Jump to content
Sign in to follow this  
tomine

Elokuvat (part 2)

Recommended Posts

Mud

 

Itse en ole vielä nähnyt. Mikäli IMDB:n pisteisiin (7.5) on luottamista, niin on varmaan ihan jees.

 

Matthew McConaughey on kyllä viime aikoina nostanut huikeasti tasoaan varteenotettavaksi luonnenäyttelijäksi. Mud -leffan ohella Dallas Buyers Club on kerännyt kehuja, ja ei miestä meinannut True Detectiven pääroolista edes aluksi tunnistaa siitä aiemmasta kiiltokuvapojasta. Täytynee nuo kaksi leffaa piakkoin katsella, liekö niissä suoritukset samaa tasoa ellei parempia kuin TD:ssä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Captain Phillips

 

Ei nyt ei ole sit kysymys mistään toimitusjohtajasta joka vetelee elektroniikkajätin johdossa.. vaikka tositapahtumiin pohjautuukin..

 

..ohjaajankin sukunimi viittaisi erittäin vahvasti jalkapalloilijaan ! mikäpäs sopisi pallonpotkijalle paremmin nimeksi kuin ”Vihreäruohoperse” :D elikkäs Greengrass tuntuu olevan suht paljon hehkutettu kyseinen heppu kun on ohjaajan pallilta päässyt tahtipuikkoansa heiluttamaan..

 

..erityisesti United 93 (aiempi lentsikointi) leffan kanssa joka ei meikäläiseen oikein millään tasolla iskenyt..  tämä onnistuu astetta paremmin iskemään meikän makuhermoon, vaikkei nyt taida miehen nimeä laulavaa fania taida meikästä saada edelleenkään aikaiseksi.

 

Tom Hanks vähän tuollaisesssa ei niin totutun komediallisessa roolissa vetää ihan perussuorituksen. Alussa aloitetaan suht vauhdikkaastikin sen tiukan jännityksen luominen, välillä sitten hitusen niin kaapattu kuin kaapattujen pomo koettavat ottaa myös toisistaan henkisellä puolella mittaa, joka pitää sellaisen sopivan tiiviintunnelman yllä. ”Ihan kiva” ja onnistuu tosiaan suht mukavasti pitämään sen tiukan jännityksen kauttaaltaan yllä koko leffan ajan.

 

Oikeasti kun haastateltu laivalla olleita, niin ilmeisesti aika erikuva kuitenkin aika monella tuossa itse pääsankarista. Saas nähdä kun elokuvan mukanakin melkein tunnin edestä juttua noista oikeista tapahtumista että onko siinäkin sitten kuinka romantisoidusti maalailtu kuva sankari kapteenista ?

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Michael Bay päätti sitten jakaa maailman kanssa oman Teenage Mutant Ninja Turtles  visionsa… traileria pukkaa ja hepun ”luottonättelijä” robottimaailmoista näköjään otettu naispääosaan elikkäs Megan Fox
http://www.totalfilm.com/news/watch-the-first-trailer-for-teenage-mutant-ninja-turtles-online

 

http://www.youtube.com/watch?v=nCjsWpM9zFU

Share this post


Link to post
Share on other sites

Homefront

 

Tätä tunnutaan ainakin kansien perusteella mainostettavan ehtaaksi vanhan ajan toimintapläjäykseksi. Tuohon verraten mielestäni tässä oli todella vähän toimintaa ja nekin yllättävän pienimuotoisiksi ja vähäeleisiksi lopulta jäivät, lähinnä sisältäen muutaman tappeluläpsyttelyn, noin muutoin etenee yllättävänkin rauhallisesti (yrittäen kovasti hakea trillerimäistä tunnelmannostatusta) todella pitkiä toveja, harmi vaan että tunnelmaa ei kuitenkaan saada noissa väleissä tarpeeksi nostatetuksi jotta homma mitäänsanomattomuuden suonsilmäkkeestä onnistuisi itsensä ylös kampeamaan.

 

Syystä ja toisesta tästä tulee aina pieninä hetkittäisinä pätkinä jokin muu ”pätkä” mieleen.. Rambo, Cape Fear, Home Alone, Far Cry 3 (peli) jne… mutta varsinaisesti kun lopputekstin pyörivät ruudulla niin itse tästä tuotoksesta ei oikein jäänyt mitään mieleen.

 

Näyttelikaarti nimilistaltaan ihan vakuuttava omalla tavallaan.. Jason Statham, James Franco, Winona Ryder  kun taasen Kate Bosworth tekee sellaisen roolin jossa harvemmin on nähty..

 

..niin ja tarinan on käsikirjoittanu Sylvester Stallone. Ei tämä nyt oikein missään vaiheessa lehahtanut omille siiville kantamaan, vaikkapa jokin Rennty Harlinin perustoiminta Long Kiss Goodnight’kin iski paljon kovempaa toiminnantäytteiseen kaipauksen kuin tämä tekele, vaikkei sekään mikään unohtumaton toimintaklassikko olekaan.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tullut nyt ViaPlaysta ja vähän muualtakin katseltua poikkeuksellisen paljon leffoja viime aikoina. Voiisi piruuttaan koittaa kirjoittaa jonkin sortin arvostelunkin joskus, vaikka Tominen ja Ole Gunnarin raportteihin on muutama sarjaporras matkaa. Ainakin tuon Tominen vähän aikaa sitten mainitseman Don Jonin voisi katsella.

