Jump to content
tomine

Elokuvat (part 2)

Recommended Posts

Pacific Rim

 

Mechit ovat kautta aikain jääneet äärettömän pienelle huomiolle, paitsi Nousevan Auringon maassa jossa ne nauttivat melkoista suosiota. Ihmeen kauanhan tuossa kesti ennen kuin todella suuri megatuotos täällä länsimaissa asiaan liittyen tehtiin leffan muodossa. Nyt tällainen ois sitten tarjolla ja erityisen mielenkiintoiseksi tekee se seikka että ohjaajana toimii Guillermo Del Toro.

 

Kaikessa yksinkertaisuudessaan homman juju on että jättimäiset hirviöt (jotka valitettavasti jäävät tässä itselleni täysin turhanpäiväisiksi ja todella tylsiksi pahiksiksi, lähinnä kasa pikseleitä) ovat arkipäivää maailmassa ja niitä vastaan taistelemaan on ihmiskunta keksinyt todella jättikokoisia robotteja joita aina jokin kaksi ihmistä aina parivaljakkona siellä sisällä ohjastaa, tuolla yritetään jotain fiilistä ja tunnetta tuoda leffaa mutta sekin menee todella ennalta-arvattavia latuja pitkin.

 

Hommahan on kuin luotu aivan tajutonta erikoisefektishowta varten ja ehkäpä se on yksi syy mikä ensimmäinen megaluokan Hollywood tuotos aiheesta ilmestyy vasta nyt.. sanomattakin lienee selvää että Del Toro on sen luokan visionaristi ja rahaa kun saa polttaa ihan vapaasti niin kyllähän tämä teräpiirtotarkkuudella näyttää ajoittain hervottoman upealta. Mitä isompi kangas / ruutu niin sitä messevämpää menoa..

 

..tosin se messevä melske sitten onkin ainoa anti mitä tällä on katsojalleen tarjota. Suurin ongelma että Del Toro ei näköjään ole kovin kummoinen actionin ohjaaja ja siitä jää intensiivisyys aika totaalisesti pois. Samoin tarinallisesti liian perusunettavaa huttua. Odotukset olivat todella paljon korkeammalla, lähinnä  unettavan puhditon tekele tästä sitten lopulta kuoriutui.. tästä puuttuu täysin tunne ja draama, action jää lähinnä ajoittaisiksi tyylikkäiksi valoshowksi mutta käsittämättömän tylsäksi toikin saatu kun vertaa siihen missä mittakaavassa tuossa rymistellään.

 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ei hemmetti.. tuosta leffasta sais helposti nykypäivään tehdyn re-maken. Vaihtais vaan tuohon nuken tilalle tuon PS4:sen niin meininkin ois kuin otettu tuolta Keski-Euroopan hulinoista kun porukat ryntäs ihan vauhkona niitä muutama konetta hakemaan siis mitä niitä netissä videopätkiä on..

 

Leffahan on Ison Arskan tähdittämä joululeffa nimeltään Jingle All The Way

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Django Unchained

 

Joskos sitä tekisi Djangosta arvostelun jota tuli aiemmin lupailtua... Quentin Tarantinon ura näytti menevän kohti hienoista alamäkeä 2000-luvun puolella. Vuonna 1994 valmistunut Pulp Fiction oli epäilemättä uran huippukohta, jota tuskin tullaan enää missään vaiheessa saavuttamaan. Sen jälkeen ilmestynyt Jackie Brown oli mielestäni erittäin aliarvostettu elokuva, jopa lähes Pulp Fictionin tasoa. Sitten Tarantino lähti enemmän kokeilulinjalle ja toteuttamaan omia mieltymyksiään. Kill Billeistä ja Death Proofista toki löytyvät ne tavaramerkit, jotka tekivät Quentinistä yhden tämän hetken arvostetuimmista elokuvantekijöistä, mutta ihan edeltäjiensä tasolle ne eivät nousseet. Inglorious Basterds palautti Tarantinon "tavallisempien" ohjausten pariin, tai ainakin näin minä asian koin. Viimeisimmässä työssään QT hakeutui sitten vielä sellaisen aihepiirin äärelle, josta halusi palavasti toteuttaa oman näkemyksensä. Django Unchained on moderni päivitys spagettiwesternistä, ja se on kumarrus niin Sergio Leonen kuin ennen kaikkea toisen alan tärkeän nimen, Sergio Corbuccin, suuntaan. Odotukset olivat ko. genren ja Tarantinon fanina lievästi sanottuna korkealla.

 

Elokuvan nimi on napattu Corbuccin ohjaamasta Django -nimisestä spagettiwesternistä, paljoa muuta yhteistä näillä ei juuri olekaan. Tapahtumat sijoittuvat 1858-luvun Yhdysvaltoihin, hieman ennen sisällissotaa ja orjuuden lakkauttamista. Christoph Waltzin esittämä  entinen hammaslääkäri on siirtynyt palkkionmetsästäjän hommiin ja tarvitsee Djangoa avuksi kohteidensa löytämisessä. Myöhemmin saksalaistaustaisen bounty hunterin ja vapautetun orjan tutustuttua paremmin toisiinsa, he lähtevät pelastamaan Djangon naista, Broomhildaa. Tätä pidetään orjana isolla plantaasilla. Tehtävä ei kuitenkaan ole aivan helppo, vaan vaatii hieman improvisointia muiden pahisten jahtaamisen tapaan. Musta mies hevosen selässä ei ollut noihin aikoihin ihan helposti nieltävä asia tavalliselle väestölle. Tarantinolle tyypilliseen tapaan kosto on teemana jälleen tärkeässä osassa. Tällä kertaa lyijyä saavat maistaa ensisijaisesti orjia sortavat valkoiset.

