Jump to content
Sign in to follow this  
tomine

Elokuvat (part 2)

Recommended Posts

Crimson Peak

 

”Love makes monsters of us all.”

 

Salaisuuksien verhoa raotellaan vähän turhankin verkkaisesti, lopulta kuitenkin alkaa juttuja paljastumaan ja tapahtumaan, mutta mihinkään todella tiukkaan otteeseen ei leffa katsojaansa saa napsastua oikein missään vaiheessa mikä on harmi..

 

..nimittäin visuaalisesti homma on enemmän kuin hyvin hanskassa, viimeistä piirtoa myöten kaikki näyttää aivan h*mm*tin upealta ! tai no poikkeuksena henget/kummitukset eivät meinaa millään istua muuhun rekvisiittaan luonnollisesti eikä yliluonnolisenkaan sujuvasti ja tuntuvat melkoisen päälle liimatuilta ja enempikin vain ja ainoastaan ”kehnoilta” tietsikkaefekteiltä, mikä latistaa ajoittain tunnelmaa ”yllättävänkin paljon”.

 

Rakkauslöpinöistä huolimatta se viimeisin tunteen palo jää uupumaan, tai ei ainakaan katsojalle asti välity vaikka sitä eritavoin koetellaankin katsojalle asti saada viestitettyä.. mielestäni vaikkapa Edward Saksikäsi toteutti tämän puolen huomattavasti paremmin, kun taasen vaikkapa rikollisen aliarvostettu The Skeleton Key hoitelin noin muutoin tarina puolen ylättävän pätevästi.. ei toki tämäkään nyt mikään täydellinen kyykkäys sillä puolella ollut, joten ei nyt sen takia kannata liikaa pelästyä.

 

Ai niin tehoste-tanelit-osasto on tainnut hitusen innostua tässä elokuvassa lumella mässäilystä, liekö jopa enempi kuin mitä alun perin olisi ollut tarkoituskaan.

 

Kaukana tässä ollaan mestarillisen Pan’s Labyrinthin neroudesta & huikeudesta mutta sentään takaisin raiteille ollaan ojasta ja allikosta noustu todella umpiunettavan Pacific Rim elokuvan jälkeen.

 

Ihan jees  ja katsottava mutta parempaan pitää pystyä, kun on tällainen sakki kuitenkin todellisia ammattilaisia kokoon saatu, ihan jokaiselle osa-alueelle.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

A League of Their Own

 

Tämä oli sitten todella positiivinen yllätys, ajoittain laittoi nauruhermoja koetukselle ja kutkutuksen alaiseksi :) toki mitään tauotonta naurunräkätystä aiheuttavaa on turha odotella mutta sellainen leppoisa sunnuntai hymyn tällä huulille helposti saa aikaan.. tosin loppua kohden sitten hiljalleen sukelletaan myös syvempiinkin vesiin erinäisiä asioita elämästä pohtimaan, peli on vain peliä ei sen enempää.

 

Odotukset etukäteen olivat suht alhaiset, jo pitkälti sen takia lajiksi kuitenkin on valkkaantunut ”vain” baseball. Toki näyttelijöinä ihan jo nimekästä tai nousevaa sakkia omana aikanaan mm. Tom Hanks, Madonna, Geena Davis, John Lovitz, Bill Pulman, Tea Leoni, Rosie O’Donnell, Megan Cacanaugh…. musasta vastaa Hans Zimmer ja ohjauksesta taasen Penny Marshall.

 

Elikkäs parhaat omat pelipäivänsä & tähtihetkensä taakseen jo jättänyt heppu (THanks) palkataan valmentajaksi (1943) kun miesten puolelta ammattilaispelaajat ovat joutuneet sotatantereelle maatansa puolustamaan ja kansalle pitää kuitenkin saada viihdykettä ja sirkushuveja, joten päätetään perustaa poikkeuksellisesti naisten liiga baseballiin..

 

..erikseen on vielä mainittava lipevä scoutti, joka mimmejä joukkueeseen bongailee (Lovitz) vetäisee todella mainion niin roolin kuin roolisuorituksen :D harmittavasti miehen ruutuaika jää aivan liian vähäiseksi, joka toisaalta on myös syys sille että juttu toimii eikä sitä ylikuluteta puhki. Myöskin Tom Hanksin sisääntulo valmentaja on myös varsin ikimuistoista tavaraa, eikä hepun hommailut hirveästi himmene leffan edetessäkään, kun pullosta voimajuoman kulauttelu tuntuu miehen elämää hallitsevan.

 

Homma ei onneksi pureudu liian syvälle lajin sisuksiin uppoutuen, jotta siitä voi helposti ja kevyesti huumorinjyväset irti myös lajiin perehtymätönkin noukkia itselleen, mutta lajia itsessään ei myöskään kokonaan sivutetakaan joten aika sopiva tasapaino löydetty.

 

Todella kiva, aina se ei riitä mutta tällä kertaa riittää enemmän kuin mainiosti :) tai no lopun ansiosta voisi jopa sanoa erittäin hyvä ! Urheiluleffa jossa mukana myös siskosten välistä tulisieluista mittelöintiä, välillä hitusen otetaan kantaa jopa naispuolisten urheilijoiden ulkonäköpaineisiin ja peliasuihin ja sil viisiin… joten siltä osin jopa aikaansa edellä parissa pienessä jutussa jota leffassa sivuttiin…

 

..niin ja mitä elokuvan loppuun tulee niin eipä ole juuri koskaan urheiluleffoissa tullut vastaan näin häkellyttävän onnistunutta lopetusta ! :)

 

Ai niin ja hommahan perustuu tositapahtumiin, vallan mukavasti levyllä lisänä noin 30minuutin bonus pätkä dokumentin muodossa, jossa valotellaan asioita ja haastatellaan niitä oikeita pelaajia jne…. mainio lisä !  

 

Share this post


Link to post
Share on other sites
 

Furysta tuli mieleen, niin itse suosittelen lämpimästi Saksalaista sotaelokuvaa Das Boot eli U-96.

 

 

Tuli pitkästä aikaa taas katsottua Das Boot ja täytyy sanoa, että kyseessä on edelleen aivan loistava, ellei paras sotaelokuva joka on koskaan tehty. 5/5 ja 10/10. 

