Jump to content
Sign in to follow this  
Den andra pseudodym

Välierät

Recommended Posts

Italia ratkaisi Saksa -pelin käytännössä jo ensimmäisellä puoliajalla. Ensimmäisellä puoliajalla se pelasi kyllä mun ja monen muunkin mielestä pirteää ja näyttävää futista. Prandelli aloitti jo todella varhain hyökkäyspään aseiden pois kentältä vaihtamisen finaalia ajatellen, välttääkseen kortteja ja säästellääkseen pelaajien voimia. Italia väsyi taas, mutta silti jaksoi vastahyökkäyksistä, joita tottakai edesauttoi se, että Saksa oli pakotettu hyökkäämään. Italia pyrki säästelemään voimiaan, koska Saksalla oli alla kahden ekstrapäivän lepo ja finaaliinkin päästessään Espanjalla olisi ollut yksi päivä enemmän aikaa palautua. Italia upeasti johtoasemassa tuhosi Saksa pienetkin toiven rippeet hyökkäysten rakenteluista ja kauniilla syöttösommitelmilla kierrätti palloa pelaajien kesken keskikentällä ja ajoittain kävi koittamassa viimeisen naulan arkkuun takomista. Mun mielestä on täysin ymmärrettävää, ottaen vielä huomioon nuo kunto-ongelmat, että Italia säästelee voimiaan finaaliin ja siltikään toinen puoliaika ei ollut nähtävästi kaikkien mielestä kuivaa peliä Azzurrien osalta. Tietenkin Italian kannattajille tuo maistui ja oli nautinnollista seurata tuota puolustustyöskentelyä ja pallon kierrättämistä. Vielä kun Pirlo välillä piti täysin pilkkanaan Kroosia ja muita miehelle asetteja päällystakkeja, niin aijaijai ja nam nam.

 

Edelleenkään mua ei pätkääkään vakuuttanut tai pelottanut tuo Saksan hyökkäyspeli.. Se ei edes näyttänyt siltä, että se otti riskejä ja oli pakotettu niidenkin pelolla hyökkäämään, koska kaikki ratkaisut oli jumalattoman hitaita, ennalta-arvattavia eikä se kyennyt pääsemään muutamia poikkeuksia lukuunottamatta edes kunnolla maalipaikoille. Nyt siis en lue mukaan avausjakson Gigin ja Barzaglin otteluparin tasotteluja. ;) Italian lähtiessä vastahyökkäyksiin ei siellä edes ollut vielä toisen puoliajan ekalla puolikkaalla niin kova miesvaje vastaanottamassa hyökkäystä, vaan loppua kohdenhan noita läpiajoja ja läheltä piti tilanteita alkoi tulla lähes liukuhihnalta, kun nahkapöksyt oli Italian päädyssä ja peli ois todellakin pitänyt niitata noista. En tiedä luuliko / tiesikö Di Natale olleensa paitsiossa, mutta olihan se järkyttävää surffailua á la Balotelli vs. Ramos & Pyhä Iker ; Balotelli vs. Johnson ja Hart. Montolivon, Diamantin ja Marchision paikoista ois kans pitänyt tehdä tai saada vähintään vaarallisempi ratkaisu aikaiseksi.

 

Prandellin Italia perustaa nimenomaan pelinsä pallolliseen peliin eikä ole kertaakaan lähtenyt kisoissa hakemaan tasapeliä. Espanjaa vastaan se tyytyi uupuneena ja pakotettuna tilanteeseen, pelaamaan loppupelin vain pisteestä. Italia on ollut pelillisesti piristysruiske kisoissa ja kameleonttimaisesti pystynyt muuttamaan väriään ottelusta toiseen ja esittelemään maailmalla uudenlaista Italiaa. Kumma, että järjestäen kaikkialta saa lukea nimenomaan pellillisestä Italiasta ja kaveripiiristä kaikki kyynisimmätkin ja fanaattisimmat Azzurrien vihaajatkin ovat kisoissa kyenneet ihailemaan etenkin Italian pallollista, mutta myös pallotonta peliä. Italiaa kierrättää kauniisti palloa ja sen keskikentän ytimen taito ja luovuus, kirkkaimpana tähtenä tietenkin Pirlo, yhdistettynä tähän kaikin puolin arvaamattomaan kärkipariin + penkiltä Totoon ja valitettavasti vähille näytöille jääneeseen Giovincoon - Italia kykenee sekä hitaammin jauhamalla etsimään maalipaikkaa, että iskemään pitkillä ja millintarkoilla avauksilla, nopeammilla mieheltä toiselle syöttöralleilla ajamaan maalia kohti tai esim. Fantantonion pelirohkeilla ratkaisuilla hakemaan maalia. Arsenaalia löytyy kaukolaukauksiinkin, mutta ihmeellisesti ruuti on ollut kuivaa. Valitettasti loistavat box-to-box -pelaajat ovat ratkaisupeleissä jättäneet boxiin ajamiset vähemmälle tai esim. Marchision (ettei joku ymmärrä väärin, kun il principe on usean tapauksen esimerkkinä mainittu - kuuluu omiin suosikkeihini, mutta oon odottanut parempaa viimeistelyä ja rohkeampaa boxiin ajamista) tapauksessa viimeinen silaus on ollut heikko. Variaatioita hyökkäyspeliin kuten koko peliin kattavamminkin, joukkueelta löytyy. Italia on ollut monipuolinen ja muuntautumiskykyinen joukkue kisoissa.

