Jump to content
Il Fenomeno Vero

Chilen maajoukkue

Recommended Posts

La Roja

Posted Image


Avaan topikin nyt Chilen futismaajoukkueelle, koska kummastuksekseni huomasin, että tällaista ei ole aiemmin foorumille avattu. En kuitenkaan usko, että olen ainoa, jota kiinnostaa Etelä-Amerikan "La Rojan" otteet. Chilen maajoukkue kolahti itseeni Ranskan MM -kisoissa vuonna 1998. Tuolloin La Roja pelasi upean ja viihdyttävän avausottelun omaa suosikkiani, Italiaa vastaan 2-2 ja siitä se sitten lähti... Kisoissa Chilen maajoukkueesta vakuuttivat mm. Chilen maajoukkueen kaikkien aikojen maalintekijä Marcelo ”El Matador” Salas (Lazio, Juventus), joka takoi MM-lopputurnaukseen kiitettävät neljä osumaa, Ivan Zamorano (Real Madridissa mm. Pichichin eli La Ligan maalikuninkuuden voitto, Inter Milanissa avauksen hyökkääjä), Clarence Acuna (mm. Newcastle United) ja Bart Simpsonin hiustyyliä uransa ajan kantanut veskari Nelson Tapia. Kisojen jälkeen saapasmaassa saatiin nauttia Zamoranon lisäksi Salasin otteista. Ajanjakso Laziossa oli menestys ja tuosta kruununa tuli myös Serie A:n mestaruus eli Scudetto. Hyvät otteet Roomassa poikivat siirron Serie A:n kirkkaimpaan seuraan - Juventukseen, mutta tuosta ajanjaksosta tulikin Salasin uran surullisin. Salas voitti kaksi Scudettoa, mutta neljän kauden aikana chileläinen pelasi alle 20 peliä Bianconeri -paidassa, koska koko Juventus -ura oli loukkaantumisten turmelemaa ja erittäin epäonnista aikaa Salasille.

1998 MM-kisojen jälkeen sai odottaa aina 2010 vuoden kisoihin, kunnes Chile raivasi jälleen tiensä jalkapallomaajoukkueiden päänäyttämölle. Aivan kuten Ranskan kisoissakin, myös Etelä-Afrikassa Chile selviytyi lohkostaan kakkosena jatkoon, mutta tie tyssäsi heti neljännesvälierissä Brasiliaa vastaan. Afrikassakin Chile säväytti hyökkäysvoittoisella ja aktiivisella jalkapallollaan ja tuolloin peräsimestä löytyi muuan "el Loco" Marcelo Bielsa. Viime kaudellahan Bielsa keräsi korulauseita valmentajan taidoistaan Athletic Bilbaon peräsimessä suuremmalta yleisöltä Eurooppa Liigassa.


Sekä MM-kisoissa että Copa Americassa Chilen paras saavutus on kolmostila. Myös Olympialaisista on pronssinen mitali La Rojan palkintokaapissa.


No sitten vähän tuoreempaa asiaa Etelä-Amerikan La Rojasta. Brasilian vuoden 2014 MM-kisoihin tähtäävät karsinnat ovat käynnistyneet Chilen osalta kahdella murskatappiolla (Argentiinaa ja Uruguayta vastaan) ja vastaavasti neljällä voitolla(Peru, Paraguay, Bolivia, Venezuela) ja nämä 12 pistettä oikeuttevat CONMEBOL:n lohkon piikkipaikkaan. Seuraava Chilen MM-karsintamatsi on kotiottelu Kolumbiaa vastaan 11.9.2012.


Nykyisen joukkueen kirkkain tähti on luonnollisesti Barcelonan ja sitä ennen Udinesessa Serie A:ssa valloittanut huipputaitava väkkyrä Alexis Sánchez. Joga Bonito -osastoa edustaa myös Sporting Clube de Portugalin Matías Fernández, joka ihastutti aiemmin Villarrealin paidassa La Ligassa. Sanchezin ohella joukkueen suurin tähti on Juventuksen Arturo Vidal, jolla on alla huikea tappioton ja Italian mestaruuteen päättynyt kausi. Juventukseen Vidal saa seurakseen maajoukkueesta tutun naaman: monitoimimiehen Mauricio Islan, joka on myös edellisinä kausina ollut menestys Udinesessa. Sevillan pitbull Gary Medel on myös varmasti tuttu ainakin La Ligaa enemmän seuraaville, kuten on myös La Rojan kapteeni ja ykkösmaalivahti Claudio Bravo Real Sociedadin riveistä. Maajoukkueen luottomies Humberto Suazo potkii palloa nykyisin Meksikon Liigassa Monterreyn joukkueessa. Muita suurten liigojen edustajia ovat mm. Napolin lupaus Eduardo Vargas, Atalantan Carlos Carmona, Genoan Cristóbal Jorquera, Wiganin Jean Beausejour, West Bromwich Albionin Gonzalo Jara, Montpellierin Marco Estrada... Nykyisin Al-Ahlia edustava Luis Jimenez voi olla useammallekin tuttu floppi isoissa liigoissa. Italiassa Jimenezin vyölle kertyi otteluita Fiorentinan, Lazion, Interin, Parman ja Cesenan edustuksissa ja sumusaarilla West Hamissa. Sumusaarilla Liverpoolissa pyörähti puolestaan Mark González, joka nykyisin pelaa Venäjän ruplaliigaa CSKA Moskovassa.