 

Suosittelen tuosta sitten ehdottomasti leikkaamatonta versiota, jolla on kestoa karvan verran alle 5 tuntia. Nyt katsomani teatteriversio ei ihan samaan intensiivisyyteen yllä. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hotel Transylvania

 

Suht kattava kattaus ns. perusmonstereita koottu kasaan tähän leffaan, enempi sieltä historian hämärän alkuajoilta tuttuakin tutumpia tyyppejä kuin ihan viimeaikaisia ”luomuksia”. Hyvä niin sillä kyllä niissä tutuissa ja turvallisissa tyypeissä on enempi mistä irti ottaa jo pelkästään nostalgian tuomilla kliseillä leikitellä ja niitä puistatella sekä tietysti hitusen uutta katsontaa myös mukaan tuoden.

 

Idea ihan kelpo :) elikkäs isukki Dracula päättää järjestää täysi-ikäisyyden saavuttavalle tyttärelleen (118v) kunnon synttärijuhlat ja vieraaksi on tietenkin kutsuttu liuta ”tuttuja” hirviöitä.. joukkoon toki mahtuu yksi kutsumatonkin vieras, nuori ihmisen poika ja siitäkös Haloo Karpaateilla syntyy !

 

Ei ole mikään Disney tuotos, joten laulua ei luritella koko ajan katsojalle vaikka toki niitäkin muutama siellä täällä on mut lopulta suht harvakseltaan.

 

Vähemmän yllättäen huumori on suht viatonta ja mihinkään kovin hirmuisiin kauhun karmeuksien sfääreihin ei lähdetä edes yrittämään kurottamaan ja kuuta taivaalta hamuamaan mutta muutama vitsi uppoaa myös vähän aikuisempaankin makuun, jotka varmasti ihan nuorilta totaalisesti ohi porhaltavat kerta heitolla.

 

Ei mikään maailman kirjoja mullistava ilmestys mutta perushyvä animaatio jota kahteli varsin mielellään.. suurin into on tosiaan bongailla että keitä hirviöitä tosiaan mukana ja onko heistä saatu uudenlaista huumorikukkasta irti repästyä..

 

.. sen verran mielellään tosiaan tämän katseli että mitään inhokammotus reaktiota ei synny kun pitäis siten jatko levyasemaan syöttää, vaan ihan mielellään sitä odottelee ja senkin katselee.  Joten kakkosta katseluun !

 

Kaikin puolin erittäin tasapainoinen esitys.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

The Visit

 

M. Night Shyamalan on todellakin palannut kertaheitolla hakoteillä olonsa jälkeen ja todistaa että miehen alkupään tuotokset eivät olleet pelkkää puhdasta onnenkauppaa, sen verran kelvollisen kauhuleffan on mies saanut nyt sitten aikaiseksi. Ehdottomasti viime aikojen tuotoksista yksi sieltä kirkkaimmasta helmistä.

 

Todella omitakeisella mutta samalla äärimmäisen onnistuneella tyylillä kasaan väsätty tuotos joka sekoittaa vähän kaikenlaista ainesta soppaansa..

 

..kieltämättä lainaa todella paljon peruskliseitä suunnasta jos toisestakin mutta saa silti tuntumaan koko homman poikkeuksellisen persoonalliselta.

 

Näytelijöiden osalta homma vedetään kivasti kotia liehuvin lipuin, homma toimii niin nuorien kuin vanhusten osalta ja fiilis on heti alusta alkaen käsinkosketeltava ! Puolessa välissä mennään ihan hetki pientä tyhjäkäyntiä kokonaisuudessa ja loppupuoliskon meiningin arvaa hitusen liian helposti mutta sen ei kannata antaa häiritä laisinkaan. Mainiota että mihinkään yliluonnollisuuteen ja siltä osin helppoon humpuukkiin ei olla lainkaan sorruttu, siitä ehdottomasti extra-pojot kotia ! :)

 

Tämän leffan jälkeen voipi saada mahdolliset mummin ja papan luona vierailulla käynnit, aivan totaalisen uusia ulottuvuuksia, noin niin kuin mielikuvituksen laukkailun puolella.

 

Sisältää aimo pläjäyksen kieroa huumoria, äärimmäisen vahvaa tunnelmaa. Kauhua joskaan ei välttämättä vertahyytävää sellaista mutta todella mainion vinksahtaneen jännitysnäytelmän kyllä katsojalleen tarjoilee nautittavaksi.

 

Taas kerran on todistettu että mahtavaa jälkeä saadakseen ei todellakaan tarvita mitään massiivista megabudjettia, suht olemattomalla rahnamäärällä kasaan kursitti elokuva elää ja hengittää mainiosti ilman mitään turhia ja kalliita megalomaaniaia erikoisefektejä, tai puhkikulutettuja staranaamoja näyttelijöinä.. silti jälki on äärimmäisen laadukasta, aivan kaikkilla osa-alueilla..

 

..pakko kuitenkin myöntää että tuo aivan loppu jätti vähän kylmäksi ja oli ikävä särö siihen mitä oltiin saatu alkupuolelle luotua tunnelmallisesti, loppu jäi jotenkin ”hengettömäksi” ja varsin ”kiireelliseksi”.

 

Hyvä muttei täydellinen.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

The Ladykillers (1955) - 60th Anniversary Collector's Edition

 

Tuli aikoinaan tehtyä pieni virhe, tai itse asiassa aika katastrofaalisen isokin... tuli nimittäin joskus katsottua tämän uusintaversio, joka on tehty vuonna 2004 ja oli sen verran heikko tekele se että ihmettelin mihin tämän hehkutus perustuu, mutta tämä alkuperäinen 1955 versio on niiiiiiiiin paljon parempi ettei ihan ymmärrys riitä kuinka näin edes on mahdollista.

 

Tässä aidossa ja alkuperäisessä jo pelkästään näyttelijöiden ilmestyminen yksistään ruudulle on sitä luokkaa että karisma heistä suorastaan hehkuu katsojalleen asti ja ulos ruudusta pursuen ja koko huoneen helposti täyttäen.. siis aivan päinvastainen efekti kuin mitä uusintaversiossa, jossa tunnelma latistui pahasti kun joku sattui siihen ruudulle ilmestymään, mikä sinällä hitusen erikoista kun mm. Tom Hanks siinä oli.

