin korttaan kekoon. Uskoisin, että parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan. Sitten sitä toivoo, että niiltäkin, jotka koko elämänsä on eläneet jonkin suomalaisen joukkueen kanssa, riittäisi ymmärrystä myös allekirjoittaneen kaltaisia kohtaan, jotka vasta myöhemmin ovat suomifutikseen tutustuneet ja yrittävät vasta päästä mukaan siihenkin.

 

(Faniuden olemuksesta sinällään voisi sitten avautua vaikka kuinka, mutta jääköön se nyt. :shades:)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tampere Unitedin vastustaja Mestarien liigan ensimmäisellä karsintakierroksella, FK Buducnost Podgorica, on saanut koko montenegrolaisen jalkapalloperheen taakseen. Joukkue valmistautui toiseen osaotteluun pelaamalla lauantaina harjoituspelin toista maan pääsarjajoukkuetta vastaan. Buducnostin valmentaja Branko Babicin pyynnöstä vastustaja pelasi ottelun samalla taktiikalla ja ryhmityksellä, jota Tampere United käytti ensimmäisessä osaottelussa.

 

Kamppailu päättyi Buducnostin 6-0 –voittoon.

 

– Näin täällä toimii seurojen välinen yhteistyö. Kansainvälinen menestys on tärkeää nuorelle maalle ja se saa normaalisti vastakkain olevat seuratkin puhaltamaan yhteen hiileen, Tampere Unitedin päävalmentaja Ari Hjelm ihastelee.

 

– Odotan mielenkiinnolla, koska suomalaisjoukkueet pystyvät samanlaiseen yhteistyöhön.

Ari Hjelm sanoo tamun sivuilla

 

Hjelm täysin oikeassa suomalaisten pitäis vetää yhtäköyttä et saatais suomalainen futis nostettua lähemmäs euroopan huippu tasoa!

 

Tää ei varsinaisesti liity miks suomifutis ei kiinnosta mutta futiskulttuuria tässä mitataan. Sehän on se avain suurempiin katsojalukuihin ja kiinnostukseen, että kulttuuri saatais paremmaks. Kuten esim. Ruotsissa kulttuuri on PALJON Suomalaisia edellä siellä on kunnon fiilistä ja sydäntä pelissä. Itsekkin tahtoisin kokea Suomessa samanlaista.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kiitos hienosta aiheesta.

 

 

Näin syntyy futiskulttuuri:

 

 

 

"Mitä on jalkapallokulttuuri?" ..tuntuu, että Suomessa ei ymmärretä alkuunkaan miten "futiskulttuuri" syntyy. Itse valmensin aikoinaan juniorifutista ja näin ympärilläni valtavan potentiaalin!.. Mitä ei kuitenkaan nähty tai osattu käyttää. Kuvitellaan, että seuran kovin nippu pelaa esim.

miesten 2-divisioonaa. Sitten on joukkueet joka ikäluokassa pojissa ja tytöissä.

 

Kun seuran kruununjalokivi pelaa sitä kakkosta, (kotiottelu) niin miksei siitä tehtäisi yleinen ottelupäivä. Eli kaikki seuran juniorit saapuisivat ottelua katsomaan. Ottelun yhteyteen rakennettaisiin muutakin tekemistä. Tyyliin: leikkipaikka pienemmille, pallopojat/tytöt, kahvin ja muun tavaran myyntiä, musiikkia, jne. Näin 2-divarin matsi olisi aina seuran yhteinen hetki kokoontua. Juniorit näkisivät vuodesta toiseen "idoleidensa" pelaavan.. saattaisivat jopa haaveilla itse pelaavansa samalla nurmella vielä joskus!

 

Minusta tällä tavalla ihmiset oppisivat tulemaan otteluihin katsomaan omaa seuraa jo pienestä ja lopulta kiintyisivät seuraamaan omiaan pelintasosta huolimatta. Katsomoissa alettaisiin formuloiden ja lätkän sijaan puhumaan maajoukkueen ja parhaassa tapauksessa omien otteista ja seuran yleistilasta.

Kotipelistä muodostuisi hiljalleen traditio. Tyyliin "kaikkihan ovat siellä - näkee tuttuja".

 

Tuskin tähän enää pitää lisätä sitä, että itse Englannissa ja Saksassa asuneena tiedän näin olevan siellä, niin ja myös Ruotsissa. Mennään koko perhe matsiin. Veikkausliiga, ykkönen, kakkonen, naiset, miehet.. tajuatte kyllä. Näin mielestäni syntyy vuosien saatossa oikeaa "jalkapallokulttuuria" En valitettavasti näe siihen mitään muuta ratkaisua. Näin on kaikkialla muuallakin Euroopassa.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kiitos hienosta aiheesta.