Gordon-Levitt vaikuttaa kohtuu asialliselta ohjaajalta/ käsikirjoittajalta. Jos saisin tehdä leffan jossa näyttelen miespääosaa niin jonkinlainen seksiaddiktin rooli vastanäyttelijöinä mm. Johansson, Lawrence, Kunis ja pari muuta olisi kyllä varmaan aika lähellä omaakin tekelettä. Jamppa elää unelmaansa valkokankaalla :thumbsup1:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin tuli toi Don Jon katseltua mut ei ole siitä tänne jaksanut kirjoitella. Mitä tuohon seksiaddiktioon tulee niin tuolla hepullahan on ongelma se kun ei Scarlett Johanssonin tai kenenkään muun ulkoisesti ”täydellisen näköisen”  naisen kanssa seksi tunnu miltään, jos vertaa sitä oman käteen vetelyy jos netissä pornoa samalla kahtelee..

 

..ehkäpä sitten aikanaan jos oikeasti tulee sellainen nainen vastaan että tunteet ovat niin syvät että kaikesta muusta viis, tuntuisko se sitten naisen kanssa paremmalta kuin runkkailla itsekseen pornofilmien äärellä, joka teollisuudentuotantona tuottaa kenties melkoisiakin harhakuvitelmia ihmisten mieliin koko touhusta itsestään pahimmillaan.. tuossa siis tuon Don Jon leffan kysymys / sanoma. Itse elokuva oli lopulta vähän pettymys itselleni vaikka suht paljon kehuja saanut.. kantsii se kertaalleen katsella mutta siinä ja siinä tuleeko tuota sinisäde-levyä meikän mittavassa kokelmassa säästettyä vai vienkö sen vaihtoon.. varsinkin mitä pidemmälle se eteni niin alkoi vähän tylsistyttämän ja puuduttamaan.. jotenkin niin ennalta-arvattavia latuja meni sit lopulta.

 

..ok mutta ei kyllä kannata mitään huikeaa elämystä siitä odotella. Varsinkin se heikentää omaa fiilistä elokuvaa kohtaan, jos se hiippu loppua kohti. Väkisinkin jää sellainen karvas maku sitten kaikkein päällimmäiseksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Starship Troopers

 

Hollantilainen ohjaaja (Paul Verhoeven) päätti sitten väsätä tarinan jossa ei ole tilaa kuin ylenpalttiselle patrioottisuudelle. Kaikki kaikessa on se että uhraat itsesi kansasi puolesta ja vielä parempi jos siinä samalla uhraat itsesi myös ystäviesi puolesta jotta mitään suurempaa saavuutta ei vois kun sota avaruus”herhiläisiä” vastaan alkaa.

 

Miehen tyyliin uskollisella tavalla väkivaltaa ja jollain tapaa shokeraavuuden hakuisuutta ei tästäkään puutu kun sirkkamaiset hyönteisotukset pistävät ja repivät ihmisiä kappaleiksi kun niiden kanssa sotaan lopulta joudutaan.

 

Päähenkilöitä muutama jannu ja misu jotka siis lyöttäytyvät armeijaan, sotilaita arvostetaan ylitse muiden ja taviskansaa ei pidetä juuri missään arvossa.

 

Päähenkilöiden (jotka ovat poikkeuksellisen ärsyttävän oloista sakkia !) välillä suntuu mm. kolmiodraamaa sun muuta siinä sivussa mutta se soittelee täysin toista viulua kun ihmisiä uhrataan sodanalttarilla. Pääosissa Casper Van Dien (jonka leukaperien jyhkeys vetää vertoja jopa itse Ron Mossille !), viehkeä Dina Meyer, joka vilauttaa pariinkin kertaan rintavarustustansa tässä elokuvassa ja seonkin suurin syy katsoa kyseinen elokuva sekä Denise Richards joka on kuin kerrankin luotu tällaiseen rooliin ! homma on kaikkinensa melkoisen ylinäyteltyä Pepsodent meininkiä.

 

Phil Tippet vastasi muuten nuista avaruudenotuksista ja tuleekin sitten ohjaamaan kakkoselokuvan.

 

 

 

 

Starship Troopers 2

 

Vaikka kaikki päähahmot eivät joutuneetkaan otusten ruuaksi ekassa leffassa vaihtaa kakkonen aivan totaalisesti päähenkilöt ja oikeastaan kaiken muunkin yllättävän paljon.. oikeastaan ensimmäisestä elokuvasta ei hirveästi muistuteta kuin vain alkuteksteissä että tämä ois jatkoa sille.. sen jälkeen ”vanhat tuttavat” elikkäs ”sirkkaotukset” vierailevat todella vähän tässä elokuvassa.

 

Tässä keskitytäänkin sotimisen sijasta paljon pienimuotoisempaan meininkiin. Pieni joukko solttuja ajautuu jumiin erääseen vartiotorniin ja siellä onkin muutama muukin ihminen elossa jo valmiiksi. Tämä sitten meneekin enemmän tuollaiseks pienimuotoiseksi kauhuleffaksi kun ahtaassa tilassa ihmiset alkavat menettämään toisiinsa hermoja ja eipä kaikkien ihmisten tila taida olla ihan ”entisellään” ja tätä kautta hommaan haetaan huomattavaa ahdistavuutta a’la Alien. Itse asiassa yllättävän erilainen elokuva kuin ensimmäinen ja jos ei leffan nimeä tietäis ja kahtelis pieniä pätkiä sieltä täältä niin saattais joksikin C-luokan Resident Evil meiningiksikin tätä helposti luulla.

