Jump to content
Sign in to follow this  
Jupe

Silloin kun minä olin nuori....

Recommended Posts

Ajattelin heittää uuden topiikin. Liitän tähän muutaman kirjoituksen, jotka olen aikaisemmin jo postannutkin tänne foorumille. Tänne sitten voi kirjoitella noita omia muisteloita nuoruudestaan tai vaikka nykyhetkestä.

 

Joku saattanee kysyä, että miten tämä liittyy jalkapalloon tai miksi sinä tänne näitä asioita postailet. Siihen on yksi vastatus: Tämä on ainoa foorumi mihin itse kirjoittelen, joten se siitä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

KÄNNYKÄT:

 

Muistellaanpas taas vähän vanhoja. Lueskelin tätä ketjua ja rupesin miettimään, että miten nopeasti nämäkin kapulat ovat kehittyneet. Itse taisin ostaa/saada ensimmäisen kännykkäni tuossa 90-luvun puolivälissä. Taisi olla samoja aikoja kun Suomi voitti jääkiekossa jotain.

 

Nokia 2110: Kestää, kestää ja kestää (paitsi akku). Ihan päällikkö puhelin. Todella kestävä ja luotettava. Ei bugeja. Ulos vedettävä antenni :thumbsup1: Siihen aikaan oli hienoa, kun pystyi lähettämään ja saamaan tekstiviestejä (nuorimmille lukijoille, se ei ennen onnistunut kaikissa malleissa). Ja mikä hienointa... siinä oli kahdeksan erilaista soittoääntä. Miettikää KAHDEKSAN. Ja voin muuten sanoa kuin, että oli koulukaverit kateellisia.

 

Posted Image

 

Nokia 3110: Sitten olikin aika vaihtaa vähän uudempaan. 3110, jonka akku kesti noin 24 tuntia, puhetta tosin korkeintaan tunnin. Tapana olikin ladata puhelinta aina yöt, jotta se päivällä olisi tikissään. Tästä tulikin mieleen, että eihän sillä tee reissussa juuri mitään, ellei ole verkkovirtaa tarjolla. Itse hommasin puhelimeen klipsin, jonka avulla puhelin saatiin roikkumaan vyöhön tai housunpieleen. HAHA se vasta näky olikin. Hirvee leka roikkuu housujen sivulla, vääntäen samalla ryhtisi vinoon. Ja auta armias, jos vyö ei ollut tarpeeksi tiukalla, niin housut tippui auttamatta alas. Ehkä tästä saatiinkiin siihen aikaan viilliintynyt "hoppari tyyli", jossa housuja roikutettiin hanurin alapuolella. Kävely näytti siltä, että paskat olisi ollut housussa. Tai mistäs minä tiedän vaikka olis ollutkin.

 

Posted Image

 

Nokia 3210: Huh huh, ei ollut ollenkaan antennia. Ja ai että kuule, mahtuu taskuun kun taskuun. Näppärän kokoinen ja mikä parasta, tähän puhelimeen pystyi vaihtamaan kuoret itse. Siis ihan vielä rikkomatta puhelinta, tämä se vasta ominaisuus oli jos mikä. Kaveri kävikin jossai ahlabähläb maassa ja toi noin kymmenet erilaiset kuoret, niitä sitten vaihdeltiin "fiiliksen" mukaan. HOHO. Ai niin, tähän aikaan sitten yleistyi nuo kännykän tilattavat taustakuvat ja soittoäänet. Taustakuvat olivat tosin mustavalkoisia pikselimössöjä, mutta komeita kun mitkä. Nii ja tais se Sub chattikin tähän aikaan aloitella toimintaansa, sitähän sitä sitten katseltiin yöt ja päivät. Tai eihä se kyl iha niin tainnu mennä et sitä katseltiin, mutta voihan sitä ainakin muistella niin.

 

Posted Image

 

Tälläistä täälläpäin. Ne ketkä on noita malleja omistanut, saattaa tuntea samoja fiiliksiä kuin minä. Mutta vieläkin väitän, että 2110 on ollut paras puhelin mitä ikinä on ollut. Ja nykyään nuo kännykät ei juurikaan jaksa kiinnostaa.

 

Ai niin meinas unohtua. Tälläsellä mörssärillä isäukko puhui aikanaan ja voin sanoa se jos mikä oli kova juttu. Puhelin missä ei ole lankaa ollenkaan. WAU!

 

Posted Image

Share this post


Link to post
Share on other sites

LIIKUNTA:

 

Ajattelin hieman tarttua aiheeseen Nuorten urheileminen tai oikestaan Nuorten liikkuminen. Minkä verran nuoret nykypäivänä harrastaa liikuntaa? Koulun liikuntatunnit ovat minimissään ja muutenkin opettajia karsitaan, koska kyläkoululla ei ole varaa pitää omaa liikunnanopettajaa. Näin ollen liikuntatunnit voi ihan hyvin pitää luokan oma opettaja, joka joskus 60-luvulla oli hyvä pesiksessä (sen jälkeen ei tosin ole mailaan koskenut).

 

Itselläni on mielikuva, jossa nuorista suuri osaa alkaa olla rumasti sanottuna Läskejä. Pelataan päivät tietokonetta ja ulkona käydään ainoastaan koulumatkan aikana. Hyvällä säkällä päästää isukin kyydissä, mikäli töihin lähtö sattuu samoihin aikoihin.

 

Palataanpa hetkeksi aina 90-luvun alkupuolelle, jolloin Terminator 2 oli jokaisen nuoren suuri suosikki (Ei Arnold ole kuvernööri, se on Conan. Ja samannäköinen jamppa on T800, joka tuli tulevaisuudesta pelastamaan nuorta John Connoria), Hulk Hogan oli ihmisten huulilla Wretslingin kautta (ai niin onhan se vieläkin) ja Kekkosesta uskallettiin vihdoinkin tehdä pilaa.