Nykyinen Chilen maajoukkueen päävalmentaja on edeltäjänsä Bielsan tapaan argentiinalainen, Claudio Borghi.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

11.9 jatkuu MM-karsinnat Chilen osalta ja vastaan asettuu kivenkova Kolumbia, joka murskasi ja leikitteli eilen yhden lohkon kovimmista sakeista eli Uruguayn nurin. Kolumbia on kyllä todella kova tasonmittari Chilelle. Kolumbian futiksen nykytasosta kertoo jotain jo se, että pidän nykyistä Los Cafeterosin joukkuetta sen historian parhaana. Siitäkin huolimatta, että oon saanut seurata tv-ruudulta Higuitan, Valderraman ja Asprillan kaltaisten pelimiesten otteita. Kolumbian nimekkäin tähti on tietenkin Radamel Falcao, jota oon henkilökohtaisesti omissa papereissani pitänyt maailman parhaana puhtaana maalintekijänä (Messiä ja Ronaldoa en nyt laske tähän mukaan) jo useamman kauden ajan ja arvostan kolumbialaisen erittäin korkealla valittaessa maailman parhaita pelaajia. Mutta Kolumbian maajoukkuessa Falcao ei ole ainut tähti - toki kiistatta kirkkain. Toinen seuraamisen arvoinen kaveri on esim. viime kaudella Serie A:ssa läpimurtonsa Leccessä tehnyt ja sitä kautta siirron Violaan saanut nopea ja tekninen Juan Cuadrado. Leccessä läpimurtonsa saapasmaassa teki myös Kolumbian Ronaldoksikin mainostettu Luis Muriel. Kovaa ampuva, nopea kinttuinen ja uskomattoman taitava Muriel palasikin täksi kaudeksi Udineseen. Tähtiosastoon kuuluu tottakai myös Porton superlupaus ja Kolumbian taitopelaajien katraaseen lukeutuva ja tyylikkäästi peliä rakenteleva James Rodriguez. Falcaon tavoin Teofilo Gutierrez osuu kiitettävästi kotimaataan edustaessaan. Fredy Guarin oli jo Portossa tähti, mutta siirto Inter Milaniin ja ura siellä ei ole vielä auennut halutulla tavalla. Sen sijaan saapasmaan sarjan parhaita laitapakkeja oleva Pablo Armero, Cristian Zapata ja tuulennopea ja näppärä Juan Zuniga ovat jo vakiinnuttaneet asemansa Serie A:ssa. Maajoukkueen kokeneinta osastoa edustava Mario Yepes kuuluu AC Milanin alakerran rotaatioon. Abel Aguilar pelaa säännöllisesti La Ligassa ja Carlos Sanchez kuului pitkään Ligue 1:ssa Valenciennesin runkopelaajiin, mutta jäi kesällä vapaaksi agentiksi. Chile saa vastaansa siis kunnon haasteen ja lähtökohtaisesti pitäisin Kolumbiaa jopa kamppailun ennakkosuosikkina.

 

Kolumbia matsiin nimetty joukkue:

 

Maalivahdit:

 

Claudio Bravo, Real Sociedad (esp)

Miguel Pinto, Atlas (mex)

Cristopher Toselli Universidad Catolica (chi)

 

Puolustajat:

 

Gonzalo Jara, West Bromwich Albion (eng)

Arturo Vidal, Juventus (ita)

Marcos Gonzalez, Flamengo (bra)

Hans Martinez, Universidad Catolica (chi)

Carlos Labrin, Palermo (ita)

Keskikenttäpelaajat:

 

Matias Fernandez, Fiorentina (ita)

Jean Beausejour, Wigan Athletic (eng)

Gary Medel, Sevilla (esp)

Mauricio Isla, Juventus (ita)

