Jump to content
Sign in to follow this  
20Legend

Kausi 2015-16: 2nd Season Under van Gaal and Beyond

Recommended Posts

Kaikella kunnioituksella toki Leicesteriä kohtaan, mutta tämä kertoo kaiken oleellisen tämän kauden Valioliigan kärkijoukkueiden otteista.

 

En kyllä osaa sanoa näkisinkö UCL:lässä mielummin ManUnitedin vai Pep Guardiolan veemäisen naamataulun. En osaa kahdesta pahasta valita

 

Kyllähän tuo valioliigan kärkijoukkueiden taso on hieman tippunut muutaman vuoden takaisesta. Sen näkee jo ihan vaan katsomalla itse peliä. Saa nähdä minkälaisia pelaajahankintoja kesä tuo tullessaan. Varmaan aika holtitonta rahan käyttöä taas tiedossa :D

 

Eikös tuo UCL paikan kohtalon mieluisuus pitäis olla pool fanille aika itsestään selvyys ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Loppukauden tavoite on harvinaisen selvä - kolme peliä, kolme voitttoa.

 

Kieltämättä sellainen tunne, että tuohon Hammers-peliin se kaatuu. Mutta jaksetaan uskoa, että LVG:n hyvä rekordi top10-joukkueita vastaan saa jatkoa. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Loppukauden tavoite on harvinaisen selvä - kolme peliä, kolme voitttoa.

 

Kieltämättä sellainen tunne, että tuohon Hammers-peliin se kaatuu. Mutta jaksetaan uskoa, että LVG:n hyvä rekordi top10-joukkueita vastaan saa jatkoa.

 

Sama pelko täällä Hammers-pelin osalta. Tappio tästä mitäänsanomattomalla esityksellä jotenkin sopisi koko tämän kauden kuvaan ja oli kuin kausi pienoiskoossa.

 

Jos liigan ennakkoon oletettujen Top 4-5 joukkueiden otteet ovat olleet tällä kaudella vaisuja, niin samaa voi sanoa myös näiden takana tulevista, koska United näillä pelillisillä esityksillä taistelee tosissaan sarjan 4. sijasta ja 3. sijakin mahdollinen Arsun avustuksella.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Laitetaan kausiraporttia vaikka tuossa ensi sunnuntaina tulille. Stay tuned ;)

 

e: Tekstiä alkaa olemaan siinä määrin kasassa, että kohta täytyy alkaa jotain poistamaan.. näitä jaksa muuten kukaan lukea

 

Ihan hyvä että joku jaksaa.

 

Kun 90% joukkueen peleistä ovat olleet aivan järkyttävän tylsiä, niin itsellä on jäänyt tarinakynä melkein pysyvästi työpöydän laatikkoon. Ehkä ensi kaudella sitten... Toivotaan, että edes kesällä sattusi jotain, mistä saataisiin kunnon spekuloinnit aikaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Laitetaan kausiraporttia vaikka tuossa ensi sunnuntaina tulille. Stay tuned ;)

 

e: Tekstiä alkaa olemaan siinä määrin kasassa, että kohta täytyy alkaa jotain poistamaan.. näitä jaksa muuten kukaan lukea

 

Ihan hyvä että joku jaksaa.

 

Kun 90% joukkueen peleistä ovat olleet aivan järkyttävän tylsiä, niin itsellä on jäänyt tarinakynä melkein pysyvästi työpöydän laatikkoon. Ehkä ensi kaudella sitten... Toivotaan, että edes kesällä sattusi jotain, mistä saataisiin kunnon spekulinnit aikaan.

Itsellä kyllä valitettavasti täysin sama tilanne kuin Needlesillä. Tällä kaudella Unitedin pelillisen analyysin olisi voinut antaa hampurilaismallin mukaisesti "kuolettavan tylsää - De Gea - hirveetä kuraa". Ja kun ei jaksa viljellä LvG:n aikaansaamaa henkilökohtaista angstiakaan, niin mielummin olen antanut musteen kuivua kynään ihan kaikessa rauhassa jo lähes 1,5 kauden ajan. Nooh, juna on ihan kiitettävästi kuitenkin porskuttanut eteenpäin muidenkin kirjoittajien toimesta täällä United-säikeissä. :thumbsup1:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihan hyvä että joku jaksaa.

 

Kun 90% joukkueen peleistä ovat olleet aivan järkyttävän tylsiä, niin itsellä on jäänyt tarinakynä melkein pysyvästi työpöydän laatikkoon. Ehkä ensi kaudella sitten... Toivotaan, että edes kesällä sattusi jotain, mistä saataisiin kunnon spekuloinnit aikaan.

 

Komppaan kyllä edellisiä, kun pelien katsominen on tajuttoman tylsää, niin ei vaan jaksa itsekään innostua siitä mitään kommentoimaan, vaikka ne olisikin tullut katsottua. Ehkä sitten ensi kaudella taas uudestaan....

