Jump to content
tomine

Konsoli-/tietokonepelit (ei jalkapallo) PART 2

Recommended Posts

Uutta Far Cryta tulossa, julkaisu ensi vuoden keväällä. Open worldia ilmeisesti tämäkin. 

 

yaDFWeS.jpg

 

You play a sheriff’s deputy caught up in a war between the US Marshal Service and Hope County’s resident cult leader, Joseph – a man who believes he’s been chosen to protect his followers from a government collapse he believes to be imminent – and his family: brothers Jacob and John and their half-sister, Faith. You won’t be alone, of course. Joining you in the battle for Hope County’s soul are potential allies like Pastor Jerome, whose church has come under fire by Joseph’s group; Mary May, whose father was killed by the cult; and Nick Rye, a pilot and soon-to-be father who wants to follow in the footsteps of his father and grandfather, who both fought for the US.

 

 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Horizon Zero Dawn

 

yITpGs8.jpg

 

On mukava todeta olleensa joskus väärässä, ja näin voin sanoa vilpittömästi Horizon Zero Dawnin kohdalla. Peli pääsi yllättämään niin sanotusti puskista. Suurempia odotuksia ei meikäläisellä tähän ollut, ja ajattelin pelin olevan lähinnä Twitcher 3:n ja Dragon Agen halpa kopio. Horizon ei tähän ansaan onneksi mennyt, ja vaikka se lainaa asioita monista muista RPG-peleistä, se seisoo silti tukevasti omilla jaloillaan. 

 

Pelimaailma sijoittuu vuosisatojen päähän dystopiseen tulevaisuuteen, jota hallitsevat dinosauruksia muistuttavat robotit sekä näiden lähettyvillä pikkukylissä elävät alkukantaiset ihmisheimot. Pelaaja saa ohjattavakseen Aloy-nimisen naisen, jolla ei ole vanhempia, eikä tämä kuulu mihinkään heimoon. Aloy joutuu etsimään paikkaansa yhteiskunnassa mentorinsa Rostin opastuksella. Pelin alussa on hauska opetusosuus, jossa ohjastetaan Aloyta tämän ollessa vielä pikkutyttö. Pelaaja saa haltuunsa eräänlaisen virtuaalilaitteen, joka on myöhemmässä vaiheessa keskeinen osa robottien kanssa taistelua. Osa roboteista ovat lauhkeita kuin lampaat, mutta Aloyn poistuessa kotikonnuiltaan vastaan tulee koko ajan vain isompia ja ilkeämpiä tuttavuuksia. Näistä myöhemmin lisää.

 

Horizonin tarina avautuu ehkä hieman hitaasti, mutta myöhemmässä vaiheessa se vei allekirjoittaneen täysin mukanaan. Omaa historiaansa selvittäessään Aloy pääsee tutkimaan myös maailmanlopun syitä ja seurauksia. Mysteerin selvittäminen tapahtuu vähitellen äänikatkelmia ja tekstipätkiä tarkastellessa. Taustatarina kytkeytyy lopulta jännittävällä tavalla päähenkilöön, mutta tästä ei kannata kertoa sen enempää.

 

eSp3dZV.jpg

 

vwT1Ejc.jpg

 

gQOOAOX.jpg

 

Mielenkiintoisesta tarinasta huolimatta parasta antia Horizonissa lienee kuitenkin sen valtaisa sekä todella upeasti tehty pelimaailma, joka on täynnä elämää. Grafiikat ovat parasta mitä next-genillä on tarjota. Metsät ja vuoristomaisemat ovat kerrassaan huikean kauniita, ja etenkin kasvillisuus näyttää hyvin realistiselta. Joka puolella käyskentelee robotteja, joiden kanssa saa olla alati varuillaan, joskin monet robotit luovuttavat leikin nopeasti Aloyn lähtiessä karkuun sen minkä jaloistaan pääsee. Kivikautisiin vaatteisiin pukeutuneet ihmiset tuovat peliin fantasiapelimäisyyttä. Maailmanlopun jälkeisessä maailmassa kun ollaan, niin on myös aika loogista, että monet vastaantulevista heimoista ovat todella uskonnollisia. Monet pienet yksityiskohdat lisäävät Horizoniin uskottavuuden tunnetta: robottien ja ihmisten käyttäytyminen, metsissä tallustavat eläimet jne. 