 

Ohjauksesta vastasi siis Phi Tippet joka on suuri nimi ILM (Industrial Light & Magic) erikoistehoste firman takaa.. joka on siis tehnyt aika mojovasti duunia niiin George Lucasille kuin Steven Spielbergille. Ois luullut että tämä ois sitten vetänyt tuon takia erikoistehosteet jonnekin aivan uudelle tasolle mutta yllätävän pienimuotoisissa jutuissa mennään, tosin raajoja saadaan tässäkin irroiteltua varsin kiitettävään tahtiin. Ehkäpä tuohon aikaan suureellisten erikoisefektien tekeminen oli vielä sen verran kallista eikä tietsikat vielä antaneet niin hyvin periksi rajoitteidensa puolesta kuin näinä päivinä.

 

B-luokan huttua kaikin puolin, jolla omat yksittäiset hetkensä mutta melkoista sontaa kaikkinensa.

 

 

 

Starship Troopers 3 : Marauder

 

Todella yllättäen sitten kolmososassa Casper Van Dien palailee taas pääosaan.

 

Yrittää vähän kumartaa joka suuntaan ja samalla myös pyllistää joka suuntaan.. yrittää olla välillä draamaa, välillä sellaista yllättävää twistiä tarinallisesti, jännäriä, kauhua, toimintaa ja tapahtumapaikkojankin kertuu loppua kohti ihan kivasti. Homma ei vaan kokonaisuutena loksahda oikein missään kohdilleen ja palapeli hajoaa ihan totaalisesti käsiin.

 

Tällä kertaa ihmiset eivät enää puhalla totaalitäärisesti yhteen hiileen vaan heidänkin yhteishenki on alkanut rakoilemaan ja tarvittaessa selkään puukotetaan minkä keritään jos se omaa etua ajaa. Ensimmäisessä leffassahan tämä olisi ollut jotain aivan ennennäkemätöntä/-kuulumatonta.

 

Yrittää olla kaikkea olematta juuri mitään.. jos toinen osa oli sentään täysin puhtaasti B-luokan roskasontaa ja sen sellaisena otti niin se oli jopa ajoittain ihan mukaansatempaava mutta tästä ei oikein saa otetta mistään ja jää totaalisen sieluttomaksi harhailijaksi jonnekin kadotukseen.  Tekijöillä tuntuu oikeasti olevan hirmuinen yritys tehdä tästä jotain oikeasti suurta ja ikimuistettavaa mutta kun ohjaajalla (eikä toki muullakaan tekijätiimillä noin kokonaisuutena) ei vaan ole siihen taitoa riittävästi hyppysissään niin metsään karautetaan ja aika pahasti.. ei tällä kertaa edes muutamat naisen paljaat tissit eivät tätä elokuvaa pelasta.

 

 

 

Kokonaisuutena tuosta ”trilogiassa” kyllä huomaa erittäin pahasti että on tarkoitettu alun perin vain yhdeksi leffaksi ja jatkot ovat sitten väkisin väännettyjä ja tehty vain halvalla rahankiilto silmissä.. kaippa toi eka sitten kuitenkin sen verran tuotti vaikka aika nihkeän vastaanoton aluksi saikin yleisesti mutta ajan mittaan saanut sitten ympärilleen jonkin sortin ”statustakin” kasvatettua.

Joopa joo..

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Asiallinen yhteenveto tominelta kyseisestä leffasarjasta. Ensimmäinen osa on jonkin sortin kulttiklassikko, toimii satiirina hienosti ja hyvät naurut siitä sai. Kahta jälkimmäistä osaa en ole ikinä edes vaivautunut katsomaan, ei niistä taida edes camp-huumoria pahemmin irrota.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Don Jon

Tuli katsottua kun tästä oli foorumilla puhetta, ja oli kyllä pienoinen pettymys. Odotin jotain huikeaa huumoripläjäystä, mutta nauratti lopulta kerran tai pari. Sinällään hauska idea, mutta kävi lopulta aika tylsäksi. 

 

Puoliveljet

Tämä oli sentään ihan hauska! Kertoo kahdesta nelikymppisestä miehestä, jotka asuvat vielä kotonaan. Toinen isänsä kanssa, toinen äitinsä kanssa. Näiden vanhemmat menevät naimisiin ja muuttavat yhteen, joten pojat seuraavat perässä. Ensin he vihaavat toisiaan, mutta lopulta heistä tulee parhaat kaverukset. Molemmat ovat vähän jälkeenjääneitä, ja heidän kommelluksiaan on hauska seurata. Tollaista hauskaa 'pieruhuumoria', suosittelen! :)

 

Myös muutama Wallander on tullut katsottua, ja hyviähän nuo ovat. Elisa Viihde-boksi oli näemmä tallentanut kymmenestä Wallanderista joku 7 ilman tekstityksiä, joten niitä on varmaan hyvä katsella muutaman vuoden päästä ennen ruotsin kuunteluja. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi. Vittu. Erehdyin katsomaan Human Centipeden Netflixistä. Tai en kokonaan katsonut, vaan skippailin jotkut osat suosiolla. Kaikkea p*skaa sitä on tullut katsottua, mutta toi on niitä harvoja leffoja missä alkoi oksetusrefleksiä pukkaamaan. Välttäkää kuin ruttoa!!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onkos joku kahtellut tuota Jobs leffaa ?

 

 

Ensin David Fincher loihti valkokaalle Mark Zuckerbergin

 

..nyt oli sitten Joshua Michael Sternin vuoro visioida Steve Jobs valkokankaalle..

 

..suuri kysymys onkin mitä seuraavaksi !?!? oisko Renny Harlin ja Stephen Elop raju yhdistelmä , tuosta vois syntyä jotain todella maagista :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hobitti : Smaugin autioittama maa

 

Valitettavasti nyt alkaa olla jo hitusen megalomaanista ähkyä havaittavissa vaikka tästä oikeasti tahtoisi enemmänkin pitää.

