Jump to content
Sign in to follow this  
KyyhkyBoy

Kiusaaminen

Recommended Posts

En ole kiusattu, kiusaaja tai koulupsykologi mutta kirjoitetaan nyt sitten.

 

Aiheenahan tämä on varsin vakava kuten jo todettua.

Kiusatahan voi monista syistä. Tai no mitään syytä kiusaamiselle ei yleensäkkään ole. Jos yleisimpiä kiusaamisen "syitä" mietittäisiin niin varmasti ulkonäkö, seksuaalinen suuntautuminen tai muu tavallisesta poikkeava asia olisi listan kärkipäässä.

Tottakai pieni kiusaaminen on sallittua, ja jopa suotavaakin, mutta noh, ainakin täällä päin opettajat kailottavat että kiusattu määrittää kiusaamisen joten kai se sitten on hyvä määritelmä sille että mikä menee yli ja mikä ei.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En ole kiusattu, kiusaaja tai koulupsykologi mutta kirjoitetaan nyt sitten.

 

Aiheenahan tämä on varsin vakava kuten jo todettua.

Kiusatahan voi monista syistä. Tai no mitään syytä kiusaamiselle ei yleensäkkään ole. Jos yleisimpiä kiusaamisen "syitä" mietittäisiin niin varmasti ulkonäkö, seksuaalinen suuntautuminen tai muu tavallisesta poikkeava asia olisi listan kärkipäässä.

Tottakai pieni kiusaaminen on sallittua, ja jopa suotavaakin, mutta noh, ainakin täällä päin opettajat kailottavat että kiusattu määrittää kiusaamisen joten kai se sitten on hyvä määritelmä sille että mikä menee yli ja mikä ei.

E.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaipa sitä voisi omaa lapsuuttaan senverran raoittaa, että itse koin kiusaamista pienissä määrin lapsuudessa. Kiusaaminen oli sekä fyysistä, että henkistä ja siitä on jäänyt arpia pieneen mieleen. Ehdottomasti plussaa keskustelun avaamiselle. Vaikea aihe, johon ei ole ratkaisua. Kiusaamista on aina, niin alakouluissa kuin vanhainkoteihin asti ja kiusaaminen kohdistuu ennenkaikkea niitä kohtaa, jotka ovat otollisia kohteita, mutta myös niitä, joilta puuttuu se tietynlainen pelisilmä sekä ollaan liian kilttejä tai ei haluta/uskalleta sanoa vastaan.

Kiusaaminen harvoin alkaa, kuin salama kirkkaalta taivaalta ilman oikeaa syytä. Usein kiusaaminen saakin alkunsa pienistä yksinkertaisista asioista, jolloin kukaan (edes kiusattu) välttämättä vielä edes tajua, että kiusaamista tapahtuu. Vähitellen asia voivat kertaantua päässä ja kiusatun käytön voi muuttua vähitellen torjuvaksi tavallisiinkin naljailuihin. Tämä on yksi syy, mikä vaan ruokkii kiusaamista, sillä usein tässävaiheessa (varsinkin isoille porukoille) naljailu on vielä leikkiä, eikä ymmärretä että kiusattu tuntee ulkopuolisuutta ja sitäkautta tuskaa.

Pahinta kiusaamisessa voi olla se, että tuntee ettei kukaan välitä, kukaan ei ole kaveri, kukaan ei ole tukemassa ja vähitellen kiusattu syrjäytyy muista. Se aiheuttaa lisää ongelmia. Pelkoa siitä mitä huominen tuo tullessaan, luottamuksen puutetta kanssaihmisiin, osallistumista itse kiusaamiseen sen varjolla, että pääsisi jotenkin takaisin siihen pisteeseen, ettei kukaan kiusaa itseä.

Kiusaamiset ovat aina tapauskohtaisia, jonka vuoksi niistä keskustelukin on äärettömän vaikeaa. Niistä pääsee eroon sillä, että jokainen itse ottaa koulussa/töissä itseään niskasta kiinni ja auttaa omalta osaltaa kiusattua. Joskus se pieninkin tuki voi olla se tärkein.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niinpä, tärkeintähän on taas " you'll never walk alone", aina on tärkeää olla joku kaveri tai henkilö joka on tukena tai puolustaa silloin kun sitä eniten tarvitaan.