 

Väitän, että tällöin nuoret liikkuivat enemmän ja johtuen pelkästään tekniikan puutteesta. Ei silloin ollut kännyköitä, internetistä puhumattakaan. Soitto lankapuhelimella Sökölle kotiin, isukkihan siellä vastasi ja sanoi Sökön olevan jo ulkona. Näin ollen kavereita nähtiin kylillä, eikä missään virtuaali leikkipuistossa. Koulun jälkeen ruoka naamariin ja mikäli ei ollut fudisharkkoja, niin paineltiin pyörällä kentän kautta kaukalolle, jos siellä ei näkynyt tuttuja, niin sitten ajettiin lekarille (vähän vanhempana sitten Nuokulle) ja siellähän ne kaikki jampat oli. Ake, Make, Väge, Jugi ja Sökö. Noh sitten pelattiin tiputusta tai polttopalloa tai muuta. Eli liikuttiin...

 

Tietääkö nykynuoret näitä pihapelaja tai pelaako ne niitä?

Purkkis, Tuikkunen, Omat nimet, 10-tikkua laudalla, Tiputus ym. Näitä me pelattiin eikä voitu kuvitellakaan, että näitä pelattaisiin tietokoneella tai playseisönillä. En ihmettelisi yhtään, vaikka joku tekisi näistä peleistä vielä tietokoneversion. Kaikkea nimittäin nykyään näkee...

 

Tällöin muuten vesikelillä oli väliä. Jos satoi vettä, niin piti keksiä jotain sisällä. Silloin muuten sisällä oli tylsempää kuin ulkona... Nykyään se on toisinpäin (myös makuhuoneessa). Jos vettä satoi, niin oli pelattava lautapelejä. Ai niin.. Olihan meillä Commodore 64 ja myöhemmin hankittiin Nintendo. Tosin Nintedon pelien läpipelaaminen kesti noin tunnnin (olettaen, että pääsit pelin läpi) ja tämä johtui siitä, että ei voinut tallentaa ollenkaan. Peli oli pakko pelata kerta heitolla alusta loppuun. Olihan toki näitä poikkeuksiakin, siis peleissä... Meinaa kaveri osti Salomon Key pelin Nintendolle ja yritti pelata sitä läpi. Nintendo oli kaverilla 7-8 päivää päällä, koska ei siis voinut tallentaa. Noh sähkökatkohan sen huvin sitten lopetti ja en vielä tänäkään päivänä tiedä pääsikö hän ikinä sitä läpi. Pitäneekin soittaa ja kysyä..... Ei se päässy...

 

Niin ja ei niitä pelejäkään muuten kovin usein ostettu. Nintendo pelien hintoja en millään muista, mutta Super Nintendolle ostin aikanaan Street Fighter II pelin ja hinta oli 800 markkaa. Ei paha =) Niin silloihan rahanarvostakaan tajunnut itse mitään. Tiesi, että jossain oli Dollari, jossain Jeni ja Turkissa oli Liira... se vasta knoppi tieto olikin.

 

Nyt kun vauhtiin päästiin, niin tuli mieleen koulutehtävät. Ei silloin ollut Internettiä, silloin oli kirjasto (tiedoksi nuorille: sellaisia on vieläkin). Esitelmät oli pakko tehdä kirjojen pohjalta, joten kirjasto tuli jos siinä mielessä tutuksi. Toki tulihan sieltä lainattua kaikki Tintit, Lucky Luket sun muut. Niitäkin muuten tuli sitten vesikelillä luettua. Ai perkele... noihan pitäis hommata itselle nytkin. Sitten pakkoluettaa ne omalle pojalle, kun se on samaa ikäluokkaa. Omassa nuoruudessahan oli kaikki parhaat sarjakuvat ja tv-ohjelmat.

 

Ajatus ja teksti vähän karkaili... ja huomasin että Perkele mä oon tullu vanhaks...

Toivottavasti joku jaksoi edes lukea tämän läpi ja ehkä se herätti joltain muistoja tai sitten vihaa...

 

Nimierkillä: Ylikunnossa(ko)

Share this post


Link to post
Share on other sites

PELIKONSOLIT

 

Veikkailisin, että valtaosalla ainakin omaikäisteni kanssa ensimmäinen pelikonsoli on ollut legendaarinen Commodore 64, Atari tai kenties Amiga 500. Itselläni "oma" koneeni oli Amiga 500, mutta perheessäni oli myös eräs laite mitä hangattiin tv:n kautta. Siis paljon jo ennen Amigan tai C64:n hankintaa.

 

Kyseisen laitteen nimeä en muísta ja veikkailisin, että laite vieläkin löytyy jostain varastosta vanhempieni kotoa. (Pitääkin joku päivä käydä tarkistamassa). Konsoli itsessään oli melkoinen jööti ja sen pelit olivat mustavalkoisia. Emme omistaneet siihen kuin yhden kasetin, joka sisälsi 10 eri urheilulajia. Tosin jokainen peli oli periaatteessa ihan samanlaisia. Eli perus pong peli, jossa palloa "lyötiin omalla" palikalla. Tennis olis esimerkiksi ihan perus pong ja jääkiekko taas muuten samanlainen, mutta pelaajien takana oli jääkiekkomaalin tapaiset aukot mihin pallo piti saada. Koripallossa taas oli ruudun ylälaidassa kolot mihin pallo piti saada. (Vaikea selittää, mutta toivottavasti saatte mielikuvan mitä tarkoitan). Veikkailisin, että hirveän monella ei kyseistä laitetta ollut, sillä siihen aikaan noita oli ilmeisesti erilaisia, eri valmistajilta ja markkinointia tuskin oli juuri ollenkaan.

 

E: Ai niin. Konsolissa oli vielä kaksi eri vaikeustasoa. Vaikeammalla tasolla palikka muuttui pienemmäksi. HAHA.. ei hitto mikä laite...

Share this post


Link to post
Share on other sites

TV-sarjat ja elokuvat:

 

Puhun jälleen omasta nuoruudestani ja tällä kertaa tv-sarjoista ja elokuvista. Tai en mä mitään puhu, vaan kirjotan. Oonko mä muuten tullu vanhaks kun aina haluan kirjoittaa omasta nuoruudestani? Luulenko, että nuoruuteni on ollut jotenkin parempi kuin nykynuorilla? vai olenko vain kateellinen, että en ole enää riittävän nuori? Onko minulla jotain patoutumia lapsuudestani? No mutta asiaan...