 

Toki tätä kahtelee jo pelkästään sen takia että tuotantoarvot ovat kohdillaan ja rahnaa on käytetty viisaasti jotta se niin näkyy kuin myös kuuluu positiivisessa mielessä…

 

…valitettavasti vain siitä taitanee tulla ongelma että tämä on yhdestä lyhyestä kirjasta väännetty kolmeksi todella pitkäksi elokuvaksi kun taas TSH oli enempikin typistetty leffa aina yhdestä paksusta kirjasta.. tuon takia niin tarina itsestään kuin erityisesti henkilöhahmot eivät tässä Hobitti leffoissa iske laisinkaan samalla tavalla kuin mitä TSH trilogiassa, vaikka aika paljon samojakin hahmoja on liikenteessä.

 

Sinällään jos TSH kakkosleffan pääosassa oli Klonkku niin tässä tuota virtuaalista taidonnäytettä ja homman kotiinsa reteästi vetelee itse Smaug lohikäärme joka vihdoin ja viimein kunnolla esitellään.. joten siltä kohdin hyvin ”samanlaiset” kakkosleffat on Peter Jackson tekaissut.. noin muutoin elokuva valitettavasti on vähän mitäänsanomattomia toimintakohtauksia siellä sun täällä toisensa perään..

 

..itselleni ehdottomasti parasta antia oli Smaugin aarreholvi ja siellä tapahtumat. Muuten mentiin vähän unettavalla meiningillä ja osa taisteluista oli jo lähemmäs camp-huumori osastoa kuten vaikkapa joessa tynnyreillä velmuaminen.  

 

Itse pidän pirusti tälläisistä seikkailu/fantasia leffoista, saduista jne… sen verran laatutekijät kuitenkin olleet tekemässä että ihan kivasti tämän jaksoi mutta onhan tämä huikean TSH trilogian jälkeen kuitenkin pienimuotoinen pettymys omalla tavallaan.. kaukana ollaan sen elokuvasarjan tarjoamista aivan huikeista elämyksistä.. kyllähän se kolmonen ja päätösosio tulee ehdottomasti katsottua ja kokoelmiini hankittua mutta nyt sen odottaminen tuntuu enempikin siltä kuin se olisi vain yksi leffa muiden joukosta ja tulee sit kun tulee…

 

 

 

Oi kunpa Peter Jackson tai vielä mieluummin Darren Aronofsky ottaisi itselleen todellisen haasteen vastaan ja tekisi Geraltista elikkäs The Witcher kirjasarjasta (sittemmin pelisarjasta) sen tyylille uskollisen Itä-Eurooppalaisuuden nimeen vannovan synkeän fantasialeffan tai vaikkapa useammankin, siitä tulisi taatusti todella huikeaa settiä !

Share this post


Link to post
Share on other sites

Swimming Pool

 

Olipa kerran brittiläinen kirjailija, tällä kertaa sillä menee poikkeuksellisesti jopa ihan hyvin ja kirjat myyvät jne… mutta muuten elämä vain tuntuu tylsältä ja samoja latuja laahaavalta.. niinpä kustantaja päättää tarjota alaiselleen hitusen ”hermolomaa” hänen ranskan asunnollaan, joka on syrjäisellä seudulla..

 

..paikka vaikuttaa varsin rauhalliselta ja unelmien paikalta, ainakin siihen asti kunnes kustantajan ”iloluontoinen” ja täynnä elämänvirtaa oleva tytär saapuu omia polkujaan pitkin sinne todella äkkiarvaamatta vierailulle. Kirjailijan rauha siitä hiljakseen häiriintyy kun kaksikko koettaa yhteiseloa siinä samalla totutella….

 

…homman nimi lienee jonkin sorttinen ”eroottinen & psykologinentrilleri” tämän tyyliset ovat äärimmäisen harvoin onnistuneet oikein millään tavalla, mutta tämä on ehdottomasti sieltä onnistuneimmasta päästä juuri tämän genren yrittelijöistä. Lopulta elokuva on todella erityylinen kuin vaikkapa se tämän genren ehkäpä tunnetuin ”esi-isukki” Basic Instinct, joka oli kuitenkin varsin suoraviivainen viritelmä verrattuna tähän ”palapeliin” jonka katsoja saapi siten lopulta itse koota.

 

Selkeän tuntuinen tarina jota kuitenkin saadaan sitä ns.mindfuckingia aikaseksi (toiset pitää ja toiset vihaa, niin se vaan menee, tosin tämä on jo vuodelta 2003 joten niiitä alkupään tämän tyylin edustajia joita sitten on tullut kopioijia kuin sieniä sateella), ei höntyile, kiirehdi tai rimpuile joka suuntaan vaan keskittyy vain ja ainoastaan olennaiseen, jotta tunnelma kasvaisi tiiviimmäksi mitä pidemmälle mennään elokuvassa. Tunnelma on läsnä ja käsinkoskeltetavissa koko ajan vaikka tempo ajoittain hitusen matelevalla tahdilla kiiruhtaakin eteenpäin, pitääkö tuollaisista lopuista on sitten jokaisen oma henk.koht fiiliksen varassa..

