Jump to content
Sign in to follow this  
tomine

Musiikkia (Part 2)

Recommended Posts

Ohhoh, onpas erikoinen tapaus tuo Avenged Sevenfoldin uusin eli The Stage. Ensi kuulemalta ajattelin, että mitäs hemmettiä, miten väsynyttä tekemistä Herra Varjolta ja kumppaneilta. Pari kuuntelua myöhemmin vasta aukeni kunnolla. M Shadows oli ihan täsmälleen oikeassa siinä, että albumi on "grower". Ihan huikeaa menoa koko reilun 70 minuutin edestä ja sanoisin, että yhtään täytekappaletta ei mukaan ole eksynyt. 

 

Muutama sananen sisällöstä... Avausraitana toimiva nimikkokappale avaa levyn vakuuttavasti ja omaa ehkä albumin parhaat sanoitukset. Seuraavana vuorossa oleva Paradigm omaa mukavaa groovea, Sunny Disposition taas on hyvin erilainen ja vaikeasti lähestyttävä kappale trumpetteineen. God Damn lienee suoraviivaisin kappale kaikista. Tykkäilen kyllä siitäkin, mutta kertosäke alkaa pidemmän päälle hieman ärsyttämään. Creating God on jännä sekoitus Nirvanaa ja Alice in Chainsia, säkeitten koukuttavuus on tässä viety ihan uudelle tasolle. Nerokas biisi, sanoisinko. Sanoituksissa käsitellään tekoälyn nopeaa kehittymistä. Sitten ovat edessä neljä hieman hitaampaa veisua, joista jokainen omaa kuitenkin runsaasti tarttumapintaa, eikä siten jää väliinputoajaksi. Simulationissa hitaiden ja nopeiden kohtien kontrasti on melkoinen. Higher onkin oma suosikkini koko levyltä, aivan timanttinen biisi kerrassaan! Paranee jokaisella kuuntelulla entisestään. Roman Sky on puolestaan on hidasta tunnelmointia kitaranäppäilyn kera. Ennen päätöstä kuultava Fermi Paradox on vahvempi rykäisy ennen albumin päättävää Exist-kappaletta. Lopetusbiisillä on mittaa yli 15 minuuttia, mutta sitä ei kuunnellessa paljoa huomannut. Ensimmäiseen 7 minuuttiin on puristettu kaikki musiikillinen osaaminen, joka yhtyeestä vain irti lähtee. Saa miettimään, miten aliarvostettu bändi onkaan kyseessä. Loppupuolen puheosuus on aavistuksen verran pitkitetty, mutta ihan mielellään Neil de Grassen puheita kuuntelee tässä yhteydessä. Samalla Brooks Wackerman pääsee näyttämään osaamistaan, ja täytyy sanoa, että nyt on The Rev saanut viimein arvoisensa paikkaajan!

 

Ei voi kuin hattua nostaa pojille, sen verran hyvää jälkeä ovat tehneet. Mielenkiintoinen ajatus sinänsä tuo konseptialbumi. The Stage sisältää paljon kokeilevaa, progemaista materiaalia, jossa bändin jäsenet näyttäisivät olevan selvästi enemmän kotonaan kuin Hail to the Kingin kaltaisissa "perushevimätöissä". Sävellyspuolelta nimittäin löytyy edelleen taitavia tekijöitä, vaikka The Reviä ei enää mukana olekaan. Toisaalta The Stage ei muistuta kovin paljoa mitään muuta aikaisempaa levyä; ehkä City of Evil tulee joistain kappaleista hiukan mieleen. Jos suunta pysyy jatkossa samankaltaisena, itse olen siihen todella tyytyväinen.

 

Avenged_Sevenfold_-_The_Stage.jpeg

 

Myös Dave tykkää :thumbsup1:

 

https://twitter.com/D_DeGea/status/796098069804752896

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ohhoh, onpas erikoinen tapaus tuo Avenged Sevenfoldin uusin eli The Stage.

Kiitos tästä! Mennyt ihan ohi tämä, että A7X:n levy ilmestyi jo kuukausi sitten. Pitääkin laittaa aktiiviseen kuunteluun, koska bändi varmasti tuuttaa tätä uutta materiaalia keväällä Hartwall Areenalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos tästä! Mennyt ihan ohi tämä, että A7X:n levy ilmestyi jo kuukausi sitten. Pitääkin laittaa aktiiviseen kuunteluun, koska bändi varmasti tuuttaa tätä uutta materiaalia keväällä Hartwall Areenalla.

 

Levystä ei ollut aiemmin tuotu julkaisupäivämäärää ilmoille, eli ei ihmekään, että yhdeltä jos toiseltakin kuuntelijalta on mennyt ohitse. Itsekin taisin muutama päivä julkaisun jälkeen Spotifyta katsellessani huomata, että tännehän on jostain putkahtanut läjä uusia biisejä  :D

 

Tuollaisessa taktiikassa on omat hyvät puolensa, kuten se, että fanit pääsevät pureskelemaan materiaalia täysin tuoreena. Nykyäänhän nuo isommat levyjulkaisut tuppaavat aina vuotamaan nettiin hyvän aikaa ennen h-hetkeä. Luulisin A7X:n ottaneen tietoisen riskin tällaista julkaisua kaavaillessaan, eikä tuon kokoluokan bändillä taloudellisesti varmaan tee tiukkaa, vaikka myyntimäärät nyt jäävät luonnollisesti pienemmiksi ilman ennakkohypen vaikutusta. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

18.11. tosiaan ilmestyy kyseinen tupla-albumi ja eiköhän se allekirjoittaneella tule ostettua, jos ennusmerkkeihin on uskominen. 

