Jump to content
Sign in to follow this  
marchisio

Serie A 2012-2013

Recommended Posts

[ATTACH=CONFIG]245[/ATTACH]


Tänne voisi pistää yleistä keskustelua kaudesta ja jutuista kauden mittaan..

Tässä nyt sarjaohjelma joka julkaistiin tänään:

Week 1 (26/8/2012) & Week 20 (13/1/2013)


Atalanta-Lazio
Chievo-Bologna
Fiorentina-Udinese
Genoa-Cagliari
Juventus-Parma
Milan-Sampdoria
Palermo-Napoli
Pescara-Inter
Roma-Catania
Siena-Torino


Week 2 (2/9/2012) & Week 21 (20/1/2013)


Bologna-Milan
Cagliari-Atalanta
Catania-Genoa
Inter-Roma
Lazio-Palermo
Napoli-Fiorentina
Parma-Chievo
Sampdoria-Siena
Torino-Pescara
Udinese-Juventus


Week 3 (16/9/2012) & Week 22 (27/1/2013)


Chievo-Lazio
Fiorentina-Catania
Genoa-Juventus
Milan-Atalanta
Napoli-Parma
Palermo-Cagliari
Pescara-Sampdoria
Roma-Bologna
Siena-Udinese
Torino-Inter


Week 4 (23/9/2012) & Week 23 (3/2/2013)


Atalanta-Palermo
Bologna-Pescara
Cagliari-Roma
Catania-Napoli
Inter-Siena
Juventus-Chievo
Lazio-Genoa
Parma-Fiorentina
Sampdoria-Torino
Udinese-Milan


Week 5 (26/9/2012) & Week 24 (10/2/2013)


Catania-Atalanta
Chievo-Inter
Fiorentina-Juventus
Genoa-Parma
Milan-Cagliari
Napoli-Lazio
Pescara-Palermo
Roma-Sampdoria
Siena-Bologna
Torino-Udinese


Week 6 (30/9/2012) & Week 25 (17/2/2013)


Atalanta-Torino
Bologna-Catania
Cagliari-Pescara
Inter-Fiorentina
Juventus-Roma
Lazio-Siena
Palermo-Chievo
Parma-Milan
Sampdoria-Napoli
Udinese-Genoa


Week 7 (7/10/2012) & Week 26 (24/2/2013)


Catania-Parma
Chievo-Sampdoria
Fiorentina-Bologna
Genoa-Palermo
Milan-Inter
Napoli-Udinese
Pescara-Lazio
Roma-Atalanta
Siena-Juventus
Torino-Cagliari


Week 8 (21/10/2012) & Week 27 (3/3/2013)


Atalanta-Siena
Cagliari-Bologna
Chievo-Fiorentina
Genoa-Roma
Inter-Catania
Juventus-Napoli
Lazio-Milan
Palermo-Torino
Parma-Sampdoria
Udinese-Pescara


Week 9 (28/10/2012) & Week 28 (10/3/2013)


Bologna-Inter
Catania-Juventus
Fiorentina-Lazio
Milan-Genoa
Napoli-Chievo
Pescara-Atalanta
Roma-Udinese
Sampdoria-Cagliari
Siena-Palermo
Torino-Parma


Week 10 (31/10/2012) & Week 29 (17/3/2013)


Atalanta-Napoli
Cagliari-Siena
Chievo-Pescara
Genoa-Fiorentina
Inter-Sampdoria
Juventus-Bologna
Lazio-Torino
Palermo-Milan
Parma-Roma
Udinese-Catania

Share this post


Link to post
Share on other sites

Week 11 (4/11/2012) & Week 30 (30/3/2013)

 

Bologna-Udinese

Catania-Lazio

Fiorentina-Cagliari

Juventus-Inter

Milan-Chievo

Napoli-Torino

Pescara-Parma

Roma-Palermo

Sampdoria-Atalanta

Siena-Genoa

 

Week 12 (11/11/2012) & Week 31 (7/4/2013)

 

Atalanta-Inter

Cagliari-Catania

Chievo-Udinese

Genoa-Napoli

Lazio-Roma

Milan-Fiorentina

Palermo-Sampdoria

Parma-Siena

Pescara-Juventus

Torino-Bologna

 

Week 13 (18/11/2012) & Week 32 (14/4/2013)

 

Bologna-Palermo

Catania-Chievo

Fiorentina-Atalanta

Inter-Cagliari

Juventus-Lazio

Napoli-Milan

Roma-Torino

Sampdoria-Genoa

Siena-Pescara

Udinese-Parma

 

Week 14 (25/11/2012) & Week 33 (21/4/2013)

 

Atalanta-Genoa

Cagliari-Napoli

Chievo-Siena

Lazio-Udinese

Milan-Juventus

Palermo-Catania

Parma-Inter

Pescara-Roma

Sampdoria-Bologna

Torino-Fiorentina

 

Week 15 (2/12/2012) & Week 34 (28/4/2013)

 

Bologna-Atalanta

Catania-Milan

Fiorentina-Sampdoria

Genoa-Chievo

Inter-Palermo

Juventus-Torino

Lazio-Parma

Napoli-Pescara

Siena-Roma

Udinese-Cagliari

 

Week 16 (9/12/2012) & Week 35 (5/5/2013)

 

Atalanta-Parma

Bologna-Lazio

Cagliari-Chievo

Inter-Napoli

Palermo-Juventus

Pescara-Genoa

Roma-Fiorentina

Sampdoria-Udinese

Siena-Catania

Torino-Milan

 

Week 17 (16/12/2012) & Week 36 (8/5/2013)

 

Catania-Sampdoria

Chievo-Roma

Fiorentina-Siena

Genoa-Torino

Juventus-Atalanta

Lazio-Inter

Milan-Pescara

Napoli-Bologna

Parma-Cagliari

Udinese-Palermo

 

Week 18 (22/12/2012) & Week 37 (12/5/2013)

 

Atalanta-Udinese

Bologna-Parma

Cagliari-Juventus

Inter-Genoa

Palermo-Fiorentina

Pescara-Catania

Roma-Milan

Sampdoria-Lazio

Siena-Napoli

Torino-Chievo

 

Week 19 (6/1/2013) & Week 38 (19/5/2013)

 

Catania-Torino

Chievo-Atalanta

Fiorentina-Pescara

Genoa-Bologna

Juventus-Sampdoria

Lazio-Cagliari

Milan-Siena

Napoli-Roma

Parma-Palermo

Udinese-Inter

 

 

Täällä sarjaohjelma vielä Calcion kotisivuilta:

http://www.legaseriea.it/c/document_library/get_file?uuid=56a595b7-7c80-4705-9df5-6dbc72238816&groupId=10192

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ajattelin nyt vähän kirjoittaa noista pienemmistäkin Serie A:n seuroista, jotta niitä vähemmän jos lainkaan seuraavienkin olisi helpompi päästä samalle kartalle, jos esim. tekemisen puutteessa (etenkin pääosin muita liigoja seuraavia) nappaisi vilaista hieman saapasmaan futista. Sivuutan tarkoituksella seurat, joilla on omat osionsa/kausitopikkinsa ja joihin on edes jotain lätisty, sanotaan nyt 1,5 viime kauden ajalta. Eli AC Milan, Inter, Juventus, Napoli ja AS Roma jäävät nyt tämän jutun ulkopuolelle. Aloitan urakan aakkosten alkupäästä ja jatkan aina kun jaksan ja joudan. Eli vähän pohjustusta keitä joukkueesta kannattaa seurata ja jotain muutakin, jos kirjoitushetkellä sattuu tulemaan mieleen. Muutkin saa täydentää, jos kiinnostaa ja ilmenee jotain lisäämisen arvoista.

 

Atalanta

 

Seuran suurin tähti lienee argentiinalainen kärkipelaaja Germán Denis, joka takoi viime kaudella upeat 16 osumaa Serie A:ssa. Viime kaudella talvitauolle mentässä Denis oli osunut jo 12 kertaa, joten keväällä argentiinalaisen tahti hiipui pahemman kerran ja verkkoja pöllyteltiin enää vain neljästi. Tämä kausi osoittaa paremmin, että oliko kyse vain puolen kauden suonenvedosta vai onko Denis vakavasti otettava tekijä tällä kaudella. Uuden kauden maalisaldo on kuitenkin jo avattu. Toinen tähti on keskikentän Mauro Camoranesi look-a-like eli Ezequiel Scheletto, joka on debytoinut myös Italian maajoukkueessa. 160cm mittasen varren lisäksi Maximiliano Moralez jää kentällä mieleen myös taitoarsenaalillaan. Muita maininnan arvoisia ovat ainakin myös Azzurri –paidassa debytoinut ja hienon viime kauden pelannut puolustaja Federico Peluso, ikuiseksi lupaukseksi jäänyt, mutta silti joukkueen parhaimmistoon kuuluva Luca Cigarini ja Serie A:n veskarikermaan kuuluva ja reflekseistään elävä maalivahti Andrea Consigli. Giacomo Bonaventura on jo vakiinnuttanut asemaansa La Dean keskikentällä ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Atalanta lähti jo totuttuun tyyliin miinuspisteiltä kauteen kun seurasta kaivetaan aina joku linkki skandaaleihin.