 

Silloin kun minä olin nuori.... (aloitin muuten lauseen samalla tavalla kuin oma mummoni kesällä 1988, kun kysyin hänen koulunkäynnistään jotain), niin tv kanavia oli kaksi. Oli ykkönen ja kakkonen. Lähetykset alkoivat viiden jälkeen iltapäivällä ja loppuivat ennen puolta yötä. Myöhemmin tuli sitten kolmonen, joka ei näkynyt tietenkään kaikilla.. Onneksi meillä näkyi. Sieltä tuli hyviä ohjelmia.

 

Omat suosikkini oli muuten Katuhaukka, MacGyver ja Ritariässä. Pikkuserkkuni isä näytti muuten ihan katuhaukalle ja pienenä luulin oikesti, että hän on tuo tv:ssä huippuunsa viritetyllä prätkällä ajeleva guru. Kaikki kolme sarjaa valoitti sydämeni ja näitä katsottiin aina kun tv:stä sattui tulemaan. Myöhemmällä iällä MacGyver on ollut ainoa sarja näistä joita on jaksanut katsoa useamman jakson.

 

Tämän jälkeen itseeni iski supersankari buumi. Teräsmies, Batman etc. Ai että... Kaikki sarjakuvalehdet piti hankkia ja videolle piti ostaa kaikki piirretyt ym. Ai niin, jossain välissä tosiaan hankittiin videot ja PTV:kin taisi tehdä tulonsa. Batman sarja oli yksi parhaista. Se muuten saisi tulla uusintana tv:stä taas. Se tuli joskus 90-luvun puolivälissä uusintana ja silloinkin piti katsoa kaikki jaksot uudestaan. Tällöin olin yläasteella ja yritin kasvattaa viiksiä... turhaan... hehe.

 

Tässä pari videoklippiä, jotka itsessäni ainakin herättää tunteita ja muistoja:

 

[ame=http://www.youtube.com/watch?v=1jgE-lrfZ3k]YouTube- Batman intro (1966)[/ame]

 

[ame=http://www.youtube.com/watch?v=3hfzlQKKqVU]YouTube- MacGyver Intro HD Season 1[/ame]

 

[ame=http://www.youtube.com/watch?v=CCItnKrXvMM]YouTube- Street Hawk: Intro[/ame]

Share this post


Link to post
Share on other sites

LIIKUNTA:

 

Ajattelin hieman tarttua aiheeseen Nuorten urheileminen tai oikestaan Nuorten liikkuminen. Minkä verran nuoret nykypäivänä harrastaa liikuntaa? Koulun liikuntatunnit ovat minimissään ja muutenkin opettajia karsitaan, koska kyläkoululla ei ole varaa pitää omaa liikunnanopettajaa. Näin ollen liikuntatunnit voi ihan hyvin pitää luokan oma opettaja, joka joskus 60-luvulla oli hyvä pesiksessä (sen jälkeen ei tosin ole mailaan koskenut).

 

Itselläni on mielikuva, jossa nuorista suuri osaa alkaa olla rumasti sanottuna Läskejä. Pelataan päivät tietokonetta ja ulkona käydään ainoastaan koulumatkan aikana. Hyvällä säkällä päästää isukin kyydissä, mikäli töihin lähtö sattuu samoihin aikoihin.

 

Palataanpa hetkeksi aina 90-luvun alkupuolelle, jolloin Terminator 2 oli jokaisen nuoren suuri suosikki (Ei Arnold ole kuvernööri, se on Conan. Ja samannäköinen jamppa on T800, joka tuli tulevaisuudesta pelastamaan nuorta John Connoria), Hulk Hogan oli ihmisten huulilla Wretslingin kautta (ai niin onhan se vieläkin) ja Kekkosesta uskallettiin vihdoinkin tehdä pilaa.

 

Väitän, että tällöin nuoret liikkuivat enemmän ja johtuen pelkästään tekniikan puutteesta. Ei silloin ollut kännyköitä, internetistä puhumattakaan. Soitto lankapuhelimella Sökölle kotiin, isukkihan siellä vastasi ja sanoi Sökön olevan jo ulkona. Näin ollen kavereita nähtiin kylillä, eikä missään virtuaali leikkipuistossa. Koulun jälkeen ruoka naamariin ja mikäli ei ollut fudisharkkoja, niin paineltiin pyörällä kentän kautta kaukalolle, jos siellä ei näkynyt tuttuja, niin sitten ajettiin lekarille (vähän vanhempana sitten Nuokulle) ja siellähän ne kaikki jampat oli. Ake, Make, Väge, Jugi ja Sökö. Noh sitten pelattiin tiputusta tai polttopalloa tai muuta. Eli liikuttiin...

 

Tietääkö nykynuoret näitä pihapelaja tai pelaako ne niitä?

Purkkis, Tuikkunen, Omat nimet, 10-tikkua laudalla, Tiputus ym. Näitä me pelattiin eikä voitu kuvitellakaan, että näitä pelattaisiin tietokoneella tai playseisönillä. En ihmettelisi yhtään, vaikka joku tekisi näistä peleistä vielä tietokoneversion. Kaikkea nimittäin nykyään näkee...

Pakko ottaa kantaa aiheeseen.. Teikäläinen edustaa vanhempaa kaartia kuin meikäläinen, mutta muistot lapsuudesta ovat hyvin pitkälti samanlaisia. Minä olen syntynyt 1990 ja noin kolmikymppisten old-school tuttavieni mielestä olen juurikin sitä "mesesukupolvea", johon kirjoituksessasi viittaat.

