Jump to content
Sign in to follow this  
Akkeli #7

Suomen A-Maajoukkue, yleistä asiaa

Recommended Posts

Maaliskuun 26. päivä Suomi kohtaa maaottelussa Puolan ja 29. päiväksi on varmistettu vastustajaksi Norja. Tässä alkuvuodesta päästäänkin sitten oikein kunnolla testaamaan itseämme muita Pohjoismaita vastaan.

 

Näiden lisäksi 1. kesäkuuta vastaan tuleekin sitten Belgia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Litmanen puhui kirjassaan myös maajoukkueesta useassa kohdassa, oli miehelle henkireikä ja kunnia asia edustaa Suomea ! No, se miksi tähän ketjuun otan osaa oli tuo Litmasen kirjassa mainitsema materiaalin kapeus Suomessa, joka kuulemma on useamman valmentajan mukaan ollut esteenä arvokisoihin pääsylle. Kirjasta jonkun valmentajan sanomana ja hieman ulkomuistista mukaillen: "Olisi kiva pelata Brasilialaista jalkappalloa, mutta meillä ei ole yhtään Brasilialaista pelaajaa.." Itse olen hieman eri mieltä asiasta, joskin osittain tuo pitää paikkansa. On vaikea kilpailla maiden kanssa joissa olosuhteet antavat mahdollisuuden tai pakottavat pelaamaan 24/7/365.

 

Olosuhteet ovat kehittyneet ja valmennuksen taso on noussut, mutta materiaalien kapeus nousi tosiaan parissakin kohdin esille.Vaikuttavia tekijöitä on varmasti paljon. Olisi mielenkiintoista käydä keskustelua siitä, mitkä asiat palstan kirjoittajien mielestä vaikuttavat maajoukkueemme pelaamiseen ja äänestetään niistä eniten vaikuttavat ja vähiten vaikuttavat..

 

 

-Sami

Share this post


Link to post
Share on other sites

Otteluketju Suomen otteluihin Islantia ja Ruotsia vastaan on tässä.

 

Maaliskuun 26. päivä Suomi kohtaa maaottelussa Puolan ja 29. päiväksi on varmistettu vastustajaksi Norja. Tässä alkuvuodesta päästäänkin sitten oikein kunnolla testaamaan itseämme muita Pohjoismaita vastaan.

 

Näiden lisäksi 1. kesäkuuta vastaan tuleekin sitten Belgia.

 

Yläpuolella olevien maaotteluiden lisäksi Suomi saa vastaansa 6. kesäkuuta Italian.

 

Mukavaa, että päästään kokeilemaan suuria maita vastaan enemmänkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niinno. No eihän tää nykymaajoukkue vaan oikeen vakuuta!

 

Aluks kohistiin kauheesti Teemu Pukista ja Alexander Ringistä. Nyt on vaan todettava ettei taso oikeen riitä!!

Olet kyllä melkoinen sattuma-automaatti. Ei tiedä yhtään mitä sieltä seuraavaksi tulee...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suomen uudet pelipaidat näyttävät tulleen julki.

 

Ainakin omaan silmääni miellyttävämmät kuin nämä viime karsintojen halvalta näyttäneet, joita käyttivät kaiken maailman omanilaisseurajoukkueetkin. Yksinkertainen on kaunista, vaikkakin täytyy nyt ensin nähdä nämä pelaajien päällä, jotta saa vähän paremman kuvan. Ihan mukavat kuitenkin ainakin näin alustavasti, vaikka hienompiakin on nähty.

 

nike-finland-2016-17-home-kit-1.jpg

 

nike-finland-2016-17-away-kit-1.jpg

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tällaista tällä kertaa:

 

Suomen jalkapallon tuntematon toivo – sopimus La Liga -seuraan
 
Kanadassa yli kymmenen vuotta asuneella Bakr Abdellaouilla on Suomen, Marokon ja Kanadan kansallisuus.
 
Suomen kansalaisuuden omaava Bakr Abdellaoui on tehnyt kaksivuotisen sopimuksen Espanjan La Ligassa pelaavan Getafen kanssa. Keskikenttäpelaaja Abdellaoui pelaa ensi kaudella Getafen reservijoukkueessa. Jos pelit kulkevat tarpeeksi hyvin, sieltä on mahdollisuus nousta ykkösjoukkueeseen.
 
"Toivottavasti pääsen ykkösjoukkueeseen. 18-vuotiaana se olisi aika hurjaa, mutta yritän parhaani," Abdellaoui kertoi Yle Urheilun haastattelussa.
 
Jo tämän kevään Abdellaoui pelaa seuran nuorten joukkueessa.
 
18-vuotiaan Abdellaouin äiti on suomalainen ja isä marokkolainen. Bakr Abdellaoui on asunut toistakymmentä vuotta Kanadassa ja hänellä on Kanadan, Suomen ja Marokon kansallisuus.
 
"Synnyin Suomessa. Kun olin 7-vuotias, muutimme Montrealiin Kanadaan.
 
"Montrealista valittiin yksi pelaaja leiriryhmään, jossa pelasimme Italiassa Serie B:n joukkueita vastaan. Siellä nähtiin, että minulla on paljon potentiaalia. Minut tuotiin kolmeksi viikoksi Getafeen. He tykkäsivät tosi paljon ja siitä tuli sopimus," Abdellaoui kertoi viime aikojen vaiheista.
 
Abdellaoui on Suomessa hyvin tuntematon. Hän on asunut Kanadassa eikä ole pelannut nuorten maaotteluita. Abdellaouin ikäluokkaa, 1997 syntyneitä, aiemmin valmentanut Jarkko Wiss kertoi, että tällainen on yleistä.
 
"On paljon pelaajia, joilla on kaksoiskansalaisuus ja he asuvat ulkomailla. Kuulemme heistä, kun he käyvät kesälomalla Suomessa," Wiss kertoi.
 
Maajoukkuepelien suhteen nuorella miehellä on siis mahdollisuus valita kolmen maan välillä. Nuorten maaotteluitakaan hän ei ole pelannut missään.
 
"Kanadassa minun piti yhdessä vaiheessa pelata, mutta sitä ei tapahtunut."
 
Nuorten maajoukkue-edustuksilla ei toisaalta olisi siinä mielessä väliäkään, että aikuisten maajoukkueessa voi pelata eri maajoukkueessa kuin nuorissa. Mahdollisen tulevan aikuisten maajoukkueen suhteen Abdellaouilla on kaksi suosikkia.
 
"Suomi ja Marokko. Kanadasta en ole niin kiinnostunut."

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihan mahtavaa tuo Islannin meno ! Toivottavasti äijät voittais kisat ! Jo nyt tuo piskuinen "pitäjä" on antanut mallia tekemisen laadun merkityksestä, jolla voitetaan goljatitkin. Ei pitäisi aina täällä teidän äijien valitella sitä, kun on niin kapea ja huono rosteri..

Miellä on laadukkaita pelaajia, mutta tekemisen taso on joiltakin osin ilmeisimmin vielä lapsen kengissä, koska näkyvä tulos on nykyisen kaltainen. Mä nostaisin Paatelaisen takas puikkoihin, tekemään jonkun toisen valmentajan kanssa yhteistyötä ja pakottaisin työnohjaukseen ukot. Uskoisin siinä olevan menestysreseptin ainekset :rules:  

Täytyy yrittää bongata mies tuolta Viikareiden pelistä, kun joku tiesi kaltaiselleni turistille kertoa, että hänen poikansa pelaa tuolla Viikkareiden edustuksessa. Menen varmuudella haastattelemaan miestä, sillä minä ainakin nostan edelleen hattua tuolle miehelle, sen verran oli monia kivoja juttuja hänen aikansa maajoukkueessa näkyvissä !