 

Bologna

 

Gaston Ramirezin lähdettyä joukkueen ehdoton ykkösnimi on selkeästi Alessandro Diamanti, joka sai yllättäen mukavasti peliaikaa myös Prandellin Italian maajoukkueessa kesän EM-kisoissa. Maajoukkueessa maailmanmestaruudenkin voittanut Alberto Gilardino on puolestaan lähes kaikille futista edes kohtalaisesti seuraaville tuttu. Gilardinon ura alkaa olla kuitenkin jo pahasti ehtoopuolella. Juventuksesta saapuneet puolustaja ja keskikentän laidallakin viihtyvä Marco Motta sekä keskikentän Michele Pazienza saanevat reippaasti vastuuta Rossoblun väreissä. Ranskan junnujen maajoukkueita kolunnut Saphir Taider on tärkeä lenkki keskikentällä tämän kauden Bolognassa. Itse toivoisin paljon peliaikaa Juventuksen ja Udinesen osaomistuksessa olevalle Cristian Pasquatolle, jolla on kuitenkin potentiaalia kehittyä pitkälle. Hyökkäyksen ikuiset lupaukset kastiin menevä nimihirviö Robert Acquafresca tulee puolestaan taistelemaan seuran ykkös maalintekijän tontista tosissaan konkari Gilardinon kanssa.

 

Bolognan paikalliskamppailut käydään Parmaa vastaan Derby d´Emiliassa.

 

 

Cagliari

 

Cagliarin puolustuksen johtaja on Azzurri -paidassakin paikkansa vakiinnuttamassa oleva Davide Astori. Belgian maajoukkueen taistelija Radja Nainggolan on jo vakionaamoja Cagliarin keskikentän ytimessä ja herättänyt isompien seurojen, kuten esim. Juventuksen, kiinnostusta jo useammassa siirtoikkunassa. Cagliarin pelin sielu on Italian maajoukkueessakin vanhuuspäivillään pyörähtänyt Andrea Cossu, joka pelinäkemyksellään tekee Cagliarin lähes jokaisesta miehen kautta kierrätetystä hyökkäyksestä vaarallisen. Cagliarissa on viimein potentiaaliaan alkanut lunastaa myös Juventuksessa vähille minuuteille jäänyt Albin Ekdal, joka on noussut Ruotsin maajoukkueeseenkin. Länsinaapurimme maajoukkuetta on päässyt edustamaan myös Sebastian Eriksson, joka pyrkii tällä kaudella vakiinnuttamaan roolinsa avauksessa, kun viimein sai pysyvän siirron seuraan. Kärjessä chileläinen Mauricio Pinilla on takuuvarma n. kymmenen maalin mies. Paluun seuraan tekevä Marco Sau voi nousta merkittävään rooliin Cagliarissa tällä kaudella kun alla on kaksi peräkkäistä 20 maalin Serie B kautta. Saussa on potentiaalia jopa Cagliarin ykköspyssyksi.

 

Cagliari on toinen osapuoli ns. saarien derbyssä eli Derby delle Isolessa, jossa Sardinia ja Sicilia kohtaavat eli Cagliari ja Palermo.

 

 

Catania

 

Catania luottaa menestyäkseen argentiinalaisiin ja seurasta löytyy tälläkin kaudella peräti 11 syntyperältään argentinaalaista pelaajaa ! Ei siis tarvi olla mikään ruudinkeksijä hoksatakseen, että mihin maapallon kolkkaan Catanian scoutit vilkuilee. Myös maalinteossa katseet suunnataan argentiinalaisin ja mm. miesten maajoukkueessa La Albicelestessä pyörähtäneeltä Gonzalo Bergessiolta on lupa odottaa verkkojen pöllytystä. Bergessio onkin avannut kauden pirteästi ja niin on tehnyt myös seuran ykköspyssy ja tähti Alejandro Gomez, joka on jatkanut siitä mihin viime kaudellä jäi. Gomezin kipittäessä vasemmalla vartijaltaan karkuun ei oikeallakaan puolella ole mikään kevyt iltapuhde luvassa Pablo Barrientosin kanssa. Argentiinalaistridentissä piisaakin isompienkin puolustuksille ihan riittämiin vartioitavaa.

 

Tolppien välistä löytyy Argentiinan maajoukkueen veskariosastoon kuuluva Mariano Andujar ja Andujarin edessä puolustuslinjaa johtaa alakerran herra ja hidalgo, vankan Juventus ja maajoukkue -kokemuksen omaava Nicola Legrottaglie. Kesän mercaton merkittävin värväys oli uruguaylainen topparilupaus Alexis Rolin. Gomezin ohella seuran kirkkaimpia tähtiä on Italian junnumaajoukkueet kolunnut ja kymppipaitaa seurassaan kannatteleva vaparispesialisti Francesco Lodi. Juventuksen kannattajille erityisen tuttu kasvo löytyy myös keskikentältä, jonka vakionaamoihin ja tukipilareihin kuuluu Seccon aikoinaan värväämä floppi Sergio Almiron. Ilmeisesti maanmiesten dominoiva ympäristö on tehnyt Almironin loppu-uralle kutaa.

 

Cataniassa ikuiset lupaukset kategoriaan menee hyökkäyksessä ja keskikentän laidalla viihtyvä Juven kasvatti Davide Lanzafame. Lanzafamen minuutit voivat kuitenkin jäädä tulevallakin kaudella vähiin kun miehen rooliin löytyy jo parempia kavereita. Japanin maajoukkueen Takayuki Morimoto palasi Serie B:n Novara -lainansa päätteeksi takaisin Cataniaan ja saanee uuden mahdollisuuden. Aika näyttää, että riittääkö Morimoton rahkeet haastamaan argentiinalaisia kilpaveljiään.

 

Etnalaiset ovat perinteisesti olleet etenkin Serie A:n isoille ärsyttävä vastustaja, joka taistelee sydämellään viimeiseen hikipisaraan saakka voitoista. Cataniaa siivittää isojen kaatoon Napolin ohella Italian fanaattisin yleisö ja todellinen inferno, Stadio Angelo Massimino, on varmasti Serie A:n epämieluisimpia paikkoja pelata vastustajalle. Saapasmaan futis on pullollaan Angelo Massiminon kolkoilta ja pimeiltä käytäviltä kantautuneita legendoja. Tällä stadionilla vastustaja todella tuntee paineen ja pelon ja pahimmillaan kenties lähempänä kuin koskaan aikaisemmin.

 

Catanian kannalta kaksi tulen arimmista kamppailuista tulee tulevallakin kaudella olemaan Derby di Sicilia eli Sisilian derby Palermoa vastaan.

 

Chievo

 

Chievolla on kärkeen nakata isojen kaataja ja jo vuosia mm. Juventusta kiusannut Sergio Pellisier, jonka maalivainuun ollaan seurassa voitu jo pitkään luottaa. Myös seuraan siirtyneellä konkarikärki David Di Michelellä on tapana osua verkkojen perukoille sillontällön. Suomalaisille seurasta on parhaiten tuttu tietenkin huuhkajienkin keskikentän terrieri Perparim Hetemaj. Keskikentän ghanalaisesta Isaac Cofiesta voisi tulla yksi kauden yllättävistä läpimurtonimistä pääsarjatasolla, sillä alla on todella vakuuttava kausi Serie B:n Sassuolossa. Ikänsä valehtelulla aikoinaan mm. mainettaan luonut brassi Luciano on edustanut Chievoa jo n. 250 matsissa. Saapasmaan junnumaajoukkueet kolunnut Milanin hyökkääjä Alberto Paloschi saa kehitykselleen tarvitsemaansa peliaikaa Chievossa ja voi nousta Gialloblulle todella merkittäväksi tekijäksi. Kentälle päästessään ranskalaiselta torniksi varsin taitavalta Cyril Theraulta voi odottaa lähes mitä tahansa.

 

 

Lätinät jatkuu myöhemmin ja seuraavaks käsittelyssä oiskin sitten mm. Fiorentina ja Genoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Fiorentina

 

Violan kesän mercato oli todella onnistunut kun seura sai kuin saikin pidettyä kiinni Joveticista ja vahvistui merkittävästi ympäri kenttää.

Tolppien välistä löytyy Azzurrien luotettava Emiliano Viviano. Italian maajoukkueen Mattia Cassani on puolustuksen johtohahmoja oikealla laidallaan. Toisella laidalla Manuel Pasqual jakaa tarkkoja keskityksiään ja antaakin usein seuran kulmat. Pasqualilla on myös tappavan tehokas dead-ball vapari, jolla toisinaan yllättää vastustajien veskareita. Puolustukseen hommattiin myös Manchester Cityssä vähille peliminuuteille jäänyt Montenegron maajoukkuetoppari Stefan Savic ja aika näyttää miten nopeaa Savic sopeutuu Serie-A:n futikseen. Villarealin tiputtua La Ligasta oli Viola kärkkäänä myös tuolla apajalla ja matkaan tarttuikin toppari Gonzalo Rodriguez ja keskikentän paikoista kisaamaan Real Madridin kasvatti Borja Valero, joka viime kaudella debytoi Espanjan maajoukkuessakin.

 

Kolumbian maajoukkueen taitava ja vikkelä Juan Cuadrado oli yksi viime kauden Serie A:n sensaatioista ja vastasihan nuorukainen myös yhdestä kauden ehdottomasti upeimmista osumistakin coast-to-coast kuljetuksellaan. Cuadradon värväys olikin Violalta yksi Italian siirtoikkunan kovimmista kaappauksista. Keskikentälle värvättiin Liverpoolista myös lasinen Alberto Aquilani, joka yrittää nyt vuorostaan Violassa pelata ehjää kautta ja lunastaa niitä miehelle aikoinaan asetettuja odotuksia. Violan keskikentältä löytyykin roppakaupalla syöttötaitoa kun Aquilanikin pääsee vauhtiin viljelemään huikeita pystysyöttöjään. Aquilanin ohella keskikentän osastoa levennettiin Udinesessa ja AS Romassa mallikkaan uran italofutiksen parissa tehneellä väkkärä David Pizzarrolla. Taitopelaajien värväys ei kuitenkaan jäänyt tähän vaan joukkoon hommattiin myös nuorempi Chilen maajoukkuepeluri Portugalin Liigan Sportingista eli todellisena pallotaiturina tunnettu Matias ”Matigol” Fernandez.