 

 

Näin syntyy futiskulttuuri:

 

 

 

"Mitä on jalkapallokulttuuri?" ..tuntuu, että Suomessa ei ymmärretä alkuunkaan miten "futiskulttuuri" syntyy. Itse valmensin aikoinaan juniorifutista ja näin ympärilläni valtavan potentiaalin!.. Mitä ei kuitenkaan nähty tai osattu käyttää. Kuvitellaan, että seuran kovin nippu pelaa esim.

miesten 2-divisioonaa. Sitten on joukkueet joka ikäluokassa pojissa ja tytöissä.

 

Kun seuran kruununjalokivi pelaa sitä kakkosta, (kotiottelu) niin miksei siitä tehtäisi yleinen ottelupäivä. Eli kaikki seuran juniorit saapuisivat ottelua katsomaan. Ottelun yhteyteen rakennettaisiin muutakin tekemistä. Tyyliin: leikkipaikka pienemmille, pallopojat/tytöt, kahvin ja muun tavaran myyntiä, musiikkia, jne. Näin 2-divarin matsi olisi aina seuran yhteinen hetki kokoontua. Juniorit näkisivät vuodesta toiseen "idoleidensa" pelaavan.. saattaisivat jopa haaveilla itse pelaavansa samalla nurmella vielä joskus!

 

Minusta tällä tavalla ihmiset oppisivat tulemaan otteluihin katsomaan omaa seuraa jo pienestä ja lopulta kiintyisivät seuraamaan omiaan pelintasosta huolimatta. Katsomoissa alettaisiin formuloiden ja lätkän sijaan puhumaan maajoukkueen ja parhaassa tapauksessa omien otteista ja seuran yleistilasta.

Kotipelistä muodostuisi hiljalleen traditio. Tyyliin "kaikkihan ovat siellä - näkee tuttuja".

 

Tuskin tähän enää pitää lisätä sitä, että itse Englannissa ja Saksassa asuneena tiedän näin olevan siellä, niin ja myös Ruotsissa. Mennään koko perhe matsiin. Veikkausliiga, ykkönen, kakkonen, naiset, miehet.. tajuatte kyllä. Näin mielestäni syntyy vuosien saatossa oikeaa "jalkapallokulttuuria" En valitettavasti näe siihen mitään muuta ratkaisua. Näin on kaikkialla muuallakin Euroopassa.

 

Aivan loistavaa tekstiä...:thumbsup1:

 

Olen itse Ropsin vanhoja junnuja. Pelasin aktiivisesti n. 10 vuotta, mukaanlukien Nappulaliigan sekä ikäkausijoukkueet.

Ei ollut kuulkaa mikään niin hienoa, kuin olla Lee Jenkins tai Arto Jalasvaara omassa mielessään harjoituksissa/peleissä...! 80-luvulla ainakin täällä periferiassa se oma joukkue oli niin kova juttu, jonka peleistä yksinkertaisesti EI voinut olla pois, tai muuten oli koko viikon ulalla siitä, mistä puhutaan. Oltiin oikeasti ylpeitä siitä, mitä verkkatakin selässä lukee.

 

Se, mitä jalkapallokulttuurin nousuun kotimaassa

tarvitaan on niin kinkkinen kysymys, mihin varmasti on hankala löytää vastauksia. Yksi on varmasti jo aiemmin mainittu kotimaan jalkapallon taso, kun saamme samalla tv:n kautta seurata muiden maiden sarjojen pelejä. Suomessakin pelataan mielestäni ihan hyvää futista, mutta se jokin siitä valitettavasti uupuu! Puuttuu ne supertähdet ja jopa ne tähdetkin kansainvälisessä mittapuussa. Ei ole siinä nuorella helppo samaistua Veikkausliigan helmiin, kun media suoltaa koko ajan uutta kansainvälistä tähteä tapetille.

 

Miksi sitten muualla (Ruotsi, Tanska ym.) asiat ovat toisin? Ainakin satsaus lajiin on ihan eri luokkaa, mitä täällä meillä Suomessa, niin juniorijalkapallossa, kuin pääsarjatasolla.

 

Harmittaa!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Aivan loistavaa tekstiä...:thumbsup1:

...