 

Joo tuli Hardwired-lätty ostettua ja siitä vielä se deluxe-versio. 

 

On kyllä todella kaksijakoinen tuplalevy. Ensimmäisestä kuudesta biisistä pidän todella paljon, hywää riffittelyä sekä ennen kaikkea tasapainoisia kappaleita. Eka lätty on vähän kuin läpileikkaus Metallican urasta: on nopeaa thrashiä (Hardwired, Moth), perinteisempää heviä (Dream No More) sekä loadmaista vähän kevyempää tunnelmointia (Halo on Fire). Toisella levyllä kappaleet ovat 1-2 minuuttia liian pitkiä, eikä biiseissä ole tarpeeksi omaperäisyyttä tai kiinnostavuutta. Tuli Loadien keskitempoinen hidas poljenta mieleen, ilman niitä hyviä puolia. Luulenpa siis, että toi ensimmäinen lätty tulee olemaan kuuntelussa vielä pitkään, kun taas jälkimmäinen ei niinkään.

 

Toiselta levyltä mainittakoon muutama hyvä riffi (Confusion, Am I Savage) sekä oikeasti todella kova päätösraita Spit out the Bone, joka jättää toisen puolikkaan kaikki muut viisi rallia täysin varjoonsa. Kolmannella levyllä sitten on muutama ylijäämäkappale ja livevetoja. Tuntuu, että ylijäämäbiisiksi lopulta luokiteltu Lords of Summer olisi mennyt heittämällä esim. ManUnkindin tilalle. No, toisaalta koko tupla-albumin käyttö on tässä tapauksessa ylipäätään vähän outoa, ja albumista olisi saanut helposti paremman, kun olisi heittänyt 8-9 kappaletta vain samaan koriin ja tiivistänyt jäljelle jäänyttä materiaalia. Turhaa jossittelua tämä toki on, mutta hauskahan se on näitä jälkikäteen miettiä. Taisin sanoa jotain vastaavaa myös Death Magneticin kohdalla, mutta samalla on todettava, että Hardwiredin kappalerakenteet ovat astetta paremmin mietittyjä kuin DM:lla.

 

Kirkin ja Larssin osalta suoritteet meni levyllä vähän kuten tuossa aiemmin ennakoin, eli ei mitään uutta sillä saralla. Kirkiltä muutamaan otteeseen ihan kelvollista sooloilua, mutta onhan se nyt taantunut muusikkona pahasti 2000-luvulla. Larsissa arvostan sitä, että on ehkä se tärkein voimavara, joka saa bändin tekemään uutta musiikkia vielä +50 vuotiaina. Tällä albumilla Lars myös soittaa paremmin kuin vähään aikaan, vaikka virvelin käyttöä voisi toki vähentää filleissä. Jamesin vokaalit ovat tosiaan hämmästyttävän hyvät ja Rob pääsee myös muutamassa biisissä hyvin esille. Kirkan ja Larsin yksipuolisuus saa aikaan sen, että Hetfield joutuu äänellään kannattelemaan useampaa biisiä. 

 

Ekalle levylle antaisin kouluarvosanaksi 9+ ja toiselle 7- eli koko levylle siten napakka lopputuomio on 8-. Muuhun tuotantoon nähden arvottaisin Hardwiredin niukasti Black Albumin taakse. Vaikkei tämä nyt mitenkään maatamullistava tapaus olekaan, on silti hienoa, että yksi vanhoista suosikkiyhtyeistäni pystyy edelleen tekemään hyvää musiikkia. Muutaman väkinäisen kappaleen olisi saanut heivata, mutta todella hienojakin hetkiä joukkoon mahtuu. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

David Bowien ja Princen kuolleiden megatähtien joukkoon liittyi sitten vielä George Michael. Sydänkohtaukseen mies joulupäivänä menehtyi, ja Last Christmas soikin melko ironisessa ja surullisessa valossa.

Miehen Faith albumi on yksi pop maailman kivijalkoja. Aikamoinen vuosi ollut musiikkimaailman osalta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voisiko näitä herroja jopa tituuleerata jonkin sorttisiksi pikselipalloilun luojiksi tahi eläviksi legendoiksi lavalla... tosin hieman erilaisissa hommissa kuin yleensä ovat tällä kertaa !

 

Jon Hare (Microprose Soccer & Sensible Soccer), Andrew Barnabas & Dino Dini (Kick Off) - live at Pixel Heaven 2015 - whole concert

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kasabian – Comeback Kid on suhteellisen vaikeasti löydettävä biisi, jos sitä kuunnella halajais mutta tuolta linkistä löytyy :)

http://m.srf.ch/radio-srf-virus/songs-alben/song-zum-tag-kasabian-comeback-kid

Siis FIFA 17 soundtrackilla taitaa olla, tai lieköhän on soundtrackilläkään vai liekö vain siinä The Journey pelimuodossa mukana pätkä sitä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now

Sign in to follow this  

×