 

Leffasta kyllä huomaa tekijänsä innostuksen aiheeseen. Monessa suhteessa on vahvaa kunnioitusta nähtävissä vanhoja genren mestareita kohtaan. Pieniä historiallisia epätarkkuuksia saattoi bongata vuosilukujen ym. kanssa, mutta eihän QT:n edellinen elokuvakaan ihan historiankirjojen mukaan mennyt. :P Kuvaus on todella tyylikästä ja maisemat vaihtelevat vuoristoista pikkukylien saluunoihin ja orjaplantaaseille. Pidin itse erityisesti lumisista vuoristomaisemista, Corbuccilla oli näitä myös joissain elokuvissaan. Voisi sanoa, että tarina itsessään on hyvin yksinkertainen, mutta näistä lähtökohdista on saatu todella upea elokuva aikaiseksi. Se fiilis, joka Tarantinon ohjauksia katsellessa tulee, välittyy irti joka sekunnista.

 

Erittäin suuren vaikutuksen tekee kautta linjan laadukas näyttelijätyö. Christoph Waltz oli huikea jo Inglorius Basterdsissa, ja jatkaa tässä siitä mihin viimeksi jäi. Djangon näyttelijäkin on hyvä, mutta jää hieman muiden varjoon. Pieni ongelma Jamie Foxxin kohdalla oli siinä, ettei jätkä ollut ihan niin badass kuin olisi voinut odottaa. Di Caprio ja Samuel L. Jackson ovat puolestaan v-mäisin ja limaisin pahiskaksikko missään leffassa vähään aikaan. Näille ei toivo kyllä yhtään mitään hyvää Djangon päästessä loppupuolella vauhtiin. Muistakin sivuosista löytyy aikamoisia helmiä, kuten Don Johnson Big Daddynä ja baaritiskillä nojaileva alkuperäisen Djangon näyttelijä Franco Nero. Onpa siellä tavoilleen uskollisesti myös maestro itse mukana - tällä kertaa orjia kaitsemassa.

 

Eipä tuo musiikkipuolikaan ihan toivoton ole... Tyypillisempiä western-säveliä löytyy myös, mutta onpa sinne jopa Tupacia onnistuttu jollain tapaa järkevästi laittamaan. Sinänsä aika mainio veto aihepiirin huomioiden. Ei voi kuin ihailla millä tavalla QT pystyy tuollaisen kasan erityylisiä biisejä lyöttämään elokuvaan siten, että ne eivät tunnu täytteeltä vaan tukevat oikealla tavalla kohtauksia. Jos pitää yksi ominaisuus Tarantinolta valita missä hän on nykyohjaajista ylitse muiden, se on juuri tuo.

 

Summa summarum, harvinaisen nautittava keitos on kyseessä. Paras western sitten 60-luvun? Todennäköisesti. Pakko myöntää, harvoin sitä nauttii väkivallasta yhtä paljon kuin tätä katsoessa. Viihdearvot oli vedetty aika maksimiin, jos alkuperäisiin spagettiwesterneihin vertaa... mikä ei tässa tapauksessa ole huono asia.

 

"Django. The D is silent."

 

"I count six shots, nigger."

"I count two guns, nigger.

 

Django-Unchained-in-Wyoming-600x402.jpg

 

*****/*****

 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

The Internship

 

Useamman leffan ovat jo niin Owen Wilson kuin Vince Vaugh vääntäneet, eikä oikestaan yksikään niistä ole sen kummemmin mieliin pidemmäksi ajaksi jäänyt. Tällä kertaa leffan nimi on The Internship ja tuli todellisena heräteostoksena hankittua ja tosiaan suht harvinaista kyllä ei ollut mitään tietoa etukäteen että tällainen ois edes olemassa..

 

..takakannen tekstien perusteella idea kuulosti jopa siinä määrin hauskalta että piti tälle kuitenkin mahis antaa, vaikka odotukset aika olemattomat olikin, eikä mitään sen enempiä muistettavaa tuotosta tälläkään kertaa ollut. Elikkäs pari elämässä ei niin välkkyä tyyppiä on kolhiintunut ja elämä potkinut päähän vähän jokaisella osa-alueella mutta se ei miehiä häiritse, päättävät päästä unelmiensa työpaikkaan läpi harjoitteluvaiheesta kun Googleen pääsivät testileirille. Kaksikko onkin sitten valmis rikkomaan kaikkia sääntöjä ja pistämään kaiken mullinmallin olemalla vain pelkästään omia itsejään, sen verren vieraalle maaperälle kaksikko huippukampuksella on muiden hakijoiden taistelutantereella kun työpaikkaa koetellaan itselle järkätä.

 

Sitä perinteistä Hollywoodimaista hömppäkomediaa, noh nyt Googlella on sellainen, Facebook aiemmin vetäskin suhteellisen vakavalla draamalla, tosin siinä oli sen luokan ohjaaja että homma toimi lopulta varsin kelvollisesti.. tässä taas vitsejä suolletaan hirmuiseen tahtiin mutta valitettavan harva niistä taas millään tavalla hauska on.. aina sinne perinteisesti ne muutamat hauskatkin sekaan mahtuu mutta osumaprosentti jälleen kerran tämäntyyliselle leffalle on valitettavan kehno. Määrä ei tosiaan korvaa laadukkuutta, ainkaaan jos laatukriteereissä mennään näin alhaisella tasolla vitsien latelun suhteen ja muutoinkin ylipitkitetty tekele.. ai niin on siellä ne elänopetus välipätkät kans mukaan ympätty..

 

..tosin ei tämä nyt ollut lähellekään heikointa antia mitä tässä genressä on tullut nähtyä. Näitä nyt vaan tuppaa olemassa siinä tusinassa ainakin se 11 kappaletta yleensä, kertakäyttötekele.. ”lopputeksteissä” oli kieltämättä jo sitä luovuutta jota koko elokuva ois tarvinnut. Tokihan aika vähän noita elokuvia ois ylipäätään jos tälläisiä perustekeleitä ei lukemattomia tehtäis ja osittain hyvä niin, että näitäkin ilmestyy kuin sieniä sateella.

