Jump to content
tomine

Musiikkia (Part 2)

Recommended Posts

En kyl ihan aina kovinkaan vakuuttunut ole pidänkö noista viuluversioista mitä tämä tykittää, välillä vähän paremmin ja välillä vähän heikommin vaikka taitanee ilmiömäinen soittaja sinänsä olla..

..tehnyt todella paljon vaikkapa erinäisistä konsoli- sekä tietokonepelien musiikeista melkoisen laadukkaita musavideoita.. ei hassumpi tämäkään video sinänsä ! tosin toi nyt ei ole mistään pelistä.

 

Lindsey Stirling – Roundtable Rival

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Pelle Miljoona, tänään 10.2. täyttää 60-vuotta! Onnea vaan taiteilija-guru! :)

 

Ihan teistä nuoremman sukupolven voorumisteistä en tiedä, mutta meitä vanhempia Pelle on varmaan jokaista koskettanu jotenkin... Ittekään en ollu mikään punkkari  koskaan, mutta kyllähän Pellen musa iski! Se oli semmosta nuoruuden uhmaa, keskikaljalla salaa, puun takana, eikä mukamas toteltu mitään tai ketään... ;)

 

Anyways, hyvällä viilingillä lopun kaiken, ja tässä yks Pellen parhaista, kaikkihan me oltiin kauniita!

 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Nightwishin uusin albumi Endless Forms Most Beautiful kuunneltu pari kertaa läpi. Voisi vaihteeksi tehdä ihan biisikohtaista arvostelua, on nimittäin pitkästä pitkästä aikaa todella vakuuttava levy kiteeläisbändiltä. Ehkäpä kokonaisuutena paras sitten Turusen aikojen.

 

En ole varsinaisesti yhtyeen suurin fani, mutta bändin tekemisiä on tullut noin kymmenen vuoden ajan seurattua vaihtelevalla intensiteetillä. Anette Olzonin aikainen tuotanto ei oikeen iskenyt, hänen laulutyylissä mätti jokin ja pahasti mun kohdalla. Uusi mimmi Floor Jansen vaikutti heti ekojen livevetojen jälkeen täysosumalta, ja hänen voikin todeta lunastavan lähes kaikki odotukset myös uudella albumilla. Ääni taipuu huomattavasti monipuolisempaan menoon kuin edeltäjällään. Rumpaliosastolla nähtiin toinen muutos, kun Kai Hahto pestattiin ainakin väliaikaisesti unettomuusongelmista kärsineen Jukka Nevalaisen tilalle.

 

Imaginaerumiin (joka toimi samannimisen elokuvan soundtrackinä) verrattuna aika lailla bändin ehdoilla tällä uudella levyllä mennään, vaikka toki säkkipillejä, huiluja, orkesteria ym. ei olla mihinkään varsinaisesti hylätty. Selkeästi raskaampaan suuntaan on menty, ja hyvä niin. Yhtään suoranaista täytebiisiä ei levyllä ole, joskin sinne myös muutama tasapaksumpi rykäisy mahtuu mukaan. Vaatinee vielä pari kuuntelua lisää, että kunnolla avautuu, ja se on tunnetusti hyvän albumin merkki.

 

Tähän kohtaan kai jonkinlainen spoilerivaroitus on paikallaan, myöhempänä siis omia mietteitäni kappaleista.

 

Nightwish%2B%2B2012_1.png

 

1. Shudder Before the Beautiful    
Avausraita päräyttää vakuuttavasti albumin käyntiin. Komea kertosäe, keskivaiheilla orkesteri pauhaa mahtipontisesti. Tuomas Holopaisen ja Emppu Vuorisen syna/kitara -battle, sekä vokalistin loppurevittelyt täydentävät viisun. Tässä kiteytyy aika hyvin Nightwishin paras osaaminen, loistava veto kyseessä.

2. Weak Fantasy
Heti perään jatketaan vauhdikkaalla rymistelyllä. Kertsi ei tässäkään jätä kylmäksi.

3. Élan     
Ennakkoon heikoimmaksi ounastelemani biisi. Élan kyllä erottuukin muusta materiaalista popahtavuudellaan ja on ehkä tosiaan hieman liian tasapaksu. Levyllä kuultu miksaus sekä Jansenin ääni auttavat kuitenkin paljon. Radiosoittoon tarkoitettu versio oli astetta laimeampi, varsinkin kitaroiden osalta. Lopun modulaatio tuntui hölmöltä aluksi, mutta istuu nyttemmin biisiin jopa maukkaasti. Kertosäe jää päähän purkan lailla, joten tätä tuskin tulee hirveästi jatkossa kuunneltua.

4. Yours Is an Empty Hope
Raskaammalla rallilla mennään seuraavaksi. Intron jälkeen Vuorisen riffi potkii tehokkaasti munille. Loppupuolella kuullut Jansenin huuto-osuudet pääsivät myös hiukan yllättämään.

5. Our Decades in the Sun
Kaunis kappale, joka sopii tähän väliin mainiosti. Eipä mitään maata mullistavaa, mutta kyllä tän melodioiden puolesta kuuntelee mielellään.

6. My Walden
Irkkujen kansanmusiikkivaikutteita otettu taas mukaan, säkkipillit tietysti mukana. Ei nouse aivan sinne levyn parhaimpien tekeleiden joukkoon.

7. Endless Forms Most Beautiful  
Tässäpä sitä diskoheviä parhaimmillaan. Erittäin jykevä & onnistunut nimikkoraita. Kitarat murisevat herkullisesti, ja Holopainen tukee siinä sivussa. Erinomainen kertosäe. Voin kuvitella että livenä tuo toimii aika mahtavasti.

8. Edema Ruh    
Varmaankin se levyn paras raita. Moniulotteinen biisi, josta on vaikea löytää heikkouksia. Alkaa Holopaisen hienolla synaintrolla, ja kasvaa tyylikkäästi loppua kohden. Mahtavuutta.

9. Alpenglow
Hieman tasaisempi veto parin armottoman hienon tykityksen jälkeen. Alku tyypillistä Nightwishia, pre-kertsi mielenkiintoinen. Hyvä biisi, mutta jotain pientä koukkua olisi ehkä voinut olla vielä mukana.

10. The Eyes of Sharbat Gula
Rauhallinen, tunnelmallinen kappale ennen lopetusta. Instrumentaali, jollei kuoroa ja taustalaulua lasketa. Huilusta plussaa.

11. The Greatest Show on Earth
Albumin päättävä biisi on vaatimaton 24-minuuttinen eepos, jossa on yhdistelty vähän kaikkea mahdollista. Tämä on ehdottomasti se kaikkein vaikeimmin lähestyttävä kipale... Sisältää hyvin seesteisiä osuuksia, mutta välillä pistetään nopeampi vaihde silmään. Yllättävän helposti tämän jaksoi kuunnella, vaikka jotkut osat tuntuivat väkisinkin pikkuisen irrallisilta. Muutamaan otteeseen kuultavat puheosuudet ei itsellä vain syystä tai toisesta toimi, ehkä se on vain tottumiskysymys. Biisissä tulee parhaiten ilmi levyn kantava teema elikkäs evoluutio, on sinne välillä jotain eläinten murahteluitakin laitettu. Hieno päätös levylle, mutta vaatinee sen pari kuuntelua lisää.
 

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!

Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?

Kirjaudu sisään


×