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihan mahtavaa tuo Islannin meno ! Toivottavasti äijät voittais kisat ! Jo nyt tuo piskuinen "pitäjä" on antanut mallia tekemisen laadun merkityksestä, jolla voitetaan goljatitkin. Ei pitäisi aina täällä teidän äijien valitella sitä, kun on niin kapea ja huono rosteri..

Miellä on laadukkaita pelaajia, mutta tekemisen taso on joiltakin osin ilmeisimmin vielä lapsen kengissä, koska näkyvä tulos on nykyisen kaltainen. Mä nostaisin Paatelaisen takas puikkoihin, tekemään jonkun toisen valmentajan kanssa yhteistyötä ja pakottaisin työnohjaukseen ukot. Uskoisin siinä olevan menestysreseptin ainekset :rules:  

Täytyy yrittää bongata mies tuolta Viikareiden pelistä, kun joku tiesi kaltaiselleni turistille kertoa, että hänen poikansa pelaa tuolla Viikkareiden edustuksessa. Menen varmuudella haastattelemaan miestä, sillä minä ainakin nostan edelleen hattua tuolle miehelle, sen verran oli monia kivoja juttuja hänen aikansa maajoukkueessa näkyvissä !

 

Islannista samaa mieltä, mutta mielestäni täällä ei hirveämmin olla valitettu Suomen materiaalin tasosta. Tai tuo "täällä aina te kaikki", nyt on vain turhaa jaarittelua malliin "ajattelisitte kuten minä". Suurin valitushan koko ketjussa on tainnut olla sitä kuinka psyykkinen valmennus on huonolla tasolla ja meidän miehillä ei pää kestä koskaan.

 

Sen verran tarkkaan on tullut seurattua tätä Islannin kasvua, että ei tämä nyt mikään yllätys ole ollut, miten joukkue on arvokisoissa esiintynyt, tai koko maan henki tätä tapahtumaa kohtaan. Ei siellä Islannissakaan kuitenkaan olla asenteellisesti aina olla tässä vastaavassa tilanteessa, vaan kyllä siellä pitkäjänteisesti tehtiin työtä ja karsintoihin lähdettiin toivomaan hyvää tulosta, joka sitten toteutui, ja nosti esille tämän uskovan mentaliteetin, jolla voivat pärjätä paremmille. Itse joukkueen puolestahan on todella merkittävää, että tätä työtä ollaan tehty monia vuosia ja samat pelaajat ovat pelanneet ikuisuuden yhdessä, joka näkyy yhtenäisyytenä kentällä ja jokainen on pystynyt kehittymään yhtälailla tähän pisteeseen, ja mainitaan nyt vielä, että on siinä mukana myös se henkinen puoli, joka vahvistuu jokaisen ollessa kuin yhtä perhettä – ja tämähän on nähtävissä myös kannattajissa. Tietenkään ei ole väärin sanoa, että kaikessa tekemisessä Suomi on huomattavasti jäljessä, mutta on myös väärin sanoa, että sen eteen ei oltaisi tehty mitään. Tuo on kyllä sinänsä hauska huomata, että en itse ainakaan pysty kovin monen suomalaisen maajoukkueen kannattajan kanssa tuntea sellaista yhtenäistä fiilistä ottelua katsoessani, mutta en myöskään näe sitä meidän maajoukkueessakaan erityisen loistavasti, vaikka varmasti jokainen keskenään toimeen tuleekin.

 

Tällaista liiba-laabaa, mitä nyt tuli ajatuksentulvana ulos, mutta sinänsä tämä koko Islannin maajoukkueen ihmettely ja vertaaminen Suomeen on aikalailla sama asia kuin lähettäisi nyt juhannuksen alla joulukortin, enkä tarkoita ensi jouluksi. Uutiset ovat myöhässä ja Suomi on jäljessä, koska tulee perässä. Islannilla on paljon asioita, joista voi oppia ja ottaa mallia, sekä en usko, että nyt on aiheellista ottaa niitä puheeksi ja todeta, kun meillä ei näitä olla muka tiedostettu. Aivan varmasti Suomessa ollaan huomioitu ja seurattu tätä Islannin tapaa toimia tämän viimeisen vajaan kymmenen vuoden ajan. Kyseessä ei ole mikään ilmiö, joka on syntynyt nyt 2016 kesällä ja kyseisestä trendistä pitäisi nyt alkaa kertomaan kaikille, jotta jotain saataisiin aikaa täällä Suomessakin.

 

Sanotaan vielä, että sinänsä hieno ja hyvä asia tämä Islannin mukanaolo, sillä ehkä tämä jollain edes alitajuisella tasolla voisi vaikuttaa suomalaisten ajattelutapaan meidän omasta maajoukkueesta ja antaa uutta uskoa tulevaisuuteen, vaikka osa taas tuntuukin ajattelevan, että ollaan me huonompia kuin luultiinkaan, kun tuolla arvokisoissa kaikennäköisiä pieniä maita nykyään onkin, mutta emme me.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ai, pitääkö noin pilkun tarkasti lukea kirjoitusta? En mä tainnut nyt noin tuimana asiasta puhua. Pientä jaarittelua vain. Ai joo, mut sitä jaarittelua ei kaivattu, kun pitää olla vaan faktaa. Eikö toi mun heitto ollut vähän kevyempi, ei ihan noin vakava? Muistan kyllä joidenkin täällä valitelleen rosterin kapeutta ja osan olleen hiljaa.. No, rosterin kapeudella ja pelaajien laadulla ei tämän Islannin pelin valossa pitäisi olla kovin paljon tekemistä jalkapallo-ottelun voittamisen kanssa ;)

 

En ole seurannnut Islannin maajoukkueen kehitystä, kun on tämä omakin maajoukkue seurattavana. Ai joo, mut en mä ole paljon sitäkään seurannut, kuullut otteluiden tulokset vaan joltain :P Jaarittelua katos !

 

Toi heittosi alitajuisesta on varmasti totta, uskon aina piskuisten hyötyvän Daavid vs. GOLJAT tapahtumista, myös tulevien sukupolvien. Mä kuitenkin psyykkistä valmennusta kannattavana lähestyisen asiaa toisesta näkökulmasta; Miksemme luo niin vahvaa itsetuntoa ja hyvää joukkuehenkeä pelaajille, ettei tarvitse muiden tuloksia muistella ja voi keskittyä vain omaan peliin? :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Jari Litmanen: Suomalaiset eurosarjoissa – painopisteet muuttuvat

Yle Urheilun jalkapalloasiantuntija Jari Litmanen tarkastelee eurooppalaisen jalkapallon viikonloppua suomalaisnäkökulmasta.

 


Viime viikonloppuna palasi useampi eurosarja kesätauolta. Myös suomalaisittain tarjolla on mielenkiintoisia otteluja ja mielenkiintoisia pelaajia seurattavaksi. Jalkapallossa painopisteet ja suomalaisten "siirtomaat" saattavat muuttua nopeastikin. Tänä vuonna tilanne, ainakin toistaiseksi, on toinen kuin monta kertaa aiemmin.

 

Hollannin sarja on ollut perinteisesti sellainen, jossa moni suomalaispelaaja on saanut hyvän pelipaikan vuosiksi ja jokunen jatkanut sieltä vielä suurempiin sarjoihin. Nyt tilanne on se, että kaksi suomalaispelaajaa kärkkyy pelipaikkaa oman seurajoukkueensa, Twenten, edustusjoukkueeseen. Kyseessä ovat Jensenin veljekset, Richard ja Fredrik.

 

Kumpikin sai vastuuta jo kesällä, joten jo ennakolta oli mahdollista, että vastuuta tulee. Se, että veljeksistä nuorempi, 18-vuotias Fredrik, oli avauksessa heti avausottelussa, oli kuitenkin yllätys. Ja hieno sellainen. Kovin moni suomalaispelaaja ei ole 18-vuotiaana eurooppalaisessa isossa sarjassa pelannut.