 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Elysium

 

Kerrankin lienee paikalla sanoa että kävi ns. onni onnettomuudessa (hommassa voittivat varmasti niin elokuva- kuin pelikansakin ja herra itse) kun aikanaan aiottu Halo elokuva meni mönkään ja Etelä-Afrikkalainen ohjaaja NEill Blomkamp…… pääsi sitten toteuttamaan itseään aivan vapaasti ja sieltä pukkasi pienellä budjetillä yksi meikäläisen kirjoissa kaikkien aikojen parhaimmista sci-fi leffoista District 9 muodossa..

 

..nyt on hepulla astetta enempi törsätä leffaansa rahaa ja tehdä astetta suureellisempi sci-fi leffa. Lisääntynyt rahamäärä toki näkyy huikean upeasti ja realistisesti toteutetuissa erikoistehosteissa kuin lisääntyneessä toiminnassa. Homma ei onneksi ole lähtenyt lapasesta ja tarpeeksi ”maanläheisessä” meinigissä silti pysytään edelleen. Aivan ”esikoisensa” tasolle tämä ei tunnelmassaan yllä mutta se oli niin kova leffa että ihmekkös tuo, siitä huolimatta äärimmäisen mainio elokuva tämäkin.

 

Elokuvissa on paljon samankaltaisuutta mutta onneksi myös eroavat tarpeeksi toisistaan, sillä mikään jatko-osa tämä ei todellakaan ole vaan aivan omillaan oleva itsenäinen teos.

 

Itse tarinan alkuasetelmat ovat ne perushommat elikkäs maapallon ulkopuolella leijuu alue jossa ei sotia, kaikki sairaudet parannetaan jne.. siellä saavat asua vain harvat ja valitut elitistit. Maassa sen sijaan asuu ns. peruspaskasakki kaiken kurjuuden kesellä ja ajankohtana siis se perinteinen lähitulevaisuus. Mitään ydinsotaa ei kuitenkaan ole ollut vaan lähinnä liikakansoitus, joka vienyt maapallon vähän kehnoon jamaan ja siellä olevat valtiot kuin yhteiskuntajärjestelmät.

 

Homma pelittää kaikilta osin, aivan viimeinen silaus uupuu että huikeiden klassikoiden joukkoon menee mutta yksi viime vuosien tiukimmista elokuvista kuitenkin jonka parissa viihtyi vaikka ajoittain hitusen lepsuakin hetkeä tässä elokuvassa oli.. lopussa menneen ehkä liian Hollywoodmaisiin toiminnanelkeisiin turvautuen (ja mennään tarinankerronnallisesti sieltä missä aita on matalin) mitä ei D9:ssä ollut. Silti sanoisin että Blomkamp teki tämän elokuvan kanssa pitkälti sen mihinkä James Cameron ei ainakaan oman avauksensa Avatarin kanssa kyennyt.

 

Ai niin pääosassa on Matt Damon, Jodie Foster kuin myös varsin miellyttävä  tuttavuus Alice Braga.

 

Ehdottomasti katsomisen arvoinen leffa ! jos sci-fi (toiminta) edes jollain etäisellä tasolla kiinnostaa.

 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Stoker

 

Moni tunnettu ohjaaja on nyt sitten koetellut jännityksen kruunaamattoman mestarin Alfred Hitchcockin töitä ”kopioida” ja omaan nimiinsä napsia pistämällä tiivistunnelmaista trilleriä kehiin. Valitettavan harva tuossa on kuitenkaan viimeisimpien vuosian aikana juurikaan kovin mairittelevasti onnistunut. Ehkäpä huikea, jopa nerokas Iho Jossa Elän on todella mainio poikkeus tuossa sarjassa ollut.

 

Tällä kertaa yrittäjänä on ulraväkivaltaisen kostotarinan joka oli kriitikoiden kovasti ylistämä Oldboy leffan ohjaaja, Park Chgan-Wook. Näyttelijöinä on kuitenkin tukku länsimaalaisia näyttelijöitä hänelle tällä kertaa annettu.. pääroolissa vetää Tim Burtonin Lissu Ihmemaasta elikkäs Mia Wasikowska.. siinä sivussa tukea antaa niin Nicole Kidman kuin Matthew Goode..

 

..kun perheen menneisyyttä joka aika oleellisesti tulevaisuuteen vaikuttaa, aletaan auki repimään. Mimmi menettää isänsä 18-vuotissyntymäpäivänään, samalla kuvioon ilmestyy kuin tyhjästä kuolleen miehen veli, josta perhe ei juuri oikein mitään tiedä. Siitä sitten aletaan todella hitaasti trilleriä/draamaa rakentamaan ja vaikka leffa ei pituudellaan häikäise niin todella pitkään mennään todella rauhallisesti ja tuntuu että homma ei juurikaan etene.. noh lopulta sitten alkaakin tapahtumaan.

 

Eipä tämä nyt mikään erikoisen hyvä trilleri lopulta ollut, vaikka suht kovat tekijät taustalla hääräsivätkin. Toki jos Passion hajosi lopussa aivan totaalisesti sirpaleiksi, niin tämä sentäs paranee loppua kohti sitten kun lopulta vauhtiin pääsee, tosin pelkästään jo sen takia että tästä sentään tajuaa mistä oli kyse ja se loppukaan ei nyt ihan niin tuttuja peruspolkuja tallaava kuitenkaan ollut, sentään jotain pientä vivahdetta saatu mukaan sinne ujutettua.

 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Conan – The Barbarian (1981)

 

Liekö ois aikoinaan Conan Barbaari ollut peräti ensimmäinen elokuva Arnold Schwarzeneggeriltä (ainakaan yhtään suuremmassa roolissa). Melkoinen puupökkelömäinen raakile mies on näyttelijänlahjoiltaan kuin erityisesti suulliselta ulosanniltaan. Tosin tässä roolissa tuo ei juurikaan haittaa, vaan melkeinpä päinvastoin joten siltä kantilta enemmän kuin hyvin osunut roolitus hepulle.