 

Näyttelijöistä kaksikko Alec Guinness (joka on muuten todella mainosti "maskeerattu", eikä miestä meinaa tunnistaa ei millään !) sekä Katie Johnson loistavat ja pitkälti kaksikon varaan homma perustuu melkoisen paljonkin.. muutkin toki säestävät & komppaavat mainiosti omalla panoksellaan Cecil Parker, Peter Sellers, Herbert Lom, Danny Green, Jack Warner, Frankie Howard..

 

Tarina on sellainen perushauska pieni hurvitteluhömötys.. rosvokopla majoittuu erään vanhan mummelin luokse ja suunnittelu, ryöstö ja ryöstän jälkeinen aika ei ihan rosvojen suunnitelmien mukaan mene kun mummolla on oma lusikkansa sopassa tieten tahtoen.

 

Musiikkipuoli vähän heittelehtii välillä erityisesti äänen voimakkuuden puolesta.. menee ajoittain rompotuksen puolelle ja tuntuu että volyymin säätely on ollut tekijöillä vähän hukassa ajoittain.

 

Tietyllä tapaa klassikon ainesta ilmassa, eikä aivan totaalisen syyttä suotta. Ehkei nyt kuitenkaan aivan niiiiiiin huikea sentäs mutta ehdottomasti katsomisen arvoinen.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mad Max: Fury Road

 

Australialaisen George Millerin Mad Max -saaga lienee useimmille tuttu entuudestaan. Ensimmäinen osa tunnetaan ulkomailla aika huonosti ja itsekin tuli nähtyä tuo vasta ihan hiljattain. Vuonna 1981 valmistunut kakkososa 'The Road Warrior' puolestaan muodostui suosituksi kulttiklassikoksi, eikä neljä vuotta myöhemmin tehty kolmososa 'Beyond Thunderdome' jäänyt paljoa heikommaksi tekeleeksi. Millerillä oli idea sarjan neljänteen osaan muhimassa jo 90-luvulla, mutta elokuvaa päästiin erinäisten viivästysten myötä tekemään vasta vuonna 2012. Mel Gibsonin piti alunperin näytellä Max Rockatanskya, mutta lopulta rooliin valikoitui brittiläinen Tom Hardy. 

 

madmax22.jpg

 

Fury Roadissa Max on aiempien osien tapaan kaiken menettänyt yksinäinen soturi, joka ei turhia puhele. Leffan alussa Max joutuu nopeasti Immortan Joe -nimisen lahkonjohtajan vangiksi. Immortan hallitsee 'The Citadelia', joka on viimeisiä keitaita ydintuhon jälkeisen maailman keskellä ja samalla eräänlaisen patriarkaalisen lahkon asuinpaikka. Lahkon sotapojilla on päät ajeltu kaljuksi ja näillä on mm. tapana ottaa verta elimistöönsä muilta ihmisiltä säteilyltä suojautuakseen. Vaikka Citadelin ihmiset ovat melkoisia kiihkouskovaisia, he kaikki eivät silti ole automaattisesti pahoja. Filmin alussa Immortan Joe päättää lähettää yhden tärkeimmistä johtajistaan - Furiosan - bensanhakumatkalle läheiseen kaupunkiin. Kaikki ei mene kuitenkaan ihan nappiin, kun Furiosa poikkeaa sovitulta reitiltä. No tästäkös Immortan suuttuu ja lähtee kätyrinsä perään ottaen koko arsenaalin matkaansa, sekä vankina olevan Maxin. Jossain vaiheessa Maxin ja Furiosan tiet kohtaavat, ja alkaa eeppinen pakomatka poikki karun joutomaan.

 

Elokuvassa ei juurikaan suvantovaiheita ole harvoja keskusteluja lukuun ottamatta. Nämäkin tapahtuvat yleensä liikkeessä Furiosan ajaman War Rigin sisältä. Toineen silmiinpistävä asia on se, ettei ohjaaja nytkään selittele maailmaansa: miksi maailmanloppu tapahtui, mikä on omituisen lahkon taustatarina, ja niin edelleen. Näihin kysymyksiin on turha odottaa vastauksia. Fury Roadin tarinankin voisi tiivistää siihen, että turboahdettu rekka ajaa kahden tunnin ajan paikasta A paikkaan B. Onneksi elokuvan maailma on riittävän mielenkiintoinen, ja itse toiminta sen verran korkealaatuista, ettei katsojan paikalla ala olo puuduttamaan. Leffassa on myös viittauksia sarjan aiempiin osiin, kuten se Maxilla kakkososassa ollut soittorasia. Huumoria ei ole kokonaan unohdettu: mikä voisi olla coolimpaa, kuin liekkejä auton päältä sylkevä kitaristi? Kaikessa överiydessään ihan mahtava hahmo!

 

awesomeguitarguy.jpg

 

Täytyy sanoa, että Namibiassa kuvatut otokset ovat ihan järjettömän hienoa katseltavaa. Maisemista tulee täydet pisteet. Värimaailma on muista dystopiakuvauksista poiketen oikeastaan luonnottoman värikylläinen. Tietokonegrafiikkaa leffassa ei ole paljoa käytetty, vaan toimintakohtaukset on pyritty tekemään enimmäkseen vanhan liiton stunttimenetelmillä. Autoilla tehdyt kamera-ajot, bensa ja räjähteet ovat siis olleet kuvauksissa kovassa käytössä. Pakkohan tuollaista on arvostaa, sillä ison budjetin toimintaelokuvissa noinkin vahva stunttien käyttö olemaan hyvin harvinaista herkkua. Muuten toiminta on taiten kuvattua, mutta leikkaukset vain ovat joissakin kohdissa turhan nopeita, mikä hieman ärsytti. 

 

Näyttelijöistä Charlize Theronin tulkitsema Furiosa onnistuu parhaiten. Tuosta suorituksesta tulee vahvasti muuan Sigourney Weaver mieleen. Tom Hardy tekee Maxina ihan kohtuullisen hyvää työtä, mutta on silti jonkinasteinen pettymys. Mel Gibsonilla oli aiemmissa leffoissa sopivasti pilkettä silmäkulmassa; oikein mitään tällaista Hardy ei pysty hahmoonsa tuomaan. Max ei loppujen lopuksi ole edes niin paljoa elokuvassa esillä, ja voisikin sanoa, että Furiosa on se leffan varsinainen päähenkilö. Muuten näyttelijäosasto on itselleni aika tuntematonta, ja luonnollisesti paljon on haalittu aussinäyttelijöitä mukaan ohjaajan kotimaasta. Yhtä Immortan-Joen vaimoista näyttelevä Rosie Huntington-Whiteley on sentään jossain määrin suurelle yleisölle tuttu nimi. Immortanin näyttelijä Hugh Keays-Byrne muuten esitti 'Toecutteria' alkuperäisessä Mad Maxissa. 