Täällä maaseudulla, missä kaikki ovat juntteja juuri noista fyysisestä koosta sun muusta kiusataan. Kuitenkin jokainen on omanlaisensa eikä pituutta tai muitakaan fyysisiä ominaisuuksia voi muokata. Toki salilla voi käydä, mikä varsin mukavaa onkin mutta lisä senttejä tuskin saa vaikka haluaakin.

Valitettavaahan se on mutta kiusaaminen yleensä kohdistuu juuri kaikista heikoimpaan, Mati totesikin että yleensä kohde on jotenkin otollinen. Varsinkin jos "heikkouksia" on useita samassa henkilössä.

 

Mutta jatketaan tästä huomenissa, Wigan - Liverpool kutsuu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Edit. Oma kiusaamiseni oli pelkästään henkistä, ei fyysistä.

Henkisellä kiusaamisella voi olla jopa huomattavasti pahemmat seuraukset kuin ns. fyysisellä. Joten millään verukkeella ei kannata ikinä sanoa "vain" henkistä kiusaamista ja hyväksyä sitä yhtään enempää kuin fyysistä kiinni käymistäkään..

 

..toki niin sanottu kaverien välinen naljailu toki erikseen mutta sillä nyt ei ole mitään tekemistä henkisen kiusaamisen kanssa.

 

Kiusaaminen harvoin alkaa, kuin salama kirkkaalta taivaalta ilman oikeaa syytä. Usein kiusaaminen saakin alkunsa pienistä yksinkertaisista asioista, jolloin kukaan (edes kiusattu) välttämättä vielä edes tajua, että kiusaamista tapahtuu.

Niin no erittäin usein jos on tälläinen yksipuolinen tapaus niin se kiusaaja on se jolla on ne asiat itsellään henkisesti vinksallaan (huono olo henkisesti ja niitä syitähän riittää vaikka kuinka) omassa elämässä syystä tai toisesta tai haluaa muuten vaan valtaa käyttää toista kohtaan eikä sitä välttämättä missään muualla pääse toteuttamaan..

 

..tietysti ajan kanssa saattaa mennä jos ei puututa siihen että se kiusattu saattaa alkaa uskaltaa antamaan takaisin ja siitä se todellinen sekametelisoppa sitten pääsee valloileen jonka selvittelyssä on helevetinmoinen homma..

 

..jo pelkästään siinä ainoassa ja perimmäisessä syyssä miksi ? yleensä syyt on paljon syvemmälle siellä sisuksissa kuin mitä sitä ensinnä paljastuu .. ikävä kyllä ihminen on niin vallanhimoinen sisimmiltään (ja henkisesti tai fyysisesti heikommasta se niskalenkki on aina helpointa ottaa) että tuota kiusaamista vaikka sitä kuinka kitkee niin aina se tulee uudestaan jostain kolosta rehottamaan kuin kaikkein viheliäin rikkaruoho.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Henkisellä kiusaamisella voi olla jopa huomattavasti pahemmat seuraukset kuin ns. fyysisellä. Joten millään verukkeella ei kannata ikinä sanoa "vain" henkistä kiusaamista ja hyväksyä sitä yhtään enempää kuin fyysistä kiinni käymistäkään..

 

..toki niin sanottu kaverien välinen naljailu toki erikseen mutta sillä nyt ei ole mitään tekemistä henkisen kiusaamisen kanssa.

E.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin no erittäin usein jos on tälläinen yksipuolinen tapaus niin se kiusaaja on se jolla on ne asiat itsellään henkisesti vinksallaan (huono olo henkisesti ja niitä syitähän riittää vaikka kuinka) omassa elämässä syystä tai toisesta tai haluaa muuten vaan valtaa käyttää toista kohtaan eikä sitä välttämättä missään muualla pääse toteuttamaan..

 

Tuo ensimmäinen juttu kiusaajasta on ainakin 9/10 tapauksesta ihan väärin, tuntuu lähinnä terveystiedon kirjan jutuilta joissa kiusaajasta koitetaan maalata älyllisesti vajaata tai muuten vaan tyhmää.

Ainakin ne kiusaajat joihin olen itse törmännyt ovat olleet ihan normaaleja kavereita ja kiusaaminen tapahtunut lähinnä normaalin läpänheittämisen tapaan kaveriporukassa. Tuo vallankäyttö voi ollakkin lähempänä totuutta, mutta oman näkemykseni mukaan tuo kiusaaminen on lievänä ainakin vain syy saada jotain naurunaihetta.