 

Dialogia pelissä on varsin runsaasti. Keskustelu tapahtuu vastausvalikon avulla. Välillä ehkä hieman tuntui, että vastausvaihtoehdot olivat jotenkin keinotekoisesti tehtyjä. Siten ei välttämättä olisi ollut suurtakaan merkitystä, vaikka useammat keskustelut olisivat tapahtuneet pelkkänä autodialogina. Tämä on kuitenkin loppujen lopuksi aika pieni valittamisen aihe pelissä. Dialogi itsessään on jouhevaa ja animaatioissa ei ole moitittavaa pieniä lip-sync-ongelmia lukuun ottamatta. Toinen paikka missä näkyy pientä suoraviivaistamista on skillpointsien jakaminen. Näitä kertyy aika maltilliseen tahtiin ja muutamat taidot ovat oikeastaan aika turhia. Pisteitä voi jakaa kolmeen eri pääkategoriaan eli stealth-kykyihin, taistelutaitoihin tai resurssien keräämiseen. 

 

Pelimekaniikka oli itselleni miellyttävä yllätys. Robotteja vastaan tapellessa joutuu hieman vaivaamaan älynystyröitään, sillä pelkkä raskas tulivoima ei ole läheskään aina paras tapa näiden veijarien voittamiseen. Pelaajan käytössä on mm. useita eri jousityyppejä, linko, ase jolla voi köyttää isompia robotteja, sekä erilaisia ansoja. Erilaisia ammustyyppejä on runsaasti; robotit voi sytyttää tuleen, jäädyttää, shokeerata tai kääntää myös toisiaan vastaan. Usein on järkevintä riisua ensin robottien puolustusta ainakin sen verran, että päästään paremmin käsiksi heikkoihin kohtiin. Monesti huomasin jopa kesken taistelun selaavani koneluetteloa, jossa kerrotaan kunkin robotin vahvuudet ja heikkoudet. Nopeammin ne näkee toki suoraan Aloyn virtuaalilaitteella eli focuksella.

 

Jotkut roboteista herättävät ihan aitoa kunnioitusta, ja isoimpien robottien kanssa saa olla todella varuillaan, muutoin kuolo korjaa pelaajan hetkessä. Esimerkiksi massiivisen Thunderjaw:n kiertää mieluummin kaukaa pelin alkuvaiheissa, kuin lähtee yrittämään tämän kaatamista. Korruptoituneet, punaisena hohkavat robotit ovat kaikkein vaarallisimpia. Kestävyyttä saa parannettua hankkimalla parempia asuja. Pelin lopussa saatava shield weaver-asu on ehdoton viimeiseen taisteluun lähdettäessä, näin vinkkinä vain. Joitakin huonoja asioita taistelusta kuitenkin löytyy. Vaikka Aloyn liikkuminen on muuten ehkäpä parhainta mitä nykypeleillä on tarjota, lähitaistelu keihään kanssa menee usein liiaksi säheltämiseksi. Lisäksi isoimmat viholliset vaativat kuollakseen aivan liikaa nuolia, vaikka kaikki puolustukset olisivatkin jo purettuina. 

 

Crafting-osuus on toteutettu tässä pelissä mallikkaasti. Nuolien ja muiden varusteiden tekeminen onnistuu suoraan asevalikon avaamisen jälkeen, joten päävalikoihin ei tarvitse edes mennä. Kaikki tarvittavat resurssit näkee myös asevalikosta. Resursseja voi kerätä pelimaailmaa tutkiessa ja tarvittaessa tiettyjä tarvikkeita saa ostettua kauppiailta. Kauppiaita kannattaa muutenkin hyödyntää aktiivisesti, jotta pääsee eroon turhasta rihkamasta ja saa samalla hankittua valuuttaa. Pelin käyttöliittymä ansaitsee ison plussan. Kertaakaan ei joutunut kiroamaan valikkoja selatessa, koska jotain tiettyä asiaa ei olisi löytynyt nopeasti. Questien tekeminen on myös mielekästä. Sivutehtäviä ei tuputeta pelaajalle joka nurkan takana, oikeastaan tahti on juuri sopiva. Lisäksi fetch questeja on aika maltillinen määrä. Sivutehtävien suorittaminen on palkitsevaa, eikä vain niistä saatavien varustelootien ja XP:n takia vaan myös siksi, että tehtävät liittyvät monesti jollain tapaa päätarinaan. 