 

Aikaa elokuva on loppujen lopuksi ihan kohtalaisesti kuitenkin kestänyt, musiikit ehdottomasti parhaiten ja ne ”jytäävät” karuudellaan ja ylhäisyydellään vielä tänäkin päivänä vetäen vertoja ihan mille tahansa, mies äänien takaa on Basil Poledouris joka sai paikan vaikka siihen Ennio Morriconeakin kaavailtiin.

 

Tarinallisesti sitä perusjuttua (elikkäs puhdas kostotarina ilman sen suurempia kommervenkkejä tai kikkailuja), lavasteet ovat ajoittain aikakautensa näköisiä ja saattavat särähtää silmiin, mutta osan ajasta fiilis ja tunnelma on paljon parempi ja käsinkosteteltavampi kuin mitä nykyajan hötöllä saadaan aikaiseksi. Näyttelyntaso luo näinä päivinä vuonna 2013 ajoittain enempi camp huumori fiiliksen sen verran yli tai alinäyteltyä homma on monessa kohdin,  lähinnä jotkin pornonäyttelijöiden tunteiden tulkinnan taso noista saattais mieleen juolahtaa helposti.

 

Elokuva koettaa ottaa itsensä täysin vakavasti ja on melkoisen synkkä kauttaaltaan, joten siltä osin tuo ”camp” fiilis ei välttämättä ole se mitä on haettu. Näyttelijöistä ehkä parhaiten onnistuu pääpirua esittävä James Earl Jones joka saa ihan mukavasti elokuvan pääpahiksen tuntumaan varsin vastenmieliseltä tapaukselta.

 

Ohjauksesta vastaa John Milius ja onpa tarinaa muuten hänen kanssaan ollut väsäämässä Oliver Stone, jonka mietteitä kuullaan enempi makig of dokumentissa extroissa, miehellä olikin melkoisen massiiviset suunniltelmat Conanin varalla mutta ne eivät koskaan sitten toteen käyneet, kysyttiinpä muuten erästä Ridley Scottia myös ohjaamaan leffa mutta oli kieltäytynyt. Nyt tästä on tullut tosiaan Blu-ray levylle uudelleen julkaisua, johon on todella mukavasti laitettu myös extroja mukaan ! niin näyttelijöiden kuin tekijöiden mietteitä, suht mukavan runsaasti. Myös aiempaa näkemätöntä materiaalia vuosikymmenten takaa kuin uudempaakin haastatteluamatskua, joten mikäpä sen mukavampaa. Todellakin katsomisen arvoista nuo  extrat. Ai niin on niissä extroissa myös jonkin verran raapaistu sarjakuvien ja kirjojen antia sekä Robert E.Howardia mutta loppujen lopuksi aika pintapuolisesti vain raapaisten.

 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Conan – The Destroyer (1984)

 

Toinen elokuva oli huomattavasti seikkailumaisempi ja ei omalla tavallaan ei läheskään niin synkkä ja raaka kuin mitä ensimmäinen oli.. tämä on sen verran muuttunut että on jo tarkoituksellisesti paljon humoristisempaa meininkiä kuin mitä ensimmäinen. Liekö sitten vaihtuneella ohjaajalla tässä se suurin merkitys, tällä kertaa siis tahtipuikkoa ohjaajanpallilta heiluttaa Richard Fleischer.

 

Tässä ehkä suurin ongelma on että pääpahis jää aika sivurooliin eikä ole nousemaan läheskään ensimmäisen leffan pahiksen tasolle.. vaikka sinällään puhtaasti tarinankerronnan kannalta hitusen moniulotteisempi tapaus onkin. Huomattavasti suurempaa roolia saa tässä myös Conanin apulaiset (olihan näitä toki ensimmäisessä osassa ja tässä myös niitä jo tuttuja naamoja muitakin siis kuin vain Conan), tällä kertaa uutena on mukana menossa melkoisen vimmaisen :D roolisuorituksen Grace Jones (soturinaikkosena).

 

Musasta vastaa edelleen Basille ja hyvin jätkä vetää melkoisella paatoksella tälläkin kertaa kun sille päälle sattuu. Toki sen verran tuttua kamaa jo ekasta kerrasta että aivan samoihin sfääreihin ei kuulonautinnossa ylletä kuin sillä ihka ekalla kerralla.

 

Sinisäteeltä löytyy jonkisen verran extroja (vaikkei takakansi niistä mitään mainitsekaan, joten mukava ylläri oli levyvalikoista kuitenkin löytää sieltäkin saralta jotain ylläriä) joita varsin mielellään kahtelee, ei aivan läheskään yhtä paljoa kuin mitä ”ekassa” leffassa oli.

 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Conan – The Barbarian (2011)

 

Kolmas Conan leffa sitten tuli todella pitkän ajan jälkeen ja tekijöiden puolesta koko konkkaronkka muuttunut ihan totaalisesti joten periaatteessa uusi alku.. tosin tuolla jossain välissä tais tulla jonkinlainen tv-sarja jossain mutta se ei tainnut sen suurempaa kiinnostusta oikein herättää missään. Sen jälkeen barbaarimme nukkui melkoisen tovin ruususen unta, ennen kuin heräsi taas uudestaan elokuvan muodossa.

 

Suurin ongelma ehkä itselleni on että Jason Momoa ei ole kovinkaan karismaattinen tapaus, eikä noin muutoinkaan leffan taso onnistu hänelle onnistumisen sädekehää yksikseenkään luomaan. Käsikirjoittaja ei valitettavasti ole kovin kummoista ja ikimuistettavaa seikkailua tai vaihtoehtoisesti barbaarisen raadollista ja rankkaa mehustelua saanut aikaan.. joten leffa jää valitettavasti tuollaiseksi perusHollywood hömpäksi joka ei oikeasti tiedä millä jalustalla yrittäis seisoa..