 

Oli "mesesukuplvi" tai ei, niin minulla ei vielä ala-astelaisena ollut minkään valtakunnan pelikonsolia. Vanhemmilla oli tietokone, mutta siihen ei saanut koskea. Kavereiden kanssa pelattiin päivät pitkät katulätkää tai fudista kaverin pihassa aina siihen asti kunnes kukkamaat olivat niin huonossa kunnossa, että talon emäntä sai kaamean itkupotkuraivarin ja pelit loppuivat:wallbang:. Sen jälkeen oli pakko siirtyä meidän pihaan vaikka tilaa olikin vähemmän.:mrgreen:

 

Pelattiin myös usein näitä ajattomia: kirkonrottaa, 10-tikkualaudalla, piiloa, peiliä yms. Kodin lähipiirissä asui lisäkseni vajaa kymmenen samanikäistä, ja ainoastaan yhdellä meistä oli silloin pleikkari. Kaverin vanhemmat pitivät kuitenkin tiukan linjan: jos ulkona oli hieno ilma, pleikkari pysyi kiinni. Sadepäivinä tosiaan siis pelailimme Gran Turismoa. Hauska muistella niitä useita kertoja kun pidimme vähän meteliä pelatessamme, jolloin kaverin äiti sai jälleen itkupotkuraivarin ja lensimme ulos. Silloin tultiin taas meille ja pelattiin monopolia, Scottland yardia, tai kun isä osti joululahjaksi sähkiosen formularadan. Se vasta kova peli olikin.

 

Nykyään pelataan pleikkaria, Xpoxia sun muuta konsolia entistä enemmän entistä nuorempina ja notkutaan netissä, jolloin pihapelit ja leikit jäävät tappiolle. Mielestäni tässä vanhempien rooli on erittäin tärkeä(on se monessa muussakin, mutta tämän keskustelun tarpeiksi tässä). Minulla ei ole omia lapsia eikä ihan lähiaikoina tulossakaan(toivottavasti ainakaan :mrgreen:). Mutta jonainpäivänä on ja tulen kyllä huolehtimaan siitä, että viettävät vapaa-aikaansa kavereiden kanssa pihalla pelaten/leikkien. Pleikkaria sun muuta konsolia ehtii kyllä hakata myöhemmin aivan riittävästi. Mielestäni juuri tuo aika ennen koulua ja monta vuotta koulussa on sitä jolloin lasten pitää leikkä "oikeita leikkejä".

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itsekin olen 1990-luvun alussa syntynyt. Tietokonetta tuli kyllä käytettyä pelaamiseen ihan pienestä(4v) pitäen(legendaarisimpia pelejä mm. Prince of Persian 1, Commander Keen, Jazz Jackrabbit yms) mutta todella vähän ja yleensä kavereiden kanssa muun toiminnan ohessa. Pleikkarin taisin saada joskus kakkosluokalla(?), pelit piti ostaa omilla säästöillä, eipä niitä kauheasti tullut pelailtuakaan. Vanhemmat olivat myös todella tarkkoja sen suhteen kauanko koneella sai istua(2h ulkona 0,5h koneella tms).

 

Ihan junnusta asti pelattiin kesät futista ja sählyä, talvet lätkää ja välillä keskellä tietä katulätkää, oikeastaan päivittäin(mikäli ei ollut muuta harrastustoimintaa). Toisaalta saatettiin pelata lähellä asuvien kanssa purkkia, pistettä, tuikkua ja mitä näitä nyt oli. Ala-asteikäisenä oli hyvin tavallista että vietin semmoiset 4-5h ulkona+välitunnit sun muut. Sanotaanko, että samalla paikkakunnalla asun edelleen ja nykyään ei lapsia saati nuoria näy missään; ei urheilukentällä pelaamassa futista tai talvella kaukalolla. 10-5 vuotta sitten asiat olivat vielä toisin, kun lätkämatsit olivat hurjia eri ikäluokkien välisiä vääntöjä. Kaikki välitunnit ala-asteella pelattiin futista, kesät talvet, olipa meillä vitos-kutosluokalla oma liigakin jossa laskettiin pisteet ja kaikki.:mrgreen: Nykyään ala-astelaiset kuulemma istuvat ringissä maassa ja keskustelevat tietokonepeleistä.

 

Vaikka itseni varmaankin luokitellaan tähän uuteen pullamössösukupolveen, niin kyllä lapsuuden tekemiset olivat jotain ihan muuta kuin mesettelyä tahi netissä hääräämistä.:rolleyes_ani:

Share this post


Link to post
Share on other sites

LIIKUNTA:

 

Tosin Nintedon pelien läpipelaaminen kesti noin tunnnin (olettaen, että pääsit pelin läpi) ja tämä johtui siitä, että ei voinut tallentaa ollenkaan. Peli oli pakko pelata kerta heitolla alusta loppuun. Olihan toki näitä poikkeuksiakin, siis peleissä... Meinaa kaveri osti Salomon Key pelin Nintendolle ja yritti pelata sitä läpi. Nintendo oli kaverilla 7-8 päivää päällä, koska ei siis voinut tallentaa. Noh sähkökatkohan sen huvin sitten lopetti ja en vielä tänäkään päivänä tiedä pääsikö hän ikinä sitä läpi. Pitäneekin soittaa ja kysyä..... Ei se päässy...

 

Jupe kun tunnut pitävän nostalgiasta, niin tuolla olisi sitä tarjolla. http://www.nintendo8.com :blink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jupe kun tunnut pitävän nostalgiasta, niin tuolla olisi sitä tarjolla. http://www.nintendo8.com :blink:

Hyvää settiä. Tosin monesta pelistä aika tehnyt tehtävänsä ---> aika kultaa muistot. Pitänee jättää tuo pelaaminen vähemmälle ja muistella..

 

Meinaa multa jos kyselee parhaita pelejä, niin varmaankin vastaisin jotain tähän tyyliin:

Paras NHL: Super Nintendo NHL -96

Paras jalispeli: Sensible Soccer -94 tai International Superstar Soccer Pro (ps1)

Paras manageripeli: The manager (pc)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itsekin olen 1990-luvun alussa syntynyt. Tietokonetta tuli kyllä käytettyä pelaamiseen ihan pienestä(4v) pitäen(legendaarisimpia pelejä mm. Prince of Persian 1, Commander Keen, Jazz Jackrabbit yms) mutta todella vähän ja yleensä kavereiden kanssa muun toiminnan ohessa. Pleikkarin taisin saada joskus kakkosluokalla(?), pelit piti ostaa omilla säästöillä, eipä niitä kauheasti tullut pelailtuakaan. Vanhemmat olivat myös todella tarkkoja sen suhteen kauanko koneella sai istua(2h ulkona 0,5h koneella tms).