 

Todella hyvä jälkimaku jäi Horizonista. Parhaimmillaan peli on kuin hienoa leffaa katsoisi. Grafiikat tiputtivat paikoitellen itselläni leuan lattialle, mutta oli mukava nähdä, ettei pelistä löytyi paljon muutakin kuin pelkkiä teknisiä hienouksia. Valtaisa maailma tarjoaa niin paljon tutkittavaa, että usein vain jätin tehtävien tekemisen sikseen ja lähdin tutkimaan mitä seuraavan kukkulan takaa löytyy. Se mikä itselläni estää pelin nousemisen sinne aivan pelien kirkkaimpaan kastiin, on hieman liian tasaiset henkilöhahmot. Aloy ja Rost ovat erittäin kiinnostavia, ja ehkä muutama Aloyn liittolainen myös, mutta muuten jäi jotain uupumaan. Enkä nyt sano että henkilöt olisivat sentään tasapaksuja olleet, mutta tämä on silti sellainen asia, mihin kannattaa kiinnittää huomiota mahdollisessa jatko-osassa. Muutenhan Horizon Zero Dawn on upea peli ja hollantilaisfirma Guerrillan ensimmäiseksi RPG-peliksi kyseessä on todella valmiin oloinen paketti. 

 

Oheiset kuvat otettu pelistä löytyvällä photomodella.

 

+ Mahtavat grafiikat 

+ Äärimmäisen yksityiskohtainen pelimaailma

+ Mielenkiintoinen tarina

+ Hyvin suunnitellut robotit

+ Pelaajan luonnollinen liikkuminen

+ Mielekkäät sivutehtävät

+ Crafting, resurssienhallinta sekä käyttöliittymä

+ Photomode-tila

 

- Henkilöihin olisi voinut panostaa enemmän

- Satunnaiset lipsync-ongelmat

- Jotkut hurjasti damagea ottavat viholliset 

- Lähitaistelu ajoittain

 

9.0 / 10

 

ve3AKPG.jpg

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

b149f33e1638fb25d5dede39479defe214847299

 

Yakuza 0

 

Itse päätin ostaa PS4:n, kun se osui sopivalla tarjouksella silmiini. Ensimmäiseksi pelikseni valitsin uuden Hitmanin, mutta sitä en jaksanut pelata kuin joku 5 kertaa. Olen aika kärsivällinen kaikkien pelien ja sarjojen kanssa, mutta tässä peli vain tuntui niin hitaalta, ja lopulta sitten niin tylsältä, etten tuota ole jaksanut pelailla. Pleikkarille on tulossa ihan älyttömän kovia pelejä (Uncharted, The Last Of Us, Red Dead Dedemption, yms.), että niitä odotellessa oli pakko saada aikaa kuitenkin kulumaan. Ihan ekaksi peliksi piti ostaa Yakuza 0, mutta sitä ei local storesta löytynyt ekalla kerralla, joten pelaamista sain hetken odottaa.

 

Nyt olen kuitenkin ~kuukaudessa hakannut tämän satunnaisesti läpi, joten ajattelin kirjoittaa pienen arvion vanhan kunnon Paitsioon. Netissä peli oli saanut pelkkiä kehuja, ja pelin teema on äärettömän mielenkiintoinen, joten päätin katsoa mitä ne japanilaiset ovat taas keksineet. Itse pelikin oli todella kiinnostavan oloinen, mutta koskaan en siitä ihan täysillä innostunut. Aloin jo epäilemään pelin aikana, että olen kyynistynyt vähäisten vuosieni varrella jo sen verran, ettei joku tyhmä peli enää säväyttäisi. Tulevat pelit kertonevat onko asian laita oikeasti näin.

 

Itse pelissä luodaan kyllä tosi todentuntuinen katsaus japanilaiseen alamaailmaan, ja yhteiskuntaan muutenkin. Peli innoitti myös tekemään joskus elämässä vielä matkan Japaniin ihmettelemään onko asiat oikeasti kuten Yakuzassa, vaikka alamaailmasta kannattaa ehkä pysyä erossa. Miksei vaikka vielä tehdä sitä syvemminkin, opiskellen maan kieltä ja historiaa, sillä Nippon on todellakin jotain ihmeellistä. Peli toi myös mieleen flashbackeja lukemattomista animeista joita tuli muksuna katseltua. Pelissä kaduilla ihmiset jakavat nenäliinoja. Halutessa voi käydä ruokailemassa nuudeleita, sushia, tai takoyaki-mustekalapalloja. Joka kulman takana on myyntiautomaatti. Välillä voi käydä vetämässä perseet ja laulamassa karaokea. Päätarinan lisäksi pelissä voi suorittaa sivutarinoita, joissa päätyy mitä ihmellisimpiin tilanteisiin, mm. auttamaan s&m-työntekijää, kuvaamaan Michael Jacksonin musiikkivideota, ja muuta hullunkurista. Tarinan päähenkilöt onnistuvat kaikessa näissä.