 

..ei sinällään ehkä niin aivan onnettoman paska tekele kuin mitä yleiset arvostelut antavat ymmärtää, mutta ei tämä oikein kuitenkaan kunnon Conanilta tunnu ja noin muutenkaan tosiaan mitensäkkään mieleenpainuvalta leffalta.. sitä perinteistä tusinatavaraa jota on liikkeellä melkoisesti. Sinällään ymmärrän kyllä erittäinkin hyvin että sarjakuvien ja varsinkin kirjojen ystäville tällainen näkemys itse sankarista on lähinnä pyhäinhäväistys, mm. Crom 2sivuutettu kokonaan jne… tämä vois olla ihan kuka vaan ”sunnuntai suharisankari” ja nimen vaan vahtais niin ei tietäis edes välttämättä että Conan on siinä hahmona pohjalla ollut, ainoa siihen lähinnä viittaava on tuo muskelimies pääosassa.

 

Parasta antia ehdottomasti extrat, joissa käydään erityisen mukavasti Robert E. Howardin historiaa lävitse  varsin valaisevasti ! mieshän on siis kirjailija ja heppu Conanin takaa.

 

Ai niin tais olla myös niitä ensimmäisiä Blu-ray elokuvia joissa sai samassa paketissa niin 2D kuin myös 3D version jottei siitä joutunut juurikaan erikseen tai lisää pulittamaan jos halusi kolmiulotteisena katsoa. Tosin se kertoneeko sitten enempikin sitä että siihen kolmiulotteisuuteen ei sillain ole panostettu, tiedä tuota.

 

 

 

Mitä vielä Conaniin tulee valkokankaall niin saas nähdä mitä tekeillä oleva The Legend of Conan leffa tuo tullessaan aikanaan ! Ohjaajana tuossa on Paul Vehoeven, joten väkivaltaa ja sen näyttämistä tuskin juurikaan säästellään.. ilmeisesti Iso-Arska palaa vielä vanhoilla päivillä Conanin pöksyihin. Aika näyttäköön.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

The Purge

 

”Onpahan” idea, nimittäin lähitulevaisuudessa rikollisuus on käytännössä saatu kitkettyä sillä minimiin että yhtenä päivänä vuodessa on 12 tuntia aikaa tehdä ihan mitä vain rikollista, joita monet ihmiset pitävät puhdistautumisena kun on muutoin sinnitellyt kaikki asiat sisällään pitäen. Tuolloin mitkään ihmisten väsäämät lait eivät päde ja periaatteessa kaikki on vapaata riistaa ja mistään ei tuomita, tai no valtionmiehet ovat koskemattomia.

 

Rikkaat toki ovat saaneet kotinsa rakennettua suojilla sellaisiksi linnoiksi että ovat siellä turvassa ja eri uutiskanavilta ja kameroista seuraavat kun köyhät nuo yhteiskunnan taakat ovat vapaata riistää, vielä monesti rikkaat niitä siellä huvittelevat näiden köyhien kustannuksella.

 

Tässä James De Monacon näkemyksessä eräs rikas nelihenkinen perhe linnoittautuu kotiinsa mutta moni asia meneekin pieleen ja tuosta ajasta tuleekin heidän pahimmainen painajaisensa useamman käänteen kautta..

 

..potentiaalia tässä ois ollut vaikka minkälaiseen sanomaan mutta periaatteessa leffa keskittyy lähinnä siihen väkivaltapuoleen (suht vastenmielisesti hommansa katsojalle esittäen, kun 12 pimahdus saattaa iskeä keneenkä vain) ja pitämään katsojaansa jännityksessä perinteisen säikyttelykeinoin.

 

Leffan onnettoman lyhyessä extrassa mainitaan muutama syvempi seikka hyvin nopeasti ja nopeasti sivutaan että mikä tämä tällainen ”puhdistautuminen” periaatteessa ois, ja jollain tapaa yhteiskunta tietyissä tai aika monessakin maassa ihmiset periaatteessa tällaisen hyväksyvät kun itsellä on hyvät oltavat ja oma napa suojattu, niin suljetaan silmät totaalisesti siltä pahuudelta mitä ympärillä tapahtuu. Varmasti jossain vaikkapa Etelä-Afrikassa tällainen taitaa olla näinäkin päivänä hitusen turhan

 

Harmi että tuo sanoma puoli jää aivan liian vähäiseksi, jotta se pistäisi oikeasti tämän leffan katsellutta ajattelemaan asioita hitusen pidemmin.. katsojan on itse kaiveltava tuo perinmäinen ”sanoma” siitä irti, mitä toi elokuva koettaa oikeasti katsojalleen sanoa, nyt se jää taatusti suurimmale osalle vain ja ainoastaan suhteellisen vastenmieliseksi väkivälta”leikiksi”.

 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Paranorman

 

Tällä kertaa nimi ei ainakaan miestä, tai pitäisikö sanoaa poikaa pahenna. Sen verran mainiosti nimi elokuvalle ja sen aihepiirille napsahtaa kohdilleen.

 

Mainostetaan kovasti että on Coraline leffan tekijöiltä, tuohan koetti kovasti Tim Burtonmaista meininkiä saada aikaan ja vaikka tarinassa oli hyviä pointteja ei se kaikkea potentiaaliaan pystynyt saavuttamaan vaan jäi sitten lopulta melkoisen keskinkertaiseksi tekeleeksi. Tuon takia odotukset tätä kohtaan ei välttämättä olleet huipussa.