Huikeutta! :thumbsup1:

 

Itsekin tuli vietettyä lapsuudessa todella paljon aikaa kavereiden kanssa pihalla. Joka päivä soitin itse tai joku kavereista soitti minulle: ''Voikko olla?'' Ja sitten mentiin. Tuli tehtyä kaikkea mahdollista. Pelattiin futista, kiekkoa ja välillä myös tietokoneella tai pläysteissönillä. Lisäksi tuli mentyä kaiken maailman leikkejä, joita tässäkin topicissa ollaan mainittu. Tähän vielä lisänä puuha, joka oli erityisen suosittua meidän piireissä eli omena- ja marjavarkaissa käyminen. Kaiken maailman muut jekuttelut tulivat siinä sivussa. Voin rehellisesti kertoa, että meikäläisen perässä on ollut parikymppinen autoilija sekä keski-ikäinen mies halon kanssa, minkä lisäksi eräs eukko jahtasi luudan kanssa. Paljon on muistoja, niin hyviä kuin huonojakin. :smile:

 

Nykylapset istuvat ''turvallisesti'' koneella jo pienestä pitäen. Tiedä sitten, mistä kaikki alkoi. Internetin vaikutusta varmaankin, ken tietää...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen 95 syntynyt ja itsekin kokenut kohtuullisen liikunnallisen lapsuuden. Ala-asteella lähes aina välitunnilla leikittiin jotain (kirkonrotta, poliisi ja rosvo jne.). Kouluajan ja liikuntailtapäiväkerhon ulkopuolella sitten liikunta ei ollutkaan niin suurta, kaverin ja hänen veljiensä kanssa on tosin pelattu varsin hurjiakin sählymatseja heillä ollessani. Peleistä muistuu erityisesti Crash-ajopelit, joissa hurjasteltiin aina tuolla kaverillani ollessani. Myös FIFA07/08 ovat aika legendaarisia, tuli vedeltyä Stankovicilla puolesta kentästä upeita maaleja (tiedä häntä alkoiko innostus Jugofutikseen siitä :mrgreen:).

 

Nykyään olen juuri huomannut saman kuin muut kirjoittajat, nuorten ja lasten omaehtoinen liikunta on aika vähissä (osittain myös ehkä itselläni). No, ensi talvella (jos se on siis kylmä ja luminen) olen ajatellut yrittää mennä kaveriporukalla enemmän pelaamaan hokia, saas nähdä onnistuuko.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pakko ottaa nyt hieman kantaa aiheeseen, koska juuri nyt tuntuu ajankohtaiselta. Muutin tässä äskettäin täsmälleen saman tien varrelle, mutta toiselle puolelle, jossa asuin ikävuodet 0-7. Pakko oli kävellä ne samat korttelit lävitse, missä tuli leikittyä ties mitä sotaa. Väkisin tuli nostalgian kyynel, kun ymmärsin, että kaikki asiat oli todellisuudessa paljon pienempiä mitä muistin. Se salaperäinen "kummitustalo" olikin vain sadan metrin päässä, eikä jossain kaukaisuudessa. Usein itsekin miettinyt sitä miten oma aika on muuttunut ja miten nykyään vaan "mesetetään" tai "facetetaan". Mietin omia Turtles muovifiguureja ja turtlesautoja.. Oli batmanmobiili, junarata ja autorata, jonka isä oli tuonut ulkomailta joskus 80-luvulla. Olen siis itse -85 syntynyt ja jo senverran vanha, että olen alkanut miettimään lapsuuttani kuin se olisikin ollut unta. Kaikki asiat ovat niin erilaisia. Silloin saatiin leikki aikaan tyhjästä.

 

No kuitenkin, kun eilen kävelin vanhoja kujia, niin huomasin noin 6-vuotiaita pikkupoikia leikkimässä. TÄSMÄLLEEN samasta kohtaa hyppivät kielletyn aidan yli ja tasan samaa rallia juoksee "pyssy" kädess' talon ympäri toisiaan jahtaen "KUOLIT.. Mä HUUSIN PUM!"

Share this post


Link to post
Share on other sites

..että kaikki asiat oli todellisuudessa paljon pienempiä mitä muistin.

Miten se muuten meneekin noin? Itse asuin ensimmäiset kahdeksan ikävuottani ympäristössä, jossa oli aika sikana rivitaloja. Ohitan kyseiset talot melkeinpä joka päivä, ja kerran tuli mieleen sotkea pyörällä kaikkien sisäpihojen läpi. Jättimäinen temmellyskenttä oli kutistunut järjettömän pieneksi, asfalttinen alamäki, josta vain kovimmat jätkät uskalsivat mennä rullaluistimilla alas, oli tuskin tunnistettavissa alamäeksi.. Hienoja muistoja kuitenkin juolahti mieleen, esimerkiksi eräskin naapuri ajoi meidät lapsoset pyssyn kanssa alas pihalla olleesta puusta :neutral: Vieläkin pulssi nousee, kun muistelee ko tapahtumaa..

 

Hieno topic!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Erinomainen aihe, sedät pääsee muistelemaan kadotettua lapsuuttaan, vaikkei siitä ehkä niin kauaa lopulta olekaan :D Mutta on se maailma ehtinyt tässäkin ajassa hivenen muuttua, siitä ei oikein pääse mihinkään.