 

Ja en siis yhtään vähättele kiusaamista, ikävä asiahan se on ja myös itse olen sen kovana kokenut. Jonkinlaiset arvet siitä jäivät ja vaikea aihe vieläkin mutta koen sen lähinnä vahvistaneen ja kehittäneen minua ihmisenä. Eroon siitä pääsin ihan vain tutustumalla uusiin ihmisiin ja nyt olen hyvä kaveri jo entisten kiusaajienkin kanssa.

Aikoinani olen kyllä ollut myös koulukiusaaja joten näkökulmaa on myös sieltä puolelta. Helpointa se kiusaaminen tosiaan on kohdistaa niihin 'heikoimpiin' koulu/työkavereihin ja varsinkin jos osuu vielä vähän ujompi ja heikompi luonne muuten jotain epänormaalia harrastavalle/tekevälle/oudosti pukeutuvalle tms. kaverille niin maali on aika helppo. Todella ikävää mutta myös valitettavan todellista. Kiusaamista on aina ollut ja luultavasti tulee aina olemaankin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuo ensimmäinen juttu kiusaajasta on ainakin 9/10 tapauksesta ihan väärin, tuntuu lähinnä terveystiedon kirjan jutuilta joissa kiusaajasta koitetaan maalata älyllisesti vajaata tai muuten vaan tyhmää.

 

Tuossa ei ole väitetty että olisi mitenkään henkisesti vajaa tai tyhmä, liiankin monesti ne on normaalia ja keskivertoa ns. ”älykkäämpiä” tyyppejä sinänsä kun huomaavat että pystyvät jutuillaan toista mennen tullen kyykyttämään ja selittämäänkin asiat paljon etevämmin kun kiipeliin jäävät kuin se nuijittu osapuolisko varsinkin jos on henkisellä puolella olevaa.. jokin asia tuppaa painamaan päänupissa niin raskaasti jotta sitten ajauttaa omalta osaltaan tuollaiseen (monesti jokin tapahtuma tai tapahtumaketju niiden menneestä lapsuudestaan) .. toki harvoin se ainoa syy sinänsä on, mutta kuitenkin suht monesti yksi niistä palasista jotka ajauttaa tuollaiseen käytökseen..

 

..myös sanonta joukossa tyhmyys tiivistyy siellä harmaalla osa-alueella liihottavien puolesta sopii tuohon osa-alueeseen enemmän kuin liian hyvin. Äärettömän helppoa jonkin hieman sivullisemman pidemmällä aikavälillä pompata sen vahvemman ja niskan päällä olevaan kelkkaan jos ei muuten niin sitten sillä hiljaisella hyväksynnällä, varsinkin jos haluaa päästä ja tuntua kuuluvansa "edes johonkin porukkaan" vaikka sitten edes näennäisesti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

..myös sanonta joukossa tyhmyys tiivistyy siellä harmaalla osa-alueella liihottavien puolesta sopii tuohon osa-alueeseen enemmän kuin liian hyvin. Äärettömän helppoa jonkin hieman sivullisemman pidemmällä aikavälillä pompata sen vahvemman ja niskan päällä olevaan kelkkaan jos ei muuten niin sitten sillä hiljaisella hyväksynnällä, varsinkin jos haluaa päästä ja tuntua kuuluvansa "edes johonkin porukkaan" vaikka sitten edes näennäisesti.

Tämä on kyllä erittäin totta. Kouluikäiset pojat (varsinkin) ovat usein "laumaeläimiä" ja tällöin homma menee välillä yli. Kiusaaminen on toki yksilöllinen asia, sillä samanlaisen nälvimisen toinen voi kokea kiusaamikseksi ja toinen taas ihan "normaaliksi" kloppien kanssakäymiseksi. Itse en ole koskaan tietoisesti ollut kiusaaja tai kiusattava. Toki jonkinmoisena "liiderinä" noissa poikaporukoissa pyörinyt ja joku on saattanut tommoset kokea kiusaamisena. Aihe on ilman muuta vakava ja aiheuttaa vuosittain erittäin ikäviä juttuja monille ihmisille. Väitän kuitenkin, että osa kiusaamisesta on "tahatonta" kiusaamista, jossa ei oikeasti tahdota satuttaa toista vaan ollaan vaan ajattelemattomia. Ei se tietenkään poista kiusauksen vahingollisuutta, mutta saattaa tehdä asiasta hieman helpommin ymmärrettävää. Tänä päivänä näihin onneksi taidetaan jo tarttua nopeammin ja tiukemmin kuin joskus 15 vuotta sitten.