 

Toinen tänä viikonloppuna alkanut sarja, jossa on esiintynyt paljonkin suomalaisia vuosien varrella, on Saksan kakkosbundesliiga. Se on ollut monelle pelaajalle hyvä paikka kehityksen kannalta – vaikkapa Tim Sparv kävi onnistuneesti ottamassa sieltä oppia. Tämän kauden kakkosbundesliigassa suomalaisia on kaksi: Alexander Ring, joka on ehdottomia avainpelaajia Kaiserslauternissa, sekä Tim Väyrynen, joka kärkkyy minuutteja nousijajoukkue Dynamo Dresdenissä.

 

Englannin Championship on noussut ehkä yllättäenkin lukumäärällisesti yhdeksi suomalaisten ykkössarjoista. Viikonloppuna alkavalla kaudella peräti seitsemän suomalaispelaajaa lähtee jahtaamaan peliminuutteja Championshipissä. Neljä heistä on maalivahteja – Niki Mäenpää, Jesse Joronen, Anssi Jaakkola ja Jussi Jääskeläinen yrittävät kukin ykköseksi.

 

"Jässi" lienee heistä tällä hetkellä lähimpänä tätä paikkaa, siitäkin huolimatta, että avauspeli meni penkillä muiden suomalaisvahtien tavoin. Jorosen sen sijaan odotetaan lähtevän lainalle, mutta ainakin avausottelussa hän oli joukkueensa penkillä perjantaina. Kenttäpelaajista Sakari Mattila jäi kesällä vähälle peliajalle ja Brightonin Vahid Hambo yrittää nousta edustusjoukkueen rinkiin.

 

Thomas Lamin siirtoa Hollannista Championshipin Nottinghamiin pidettiin varmasti monessa paikassa yllätyksenä. Mutta jos pallon kanssa taitava Lam kestää huippufyysisen sarjan, voi siirto olla hyvinkin onnistunut. Ainakin itseluottamusta kasvatti täydet minuutit avauspelissä ja topparille vielä bonukseksi maali.

 

Skotlanti oli yhdessä vaiheessa varsin vilkas sarja suomalaisittain, mutta nyt viikonloppuna alkavassa Skotlannin Valioliigassa ei suomalaisia ole mukana. Skotlannin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelipaikasta taistelee jälleen yksi maalivahti saarella, 21-vuotiaiden maajoukkueesta tuttu Otso Virtanen.

 

Suomalaispelaajien yksi perinteisistä maista, Belgia, käynnistyi jo viime viikonloppuna. Suomalaisosaamista edustavat Jere Uronen, Genk, ja Valtteri Moren, Waasland-Beveren. Lukumäärä Belgiassa on joskus ollut isompikin, mutta nyt suomalaispuolustajien osaamiseen luotetaan.

 

Jo hieman aikaisemmin käynnistyi Tanskan pääsarja, josta on tulossa suomalaisittain hyvin kiinnostava sarja. Jälleen hattutempun laukonut Teemu Pukki saa Bröndbyn riveihin vuodenvaihteessa seurakseen Paulus Arajuuren. Joni Kauko on aloittanut hyvin Randersin keskikentällä ja Midtjyllandissa vaikuttaa suomalaistrio, joista tosin vain Markus Halsti on tällä hetkellä edustusjoukkueen mukana. Kaan Kairinen kehittyy rauhassa junioripuolella ja joukkueen voimahahmoihin kuuluva Tim Sparv parantelee polveaan vielä harmillisen pitkään.

 

Joka tapauksessa, tämän viikonlopun jälkeen voi ja kannattaa seurata erilaisia sarjoja tarkasti. Suomalaispelaajia on paljon mukana, eri maissa ja eri sarjatasoilla.

 

JARI LITMANEN

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mennään oikeaan ketjuun, kun ottelu meni jo ja tämä ei enää siihen liity.

 

Ihan Puolan ja Tanskan pääsarjoja halveksumatta, niin totuus on se, että sinne huippusarjoihin pitäisi vaan saada pelaajia. Saat jatkuvasti kovatasoisia pelejä, jolloin opit todennäköisemmin pelaamaan paremmin kovissa peleissä ja paikoissa. 

 

Niin, tätähän ei kukaan lähtenytkään kieltämään, että mitä tulisi olla ja mitkä asiat helpottaisivat luonnollisesti tilannetta. Tulisi kuitenkin ottaa katseluun ja pohdintaan se, miten nykyisestä materiaalista saisi paras mahdollinen irti. Tietysti tasokas valmennus voisi olla yksi ratkaisu, mutta ei voi vain todeta, että nyt pitäisi olla pelaaja siellä sarjassa ja siellä seurassa. Valmennuksen kohdalla ongelmakysymys on sitten se, että olisiko saatavilla kuinka realistisia vaihtoehtoja, jos nyt paras mahdollinen näytti olevan Backe. Tietysti budjetointikin tämän osalta on osittain vastaus.

 

Viittasin näillä nuorten joukkueilla siihen, että jos esimerkiksi 2010 päätetään panostaa tuolloin 10-12-vuotiaiden ikäluokkaan, niin 2016 ei voida samantien odottaa, että nyt 16-18-vuotiaat nuoret olisivat käytettävissä. Marjat ovat raakoja. Kyse ei ole siitä, että jossitellaan ja odotellaan seuraavaa sukupolvea, vaan itse ainakin näen tuolla alle 19- ja 21-vuotiaiden maajoukkueissa runsaasti potentiaalia, jota en samanlailla tunnistanut esimerkiksi viisi vuotta sitten, vaikka ei tuoltakaan voi nimiä poislukea. Nämä nyt vielä nuoret nimet eivät ole valmiita, mutta ovat merkki siitä, että nuorten pelaajien kasvattamisessa ollaan menty eteenpäin. Realistisesti voidaan sanoa, että viiden vuoden päästä aletaan näkemään se varsinainen tulos näiden osalta, vaikka maajoukkueessa kasvot tullaan varmasti näkemään jo aikaisemminkin. Siksi pikkuhiljaa on vähän kärsimätön tapa lähestyä asiaa. Ymmärrän, että odottaminen on pitkää ja tuskallista, mutta nämä 1995-1998 ikäluokat sekä myöhemmin tuntuvat olevan sellaisia, joihin ollaan panostettu aivan erilailla ja nimiä on eksynyt entistä enemmän ulkomaisiin akatemioihinkin. Tästä kertoo myös se kuinka nykyisestä joukkueesta nuorimmat 1994 ikäluokkaa olevat pelaajat kuten Pohjanpalo ja Uronen tuntuvat tällä hetkellä maajoukkuetasolla parhaiten esiintyviä kenttäpelaajia. Voisivat muuten edustaa myös alle 21-vuotiaita, sillä olivat 21-vuotiaita vielä, kun nuorten nykyiset karsinnat alkoivat.

 

Naapurifoorumilla oli muuten ihan hauska pointti, että mitenköhän siihen suhtauduttaisiin, jos esimerkiksi näillä kahdella nimellä vahvistettaisiin nuorten joukkuetta huomattavasti ja mahdollisesti tavoiteltaisiin arvokisapaikkaa nuorten turnauksesta. Tuolta niitä tuloksia kuitenkin enemmän odotetaan tulevaisuudessa kuin nykyiseltä joukkueelta. Herättäisi myös jonkinlaisen jalkapallokärpäsen monella, kun Suomi saisi huomiota. Kyllähän joidenkin 12-vuotiaiden maitoviiksienkin jääkiekkoturnauksistakin saadaan suuri haloo.