 

Suurin osa pelistä on nyrkkien heiluttelua, ja sen päähenkilöt varsinkin taitavat. Vastus kuin vastus jää nuolemaan haavojaan, eikä kovimmista yakuzoistakaan ole voittajaksi. Itse tappelut ovat aika tylsiä ja samaa kaavaa toistavia, ja tämä alkaa varsinkin lopussa sapettamaan, kun kadulla joku mustapukuinen 10 miehen joukko päättää hypätä päälle, mitä seuraa viiden minuutin turpakäräjät, ja palkkioksi saa vain mitättömän rahasumman. Tappelut olivat siis varmaan se suurin pettymys itselle, mutta tarina olikin aika mukaansatempaava, ja sen vuoksi etenkin loppua kohden jaksoi kestää yksitoikkoisen nyrkkeilynkin. Yakuza-maailmaa kuvattiin todella upeasti - yakuzojen hierarkiat ja klaanit, perinteet, rangaistukset (pikkusormen lyhentäminen), sekä tyyli (vaatteet, tatuoinnit) olivat loistavasti esillä. Itsestä tuskin yakuzaa koskaan tulee, mutta ehkä hankin itselleni vielä wannabe-yakuza tatuoinnin - koskaan ennen en ole tatuoinnin hankkimista edes miettinyt.

 

Peli osaltaan muistutti salolaisessa rivitalossa masentuvalle nuorelle maailman värikkyydestä, vaikkakaan tokiolaisessa itsemurhayksiössä elämäänsä viettävä japanilainen työnarkomaani ei ehkä näe asioita sen kirkkaammin. Näin kirjoittaessa tulee ainakin sellainen olo, että peli herätti yllättävänkin paljon ajatuksia, vaikka siitä ei pelihetkellä niin ajatellutkaan. Pilviveikoille tämä on varmasti kahta päräyttävämpää, ja välillä pelatessa tuli sellainen fiilis, että koko peli on väsätty vaikutuksen alaisena. Tai ehkä ei. Ehkä se on vaan japanilainen.

 

edit

 

Ei jumalauta löysin hyvän arvion pelistä. :D Miten paljon olinkaan missannut, kyllä tätä pitää vielä muutamat kerrat pelailla.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Half-Life 2: Episode 3 lead writer posts game’s entire plot online

 

https://www.vg247.com/2017/08/25/half-life-2-episode-3-lead-writer-posts-games-entire-plot-online/

https://pastebin.com/q9DMFa7c

 

Marc Laidlaw on mennyt siis postaamaan oman hahmotelmansa Episode 3:n juonesta. 

 

HL1 ja HL2 ovat meikäläisen all-time feivörittejä. Sääli ettei sarjan loppua päästä koskaan näkemään. Valve takoo rahaa Steamilla aivan tarpeeksi, ja iso osa vanhasta tiimistä on jo siirtynyt muihin tehtäviin. No, tuokin kirjoitus lienee parempi, kuin ei mitään.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Jos yhtään Horizon Zero Dawn kiinnosti niin voin suositella Frozen Wildsin ostamista. Ei tässä nyt paljoa mitään uutta tai ihmeellistä ollut, mitä ei olisi emopelissä nähnyt, mutta silti hieno lisäys. Muutama loistava sivutehtävä jäi parhaiten mieleen. Level 50 paukkui itsellä rikki ja olisikohan nyt 10-15 tuntia mennyt pääjuonen pelaamiseen. Vaikeustasoa on rukattu aiemmasta selvästi ylöspäin, varsinkin karhurobotit tarjoavat kunnolla haastetta. Uusi alue on ihan sopivan kokoinen ja sitä tutkii mielellään vähän pidempäänkin hyytävässä viimassa ja lumisateessa :D

 

Grafiikoissa ja animaatioissa on otettu taas pieni harppaus eteenpäin, peli on paikoin jo aivan huikeaa katseltavaa:

 

 

 

kcpWfbv.gif

 

 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Horizon jatkuu..