Oltiin oikeasti ylpeitä siitä, mitä verkkatakin selässä lukee.

...

Suomessakin pelataan mielestäni ihan hyvää futista

Tuolla toisessa topicissa samainen hemmo kirjoittaa hivenen päinvastaista.

 

Kenenkään ei kuulemma pitäis mennä kahtomaan pelejä tällä hetkellä kun pelin taso on niin surkea eikä siitä voi kukaan kuulemma nauttia yhtikäs kukaan.

 

Tai sitten tuo ryöpytys kohdistuu vaan Veikkausliigan tasoon ja Kakkonen onkin SE sarja jossa taso on suomessa korkealla tasolla pelillisesti :smile:

 

http://foorumi.paitsio.com/showthread.php?t=228&page=3

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Mielestäni Kaikki pelaa-systeemi on aluksi hyvä, mutta sen pitäisi loppua jossain noin 14 vuoden iässä.

Sekin olisi hyvä ratkaisu, että parhaita pelaajia siirrettäisiin vanhempiin ikäluokkiin, kuin että oman ikäluokkansa pelaaja ei saa enää lainkaan peliaikaa oman ikäluokkansa joukkueessa.

Näistä ns.rivipelaajistakin täytyy pitää kiinni juuri loukkaantumisten ja lopettamisten takia

 

Mielestäni se loppuu jo aiemmin, pitäisi poistaa koko juttu, koska ylivoimaiset kyvytkin joutuvat istumaan penkillä vaan siksi että ollaan reiluja. Sitä varten on tasojoukkueet.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tuolla toisessa topicissa samainen hemmo kirjoittaa hivenen päinvastaista.

 

Kenenkään ei kuulemma pitäis mennä kahtomaan pelejä tällä hetkellä kun pelin taso on niin surkea eikä siitä voi kukaan kuulemma nauttia yhtikäs kukaan.

 

Tai sitten tuo ryöpytys kohdistuu vaan Veikkausliigan tasoon ja Kakkonen onkin SE sarja jossa taso on suomessa korkealla tasolla pelillisesti :smile:

 

http://foorumi.paitsio.com/showthread.php?t=228&page=3

 

Juuri näin!

 

Ensinnäkin, jos sinulta karkaa ihan alussa jo se, mikä on jutun pointti, niin onnea vaan. Ja toiseksi sanon ihan vaan rakentavassa mielessä samaan tapaan postauksiasi seurattuani sen, että kaukana ne sinunkin porkkanat kasvavat...!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Juuri näin!

 

Ensinnäkin, jos sinulta karkaa ihan alussa jo se, mikä on jutun pointti, niin onnea vaan. Ja toiseksi sanon ihan vaan rakentavassa mielessä samaan tapaan postauksiasi seurattuani sen, että kaukana ne sinunkin porkkanat kasvavat...!

?

 

Kerrohan toki aiheesta lisää. Tuollaisten nerojen pitää vääntää rautalangasta tälläisellä yksinkertaiselle tyypille katsos.

 

 

EDIT

Viihdyttävyys ja tasokkuus eivät mene käsi kädessä.

 

Näitä seuraavia perusasioita ei käsittääkseni Ykkösessä ja Kakkosessa ole sen paremmin pelaajilla hallinnassa kuin mitä ne ovat Veikkausliigan pelaajilla (tietysti saatan ja todennäköisesti olenkin tämän suhteen täysin hakoteillä ja eksyksissä luuloni kanssa), joten miksi se Kakkosen peli olisi sellainen elämys (tämän nationalin mukaan) jonne kaikkien kannattaisi mennä tekemään sitä oikeata jalkapallokulttuuria ja sitä Tapahtumaa ? eikös siellä ole hänen mielestään pelaajia jotka eivät pysy yksinkertaisesti pelin mukana ja sen edellyttämällä tasolla, kenties enempikin kuin ne kolme per joukkue.

 

Minun on todella vaikea ymmärtää miten voitte innostua sellaisesta roskasta. Kai se sitten on kivaa käydä sielä Veikkausliiga matseissa ja katsoa kun pallo sinkoilee puolelta toiselle. Vauhtia on, mutta ei pallo kontrollia sen vertaa. Niin ja se vielä, että vaikka väitetään, että ennen se oli sellaista, mutta nyt "eteenpäin on menty" ja homma on tyysti erilaista. No ei mielestäni mitä itse olen nähnyt TPS, TAMU, HONKA, TPS. Inter yrittää pelata futista, mutta mitä valmentaja sille voi jos joukkueessa on 3 pelaajaa jotka eivät pysy teknisesti vauhdissa mukana. Pitää pelata niillä mitä on.....