 

Ei tosin nykyinenkään joukkue vielä mikään kokeneimmasta päästä ole, vaikka siellä Hämäläinen, Moisander ja Mäenpää kolmekymmentä ovatkin jo. Loput ovatkin sitten siihen 21 ja 26 ikävuoden väliin aikalailla, ja sitten siihen parhaaseen ikähaarukkaan mahtuu nyt merkittävimmistä nimistä Eremenko, ainakin toistaiseksi Hetemaj ja Sparv. Varmasti moni ja varsinkin nämä nuorimmat tulevat olemaan mukana vielä tulevinakin vuosina, kun sieltä saadaan Hämäläinen, Holmgren, Jensenin veljekset, Kabashi, Kamara, Keto, O'Shaughnessy, Peiponen, Skrabb, Virtanen, Väisänen ja kumppanit mukaan, tai ainakin osa.

 

Suomen alle 21-vuotiaat muuten pelaavat tänään 19:00 Saksaa vastaan ensi kesän arvokisoihin. Vielä on teoreettiset mahdolliset kilpailla kivenkovan Itävallan kanssa, mutta Saksa näyttää menevän menojaan. Tänäinen kohtaaminen pelataan Seinäjoella, joten toivottavasti pystytään haastamaan. Siellä on mukava lista nimiä Saksan Bundesligasta, joten ehkä jollekin näin ollen mielenkiintoisempi ottelu katsoa, jos ei muuten ole juuri Suomen nuorten maajoukkueita seurannut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suomen alle 21-vuotiaat muuten pelaavat tänään 19:00 Saksaa vastaan ensi kesän arvokisoihin. Vielä on teoreettiset mahdolliset kilpailla kivenkovan Itävallan kanssa, mutta Saksa näyttää menevän menojaan. Tänäinen kohtaaminen pelataan Seinäjoella, joten toivottavasti pystytään haastamaan. Siellä on mukava lista nimiä Saksan Bundesligasta, joten ehkä jollekin näin ollen mielenkiintoisempi ottelu katsoa, jos ei muuten ole juuri Suomen nuorten maajoukkueita seurannut.

 

Tuon lisäksi voi katsoa tänään, kun 17:00 alle 19-vuotiaat kohtaavat Romanian. Huuhkaja.tv näyttää ottelun.

 

Tuollakin mukana ihan mielenkiintoisia nimiä kuten Eremenko, Kairinen, jo aikaisemmassa viestissä mainittu Keto ja Sundmanin tilalle tullut Pikkarainen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Helsingin Sanomat pisti tänään kovaa tekstiä miesten pelistä Kosovoa vastaan. Eipä niin että aina osuisi ja uppoaisi, mutta kyllä se peli kamalalta näytti. Alussa oli tunnetta mukana, mutta homma lässähti kuin paskin pannukakku ja peli karkas lapasesta. Kuraa sanon minä, mutta olisi se kehitettävissä. Ei vaan isot herrat näe metsää puilta. Psyykkinen sanon minä. Samapa toi, vit...ko tässä jankuttamaan. Pitää keskittyä olennaiseen, tehdä vaan ankarasti duunia lajin kehityksen eteen ja jättää tämä saman toistaminen vähemmälle, ei ne täällä lue tai ketään kiinnosta psyykkinen ! No, odottakaahan ku valmentamani juniorit ja valmentajat ryhtyy työhön, sit viuhuu !! Niillä on kohta erittäin hyvä käsitys psyykkisen puolen merkityksestä tekemisen laadun kanssa. Valmennettavat ovat ihan huikeeta jengiä ja varmasti taitojensa kanssa jatkavat ilosanomaa psyykkisestä puolesta kulkemillaan teillä  !  :mrgreen:  Oon vaan vähän hullu, sillain omasta mielestä sopivasti !

 

 

-Sami

Share this post


Link to post
Share on other sites

2016

 

Vuosi on nyt takana maajoukkueen osalta, vaikka seurajoukkueissa vielä tapahtuu pelaajien suhteen ja näitä tuleekin aktiivisesti seurattua. Huuhkajien taivalta, jos katsoo niin on lähtökohtaisesti vaikea nähdä paljon positiivista, sillä tulokset olivat pettymyksiä. Ehkä kysymys onkin, että olivatko kuitenkaan suuria vai pitäisikö näihin suhtautua myös realistisesti, vaikka ainahan se mukava on voittaakin.

 

Vuosi alkoi harjoitusotteluilla Ruotsia (0-3) ja Islantia (0-1) vastaan tammikuussa, jotka toimivat ihan hyvänä valmistautumisena vuoteen ja nämä ottelut auttoi lähinnä kartoittamaan, että olisiko normaalin maajoukkueringin ulkopuolella käyttökelpoisia pelaajia. Joukkuehan oli näissä otteluissa koottu pääasiassa pohjoismaisissa sarjoissa pelaavista nimistä, joiden lisäksi mukana olivat tutummat Pukki ja Schüller. Selvää oli, että monenkaan pelaajan osalta ei juuri kerrottavaa jäänyt, vaan voitiin todeta kotimaisen sarjan tason olevan vielä turhan heikko haastamaan esimerkiksi Ruotsin huippulupaava nouseva sukupolvi. Positiivista tuosta jäi ehkä siinä valossa, että Saksela pelasi itsensä mukaan maajoukkueringiin ja onnistuneiden otteiden seurauksena sai siirron alankomaalaisseura Sparta Rotterdamiin. Myös nuori (Daniel) O'Shaughnessy jäi omaan mieleeni positiivisena yllätyksenä ja nähtiinhän Skrabbiakin tuolloin ensimmäistä kertaa maajoukkueen mukana. Islantia vastaan päästiin pelaamaan tasaisempi ottelu, joka antoi toivoa tulevaa syksyä ajatellen, kun luvassa oli tuleva karsintaottelukin ja Suomi täysin kolmosmiehistölläkin näytti olevansa kuitenkin yleisen tasonsa puolesta hyvin lähellä Islantia.

 

Tuota seurasi seuraava tauko, jossa Backen toiveiden mukaan pelattiin ensimmäinen kovatasoisista harjoitusotteluista Puolaa (0-5) vastaan. Tällainen murskatappio jäi ikävästi monen muistiin, mutta uuden päävalmentajan alaisuudessa nähtiin ensimmäistä kertaa näyttöjä tulevaisuutta ajatellen, kun mukana oli varsinaisia maajoukkuepelaajia ja lähdettiin hakemaan tuota puolustussuuntaan varmaa taktiikkaa. Puolaa vastaanhan käytössä oli nyt vuoden päättänyt 4-4-2. Samalla tauolla päästiin testaamaan myös tasoa kolmatta Pohjoismaata, Norjaa (0-2), vastaan. Tämä oli 5-3-2:n ensiesiintyminen, joka tuntui osittain jopa toimivankin. Alkumetrit siis kyseessä ja monia kysymyksiä oli ilmassa.

 

Kesällä sitten kolme kovaa testiä, kun Suomi pelasi ottelun Belgian (1-1), Italian (0-2) ja Saksan (0-2) vieraana, joista pystyi ehkä jotain hyvää poimiakin jo. Tietenkään tulokset eivät olleet eduksi, mutta oli hienoa nähdä Suomen pelaavan Euroopan parhaita vastaan, jotta oikeasti nähtiin, että missä se tasoero nykyään parhaimmillaan on. Belgiaa vastaan vieraista jäi loistava tulos, jossa nähtiin pitkästä aikaan hyvällä asenteella pelaava Suomi ja olisihan tuossa ollut mahdollisuus voittoonkin sen hetken maailman FIFA Rankingin kärkimaasta, jos Belgia ei olisi onnistunut viime hetkellä tekemään maalia, jota ei paitsioksi lopulta tuomittu. Italia antoi selvästi kovemman haasteen pelillisesti, mutta Saksaa vastaan nähtiin taas paljon hyvääkin ja kommentoinkin tuolloin aiheesta kuinka saksalaisten silmissä he olisivat ansainneet korkeintaan tasapelin ja peli tuntui olevan heidän osalta epävarmaa, kun Suomen peli onnistui juuri oikealla tavallaan. Epäonnekas oma maali tietysti muutti pelinkulkua, mutta ei Suomella tässä juuri hävittävää ollutkaan. Useilla oli tässä vaiheessa leuka rinnassa, mutta mielestäni vähän syyttä, sillä nämä olivat ottelut, jotka toimivat juuri siihen tarkoitukseen, mihin ne oltiin valittukin – harjoitusotteluiksi.