 

Frozen Wildsin innoittamana tuli aloitettua uusi läpipeluu, joka alkaa olla viimeistä tehtävää vaille valmis. Onneksi aloitin, sillä sekä DLC:stä että emopelistä sai näin huomattavan paljon enemmän irti. Ensimmäinen läpipeluu tuntuu oikeastaan aika pintaraapaisulta näin jälkikäteen, on se pelin maailma vain sen verran laaja. 

 

Kyllähän tuo lisäosa toimii myös itsenäisenä palasenaan, mutta jotenkin tuntui, että nämä on tarkoitettu enemmän yhdessä pelattavaksi. Viittauksia pääjuoneen on jonkin verran ja hauskana yllätyksenä sai huomata, että mm. lisärissä esiintynyt metsästäjäkolmikko oli löytänyt tiensä Carjan valtakuntaan. Lisäosa on tosiaan loistavaa työtä kaikin puolin, voi vain ihailla miten paljon yksityiskohtia ovat saaneet peliin mahdutettua. 

 

Täytyy vaikeustasosta mainita vielä hieman. Tuli aluksi pähkäiltyä pelaisiko Ultra hardilla, mutta koska Frozen Wildsin vaikeusastetta on rukattu selvästi korkeammalle, päätin tyytyä toiseksi vaikeimpaan tasoon. Vaikeuden nostaminen lisää intensiteettiä ja mielenkiintoa taisteluihin. Ei peli nähdäkseni mikään mahdoton olisi tuolla vaikeimmalla tasollakaan, mutta nyt pelistä pystyy nauttimaan enemmän, uskoisin ainakin näin.

 

Muista koneista ei paljoa olisi vastusta Frozen Wildsin möröille. TFW:n Scorcherit ja Fireclawt ovat haasteellisempia tuhota, kuin mikään kone emopelissä. Ehkä Rockbreaker ja Ravager pääsevät lähimmäksi. Hauska sinänsä, että vaikkapa Thunderjawin paloittelu käy hetkessä sen jälkeen, kun on The Cutista palannut takaisin. 

 

Guerrillan mukaan enempää materiaalia Horizoniin ei tule, mutta seuraava peli on jo tekeillä, joten ei muuta kuin sitä odottelemaan :) Horizonista ilmestyi juuri Complete edition (HZD+DLC), joten heti vain ostamaan, ellei PS4:ltä jo löydy: 

 

Q5fslnw.png

https://blog.us.playstation.com/2017/12/05/horizon-zero-dawn-complete-edition-out-now/

 

 

Tomb Raider Definitive edition (2014)

 

Tuollainen tuli hankittua alle kympillä Storesta. Kaikki Unchartedit juuri pelanneena peli tuntui ensi metreistä lähtien jokseenkin tutulta. Vähän intensiivisempi ehkäpä Unchartediin verrattuna vielä ja kuolemat kieltämättä aika karua katsottavaa. About puolivälissä tällä hetkellä ja vaikken ikinä aiemmin ole Tomb Raidereita pelaillut, voi sanoa että toimii! 

 

Conanilla oli muuten loistava arvostelu tähän liittyen :lol:

 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Laitetaas tää myös tänne: 

Dear All,
 
We are excited to announce that Red Dead Redemption 2 will be released on October 26th 2018. We apologize to everyone disappointed by this delay. While we had hoped to have the game out sooner, we require a little extra time for polish.
 
We sincerely thank you for your patience and hope that when you get to play the game, you will agree the wait will have been worth it. In the meantime, please check out these screenshots from the game. We look forward to sharing a lot more information with you in the coming weeks.
 
With thanks,
Rockstar Games

tXQmnxt.png

Lisää kuvia täältä: https://www.rockstargames.com/newswire/article/60346/Red-Dead-Redemption-2-Is-Coming-October-26th-2018

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Tuli tuosta viime sivun Destiny 2:sta mieleen, että onko moni pelaillut lopulta? Latasin itse tuon kokeiluversion, mutta en ole vielä laittanut testiin.

Yleensä tullut lähinnä pelattua FIFA, mutta jäi sivuun reilu kuukausi sitten, kun ostin -50% alennusmyynnistä Overwatchin ja ei ole pelaaminen ollut hetkeen yhtä hauskaa. Voisi sitä jotain toistakin mahdollisesti koittaa tähän sivuun.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Itse tuli skipattua Destiny 2 kokonaan. Vähän köyhältä vaikutti sisällön suhteen, ja muutenkin viime vuonna nyt vain oli sen verran hyvä tarjonta pelirintamalla, että Destiny jäi muiden varjoon. Kyllä tuosta varmaan hupia irtoaa, varsinkin jos piti alkuperäisestä. 