 

Varsin positiiviset tunnelmat tästä uusimmasta Mad Maxista jäivät. Trailerien perusteella kyllä jo näki, ettei sieltä ihan mitään tusinakamaa ole tulossa. Toki tämänkin elokuvan voi ottaa ihan puhtaasti vastaan aivot narikkaan-asenteella, ja pystyy siitä silloinkin hyvin nauttimaan. Itselleni tuossa oli kuitenkin todella paljon yksityiskohtia, joita ei ihan yhdellä katsomiskerralla pystynyt edes kunnolla pureksimaan. Se jos mikä on hyvän elokuvan merkki, jos näinkin "yksinkertaisessa" elokuvassa on uudelleenkatseluarvoa. Väittäisin jopa, että Mad Max: Fury Road on yksi 2000-luvun parhaista toimintaelokuvista.

 

"What a day. What a lovely day!"

 

****/*****

Share this post


Link to post
Share on other sites

Everest 

 

Mount Everestin vuoden 1996 kiipeilyturmasta on ennen tätä pläjäystä tehty ainakin kaksi kirjaa ja tv-elokuva. Turmasta selvinneen toimittajan Jon Krakauerin teos Into the Thin Air oli mielestäni melko kattava kertomus siitä, mitä Everestillä tapahtui noina synkkinä hetkinä 10.-11. toukokuuta. Krakauer kritisoi teoksessaan aika voimakkaasti toista turmasta selvinnyttä kiipeilijää, Anatoli Boukreevia ja hänen toimiaan vuorella olleiden uhrien pelastamiseksi. Boukreev esitti myöhemmin oman näkemyksensä tapahtumista kirjan muodossa. Joka tapauksessa tämä vyyhti oli sen verran kiinnostava, että siitä päätettiin Hollywoodissa tehdä isomman budjetin elokuva.

 

Vuorikiipeily on vähän sellainen aihe, että siitä on hankalaa tehdä kovin mielenkiintoista elokuvaa. Kiipeily itsessään on nimittäin todella hidasta puuhaa, kun mennään leiristä toiseen ja tullaan välillä alemmas, jotta voidaan sopeutua reilusti ohuempaan ilmanalaan. Lisäksi varusteiden takia on välillä hankalaa saada selkoa, missä kukin henkilö painaa menemään valkokankaalla. Elokuvan alkupuoli onkin ehkä viisaasti tehty siten, että pääpaino on henkilöiden taustojen syventämisessä. Leffassa seurataan kahden kiipeilyfirman, sekä näiden oppaiden ja asiakkaiden taivalta vuorella. Johtavat oppaat Rob Hall (Jason Clarke) ja Scott Fischer (Jake Gyllenhaal) ovat entuudestaan tuttuja kavereita, joilla on myös keskinäistä kilpailua siitä, kumpi saa enemmän kiipeilijöitä huipulle. He eivät kuitenkaan ole vuorella yksin, sillä samana päivänä huipulle aikoo kaksi muutakin ryhmää, yhteensä yli 30 henkeä. Tällöin puhutaan jo kunnon ruuhkasta, joka on noissa korkeuksissa vaaramomentti siinä, missä kova myrsky tai akuutti vuoristotautikin. 

 

Rauhallisen alun jälkeen elokuva lisää kierroksia keskivaiheen kohdilla. Kiipeilijöiden etenemistä huipun tuntumassa on jännittävä seurata upeissa maisemissa. Eikä homma ole vielä missään nimessä paketissa, vaikka huipulle päästäisiinkin - valtaosa kuolemista tapahtuu kiipeilyssä alastulovaiheessa. Tuossahan on sitten myös se ikävä juttu, että kaikkien on selvittävä pois omin jaloin, sillä yli 8 kilometrin korkeudessa ihmistä on aika paha kantaa reppuselässä. Vuoden 96' turman myöhemmistä vaiheista harvalla on ihan tarkkaa kuvaa. Leffa ottaa ehkä hieman vapauksia joidenkin tilanteiden suhteen, mutta pysyy kuitenkin aika uskollisena tosielämän tapahtumille sekä Krakauerin kirjalle. Elokuva hieman lässähtää loppupuolella, eikä päähenkilöä lukuun ottamatta muiden kiipeilijöiden kohtalot jaksa paljoa liikauttaa. Vähän liian sentimentaaliseksi tuo mielestäni meni. Tässä tapauksessa toki puhelut omaisille olivat tärkeä osa koko kuvaa, mutta silti niitä olisi hieman voinut vähentää. 

 

Elokuvassa vähintäänkin vilahtaa kohtuullisen nimekkäitä näyttelijöitä ruudulla, kuten Jake Gyllenhaal, Josh Brolin, Sam Worthington, Keira Knightley sekä House of Cards -kaksikko Michael Kelly ja Robin Wright. Gyllenhaalin rooli olikin lopulta yllättävän pieni, ja tuntui, että kaveri oli naarattu leffaan vain katsojia tuomaan. Vähän omituinen hippilook hänelle oli myös luotu elokuvaan. Jason Clarke teki huomattavasti vakuuttavampaa jälkeä Rob Hallina, joten tähän leffa ainakaan kaatunut. Brolinin esittämän Beck Weathersin tarina on muuten aika hämmästyttävä palanen tragediassa. Sitä ei kannata varmaan tässä enempää spoilata. Emily Watson oli myös ihan mainio perusleirin 'äitinä'. Muuten leffa tarjosi sellaista perushyvää näyttelijätyöskentelyä - nothing more nothing less - mikä tällä nimikatraalla nyt on ihan odotettavaakin. Tuotantoarvot muutenkin aivan kohdallaan, ja kyllähän noin huikeita vuoristomaisemia mielellään katsoi. Vähän harmi tuo leffan lopetus tosiaan, sillä jos olisivat jaksaneet hiukan viilata käsikirjoitusta, niin arvosanaa voisi nostaa pykälällä. Omat hyvät hetkensä Everestillä kuitenkin on ja jos tällaisista seikkailu/selviytymiselokuvista pitää, niin voin pienin varauksin kyllä suositella. 