 

Sitten alkoivatkin karsinnat ja odotukset olivat suuret monelle täysin tuntematonta Kosovoa (1-1) vastaan, jonka jälkeen olikin helpompi jo poimia niitä negatiivisia asioita. Itse en tosin kokenut yllätyksenä, että Kosovon miehistö oli pallollisena hyökkäyssuuntaan selvästi edellä, sillä pelaajat olivat ennestään tuttuja, mutta tuollaista tasoltaan samantasoista joukkuetta vastaan olisi silti tullut saada tulos kotona. Tai tulos saatiinkin, koska Kosovo ansaitsi myös täysin tasapelin – ehkä jopa voitonkin, mutta voitto oli se päällimmäisenä mielessä, mitä haettiin. Epäonnekkaasti Suomi antoi toisella puoliajalla rangaistuspotkun ja karsintojen avausottelu alkoikin monen mielestä katastrofaalisesti. Ottelu oli ehkä myös ensimmäisiä merkkejä siitä, että Suomen käyttämä 5-3-2 ei välttämättä ollutkaan se paras ratkaisu lähestyä otteluita, vaikka puolustussuuntaan oltiinkin varmempia kuin koskaan. Ylöspäin annettavaa oli hyvin vähän ja moni pelaaja ei ollut vielä sisäistänyt uutta taktiikkaa, jossa keskikentän kaksi miestä jättivät laitapuolustajat liian yksin, keskuspuolustajat lähtivät tukemaan liikaa jättäen aukkoja ja taitavampia yksilöitä vastaan tuo alkoi herättämään paljon kysymyksiä, kun Suomi ei keskittynyt vain ja ainoastaan puolustamaan kuten näitä kivenkovia harjoitusmaita vastaan.

 

Sitten luvassa olikin ehkä se synkin kuukausi, vaikka pelillisesti otettiin ehkä suurimmat askeleet – sekä henkinen puoli näytti olevan pelaajilla sellaisella tasolla, jota ei olla maajoukkueessa pitkään aikaan nähty. Suomi lähti haastamaan Islantia (2-3) kovalla asenteella ja tämä oli ottelu, jossa oli tulos täysin otettavissa ja tuo Turun surullinen alku Kosovoa vastaan oli mahdollista laittaa pysyvästi unholaan. Unohduksiin ei se jäänyt eikä ainakaan tämä ottelu, sillä vaikka Suomi johti ottelua kahteen otteeseen, niin Islanti lopulta nousi tasoihin varsinaisen peliajan täyttyessä ja lopulta meni ohitse vielä dramaattisen tuomarivirheen seurauksena, joka puhutti runsaasti ja tekee niin varmasti tulevaisuudessakin. Ehkä toimi kuitenkin pienenä herätyksenä ja yhdisti joukkuetta entistäkin tiiviimmäksi ryhmäksi, sillä tuollaista henkeä ei ole pelaajista kotiinpäin välittynyt aikaisemmin ja tästä päästiinkin haastamaan kotiottelussa Kroatia (0-1). Ikävä tappio, jossa maalipaikkoja suotiin vastustajille yksi ja siitä he rankaisivatkin. Suomi oli hyökkäyssuuntaan edelleen heikko, osittain lukuisten poissaolojen seurauksena, ja mahdollisuudet tasoittaa ottelu tulikin oikeastaan vain pariin otteeseen. Ottelu ei jäänyt varmaan monellekaan muistiin tuloksen puolesta, mutta kentällä nähtiin kovalla asenteella ja antaumuksella pelaava Suomi, joka ei enää kumarrellut ketään.

 

Ja sitten päästäänkin tähän viimeiseen hetkeen, kun vuosi laitettiin purkkiin tappiolla Ukrainaa (0-1) vastaan vieraana Odessassa. Puolustussuuntaan onnistuttiin jälleen osittain, mutta aikaisemmista virheistä muodostelmaan liittyen opittiin ehkä liian myöhään. Malinenkin totesi, että tietynlainen oppivuosi oli kyseessä ja 4-4-2 palasi takaisin, jolla vuosi periaatteessa alkoikin. Tulos oli lopulta ehkä pettymys, vaikka tappio oli odotettavissa, sillä loppujen lopuksi tasapeliäkin olisi voinut pitää oikeutettuna tuloksena, kun molemmilla siunautui aika tasavahvasti maalipaikat tehdä ratkaisut. Ei kuitenkaan voi lähteä kiertelemään tai valehtelemaan, vaan eilinen päätti loppujen lopuksi Suomen surullisen vuoden juuri niin huonolla tavalla kuin vain pystyi – ilman voittoakaan.

 

Näkisin itse ehkä, että tämä vuosi oli Suomen osalta enimmäkseen kasvua ryhmänä ja ensimmäisiä askelia kohti uutta joukkuetta. Harjoitusottelut (Puola, Norja, Belgia, Italia ja Saksa) toimivat juuri oikealla tavalla ja näitä tuloksia en lähtisi edes sen enempää katsomaan, vaan purkamaan ennemmin niitä monia muita asioita, joita oli havaittavissa. Karsintaottelut puolestaan ovatkin jo niitä, joihin täytyy antaa kritiikkiä. Realistisesti olisin odottanut, että Suomella olisi ollut tässä vaiheessa neljän ottelun jälkeen neljä (4) pistettä, mutta yhdessä (1) ollaan. Ehkä jonkinlaisia mietteitä omassa mielessä on, että tulokset sivuun laitettaessa oliko näissä jotain hyvääkin, vaikka tuloksethan ne loppupeleissä kuitenkin merkitsee. Hyvin pienestä oli lopulta kiinni, että yksi tasapeli ja kolmea tappiota eivät olisi olleet esimerkiksi yksi voitto ja kolme tasapeliä, tai jotain siltä väliltä. Eihän tätä plussan puolelle saa millään, mutta en itse ole henkilö, joka lähtee pessimistisesti vain nostamaan ylös niitä huonoja asioita, sillä aina täytyy löytää ne hyvätkin puolet, jos haluaa päästä eteenpäin.

 

Karsintalohkosta näin muuten sen verran, että Suomi on tällä hetkellä viidentenä (5.), joka on oikeastaan juuri se sijoitus, mitä Suomelta tulisi odottaakin viidenneksi parhaimpana joukkueena lohkossa. Tasainen lohko, jossa ristiinpelaamisella olisi mahdollista saada sijoitus parempaan valoon, mutta ei kukaan varmaan odottanut Suomen taistelevan paikasta arvokisoihin. Jos viimeisen kuuden ottelun jälkeen sijoitus on 3-4. lohkossa, niin voidaan puhua jo ihan positiivisessakin valossa esityksistä, mutta jos sijoitus on lopuksi tämä sama, niin en itse ainakaan juuri pettyneempi ole. Tietenkin toivon, että jos loppukarsinnat menisivätkin oletettua paremmin, niin ei palattaisi jossittelemaan näitä ensimmäisiä otteluita.