 

Omien kokemusten perusteella tyttöjen meinigit ovat paljon raaempia kuin poikien. Siellä usein aikaa vietetään pienemmissä porukoissa ja saatetaan eristää yksilöitä totaalisesti porukan ulkopuolelle. Jonkin verran on lähipiirissä sekä isosena törmännyt noihin juttuihin aikojen saatossa. Eihän poikien ja tyttöjen kesken voi tällaisia linjoja vetää mitenkään absoluuttisesti. Nämä ovat lähinnä omia huomioita kiusaamistilanteista.

 

Työpaikkakiusaamisen luen hieman vakavammaksi asiaksi. Se kun tuntuu tähtäävän vain aiheuttamaan pahaa oloa toiselle. Toiminta on tarkotuksenmukaista. Ainoa edes vähän positiivinen puoli on se, että työikäisenä ihminen on ehkä hieman vahvempi ottamaan kiusaamista vastaan. Ei sillä, että se silti helppoa silloinkaan olisi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täyttä asiaa ylempänä.

 

Itseäni kiusattiin pikku hiukan ala-asteella ja myös yläasteen alkupuolella.. Olin aikast lyhyt ja hintelä enkä puolianikaan osannut pitää.. Nykyään huomattavasti pidempänä ja kookkaanpana (en minä tosin mikään 2m kaapi ole..) täytyy sanoa, että kyllä elämä on nykyään paljon helpompaa. Ihmisiä ei tarvitse enää pelätä kun enemmistö vastaantulijoista joutuu katsomaan meikäläistä ylöspäin ..Pienempikokoisena taasen pelkäsi jokaista vähän rajumpaa kaveria ja ne piti kiertää kaukaa, kun olisivat voineet meikäläiselle tehdä mitä vain ikinä olisivat halunneet.. Raakaa, mutta näin se kärjistettynä menee.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensinnäkin, hienoa että tämä aihe otettiin puheeksi. Syntyy varmasti paljon keskustelua ja jos jotain foorumistia tällä hetkellä kiusataan töissä/koulussa niin ehkä tämä keskustelu ja asioiden muille jakaminen auttaa.

 

Itselläni voin sanoa silloin kun tuo tapaus oli päällä, että ei kiinnostanut yhtään mennä kouluun, ja tietenkin mietti että mitäköhän paskaa sitä taas tulee niskaan ensi tunnilla.

Tämä kuullostaa harvinaisen tutulta. Itse olen ollut sekä kiusaaja(lauoin jotain mukahauskoja kommentteja, en toki paljoa) että kiusattu. Ala-asteella eräs nykyinen hyvä ystäväni kiusasi meikäläistä aika paljonkin. Yläasteen tapaukset sen sijaan ovat vielä tuoreessa muistissa, joten kerrotaan niistä. Luokallamme oli eräs poika, jolla on hankalat taustat sekä jonkinasteinen psyykkinen ongelma. Hänet sai erittäin helposti raivostumaan pikku kepposilla niin, että tämä lähti ovet paukkuen luokasta tai koulusta pois tai välillä saattoi käydä kiusaajan kimppuunkin. Verbaalinen häirintä kyseistä poikaa kohti oli aikamoisen runsasta(oli niitä jotka pommittivat jatkuvasti ja niitä, jotka silloin tällöin sanoivat jotain). Nyt on tullut mietittyä lukioiässä näitä tapahtumia ja en todellakaan ole ylpeä omista teoistani.