 

Noihin Matin ja Maten edellisiin kommentteihin viitaten, itse asuin vantaalaisessa lähiössä 5-vuotiaasta asti 16 vuoden ajan, eli valtaosa lapsuudesta, josta kunnollisia muistikuvia, sekä oppivelvollisuus- ja lukioaika tuli vietettyä samaisessa kylässä. Perhettä kun asuu siellä edelleen, niin useinkin tulee käytyä kulmilla ja etenkin viime vuosina on pari kertaa tullut ajeltua yöaikaan ns. kevyen liikenteen väylää tuttujen kulmien läpi fiilistelemässä ja niin vaan ne muistikuvien mittasuhteet menevät kaikin puolin uusiksi. Se koko maailma kun kuitenkin oli pitkään sen muutaman neliökilometrin sisällä ja mahtuuhan siihen kaikenlaista tapahtumaa, kun ala- ja yläasteetkin olivat kävelymatkan päässä käytännössä. Etenkin mäet, kalliot ja metsiköt, jotka toimivat aikanaan näyttämöinä suurille seikkailuille, vaikuttivat kovin pieniltä.

 

Mitä taas noihin peleihin ja pelaamiseen tulee, niin -83 vuosikertaan kuuluvana ensimmäistä tieto- tai pelikonetta saatiin odotella tovi. Ei siksi, etteikö tekniikka olisi tätä mahdollistanutut vaan siksi, että sellaiselle ei ollut tarvetta - kunnes naapurustoon tuli Nintendo 8bit ja legendaariset Super Mario sekä Duck Hunt. Jonkinmoisen väsytystaistelun jälkeen sijoitettiin Sega Master Systemiin, joka aikanaan päivittyi jopa MegaDriveen :lala: Tämän jälkeen saapui ensimmäinen "tietokone", jossa mm. oli kaikki grafiikat oranssilla värillä mustalla pohjalla ja jossa kaikki käynnistettiin komentoriveillä. Isäukon työpuhelin oli arviolta 2 kg painava Mobira Cityman ja ensimmäinen oma kännykkä lukioiässä Nokia 2110.

 

Vaikka viihdykettä alkoi olla enemmän iän kertyessä, niin ei se missään vaiheessa päässyt korvaamaan ihan rehellistä ulkosalla riehumista, urheilua tai muuta sosialisointia, ja koneilla pelailtiin, jollei muuta tekemistä ollut. Nykyään tilanne on sikäli hankala, että hyvinkin nuorilla on jo kaikilla kalustoa iPodeista pelikoneisiin ja jos ikätovereilla on, niin pitää muidenkin saada. Ja mitähän siitä tulisi, jos vaikka lapseltaan kieltäisi pelaamiset ja ajaisi yksinään ulos, kun muut dataavat tai pelaavat huonossa sisäilmassa pää punaisena? Ajankuva vain on tälläinen, melko lailla huolestuttava, ja hattua täytyy nostaa niille lapsille ja nuorille, jotka edelleen löytävät suurta iloa urheilukentiltä tai muuten vain ulkoleikeistä, sekä niille vanhemmille, jotka asettavat selvät rajat sisällä kykkimiselle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vaikka viihdykettä alkoi olla enemmän iän kertyessä, niin ei se missään vaiheessa päässyt korvaamaan ihan rehellistä ulkosalla riehumista, urheilua tai muuta sosialisointia, ja koneilla pelailtiin, jollei muuta tekemistä ollut. Nykyään tilanne on sikäli hankala, että hyvinkin nuorilla on jo kaikilla kalustoa iPodeista pelikoneisiin ja jos ikätovereilla on, niin pitää muidenkin saada. Ja mitähän siitä tulisi, jos vaikka lapseltaan kieltäisi pelaamiset ja ajaisi yksinään ulos, kun muut dataavat tai pelaavat huonossa sisäilmassa pää punaisena? Ajankuva vain on tälläinen, melko lailla huolestuttava, ja hattua täytyy nostaa niille lapsille ja nuorille, jotka edelleen löytävät suurta iloa urheilukentiltä tai muuten vain ulkoleikeistä, sekä niille vanhemmille, jotka asettavat selvät rajat sisällä kykkimiselle.

Tottakai lapset haluavat aina sitä mitä toisilla lapsilla on. Oli sitten kyseessä ipod, skeittilauta, kännykkä tai mikä tahansa. "Kun naapurin Villellä on, minunkin on pakko saada". Itselleni tuli aikanaan maailman loppu kun kaksi kaveria saivat suurinpiirtein samaan aikaan uudet ja hienot maastopyörät ja minulla oli edelleen kolmivaihteinen helkama. Jouduin kuitenkin odottamaan vajaan vuoden, että sain uuden maastopyörän synttärilahjaksi. Ilmeisesti selvisin kärsimyksestä.

 

Turha lapsia on ajaa yksin ulos, kun eivät he yksin siellä viihdy. Mutta kyllä koulusta varmasti löytyy muitakin joita kiinnostaa vapaa-ajallaan pelata katulätkää/futista. Pihapetsien järjestäminen on järjestelykysymys. Jos toiset asuvat toisella puolella kaupunkia, viedään poika sinne ja sovitaan koska haetaan. Niin kuin itse sanoit: ei virtuaaliapelit korvaa pihapelejä. Me usein järjestimme sen itse. Koulun urheilukenttä jäädytettiin talvisin ja heti koulun jälkeen hokkarit jalkaan ja jäälle. Monesti pelit päättyi siihen kun isä ajoi kentän laidalle huutamaan että "kotiintuloaika meni umpeen puolituntia sitten eikä läksykirja ole tainnut auetaa taaskaan".

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuli muutes taas pari piirrettyä mieleen, joita tuli nuorena katseltua. Muistaako muut foorumilaiset näitä? Ei ilmeisesti nykyään Suomessa pahemmin nämä "sankarit" jyllää tv:ssä, videoilla tai dvd:llä. Ai, että niitä muistoja JÄLLEEN...

 

[ame=http://www.youtube.com/watch?v=6AlIaagHaFc]YouTube- ‪Aquaman - The Rampaging Reptile-Men‬‎[/ame]

 

Bananaman... Aika kova :smile:

[ame=http://www.youtube.com/watch?v=Hq2KXudEjkI]YouTube- ‪BananaMan Intro‬‎[/ame]

 

Ja sitten noi figuurit...