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kausiraportti 2015/16

 

kuva0.png

 

 

Taustaa

 

Kesän siirtoikkuna ja kaikkien aikojen huhumylly

 

Louis van Gaalin ensimmäisen United-vuoden jälkeen oli melko selvää, että joukkueen rakentaminen oli vielä pahasti kesken. Joukkueessa oli hiipuvia tähtipelaajia (Falcao, van Persie), loukkaantumisalttiita pelaajia (Rafael), ja pelaajia, jotka eivät vain sopineet van Gaalin pelisysteemiin (Chicharito). Vahvistuksia kaivattiin fanien puolelta etenkin oikean laitapuolustajan tontille, keskuspuolustukseen, keskikentälle, kärkeen ja oikeaan laitaan. Siirtoikkunasta muodostui valtavan mediarummutuksen seurauksena kaikkien aikojen intensiivisin. Jossain vaiheessa täytyi alkaa jo miettimään, keitä huippupelaajia ei olisi Manchesterin punaisiin tavalla tai toisella yhdistetty. Järjettömimmät huhut koskivat varmaankin Barcelonan brassitähti Neymaria, josta United olisi kuuleman mukaan tarjonnut päälle 100 miljoonaa puntaa. Internetaikakaudella media voi suoltaa huhuja, joissa ei välttämättä olisi mitään totuuspohjaa – ihan vain ruokkiakseen tiedonhaluista jalkapallokansaa. Unitediin liitetyt huhut olivat viime kesänä enimmäkseen tuulesta temmattuja, mutta osassa saattoi hyvin olla taustalla seuran toimitusjohtajan – Ed Woodwardin – halu hankkia joukkueeseen selkeän tähtistatuksen omaavia ’Pepsi-tähtiä’. Sergio Ramoksen ja Thomas Müllerin tapaisiin pelaajiin tärvättiin luultavasti runsaasti kallisarvoista aikaa. 

 

Pinnalla pyörineistä nimistä huolimatta United vaikutti toimivan kesän aikana järjestelmällisesti: ensin haaviin tarttui Hollannin liigan maalikuninkuuden 22 osumalla voittanut Memphis Depay 25 miljoonalla punnalla. Hän oli juuri sellainen hankinta, jota van Gaalilta saattoi odottaa, ja jonka kokenut hollantilainen tunsi entuudestaan hyvin. 11.7. United ilmoitti hankkineensa italialaisen laitapuolustajan Matteo Darmianin Torinon riveistä £12.7M hintalapulla. Morgan Schneiderlin ja Bastian Schweinsteiger hankittiin lyhyen ajan sisään vahvistamaan joukkueen pahimmaksi ongelmakohdaksi tiedettyä keskikenttää. Schneiderlin liittyi Unitediin £27M summalla, ja Bastianin hinnaksi muodostui lopulta vain £6.5M. Van Gaal nappasi vielä vanhan luottomaalivahtinsa Sergio Romeron ilmaissiirrolla Sampdoriasta.

 

Jollei jotain hyvää, niin jotain pahaakin. Kesällä useampi fanien suosikkipelaaja sai pakata laukkunsa ja lähteä Manchesterista. Robin van Persien, Nanin ja Rafaelin aika seurassa oli tullut päätöksensä monien menestystentäyteisten vuosien ja upeiden kokemusten jälkeen. Nämä siirrot olivat kuitenkin perusteltuja joukkueen uudelleenrakennuksen näkökulmasta. Sen sijaan Chichariton myyminen Leverkuseniin nostatti monella kulmakarvoja – miksi hankkiutua meksikolaisesta eroon, kun hyökkääjäosasto alkoi olemaan enää yksin Rooneyn varassa? Kauden myöhemmät tapahtumat tosin osoittivat, että Chicharitolla olisi varmasti ollut vaikeuksia sopeutua van Gaalin konservatiiviseen pelitapaan.

 

Muita merkittäviä lähtijöitä olivat pre-seasonin koneen Pariisin koneeseen vaihtanut Angel Di María, Jonny Evans sekä varamaalivahti Anders Lindegaard. Di Marían lähtö jätti suuren aukon hyökkäykseen, vaikka argentiinalainen vaipuikin edellisen kauden keväällä statistin rooliin. Joukkueen tehokkaimmalle pelaajalle ei lopulta kunnollista korvaajaa löytynyt valmiin tähtipelaajan muodossa. Hyökkäykseen etsittiin apuja ihan viime tinkaan asti, kuten Unitedilla on viime vuosina ollut tapana tehdä.