 

Itse pystyn omista ennakkoasenteistani ja joskus kiivaana pelien aikana mahdollisesti esille putkahtavista stereotypioista huolimatta kehumaan vastustajaa, jos se sen ansaitsee. Malliesimerkkinä käyköön nyt kirjoittaja Lineker, joka avoimesti myöntää, ettei piittaa Italiasta pätkääkään; ehkäpä jopa päinvastoin, mutta kykenee silti kehumaan Italian pelaajia ja peliä. Mun mielestä pitää kyetä tulemaan kaiken sen stereotypia ja antipatia -paskan ulkopuolelle ja esim. kavereille, jotka ovat intohimoisia Valioliigan omia inhokkijoukkeitteni kannattajia, niin kykenen kyllä ylistämään jotain peliä tai jonkin tilanteen suoritusta, jos siihen on mun mielestä aihetta. Vaikka Juventus, Azzurrit ja Serie A on ne mun jutut futiksen saralla, niin ensinnäkin seuraan Valioliigaa yhtä paljon kuin Serie A:ta ja nautin molempien peleistä. Mulla ei ole mitään muita liigoja vastaan. Vain sitä brittien, pelaajien, median ja kannattajien hehkutusta: "this time we can go all the way." jne. ; ja stereotypioihin pohjautuvaa muiden mustamaalaamista. Maajoukkueitten suhteen myönnän, että Three Lions on mun arvosteluasteikossa miellyttävyyden suhteen pohjalla, mutta silti kun siihen on aihetta - tunnustan lädien hyvyyttä myös maju -paidassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En siis pidä Italiaa joukkueena kokonaisvaltaisesti juuri minään ja kun kaikki kolme ennakkosuosikkia ovat tähän asti alisuorittaneet ja haastajia ei oikein ole löytynyt, kun Englannin, Kreikan ja Tsekin (ilman täyskuntoista Rocickyä) kaltaiset joukkueet pääsevät lohkoistaan jatkoon, niin en pidä sitä minään kovin suurena saavutuksena, että Italia nyt finaalissa täysin ansaitusti pelaa.

 

Henkilökohtaisesti toivon jo ihan siitä lähtökohdasta, että näiden kisojen kaltaisia kisoja ei MM karnevaalissa nähtäisi, että Espanja voittaisi ja nuo valtavat puolustusryhmitelmät, heitettäisiin taas roskakoriin ja pyrittäisiin pelaamaan palloa muutenkin kuin pistohyökkäyksillä, jos vastustaja uskaltaa nostaa pakkaansa edes sen verran että niihin päästään.

Prandellin Italialla ei ole edelleenkään mitään tekemistä noiden modernien ja toisaalla vallitsevien puolustussumppujen suhteen. Prandelli on nimenomaan korostanut, että hänen Italiansa pelaa omien vahvuuksiensa kautta ja en ovat pallollisessa pelissä. Prandelli näkee myös tuon hänen valitseman Italiansa ainoana mahdollisena menestyskonseptina.

 

Tottakai finaalissa on vaara, että peli muuttuu varmistelevammaksi - molemmin puolin, koska kumpikaan ei halua päästää maalia. Espanjan osalta tuo voi näkyä entistä useammin pallon pudottamisella pyhälle Ikerille ja Italian osalta keskikentän ja boxin ulkopuolen miehittämisenä. Espanja haluaa kontrollin, mutta niin haluaa Italiakin ja laittaa varmasti viimeiseen asti kampoihin tuolla saralla. Italia tarvitsee pallon saadakseen La Rojan varpailleen ja haastaakseen Espanjan tosissaan. Pelkkien nopeiden vastahyökkäysten en usko riittävän ja kantavan voittoon saakka. Lajin kannalta tietenkin toivon, että tuleva finaali olisi useiden viime aikaisten loppuottelujen sijaan viihdyttävämpi ja otteluparin osapuolten fanienkin lisäksi muillekin jännittävä ottelu. Toivon siis, että Italia kykenee pitämään omasta pelisysteemistään kiinni ja kunto riittää. Toki Azzurrien kannattajana toivon, että Espanja raahaa taas kuusi keskikenttäpelaajaa ja laiturit loistavat poissaolollaan, jolloin mieli ja pulssi on ainakin tuhannesosan tyynempiä.