Niistä pitääkin kirjoitella enemmän joku päivä.

Itselläni oli keräilyssä He-man lelut, Transformers (mikä yllätys, yllätys on jälleen pinnalla) ja GI-Joe.

 

Laittelen vaikka kuvien kanssa sitten joskus, kun jaksaa paneutua kunnolla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aquamanin todella itse muistan. Itselläni oli tosin dubattu versio siitä videolla, eli "vesimies". Loistoshittiä kaikenkaikkiaan. Tässä muita sarjoja mitä lapsuudesta jäänyt käteen:

 

[ame=

]http://www.youtube.com/watch?v=blZ1o7F-XE8[/ame]

 

[ame=

]http://www.youtube.com/watch?v=AzCygWJD4Og[/ame]

 

[ame=http://www.youtube.com/watch?v=m-nj8-Ocimo&feature=related]http://www.youtube.com/watch?v=m-nj8-Ocimo&feature=related[/ame]

 

[ame=http://www.youtube.com/watch?v=0l9oAy4ydUU&feature=related]http://www.youtube.com/watch?v=0l9oAy4ydUU&feature=related[/ame]

 

[ame=

]http://www.youtube.com/watch?v=tpuhLkh358Y[/ame]

 

[ame=

]http://www.youtube.com/watch?v=vpXM9bj-WPU[/ame]

(Huom. Mati with the power of heart :heart:)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jupen heitot vähän vieraampia meikäläiselle, mutta Mati laittoi taas sellaista klassikkokamaa, että oksat pois. Noi ja nää seuraavat teemat soi vieläkin ajoittain päässä ilman eri syytä, kun ne vaan on poltettu päähän jatkuvan toiston seurauksena:

 

[ame=

]http://www.youtube.com/watch?v=36lqtq-L1Lk[/ame]

[ame=

]http://www.youtube.com/watch?v=375ENQbru8s[/ame]

[ame=

]http://www.youtube.com/watch?v=t-dLOYPFGiM&feature=related[/ame]

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvää settiä, hyvää settiä. Osa olikin jo MELKEIN päässyt unohtumaan. Maija Mehiläistä tuli tosiaan pentuna katseltua ja toki myös smurffeja. Chip & Dale peli muuten piti tietenkin hankkia 8-bittiselle Nintendolle. Oli muuten muistaakseni varsin hyvä tasoloikka siihen aikaan.

 

Ja sitten tulikin mieleeni vielä yksi klassikko:

 

[ame=http://www.youtube.com/watch?v=h5lB_TsAUJg]YouTube- ‪Tohtori Sykerö (1979) - Matilda - osa 1/3‬‎[/ame]

 

PS. Kiitti Obzen videoista. Arvaa vaan mitkä biisit soi päässä... PRKL :D

 

Unohtamatta tietenkään:

 

[ame=http://www.youtube.com/watch?v=CMU2NwaaXEA]YouTube- ‪Duck Tales Theme‬‎[/ame]

Share this post


Link to post
Share on other sites

Unohtamatta tietenkään:

 

Ajai, mahtavaa! Kymmenen vuotta takaperin tuli katseltua aktiivisestikin, sarja on toki sen verran hyvin muistissa, että olen saattanut katsella myöhemmin näitä nauhaltakin. :D

 

Suomenkielinen(itselle tutumpi) versio tunnarista:

 

[ame=http://www.youtube.com/watch?v=SmHLqGeHa2o]YouTube- ‪ankronikka theme‬‎[/ame]

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oma henkilökohtainen suosikkini lastenohjelmista oli Alfred J. Kwak, joka on pyörinyt kakkosen toive uusintoina nyt vuodenpäivät. On tullut taas seurattua Alfredin seikkailuita ja täytyy todeta, että ohjelmassa käsitellään paljon silloisia maailmanpolitiikan kuumia aiheita, jotka käy aivan suoraan myös tähän päivään. Ilmaston lämpeneminen, Etelä-Afrikan rotusyrjintä ja lähi-idän sotatila nyt esimerkkeinä. Lapsena ne olivat vain tarinoita muiden joukossa.

 

Toinen suosikkini oli tälläkin foorumilla kirjoitteleva Nikke Knatterton. Uskomattomat havaintokyvyt omaava etsivä, joka usein joutui tekemisiin vähäpukeisten naisten kanssa. :lick: Muutama vuosi taaksepäin ilmestyi Knattertonin tarinat levylle, josta saa takuuvarmat naurun remakat useaan ottteeseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

PS. Kiitti Obzen videoista. Arvaa vaan mitkä biisit soi päässä... PRKL :D

Ilman muuta. Niin vaan on mennyt itselläkin valtaosa viikonlopusta Chip n' Dalen tahtiin. Vanhat 'haavat' kun repii auki, niin tietäähän sen, ettei siitä hyvä seuraa ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen 94 syntynyt.

 

Omat lapsuuden leikit olivat jalkapallon peluu, sitten oli niitä pokemon kortteja ja futis ja jäkiskortteja, sitten kirkonrottaa leikittiin paljon ja silloin tällöin leikittiin smackdownia :D.

 

Lähes eniten kuitenkin pelattiin futista, siinä pihan nurmikolla ja tehtiin juuri kasvatetuista omenapuista maalit ja ai että niitä muistellessa kun aina tultiin valittamaan tässä ei saa pelata puskat menee pilalle, mutta ei suostuttu ja lopulta oli jopa se lähellä, että oltaisiin metsästä raivattu pieniosa puita ja tehty siihen futiskenttä, mutta ei siitä sitten mitään tehtykkään.

 

Sitten tuli ala-aste ikä ja siellä pelattiin aina futista välittunnein löysällä nahkapallolla, kunnes tuli uusi rehtori joka kielsi nahkapalloilla peluun ja kouluun tuotiin omat supertele pallot jotka lopulta sitten puhkesivat tai lensivät autotielle ja siihen loppui futis.

 

Sitten puutyössä jotkut olivat rakentaneet sählykaukalon koulun pihalle, se tosin oli hyvin tylsää, koulun surkeine mailoineen ja kivisine asvaltteineen.