 

Deadline Day: The silliest part of silly season

 

United oli ainakin joitakin viikkoja ollut Monacon nuoren hyökkääjälupauksen eli Anthony Martialin perässä, mutta ei ollut päässyt ranskalaisten kanssa sopuun siirtosummasta. Martial itse halusi vahvasti siirtoa Manchesterin punaiseen joukkueeseen. Deadline Dayn aikana asiat saatiin kaikkien osapuolten iloksi sovittua ja Martial liittyi Unitedin riveihin hätkähdyttävällä £36M (€50M) hinnalla, joka voi addoneineen kohota lähemmäs 60 miljoonaa puntaa. ”Pientä” lisää jouduttiin siis antamaan, jotta huippulupaava Martial saatiin Old Traffordille naarattua.

 

Tässä ei ollut silti vielä kaikki - koko siirtoikkunan eriskummallisin episodi koettiin vielä samana päivänä. United pääsi Real Madridin kanssa pitkän arvuuttelun jälkeen yhteisymmärrykseen David de Gean siirrosta, hinnaksi oli sovittu 29 miljoonaa. Realin maalivahti Keylor Navas oli osana kauppaa, ja siirtyisi samalla toiseen suuntaan. Diili kaatui lopulta siihen, että Real ei onnistunut saamaan tarvittavia dokumentteja ajoissa perille, ennen kuin siirtoikkuna sulkeutui Espanjassa. De Gea palasi nopeasti Unitedin tolppien väliin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, ja allekirjoitti neljän vuoden jatkosopimuksen. Missään vaiheessa lehdistä ei voinut lukea, että De Gea olisi valittanut managerista tai seurasta, vaikka tilanne oli harvinaisen kiusallinen. Ihailtavan ammattimaista käytöstä  espanjalaiselta!

 

Kokonaisuutena siirtokesä 2015 oli mixed bag. Seura teki ainakin paperilla järkeviä ja loogisia hankintoja ostettuaan Depayn, Darmianin ja Schneiderlinin. Entä kukapa olisi voinut kieltäytyä mahdollisuudesta hankkia Bastian Schweinsteiger joukkueeseen? Muistetaan, millainen hypetys saksalaisen ympärillä vielä viime kesänä oli. Miinuspuolena täytyi nähdä, ettei Woodward & Co. onnistunut hankkimaan kaivattua topparia tai laitapelaajaa. Deadline dayn sekoilu ei myöskään antanut järin hyvää kuvaa siirtovastaavien toiminnasta, vaikka United siitä selvisi lopulta melko kuivin jaloin.

 

Transfer ins and outs   

  

IN MEMPHIS DEPAY (PSV)

IN MATTEO DARMIAN (TORINO)

IN ANTHONY MARTIAL (MONACO)

IN  SERGIO ROMERO (SAMPDORIA)

IN MORGAN SCHNEIDERLIN (S'TON)

IN BASTIAN SCHWEINSTEIGER (BAYERN)

IN REGAN POOLE (U18) (NEWPORT)

IN INDY BOONEN (U18) (GENK)

 

OUT NANI (FENERBAHCE)

OUT ANGEL DI MARIA (PSG)

OUT ROBIN VAN PERSIE (FENERBAHCE)

OUT RAFAEL (LYON)

OUT JONNY EVANS (WBA)

OUT JAVIER HERNANDEZ (LEVERKUSEN)

OUT ANGELO HENRIQUEZ (D. ZAGREB)

OUT REECE JAMES (WIGAN)

OUT SAIDY JANKO (CELTIC)

OUT ANDERS LINDEGAARD (WBA)

 

Lainat

OUT ADNAN JANUZAJ (DORTMUND, LOAN)

OUT WILL KEANE (PRESTON, LOAN)

OUT TYLER BLACKETT (CELTIC, LOAN)

OUT LIAM GRIMSHAW (MOTHERWELL, LOAN)

OUT KIERAN O'HARA (MORECAMBE, LOAN)

OUT BEN PEARSON (BARNSLEY, LOAN)

OUT JOE ROTHWELL (BARNSLEY, LOAN)

 

Pre-season

 

United lähti kauden alla pelaamaan harjoitusotteluja Yhdysvaltoihin toisena vuonna peräkkäin. Tällä kertaa asioista oli otettu opiksi ja 17.-29.7. välisenä aikana oli ohjelmassa vain neljä ottelua. Tämä oli järkevää jo siltäkin osin, että Valioliiga starttasi jo 8. päivä elokuuta.

 

Avausottelussa kaatui Club América lukemin 0-1, maalintekijänä kunnostautui tuore hankinta Morgan Schneiderlin. San José Earthquakes voitettiin 3-1, kun Memphis Depay, Juan Mata sekä Andreas Pereira osuivat kukin kertaalleen.  Ehkäpä turneen mielenkiintoisin peli nähtiin Unitedin ja Barcelonan välillä 25.7. Wayne Rooney vei Punaiset paholaiset johtoon aikaisessa vaiheessa, ja Jesse Lingard iski toisella jaksolla tilanteeksi 2-0. Barca onnistui kaventamaan, mutta Unitedin nuoriso-osasto laittoi lopussa vielä melkoisen näytöksen pystyyn. Januzaj’n osuman myötä ottelu päättyi lukemiin 3-1.  Viimeinen kamppailu PSG:tä vastaan olikin todella heikko ja väsynyt peli Unitedilta, eikä 0-2-lopputulos jättänyt jossittelulle sijaa.