 

Alue, jolla asun on harvinaisen junttipainotteinen. Olen asunut paikkakunnalla vuodesta 2003 muutettuani Pirkkalasta tänne. Alkujaan oli melkoinen kulttuurishokki nähdä naapureiden pihat täynnä mopoja, mönkijöitä, autonromuja(peltoautoiksi niitä kai kutsutaan:D), moottorikelkkoja sun muita. Pelasin paikkakunnan junnujoukkueessa(surkeassa sellaisessa) futista ja kun tie aukeni TP-Seinäjoen paitaan, kiusaaminen alkoi. Taisin pitää tuon ''siirron'' jälkeen melkoista meteliä itsestäni, joten ehkäpä se sitten teki kiusaamisen mahdolliseksi. Osa varmasti oli kateellinen ja osa sitten halusi kiusata paikkakunnan turistia, joka elelee pilvilinnoissaan. Täytyy silti sanoa että vaikka muistankin tapahtumat varmaankin loppuelämäni ajan, ne tekivät minusta vahvemman henkisesti. Fyysistä kiusaamista ei tullut onneksi missään vaiheessa, vaikka turpaan uhattiin lyödäkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yleensähän tässä vain on sekin asia, että poikien ja tyttöjen kiusaamistavat eroavat paljon toisistaan. Ja ikävä kyllä, molempia esiintyy täällä meidän koulussa.

 

Poikien kiusaaminenhan on paljon enemmän "näkyvämpää" vaikkei kyllä joskus sitäkin on hyvin hankala huomata. Pojathan tässä ovat yleensä paljon suoraviivaisempia, mennään yleensä kaveriporukalla nälvimään, haukkumaan, törkkimään, pahimmissa tapauksissa jopa pahoinpitelemään. Meidänkin luokalla kiusataan yhtä hiljaisempaa ja "pyöreämpää" poikaa, kiusaaminen on tätä haukkumista, törkkimistä ja ärsyttämistä. Asiasta on opettajalla tieto mutta eipä ole mitään vielä tapahtunut...

 

Tytöthän kiusaavat yleensä "näkymättömämmin", haukutaan tekstareilla, internetissä (irc, facebook...), mesessä jä yms... Tätä on hyvin hankala huomata ja yleensähän tälläinen kiusaaminen voi olla jopa pahempaa (?) kuin tälläinen törkkiminen. Jäljethän siitä jää.

 

Ja itselläni on kokemuksia niin kiusattuna ja kiusaajana, kiusaaminen läpänheiton tasolla, fyysistä en ole ajatellutkaan, enkä todellakaan ole ylpeä itsestäni...

Share this post


Link to post
Share on other sites

En ole kiusattu, kiusaaja tai koulupsykologi mutta kirjoitetaan nyt sitten.

 

Tai no, ei se nyt ihan noin menekkään jos näkökulmaa hieman laajentaa. Koulupsykologi en vieläkään ole mutta noihin kahteen muuhun kategoriaan ainakin hieman olen kuulunut.

 

Ala-asteella nuorempana koin että itseäni kiusattiin. Ei se nyt mitään turpaan lyömistä ollut ( tai no kerran taisi olla mutta vein voiton 1vs1 tilanteessa mutta ei siitä sen enempää ) Enemmänkin tuo kiusaaminen oli tietyistä porukoista ulos jäämistä tai pientä syrjintää eri tilanteissa. Harmittihan se silloin mutten siitä koskaan kertonut oikein kenellekkään. Kertomattomuuteen vaikuttanee myös se että kavereita kuitenkin oli näiden syrjiöiden ulkopuolellakin.

 

Yläasteella taas saatan joidenkin mielestä kuulua kiusaajiin.

Luokallamme on varsin persoonallinen jamppa joka on tehnyt kaikenlaista typerää. Asiat ovat niin hemmetin typeriä ettei niitä kehtaa edes julkisuuteen mainita. Tai no mainittakoon nyt että 9. luokan luokkaretkellä hän teki tarpeet housuihinsa.

Aasiat hänestä eivät ole mitään mukavia, mutta ei se ole syy kiusata. Tain o mikä on kiusaamista tässä tilanteessa. Toisena päivänä hän nauraa itsekkin näille asioille ja toisena saa itkupotkuraivareita. Mutta toisaalta tämä henkilö on myös itse aina ensimmäisenä mollaamassa muita, joten helppohan siinä on jotain takaisin heittää. Tälle jampalle siis tulee joskus jotain sanottua, oikeastaan täällä kaikki sanovat hänelle joskus jotain enemmän tai vähemmän herjaavaa, niin tytöt kuin pojatkin.