 

Violan keskikentän kärjestä löytyy tälläkin kaudella Serbian maajoukkueen Adem Ljajic, joka omaa valtavan potentiaalin ja odotukset ovatkin korkealla Ljajicin kohdalla Violassa. Viime kausi ei varmasti mennyt serbin itse haluamalla tavalla ja se saikin mustan tahran kevätkauden kääntyessä lopulleen kun serbi protestoi vaihtoon laahustaessaan silloiselle päävalmentaja Delio Rossille penkitystään ja tästä suivaantuneena Rossi kävi käsiksi Ljajiciin ja ennätti lyödä pelaajaa ennen kuin muut ehtivät erottamaan kaksikon. Tämän matsaamisen päätteeksi kimppuun käynyt Rossi sai ymmärrettävästikin lähtöpassit. Rossihan julkisuudessa puolusteli hyökkäystään, että Ljajic olisi loukannut Rossia ja tämän perhettä kommenteillaan astellessaan vaihtoa kohti, mutta joukkuekaverit kiistivät tämän ja näin ollen Rossin ei onnistunut pelastaa nahkaansa.

 

Kaikista värväyksistä huolimatta seuran ykkösstara on huikean taitoarsenaalin omaava käkkärätukka Stevan Jovetic, jonka perässä monet suurseuratkin olivat kesällä viime hetkille saakka. Jovetic on avannut kauden pirteästi ampumalla kolme maalia kahteen ensimmäiseen liigamatsiin ja montenegrolainen vastaakin Violan kaikista liigamaaleista tähän saakka. Viola rakentuu Jo-jo:n ympärille ja nuorukaisen asema onkin seurassa ja sen kannattajien keskuudessa lähes myyttinen. Jotain pelaajan erityisistä ominaisuuksista kertoo jopa vertaukset legendaariseen Roberto Baggioon. Joveticin taakkaa maalinteosta helpottamaan Violaan hommattiin kesällä pääosin Hollannin kentillä onnistunut ja siellä kertaalleen maalikuninkuuden ja liigan vuoden pelaajan tittelitkin pokannut Mounir El Hamdaoui, jolle meneillään oleva tuore sopimus on se viimeinen mahdollisuus onnistua isossa liigassa.

 

Violan kohdalla on perusteltua sanoa, että seuran mittavien kesän panostusten jälkeen odotetaan myös tulosta ja materiaalinsa puolesta violettien pitäisi roikkua pitkään mukana ainakin kärkikamppailun lähituntumassa. Ainakin Eurooppa Liigassa pitäisi olla tähtäin, mutta aivan mahdotonta ei olisi UCL:n karsintapaikkakaan. 90-luvun lopun ja 2000 luvun alun Violan ajoista saapasmaan futiksen huippujenginä on tultu pitkä matka ja välillä violetit ovat käyneet todella pohjalla. Mahtiaikoina seuraa edusti mm. liigan maalikuninkuudesta kaudesta toiseen kisannut ja Argentiinan maajoukkueen kaikkien aikojen maaliruisku Gabriel Batistuta. Batigol nautti eritoten Portugalin kultaisen sukupolven huikean Manuel Rui Costan tarjoilusta, mutta myös Predrag Mijatovicin, Angelo Di Livion, Enrico Chiesan ja kumppanien kaltaisia pelimiehiä löytyi ringistä tuolloin. Todella pitkästä aikaa Viola näyttää jälleen joukkueelta, jolla voi oikeasti olla oma sanottavansa saapasmaan kentillä.

 

Genoa

 

Tolppien välistä löytyy todellinen Serie A konkari Sebastien Frey, joka on parhaimmillaan ollut maailman parhaiden veskareiden joukossa ja on yhä Serie A:n veskareiden kärkiryhmässä. Frey:hin homma ei todellakaan kaadu. Freyn edestä löytyy mm. Ruotsin maajoukkueessa usein esiintynyt Andreas Granqvist sekä Italian maajoukkuessakin pelannut Luca Antonelli. Violasta lainattu kovakutinen ja millin tarkasti keskittävä juoksukone Juan Vargas voi nousta kaudella isoon rooliin Genovassa. Vargas voi pelata sekä puolustuksen että keskikentän laidalla. Slovakian maajoukkueen perusvarma Juraj Kucka kuuluu jo ennestään vakionaamoihin keskikentällä. Ainakin milanistat varmasti toivovat, että Saksan junnumaajoukkueet kolunnut lupaava Alexander Merkel saisi paljon vastuuta Genoassa ja näillä näkymin sitä olisikin luvassa.

 

Juventuksen Ciro Immobileen kohdistuu suuret odotukset sillä viime kaudella Ciro takoi käsittämättömät 28 kaappia Serie B:ssä voittaen upealla kuuden maalin kaulalla seuraavaan sarjan maalikuninkuuden. Immobile on avannutkin Serie A kauden Genoassa tyylikkäästi maalaamalla heti debyytissään ja toisessakin kamppailussa tilille karttui maalisyöttö. Cirolla onkin kaikki avut nousta seuran ykköstähdeksi ja onnistunut kausi voisi siivittä paluun myös Juventukseen. Mulle henkilökohtaisesti Ciron paluu olisi kelvannut jo nyt, mutta kyllähän täysi Serie A kausi Genoassa on pelaajan itsensä ja kehityksen kannalta parempi vaihtoehto kuin satunnainen peliaika suurseurassa. Myös Marco Borriello, tai viime kaudelta Juventus –lainaltaan tutummin Paska-Marco, saapui uutena kasvona hyökkäyspäähän. Borriello on aikoja sitten onnistunut kertaalleen 19 maalin kauteen pääsarjatasolla, mutta nuo ajat ovat mennyttä. Borriello kykenee yhä unelma maaleihin ja satunnainen suonenveto on toki aina mahdollinen, mutta toivottavasti Immobile on Genoan tämän kauden ässä ja leikkisästi ”Borrigol” lähinnä basistin roolissa. Seconda puntana ja ylempänä keskikenttänä mieluiten pelaava serbi Bosko Jankovic tuo myös oman mausteensa hyökkäyspään pelaajien valintaan.

 

Yksi Serie A kauden tunnelmaltaan upeimmista derbyistä tullaan mittelöimään Genoan ja Sampdorian välillä ja tuo derbyhän tunnetaan nimellä Derby della Lanterna. Genoan ultrat tykkää veljeillä napolilaisten kanssa ja vastaavasti AC Milanin ja Torinon kohtaamisissa voi usein fanaattisuus leiskua ja tulla ylilyöntejä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lazio

 

Federico Marchetti on Serie A:n parhaita maalivahteja ja kuuluisi Italian maajoukkuerinkiin useamminkin. Konkari toppari Giuseppe Biava paikkaa pelisilmällään iän mukanaan tuomia puutteitaan. Ranskalaisen Mobido Diakiten tornimainen ulkomuoto hämää ja toppari on yllättävän nopea jalalla, vaikka muuten peli usein muistuttaakin rymistelyä. Pelinluvussa ja sijoittumisessa on yhä puutteita, mutta Diakite on silti jatkuvasti kehittynyt ja raivannut itselleen vakituisen avauksen paikan. Romanian maajoukkueen Stefan Radu on parhaimmillaan ylivoimainen laidallaan ja kykenee pelaamaan myös topparin tonttia, mutta Lazion kannalta mies on valitettavasti lasista ja on tälläkin hetkellä lasaretin puolella.

 

Argentiinalainen Cristian Ledesma on Lazion pelin sielu ja vastaa taivaansinisten pelinrakentelusta registan tontiltaan. Ledesma ei ole mikään tuulennopea kaveri, mutta pelisilmällään paikkaa puutteitaan. Yksittäisenä pelaajana seuralle tärkeimpiä ellei jopa se kaikista merkittävin. Ledesman merkityksen huomaa viimeistään silloin kun argentiinalainen ei ole kentällä - hyökkäyspeli yskähtelee lähes poikkeuksetta. Silloin tällöin pommittaa myös hirmuisella kudillaan upeita häkkejä kaukaa. Antonio Candrevasta oon vaan jostain syystä tykännyt jo pitkään. Nopea kaveri, joka tekee kentällä töitä ja osaa puijata vastustajia 1vs1:ssä varsin mallikkaasti. Muutama kausi sitten puolen vuoden mittainen Juventus –laina ei poikinut mitään suurempaa. Laziossa Candreva pelasi viimein mahtipontisen kevätkauden seurassa, joka on Serie A:n kärkikahinoissa mukana. Keskikentän kavereista tunnetuin on tietenkin brassien maajoukkueen Hernanes, joka on myös Biancocelestin tähti numero uno. Hernanes on mielettömän taitava kaveri ja roolissaan koko sarjan parhaimmistoa. Hernanesillakin on kuitenkin pahasti taipumusta silloin tällöin uinua ja kadota peleistä. Parhaimmillaan Hernanes on kuitenkin suorastaan häikäisevä. Viime kausi ei ollut yhtä loistokas kuin debyyttikausi ja nyt brassi pyrkiikin varmasti hanakasti nostamaan tasoaan ja käyttämään kaikkea potentiaaliansa. Hernanes ei kuitenkaan ole lazialien mielestä asenne pelaaja, vaan viimeisen päälle tunnollinen ammattilainen. Ilmeisesti ilmenneet ongelmat liittynevätkin enemmän miehen peluutukseen ja saa nähä vieläkö roolitus pysyy samana. Ledesman ohella erittäin tärkeä pelaaja joukkueelleen ja pelipäällään lähes pysäyttämätön.