 

Pre-seasonilla Louis van Gaal siirtyi käyttämään 4-2-3-1:tä, jossa oli kaksi puolustavaa keskikenttäpelaajaa. Tämä oli ainakin siltä osin ymmärrettävää, että aiemmin van Gaal oli jatkuvasti puhunut tasapainon puutteesta puolustuksen ja hyökkäyksen välillä. Toinen merkittävä muutos oli Daley Blindin siirtäminen keskikentältä keskuspuolustajaksi. Näin saatiin huomattava annos lisää pallollista osaamista alakertaan. Moni ei sitä enää muista, mutta Chris Smalling oli itse asiassa pre-seasonilla kakkosvaihtoehto Blindille toppariksi, eikä päässyt montaa minuuttia pelaamaan. Phil Jones pelasi turneella Blindin toppariparina.

 

Formaatio muuttui harjoituskiertueella yllättäen 4-3-3:sta puolustavampaan 4-2-3-1:een. Avauskokoonpano ottelussa Barcelonaa vastaan 25.7.2015:

 

Manchester United (4-2-3-1)

Rooney©

Young - Memphis - Mata

Carrick - Schneiderlin

Shaw – Blind - Jones - Darmian

De Gea

 

Nuorten pelaajien edesottamuksia oli Tourilla ilo katsoa: Andreas Pereira, Adnan Januzaj, Jesse Lingard ja maalivahti Sam Johnstone antoivat vahvoja näyttöjä valmennukselle osaamisestaan. Neljä tuoretta hankintaa - Bastian Schweinsteiger, Morgan Schneiderlin, Matteo Darmian ja Memphis Depay - tekivät pre-seasonilla ensiesiintymisensä United-paidassa, eivätkä kyseiset herrat yhtään pöllömmin pelanneet. Memphisillä pelipaikka oli vähän yllättäen piilokärkenä, kun aiemmassa seurassaan PSV:ssä hän oli tottunut pelaamaan vasempana laitahyökkääjänä.

 

Ennakkotunnelmat kauden alla

 

Nyt oltiin tilanteessa, jossa kivuliain transitiovaihe oli takanapäin, joskin joukkueen rakentaminen oli edelleen kesken. Pitkästä aikaa nähtiin ihan onnistunut ja enimmäkseen johdonmukainen siirtokesä Unitedilta. Pre-seasonista jäi myös positiiviset jälkitunnelmat, vaikka muutamia kysymysmerkkejä sen perusteella voitiin heittää ilmoille. Miksi hylätä hyväksi havaittu 4-3-3, ja siirtyä kahden puolustavan keskikenttäpelaajan käyttöön? Oliko Blindia tosiaan tarkoitus käyttää topparina myös tosipelien koittaessa?

 

Monella kannattajalla oli tällä laudalla luultavasti toiveissa, että United lähtisi vähintään parantamaan aiemman kauden neljättä sijaa, etenisi jatkopeleihin Mestareiden liigassa, ja juhlisi kauden päätteeksi ainakin jonkinlaista pyttyä. Näin kuvittelisin oman mututuntuman pohjalta. Itse toivoin lisäksi, että United olisi rohkeasti lähtenyt haastamaan Valioliigan mestaruudesta nuorentuneella miehistöllä. Katson asiaa siltä kantilta, että jokainen vuosi ilman Valioliigan voittoa on aina pettymys, kun puhutaan Manchester Unitedista. Puhtaita välivuosia ei varsinaisesti pitäisi voida hyväksyä, mutta ehkä tässä tapauksessa jälleenrakennuksen laajuus oli niin massiivinen, ettei sitä vielä vuosi sitten osannut kunnolla hahmottaa.

 

Jatkuu...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kertaus kaudesta 2015/16

 

Van Gaalin vähämaalinen pallonhallintapeli

 

United aloitti kautensa onnekkaalla 1-0 voitolla Tottenhamista. Tuo kamppailu antoi suuntaviivat sille, mitä oli luvassa: Punaisten paholaisten peli ei häikäissyt, mutta puolustus näytti huomattavasti luotettavammalta kuin aikaisemmin. Ratkaiseva osuma syntyi, kun Wayne Rooneyn ”haltuunoton” jälkeen Kyle Walker säntäsi paikalle ja ohjasi pelivälineen omaan verkkoon. Tottenhamin tilanteet jäivät pelin loppupuolella vähiin. Seuraavaksi vastassa oli Aston Villa, jota käskytti vielä tuolloin Tim Sherwood. Jälleen nähtiin melko tylsä ottelu, jossa ei maalipaikoilla juhlittu. Adnan Januzaj teki Villa Parkilla viimeisimmän maalinsa Unitedille. Kaikkien yllätykseksi alkukaudesta mukavasti vastuuta saanut belgialainen passitettiin Villa-ottelun jälkeen lainalle Borussia Dortmundiin.