 

***/*****

 

everest666.jpg

Share this post


Link to post
Share on other sites

Species (1995)

 

Muistan, kun joskus muksuna tuli tätä elokuvaa vilaukselta nähtyä, mutta paria kohtausta pidemmälle ei tuolloin sitä uskaltanut vahdata. Mikä on vähän ihme, kun frendin kanssa tuli joskus 8-vuotiaana katsottua David Cronenbergin The Fly, joka nyt on varmaan edelleen ahdistavin leffa mitä olen nähnyt. Vaikkakin sellaisiakin filmejä kuin The Irréversible, Martyrs ja Audition on tullut myös tsiikailtua. Mutta asiaan..

 

Species on pohjimmiltaan oikeastaan vähän The Fly:ta muistuttava tieteiskauhuilu, tällä kertaa vain pääosassa on nainen. Leffa alkaa tavanomaisella asetelmalla, kun jenkkilässä luodaan hallituksen toimesta uutta ihmislajia. Koekaniiniin saatu DNA on peräisin vieraalta sivilisaatiolta, joka puolestaan on siepannut maasta lähetetyn radioviestin ja lähettänyt vastavuoroisesti oman lajinsa DNA-koodia Maahan. Jokin ei tässä uudessa yksilössä sitten olekaan aivan kohdallaan ja operaation johtaja (Ben Kingsley) haluaa päästää hänet päiviltä levittämällä myrkkykaasua koekammioon. Genren leffoille tyypillisesti vaarallinen koeyksilö pääsee kuitenkin livahtamaan ja siinä onkin poppoolla miettimistä, kun ulkoisesti täysin ihmistä muistuttavaa otusta jahdataan pitkin maita ja mantuja. Kauniin mutta tappavan olion ensisijainen tavoite tulee nopeasti selväksi: tämän pitäisi löytää itselleen sopiva lisääntymiskumppani tavallisen väestön joukosta.

 

Sen voi heti kärkeen sanoa, että kovin omaperäiseksi leffaksi tätä ei voi kehua, taikka edes erityisen jännittäväksi. Ilman scifikuorrutusta jäljelle jäisi hyvinkin tylsä ja yllätyksetön trilleri. Juoni on enimmäkseen melko lailla helposti etukäteen arvattavissa, joskin muutama koukku leffassa sentään on. Monissa kohtauksissa on mukana enemmän tai vähemmän tahatonta komiikkaa. Lisäksi erikoistehosteet pistivät välillä naurattamaan, eikä niihin kaikesta päätellen ole paljoakaan rahaa pistetty kiinni. 

 

Monsteria jahtaava hallituksen ryhmä on sangen sekalainen ryhmä erityyppisiä persoonia. Forest Whitakerin esittämää "ennustajaa" en ihan ymmärtänyt, mutta kai tuossakin jokin pointti oli. Kohtalaisen viihdyttävä hahmo silti kyseessä. Yksi suosikkinäyttelijöistäni ja mm. Quentin Tarantinon luottonäyttelijänä tunnettu Michael Madsen on nyt tärvätty kohtuu tyhjänpäiväiseen rooliin palkkatappajaksi. Ben Kingsley on noin muuten ihan laatunimi, mutta tässä elokuvassa hänkin on hivenen väärässä paikassa. Muukalaista näyttelevälle Natasha Henstridgelle elokuvarooli on uran ensimmäinen, eikä mitenkään järin vaativa.. repliikit ovat melkein kahden käden sormin laskettavissa, ja mimmi esiintyy ruudulla suuren osan ajasta rinnat paljaina. Se nyt ei välttämättä ole huono asia sinänsä..

 

Käteen jää loppujen lopuksi melko keskinkertainen tuotos, eikä Species pysty tasapäisesti kilpailemaan kuuluisampien kilpatoveriensa kanssa. Tällä tarkoitan mm. Alien-elokuvasarjaa. Alien-lajin luoja, HR Giger muuten on myös ollut tekemässä tämän elokuvan oliota. Lopputulos jakaa mielipiteitä, jonkun mielestä olisi varmaan kannattanut jättää tuo uudempi otus suunnittelupöydälle. Toivoton tapaus se ei toki ole, sillä enemmän leffassa tökkii juuri nuo mainitsemani tehosteet kuin Gigerin kädenjälki. Vieraan lajin taustoista ei kerrota oikeastaan mitään, tai näiden motiiveista lähettää omaa DNA:taan maapallolle. Välillä ruudulla vilahtelee muukalaisnaisen näkemiä unitakaumia, mutta eipä noista paljoa sitten irti saanut. Nainen ei ainakaan ole ajattelutavaltaan täysin mustavalkoinen, vaan jättää osan kohtaamistaan ihmisistä jopa henkiin. 

 

Species on kuitenkin katsottava filmi, varsinkin jos sen ottaa enemmän tuollaisena lähes kieli poskessa tehtynä pläjäyksenä eikä niinkään vakavasti tehtynä scifi-elokuvana. Paljon pahempiakin saman lajityypin tekeleitä on tullut nähtyä. 

 

**/*****

 

species333.jpg

Share this post


Link to post
Share on other sites

Call Girl of Cthulhu

 

Genreensä yllättävän pätevä edustaja.

 

”Slasher & gore” jutskat ovat hyvin nopeita ja vaikka sinänsä iljettäviä ovatkin kauttaaltaan, tulevat niin yllättäen ja nopeasti leikattuja otoksia & B-luokan mikrobudjetilla kasaan kursittua, joten melkein jo rehdin campin puolelle menee. Joka onkin totaalinen elinehto että tämän luokan budjetilla hommasta saadaan millään tavalla toimiva.