 

Senad Lulic pelasi maltillisesti sanottuna varsin mukiinmenevän debyyttikauden kun alkukankeuksien jälkeen bosnialainen nostettiin keskikentän laidalle. Lulic dominoi ennen vammojaan laitaansa varsin suvereenisesti ja puhkoi vääjäämättä vastustajien puolustuksia. Uudesta kaudesta voisi tulla Lulicille ponkaisulauta sarjan eliittiin roolissaan. Lazion laidoille viihtyvistä kavereista oon aina pitänyt taiteilija Pasquale Foggiasta. Nopea kinttuinen kaveri, joka osaa puijata vastustajia näyttävillä kisuillaan. Foggia keskittää myös millintarkasti ja ominaisuuksiltaan voisi sanoa, että liian hyvä kaveri penkitettäväksi. Harmittavan harvoin pääsee kentälle, mutta sinne kirmatessaan kehotan kyllä pitämään tätä kaveria silmällä. On pyörähtänyt myös Italian maajoukkueessa ja silloinkin oon pitänyt esityksistä. Foggian kannalta parempi vaihtoehto olisi voinut olla nöyrtyä pienempään seuraan, mutta toivottavasti ei jää aivan jämäminuuteille tällä kaudella.

 

Stefano Mauri on kiistelty konkari, joka omaa myös harhauttelun ja syöttämisen jalot taidot. Vastasi viime kaudella yhdestä kaudein upeimmista pörsistä saksarillaan. Mauri on sillon tällön pyörinyt maajoukkueen mukana ja viimeksi yllätyksellisen pelaajan loisto-otteet poikivat kutsun edellisissä EM-karsinnoissa. Mauri oli yksi niistä nimimiehistä, joilla Calcioscommessen skandaalia pönkitettiin lehdissä, mutta vapautettiin lopulta syytteistä, koska todistusaineistoa ei löytynyt monzalaista vastaan. Seuran merkittävin värväys kesän mercatossa oli brassien maajoukkuessakin piipahtanut Ederson, joka on luonut uransa tähän saakka Ligue 1:ssa. OGC Nicessä Ederson nousi liigan eliittiin ja kaikki suurseurat ympäri maailman kolkuttelivat oven takana. Brassi viihtyi kuitenkin patonkilassa ja vaihtoi kärkisakki Lyoniin. Lyonin ajasta ei kuitenkaan tullut jymymenestystä ja brassia peluutettiin enimmäkseen väärällä pelipaikalla laidassa. Nyt Edersonilla on edessään viimeinen mahdollisuus isossa liigassa, mutta Laziossa kilpailu samoista pelipaikoista on myös brassille tähänastisen uran kovinta. Saa nähdä miten Edersonille irtoaa minuutteja tällä kaudella.

 

Tommasso Rocchi on Biancolestin legendoja ja seuran kapteeni. Konkarin on tyytyminen yhä vähemmille minuuteille, mutta kentälle päästessään Rocchin löytää yhä paitsion rajamailta kärkkymästä ja yli sata maalia Lazion paidassa kertonevat riittävästi mainiosta kyvystä haistaa maalipaikkoja. Tuhlaajapoika Mauro Matias Zarate palasi myös pääkaupunkiin ja Lazion remmiin. Zarate on taiteilijasielu ja mielialapelaaja, joka on hyvänä päivänä lähes pysäyttämätön, mutta valitettavasti huonoja päiviä sattuu kohdalle aivan liikaa. Tuolloin aika kentällä ja sen ulkopuolella menee kiukutteluun ja hiukkasen ylimielisestä Zaratesta voi tulla joukkuhengelle melkoinen rasite. Tienaa myös kivasti, joten hiljalleen alkais olla aika paiskia töitä myös liksansa eteen.

 

Jopa ylitse Ledesman ja Hernanesin Laziossa nousee arvoonsa kukapas muukaan kuin Miroslav Klose - maalintekijä jumalan armosta. Ei mennyt kauaa kun Klose valloitti kaikkien sydämet taivaansinisten leirissä. Klose loi itselleen heti debyyttikaudellaan myyttisen aseman. Kun romanistat tykkäävät paikalliskilpailijassa viljellä slogania :"no Totti, no party", niin Laziossa Tottin paikka fraasissa on korvattu Die Mannschaftille käsittämättömät 64 kertaa maalanneen Klosen nimellä. Debyyttikausi oli maalienkin (13 liigassa; 16 kaikissa kilpailuissa) valossa mainio huomioiden Miron iän, mutta tullessaan konkari toi seuraan enemmän kuin saksalaista ostettaessa osattiin odottaakkaan. Nahkapöksyn otteet Laziossa ovat herättäneet myös allekirjottaneen ja näkemään sen uskomattoman kliinisen viimeistelytauon ulkopuolelle. Miro on todellinen maaliruisku, mutta paljon muutakin. Sakemanni on nimittäin tunnollinen joukkuepelaaja, joka tekee pyytettömästi työtä molempiin suuntiin, takakarvaa ja luo maalipaikkoja joukkuekavereilleen. Klosella ikä on tuonut luonnollisesti matkassaan myös vaivoja ja nuo vammat sotkivat viime kaudella pahimmalla mahdollisella hetkellä Biancocelestin kulun kohti UCL-paikkaa. Vasta alkanut kausi pyörähti käyntiin varsin odotetulla tavalla kun kahden ensimmäisen kierroksen jälkeen Miro on maali/peli tahdissa.

 

 

Derby della Capitale on yksi koko futismaailman ehdottomasti kiihkeimmistä ja tunteikkaimmista futisotteluista. Todella kuuma kohtaaminen pääkaupungin kahden kilpailijan: S.S. Lazion ja AS Roman kesken. Italiassa derbyyn liitetäänkin paljon enemmän kuin itse ottelu. Lazialien ja romanistien Curva Nordin ja Curva Sudin välinen taistelu ja se mekkala - huh huh ! Kummatkin kannattajat pitävät itseään ainoina oikeina roomalaisina ja kuvainnollisesti derbyssä taistellaan oikeudesta edustaa pääkaupunkia. Ottelun osapuolille nämä kamppailut ovat kauden huipentumia ja tärkeimpiä matseja. Derbyn voiton tärkeydestä kertoo jotain jo se seikka, että brassitähti Hernanes tai myyttisemmin profeetta oli lunastanut ennustukset vasta kun onnistui johdattamaan Lazion derbystä voittoon. Viime aikoina Lazio on ollut derbyissä niskan päällä.

 

Lazion ultrat ovat hyvää pataa Interin kannattajien kanssa ja löytyypä Serie A:n lähihistoriastakin matsi Interiä vastaan, jossa ultrat kannustivat vierasjoukkuetta voittoon, jotta paikalliskilpailija AS Roma häviäsi Scudetto –kilvassa. Vastaavasti Napolin kannattajien kanssa ei olla niin lämpimissä ja ystävällisissä väleissä. Curva Nordia arvostetaan myös joukkueessa todella paljon ja Laziossa ollaankin jäädytetty numero 12 kunnianosoituksena ultrien suuntaan. Kliseisesti Curva Nord kun koetaan kuin 12:sta kenttäpelaajana joukkueelle. Seuran johdon ja kannattajien kesken ei vallitse kuitenkaan tällä hetkellä erityinen luottamus, sillä nykyinen vihattu seuran presidentti Claudio Lotito käytännössä paskat piittaa kannattajien mielipiteistä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Palermo

 

Lazion ja Claudio Lotiton tavoin myös Palermosta löytyy mielipiteitä jakava hahmo seuran norsunluutornista nimittäin mielellään mielipiteitään tuputtava ja seuransa valmentajiin suhteellisen kärsimättömästi suhtautuva Maurizio Zamparini.

 

Alakertaan hommattiin mercatossa Sveitsin maajoukkueen toppari Steve von Bergen, jolla on jo entuudestaan Cesenasta karttunut mukavasti kokemusta saapasmaan futiksesta. Uruguayn maajoukkueen puolustava keskikenttä ja konkari Egidio Ríos oli myös yksi kesän värväyksistä. Kovimmat odotukset kohdistuu kuitenkin kesän argentiinalaiskaappaukseen 18-vuotiaaseen junnumaajoukkueet kolunneeseen Paulo Dybalaan. Kun Agüeroon verratun Dybalan perässä oli kesällä lukuisia nimekkäämpiäkin seuroja ja Sisiliassa odotukset ovatkin korkealle tätä keskikentän piikissä ja hyökkäyksessä viihtyvää lupausta kohtaan. Myös arvostettu konkari Franco Brienza tekee jälleen paluun Rosaneron väreihin.