Viime aikoina tullut enemmän panostettua yksinpeleihin ja nimenomaan tarinavetoisiin sellaisiin. Telltalen pelit on mulle ihan uusi tuttavuus ja äskettäin tuli Tales from the Borderlands kahlattua lävitse. Vai voiko näistä oikein edes peleinä puhua, kun pelaaminen on enemmän "point and click"-tyylistä vuorovaikuttamista. Kiinnostavat hahmot, hieno soundtrack ja vielä sopivasti huumoria sekä toimintaa mukana. Plussaa myös, ettei alkuperäisestä sarjasta ole pakko tietää mitään. Mielellään näkisi toisenkin kauden joskus, mutta toisaalta lopetus tässä oli niin loistava, ettei välttämättä ole tarvetta.  

 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
3 tuntia sitten, 20Legend kirjoitti:

Viime aikoina tullut enemmän panostettua yksinpeleihin ja nimenomaan tarinavetoisiin sellaisiin. Telltalen pelit on mulle ihan uusi tuttavuus ja äskettäin tuli Tales from the Borderlands kahlattua lävitse. Vai voiko näistä oikein edes peleinä puhua, kun pelaaminen on enemmän "point and click"-tyylistä vuorovaikuttamista. 

 

Itse tutustuin noihin Telltalen peleihin joskus pari vuotta sitten ja olen tykännyt. Joskus kun pelaa väsyneenä ja haluaa vain rentoutua niin joku 10 näppäimen näppäinsarjan jatkuva hakkaaminen tai armottoman munaravin puolustaminen fifan puolella ei ole ihan se optimaalisen vaihtoehto. Tällöin nämä Telltalen pelit ovat oikein mukavaa ajanvietettä ja pelaaminen on nautinnollista.

 

Telltalen tekeleistä olen pelannut The Walking Dead sarjan kaikki kolme osaa, Batmanin kaikki kaksi kautta mitä toistaiseksi on julkaistu ja sitten jonkun Game of Thrones pelin, mikä oli joskus kesällä PS Plussan kuukauden ilmaispeli. Batman on tietysti maailman coolein hahmo ja nämä pelit ovat olleet mukavaa pelattavaa ja tuo TWD:n ensimmäinen kausi oli todella hyvä. GoT nyt ei ehkä ollut ihan omaan makuun, mutta sai siinäkin muutaman sadepäivän kulumaan.

 

Mitä yleisesti omaan pelaamiseen tulee, niin olen huomannut, että yksinpelit kiinnostavat koko ajan enemmän ja enemmän. Varsinkin fifassa tuntuu olevan niin mätä pelaajayhteisö, että pelin pelaaminen ei yksinkertaisesti ole enää hauskaa. Kymmenen vuoden ajan olen hankkinut kaikki fifat, mutta eiköhän tämä putki tule päätökseen ensi syksynä. Nettipeleissä paljon riippuu aina siitä pelaajayhteisöstä ja esim. Uncharted sarjassa on ollut aina keskimääräistä parempi pelaajayhteisö niin niitä on ollut kiva pelata. Jotenkin kun on kasvanut vanhemmaksi ja elämästä on tullut kiireisempää niin sitä vapaa-aikaa arvostaa vähän eri tavalla ja pelaamisenkin kuuluisi kuitenkin olla hauskaa. Jos siellä jokaisen fifa ottelun jälkeen saa jonkun "haista v*****" -viestin ja itse pelikin on pelkkää bugien hyödyntämistä niin ei sellaisesta pelaamisesta enää nauti eikä se ole hauskaa. Tällöin nämä yksinpelit ovat erinomaista pelattavaa ja pelaaminen on taas hauskaa niin kuin sen kuuluukin olla. 