 

Huumoriahan näihin tupataan hakemaan aina vaikka puoliväkisinkin, tällä kertaa siinä on onnistuttu. Homma ei ole kokoaikaista vitsitykittelyä mutta tipahtelee sopivaan tahtiin ja mikä parasta, ne eivät ole loppuun kaluttuja. Tällä kertaa tekijät ovat pistäneet ovat aivonystyränsä koetukselle ja luoneet uusia vitsejä eikä jääneet käyttämään jo niitä miljoona kertaa käytettyjä. Joten ne tuntuvat kauttaaltaan poikkeuksellisen tuoreelta. Myös viittauksia muihin kauhu tai paranormaalileffoihin ei väkisin väännetä, niitä pari on mutta ne eivät ole mitenkään puolipakolla päälle liimattuja vaan irtoavat todella vaivattomasti tilanteessa.. kuten vaikkapa jätkä joka tulee toista lätkää pyytämään pelaamaan, eikä ole kovin vaikea arvata millainen tai miltä aikakaudelta kyseinen ”maski” onkaan peräisin.. tietysti haamut ja varsinkin zombiet saavat oman osansa huumorinkukkasesta pössyteltäväksi.

 

Tarina ajaa asiansa, ei mikään erityisen hyvä menettelee. Loppua kohti tuleva opetus on ihan mainio. Tyypit ovat kyllä äärimmäisen streotyyppejä itse kukin ja kukin saa ”ansionsa” mukaan ja kukin käyttäytyy varsin odotetulla tavalla. Joten sillä saralla ei mitään erityistä.

 

Visuaalisuus erottuu edukseen, todella makealla tavalla. Sopivan karhean rouheaa meininkiä ja erottuu edukseen varsinkin Pixarin tyylistä, kummallekin on omat elokuvansa ja tämä animointityyli (stop-motion) sopii tällaiseen animaatioaiheeseen enemmän kuin upeasti.

 

Äänirooleissa lähinnä tuttuja nimiä on Anna Kendrick, Casey Affleck, John Goodman, Bernard Hill.

 

Parempi kuin odotin, ei mikään klasikko mutta hyvää viihdykettä, jossa vähän kouraistiin loppupuolella syvemmältäkin.. parhaiten jäi kuitenkin mieleen raikas tuulahdus huumorin saralla, jossa olisi ollut niin helppo langeta niihin vanhoihin ummehtuneisiin kaavoihin. Paljon tasapainoisempi suoritus kaikkinensa kuin mitä Coraline oli ja hommasta saatiin potentiaali lypsettyä paljon paremmin irti.

 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

WallStreet2013poster.jpg

 

Aivain huikea paketti Jordan Belfortin, totaalisen itsekkään kusipään mutta sanavalmiin myyntimiehen, elämästä ja teoista. Mies aloittaa uransa Wall Streetilla meklarina ja oppii talon tavat, kunnes erinäisten sattumien kautta päätyy myymään "penniosakkeita" (ei mitään hajua alan termistöstä, niin mennään tällä sanalla) duunareille, ja kyllähän tyhmät ihmiset ostavat kun tarpeeksi taitavasti myydään. Ja kun nuoret viriilit miehet saavat rahaa, sen arvaa mihin sitä käytetään. 

Leffa toi itselleni vahvasti mieleen Johnny Deppin tähdittämän The Blown. Kestoa pätkällä oli yli kolme tuntia, ja vaikka itse olisin leikannut leffasta ehkä puolisen tuntia lyhmmän, vaikea olisi sanoa mitkä kohtaukset olisin jättänyt pois. Tylsää katsellessa ei tullut missään vaiheessa, ja koko leffasali nauroi harva se minuutti. Di Caprio on täydellinen pääosan rooliin, ehkäpä paras suoritus mieheltä koko hänen uransa aikana. Belfortin lähipiiriä näyttelevät jätkät suorituvat loistavasti, ja onhan Margot Robbie nyt todella kivaa katseltavaa ;).

 

Hyvin lähellä ollaan täyden kympin leffaa, mutta leikkauspöydällä olisi voitu muistaa, että joskus vähemmän on enemmän. 9/10

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Rambo – The Trilogy – The Ultimate Edtion (Blu-ray)

 

Näistä onkin jo ikuisuus kun on katsellut, aikoinaan ensimmäinen tuntui ihan pätevältä elokuvalta ja toinen ei niinkään, kolmatta ei ole tullut nähtyäkään.

 

 

First Blood

 

Elikkäs sodan runtelema ja traumatisoitunut veteraani solttu palailee Vietnamista etsimään pikkuisesta kyläpahasesta solttukaveriaan. Sattuu sitten törmäämään paikalliseen varsin vastenmieliseen mulkeroiseen nilviäiseen, joka sattuu olemaan paikan poliisipäällikkö (esittää Brain Dennehy)..

 

..lopulta tilanne ajautuu kissa – hiirileikiksi kun Rambo pakoilee paikallista poliisia ja lopulta ”julistaa” näille ”pakon edessä” yhden miehen sotansa. Varsinkin toi ajojahti on tehty elokuvassa todella maukkaasti ja nappaa hyvin katsojan mukaansa matkaan.

 

Kasaria voisiko sanoa parhaimmillaan, homma toimii ja oikeanlaista äijäasennetta on vaikka kymmeneen leffaan jaettavaksi.. toiminnassa mennään toki ylitse mutta oikealla tavalla ja sentään joku tolkku vielä mukana ollen, jatkoilla sit tais homma muistaakseni lapasesta lähteä ihan totaalisesti mutta pitää katsella uudestaan mitä niistä näinä päivinä viel mieltä.. ainakin nelonen elikkäs toi uusin joka tuli todella pitkän tauon jälkeen jäi lähinnä ainoastaan mieleen varsin vastenmielisenä vakivaltailakointina.. niin tai näin niin tässä jo aikapäiviä sitten ilmestyneessä ensimmäisessä tekeleessä Sinisäteellä uusittu kuvanlaatukin näyttää todella mainiolta näinäkin päivinä..

 

..musiikki taasen on melkoisen jylhää ja vahvaa rombotusta mutta ei varsinaisesti jää mitensäkään alitajuntaan kummittelemaan pidemmäksi ajaksi. Joten siltä osin ei aikakautensa parhaimmistoon ylletä.