 

Joukkueen tähtikaartiin kuuluu pinkkien ja Slovenian maajoukkueen hyökkäävä keskikenttä eli Josip Ilicic. Ilicic on heti Miccolin jälkeen seuran suurin tähti ja slovenialaista ollaankin pitkään houkuteltu muihin ympyröihin. Keskikentällä argentiinalainen ja maansa maajoukkuettakin edustanut Nicolas Bertolo saa uuden mahdollisuuden onnistuneen La Liga lainansa päätteeksi ja saa nähdä miten Bertolo onnistuu toisella yrittämällään. Hyökkäyksen Uruguayn maajoukkueen vikkelä ja suhteellisen taitavakin, Abel Hernández taitaa pääpelin ja kuuluu Miccolin ohella joukkueen ratkaisijaosastoon. Hernandezia ollaan kuitenkin oltu kovasti viemässä Liverpooliin tammikuun siirtoikkunassa ja saa nähdä miten nuoren uruguaylaisen kohdalla käy. Jos näin varhain päästään siirrosta sopuun, niin välttämättä Hernandezia ei nähdä syyskaudella paljoa tositoimissa. Rosaneron ykköstähti on ymmärrettävästikin oikukas taiteilijasielu ja kapteeni Fabrizio Miccoli, joka hyvänä päivänään kaataa henkilökohtaisella panoksellaan sarjan goljatteja. Nuoruusvuosina Juventuksessa kaavailtiin Maradonaa avoimesti ihailevasta Miccolista Del Pieron seuraajaa, mutta lopulta rahkeet eivät riittäneet ja peliminuutit kuihtuivat olemattomiin. Juventus lainasi kaudesta toiseen Miccolia muualle ja vasta 2007 kesällä kiertolaiselämä tuli päätökseensä kun Palermo ilmottautui halukkaaksi värväämään Miccolin. Sisiliassa Miccoli löysi vihdoin kodin ja onnen ja seurassaan Miccoli on noussut lähes jumalan asemaan. Esikuvansa tavoin Miccoli on pelitaidoistaan erityisen kuulu tekniikastaan ja pallokontrollistaan, mutta taitaa myös vapareista pussittamisen jalon taidon.

 

Palermo pelaa paikalliskamppailunsa Cataniaa vastaan ns. saarten derbyssä.

 

Parma

 

Puolustuksesta löytyy jopa maailmanmestaruus –mitalin pokannut kokenut Cristian Zaccardo. Maajoukkuekokemusta ei alakerrassa edusta kuitenkaan ainoastaan Zaccardo vaan myös maalinsuulta löytyvä Antionio Mirante on pyörähtänyt Azzurri -paidassa. Italian junnumaajoukkueet kolunnut Aleandro Rosi omaa taitavat kintut ja erinomaisen syöttötaidon. Rosi työmoraalinsa ja monipuolisuutensa vuoksi kykenee pelaamaan oikealla laidallaan sekä laitapakin, että jopa wingerin roolissa. Keskikentältä löytyy myös toinen millintarkkoihin syöttöihin kykenevä pelaaja, nimittäin Azzurri –paidankin yllensä pariin otteeseen pukenut huikean pelinäkemyksen omaava Daniele Galloppa. Järkyttävän nopea ranskalainen ex-Inter pelaaja Jonathan Biabiany on nykyisin Parman tärkeimpiä lenkkejä yhdessä Galloppan ja chileläisen Valdesin kanssa.

 

I Gialloblu lainasi Palermosta ghanalaisen futiksen yhden suurimmista lupauksista eli Afriyie Acquahin, joka ei onnistunut vielä debyyttikaudellaan murtautumaan Serie A seuran avaukseen, mutta yrittää tuota temppua nyt Parman keskikentällä. Urakka on kuitenkin vaativa, sillä keskikentälle löytyy monta kokeneempaa pelaajaa, jotka menevät alustavasti nokkimisjärkässä edelle. Yksi tällainen on Cesenasta lainattu Azzurri -paidan viime EM-karsinnoissakin pukenut Marco Parolo, joka voi nousta suureen arvoon Parmalle. Dorlan Padon herätti kesällä paljon kiinnostusta ympäri maailmaa ja mm. Spurs, Udinese, Kazan ja Galatasaraykin olivat Kolumbian maajoukkuepelaajan perässä, mutta Parma veti pisimmän korren. Padon viihtyy parhaiten hyökkäävänä keskikenttä pelaajana tai seconda puntana.

 

Ex-juventino Raffaele Palladino pääsee harvoin enää nykyisin kentälle, mutta sinne pyrähtäessään kannattaa kiinnittää erityistä huomiota erittäin taitavaan ja ennalta-arvaamattomaan Palladinoon, joka on hyvänä päivänään edelleen varsin mainio futaaja. Palladinon lisäksi ringistä löytyy toinenkin kaveri, joka kykenee viheriöllä häikäisemään, mutta mielialapelaajana voi myös kadota täysin pelistä. Chileläinen Jaime Valdes on pelaaja, jolta ei oikein tiedä mitä odottaa. Pelipäällään Valdes on kuitenkin parhaimmillaan kentällä se vastustajaan eron tekevä peluri - eritoten samoista sijoista kamppailevia joukkueita vastaan. Valdes kykenee pelaamaan seconda puntanta, trequartistana, molempina laitalinkkeinä ja jopa registana keskikentän pohjalla. Hyökkäykseen Parmalla on vielä heittää liimaletti, joka puistatti pitkään Juventuksen palkkalistoilla La Vecchia Signoran faneja eli kyseessä on tietenkin Amauri. Surffailullaan ja tukkansa haromisella lukuisia ivallisia chantteja itselleen Juve-vuosinaan ansainnut brassi on kuitenkin hyvänä päivänään vaikea kiinnipideltävä vastustajien puolustuksille ja pelipäällään brassi viimestelee niin päänupillaan kuin kantapäällänsäkin ties mistä kulmista.

 

Violan tavoin Parma kuului vielä 90-luvun loppupuolella ja 2000 –luvun alussa saapasmaan jalkapallon suuruuksiin, mutta on tullut ryminällä alas kärkikahinoista. Haikeudella muistelee aikoja kun mm. Dino Baggion, Fernando Couton, Nestor Sensinin, Liliam Thuramin, Fabio Cannavaron ja Hernan Crespon kaltaiset pelimiehet olivat uransa huipulla i Crociatia edustaessaan.

 

Parma mittelee paikalliskamppailunsa Derby d´Emiliassa Bolognaa vastaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Serie A kauden 2012-2013 palkat julkaistiin tänään. Seuraavassa ois järjestyksessä kaikki seurat eniten palkkakuluja maksavasta pienimmällä budjetilla hommaa pyörittävään. Suluissa on seurojen eniten liksaa nostavat pelaajat.

 

Milan €120m (Pato €4m), Juventus €115m (Buffon €6m), Inter €100m (Sneijder €6m), Roma €95m (De Rossi €6m), Lazio €66.2m (Klose €2.1m), Napoli €53.2m (Cavani €4.5m), Fiorentina €38.8m (Jovetic €2.5m), Sampdoria €29.8m (Palombo €1.5m), Genoa €28.9m (Borriello €1.4m), Bologna €28.4m (Gilardino €1.2m), Atalanta €23.7m (Denis €1m), Palermo €23.4m (Miccoli €1.2m), Torino €22m (Bianchi €1.3m), Udinese €21.2m (Di Natale €1.3m), Parma €21.2m (Amauri €1m), Siena €18.9m (D’Agostino €0.8m), Catania €18m (Andujar €0.6m), Cagliari €15.9m (Conti €0.75m), Chievo €15.9m (Pellissier €0.8m), Pescara €10.8m (Celik €0.4m)

 

 

 

Posted ImagePosted ImagePosted Image

Share this post


Link to post
Share on other sites

1. Juve

2. Inter

3. Milan

4. Roma

5. Napoli

6. Fiorentina

 

Kova kausi tulee olemaan.

 

Mahtavaa, kun IFV sait nuo palkat näkyviin! Udinesella, Catanialla ja Chievolla menee budjetteihin nähden hyvin? Udinesen budjetin pienuus tuli snadina yllätyksenä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miten täältä löytyy noin paljon luottoa AS Romaan? Joukkuehan on heikentynyt rutosti viime kaudesta. Vain valmentaja osastolla ollaan vahvistuttu, mutta kentällä miehet ovat heikompia kuin viime kaudella. Kyllähän sieltä avaukseen löytyy vielä ihan kelpo miehiä, mutta jos tulee loukkaantumisia on Roma syvässä kusessa.

 

Luulisi jo Loic Negonkin nousevan penkille, kun on niin heikkoa tuolla puolustuksessa, mutta ei. Osaisko joku Serie A/Roma asiantuntija valaista vähän asiaa Negon kohdalta?

Share this post


Link to post
Share on other sites

No off-topicia tulee, mutta menkööt:

Loïc Negon luottamuksen puute on kyllä yllättävää. En tiedä kyllä miksi joku vanha ja väsynyt (ex-)brassilaituri Rodrigo Taddei on nykyään kakkosvaihtoehto oikeaksi laitapakiksi. Luulisin, että Nego saa mahdollisuuden, Nego on ainakin käynyt Roman viimeistelyharjoituksissa ainakin kerran tällä kaudella. Zeman pitää nuorien nostamisesta joukkueeseen, joten uskon, että Nego kuuluu yhdeksi näistä. Ykkösnimi oikeaksi laitapakiksi tällä haavaa on uruguaylainen Iván Piris. Tosin, ei tuokaan paikka ole ihan täysin sementoitu, esittänyt "ihan ok" -otteita, muttei ei ole myöskään loistanut. Lienee parempi puolustussuuntaan kuin viime kauden ykkönen Aleandro Rosi, joka siirtyi kesällä ilmaiseksi Parmaan. Ei Piris kuitenkaan mikään kovin iso vahvistus tai parannus Rosiin nähden on vain hieman paremmassa puolustuspelaamisessa. Negolla saattaa olla mahdollisuudet päästä kokeilemaan tuota paikkaa, kunhan Zeman tajuaa luopua Taddei-ajatuksesta. Mielestäni ihan mielenkiintoinen peluri kyseessä, toivottavasti lyö läpi.