 

Huumori on suht perinteistä siis mitä tälläisiin leffoihin yleensä tulee.. elikkäs pitkälti sitä pikkuriikkisen tuhmaa, mutta pelittää miljoona kertaa paremmin kuin vaikka jotkin viimeaikaisten teinikomedioiden muka tuhmat vitsintynkäset.. tietyllä tavalla kierrättää jo entuudestaan tuttuja ja ”ennalta-arvattavia” vitsejä, jotka suht tummaa ja mustaa sävyltään, mutta jollain ihmeellä ne on kuitenkin saatu ihmeen tuoreen tuntuvilksi ja saa oikeasti useammankin kerran hymähtämään. Varsinkin tämä osasto pääsi yllättämään kyllä housut kintuissa ja nimenomaan siellä positiivisella puolella :) Koko matka oli kuin sydämellistä hillitöntä kurvia. Varsinkin leikkaukset ovat todella hyvin osuneet kohdilleen ja niillä tuodaan aima annos lisämaustetta huumoriin, eritäin oivaltavalla tavalla ! josta isomman budjetin komediat saisivat todella ottaa oppia oikein kunnolla imutellen.

 

Paljasta pintaa riittää ihan kiitettävästi, kuten tämmöiseen leffaan kuuluukin. Yleisestä ”kökköydestään” huolimatta, tai nimenomaan juuri sen takia homma toimii yllättävänkin pätevästi. Ehtaa B-luokan ”kauhu”kamaa ja yllättäen ei mene sieltä mistä aita matalin olisi vaan oikeasti homma toimii yllättävän hyvin yksiin. Tekijöillä on selvästi ollut visio mitä ovat lähteneet hakemaan ja sen onnistuneet todella hyvin toteuttamaan.

 

Näyttelijöiden tai tekijöiden nimiä on varmaan turha luetella sen kummemmin, kun tuskin tässä maailmassa kukaan yhtäkään nimeä niistä juurikaan tunnistaisi, tai no ehkäpä poikkeuksena ellei kyseinen henkilö satu naapurissa asumaan.

 

Ihan helkkarin paljon parempi kuin mitä uskalsi odottaa tämän olevan.

 

Trailer on suorastaan surkea ja antaa jopa suhteellisen vääränlaisen kuvan kyseisestä elokuvasta ! Tässäpä kerrankin sellainen traileri jossa näytetään poikkeuksellisesti pitkälti niitä leffan huonoimmat otokset, eikä paljasteta parhaita paloja, joten pointsit kotiin ehdottomasti senkin puolesta, vaikka todennäköisesti sen takia katsojan jos toisenkin saattaa sit menettää, ikävä kyllä…  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Star Wars – The Force Awakens

 

Itse ei ole mikään super-hyper hardcore die hard fanittaja oikein koskaan ollut Star Warsia kohtaan, okei se ”eka leffa” elikkäs Episode IV (1977) oli aikanaan erittäin mukaansa tempaava ja nappaava seikkailuelokuva :) joka on myös siinä sivussa ajan hampaan nakerruksenkin selättänyt todella kivasti, joten siltä osin tietynlainen klassikko, myös meikäläisen muistelusopukoissa.. sinänsä homma parantui erityisesti tarinalliset parissa seuraavassa leffassa, jotain kuitenkin jäi niissä meikäläiselle uupumaan ja se ”aito ja alkuperäinen” palaa selvästi kirkkaimmin mielikuvissa, todennäköisesti hamaan loppuun asti…

 

…sittemmin ilmestynyt kolmikko (episodet 1-3) ei sitten päässyt sinne päinkään mitä muistettavuuteen ja mieleen palamiseen tulee. . entäpä tämä uusin tuleminen sitten ?

 

JJ Abrams toi myös tovi sitten Star Trekin uudelleen pinnalle, mutta tällaisessa satuturunointifantasioinnissa mies on kuitenkin vielä enemmän omilla vesillään, luoden todella viihdyttävä pljäyksen.

 

Kuten niin monesti sanottu aiemminkin niin yllättävän monta kertaa tämänkin tyylisissä tarinoissa homman hyvyys on siitä kiinni kuinka mainiosti pahis on saatu hommaan ujutettua ja luotua. Tässä tuo kyseinen henkilö muistuttaa enempi vähempi erästä Darth Vaderia aina vaateputiikkia ja stailaajaa myöden, toki asialle varsin luontainen selitys.. joten kovin mönkään homma ei ole edes voinut mennä, eikä mennytkään.. osaltaan kiitos kuuluu myös sukukokouksien sekamelskoille.

 

Vastoin ennakko-odotuksiani uudet päähenkilönulikat on saatu yllättävän ”symppiksiksi” veijareiksi joiden edesottamuksiin hyppää mielellään messiin ! Tämä uusi mimmi, en tiedä miksi mutta tulee syystä tai toisesta ihan älyttömästi jostain syystä visiona päähän nimet Prinsessa Leia sekä Natalie Portman. Kivasti myös vanhoja tuttuja ja viitteitä menneistä on tuotu mukaan, ei mitenkään päälle ja väkisin liimatun oloisesti kuitenkaan, vaan ne istuvat todella kotoisasti heti meininkiin ja lavasteisiin mukaan.

 

Voinee suht turvallisesti sanoa että Star Wars is back,  vihdoin ja viimein :)Suhteellisen kivasti onnistunut mixaus uutta ja vanhaa jotta sukupolvien välisestä kuilusta huolimatta kaikki pystyvät nauttimaan ehdasta SW seikkailusta, jopa Stormtrooperille annetaan ”kasvot” ihan sananmukaisesti.  Nykyajan mittapuulla tuotettu ja valmistettu ehta vanhan ajan seikkailumeininki :) kelpaa. Mukailee yllättävänkin paljon kolmea alkuperäistä leffaa,tehden sen tyylillä ja kunnioituksella. Hehkuva lanka on löydetty joka valaisee tämän seikkailun. Omalla kohdallani Valkokankailla parasta Tähtien Sodan tuiketta sitten vuoden 1977  ..monille varmastikin sitten vuoden 1983

 

Ei tämä nyt sentään pyörää uudestaan keksi tai mikään totaalisen maata mullistava kokemus ollut mutta paluu vanhoihin hyviin hetkiin, muistoja tuoden mukanaan.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Point Break (2015)

 

Alkuperäinen Point & Break leffa taisi tulla pitkälti siitä kuuluisaksi kun oli naisohjaaja tekemässä toimintaleffaa joka olikin 1991 melekoisen ennenkuulumatonta ja  ”outoa”, toki vielä nykypäivänäkään ei varsinaisesti kovin yleistä. Ihan ok leffaksi noin keskimäärin se taitaa ympäri ämpäri telluksen olla tituuleerattu.. niin kyseinen naisohjaaja on siis Kathryn Bigelow, joka taisi tuohon aikaan olla tunnettu myös/pitkälti sen takia että hengeilu hynttyyt yhdessä James Cameronin kanssa, tai sitten muistan ihan totaalisen väärin, mikä hyvinkin mahdollista.