 

Eli siis olen jossain määrin kokenut kiusaamista ja myös ollut kiusaajana. Nämä ala-asteen kiusaajat ovat nykyään parhaita kavereitani joten mitään kaunoja ei kanneta.

 

Niin ja lisättäköön myös ettei tässä nyt rinta rottingilla kuljeta saavutusten kera.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä on sanottu, että pienintä on helppo kiusata. Voihan se olla, mutta voi sitä luokan puhelinkoppiakin kiusata. Tunnen monia isoja jätkiä, mutta eihän se sitä tarkoita että he kestäisivät kaikki irvailut. Tätä poika porukassa "läpän heittoa" on kaikkialla ja jos tuntee ne kaverit, niin harvemmin ite ainakaan vedän hernettä nokkaan, jos joku musta keksii jotain "järkevää". Laitanpa yhden oman tarinani, tänne toisten joukkoon.

 

Olin ensimmäisellä luokalla, aapinen kädessä ja keltainen lätsä päässä. Niin muuan mister x (silloin 3 luokalla) päätti vähän härnätä siihen aikaan pullukkaa pikkupoikaa. No sitä kesti maksimissaan viikko, kun piti olla välitunnit sonta jäykkänä varomassa. Muutaman kerran juoksin karkuun, en muista tasantarkkaan sainko nenukkaan vai mitä suunsoittoa oli tapahtunut. Niin sitten se pikkuhiljaa riitti, vaan mikä neuvoksi kun ei mielellään opettajille mitään kertonut. Noh muuan silloinen kuudesluokkalainen oli kaverini, niin kerroin hänelle siitä asiasta. Ei se näin jälkeenpäin ajateltuna ihan putkeen mennyt, sillä tämä kaverini otti kaverikseen muutaman kaverin ja he kävivät yhteistuumin juoksuttamassa tätä kiusaajaani. Lopuksi selviteltiin rehtorin kanssa asia ja eipä ole ongelmia sen jälkeen ollut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nostetaan tätä aihetta ja kerron vähän omista kokemuksista. Olen itse ollut kiusaaja sekä kiusattu. Ensimmäisillä luokilla se oli vähän semmoista härnäämistä molemmin puolin, esim. lippiksiä sun muuta omaisuutta vietiin. Kyllähän siinä meni hermot. Sitten noilla 4-5 luokilla alettiin kiusaamaan pillifarkuista, oli kuulemma niin homohousut ym. Kyllähän niitä muutkin pojat käytti. No, kyllä mä sen kestin koska tiesin kuitenkin ite mikä ja kuka mä oon. No, sitten 6-7 luokilla se on ollut vaan ns. molemminpuolista vittuilua, eikä mua olla kyllä ikinä ns. rajusti kiusattu. 6-7 luokilla olen myös huomannut, että toisten nöyryyttämistä on enemmän kuin ensimmäisillä luokilla, ainakin täällä. Rispektit ketjun avaamisesta, ja ite oon selvinnyt näistä aina sillä, että oon pitänyt puoliani ja ollut oma itseni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiusaaminen.... Itselläni on aika kova saldo täsätä aiheesta(ei mitään ylpeilyä). Olin kiusattu ala-aste ikäisenä, mutta en ole nyt. Ala-asteessa minua kiusattiin ihonvärin vuoksi, silloin selvittiin puhumisella, mutta kun muutimme Pohjois-Helsinkiin niin kiusaaminen paheni toisena vuotena. Jatkuvaa haukkumista oli, kerran tultiin porukalla haukkumaan n- sanoilla, eikä silloin uskaltanut sanoa mitään. No kerran, kun pelattiin futista koulun pihalla niin harhautin yhden kiusaajista, sen jälkeen kaveri alkoi lyömään. Sen jälkeen pistin vastaan kiukun ja raivon avulla ja jätkä lähti sairaalareissulle(en ole ylpeä). Kotiin soitettiin ja isäni neuvoi olla välittämättä jos joku tulee huutelemaan. 3-5 luokilla ei ollut kiusaamista, mutta kutosen lopussa alkoi taas ihonvärin haukkuminen. Tällä kertaa oli kaksi nuorta skiniä maihareineen. No sain kuulla, että koko perhe oli skinitaustaisia, ei siinä sitten uskallettu tehdä mitään, mutta kun rehtorimme ilmoitti siitä isälleni niin rehtori ja isäni selvittivät asian. Ylä-asteella en ole kokenut kiusaamista, mutta koskaan ei kannata alkaa tappelemaan(ehkä silloin, kun tullaan lyömään)!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiusaaminen.... Itselläni on aika kova saldo täsätä aiheesta(ei mitään ylpeilyä). Olin kiusattu ala-aste ikäisenä, mutta en ole nyt. Ala-asteessa minua kiusattiin ihonvärin vuoksi, silloin selvittiin puhumisella, mutta kun muutimme Pohjois-Helsinkiin niin kiusaaminen paheni toisena vuotena. Jatkuvaa haukkumista oli, kerran tultiin porukalla haukkumaan n- sanoilla, eikä silloin uskaltanut sanoa mitään. No kerran, kun pelattiin futista koulun pihalla niin harhautin yhden kiusaajista, sen jälkeen kaveri alkoi lyömään. Sen jälkeen pistin vastaan kiukun ja raivon avulla ja jätkä lähti sairaalareissulle(en ole ylpeä). Kotiin soitettiin ja isäni neuvoi olla välittämättä jos joku tulee huutelemaan. 3-5 luokilla ei ollut kiusaamista, mutta kutosen lopussa alkoi taas ihonvärin haukkuminen. Tällä kertaa oli kaksi nuorta skiniä maihareineen. No sain kuulla, että koko perhe oli skinitaustaisia, ei siinä sitten uskallettu tehdä mitään, mutta kun rehtorimme ilmoitti siitä isälleni niin rehtori ja isäni selvittivät asian. Ylä-asteella en ole kokenut kiusaamista, mutta koskaan ei kannata alkaa tappelemaan(ehkä silloin, kun tullaan lyömään)!