 

–––––––––––––––––––––––––––––––––––––

 

Yksi asia, jota tulisi nyt ehkä tarkastella vuoden jälkeen, on itse Suomen maajoukkue ja puhun nyt siis pelaajista. Nyt tulisi ehkä alkaa tarkastelemaan jo tulevaisuutta entistä enemmän, sillä tämä edeltävä sukupolvi, joka vieläkin mukana on, niin tulee pian menemään sivuun ja vuosina 2018–2020 on vaikea nähdä nykyisestä miehistöstä enää monen olevan mukana. Varmasti vielä tässä vaiheessa annettavaa on, mutta pelaajat kuten Arkivuo ja Halsti eivät tuosta enää nuorene. Lisäksi avainpelaajiin kuuluvat Eremenko, Hetemaj, Moisander ja Sparv ovat nyt siinä tilanteessa, että seuraavat neljä vuotta alkavat olla niitä viimeisiä, kun vielä ringissä tulevat olemaan. Jos nuorista ei uusia nimiä odotetunlaisesti nouse tilalle, niin ehkä pysyvät ringissä pidempäänkin, mutta parhaat pelivuodet alkavat olla takana jo näiden karsintojen jälkeen, vaikka puolustussuuntaan vahvat pelaajat nyt voivat toimia roolissaan kauemmankin aikaa ja oikein roolitettuna varmasti myös keskikentätkin.

 

Vuonna 2016 tapahtui joukkueen puolesta paljon hyviä muutoksia nimilistaan katsoen ja vanhojenkin tuttavuuksien osalta. Hradeckylla on parhaat vuodet maalivahtina vasta tulossa ja on kasvanut nyt kahden kauden aikana yhdeksi Bundesligan parhaimmista maalivahdeista, joka on yksi parhaimmista uutisista pitkään aikaan. Saksela nousi monelle vähän tuntemattomampana nimenä rinkiin ja näyttää olevan jonkinlaisessa nousussa uransakin suhteen. Toinen nuorempi nimi Väisänen on vakiinnuttanut itsensä lupaavana keskuspuolustajana seurajoukkueessa ja on murtautunut nyt maajoukkuerinkiin todennäköisesti jäädäkseen. Lisäksi Lod on noussut esiin aivan erilaisena pelaajana ja on kehittynyt pelaajana useamman askeleen verran Kreikassa. Pukki on muuttunut pelaajana myös ja en usko tämän vuoden jälkeen monenkaan enää kritisoivan pelaajan läsnäoloa maajoukkueringissä uudistuneiden otteiden sekä seurajoukkueessa nähtyjen loistavien esitysten perusteella. Pohjanpalo on myös suuressa tarkkailussa, sillä tulevaisuus vaikuttaa hyvinkin valoisalta Leverkusenissa. Mainittakoon myös Arajuuren nousu aivan ehdottomaksi runkopelaajaksi maajoukkueessa ja myös Lamin siirto Englantiin.

 

Nyt seuraavaksi on luvassa talvi ja monen pelaajan osalta myös pitkä tauko Euroopan sarjoissa joten ehkä maaliskuussa nähtäisiin myös jotain, mitä ei vuonna 2016 nähty vielä kertaakaan – kaikki pelaajat käytettävissä. Vähän riippuu myös Eremenkon tulevaisuudesta, mutta hänet sivuuttaen niin ainakin muuten olisi mukava, jos kerrankin olisi mahdollista valita juuri ne pelaajat Backen toimesta, jotka maajoukkueeseen kuuluisivatkin. Keväällä maajoukkueen otteet jatkuvat vierasottelussa Turkkia vastaan ja tuohon perään vielä harjoitusottelussa Itävalta, joiden jälkeen kesällä pelataan kotona Ukrainaa ja Islantia vastaan, ja tuolloin odotetaan jo tulostakin.

 

Tässä kaikki pelaajat, jotka ovat olleet mukana viimeisen vuoden aikana maajoukkueessa:

 

Finland National Team Squad
 
Goalkeepers (7)
- Lukas Hradecky (Eintracht Frankfurt, Germany) (33/0)
- Niki Mäenpää (Brighton & Hove Albion, England) (26/0)
Jesse Joronen (Fulham, England) (2/0)
Henrik Moisander (Inter Turku, Finland) (2/0)
Mika Hilander (Ilves, Finland) (1/0)

Walter Viitala (IFK Mariehamn, Finland) (0/0)

Markus Uusitalo (HJK, Finland) (0/0)

 
Defenders (18)
- Niklas Moisander © (Werder Bremen, Germany) (54/2)
Kari Arkivuo (Häcken, Sweden) (49/1)

Joona Toivio (Molde, Norway) (39/2)

Jukka Raitala (Sogndal, Norway) (35/0)
Markus Halsti (Midtjylland, Denmark) (31/0)
- Jere Uronen (Genk, Belgium) (20/0)
Paulus Arajuuri (Lech Poznań, Poland) (19/1)
Juhani Ojala (SJK, Finland) (16/0)
Jarkko Hurme (SJK, Finland) (12/1)
Ville Jalasto (HJK, Finland) (8/0)
Hannu Patronen (Sogndal, Norway) (6/0)
Janne Saksela (Sparta Rotterdam, Netherlands) (6/0)
Valtteri Moren (Waasland-Beveren, Belgium) (4/1)
Tapio Heikkilä (Start, Norway) (3/0)

Sauli Väisänen (AIK, Sweden) (3/0)

Daniel O'Shaughnessy (Cheltenham Town, England) (2/0)

Timo Tahvanainen (SJK, Finland) (2/0)

Albin Granlund (IFK Mariehamn, Finland) (0/0)
 
Midfielders (19)
- Roman Eremenko (CSKA Moscow, Russia) (73/5)
- Kasper Hämäläinen (Legia Warsaw, Poland) (54/8)
- Tim Sparv (Midtjylland, Denmark) (54/1)
- Përparim Hetemaj (Chievo, Italy) (44/4)
Alexander Ring (1. FC Kaiserslautern, Germany) (41/1)
- Riku Riski (Odds, Norway) (26/4)
Rasmus Schüller (Häcken, Sweden) (20/0)

Robin Lod (Panathinaikos, Greece) (11/1)

Sakari Mattila (SønderjyskE, Denmark) (10/0)

- Thomas Lam (Nottingham Forest, England) (8/0)

- Mika Ojala (Aalen, Germany) (8/0)
Joni Kauko (Randers, Denmark) (7/0)
- Petteri Forsell (Miedz Legnica, Poland) (6/1)
- Mehmet Hetemaj (SJK, Finland) (5/0)
- Johannes Laaksonen (SJK, Finland) (3/0)
- Juha Pirinen (RoPS, Finland) (2/0)
- Matej Hradecky (SJK, Finland) (1/0)
Simon Skrabb (Gefle, Sweden) (1/0)
Glen Kamara (Colchester United, England) (0/0)
 
Forwards (7)
Teemu Pukki (Brøndby, Denmark) (53/9)
- Joel Pohjanpalo (Bayer Leverkusen, Germany) (21/4)
Eero Markkanen (AIK, Sweden) (7/0)

- Tim Väyrynen (Dynamo Dresden, Germany) (6/0)

Roope Riski (SJK, Finland) (5/1)

Akseli Pelvas (HJK, Finland) (3/0)

Aleksandr Kokko (Newcastle Jets, Australia) (1/0)

 

Mukana on siis ollut yhteensä 51 eri nimeä. Siinä on valinnanvaraa, mutta onko varaa mistä valita. Lisäksi seuraavat nimet ovat sellaisia, jotka eivät ole olleet nyt maajoukkueen mukana. Joukossa sekä kokeneita ja nuoria nimiä, jotka ovat ehkä unohtuneet monelta, mutta kuitenkin:

 

Defenders

- Tero Mäntylä (Aalesund, Norway) (2/0)

Boris Rotenberg (Lokomotiv Moscow, Russia) (1/0)

- Roni Peiponen (HJK, Finland) (0/0)

Henri Toivomäki (Sarpsborg 08, Norway) (0/0)

 

Midfielders

Toni Kolehmainen (HJK, Finland) (8/3)

Nikolai Alho (HJK, Finland) (0/0)

Richard Jensen (FC Twente, Netherlands) (0/0)

 

Forwards

Berat Sadik (Krylia Sovetov, Russia) (11/1)

Fredrik Jensen (FC Twente, Netherlands) (0/0)

 

Lisäksi löytyisi kyllä vielä nuoria nimiä, joilla olisi potentiaalia nousta ehdolle ja ehkä voisi odottaa jopa aikaisemmin kuin yläpuolella olevia nimiä, mutta uskon seuraavat pari vuotta menevän kuitenkin vielä nuorten maajoukkueessa. Näitä ovat Atakayi, Kairinen, Lappalainen, Malolo, ja niin edelleen. Ehkä (Nicholas) Hämäläistä kuitenkin voisi odottaa pian maajoukkuerinkiin.