 

Ja nykyäänhän se on sitä, että ylä-asteella seistään ringissä tai yritetään olla piilossa opettajilta sisällä. Ja vapaa-ajat vietetään koneella tai pelikonsoleita pelatessa ja nykyään käydään potkimassa vuodessa maksimissaan 20 kertaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ilman muuta. Niin vaan on mennyt itselläkin valtaosa viikonlopusta Chip n' Dalen tahtiin. Vanhat 'haavat' kun repii auki, niin tietäähän sen, ettei siitä hyvä seuraa ;)

Kiitos vain tännekin biisin tartuttamisesta :D. Monet näistä tänne heitetyistä sarjoista olikin jo ehtinyt unohtaa. Mutta lyödäänpä vielä vähän lisää vettä myllyyn:

 

[ame=http://www.youtube.com/watch?v=NJPYmd8_Qdw]YouTube- ‪Biker Mice From Mars Intro HD‬‎[/ame]

 

 

[ame=http://www.youtube.com/watch?v=nX2Uqnc7v9I]YouTube- ‪Power Rangers Theme‬‎[/ame]

 

 

[ame=http://www.youtube.com/watch?v=pgBq6r2vGwM]YouTube- ‪Around the world with Willy Fog Finnish op‬‎[/ame]

 

 

Täytynee sen verran näitä kommentoida, että Power Rangers ja Prätkähiiret olivat silloin todella kovia ohjelmia, ja vaikea paikka oli jos jakso jäi näkemättä. Noh, nyt kun noita pätkiä katselee, niin myötähäpeä on melkoisen kova :D. Esimerkiksi muumeja voi huoletta katsoa vaikka tänäkin päivänä, mutta kyllä noiden kahden kohdalla aika on tehnyt tehtävänsä...

 

 

Muistaakos muuten joku sellaista tv-kanavaa kuin PTV4? Se ainakin näytti Power Rangersia. Oliko peräti nelonen vai moonTV, mikä tuli PTV:n tilalle?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ilman muuta. Niin vaan on mennyt itselläkin valtaosa viikonlopusta Chip n' Dalen tahtiin. Vanhat 'haavat' kun repii auki, niin tietäähän sen, ettei siitä hyvä seuraa ;)

Jep, täällä on menty viimeiset viikot tämän kanssa:

 

[ame=http://www.youtube.com/watch?v=3n1nO8i-P1k&feature=related]YouTube- ‪Casper And Friends-intro‬‎[/ame]

 

Sitten pientä tarinaa. Kun olin kersa, käytiin oikeastaan joka kesä sukulaisten mökillä rannikolla, Tammisaaren lähistöllä. Ei me siellä koskaan oltu kun viikko-pari korkeintaan kerrallaan, mutta tuo mökillä olo ja siellä serkkujen kanssa rymyäminen on yksi niistä asioista, joihin kiteytyy ne lapsuuden onnelliset ja mahtavat kesät, tuntuu että kaikki muistot sieltä on hyviä. Edellisen kerran olin käynyt siellä joskus 2001-2002 (jolloin olin kyllä jo teini, mutta se oli silti jotenkin tarpeeksi lähellä vielä niitä lapsuuskesiä) ja nyt sitten tuli taas mahdollisuus.

 

Toki olin lähdössä enemmän kuin mielelläni, koska olin ehtinyt kaivata sitä paikkaa jo kovastikin. Mutta kun sitten niitä mökkiteitä sinne ajelin (ja tuntui muuten oudolta ajaa sinne itse), oli kieltämättä vähän pelko persiissä siitä, että onko se virhe...mitäs jos se paikka ei olekaan yhtä mahtava kuin pienenä ja nyt sinne menemällä romuttuu tai vähintäänkin tahraantuu se illuusio lapsuuden autuaasta kesäparatiisista? Täälläkin kun on puhuttu tuosta, että ne lapsuuden maisemat näin vähän vanhempana näkee niin eri silmin. Ja joskus sitä itseltään pilaa ajan kultaamia muistoja yrittämällä uusia niitä. Tai mitäs jos sitä mökkiä vaikka on rempattu "liikaa" uuteen uskoon niin että se on ns. mennyt pilalle?

 

Noh, pelot osoittautui turhiksi ja se paikka oli aivan yhtä mahtava ja ihan samanlainen kun ennenkin, vaikka piha- ja rantakalliot tuntuikin pienemmiltä ja vähemmän jyrkiltä (mikä on toisaalta älytöntä, koska viimeksi vuosituhannen alussa siellä käydessä olen kuitenkin ollut hyvin pitkälti saman kokoinen kuin nyt, vaikkakin nuorempi). Ja tuntui kyllä tavallaan, että iästä hävisi puolet pois heti kun astui mökin pihassa autosta ulos (serkkupoikien kanssa rymyämistäkin tuli parin nirhamaisen varpaan verran lopulta harrastettua).

 

Olen itse myös ollut yksi meidän pienen ala-asteen ensimmäisiä, jotka sai kännykän käyttöönsä. Olin kuudennella ja puhelin oli täälläkin jo muutamasti mainittu Nokian 2110. Hieno laite kerrassaan, kestäisi varmaan vaikka vasaran korvikkeena nauloja hakatessa. Missään taskussahan sitä ei voinut kuskata ja juuri muuta sillä ei voinut tehdä kun soitella tai lähetellä viestejä sille ainoalle kaverille (tai kuunnella niitä soittoääniä, harrastus jota yläasteellakin vielä melko yleisesti harrastettiin), jolla myös oli kännykkä, mutta olihan se hiton hienoa silti. :shades:

 

Huvittavaa on sekin, että muistaa hyvin kun tuonne meidän ala-asteelle saatiin tietokoneita ja yhteen koneeseen jopa internet. Olihan sitten ihmeellistä päästä etsimään esitelmiin tietoa tietosanakirjojen ja Facta-levyjen lisäksi myös internetistä. Nyt kun sitä saa etsimällä etsiä löytääkseen paikan, josta ei pääsisi nettiin. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now

Sign in to follow this  

×