 

The Last of Us 2 ja Red Dead Redemption 2 pelejä kohtaan on totta kai suuret odotukset. Toivottavasti ensin mainittu peli julkaistaisiin alkuperäisin suunnitelman mukaan vielä tämän kevään aikana, RDR2 peliähän joudutaan tosiaan odottamaan vähän pidemmälle syksyyn. Harmi ettei PS4:lle ole mitään kunnollista nyrkkeilypeliä. Ei nuo UFC hömpät kiinnosta ihan samalla tavalla vaikka itsellä tuo UFC 2 onkin, mutta ihan rehellisen nyrkkeilypelin parissa voisi saada ajan mukavasti kulumaan. EA:n Fight Night -sarja oli hyvä, mutta sitä ei koskaan siirretty nykyisille vehkeille sopivaksi ja EA on tuntunut unohtavan sen noiden UFC pelien myötä. Fight Night sarjan viimeisin peli taisi myydä enemmän kuin tuo UFC-peli, joten kysyntää olisi, mutta varmaan se on sitten jostain lisensseistä kiinni, kun nyrkkeilyssä ei ole mitään yksittäistä huippuorganisaatiota tyyliin UFC, NHL, NBA, NFL, MLB tms. vaan lisenssit pitäisi neuvotella usean järjestön kanssa, jotta peliin saataisiin suuri määrä tunnettuja teräsnyrkkejä.

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites
On 9.2.2018 at 18.03, ippe kirjoitti:

Telltalen tekeleistä olen pelannut The Walking Dead sarjan kaikki kolme osaa, Batmanin kaikki kaksi kautta mitä toistaiseksi on julkaistu ja sitten jonkun Game of Thrones pelin, mikä oli joskus kesällä PS Plussan kuukauden ilmaispeli. Batman on tietysti maailman coolein hahmo ja nämä pelit ovat olleet mukavaa pelattavaa ja tuo TWD:n ensimmäinen kausi oli todella hyvä. GoT nyt ei ehkä ollut ihan omaan makuun, mutta sai siinäkin muutaman sadepäivän kulumaan.

Täytyy tuo Walking Dead pelailla kun joskus alennukseen tulee. Batman ja GoT ei aihepiiriltään ihan itselle tipu mutta varmasti hyviä nuokin. The Wolf Among Us voidaan myös mainita näistä enemmän kehuja saaneista Telltale-peleistä.  

Telltalen tapa tehdä pelejään on kohtuu omalaatuinen eikä nuo tänä päivänä ole enää sitä kovinta huutoa mitä grafiikoihin ja animaatioihin tulee. Joihinkin sarjoihin kuten vaikka nyt tuohon Borderlandsiin tuollainen sarjakuvamainen visuaalinen tyyli sopii kuitenkin todella hyvin. Nyt on kai viime aikoina ollut huhua että olisivat päivittämässä pelimoottoriaan ja jos siellä ollaan vaikkapa jatko-osia noille edellämainituille sarjoille puuhaamassa, niin ne nähtäisiin vähän hienommilla grafiikoilla. 

Life is Strange on toinen samantyylinen peli noiden Telltalen tuotosten kanssa. Peli sijoittuu oregonlaiseen lukioon ja siinä painitaan tuttujen teini-iän ongelmien mutta myös isomman mysteerin parissa. Alussa mietin että jaksaakohan tätä kovin pitkälle tahkota.. Kolmanteen episodiin mennessä sitä olikin jo täysin koukussa. Todella omalaatuinen tunnelma eikä vastaavaa ole tullut oikeastaan koettua muualla. Maxin ja Chloen välinen tarina oli selkeästi se juttu mikä peliä kannattelee ja siitä tulikin vähän Last of Us:n Ellie ja Joel mieleen. On pelissä kyllä puutteitakin, mm. dialogi paikoin vähän erikoista kuultavaa, eikä se alkuasetelman vuoksi uppoa kaikille, mutta parhaimmillaan kyseessä on todella hieno ja palkitseva peli. 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Jos Last of Us 2:n pelaaminen itsessään on yhtään lähellä trailerissa nähtyä, tää tulee olemaan tosi brutaali ja intensiivinen peli. 

Joelia ei näy missään eli eiköhän se ole kuollut/kuole jossakin vaiheessa pelin aikana, monia teorioita tuostakin on jo kehitelty. 

Cyberpunkkia odotellaan myös kovasti. Peli vaikuttaa todella yksityiskohtaiselle ja ison maailman luominen vie aikansa, varmaan kaksi vuotta vielä vähintään menee. Vähän ihmetyttää miksi on ensimmäisestä persoonasta kuvattu (3. persoona tuntuisi loogisimmalle tällaisessa RPG:ssä), mutta CDPR yleensä tietää, mitä tekee. 

 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!

Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?

Kirjaudu sisään


×