 

Unitedin voitokas marssi katkesi kahteen pistemenetykseen: ensin jäätiin kotona nollille Newcastlea vastaan, ja ensimmäinen tappio tuli Swansean vieraana lukemin 1-2. Voittojen tielle palattiin kuitenkin heti seuraavassa ottelussa, kun vastaan asettui arkkivihollinen Liverpool. Samalla sopimuskuvionsa selväksi saanut David de Gea palasi tolppien väliin häntä alkukaudella tuuranneen Sergio Romeron tilalle. Avausjakso ManUn ja Poolin välillä oli varovaista hissuttelua kummaltakin joukkueelta, mutta toisella puolikkaalla hanat avautuivat kunnolla. United meni ottelussa jo 2-0-johtoon, mutta Christian Benteke onnistui kaventamaan komealla saksipotkulla. Sitten tapahtui jotain, mikä jäi varmasti monen United-kannattajan mieleen pidemmäksi aikaa: jättirahalla seuraan hankittu tuntematon superlupaus Anthony Martial käytti Martin Skrteliä ja kumppaneita pujottelukeppeinään, ja laukoi pallon kierteellä takanurkkaan kuin Thierry Henry aikoinaan. Tämä oli Martialin välitön kuittaus medialle ja muille ivailijoille, eikä se olisi voinut tulla parempaan paikkaan.

 

Alkukauden tähtihetki:

 

https://www.youtube.com/watch?v=heZNQ5MpN-o

 

UCL:n karsintapeleissä Unitedilla ei ollut ongelmia, kun Club Brügge hoidettiin alta pois yhteismaalein 7-1. Memphis Depay onnistui avausosassa kahdesti, ja näytti myös olevan ns. ’real deal’. Vierailijat onnistuivat kaventamaan, mutta Marouane Fellainin loppuhetkien puskumaali antoi Unitedille huomattavasti paremmat jälkimmäiseen peliin. Wayne Rooney tehtaili Brüggen reissulla hattutempun ja päätti siten neljän ottelun kuivan kautensa.

 

Manchester Unitedin joukkue kuvattuna UCL:n karsintavaiheen ottelussa, vastassa Club Brügge kotikentällä:

 

kuva1.png

 

Valioliigassa matkattiin seuraavaksi eteläiseen Englantiin Southamptoniin. Martial jatkoi maalivirettään kahdella osumalla; United näytti saaneen riveihinsä todella kylmäverisen viimeistelijän. Merkittävää tässä pelissä oli myös Juan Matan tekemä kolmas maali, joka syntyi peräti 45 peräkkäisen syötön jälkeen. Oliko tämä esimakua tulevasta, jotain mihin van Gaal halusi pelifilosofiansa lopulta johtavan? Moni melko varmasti ajattelikin niin. Valioliigan puolella otettiin vielä helpot pisteet kotona Sunderlandilta 3-0-lukemin. ManU meni ensimmäistä kertaa sarjajohtoon sitten Sir Alex Fergusonin aikojen. Seuraavassa vierasottelussa Emiratesilla tuli kuitenkin kylmää kyytiä. Siinä pelissä United oli niin sekaisin ensimmäisellä jaksolla, ettei vastaavaa ollut vähään aikaan nähty. Arsenal latoi kaikki maalinsa noin 10 minuutin sisään. Morgan Schneiderlinin poissaolo pisti ihmetyttämään, samoin van Gaalin taktinen ratkaisu laittaa Bastian Schweinsteiger huomattavan ylös keskikentälle. Kun lisäksi useat pelaajat, kuten Matteo Darmian, epäonnistuivat henkilökohtaisella tasolla, esityksen surkeutta ei tarvinnut ihmetellä.

 

Paluu Mestareiden liigaan

 

UCL-ottelut alkoivat vuoden tauon jälkeen lohkossa, jossa pelasivat Unitedin ohella Wolfsburg, PSV Eindhoven sekä CSKA Moskova. Euro-iltojen saaminen takaisin OT:lle oli tietysti erittäin tervetullut lisä: tätä herkkua ei pidä ottaa itsestäänselvyytenä, se saatiin United-leirissä karvaasti kokea kaudella 2014-15. Lohko ei välttämättä ollut niin heikkotasoinen kuin olisi voinut alkuun kuvitella, sillä jatkoon menneistä joukkueista Eindhoven antoi jatkopeleissä kovan vastuksen finaaliin menneelle Atléticolle, ja Wolfsburg eteni puolivälieriin saakka, kunnes vastaan tuli Real Madrid. CSKA:n kotiareena on myös tunnetusti hankala paikka vierailijoille.