Toinen asia on se, että kun katson Veikkausliigan ottelua, niin AINA pallo otetaan ensin haltuun, sitten nostetaan katsetta ja sitten syötetään - Missä ovat nopeat, terävät yhdenkosketuksen syötöt tai jopa 3 sellaista peräkkäin?? Huoh.. nämä perusasiat pelinavaaminen, yhdenkosketuksen syötöt, pallon hallinta jalalla, syöttö kovuus, pelitempo... no joo nämä varmaan ovat kaikkien tiedossa, mutta miksei voisi joskus olla toisin? Suomalaiset joukkueet tunnettaisiin juuri näistä asioista. Suomi olisi täynnä teknisiä pelaajia kuten Ruotsi, Itä-Eurooppa jne.

 

Toivon nyt kuitenki, että Tamu menee ihmeen kaupalla jatkoon ja Juve tulee kylään näyttämään muutamia futiksen perusasioita kuten pelinavaaminen, yhdenkosketuksen syötöt, pallon hallinta jalalla, syöttö kovuus, pelitempo

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tanakkaa tekstiä, Klumpen.

Tuo TV-näkyminenhän on ratkaisevassa asemassa varsinkin paikkakunnilla, joissa ei pelata jalkapalloa ylimmillä sarjatasoilla.

Itse muistan kuinka 70-luvulla töllötettiin Englanninliigaa lauantaisin TV:stä. Sitä perua lienee Valioliigan asema Suomessa tänä päivänäkin. Onneksi Urheilukanava, Canalplus ja Viasat tarjoavat erinomaisia vaihtoehtoja; mm. Suomen, Espanjan, Italian, Ranskan ja Saksan liigoja, jotka mielestäni viihdyttävyydessään hakkaavat Valioliigan monasti mennen tullen.

Viihdyttävyys ainakin omasta mielestäni on se juttu jalkapallon seuraamisessa. Ja viihdyttävyys ei valitettavasti aina lisäänny sarjatason noustessa. Esim. hyvää kakkosen ottelua on monasti mukavampi seurata kuin keskinkertaista liigaottelua.

Yleisöä vartenhan jalkapalloa kuitenkin ymmärtääkseni pelataan, joten yleisön viihtymiseen kannattaisi panostaa kaikin tavoin. Siitä se suomalaisen jalkapallon arvostus – ja toivottavasti nousukin – sekä fanikulttuuri syntyy.

Edellä esitetyt ajatukset mm. koko perheen tapahtumasta oheisjuttuineen on varsin kannatettavia. Kyse lienee – varsinkin divarijoukkueilla – taloudellisten riskien ottamisesta. Helposti ajatellaan, että koska otteluissa käy vain 600 katsojaa, niin ei kannata panostaa taloudellisesti heidän viihtymiseensä. Vaikka todellisuudessa pienikin panostus katsojiin saattaisi lisätä myös katsojamääriä ratkaisevasti - varsinkin jos potentiaalia löytyy kymmeniätuhansia. Ja esim. kotimaista jalkapalloa seuraamattomien ihmisten houkuttelu otteluihin esim. päästämällä joka kausi yhteen otteluun katsojat ilmaiseksi sisään saattaisi laskea kynnystä tulla siihen ensimmäiseen otteluun toteamaan suomalaisen jalkapallon viihdearvo. Kysehän on myös siitä mihin ihminen rahaansa ja vapaa-aikaansa haluaa käyttää – kotimainen jalkapallo-ottelu on mielestäni erinomainen vaihtoehto paikan päällä seurattuna. Eikä hassumpi vaihtoehto TV:stä katsottunakaan muulle TV-viihteelle.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Täällä on paljon jo hyvää kommenttia aiheesta ja saatan kompata useampaakin kuin yhtä edellä olevaa viestiä huomaamattani, mutta kirjotetaan nyt silti.