 

Kestänyt aikaa uskomattoman hyvin ! häkellyttävästi tätä katsoessa tulee mieleen tuo Lara Croftin viimeisin/uusin tuleminen joka tapahtuikin sitten vaatimattomasti 30 vuotta tämän elokuvan ilmestymisen jälkeen.

 

Noh, on se noi muutkin katsottava ja veresteltävä muistoja että onko tosiaan niin että tämä tallustelee ylhäisessä yksinäisyydessään noihin muihin ”sarjan” leffoihin verrattuna..

 

..aika ei ainakaan tätä elokuvaa ollut kullannut, edelleen todella mainio elokuva ! Toiminnallisten ajojahtileffojen ehdotonta aatelistoa edelleen. Ehkäpä jatkojen suurin ongelma on/oli se että omena putos sit tällä kertaa liian kauas tästä todellisesta luksuspuusta.

 

Ei sota yhtä miestä kaipaa ellei kyseessä ole JJR ja se kuuluisa puukko.

 

Niin ja tietysti pitiäis olla kans tuntitolkulla extroja tarjolla (jokaisesta kolmesta erikseen) ja ne maittaa aina, mielenkiinnolla niitä katsomaan kans.

 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Rambo : First Blood Part II

 

No niin tässä Syltty pääsi sitten oikein kunnolla ärhentelemään trimmatulla yläkropallaan, melkeinpä koko rahan edestä.

 

Pakko myötää että olihan tämä paljonkin parempi kuin mitä hatarat ja ”pelonsekaiset”muistikuvat antoivat olettaa. Toki ekan leffan todella mainiolle tasolle ei aivan päästy, mutta eipä se nyt mikään ihmekään.. niin tai näin niin ihan mieluusti ja suht vaivattomasti tämän sitten kuitenkin lopulta katseli.

 

Tarinallisestihan tämä siis jatkuu melkeinpä suoraan siitä mihin se ensimmäinen osa päättyy ja sillä tavalla nivoutuu ihan ”näppärästi” yhteen.

 

Tällä kertaa se hitusen pienempi amerikkalainen ”takamettä” oli sitten vaihtunut Vietnamin viidakoihin joten siltä osin oli hitusen isommat ympyrät mellestämiselle suodaan. Pidemmän ruohonkorren tällä kertaa vie kuitenkin astetta pienempimuotoinen metsikkö vaikka viidakko ihan kunnolla ympäristönä kampoihin laittaakin.

 

Helikoptereista mainiosti annettava lisäplussaa ja hienoa että näillekin vekottimille hitusen ”roolia” suotiin :) ..

 

..noin muutoin aseistuksen osalta tässä jopa käytettiin enempi sitä kuuluisaa veistä kuin mitä ekassa osassa, mutta ehdottomasti tämän leffan se ase oli jousipyssy joka veti melkoista roolia.. hieman hassusti tais kuitenkin niissä leffajulisteissa olla aina jokin sinko siinä sylissä joka jäi kyllä soittelemaan armottomasti aivan toista viulua ja täysin jouskan varjoon.

 

Ai niin, ihmeen paljon tässä oli sitten höpöteltyä dialogiaa, noh ehkä aivan loppupuolta lukuun ottamatta mutta varsinkin alkupuolella elokuvaa.. ja tälläkin kertaa myös niille omille annettiin kyytiä, että kukas se pahin vihollinen lopulta sitten olikaan ?

 

Ei mikään klassikko (ekan leffan sellaiseksi voisi jopa jollain tapaa laskeakin ainakin meikäläisen mietteissä ja vinkkelistä kahteltuna) mutta todella pitkän ajan jälkeen huomattavasti miellyttävämpi tuttavuus kuin mitä uskalti odottaa ! Totaalisen aivottomana actionina kahteltuna jopa ihan nautittava pläjäys.. ja näyttää remasteroituna HooDeenä ihan pirun komealta ja lopussa annetaan sitten myös paukkua kunnolla räjähdysten merkeissä, jotka näyttävätkin sitten yllättävän messeviltä.

 

Saas nähdä mitä sitten kolmonen tulee tarjoamaan.

 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Riddick

 

Onkos kukaan katsonut tuota uutta (kolmatta) Riddick leffaa, oliskos kahtomisen arvoinen ?

 

Pitch Black tuli aikoinaan melkoisen puskista ja aika olemattomalla budjetillä väsätty mutta todella mainio leffa siitä lopulta kuoriutui ! sitten pistettiin rahaa haisemaan jatkoilla ja niinhän siinä kävi että The Chronicles of Riddick ei huomattavasti massiivisemmasta budjetistaan huolimatta sitten päässyt ensimmäisen tasolle ei tunnelmassa ja ”idyllisyydessään”, vaikka ei nyt mikään ihan totaalinen mahalaskukaan sentään ollut.. joten oiskohan tämä sitten paluuta juurille vai entistä suurellisemmin väsättyä jatkoa mihin edellisessä jäätiin !?

 

Trailerin perusteella näyttäis että vois olla haettu vähän sitä ekan leffan tyyliä ja makua tuossa…

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Onkos joku näitä seuraavia leffoja jo kahtellut !? Onko kahtomisen arvoisia, kenties kumpainenkin ?
 

Rush, aika yllättävän vedon vetäisee Ron Howard kun tällaisen elokuvan teki, mut trailerin perusteella voi olla ihan pätevä elokuva…
http://www.youtube.com/watch?v=L_u3FODrenM

 

 

Don Jon, no jopas on aihe.. pääsosista löytyy varsin ”pätevää” katseltavaa, kun ohjausdebyyttinsä tekaisee Joseph Gordon-Levitt ja samalla näyttelee myös miespääosaa, parikseen hän on sitten valkannut itselleen Scarlett Johansonin..

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

We are the Millers

 

Kyseessä melkoisen tyylipuhtaasti komedia joka ilmenee jo heti näytelijöiden nimilistaa kuikuillessa.. löytyy niin Jason Sudeikis, Jennifer Aniston kuin Julia Roberstin tytär Emma. Ihan hauska idea että joukko suhteellisen sekalaista seurakuntaa esittää nimellisesti perhettä ja lähtee tekemään vähän kauppoja naapurimaahan mutta hommat sitten hitusen enempikin pieleen tuppaavat menemään..