 

Noh, nykypäivään on sitten tämä siirretty, melkoisen yllättävä ja täysin puskista tullut ylläri että juuri tämä nyt sitten on saanut remaken osakseen, miksi ?  tai no extreme lajien kirjo on tainnut räjähtää käsiin (varsinkin vähänkään yleisempi tunnettavuus) jos vertaa noihin aikoihin kun alkuperäinen tuli uunista ulos, niin siltä osin juuri nyt tämän ymmärtää miksi tätä on lähdetty nyt sitten uusimaan ja tuomaan tutuksi extreme nuorisolle…

 

..mitään ihmeellisiä muistikuvia ei päässä tuosta alkuperäisestä pyöri juurikaan ja aika kauan on kyllä aikaa mennytkin kun sen aikoinaan kahteli.. alkuperäisestä lähinnä hämärästi jäänyt mieleen ryöstäjien naamarit, surffaus, sekä astetta ”karismaattsemmat” pärstät näytelijöillä, jos tähän tuotokseen niitä alkaa vertailemaan. Kun ei oikein naamavärkkien perusteella tässä osaa nimetä oikein yhtikäs ketään tai edes tule mistään muustakaan mieleen että olis koskaan juurikaan edes nähnyt, paitsi ihan alussa hetken pyörähtää Bates Motel (telkkusarjasta) tuttu naama.

 

..joten siltä osin ei kyllä yhtään osaa sanoa että kuinka orjallisesti seurailee alkuperäistä !? niin hataralla muistikuvat alkuperäisestä vaikka jotain hämärän rajamailla vaeltelevia muistikuvia tämä herätteli jossain määrin.. onko jotain nyökkäyksiä sinne alkuperäisen suuntaan viljelty ? Tarina nyt taitaa ihan pohjimmiltaan olla suht pitkälti sama kuiteskin.. mutta extreme lajien kirjo ja kuvaus tässä taatusti noussut ihan  eksponentaalisesti.

 

Tuota extreme lajeja laajalla kirjolla tähän lisää viljelty & kylvetty runsaammallakin kätösellä ja pitkältihän sen ympärille koko juttua on väsätty ! elikkäs leffa koettaa pitkälti olla cool extreme juttujen yliannostus mainosvideopätkä löytyy (ainoa mikä asia puuttuu on mainokset ja mainostajat asusteista jne…) menovalikoimasta esitellään mm. liitopuku, laskuvarjo, motocrossia, lumilautailua, vapaakiipeilyä, sukeltamista… alkuperäisessä muistaakseni oisko surffaus ollut ihan mukana messissä ja se numero uno siinä sit.

 

Ajoittain suht vauhdikas vaikkei mikään hirmuisen mukaansatempaava kuitenkaan, valitettavasti.. liian pitkälti kuitenkin valitettavan sieluton pintaliitohuttu. Jääpala joka haluais olla pidempäänkin cool mutta tällä kertaa lämmin kesäaurinko sen hipiää kovasti rankaisemalla sulattaa olemattomiin.

 

Olettaisin että vahvimmin leffan parhaat puolet tulis esiin, JOS tämän kahtois 3D-versiona ja musavideomaisen tyyliliteltynä maisemamatkailuna. Ajoittain  stunt-heppujen riemujuhlaa, itse näyttelijöillä onkin sitten valitettavan vähän tarjota katsojalle tunnetta, tulisuutta saatika karismaa oikein missään vaiheessa tai millään tasolla.. jotenkin intohimoton kokonaisuus. Kova on ollut yritys mutta taidot ja visiot eivät ole saumattomaan palapeliin asti riittäneet, jotta se kokoon olisi saatu ksasttua ja katsoja  tykitetty adrealiinin huuruiselle matkalle, mitä tämä elokuva olisi todella tarvinnut toimiakseen.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Krampus
”You better watch out”

 

Jouluista ja lumista meininkiä tiedossa ja jonkin sortin ”mörrimöykky” niin tulis helposti mieleen että ollaankos tässä lähdettyä Gremlins mielessä touhuamaan, noh ei näillä nyt kovin paljon kuitenkaan yhteistä ole loppujen lopuksi.

 

Homma pyöräytetään käyntiin, nykyajan joulunhengen mukaisilla ostosorgioilla. Hidastettuna näytetään tilanteita kun meno kauppojen hyllyjen välissä on yhtä epäinhimillistä menoa kuin isossa maailmassa Black Friday alennuksia jahdetessa. Mainion taustamusan siinä luodessa sekopäistä harmoniaa ja sanomaa mitä Joulun pitäisi ihmisille jakaa.. valitettavasti pitkälti siinä olikin sitten leffan kaikkein paras anti.

 

Harmittavasti tuon jälkeen homma ei oikein tiedä varmasti itsekään mikä se haluaisi olla ? Jää himppusen verran päämääräämättömästi harhailemaan vailla selkeää linjausta..

 

..komediaa ei ole kovinkaan paljon, ei mustaa eikä valkoista juuri nimeksikään.. tai jos olikin niin meikäläinen ei sitä sitten edes huumoriksi juurikaan aivoissani lokeroinut, joidenkin mielestä tässä huumoria tuntuu kuitenkin olevan tarjolla…

 

…varsinaisesti kauhuakaan ei hirveämmin, muutama ”peruspelottelu” säikäyttelyiden muodossa, mitään kovin karua katsottavaa ei tarjota, siitä pitää huolen jo suht alhainen ikäraja.. eli suht perinteisesti jätetään todella paljon katsojan mielikuvituksen varaan mitä nyt sitten seuraavaksi tapahtuisi. Toki dialogi on välillä varsinkin pentujen välillä melkoisen ilkikurista menoa, varsinkin alussa.

 

Joltain tapaa ajoittain tulee mieleen lähinnä lukemattomat ”zombie jutskat”, porukka on teljettynä taloon kun ei uskalla lähteä ulkona olevan vaaran takia liikkeelle.. tällä kertaa vaaraa hoitelee Krampus, joku ihme otus joka haluaa vielä ihmisiä helevettiin noin joulunpyhinä.. itse otus on joku sekäsikiö jolla on kaviot koipina ja sil viisiin… yhdessä vaiheessa jotain pientä juttua kerrottiin että mikä tuo kyseinen otus on ja mistä kyse mutta aika reikäjuustoa sekin selevitys kaikkinensa oli sit.