 

..homma tiiviistyy lopulta kahden todella vahvan naisen showksi hyvin pitkälti, vaikka muutama mieskin elokuvaan toki mukaan mahtuu pakkaa sekoittamaan. Niin Charlotte Rampling kuin Ludivine Sagnier tekevät kumpainekin varsin mainiot roolit hyvinkin erityylisinä ihmisinä ja heidän tarinaansa seuraa suurella ilolla tässä elokuvassa, osa tuosta kuuluu ehdottomasti varsin vakuuttavalle näyttelylle näiden kahden naisen osalta :)

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onkos joku tätä seuraavaa kahtellut, onko Eric Cantona haastamassa tosissaan Vinnie Jonesia tuolla toiminta/jännärifilmien maailmoissa !?

 

EDIT.. tulipa sit kahteltua..

 

Eric Cantona oli aikoinaan Gallian Kukkona futiskenttien tunkioilla, mies jäi erityisesti mieleen kun pelasi ylväästi kaulukset pystyyn käännettynä, sekä kävi vetämessä kunnon kung-fu hyppypotkulla erästa katsojaa rinnuksilla ja sai siitä pienen pelikiellon siinä samalla.. ainaskin Leedsissä ja Manchesterin Punanutuissa palloili aikoinaan.. sittemmin mies on jonkisen verran koettanut siipiensä kantavuutta elokuvien parissa ja näyttelijänä..

 

Eric Cantona näyttelijänä…
http://www.imdb.com/name/nm0134642/

 

..mies  on eniten väsäillyt tuollaista trillerien tyylistä, kun taasen toinen futsikenttien kauhukakara Vinnie Jones joka muistetaan lähinnä siitä että vastustajien palleja puristeli kesken pelin ja sillä tavalla koetteli vastustajien tähtipelaajien keskittymistä saamaan herpaantumaan.. pelasi aikanan Wimbledonissa jonka jengin lempinimeksi tuona aikana kehkeytyi ”Crazy Gang” joka kertonee jo jotain seuran mentaliteetistä pelikentillä, se mikä taidossa ja kaikessa muussa hävittiin korvattiin asenteella ja totaalisella sekopäisyydellä kentällä.. Vinnie on ehkä tehnyt sitten astetta toiminnallisempaa kamaa ja ollut myös hitusen enempi noissa ”gansterileffoissa”, sekä astetta nimekkäämmissä tuotannoissakin kuin mitä Eric..

 

Vinnie Jones näyttelijänä…
http://www.imdb.com/name/nm0005068/

 

 

Kumpaistakin näyttelijöinä edustaa melkoinen kivikasvoisuus, joten minään kovinkaan suurien tunteiden tulkkeina miehiä ei varmaan koskaan nähdä, mitä heille annettuihin rooleihin tulee.

 

 

Switch

Tässä leffassa Eric Cantona sitten esittää poliisi-setää, joka nappaa kiinni naisen joka netin välityksellä oli juuri vaihtanut pieneksi toviksi päittäin asuntoa (sekä siinä samalla identieettiä siinä samalla) kun halusi hyppyä uuteen elämään ja pientä hetkittäistä hengähdystaukoa arjen keskelle.. kappas kuitenkin naikkonen heräsikin sitten uudessa asunnossa suunnilleen siihen että poliisit hänet pidättivät erittäin raa’asta murhasta kun vainaja siitä samaisesta talosta aamulla löytyi.. mimmi toki aivan äimän käkenä ja tuntui että hänen oikea identiteetti oli pyyhitty ja netistä firma jonka kautta vaihdon jne… teki…

 

…siitä sitten vaan syyttömyyttä todistamaan vailla juurikaan mitään tukea, kun kaikki tuntuu haihtuneen savuna ilmaan.

 

Homman on käskirjoittanut kuulemma Purppuravirtojen hemmo, ilmeisesti kyseistä leffaa suht arvossa siellä ranskan maalla pidetään, itselle tuo ei pahemmin kelloja kilisyttele millainen teos ois !? Tarina sinällään oli suht ok vaikka peruskliseitä riitti mutta ei todellakaan mitään elämää suurempaa elämystä ole sen tiimoilta tarjolla.

 

Jos Eric Cantonan kasvoilta ei hirveästi pysty tulkitsemaan millaista mielentilaa milloinkin heppu esittää (perusyrmeä ilme sekä parranrehotus ei hirveästi tuota asiaa auta)  niin naispääosanssa oleva Karine Vanasse onkin sitten täysin toista maata ja vallan mainio tunteidentulkki mitä ilmeisiin ja eleisiin kasvojen alueella tulee näyttelemisen osalta.

Tuollainen perustrilleri, ei mikään toivoton tekele, muttei mitenkään erityinenkään. Muistuttaa hyvin paljon tyypillistä perus Hollywoodmaista trilleriä.. suurin ero puhuttu kieli, maisemat tietysti vähän Eurooppalaisemmat ja autojen valmistajat erityisesti.

 

 

Switch trailer...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Old Boy (2013)

 

Elikkäs uusintaversiota ois kyseestä, tais olla jonkin korealaisen väsäämä se alkuperäinen joskus 2000 luvun alkupuolella.. ei ole sitä tullut nähtyä vaikka kovasti kehuja saikin.. mut saas nyt nähdä onko tällä sitten oikeasti tarjottavanaan juurikaan muuta kuin järjetöntä väkivaltaa. Oikeastaan tämän uuden traileri sai sen verran innostumaan että tämänhän saattais jopa katsellakin, varsinkin se alku oli sellainen kun ensimmäisen kerta sen näki niin alkoi vähän ihmetyttämään että mikähän leffa tämä on ja lievä yllätys sitten olikin kun lopulta se nimikin siinä trailerissa ilmi kävi.