 

Kysymys olisikin tähän loppuun, että millaisen maajoukkueen te muut täällä haluaisitte nähdä jatkossa ensi vuonna ja tulevaisuudessa? Tässä kaksi pohjaa, joita voitte käyttää:

 

Finland (2017)

(4-4-2)

GK:   ( , )

RB:   (  )

RCB:   (  )
LCB:   (  )
LB:   (  )
RM:   (  )
RCM:   (  )
LCM:   (  )

LM:   (  )
RS:   (  )
LS:   (  )

 

Finland (2019)

(4-4-2)

GK:   ( , )

RB:   (  )

RCB:   (  )
LCB:   (  )
LB:   (  )
RM:   (  )
RCM:   (  )
LCM:   (  )

LM:   (  )
RS:   (  )
LS:   (  )

 

Tässä vielä omat vastaukseni:

 

Finland (2017)

(4-4-2)

GK: L. Hradecky (N. Mäenpää, J. Joronen)

RB: K. Arkivuo (J. Toivio)

RCB: P. Arajuuri (S. Väisänen)
LCB: N. Moisander © (M. Halsti)
LB: J. Uronen (J. Raitala)
RM: R. Lod (A. Ring)
RCM: R. Eremenko (R. Schüller)
LCM: T. Sparv (T. Lam)

LM: P. Hetemaj (S. Skrabb)
RS: J. Pohjanpalo (E. Markkanen)
LS: T. Pukki (K. Hämäläinen)

 

Finland (2019)

(4-4-2)

GK: L. Hradecky (J. Joronen, H. Keto)

RB: J. Saksela (R. Peiponen)

RCB: P. Arajuuri © (D. O'Shaughnessy)
LCB: S. Väisänen (N. Moisander)
LB: J. Uronen (N. Hämäläinen)
RM: R. Lod (A. Ring)
RCM: R. Eremenko (K. Kairinen)
LCM: T. Lam (G. Kamara)

LM: P. Hetemaj (R. Jensen)
RS: J. Pohjanpalo (T. Pukki)
LS: F. Jensen (S. Skrabb)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mikäs tää Nations League -kilpailu nyt oikein on? Voisiko joku tietävämpi avata tätä turnausta. Milloin pelataan, millainen turnaussysteemi jne. 

 

Sen verran tajusin, että seuraavasta rankingista 40. sijalla oleva ja sitä heikommat maat "pääsevät" kilpailuun. Suomi nyt sijalla 37. 

 

http://www.footballseeding.com/national-ranking-uefa/ranking-2017/

 

Typerältä ainakin kuulostaa, että pelaamalla heikommin mahdollisuudet lopputurnaukseen paranisivat näillä jämäkorien mailla. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Typerältä ainakin kuulostaa, että pelaamalla heikommin mahdollisuudet lopputurnaukseen paranisivat näillä jämäkorien mailla. 

 

Sitähän tuo vähän tarkoittaa.

 

Ensimmäinen kausi UEFA Nations Leaguen osalta alkaa 2018 FIFA World Cupin jälkeen ja päättyy 2019 lopputurnaukseen. Tällä korvataan siinä samalla kaikki harjoitusottelut, joita ei enää tulla pelaamaan UEFA:n jäsenmaiden toimesta.

 

Sarjamuoto toimii niin, että löytyy 4 sarjatasoa (A, B, C ja D), joihin asettuvat kaikki 55 UEFA:n jäsenmaata. Sarjatasot muodostuvat FIFA Rankingin perusteella eli A-divisioonassa ovat parhaimmat ja D-divisioonassa puolestaan heikoimmat maat. Jokaisessa 4:stä divisioonasta löytyy lisäksi 4 lohkoa (A-B löytyy joukkueita 3 lohkoa kohden, C puolestaan kahdessa lohkossa 3 ja kahdessa 4 joukkuetta, sekä sitten D koostuu neljästä 4 joukkueen lohkosta).

 

Divisioonat ja lohkot toimivat hyvin sarjatasomaisesti ja lohkojen huonoimmat putoavat yhtä divisioonaa alemmaksi, kun taas parhaimmat nousevat sarjatasoa ylemmäksi – paitsi tietysti A- ja D-divisioonissa, josta tie on vain alas- tai ylöspäin. A-divisioonassa lohkojen jokainen voittaja pääsee kilpailemaan Final Four -turnauksessa (välierät ja loppuottelu), jossa panoksena on UEFA Nations Leaguen mestaruus. Tämä pelataan siis kesäkuussa. Myös muissa lohkoissa pelataan vielä vastaavanlainen lopputurnaus ja jokaisen divisioonan voittaja saa automaattisesti paikan tulevasta UEFA Euro 2020:sta. Jos divisioonan voittaja on jo saavuttanut paikan karsinnoista (UEFA Euro 2020), niin tämä paikka menee UEFA Nations Leaguen kyseisen divisioonan seuraavaksi parhaalle. Lohkovaihe taas pelataan syys-marraskuussa.

 

Tätä yksinkertaisemmin en tiedä miten selittäisi.

 

Näin ennakkoon otan tämän kyllä aivan avoimin mielin vastaan, sillä maajoukkuetauot saavat vähän enemmän arvostusta ja nuo turhat ystävyysottelut voidaan unohtaa. Tietysti onhan tässä juuri tuo, että tavallaan esimerkiksi suomalaisesta näkökulmasta olisi hyvä löytyä jostain D-divisioonasta, jossa olisi parhaat mahdollisuudet saavuttaa vihdoin se arvokisapaikka, mutta sitten taas seuraavalla kaudella onkin luvassa haastavampi, kun pelataankin parempien maiden kanssa. Eiköhän tuo pitkällä aikavälillä lopulta tasoitu ja tarkoitus on vain menestyä ottelusta toiseen kuten nykyäänkin. Ja onhan tuo nyt tavallaan myös pieni porkkana, että jokainen tavoittelee kuitenkin nousua tuonne A-divisioonaan asti, jotta pääsisi taistelemaan UEFA Nations Leaguen alaisesta Euroopan mestaruudesta. Käytännössä tässä tulee perinteisen turnausmuotoisen ohelle myös sarjamuotoinen kilpailu.

 

Varmasti tästä löytyy niitäkin puolia, joita voisi kritisoida, mutta nyt tätä vähän purkaessa tuli ainakin itselleni parempi kuva kuin aikaisemmin oli, vaikka tätä suunnitteluvaihetta jo seurannutkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

 

Selvensi paljon, kiitoksia! 

 

C-divisioona näyttäisi todennäköisimmältä, mutta ei heitetä kirvestä kaivoon vielä. 

 

Toiselta foorumilta muuten luin, että Suomi olisi suurella varmuudella D-divarissa, ellei joukkue olisi Kanervan johdolla ottanut 8 pistettä viime karsintojen lopussa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suomi pelaa tammikuussa kaksi A-maaottelua, jotka ovat Norsunluurannikkoa ja Slovakiaa vastaan.