 

Ensimmäinen ottelu Unitedin olisi silti ehdottomasti pitänyt voittaa, vaikka Luke Shaw karmealla tavalla loukkaantuikin ottelun ensimmäisellä jaksolla. Shaw’n loukkaantumisella oli jopa odotettua isompi vaikutus Unitedin loppukauteen. Memphis vei Unitedin johtoon vanhaa seuraansa vastaan, mutta PSV iski sen jälkeen kaksi maalia ja myös voitti ottelun 2-1, vaikka Unitedilla oli paikat ainakin tasoitukseen. Wolfsburg oli Old Traffordilla myös hankala pala purtavaksi. Saksalaiset menivät hienon yhdistelmän päätteeksi johtoon avauspuolikkaalla. United kuitenkin onnistui kääntämään pelin ja voittamaan kamppailun Juan Matan sekä Chris Smallingin maaleilla. Pelin lopussa paine oli melkoinen, kun Unitedin keskikenttä ei saanut enää minkäänlaista otetta pelistä. Takaiskulta säästyttiin siitä huolimatta. Tasaiset ottelut jatkuivat Moskovassa, kun Anthony Martialin puskumaalin ansiosta kotiin tuomisina oli vain yksi piste.

 

Liigassa United otti koko kauden vakuuttavimman vierasvoittonsa Evertonin kaaduttua näytöstyyliin 0-3. Martial pelasi muuten tästä eteenpäin laidalla puhtaan ysipelaajan sijaan. Old Traffordilla olikin seuraavaksi kovan kamppailun vuoro Cityn tullessa vieraisille. Punaiset paholaiset olivat derbyssä karvan verran pelillisesti parempia, mutta Jesse Lingardin ylärimalaukausta lähemmäksi voittoa ei päästy.

 

Avauskokoonpano Goodison Parkilla Evertonia vastaan 17.10.2015:

 

Manchester United (4-2-3-1)

Rooney©

Martial - Herrera - Mata

Bastian - Schneiderlin

Rojo – Smalling - Jones - Darmian

De Gea

 

Liigacupissa taival katkesi viime vuoden tavoin todella lyhyeen. ’Tractor boys’ eli Ipswich kaatui vielä helposti OT:lla numeroin 3-0, mutta Middlesbrough’n hyvin organisoitua puolustusta hieman varamiehinen United-lauma ei onnistunut murtamaan edes 120 peliminuutin aikana. Rangaistuspotkukilpailussa Unitedin kaikki kolme englantilaislaukojaa (Rooney, Young, Carrick) epäonnistuivat, ja vain brassijunnu Andreas Pereira sai pallon verkkoon saakka. Borolta epäonnistui vain yksi vetäjä, kun kolme muuta hoitivat oman leiviskänsä.

 

0-0-pelien putki jatkui Crystal Palacen vieraana. Seuraavat kaksi ottelua onnistuttiin sentään hoitamaan: ensin WBA OT:lla maalein 2-0, ja Watfordin kotiluolasta haettiin tärkeät pisteet 1-2-voiton myötä. Bastian Schweinsteiger osoitti kyseisessä kamppailussa hienoa asennetta ja antoi voittomaaliin johtaneen keskityksen, joka Troy Deeney tuuppasi omaan maaliin. Sarjan kärkeen jo tuossa vaiheessa hilautunut Leicester oli odotetun haastava vastustaja van Gaalin miehistölle, mutta Schweinsteigerin puskumaalilla napattiin kuitenkin piste King Power Stadiumilta. Jamie Vardy rikkoi tuossa ottelussa Ruud van Nistelrooyn vanhan ennätyksen tekemällä maalin 11. perättäisessä Valioliigaottelussa. Leicester-ottelusta alkoi peräti kuuden ottelun voitoton putki, joka päättyi vasta seuraavan vuoden puolella. Itse asiassa United ei voittanut 21.11.15-2.1.16 välisenä ajanjaksona yhtä ainutta ottelua kaikki kilpailut mukaan lukien.

 

Syvissä vesissä

 

Synkän joulukuun aikana United pelasi maalittomat kotitasapelit West Hamin ja Chelsean kanssa ja kärsi tappiot kahdelle sarjanousijalle. Bournemouthin vieraana kärsittiin 1-2-tappio, mutta kotitappio samoin numeroin Norwichille oli ehkä vieläkin nöyryyttävämpi. Tapaninpäivänä pelatun Stoke-ottelun alla silmukka van Gaalin kaulan ympärillä oli kiristetty jo äärimmilleen. Seura oli valahtanut pois neljän joukosta. Paine näkyi: LVG kyllästyi toimittajien jatkuvaan spekulointiin tulevaisuudestaan, ja lähti melkein ovet paukkuen ulos kesken pressitilaisuuden. ”Enjoy the wine and mince pies. Goodbye.” Olivatko tässä van Gaalin viimeiset sanat brittireporttereille? Kovin kaukana siitä ei voitu olla, koska 0-2-häviö Stoken vieraana pidensi voitottomien otteluiden sarjan jo seitsemään. OT:lla pelattu maaliton Chelsea-ottelu antoi pelillisesti hieman lupauksia paremmasta, mutta vasta Swanseaa vastaan otettu 2-1-kotivoitto antoi van Gaalille enemmän tilaa hengittää. Varjojen mailla vaeltanut Wayne Rooney pääsi pitkästä aikaa maalitilastoihin tuossa ottelussa.