 

Siinä mielessä ääriimäisen positiivinen ylläri että lopulta sitten tarina on tässä kaikki kaikessa.. on muutama suhteellisen väkivaltainen kohtaus.. toimintaa itsessään yllättävän vähän ja varsinkin eräs pätkä muistuttaa todella paljon jostain sivustapäinkuvattaua vanhan ajan konsoli”mättöä”.. todellakin tavalla tehty ja kuvattu että ei ihan heti tule mieleen että tuollaista vastaavaa ois tullut nähtyä aiemmin juurikaan valkokankaalla.

 

Itse tarina on kieltämättä jopa äärimmäisen vastenmielinen ja suorastaan sairas (varsinkaan jos tätä ottaa yhtään enempänä kuin vain elokuvana) mutta lopulta kun maaliin olla päästy niin se oli kieltämättä sairaalla tavalla ”kiehtovan kieroutunut” ja oikeastaan todella paljon Huomattavasti parempi kuin odotin ja kuten sanoin koko elokuvan kantava voima ! vaikka matkalla muutama vähän sinne päin hutaisu tuntuikin tarinankerronnassa olevan ja eräässä kohdassa tuntui että ote menetetään mutta lopulta yllättävän sekopäinen mutta äärimmäisen selkeä kokonaisuus siitä sitten kuoritui.

 

Eiköhän se alkuperäinenkin tule katseltua, jotta näkee onko siinä paljon eroa sit tähän ?

 

Ai niin pääosassa on tässä amerikkalaisessa versiossa Josh Brolin ja löytyypä siinä sitten tukea antamassa mm. Elizabeth Olsen ja Samuel L Jackson. Ohjauksesta vastaa Spike Lee.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jaa’a.. tuossa yksi eräs indonesialainen innokas BRFC fani tiesi seuraavanlaista kertoa, heppu tietää melkoisesti Aasialaisista leffoista, tiesi tosiaan kertoilla että tuo Oldboy leffa on periaatteessa trilogiaa ja se keskimmäinen osa siitä..

Sympathy for Mr. Vengeance
Oldboy
Lady Vengeance

 

 .. parhaana noista kolmesta leffasta se itse piti tuota viimeisintä.. mikäpä siinä hankintaanhan nuo kaikki sit menee…

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lopultakin tuli tuo Hobitti II - Smaugin autioittama maa katsottua. Vaivaiset kolme iltaa meni että pääsin loppuun, ehkä kertoo jotain elokuvan vetovoimasta :D. Mutta kun ei niin ei: alkuperäiskirjan rauhallinen seikkailumaisuus on kadonnut ja tilalle tuotu aivan ylipitkiä ja ylimitoitettuja toimintakohtauksia, väkisin lisättyjä juonikuvioita haltiaromansseineen, ja todella kornin oloinen englantia höpöttävä lohikäärme, niin ei homma vain toiminut. 

Sen enempää leffaan ottamatta kantaa tässä päästiin jälleen isoon ongelmaan monissa 3D-ajan leffoissa. Visuaalisuuteen on panostettu viimeisen päälle, jopa käsikirjoituksen kustannuksella. Ehkä se sitten uppoaa valtavirtayleisöön, mutta uskoisin leffasalien täyttyvän myös silloin kun itse leffan tapahtumat imevät katsojan mukaansa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

The Over-eater

 

Aiemmin mainittu Switch leffa tosiaan oli kuin se Hollywoodin ja Harrison Fordin (Tommy Lee Jones) tähdittämä Takaa-ajettu leffa mutta ranskalaisittain väsättynä..

 

..tällä kertaa Cantona esittää taas poliisia. Mutta jos ensimmäisessä mentiin melkoisen selkeitä juonikuvioita pitkin mitä trillereihin keskimäärin tulee niin tässä on tarinallisesti astetta enempi omaperäisyyttä sit mukana, tämä perustuu kuulemma johonkin sarjakuvaan joka melkoinen yllläri sinänsä.

 

Eric Cantona esittää siis tässä(kin) elokuvassa poliisisetää (hitusen erakoitunutta ja itsensä totaalisesti kadottanutta sielua joka täyttää kaiken aikansa ja surunsa yksinäisyydestä järjettömällä ruuan ahmimisella.. hepull on todellakin pakkomielle ruokaan ja totaalisen järjettömään ahmimiseen vaikka se häneltä todennäköisesti henkikullankin tulee viemäänkin hyvinkin pienellä aikavatauksella..

 

..lopulta mr. pulska poliisi on täysin varma että eräässä murhassa on murhaaja ollut uhrin tytär, mutta hän on kyseiseen mimmiin jo sen verran ”tutustunut” että ei halua häntä pidättää vaan koettaa saada hänen seurastaan ja läsnäolostaan rajoitetta omalle ahmimiselleen ja syömiselleen kun kaksikko tuntuu toisiaan varsin hyvin ymmärtävän, mies lupaakin jättää omissa tutkimuksissaan naisen rauhaan jos nainen lupaa käydä vuoden ajan hänen kanssaan ”syömässä”.. oman soppansa tuo sitten toinen poliisi joka ei ole lainkaan vakuuttunut että tytär ylipäätään murhaaja olis.

 

Jos eräs Christian Bale aikoinaan laihdutti itsensä todella pelkäksi ”luuksi ja nahaksi”, siis todella sairaan laihaksi omaa rooliansa varten, niin tässä Eric taas lihotti itsensä todella pulskaan ja ylitsepursuavaan painoluokkaan (josta sumopainijatkin olisivat todella kateellisia) joten siltä osin todella kiitettävää omistautumista rooliinsa.