 

Ainakin nämä julkistettiin A-maaotteluina, mutta eri asia sitten, että luetaanko lopulta tällaisina, kun ei ole kuitenkaan FIFA:n kalenterin mukainen maajoukkuetauko. Eiköhän kuitenkin, kun ei ole mikään pieni leiri eri Baltian- tai Pohjoismaiden välillä.

 

Mukana nyt luulisi olevan ainakin Hrádeckyn, kun Bundesliga on talvitauolla juuri tuolloin. Maalivahdeista Joronen varmaan aivan saatavilla, kun ei Fulhamissa sitä ykkösvastuuta ole kuitenkaan vielä saanut ja sama pätee Mäenpäähän. Ehkä Jaakkolakin olisi mahdollisesti tuohon väliin tarkastettavissa. Tietysti myös kotimaan sarjasta Hilander, Moisander, Uusitalo ja Wiitala. Itse kuitenkin lähtökohtaisesti pyrkisin ottamaan vahvimman mahdollisen kokoonpanon. Norsunluurannikollakin luulisi olevan se paras mahdollinen, kun valmistautuvat tällä 2017 Africa Cup of Nationsiin.

 

Puolustajista sitten Moisander on varmaankin tällä kertaa käytettävissä, kun ei ole Alankomaissa eikä Italiassa, vaan myös Saksassa kuten Luke. Belgiassakin on lähes kuukauden tauko joten Moren ja Uronen saadaan näin ollen myös vaihtoehtoihin. Arajuuri siirtyy Tanskaan joten ei ongelmia senkään osalta, kun tuolla on pari kuukautta taukoa, joka käsittää myös Halstin. Pohjoismaisissa seuroissa sitten pelaavat Arkivuo, Granlund, Heikkilä, Hurme, Jalasto, Ojala, Patronen, Raitala, Toivio ja Väisänen myös käytettävissä näistä viimeisen vuoden aikana valituista nimistä. Käsittääkseni myös O'Shaughnessy on valittavissa.

 

Keskikenttien osalta tilanne on myös mukava, sillä Ring kuuluu myös näihin Saksassa pelaaviin ja pelaahan tuolla Ojalakin. Pohjoismaista sitten löytyvät nuorempi Hetemaj, nuorempi Hrádecky, Kauko, Laaksonen, Mattila, Pirinen, vanhempi Riski, Schüller, Skrabb ja Sparv. Hyökkääjistä käytettävissä olisi näillä näkymin kaikki, eli Markkanen, Pelvas, Pohjanpalo, Pukki, nuorempi Riski ja Väyrynen. Australiassa pelaava Kokko kuuluu myös samaan listaan. Tietenkin Eremenko olisi myös käytettävissä, jos tuosta pelikiellossa kuullaan jotain uusia positiivisia uutisia, mutta jääköön nyt näistä spekulaatioista syrjään.

 

Pois voidaankin siis sulkea oikeastaan vain ja ainoastaan Chievo Veronan niin kutsutun kapteenin, eli vanhemman Hetemaj'n, Sparta Rotterdamiin siirtyneen Sakselan, Nottingham Forestissa nyt paikkaansa vakiinnuttaneen Lamin, Panathinaikosissa avainpelaajiin kuuluvan Lodin, Arsenalista lainalla Colchesterissa olevan nuoren Kamaran sekä puolalaisseuroja edustavat Forsellin ja Hämäläisen. Ei siis suurta puutetta mahdollisissa valinnoissa, vaikka maajoukkueesta muutama vakiokasvo jäisikin pois. Tasoerot pelaajien välillä eivät kuitenkaan niin hirveästi heittele.

 

Jos nyt jotain uusia tai vanhoja nimiä voisi nostaa spekulaatioihin eikä paras mahdollinen miehistö olekaan mukana, niin Venäjältä löytyisivät puolustukseen Rotenberg ja hyökkäykseen Sadik. Kotimaasta sitten Kolehmainen, jos ei muutakaan vaihtoehtoa löydy. Sitten nuorista nyt ainakin nämä omassa mielessäni pyörineet Jensenin veljekset, QPR:ssa vastuuta saanut Hämäläinen, nuori huippulupaus Kairinen, Rangersissa nykyään pelaava AtakayiYaghoubi, ja niin edelleen.

 

Pieni katsaus vain, jota voi sitten tarkastella kuukauden päästä lähempänä lisää.

 

Valitettavan paljon tavallaan pelaa nykymiehistöstä jälleen pohjoismaisissa seuroissa, vaikka Tanskaa ja muita nyt ei tulisikaan aliarvioida. Toisaalta kai tuossa nyt enemmän on nimiä myös ulkomailla muuallakin, kun lähivuosina tullut siirtoja eteenpäin Alankomaissa ja Saksassa nyt ainakin. Jotain hyvääkin siis.

 

Tammikuun siirtoikkunaa taas katsellessa sekä ensi kesää, niin luulisi jonkinlaista liikehdintää tapahtuvan suomalaisnimienkin osalta. Arajuuri ja Saksela nyt ovat jo siirtonsa saaneet, mutta varsinkin Pukin voisi uskoa liikkuvan suurempiin kuvioihin, kun tällä kaudella on 26 ottelussa (1895 minuuttia) syntynyt kunnioitettavat 18 maalia ja 7 maalisyöttöä, joiden seurauksena Brøndby IF alkaa olemaan Temelle jo vähän liian pieni paikka, kun parhaat ikävuodet alkavat juuri nyt 26-vuotiaana. En yllättyisi, jos päätyisi takaisin Saksaan ja tällä kertaa johonkin keskikastin seuraan. Tosin Espanjastakin vähän kokemusta historiassa ja tuollakin on nyt viime vuosina osattu arvostaa pohjoismaalaisia pelaajia. Hrádecky pelaa upeaa kautta ja on johtanut esimerkillisillä otteillaan Frankfurtin taistelemaan paikasta Eurooppaan, sillä seura on tällä hetkellä jo neljäntenä, joka tarkoittaisi paikkaa ensi kaudella Champions Leaguesta. Europa League kuitenkin se realistinen tavoite, vaikka meno ollutkin todella vakuuttavaa ja alla voitto muun muassa Dortmundista. Voi kuitenkin olla hyvinkin todellisuutta ensi kesänä, että Lukella on edessä siirto johonkin eurooppalaiseen suurseuraan, sillä kyvyt ollaan kyllä huomattu ympäri Eurooppaa. Uronen varmaan jatkaa vielä kauden Belgiassa, mutta hyvä kevät voi vaikuttaa tulevaisuuteen myös. Markkanen pelasi todella hyvän kauden AIK:ssa ja ehkä liikehdintää voisi tapahtua jälleen pois Ruotsista, vaikka tällä kertaa tuskin aivan Real Madridiin. Ringin kohdalla voisi uudet tuulet olla paikallaan ja Hetemaj'n kohdalla alkaa olla ne viimeiset hetket tehdä se siirto italialaiseen suurseuraan, tai sitten vaihtoehtoisesti vain jatkaa ura Chievossa lähes loppuun kapteeninnauha kädessä, mahdollisesti eniten otteluita pelanneena pelaajana ja palata lopulta takaisin Stadiin jäähdyttelemään Chievon seuralegendana. Skrabb tulee myös todennäköisesti liikkumaan Allsvenskanin sisällä suurempaan seuraan ellei sitten esimerkiksi Alankomaihin, sillä tuo ehdokkuus vuoden hienoimmasta maalista FIFA Puskas Awardsin osalta on varmasti myös herättänyt kiinnostusta ympäri Eurooppaa nuoren suomalaispelaajan osalta. Väisänen myös jatkaessaan kehitystä on mahdollinen siirtyjä, mutta todennäköisesti vasta ensi kesänä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now

Sign in to follow this  

×