 

Jos oli naurettava tuo logiikka maaleista vastustajan virheiden kustannuksella, niin samoin on tuo "en pidä finaalisaavutusta juuri minään". Ei helvetti.. :dielaughing: Itse voin sanoa, että vaikka en tykännyt sitten pätkääkään Kreikan pelitavasta 2004 kisoissa, niin arvostin korkealle tuon saavutuksen. Jumalauta, EM -kisoissa on Euroopan parhaat maajoukkueet. Kuka tahansa finaaliin pääseekään ja millä tavalla hyvänsä, niin se ansaitsee hatunnoston ja se on helvetin kova suoritus ! Usein EM -turnaus arvostetaan jopa MM-kisoja korkeammalle, koska kisoihin harvemmin pääsee heittopusseja, joita esim. hieman yllättäen [Odotin Trapin parkkeeraavan hirveän kolmikerroksisen turisti(=materiaaliltaan)bussin parkkisakonkin uhalla ja sen pitävän tiiviimmin] Irlanti oli tällä kertaa. EM-kisat olisi tasoltaan MM-kisat jos siihen liittäisi vielä Argentiinan ja Brasilian ja Uruguay, Ghana, Egypti ja ehkä Chile.... No tähän kusee kun tarkemmin miettiessä hallitsevalla Afrikan mestaruuskisojen voittaja Sambia, Norsunluurannikko, Mali, Japani jne. varmasti kans haluaisivat mukaan kekkereihin.. :icon_lol: Joten eipä sittenkään tuosta enää mitään. :mrgreen: Kuiteski EM -kisoissa on Euroopan parhaat jengit ja niiden joukosta löytyy usein myös parhaiten MM -kisoissa menestyvät joukkueet. Argentiinan ja Brasilian kohdalla on aina pelko samasta, mitä Oranje esitteli näissä karkeloissa.

 

Aina löytyy suosikkeja, joiden pelaajat ovat ehkä liiankin uupuneita kuluneesta kaudesta, pääkoppa ei kestä tai ei pelata joukkueelle. Aina jotkut floppaa. Venäjä oli kisoja edeltävissä otteluissa hyvä ja aloitti kisat hyvin. Puola pelasi kans viihdyttävää futista ja näiden maiden kohtaaminen oli mukavaa viihdettä. Silti Tsekki ja Kreikka kampesivat tuosta lohkosta tiensä jatkoon - ansaitusti. Kreikka jaksoi ensimmäisen puoliajan Saksan kyydissä, mutta Tsekki oli täysin aseeton Benton miehiä vastaan. B eli kuolemanlohkossa Portugali ja etenkin vedonlyöntitoimistojen pohjalle veikkaama Tanska laittoivat tosissaan kampoihin isommilleen ja Portugali raivasikin tiensä aina välieriin saakka. Oranje oli ainut lohkon floppi, mutta silläkin oli kaikki parhaat kisoissa - nyt vain oli Oranjen kohtalo pudota korkealta kun joukkuepeli ei toiminut, puolustuksen materiaalin puutteita ei MM-kisojen tavoin paikkailtukkaan ja hyökkäyspelissäkin luovuus oli usein tipotiessään. C-lohkossa Espanjan ja Italian välinen matsi oli hyvä. Kroatia laittoi mallikkaasti isommilleen kampoihin ja pelasi ajoittain nättiä futista. D-lohkossa monet odotti länsinaapuri Ruotsilta parempia otteita ja Zlatanin johtama ryhmä heräsikin liian myöhään kisoihin. Harva odotti Ukrainalta noinkin pirteää esitystä ! Les Bleus oli tylsä ja saamaton paska ja Three Lions puolusti ja vastahyökkäsi Chelsean lääkkeillä tiensä aina puolivälieriin, jossa sielläkin pitkitti Italian ratkaisua aina pilkuille saakka. Se, että Espanjan ei tarvitse esittää parastaan pudotuspeleissä päästäkseen finaaliin on vaan punaisten kovuutta ja kertoo joukkueen laadusta. Ihan samallalailla se homma kulki viime MM -kekkereissä.

 

Otanpas nyt hieman vertailukohtaa 2000 -luvulta. Ehkä Euro 2000 välierien joukkueet (Portugali - Ranska; Hollanti - Italia) olivat otteiltaan vakuuttavampia yhteensä kuin nyt semifinaleissa pelanneet neljä joukkuetta yhteensä. Molemmat välieräparit oli erittäin tasaväkiset ja ottelut laadukkaat. Euro 2004 välierissä oli Portugali - Hollanti ja Kreikka - Tsekki ja kun kisoja muistelee niin ei ne nyt ainakaan tämänvuotisia vakuuttavampia otteita esittäneet, mutta kovia jengiä nekin tuolloin. Euro 2008: Saksa - Turkki ja Venäjä - Espanja. Pirteät yllätykset Venäjän ja Turkin suunnilta, mutta hyvästä alustaan huolimatta itänaapuri oli lapanen kirouksen murtaneen La Furia Rojan käsittelyssä. Ensimmäinen välierä oli tasaisempi, mutta materiaaliero oli liikaa.