 

Melkoisen verkkaisesti , alusta loppuun asti, etenevä pyskologinen ”jännitys”näytelmä. Sinällään Cantona on tässä huomattavasti paremmassa vireessä, vaikkei näyttelytaito tässäkään mitään ylettömiä standing ovation tasoa ole, ei todellakaan.. ehkäpä tuo parempi ”näytteleminen” johtuu hitusen häiriintyneestä ja sitä myöden paljon mielenkiintoisemmasta roolihahmosta kuin mitä Switch leffan pollari oli, myös sitä ”ulkomuodokkuuttaan” myöden. Kaikkinensa ainekset oli kasassa huomattavasti mielenkiintoisempaan ja räväkämpään kokemukseen mutta kokonaisuus jää lopulta hitusen turhan valjuksi kaikin puolin..

 

..vaikka loppuun asti tämän toki kahteli kun kerran alkuun oli päässyt, jotta näkisi miten tämä sitten oikeasti päättyy. Kuitenkaan missään vaiheessa tai millään osa-alueella ei oikein katsojaansa ällikälle pystynyt kalauttamaan sen kummemmin, harmi sinällään. Melkoista taiteilua koko leffan ajan käydään että lähtiskö tämä nyt sitten kohta kunnolla käyntiin vaiko eikö ?  ja tovi jos toinenkin mennään verkkaisuuden tahdissa lähemmäs pitkäveteisyyden rajamailla.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onkos joku kahtellus jotain näistä seuraavista ? katsiiko joku noista kahtella ?

 

 

Grudge Match – liekö jotenkin kuin mittatilaustyönä Vielä Kerran Pojat tai vaiko pikemminkin Papat kehään. Luulis että on sitten niinku ihan niiku oikeasti viimeinen keikka kehässä niin ”Rockylle” ”Kuin RaivoHärälle” myöskin.. elikkäs Stallone ja DeNiro nyrkkeilevät näin vanhoilla päivillä.

 

Agentti 117 Tehtävä Kairossa – kansitekstit tietävät kertoa että tämä Jean Dujardin on todella suosittu näyttelijä ranskassa, aiemmin miehen Lucky Luke leffasta tulikin jo kommenotoitua, se meni hitusen ylitse ja liian taiteelliseksi visioksi jota kautta jo vähän härön puolelle eikä niinkään välttämättä positiivisella tavalla.. mutta kuinkapa mies onnistuu sitten parodioimaan Kanaalin toiselta puolelta tulevaa Jaska Bondia ? mainoslause Tätä agenttia kukaan ei pääse pakenemaan ! Paitsi kelmit… kuulostaa lupaavalta mutta oliko siinä sitten leffan hauskin anti vai onko siläl jotain telkusta/valkokankaallakin tarjottavanaan ja mielellään naurun tapaista !? Siinäpä vasta kysymys ja melko oleellinen.

 

Elämäni Nainen – Kannen perusteella niittänyt todella hyvin mainetta erinäisillä pienimillä filmifestivaaleilla. Homman on ohjannut tanskalaisnäyttelijättärenä tunnettu Famke Janssen, pääosaan juutti on onnistunut kiinnittämään Milla Jovovichin. Aihealue vaikuttaa sellaiselta että ihan kelpo draaman ainekset siin voisi koossa olla.

 

Satavuotias  Joka karkasi ikkunasta ja katosi – Ruottalaisten väsäämä, takakannen tekstien perusteella saattais olla odotuksena että joko on heidän versionsa Forrest Gumpista tai sitten joku ihan crazt komedia !? saas nähdä osuuko kumpikaan arvaus yhtään sinne päin.. Kuulemma joltain Solsidan sarjan luojilta, täysin tuntematon sarja meikäläiselle että onko Ruotsalaisten väsäämä saippuaoopperaa tyyliin Marienhoff tai Salattuja Elämiä vaiko jottain jottain ihan muuta ? Noh itse elokuva perustuu kuitenkin romaaniin.

 

Pienissä Häissä – Siellähän se nimittäin Vinnie Jones komeilee näyttelijälistoilla ja tämä on romanttinen  komedia, jos takakannen genre kohtaa uskominen on, joten saas nähdä onko miehestä loihdittu jotain vallan muuta kuin yleensä vai onko joku gangsteri taasen, jonka puolesta kyl vetoa löisin.. muita näyttelijöitä ois mm. Kathy Bates sekä Mena Suvari.. Saas nähdä onko tästä älyttömyydestä saatu yhtään makeata naurua ilmoille, vai tuleeko kyyneleet silmiin enempi surkeuden kuin hauskuuden innoittamana.

 

Poutapilviä ja Lihapullakuuroja 2 - Ensimmäinen oli ihan ok ja omalla tavallaan ajoittain todella valloittava ja hauska ilmestys :) mitenkäs sitten tämä jatkojalostus ? maistuuko sen jälkeen paremmalta vai pahemmalta ? liekö tarjoilee kaikkea enemmän ja maustetumpana, joko iskee ähky vai ovatko filmikokit saaneet oikeat mausteet soppaan sopivassa suhteessa ?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Don Jon

Tuli katsottua kun tästä oli foorumilla puhetta, ja oli kyllä pienoinen pettymys. Odotin jotain huikeaa huumoripläjäystä, mutta nauratti lopulta kerran tai pari. Sinällään hauska idea, mutta kävi lopulta aika tylsäksi. 

 

Itsekin hieman petyin tähän. Olihan siinä yritystä ja normileffoista poikkeavia juttuja, mutta täysin ei toteutuksessa onnistuttu. Tuntui vähän, että oli vain haluttu kyseisestä aiheesta tehdä elokuva, mutta matkan varrella ideat oli yksinkertaisesti loppuneet. Pikkuisen myös ärsyttivät ne nopeat leikkaukset ja useampaan otteeseen toistetut kohtaukset. 