 

Minusta suomifutiksen huonolle asemalle on 3 tärkeää syytä:

 

1. Tärkein on seurauskollisten profiilipelaajien puuttuminen. Parhaat pelaajat saadaan ostettua Suomesta halvalla hinnalla ulkomaille, koska täällä jalkapallo ei ammattina vain kanna kovinkaan pitkälle. Suomessa pelataa suhteellisen kulmikasta jalkapalloa ja tästä syystä henkilökohtaista taitoa omaavat pelaajat jäävät usein muun harmaan massan sekaan. Pelaajat tekevät joukkoeen ja profiilipelaajat tekevät helposti kannatettavan joukkoeen. Real Madridista puhuttaessa tulee ensimmäisenä mieleen Raul ja Casillas. En tiedä mistä reiästä Veikkausliigan joukkoeet pystyisivät rahaa kaivamaan pitämään edes nämä "keskinkertaiset" tähtipelaajat itsellään, joiden varaan voitaisiin joukkoetta rakentaa ja näin saada ehkä euroopassakin menestystä, kun pystyttäisiin pitämään taktiikat kasassa etsimättä avainpaikoille uusia korvaavia pelaajia joka kausi, jotka sopisivat loppujenlopuksi paremmin johonkin muuhun pelipaikkaan. Tässä paikassa astuvat tietenkin valmentajat kehiin, mutta ei kai valmentajienkaan hommaa pitäisi liian vaikeaksi tehä. Profiilipelaajien puuttuessa Suomessa nähdään usein hyvin tönkköä perusvarmaa peliä, koska valmentajilla ei yksinkertaisesti riitä variaatiota tai pelaajatuntemusta avainpelaajistaan tarpeeksi, että taktiikanmuutoksiin olisi kovinkaan paljoa varaa.

 

2. Syy on tämä paljon puhuttu areenojen hengettömyys. Olen viheltänyt veikkausliigatason pelejä jo reippaasti enemmän kuin minulta löytyy sormia ja varpaita ja useimmissa peleissä tunnelma on matalemmalla desibelien tasolla kuin tavallisessa lasten kortteliliiga ottelussa, millä nimillä näitä kussakin kaupungissa sitten kutsutaankin. Stadionit, jotka ovat vartavasten suunniteltu yleisurheilua varten, eivät sovellu parhaiten jalkapalloon. Toinen hengettömyyteen liittyvistä asioista on joukkoeitten kannattaja klubit. Ne ovat auttamatta liian pieniä. On eriasia kun liverpoolin ottelussa 10 000 ihmistä laulaa You never walk alonea kun 500 ihmistä huutaa HJK:ta. Tottakai tälläinen asia vaikuttaa ihmisten mielenkiintoon. Ensimmäinen asia on saada paikalliskannattajat oman joukkoeen taakse. Julkaista vaikka vapaaehtoisvoimin seuran omaa lehteä kerran kuukaudessa/viikossa, jossa kerrotaan niin juniorien kuin aikuistenkin tapahtumista. Järjestetään arvontoja, joissa on mahdollisuus voittaa kausikortteja tai lippuja peleihin tai muuta seuran sälää. Tunnusta väriä kampanja oli hyvä veto veikkausliigalta, mutta värien pitäisi näkyä myös katsomoissa joukkoeiden krääsä pitäisi saada myytyä enemmän, mutta tässäkin tullaan profiilipelaajiin. Kuka ostaa pelaajan paidan, joka ei enää ensivuonna joukkoeessa pelaa? Kerran vuodessa katsomo pitäisi saada täyteenkin vaikka vapaalippuja antamalla. Tähän olen törmännyt Segundan pienten seurojen kohdalla. Siellä saatetaan lähettää kylän tai kaupungin joka toiseen osoitteeseen vapaalippu ja joukkoeen huivi. Kun joukkoeella on vahva paikalliskannatus sen pelejä tullaan katsomaan kaupungin ulkopuoleltakin jo pelkän tunnelman takia.

 