 

Itse pää- ja sivuhenkilöistä joita Krampus koettelee parhaansa mukaan päästellä vuoron perään päiviltään, ovat harvinaisen vastenmielisen oloista sakkia toinen toisensa perään ja pennut melkoisia ääliöitä ja ilkimyksiä toisilleen.. toki sitä yhtä pientä pojua lukuun ottamatta, joka koettaa vielä saada valettua uskoa siihen että jotain hyvääkin ihmiskunnassa olis mutta tuossa joukkiossa tuntuu olevan poikkeus ja neula heinäsuovassa vaiko lumihiutale Saharassa tässä tapauksessa.

 

Kait tässä on vähän Rare Exportin vanavedessä lähdetty rajoja tunnustelemaan ja kepillä jäätä kolisuttelemaan mutta tuo kyseinen suomalainen visio on kyllä ”rajuudessaan” vie tätä puolivillaista meininkiä vielä paria astetta pidemmälle perinteisten rajojen ylitse villimpään suuntaan.

 

Kyllä ”joulu” on suomesta kotoisin ja täällä tuo synkempikin puoli siitä hallitaan paremmin kuin keskiverto ”Hollywoodimaista” viritelmää jota taidetaan jollain saksalaisella ? sadulla/satuolennolla kyyditellä. Ohjaajana tässä on hemmo, joka on ilmeisesti vähän samaa koettanut tehdä paljo amerikkalaisemmalle ilmiölle nimittäin Halloweenilla ja leffan nimi oli Trick ’r’ Treat, jollekka näyttää olevan jatkoa tekemässä.

 

Parasta leffassa oli tuo yleinen lumi-/talvimyräkkä fiilis.. ei kuitenkaan niin kovin yleinen tunnelmapaukku mitä elokuvien lavastuksiin tulee. Tosin sekin fiilis rapisee aika pahasti, jos ei tätä leffaa satu katselemaan lumikinosten aikaan, kevät tai kesäinen keli saa mieluummin lähtemään nauttimaan lämpimästä kelistä. .

 

..harmi että satupuoli jäi aika olemattomaksi ja itse Krampus lopulta todella mitäänsanomattomaksi tuttavuudeksi, ainakin tämän elokuvan visioituna maskottina, omituisine otuksineen kumppaneinaan.. eräästä niistä kumppaneista (nalle) tulee kieltämättä mieleen se jokin ”Five Night at Freddy’s” tai jottain, noista peleistä mitä kuvia nähnyt siitä, ei ole tullut pelattua.

 

Parhaimmillaankin keskinkertaista kertakäyttöviihdettä, jaksoi tämän nyt suht kivuttomasti kuitenkin loppuun asti katsoa mutta ei juuri mitään erityisen maistuvaa jälkimakua katsojalleen jättänyt.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Walk of Shame

 

Ei mikään erityisen hauska, pitkälti sellainen perushömpsä komediointi tarjolla.. jos Elizabeth Banksin ulkoinen olemus viehättää ja haluaa mimmin nähdä kirmaamassa suuntaan jos toiseenkin keltaisessa mekossa (jonka voisi nostaa toiseksi elokuvan päänäyttelijöistä) niin leffalla voipi olla paljonkin annettavaa. Noin muutoin muutamasta perusvitsistä huolimatta hitusen liian valjuksi komediaksi jäi. Ai niin miespääosaa esittää sitten James Marsden, joten ”pintaliitopuolen” osilta lienee ihan sukupuoleen katsomatta jotain tarjottavaa.

 

Kertoo mimmistä jonka suurena unelmana olis päästä uutisreportteriksi, työnhakujutut eivät oikein tunnu nappaavan tuulta purjeisiinsa joten mimmi repsahtaa viettämään melkoisen raillakkaan illan ja yön.. aamulla kuitenkin siihen heräten että työhönottohaastatteluun pitäisi kiireen vilkkaa mennä ja vieläpä unelmien sellaiseen. Siitäkös sitten melkoinen sähellys kyseisen sähikäisen seurassa alkaa kun edellisen yön touhuilut ei oikein asiaa hirveästi edesauta.

 

Kaippa tämä on osaltaan vähän Kauhea Kankkunen leffojen ”vastine”, johon on pääosaan laitettu nainen. Toki tämän huomattavasti mieluummin joksoi katsella kuin nuo miespuoliset päämäärättömät Kankkuset retkillänsä.

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

The Call
”There are 188 million 911 calls a year, this onemade it personal”

 

Suht intensiivinen vanhan koulukunnan jännäritrilleri, varsinkin alkupuolisko ! huomattavasti mukaansatempaavampi kuin mitä uskalsi etukäteen odottaa..

 

..erittäin suuri harmi kuitenkin että puolenvälin jälkeen sitten lähdetään lipomaan ja lutkuttelemaan oikein kunnolla sitä ehtaa ja liiankin tutun turvallista Hollywoodia ja homma lähtee sitten tielle joka on nähty jo niiiiin lukemattomat kerrat että laskuissa on seonnut jo ajat sitten, okei ihan ihan ihan ihan ihan loppu tarjoaa toki sitten vielä pienen jutskan silmänräpäyksen jos toisenkin verran, jota ei ois välttämättä osannut odottaa.

 

Kelpo näyttelijät, joista nimekkäimpinä Halle Berry ja Abigail Breslin.

 

Ihan ok.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sylvester Stallone (1/2) · 12.6.2016
They’re back! Hikiset leffanörtit ovat palanneet viiden (5) uuden jakson kanssa. Sama vanha meno jatkuu, kun elokuvien erikoiskolmikko käsittelee kultaisen 80-luvun kuumimpia elokuvia sivuten myös hieman 70- ja 90-lukujakin. Katsojapalautetta on luettu tarkkaan ja kakkoskausi starttaa erikoispitkällä jaksolla, joka käsittelee Sylvester Stallonea ja etenkin hänen edesottamuksiaan nyrkkeilyhanskat kädessä. Are you ready to rumble?

http://moontv.fi/ohjelmat/elokuvat-ja-viihde/sylvester-stallone

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now

Sign in to follow this  

×