 

United pelasi loppusyksystä kaksi perättäistä kotiottelua UCL:ssä. Ensin kaatui vaivoin CSKA Wayne Rooneyn lopussa iskemällä maalilla. PSV:tä vastaan nyhjätty 0-0-tasatulos jätti kuitenkin jälkeensä todella karvaan pettymyksen, sillä tämä ottelu oli vain yksinkertaisesti voitettava. United oli ottelussa todella hampaaton, eikä saanut oikein edes kunnon tekopaikkoja rakenneltua. Saksan reissulle jäi siis todella haastavat asetelmat, sillä Unitedin oli pakko voittaa Volkkarit edetäkseen jatkoon. Aiemmista peleistä poiketen nyt nähtiin neutraalinkin näkökulmasta hyvin viihdyttävä kamppailu, jossa Wolfsburg oli kuitenkin parempi lukemin 3-2. Nick Powellin cameo jäi monelle parhaiten mieleen ottelusta. Yrittikö van Gaal samankaltaista neronleimausta, kun vaihtoi World Cupissa maalivahti Jasper Cillessenin Tim Krulin tieltä pois ennen rangaistuspotkukisaa? Mene ja tiedä, mutta lopputulokseen tuolla vaihdolla ei ollut pahemmin merkitystä. United jäi näin nöyryyttävästi rannalle UCL:n jatkokierroksilta.

 

Tällaiset näkymät tulivat vuoden mittaan turhankin tutuiksi.

 

kuva2.jpg

 

FA-cup alkoi vuoden 2016 puolella myös varsin tahmeasti. Old Traffordin uskolliselta kannattajakunnalta kuultiin vihellyksiä, vaikka Sheffield United voitettiin vasta Wayne Rooneyn loppuhetkien maalilla. Jo viime kaudella kuullut ”Attack, attack”-chantit tekivät paluun. Kannattajat alkoivat ymmärrettävästi kyllästymään siihen, että pelissä ei näkynyt merkittävää muutosta viihdyttävämpään suuntaan. Aiemmin van Gaalilla oli ollut tulosten puolesta melko hyvä työrauha, mutta surkea joulukuu oli useille faneille se ratkaiseva niitti. Sen jälkeen ei enää ollut paluuta, ja samalla kun Chelsea irtisanoi José Mourinhon tehtävistään, oli kuin bensaa olisi kaatanut liekkeihin. Spekuloinnit managerin asemasta jatkuivat ottelusta toiseen koko loppukauden ajan, ja jatkuvat edelleen.

 

FA-cupissa Unitedilla ei ollut vaikeuksia selvittää tietään helpon alkutaipaleen läpi. Sheffield Unitedin jälkeen seuraavilla kierroksilla kaatuivat vieraskentällä Derby County lukemin 1-3 ja Ykkösliigan Shrewsbury Town 0-3-numeroin. Valioliigassa pelattiin yksi koko kauden viihdyttävimmistä väännöistä Newcastlen ja Unitedin ottaessa yhteen St. James’s Parkilla. United-fania ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, vaikka oma joukkue hukkasi ensin 0-2-johdon, ja myöhemmin vielä päästi vastustajan tasoihin 2-3-tilanteesta. Nyt nimittäin nähtiin niin viihdyttävää jalkapalloa, että pelkästään kuuden maalin näkeminen tuntui terapialta lukuisten vähämaalisten ja umpitylsien ottelujen jälkeen. No, eipä mennyt aikaakaan kun joukkue palasi van Gaalin muottiin ja kaivoi Smash n’ Grab-tyylisen voiton Anfieldilta. Näissä peleissä toki tulos merkitsee eniten. Southampton puolestaan kävi toista vuotta putkeen hakemassa Old Traffordilta täyden pistepotin Charlie Austinin viimeisteltyä ottelun ainoan maalin loppuhetkillä.

 

When in doubt, play the kids

 

Helmikuu alkoi revanssihengessä 3-0-voitolla Stokesta. Chelsea kohdattiin toistamiseen lyhyen ajan sisään. Stamford Bridgellä voittokin oli lähellä, mutta Lingardin hieno maali riitti loppujen lopuksi vain yhteen pisteeseen. UCL:n tulevan kauden karsintapaikka karkasi yhä kauemmaksi Unitedin hävitessä 1-2 Sunderlandille Stadium of Lightilla. Lisää jobinpostia tuli Wayne Rooneyn loukkaantumisen muodossa, joskin faneille tämä saattoi olla pikemminkin ’blessing in disguise’.