 

Puolustajat ovat tosiaan aika tiukoilla Romassa ja kaksi aika tärkeää keskuspakkia lähti kesällä pois; Juan ja Heinze. Heinzea ei varmaan Romassa kaivata kovin paljoa, mutta Juanin menetys tietysti kirpaisee romalaisen sydäntä. Juan on kuitenkin ollut aika loukkantumisherkkä pelaaja, siksi hän itse purki sopimuksensa ja palasi kotimaahansa jäähdyttelemään. Ei jäänyt sentään Stadio Olimpicon katsomoon nostamaan palkkaa ja elämään leveää elämää.

Neljäs lähtijä puolustuksesta aiemmin mainittujen jälkeen on vasen laitapakki José Ángel, joka todellakin floppasi. Heitettiin Real Sociedadiin lainalle täksi kaudeksi.

José Ángelin tilalle hankittiin Palermosta maajoukkueessakin loistavasti pelannut Palermon Balzaretti. Erittäin hyvä kaappaus. Toiseksi vaspaksi hankittiin Corinthiansista 20-vuotias Dodô.

Juanin ja Heinzen tilalle hankittiin pari brassia, Marquinhos ja Leandro Castán, joista jälkimmäisen rooli on ollut avauksessa kahdella ensimmäisellä kierroksella. Burdisso on sitten varma avauksen mies puolustuksessa, joka palasi juuri sairastuvalta ja on päässyt erittäin hyvään vauhtiin.

 

Onhan Roma sen verran vahva hyökkäyspäässä, että siksi uskoisin rahkeiden riittävän neljänneksi tai viidenneksi. Destro, Osvaldo, Totti...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lähinnä mua huolestuttaa toi keskikenttä. Pjanic ei oo kehittynyt (tai sopeutunut) sillä tavalla, mitä olisi toivottu, eikä mua noi muutkaan jampat siinä keskikentällä oikeen vakuuta, De Rossia lukuunottamatta. Florenzi ja Marquinho pelas hyvin Interiä vastaan, mutta epäilen niiden jaksamista kauden edetessä, kun muittenkin joukkueiden taso nousee. Bradley myös on auttamatta tasoa liian kovassa seurassa, kun tulee tosipelit.

 

Luuletko, että Nego saisi peliaikaa cup-peleissä? Ainakin näillä helpommilla kierroksilla. Siellä olisi hyvä paikka näyttää ja ottaa paikka edes penkiltä liigamiehistöön.

 

Se on muuten kumma, että kun sieltä on nyt perättäisinä vuosina saatu ensin Mexes ja sitten Heinze pois, niin ei kuitenkaan olla tajuttu sitten hankkia kunnon topparia Burdisson kaveriksi. Luulisi, että kun on nähnyt Mexesin ja Heinzen toilailua, haluaisi toppariksi jonkun vakaan ja luotettavan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Bradley on kyllä ehdottomasti kova peluri, saattaa olla että onnistuu Romassa. Viime kausi Chievossa oli loistava. Eri asia tietysti miten sopeutuu Romaan, sopiiko rooli ja onko asema rotaatio- vai avausmiehenä.

Mutta joo, on keskikentässä joitakin puutteita. Pjanicin täytyy nostaa tasonsa Lyonin aikojensa tasolle, Taddei on jo pelannut parhaat vuotensa vuosia aiemmin, Perrotta on jo aika vanha. DDR on aina erittäin hyvä pelaaja. Genoasta hankittu 21-vuotias kreikkalainen Panagiotis Tachtsidis on lupauksia antava pelaaja ja saanee mahdollisuuksia Zemanilta. Viime kausi meni Hellas Veronassa, Serie B:ssä (35 peliä, 2 maalia). Molempien suuntien pelaaja, Perrottan korvaaja?

Florenzi on vaikuttaa erittäin hyvältä. Marquinho on aika hyvä hankinta. Kokoapa siitä nyt avaus, vaihtopenkki on sitten vähän huonompaa laatua.

 

Uskon Negon saavan mahdollisuuden/mahdollisuuksia, koska Zemanin harrastuksiin kuuluu nuorien nostaminen joukkueeseen, joten miksi tekisi poikkeuksen tästä Romassa?

 

Saa nähdä miten Marquinhos onnistuu vai eikö onnistu. Marquinhos on kyllä aika riskihankinta suoraan avaukseen, ei tämä ole välttämättä ollenkaan eteenpäin menoa Heinzeen ja Mexésiin nähden. No, onhan tämä aika katsomaton kortti, mutta mutta...

 

Yksi aika paha ongelma on se, että joukkueen materiaali on aika kapea, erityisesti keskikentältä ja puolustuksesta. Hyökkääjiä on riittävästi (6), kun taas maalivahdeissa on ylimiehitystä, kun riveissä on tällä hetkellä viisi maalivahtia ykkösjoukkueessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mutta joo, on keskikentässä joitakin puutteita. Pjanicin täytyy nostaa tasonsa Lyonin aikojensa tasolle, Taddei on jo pelannut parhaat vuotensa vuosia aiemmin, Perrotta on jo aika vanha. DDR on aina erittäin hyvä pelaaja. Genoasta hankittu 21-vuotias kreikkalainen Panagiotis Tachtsidis on lupauksia antava pelaaja ja saanee mahdollisuuksia Zemanilta. Viime kausi meni Hellas Veronassa, Serie B:ssä (35 peliä, 2 maalia). Molempien suuntien pelaaja, Perrottan korvaaja?

Florenzi on vaikuttaa erittäin hyvältä. Marquinho on aika hyvä hankinta. Kokoapa siitä nyt avaus, vaihtopenkki on sitten vähän huonompaa laatua.

 

Uskon Negon saavan mahdollisuuden/mahdollisuuksia, koska Zemanin harrastuksiin kuuluu nuorien nostaminen joukkueeseen, joten miksi tekisi poikkeuksen tästä Romassa?

 

Yksi aika paha ongelma on se, että joukkueen materiaali on aika kapea, erityisesti keskikentältä ja puolustuksesta. Hyökkääjiä on riittävästi (6), kun taas maalivahdeissa on ylimiehitystä, kun riveissä on tällä hetkellä viisi maalivahtia ykkösjoukkueessa.

Jooh, toi Pjanicin juttu on outo. Mies on tietty vielä nuori, mutta mitään kehitystä ei ole Romassa tapahtunut. Lyonissa Pjanic oli ajoittain loistava, varsinki oivallaisia syöttöjä miehen jalasta lähti useasti. Jos ei tällä kaudella ala Roomassa tapahtumaan, on aika vaihtaa maisemaa. On hälyttävää, että miehen taso on jopa laskenut Italiassa.

 

Ja kun loukkaantumisia kuitenkin kauden aikana väkisinkin tulee, voi siinä olla Roman heikko kohta. De Rossi ainakin tuntuu aivan korvaamattomalta Roman avauksessa, jonka menetys tuntuisi kovasti tuloksissa. Mielestäni nämä uudet peluritkaan eivät ole aivan tarvittavaa tasoa, niin hirvittää ajatella, mitä sieltä penkiltä tulisi tilalle.

 

Voit olla oikeassa Negon suhteen, mutta pidin sitä itsestäänselvyytenä, että Nego olisi ainakin kakkosvaihtoehto, kun ei vasemmalle laidalle mitään kovia hankintoja tullut. Ja olikin aika ylläri, kun ei ole edes penkille päässyt näin alkukaudesta.

 

Ihmettelin muuten itsekin tuota maalivahtien määrää, mistäs se johtuu? Maalivahtiosasto näyttää kyllä vakuuttavalta. Stekelenburg ykkönen ja Lobont loistava tuuraaja tarvittaessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jooh, toi Pjanicin juttu on outo. Mies on tietty vielä nuori, mutta mitään kehitystä ei ole Romassa tapahtunut. Lyonissa Pjanic oli ajoittain loistava, varsinki oivallaisia syöttöjä miehen jalasta lähti useasti. Jos ei tällä kaudella ala Roomassa tapahtumaan, on aika vaihtaa maisemaa. On hälyttävää, että miehen taso on jopa laskenut Italiassa.

 

Ja kun loukkaantumisia kuitenkin kauden aikana väkisinkin tulee, voi siinä olla Roman heikko kohta. De Rossi ainakin tuntuu aivan korvaamattomalta Roman avauksessa, jonka menetys tuntuisi kovasti tuloksissa. Mielestäni nämä uudet peluritkaan eivät ole aivan tarvittavaa tasoa, niin hirvittää ajatella, mitä sieltä penkiltä tulisi tilalle.

 

Voit olla oikeassa Negon suhteen, mutta pidin sitä itsestäänselvyytenä, että Nego olisi ainakin kakkosvaihtoehto, kun ei vasemmalle laidalle mitään kovia hankintoja tullut. Ja olikin aika ylläri, kun ei ole edes penkille päässyt näin alkukaudesta.

 

Ihmettelin muuten itsekin tuota maalivahtien määrää, mistäs se johtuu? Maalivahtiosasto näyttää kyllä vakuuttavalta. Stekelenburg ykkönen ja Lobont loistava tuuraaja tarvittaessa.