Luis Pedro Figueroa, O´Higgins (chi)

Eugenio Mena, Universidad de Chile (chi)

Matias Campos Toro, Siena (ita)

Marcelo Diaz, Basel (swi)

Braulio Leal, Union Espanola (chi)

Cristobal Jorquera, Genoa (ita)

Yerson Opazo, O´Higgins (chi)

Hyökkääjät:

 

Humberto Suazo, Monterrey (mex)

Alexis Sanchez, Barcelona (esp)

Mauricio Pinilla, Cagliari (ita)

Junior Fernandes, Bayer Leverkusen (ger)

Sebastian Pinto, Bursaspor (tur)

Felipe Flores, Colo-Colo (chi)

 

Seurajoukkueeseen verrattuna Arturo Vidal istutetaan usein maajoukkueessa vieraammalle pelipaikalleen toppariksi ja nytkin Vidal on nimetty puolustajien joukkoon. Vidal alottanee ja rinnalta uskoisin löytäväni ainakin Gonzalezin ja Labrinin. Hieman yllättävänä pidän Mauricio Islan nimeämistä mukaan remmiin, kun Islalla on kauden avaus vierähtänyt sivussa loukkaantumisen vuoksi ja pelikunto ei voi vielä mitenkään olla sataprosenttinen. Toivottavasti nyt ei kuitenkaan tulis mitään takapakkia ja saatais pian mies Juventuksenki peleihin. Keskikentän laidalla Islaa kuitenkin istutetaan, jos mies uskalletaan päästää irti. Tai no eipä Broghista tiedä vaikka pienoisen puolustajapulan keskellä Isla tiputettais alakertaan. Sanchez sitten toiselle puolelle ellei laiteta ihan puhtaasti hyökkäämään. Mati Fernandez ja Beausejour ovat myös ehdolla laitoihin kirmaamaan. Ytimen paikkoja jaettaessa Medel ja Mena ovat vahvoilla. Kärjessä konkari Suazoa ei voi koskaan laskea ulos, mutta varsin varteenotettava vaihtoehto ois kyllä suoda avauksen paikka myös Sebastian Pintolle, jonka maalitahti on kyllä ollut armottoman kovaa seurajoukkueen lisäksi niissä kahdessa ainoassa maaottelussaankin tähän saakka. Toki toinen valinta voi kohdistua myös kokeneeseen Pinillaan.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kuten vähän pelkäsinkin, niin tukkaan tuli. Matsi oli tasaväkistä ja tiukkaa kamppailua, mutta kyllä tuomari Carrillon naurettava päätös laputtaa Medel pihalle kamppailusta suoralla punaisella nousi lopulta ratkaisevaan asemaan. Medel lensi ulos siis 10 minuuttia ennen ensimmäisen puoliajan päätöstä ja näin ollen Chile pelasi yli puolet matsista miesvajaalla.

 

Kolumbia aloitti matsin pirteämmin ja varsinkin viimeisellä kolmanneksella yhteispeli toimi kotijoukkuetta paremmin. Vierailijalle siunaantuikin kamppailussa ensimmäinen maalintekopaikka Armeron tehdessä laidallaan tavaramerkkinousunsa ja keskittäessä boxiin Falcaolle. Falcaon yllä oli kuitenkin kaksi päällystakkia ja nikkaus suuntautui maalin ylitse. Chilen pallollinen peli pyöri mallikkaasti aina puolen kentän tienoille, mutta Kolumbian boxin lähestyessä kovaa pelannut alakerta Yepesin viikatteiden säestämänä pelasi chileläiset säälittä ulos palloista. Chilen hyökkäyspelin yskähdellessä vieraat murtautuivat näyttäville sommitelmilla koko ajan lähemmäs kotijoukkueen maalia. Puolen tunnin kohdalla Falcao näytti jälleen vaarallisuutensa puskiessaan vaikeasta asennosta kulmasta, mutta Etelä-Amerikan La Roja säästyi yhä takaiskuilta.

 

Ottelun kannalta kuolemanisku tuli 34min kohdalla Carrillon pillistä. Medel jäi Zunigan ja Luis Perean ristituleen ja molemminpuolisessa hiillostuksessa Zuniga ja Medel tuuppivat toisiansa. Medelin heiluessa käsineen yhtäkkiä Luis Perea päätti varastaa shown ja heittäytyi maahan naamaansa pidellen. Perea onnistuikin filmauksessaan Carrillon laputtaessa Medelin suoralla punaisella pihalle matsista. Aivan käsittämätön tuomio, jossa Carrillo ei edes nähnyt koko "läppäsyä" ja siis Medelin käsihän ei osunut lähimainkaan Pereaan, mutta päätti Perean filmin perusteella heittää Medelin ulos pelistä. Vastenmielinen ja säälittävä esitys Luis Perealta. Jotenkin ironista, että Kolumbian alakerran metsureiden kevätjuhlinnan keskellä se on Medel, joka lähtee suihkun puolelle ja kärsivänä osapuolena on tottakai puhtoinen pulmunen Perea.