 

No sitten MM -kisat. 2002: Brasilia - Turkki; Etelä-Korea - Saksa. Jälleen daaviddien yllätyksiä, mutta välierät ei tasoltaan olleet ainakaan kovemmat kuin nyt. MM 2006: Saksa - Italia; Portugali - Ranska -> taso kovempi kuin nyt. MM 2010: Uruguay - Hollanti; Saksa - Espanja. Uruguay todellisena piristysruiskeena karkeloissa, mutta Espanjan peli oli pitkälti samankaltaista kisoissa kuin nytkin. Oranjea symppaan Euroopassa Italian jälkeen, mutta kun ylivoimaisen suosikin Italian kohdalla tyylissäkin annan anteeksi, mikäli menestystä tulee, niin sympattavien joukkueiden kohdalla tyyli ja menestys kuuluvat oleellisesti yhteen ja voittojen on tultava omaan silmään miellyttävällä futiksella. Vastaavasti voittaa ei tarvitse, että peli miellyttää. Italia on silti aina miellyttänyt, jos ei valmentajan valinnat niin pelaajat kuitenkin, itseäni ja tarjonnut pelin hienouksia, mutta ratkaisupeleissä tiivis puolustaminenkin on ollut sallittua. Oranje menestyksestään huolimatta pelasi mulle tylsää futista, yhä symppaan siis Oranjea, ja pitkälle joukkuepuolustuksen ja Snejderin loisto-otteiden kautta raivasi tiensä finaaliin. Puolivälieriä en nyt ottanut tähän otantaan, mutta niissä on näkynytkin tuo MM-kisojen suola, kun perus penkkiurheilijoille tuntemattomammat joukkueet ovat venyneet ja ihastuttaneet.

 

Joukkueiden pelitavoissa on ollut näkyvissä tätä tuoretta "hyväksi havaittua" bussi -suuntausta, mutta semifinalisti -joukkueet eivät raivanneet tietään sumputtamalla eikä välieräottelutkaan olleet tuota. Vaikka Italia siis 2. välierässä 2. puoliajalla hölläsikin ja keskittyi enemmän varjelemaan omaa aluetta ja säästelemään voimia finaalia ajatellen - kuten taktisesti viisaat joukkueet tuossa kohtaa tekevät.

 

Nämä on mielipide -juttuja, joten jonkun muun näkökulmasta nuo erot voi mennä toisinkin ja mun mielestä kaikki futiksen arvokisat on 2000 luvulla (koska otin nyt tuoreimmat kisat vertailuun, niin siksi puhe vain näistä) olleet omilla persoonallisilla tavoillaan ratkaisupeleissäkin viihdyttäviä kaikessa yllättävyydessään tai vastaavasti yllätyksettömyydessään ja futiksen arvokisat onkin aina parasta viihdettä TV:stä ja se kisojen välissä oleva odotus on ikuisuus. Onneksi on seurafutis :heart: ja muutenkin tuo aikaväli on ihanteellinen. Kisoissa on aina maailman parhaat pelaajat osallistuvista joukkueista ja tulee välissä kesiäkin, jolloin ei tarvitse olla täysin TV:n orja. :mrgreen:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Saksalaislegenda ja Ballon d´Orin voittaja Mathias Sammerin haastattelusta pätkiä:

 

“Their superiority has been crushing and they deserve to win the Final.”

 

“Every time we think it is time for us Germans to take revenge on Italy, but it’s no good. You are our bogey team and once again their superiority has been crushing,”

 

“Gigi Buffon maybe was right to say Italy should’ve closed the game earlier, but Antonio Di Natale and Claudio Marchisio went closer to the 3-0 than we did to making it 2-2.”

 

“I will use this match and show it to new players and Coaches as an example of how modern football ought to be played.”

 

“Italy are the most beautiful and strongest team at Euro 2012, the only one that put reigning champions Spain under real pressure.”

 

“If they continue playing like this, Italy deserve to win the Final.”

Share this post


Link to post
Share on other sites

Englanti oli aivan suupala Italialla. Se naurettava sakki ei saanut mitään aikaan ja olisi kuulunut hävitä ainakin7-0. Sama kuin Barcelona olisi pelannut jotain englannin nelosdivari joukkuetta vastaan

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now

Sign in to follow this  

×