Loukkaantumiset saattavat kyllä iskeä Romaan kovaa. Saa nähdä miten käy, mutta en ole kyllä kovin varma itsekään omasta veikkauksestani Roman sijoitukselle, kun on vähän enemmän jaksanut ajatella Roman tilannetta ja materiaalia. Ehkä, ehkä kuudenteen tai viidenteen riittää rahkeet, mutta joukkue vaikuttaa kovin kapealta, joten toinen perättäinen europelitön kausi saattaa tulla Romalle eteen.

 

Negon tilanne ei todellakaan ole itsestäänselvyys ja viime kaudellakin aika vietettiin Primaverassa, joten status on aika huono. No, kuten todettua, Zeman voi tehdä ihmeitä tämän asian suhteen. Mutta en ole asiaa laajemmin tutkinut, että miksi Negoa "syrjitään" Romassa.

 

Joo, maalivahtitilanne on erittäin hyvä, jopa kadehdittava, mutta viisi maalivahtia on jo vähän liikaa. Eikä Stekelenburg tai Lobont ole ihan niitä kortti- tai loukkaantumisherkimpiä kavereita, joten miksi kolme varavaihtoehtoa? Stekelenburg ei kuitenkaan ollut viime kaudella oma itsensä, muutamaa poikkeusta ottamatta lukuun. Siksi myyntihuhujakin esiintyi. Lobont paikkaa useimmiten hyvin tarvittaessa.

Itse tunnustaudun pitämään Júlio Sérgiosta, joka jostain syystä on yliviivattu vaihtoehto, vaikka virallisesti vielä joukkueessa onkin. Ei Sérgio kyllä ollut ollenkaan niin huono, että Stekelenburgin hankinnalle oli pakottava tarve. Mutta, kenties tämän takana oli Luis Enrique.

 

Edit: Mutta mitä jos tehtäisi sitten vaikka Roman kaudesta 2012-13 oma aihe tuonne Roman alueelle tästä eteenpäin? :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vois vähän kirjoitella noista Serie A:n palkkakuluista, jotka aiemmin postasin. Juventuksen ja AC Milanin tilanne analysoinkin jo joukkueiden omissa topikeissa, joten ne voisi suosiolla sivuuttaa ja niistä kiinnostuneet ohjaankin joukkueiden omiin topikkeihin.

 

AC Milanin tavoin Inter Milan teki keväällä ja kesällä suursiivouksen ja ulosti ringistä ulos isoa tiliä nostavia eläkeikää hipovia kehäraakkejaan. Myös toisessa Milanon joukkueessa näyttää siis pitkästä aikaa vähän paremmalta tuo tilanne. Joukkueen kahden suurimman tähden eli Snejderin ja Militon palkat ymmärtää, sillä ovathan molemmat koko liigankin mittapuulla supertähtiä ja joukkueellensa tärkeimmät pelaajat. Udinesesta värvätyn Handanovicin 1,8 millin liksa on valtava pudotus Julio Cesárin tilittämiin summiin. Yhtenä parhaimmista diileistä silmiin pistää Coutinhon vain 600k:n vuosipalkka, joka on kyllä pelaajan potentiaalin ja taidot tiedostaen erittäin riskitön soppari. Coutinholla on alla onnistunut lainapesti La Ligassa ja pre-seasonkin kulki mallikkaasti. Cambiasson tilipussissa on eniten ilmaa, mutta kyllä Stankovichin ja Chivunkin palkoista ois varaa leikata katteettomat siivut pois.

 

AS Roman osalta ehkä hivenen yllätti, että Totti tienaa yhä viisi miljoonaa kaudesta, mutta seurauskollisuudesta sopii näköjään palkita avokätisesti. Daniele De Rossin perässä oli kesällä esim. City ja uudella sopparilla "Gattuso in Armani" haluttiin sitoa uransa loppuun asti Ikuiseen Kaupunkiin. Balzarettin ja etenkin Destron 1,5 miljoonan vuosiliksat ovat olleet hyvää bisnestä i Giallorossille. Tuoreen jenkkivärväyksen Bradleyn 800k:aan ei kuullosta pahalta. Burdisson 2,5 millissä on reippaasti ilmaa, mutta ei se kuitenkaan mikään Milanin Mexes -tason soppari sentään ole ja onhan argentiinalainen Roman runkopelaajia.

 

Hiljalleen pääkaupungin ns. ykkösjengiksi hivuttautunut Lazio käyttää kuitenkin yhä vähemmän kahisevaa palkkakuluihinsa kuin verivihollisensa. Itse asiassa aika paljonkin sillä Roma käyttää lähes 30 milliä enemmän budjetistaan pelaajien palkkakuluihin. Mauro Zaratekaan ei nosta enää yhtä sairasta tilipussia kuin aikaisemmin, mutta jää ongelmapelaajalle yhä kentällä todistettavaa. Eli kyllä siellä Zaratella ois niskasta kiinni ottamisen paikka ja aika ottaa vastuuta. Klosen ja Hernanesin palkat ovat suorastaan naurettavat alhaiset. Iästään huolimatta Miron merkitystä ei voi liiaksi alleviivata taivaansinisissä. Suurimman tähden Hernanesin €1,8m on aivan uskomaton soppari. Siis aivan käsittämättömän edullinen diili ja hinta-laatusuhteeltaan jopa kieroutunut. Eikä Laziossa muutenkaan olla pahemmin turhan avokätisesti jaettu ylimääräistä palkoissa. Radu nostaa 1,3 ja Ledesma 1,4 millin tilliä. Toki Radu on ajoittain lasaretin puolella niin tuo summa on ehkä hivenen yläkanttiin, mutta ei mitenkään merkittävästi. Ledesma sen sijaan on seuralle kaikki kaikessa. Candreva pelasi mainion kevätkauden ja 900K on pahasti alakanttiin pelaajan itsensä kannalta. Marchettikin lukeutuu yhä sarjan parhaiden veskareiden joukkoon ja 1,1 milliä on varsin kannattavaa bisnestä työnantajansa kannalta.

 

Napolissa Cavani on hintansa väärti verratessa muuten sairaisiin maailman markkinoihin. Hamsikin soppari on puolestaan edullinen. Yksi kieroutuma tuolta paistaa esiin ja se on ehdottomasti Pandevin liksa. Mitenhän helvetissä makedonialainen tienaa 2,3 milliä kaudesta ja enemmän kuin esim. Hamsik ja Inler. Inler tienaa siis 1,4 milliä ja etenkin nyt Garganon lainan aikana sveitsiläinen on ihan kaikki kaikessa keskikentän ytimessä Partenopeille. Eli halpahan se on nykyfutiksen palkkojen mittakaavassa. Dzemailin milli vastaa aika hyvin pelaajan tuomaa hyötyä. Zunigan 800k on seuran kannalta jälleen edullista bisnestä ja sitä samaa on kyllä ehdottomasti myös Lorenzo Insignen tilittämät vain 700k kaudesta. Insignestä kaavaillaan kuitenkin jo nyt Lavezzin jättämän aukon täyttäjää - vaikka toki matka on vasta alussa. Viimeksi maajoukkuedebyytin otteet osoittivat kuitenkin, että miten fiksu ratkaisu oli kutsua napolilainen vihdoin takaisin kotiinsa.

 

Fiorentinalle Stevan Joveticin 2,5 milliä on loistava soppari. Aquilanin 1,7 millissä on liikaa extraa menneiden aikojen potentiaalista maksettavaksi. Varsinkin verrattaessa tuoreiden värväysten: Borja Valeron 1,3 millin ja etenkin suorastaan häikäisevään Cuadradon vain 550k:n tilipussiin ! Maajoukkuetason kavereista Cassanista yksi miljoona ja Vivianosta 700k ovat kyllä riskittömiä diilejä. Kaiken kaikkiaan on hämmästyttävää, että Violalla menee bruttona palkkakuluihin vain €38.8m ja seura pelaajamateriaalinsa puolesta voi taistella yllättävänkin pitkään jopa UCL:n karsintapaikkaan oikeuttavan kolmannen sijan lähituntumassa.

 

Sampdorialle konkari Angelo Palombon ohella tärkein kaveri Andrea Poli maksaa vain 600K – uskomatonta. Siis aivan käsittämätöntä, koska äijä menis monta kaliiberia kovempien seurojen avaukseen heittämällä. De Silvestrinkin nostama 500k:n tili ei ole laisinkaan pahempi. Hieman huvittavaa on Romeron asema seuran toisiksi kalleimpana pelaajana. Gastaldellon milli ja Maxi Lopezin 0,9K ovat hinta-laatusuhteeltaan terveellä pohjalla. Genoalla Immobilen 700k/kausi maksaa kyllä itsensä saman tien takas. Borriellolle 1,4 milliäkin on aivan liikaa. Freyn kohdalla 1,3 on puolestaan hinta-laatusuhteeltaan riskitön soppari. Bolognassa huvittaa lähinnä Gilardinon ex- maajoukkuestatuksen ja MM-kultamitalin nostattama tilipussi. Vaikka Diamantiin menee ajoittain järki maajoukkueessa, niin ei tuo miljoona kaudesta ole lainkaan paha liksa Bolognassa ja onhan Alessandro seurallensa todella tärkeä pelaaja.