 

No Chile taisteli avauspuoliskon miehekkäästi alivoimallakin loppuunsa ja sai jopa jotain hässäkän poikasta Kolumbian maalilla. Toki kertaalleen Falcao pääsi kulmapotkusta aivan vapaasti puskemaan, mutta tällä kertaa maaliruisku ei onnistunut avopaikassaan. Muuten Chile oli jopa pirteämpi osapuoli viimeiset reilu 10min avauspuoliskolla ja meni yllättäen johtoasemassa tauolle. Johto-osumassa Violan tuore värväys Mati Fernandez prässäsi boxin ulkopuolella aggressiivisesti pallon itselleen ja ampui reilusta 20 metristä Chilen yllätys taukojohtoon.

 

Tauon jälkeen Kolumbia otti enemmän ohjia itselleen ja hyödynsi miesylivoimansa paremmin. Gutierrez pääsi lähes heti toisen puoliajan alettua avopaikkaan ja puskemaan muutamasta metristä, mutta hyvin sijoittunut veskari Bravo pelasti kotijoukkueen. Pari minuuttia tästä ja Bravo sai venyä kaukolaukauksen tielle, mutta sylki eteensä riparin, josta Falcao oli viimein tasoittaa kamppailun, mutta tällä kertaa Real Sociedadin veskari venyi häikäisevään refleksitorjuntaan. Alivoimalla taistelu ei kuitenkaan kestänyt enää kauaa ja 59min kohdalla Kolumbia tuli väkisin tasoihin - ei kuitenkaan avoimesta pelistä. Asialla oli mainiolla pelipäällä muutenkin kamppailussa ollut Porton superlupaus James Rodriguez, joka täräytti n. 28 metristä upean vaparin oikeaan takanurkkaan. Tasoitusosuma vapautti entisestään vierailijoiden peliä ja 74min kohdalla tapahtui sitten se vääjäämätön kun painostanut Kolumbia petasi Falcaon viimein läpiajoon ja eihän se enää noista epäonnistu. Varmalla viimeistelyllä Kolumbia johtoon ja nyt viimeistään naksahti kotijoukkueen selkärangat. Muutama minuutti johto-osumasta ja Falcao vuorostaan rakensi Gutierrezille paikan viimeistellä ja nyt onnistui Teokin.

 

Sääli, että matsissa oli mahdollisuudet nousta huikeaksi näytökseksi, mutta tällä kertaa yksi ainut otos nousi ratkaisevaan asemaan kun Perea filmasi Chilen alivoimalle. Vidal luutusi alakerrassa koko matsin minkä ehti, mutta noille maaleille ei Juven mieskään voinut mitään. Johto-osumassa siellä koko puolustuslinja voi katsoa peiliin ja 3-1 osumassa ei näyttänyt enää paljoa kiinnostavan. Islalla oli vähän hakemista, mutta Juven kannalta tärkein anti oli noi reilu 60min peliaikaa ilman vastaiskuja kunnon suhteen. Islan kohalla tuon pelin takertelun myös ymmärtää kun pelituntuma on vähissä. Pahin floppi oli Alexis Sanchez, josta ei kyllä hirveästi ollut apua kentällä. Kolumbialla on kyllä huikean kova materiaali ja valtavasti taitoa kentällä. Joukkue ei todellakaan ole vain Falcao ja mm. Rodriguez, Cuadrado, Armero, Zuniga ja kumppanit tekee Los Cafeterosista yhtenäisenä joukkueenakin kovan tekijän. Nytkin joukkueesta puuttui mm. loukkaantumisen vuoksi sivussa ollut Luis Muriel. Eilenkin se oli huikeista yksilöistä huolimatta ennen kaikkea yhtenäinen ja organisoitu joukkue, jolla myös puolustuspeli toimi. Eikä siellä sorruttu sooloilemaan, joka on joskus etelä-amerikkalaisille sakeille ongelma. Joukkue kykenee todella näyttävään ja viihdyttävään futikseen ja sen osoittama taktinen kypsyyskin nostaa kyllä joukkueen heti Argentiinan perään CONMEBOL karsintalohkon suosikkeihin.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!

Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?

Kirjaudu sisään


×