 

Annetaan silti 3/5, koska Scarlett. Ja tissit. Jep, tissit on kivoja.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mafiaperhe

 

Tiukka on setti mitä tekijöiden nimilistaan tulee..

 

..tuottaja on Martin Scorsese joka taitaa Mafia leffat tuntea läpikotaisin ja kuin omat taskunsa, tai no varmaan jonkin Coppolan pöksyissä päästään vielä syvemmälle etenemään.. pääosassa sitten monissa liemissä keitetyt ja kohti veteraanien sarjaa kirmaavat Robert DeNiro, Tommy Lee Jones sekä Michelle Pfeiffer ja pari nuoremman sukupolven lapsukaista..

 

..suurin yllätys onkin aihealue huomioon ottaen se että leffan ohjaaja on Luc Besson, tokihan miehen meriittilistalta löytyy Nikita ja Leon mutta aika kaukana nekin kuitenkin tuollaissesta perusmafia meiningeistä ovat.. toista viulukoteloa kantelevat kannessakin komeilevat pesäpallomaila, tennismaila ja sytkäri.. harmittavasti tuo koira jää sitten aivan statistiksi ja unholaan vaikka kuvaruudussa ajoittain oliskin.

 

Kannesta vielä niin pikkaisen on noita Michelle Pfeifferin kasvoja tuossa kannessa Photosopattu ja muokattu virtavaviisemman sileämmäkis, nykyinen HD-reso nimittäin sen erityisen hyvin tulee liikkuvan kuvan kera paljastamaan, okei on DeNirossakin vähän samaa havaittavissa mut ei niin pahasti. Tuo söpöliini tyttönen (Dianna Agron) kans tuossa kannessa on laitettu sellaisen näköiseksi että eihän sitä meinaa tunnistaa edes samaksi mimmiksi kun valkokankaalla ottaa homman haltuunsa, tässä tapauksessa tuo kannen kuva ei hänelle tee todellakaan oikeutta.

 

Itse en varsinaiseti ole kovin paljoa noita erinäisiä Kummisetiä, Arpinaamaa ja kumppaneita kahtellut (eikä vaikkapa Sopranos sarja koskaan innostanut katsomaan millään tavalla) eivätkä kovin huipulla ole siellä genreissä mitä itse mieluiten kahtelee. Tosin se on pakko myöntää että aivan huikeata musiikkia on noissa Kummisedissä tarjolla oli ! Joten siltä osilta vähän ikään kuin hyppu tuntemattomaan myös omalta osalta.. mut josko tämä ois tuollainen pilke silmäkulmassa tehty leffa tyyliin kepeämmällä ja keppostelevammalla otteella, sanotaanko vaikkapa koko perheen hömppämäiselle mafialeffalle ois ainakin meikäläisen hyllyssä erityisesti tilausta.. saapi nähdä mitä Luc Besson joka siis viime aikoina vähän tuollaisia ”koko perheen” hömppäviihdykettä on tuotellut saanut aikaan tällaisesta aihesesta. Matkataanhan tässä jo noin tapahtumapaikkojenkin puolesta tuolta luvattujen Mamma Miojen maaperältä aina tuonne Bessonin kotoisiin maisemiin patonkeja pureskelamaan.

 

Pääosassa on siis perhe, jonka jäneset kiihtyvät tunnekuohuissaan aina nollasta –> sataan silmäräpäyksessä oli elämän eteen tuoma asia ihan mikä tahansa tunnetila. He koettavat lähteä karkuun ja kohti täysin erilaista ja uutta elämää ja jättää rikolliset jutskat taakseen, joka ei heidän tapauksessaan niin kovin helppoa kuitenkaan tunnu olevan eikä käy kuin käden käänteessä.

 

Kenelle tämä sitten olisi suunnattu ? melkoinen mysteeri, mafia ja ganstertimeiningin puolesta aivan liian mainstreamia, tumman huumorinsa osalta ei tarpeeksi oivaltavaa eikä hersyvää kokonaisuutena. Oikeastaan leffa ei juurikaan minkäänsorttisia tunteita tunnelmia virittele katsojassa oikein mihinkään suuntaan. Vähän kuin harmainen tihkusadepäivä ja jos sellaisena sen niin kameleonttina voi säätilan kanssa olla..

 

..harmittaa sinällään todella vietävästi kun perusidea on pohjimmiltaan oikeasti aika makoisa ja tästä olis sellaisen järkevän, fiksun ja osittain hyvällä maulla tehdyn komedian saattanut saada aikaan, vaikka sieltä tummemman sävyn kautta sen maalaten.  

 

Ei tämä nyt mikään totaalinen mahalasku kuitenkaan ole kaiken loan niskaan heiton jälkeen kuitenkaan ollut ja jos katsoo ilman mitään ennakko-odotuksia niin ihan katseltava kuitenkin vaikkei silloinkaan mikään muistettava tekele. Perustuu kirjaan nimeltä Malavita ja se tekis kieltämättä tämän jälkeen mieli lukea ja vertailla että olisko se onnistuneempi teos ja kuinka yksi yhteen elokuva on kirjasta sovitettu !?, nimittäin pohjalla on erittäinkin mainio idea itämässä ollut myös elokuvan tekijöillä, harmi etteivät siitä todellista mestariteosta onnistuneet kasvattamaan.

 

large_1383937526.jpg

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now

Sign in to follow this  

×