 

Atalantan palkkakeisari on Denis, joka tienaa millin kaudesta. Viime kauden hienot 16 liigaosumaa olivat ainakin vastinetta rahalle. Maajoukkuetason kassari Consiglin 400K kaudesta on kyllä vedetty niin kotiapäin kun mahdollista. Eli todella loistokas diili seuran kannalta. Moralezin ja Cigarinin tilittämät 600k on kyllä pidetty kohtuuden rajoissa ansiokkaasti eikä lupaus Bonaventurakaan 400k:n tilillään mitään ison riskin bisnestä ole. Palermossa Miccolin tilipussi on perusteltu. Todellisen mitä v*ttua reaktion sai aikaan Ilicicin 500K tilipussi !?!? Siis mitähän helvettiä - sehän pelaa puoli-ilmaseks. Ilicic on kuitenkin Miccolin ohella seuran tärkeimpiä kavereita ja pelipäällään todella kova pelaaja.Torinossa Cercin 800K on ihan kohtuullinen ja sama pätee maajoukkuetoppari Ogbonnan 900K soppariin. Bianchin 1,3 millissä on vähän seuraikonin lisää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Udinese se jaksaa hämmästyttää kerta toisensa jälkeen. Aivan uskomatonta, että seura käyttää ainoastaan €21,2m bruttona palkkakuluihin ja taistelee kaudesta toiseen europaikoista ja parhaimmillaan jopa UCL:n karsintaan oikeuttavasta kolmannesta sijasta. Toissa kaudella lähti mm. Alexis Sanchez ja Inler, mutta tulokset jopa paranivat. Nyt toki lähti taas runkopelaajia Asamoahin, Inlerin ja Handanovicin muodossa ja kauden yllä on enemmän tummia pilviä, mutta varmasti seura budjettiinsa ja materiaaliinsa nähden venyy taas jopa yli maksimisuorituksen. Tuo €21,2m on vasta 14. eniten koko Serie A:n seuroista ! Di Natalen 1,3 milliä - saakeli on halpoja maaleja. Iästä huolimatta Toto tekee ne takuuvarmat +22 maalia kauteen ja hätyyttelee parhaimmillaan yhä 30 maalin kautta. Ei sen seurauskollisuuden tarvitse aina maksaa maltaita. Serie A:n laitapakkien ja laiturien eliittiin lukeutuvan Armeron 500K kaudesta on taas yksi niistä uskomattomista soppareista, mitä Udinessa rustataan. Ja millähän helvetin lapsityövoimalla Luis Murielia peluutetaan.. :mrgreen: Kolumbialaiselle superlupaukselle maksetaan siis vain 300K / kaudesta ! Udinese on kyllä yksi mainioimmista osoituksista nykyfutiksessa, että aina ei tarvita niitä öljyrahoja pärjätäkseen. Eihän saapasmaan kakkos bianconerit Scudettosta voi märissä unissakaan haaveilla, mutta budjettiinsa nähden siellä ollaan varmasti tyytyväisiä viimeaikaiseen menestykseen.

 

Parman kohdalla ei yllätä tippaakaan, että kuka siellä sukii tukkaansa palkkakeisarina. Eli Amaurihan se. Palladinon 900K on kyl kova liksa ikuisesti penkkikomennuksesta. Onhan Palladino pelipäällään hyvä futari, mutta tosiaan harvemmin irtoaa niitä minuutteja ja seuran sisäisessä tienestikärjessä asema on vähintään kyseenalainen. Galloppan 600K menee taas kastiin saapasmaan uskomattomat diilit - hinta-laatusuhde taas kohdillaan. Eikä Jaime Valdesin tilittämät 480K minnekkään kankkulankaivoon mene. Uskomatonta, että Valdes on seuran sisäisessä tienestilistassa vasta keskikastissa. Sienalle D´Agostino ja Calaió ovat kaikki kaikessa joten kärkipaikat palkkalistassa ei yllätä. Sitten ois taas aika hämmästellä, nimittäin Catanian palkat. Barrientosin ja Bergession 500K ovat ihan jeesh diilejä. Lodin 400K saa taas aikaan mitä helvettiä!?! - reaktion, mutta pahempaakin on luvassa: Alejandro Gomez 400K / kausi - millähän helvetillä se on kusetettu tollaseen soppariin. :mrgreen: Toki pienemmillä seuroilla on luonnollisestikin huomattavasti pienemmät budjetitkin ja Cataniahan kuluttaa palkkakuluihin ainoastaan €18m kaudessa... Mutta kyllä Gomez kuuluisi Lodin ohella seuran tienestikuninkaiden joukkoon ja tilipussin pitäisi ylittää Argentiinan maajoukkueen penkkiveskari Andujarin 600K:n vuosiliksan. Cagliarille pelinsielu Cossun 550K ja maajoukkuetoppari Astorin 500K ovat loisto diilejä. Eikä Nainggolaninkaan 450K kuullosta alkuunkaan pahalta. Saun 200K voi nousta puolestaan häikäisevän kovaksi soppariksi kauden mittaan. Sitä voisikin nimittää jälleen yhdeksi ns. low risk, high reward diiliksi. Chievossa Pellisierin asema ei yllätä. Perpa Hetemajin tienestit ei ainakaan vie seuraa konkkaan. 200K ei ole mitenkään paha kun kyseessä on kuitenkin terrieri, joka saa edes jotenkuten säännöllisesti peliminuutteja. Chievon kohdalla on hämmästyttävää kuinka seura taistelee kaudesta toiseen sijoista jopa ylemmästä keskikastista vaikka palkkakuluihin menee kaudessa koko Serie A:ssa toisiksi vähiten - €15.9m ! Ainoastaan Pescara käyttää vähemmän rahaa pelaajien palkkakuluihin ja sekin on sarjanousija. Kaksi muuta sarjanousijaa: Sampdoria ja Torino käyttävät €29.8m ja €22.2m palkkoihinsa ! Pescarassa ei kukaan nouse sellaiseksi palkkakuninkaaksi ylitse muiden vaan tienestit noudattaa aikalailla samaa linjaa pelaajiston kesken.

 

EDIT: Udinesesta lähti kesän mercatossa siis mm. Asamoah, ISLA ja Handanovic.

Share this post


Link to post
Share on other sites

[offtopic]IFV, on aina kyllä suuri ilo lukea sun viestejäs, mutta koska tuota mittaa noihin viesteihin tulee yleensä erittäin kiitettävän paljon, kannattaisi vähän jaotella eri kappaleisiin. Ei tuo nyt paljoa omaan silmään häiritse, mutta joo, mukavampaa olis tietysti jos tekisit niin... :P[/offtopic]

 

Udinesen talous on kyllä pidetty erittäin hyvin kurissa. Toivottavasti pystyvät taas eurosijaan, Fiorentina, Lazio, Napoli ja Roma lienevät ne pahimmat uhkaajat.

Di Natale on kyllä erittäin ammattimainen tyyppi ja pysyy lojaalina pienestä palkasta huolimatta. Samoin myös esim. Pellissier, joka ei saanut viime kaudella itsestään parhainta irti.

 

Chievosta muuten, maalivahti Sorrentino on mielestäni Serie A:ssa alansa top-5:n joukossa. Todella tasaisen varma suorittaja ja erittäin hyvä maalivahti kaiken kaikkiaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

IFV, on aina kyllä suuri ilo lukea sun viestejäs, mutta koska tuota mittaa noihin viesteihin tulee yleensä erittäin kiitettävän paljon, kannattaisi vähän jaotella eri kappaleisiin. Ei tuo nyt paljoa omaan silmään häiritse, mutta joo, mukavampaa olis tietysti jos tekisit niin... :P

 

Udinesen talous on kyllä pidetty erittäin hyvin kurissa. Toivottavasti pystyvät taas eurosijaan, Fiorentina, Lazio, Napoli ja Roma lienevät ne pahimmat uhkaajat.

Di Natale on kyllä erittäin ammattimainen tyyppi ja pysyy lojaalina pienestä palkasta huolimatta. Samoin myös esim. Pellissier, joka ei saanut viime kaudella itsestään parhainta irti.

 

Chievosta muuten, maalivahti Sorrentino on mielestäni Serie A:ssa alansa top-5:n joukossa. Todella tasaisen varma suorittaja ja erittäin hyvä maalivahti kaiken kaikkiaan.

Kiitoksia ruusuista ja risuista. :D Pahoittelut tuosta kieliasusta ja kiinnitän jatkossa siihen enemmän huomiota. En vaan jaksanut tuossa eri joukkueiden palkkakuluja analysoidessa jakaa jokaista joukkuetta omaan kappaleeseensa, koska kaikista ei nyt ollut niin paljoa sanottavaa. Useamman seuran sisällä oli kuitenkin aika tasaista tuo tulojen jakauma pelaajien kesken. Ois tullut sitten muutaman virkkeen kappaleita, jotka ei myöskään näytä ulkoasun osalta mitenkään erityisen hienolta. Eikä kieliopillisestikaan oikein, vaikka täällä nyt ei ookkaan tarkotus tuottaa tieteellistä tekstiä. ^^ Laitoin omat kappaleet seuroille, joiden tilanteesta tuli tällä kertaa enemmän jauhettavaa.

 

Udinese on kyllä kaiken kaikkiaan symppis joukkue ja siellä on uskomaton kyky scoutata syrjäisimmistäkin maailman kolkista pelaajia, joista kasvaa seuran sisällä sitten kovia runkopelaajia. Harmi että Murielin ostamista lukuunottamatta tämän kesän brassihankinnat Maicosuel ja Willians eivät avanneet mitenkään lupaavasti. Vaikka ensin mainittu avasikin maalihanat heti debyytissään.

 

Sorrentino on kyllä tosiaan parhaimmillaan huikea veskari ja yksi niistä yksittäisistä tekijöistä, jotka hinaavat Chievon muuten laadultaan suhteellisen kapeaa ja vaatimatonta rinkiä keskikastiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now

Sign in to follow this  

×