 

Unohdin mainita, että muut ulkomaalaistaustaiset oppilaat alkoivat haukkua minua, kun kuuntelin rokkia enkä räppiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiusaaminen.... Itselläni on aika kova saldo täsätä aiheesta(ei mitään ylpeilyä). Olin kiusattu ala-aste ikäisenä, mutta en ole nyt. Ala-asteessa minua kiusattiin ihonvärin vuoksi, silloin selvittiin puhumisella, mutta kun muutimme Pohjois-Helsinkiin niin kiusaaminen paheni toisena vuotena. Jatkuvaa haukkumista oli, kerran tultiin porukalla haukkumaan n- sanoilla, eikä silloin uskaltanut sanoa mitään. No kerran, kun pelattiin futista koulun pihalla niin harhautin yhden kiusaajista, sen jälkeen kaveri alkoi lyömään. Sen jälkeen pistin vastaan kiukun ja raivon avulla ja jätkä lähti sairaalareissulle(en ole ylpeä). Kotiin soitettiin ja isäni neuvoi olla välittämättä jos joku tulee huutelemaan. 3-5 luokilla ei ollut kiusaamista, mutta kutosen lopussa alkoi taas ihonvärin haukkuminen. Tällä kertaa oli kaksi nuorta skiniä maihareineen. No sain kuulla, että koko perhe oli skinitaustaisia, ei siinä sitten uskallettu tehdä mitään, mutta kun rehtorimme ilmoitti siitä isälleni niin rehtori ja isäni selvittivät asian. Ylä-asteella en ole kokenut kiusaamista, mutta koskaan ei kannata alkaa tappelemaan(ehkä silloin, kun tullaan lyömään)!

E.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Rasistisen kiusaamisenhan perimmäinen ja syvin syy on kiusaajan pelko toisen ihonvärin edustajaan. Tuohan onkin yksi typerimmistä syistä kiusata, ja aina pistää ottamaan päähän. Ihmisiä me kuitenkin ollaan, kaikki samanlaisia, vaikka ei olisikaan sama ihonväri! Täällä päin missä itse asustelen niin ei ole tullut yhtään kiusaamista vastaan ihonväristä

Rasismi on koko ihmiskunnan säälittävin ilmiö. Meidän koulussa maahanmuuttajia kuhisee ja kun niihin tutustuu, huomaa että ihan samanlaista väkeä perinpohjin ovat kuin valkoiset. Toset hyviä tyyppejä, toiset vähemmän hyviä, toiset kusipäitä. Vaihtelee aivan samalla tavalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now

Sign in to follow this  

×