3. On junioritoiminta. Suomen ollessa jääkiekon luvattu maa nuorisossa annetaan sijaa kovin vähän jalkapallolle. Kouluissa keskitytään talvisin luistelemiseen ja hiihtämiseen, loppukesästä yleisurheiluun ja syksystä kaikenmaailman sisä jumppiin ja salibandyyn. Keväälle jää pieni jakso niin sanottua "vapaata ja mukavaa" liikuntaa,joukkoemuotoisia ulkopelejä kuten jalkapalloa, ultimate yms, joita tietysti osa edellämainitustakin on. Joukkoelajeja ei koululiikunnassa juuri arvosteta, koska niitä on vaikea "arvioida" numerollisesti. Tämä vaikuttaa tietysti nuorien jalkapallouralle siirtymistä. Nykyään myös jopa isoimmilla seuroilla on vaikeuksia rahoittaa junioritoimintaansa tai löytää valmentajia, jotka pystyvät tekemään urheilusta hauskaa, mutta samalla myös kehittämään yksilöjä. Joku täällä vertasi jalkapalloa musiikkikouluihin. Jalkapallossa ja musiikissa on yksi vissi ero ja se on se, että ilman pelikokemusta ei tule hyviä pelaajia. Fairplay on erittäin toimiva systeemi tiettyyn ikään asti. Lasten kasvu- ja kehityskäyrät ovat niin eriävät toisistaan, että se joka loistaa kuusivuotiaana on alempaa keskitasoa 9 vuotiaana. Tasojoukkoeet olisivat tietysti paras vaihtoehto, mutta seuratoiminta pitäisi saada paikkakunnittain yhden ainoan seuran alle, jotta kaikkiin seuroihin riittäisi pelaajia useampaan joukkoeeseen ja saataisiin tarpeeksi tasokkaita pelaajia yhteen joukkoeeseen. Mutta kenestäpä on kertomaan lasten vanhemmille, että harjoituskentälle on matkaa 20km kotoolta. Seuroilla pitäisi myös pitäisi olla juuri tätä yhteistä toimintaa mitä täällä ehdoteltiin. Eli junnut katsomaan A-joukkoeen pelejä jne. Meillä pitäisi myös olla tasan se 3 sarjaa ja jokaisessa näissä sama määrä joukkoeita ja kaikki sarjat toimimaan yhdessä ja samalla rahalla. Näille joukkoeille sitten 2-3 juniori joukkoetta per ikäluokka ja jos ei riitä ikäluokittain pelaajia niin sitten yhdistetään kaksi ikäluokkaa ja ikäluokille samat 3 sarjatasoa. Tällä karsitaan paljon pieniä joukkoeita ja lisätään vanhempien taakkaa ja matkustuksen määrää, mutta nostetaan joukkoe identiteettiä yhteen kuuluvuutta. Seuroilla olisi näin myös enemmän rahaa käyttää junioreihinsa. Saataisiin niitä seurabusseja jne jne. Jos seuratoiminta olisi keskittynyttä saataisiin myös ehkä kaupungit heräämään avustamaan junioreja. Pystyttäisiin ehkä satsaamaan niin sanottuun "koulubussi" järjestelmään, missä bussit hakisivat suoraan kotiovelta pelaajia harjoituksiin ja peleihin. Tätäkin olen nähnyt Euroopassa tapahtuvan. Vanhemmat varmaan mielellään maksaisivat sen pari euroa, jotteivät jatkuvasti joutuisi heittämään nuorisoa harjoituksiin. Kaikki nuorisoa koskevat ehdotukseni tietysti tekisivät jalkapallosta enemmän ammattimaista jo nuorisotasolla, mikä ei välttämättä ole aina hyväksi, mutta minä en näe muuta keinoa kasvattaa seurojen identiteettiä, joka taas on ainoa keino kasvattaa Veikkausliigan suosiota ilman valtavia satsauksia ulkomailta ostettaviin pelaajiin tai omien huippupelaajien pitämiseen Suomessa, joka taas olisi pahaksi vain jalkapallokulttuurimme tason nostamiseksi. Jos on valittava juonioritoiminta tai nämä edellämainitut profiilipelaajat, mihin rahaa aletaan tyrkkiä niin junioritoiminta on ehdottomasti pitkäikäisempi ratkaisu. Kenestä sitten on tekemään näin suuria päätöksiä ja karsimaan ehkä tiettyjen henkilöiden pelaamismahdollisuuksia junioriliigoissa, sitä en tiedä.

 

Anteeksi jos teksti on sekavaa. Olisi tästä aiheesta vaikka kuinka paljon sanottavaa,

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Suosittelen kaikkia ihmisiä käymään paikallisen joukkueen pelissä, ostamaan lipun ja vaikka matsimakkaran. Tästä joukkueelle tulee rahaa=>Parempia pelaajia=>Rahaa voidaan käyttää myös junnuihin=> Parempia sijoituksia ja kenties € menestystä=>Paremmat junnut=> Suomalainen jalkapallo on paremmalla tasolla. Itsellä tulee kohta 40 paikan päällä nähtyä ottelua täyteen tältä vuodelta, en pidä minään selityksenä että " Lähimmälle liigapaikkakunnalle on 100km matkaa" Köyköö vaikka 5 divarin peleissä, näin rakennetaan suomalaista jalkapallokulttuuria joka on hyödyksi tulevaisuudessa suomen jalkapallolle.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!

Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?

Kirjaudu sisään


×