 

..pari hauskaa kohtaa, pari melkoisen pitkästyttävää kohtaa. Ihan peruskahteltavaa, kattelee muttei enää välttämättä toista kertaa viittis. Parasta ehdottomasti on parit hitusen pidemmälle menevät kokeilut huumorin saralla kuin yleensä sekä Jennifer Anistonin strippikohtaus on kieltämättä ihan hot. Mut ei nyt kuitenkaan mikään ihmeellinen leffa joka hiihtelee suhteellisen ennalta arvattavaa latua pitkin alusta loppuun. Joten mitään uusien innovaatioiden ilotulitusta on turha venailla.

 

 

Horrible Bosses

 

Tämäkin komedia ja tuli hitusen aiemmin kuin tuo ylempänä mainittu elokuva, osa näyttelijäjoukosta samaa sakkia mm. Sudeikis ja Aniston.. näiden lisäksi löytyy nimiä kuten Kevin Spacey, Colin Farrell, Jamie Foxx. Tässäkin hitusen yllättäen Jennifer Aniston vetelee melkoisen roisissa roolissa, jotain muuta  kuin mihin mimmi on urallaan yleensä ajautunut roolivalinnoissaan. Tässä siis esittää erittäin pervoa nymfoa ja seksuaalisesti latautunutta pomoa jonka alainen saa oman osansa häirinnästä.. leffan ideana siis on joukko alaisia jotka syystä tai toisesta vihaavat sitä oman työpaikkansa pomoa ja päättävät pistää hynttyyt yhteen, ja päästä heistä eroon jos ei hyvällä niin sitten äärimmäisen pahalla..

 

..maukkaasta ideasta huolimatta homma jää hitusen puolitiehen ja raja-aitoja ei uskalleta aivan täysin ylittää mitä pidemmälle mennään vaan aika peruskomediaa tässä sitten väännetään, vaikka kyllähän lopussa ihan suht ”pitkälle” mennäänkin. Kestää hyvin kertakahtomisen kuitenkin :) taitaapi olla tälle kakkos-osakin tulossa ja jos näin niin ihan mukavin mielin sitä odottelee ja varmasti katsottua tulee.

 

 

Ninja : Shadow of a Tear

 

Alkaa pikku hiljaa tuntumaan siltä että erinomaisen ninja elokuvan teko on varmasti yksi vaikemmista mitä voi ohjaaja saada tehtäväkseen elokuva maailmassa. Niin onnettoman harvassa tuntuu todella upeat elokuvat kyseisista hepuista olevan. Ninja Assassin elokuva ei välttämättä kovin mairittelevaa saanut jokunen vuosi sitten mutta vuosi vuodelta se tuntuu aina vaan paremmalta Ninja elokuvalta, erityisesti kun sitä vertaa muihinkin yrittelijöihin.

 

Tämähän on jatkoa pari vuotta sitten tulleelle elokuvalle, se tuli katsottua mutta totuuden nimissä pakko myöntää että en siitä juurikaan mitään muista, ehjä ihan hämärästi sen että toi pääosannäyttelijän kasvot näyttävät jotenkin etäisesti tutuilta joten sama heppu lienee pääosassa .. joten tämä todellakin lienee sitten jatko-osa, kuinka suoranainen siihen ei muistin sopukat tietoa luovuta.

 

 

Sellaisia tullut kahteltua viime aikoina ja toki paljon muutakin kuin nuo vain.. seuraavaksi katsomisvuorossa mm.

 

 

The Lucky One joka tuli ihan heräteostoksena hankittua. Perustuu johonkin Nicholas Sparksin romaaniin joten saa nähdä oliko täydellisyyttä hipova The Notebook vain yksittäinen harha-askel vai onko tälläkin elokuvalla oikeasti annettavaa tuolle romantiikan saralle, sillä unohtumattomalla tavalla jolla The Notebook ns. pankin räjäytti ollen suorastaan nerokkaalla tavalla koskettava.

 

Gravity on aika huikeasti kehuttu ja traileri näyttää erittäin makoisalta. Äänimaailmaa myös kehuttu maasta avaruuteen. Toki voipi olla että tämä olis sellainen leffa joka nousis aivan omaan luokkaansa jättikankaalta tiirailtuna ja vieläpä kolmiulotteisuuden kera kuorrutettuna.

 

Captain Phillips todella pitkästä aikaa ois Tom Hanksia tarjolla, vaikkei jätkä mikään suosikkinäyttelijä sen enempiä olekaan. Sen verran halvalla irtosi het kättelyssä jostain hetken alesta tuo sinisäde versio että pitihän se kotiuttaa kun sen verran kehuja tämä kerännyt sieltä sun täältä. Joten liekö sitten oikeasti laatujännäriä luvassa ? Perustuu siinä sivussa tositapahtumiin ja monesti se edes jollain tasolla saa hommaa katselemaan hitusen eri näkövinkkelistä sit.   

 

Serenity .. melkosien paljon tuota Joss Whedonia porukat tuntuu hehkuttavan joka suunnalla ja mies on enempikin tv-sarjoja väsäillyt mutta myös jotain elokuvia (The Avengers oli itselle todella puuduttavaa kahteltavaa). sarjoista Dollhouse oli sen verran mukaansa tempaisevaa laatutavaraa että sen takia pitää nyt tämä kahtoa, vaikka aihealue taitaakin erota kuin yö ja päivä toisistaan.

 

Upside Down näyttää erittäiin makoisalta visuaalisesti, ihan hauskaslta idealta kuulostaa kaikkinensa, saa nähdä kantaako kuinka pitkälle ja onko tekijät saaneet raavittua irti hyvästä ideasta ja nätistä visuaalisuudesta ?

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!

Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?

Kirjaudu sisään


×