 

UCL-lohkon kolmas sija tarkoitti sitä, että United joutui loppukaudesta tahkoamaan Euroopan liigaa. Tässä kilpailussa Unitedilla oli todella huono motivaatio jo aiemmalla yrittämällään, kaudella 2011-12. Ensimmäinen ottelu ei antanut nyt yhtään viitteitä paremmasta: takkiin tuli piskuiselle FC Midtjyllandille Tanskassa lukemin 1-2. Kotona sentään otettiin vakuuttava 5-1-voitto vahvasti reservipitoisella ryhmällä. Europelit loppuivat Unitedin osalta kuitenkin jo seuraavalle kierrokselle. Vastaan tuli toinen brittijoukkue eli Liverpool, jota kilpailun voitto näytti oikeasti myös hiukan kiinnostavan. Vierasesitys oli Unitedilta surkea, eikä 2-0-lukemissa ollut yhtään liikaa. Kotona mentiin Martialin osumalla johtoon, mutta Philippe Coutinho tasoitti juuri ennen taukoa taitavalla yksilösuorituksellaan. Toinen jakso näytti siltä kuin United-pelaajat olisivat pelanneet puistossa sunnuntaihöntsää. Peli myös päättyi 1-1.

 

Loukkaantumissuman ollessa helmi-maaliskuussa pahimmillaan Unitedilla oli sivussa suunnilleen 15 edustusjoukkueen pelaajaa, joten täydennystä piti hakea tiuhaan reserveistä. Varsinkin puolustuksessa nähtiin kauden mittaan liuta debytantteja: Cameron Borthwick-Jackson, Timothy Fosu-Mensah, Joe Riley, Donald Love tekivät ensiesiintymisensä miesten peleissä. Keskikenttäpelaaja James Weir ja hyökkääjä Marcus Rashford saivat myös tilaisuutensa. Moni debyytti olisi todennäköisesti jäänyt ilman loukkaantumisia näkemättä. Ehkäpä vaikuttavimman sisääntulon joukkueeseen teki Marcus Rashford, joka teki ensin kaksi osumaa Midtjylland-kotiottelussa, ja kolme päivää myöhemmin vielä toiset kaksi rysää Arsenalia vastaan Old Traffordilla. Arsenalia vastaan käyty taisto oli yksi kauden mieleenpainuvimpia kokemuksia. Unitedin junnut pelasivat iloista, suoraviivaista ja vapautunutta hyökkäyspeliä – vähän kuin kahleet olisi poistettu pelaajien jaloista. Ottelu päättyi värikkäiden vaiheiden jälkeen Unitedin 3-2-voittoon.

 

Kamppailu neljännestä sijasta ja kohti FA-cupin glooriaa

 

Sairastuvan pikkuhiljaa tyhjetessä palattiin jokseenkin normaaliin päiväjärjestykseen. Watford kaatui kotona, joskin hyvin tahmeasti lukemin 1-0. Täyteen pistepottiin tarvittiin Juan Matan loppuhetkien vapaapotkumaali. Seuraavassa pelissä Tony Pulisin WBA esti tehokkaasti Unitedin pääsyn tekopaikoille, ja tuloksena oli 0-1-vierastappio. Balsamia haavoille saatiin derbyssä, jossa ratkaisijan rooliin nousi jälleen Marcus Rashford. Nuorukainen käytti Martin Demichelisin alokasmaisen virheen häikäilemättä hyväkseen ja upotti pallon Joe Hartin selän taakse. City loi maalin jälkeen muutaman ihan kelpo tilanteen, mutta kokonaisuutena peli oli yllättävän hyvin van Gaalin miehistön kontrollissa.

 

United-kannattajien hieno tifo Sir Bobby Charltonin mukaan nimetyn katsomonosan julkistamistilaisuudessa ennen Everton-ottelua:

 

kuva3.png

 

Derbyä seurasi kotivoitto Evertonista, mutta White Hart Lanella sarjakakkonen Tottenham antoi hengettömälle United-laumalle kovan oppitunnin maalinteosta. Peli päättyi murskaaviin 0-3-numeroihin. Tämän jälkeen oli vuorossa kaksi kotiottelua, joista otettiin neljättä sijaa ajatellen pakolliset pisteet. Pitkään sarjajumbona majaillut Aston Villa oli tosin jopa lähellä tasoittaa pelin Old Traffordilla, tolpat ja De Gea kuitenkin pelastivat. Crystal Palace oli vastuksena samaa luokkaa, mutta tällä kertaa Punaiset paholaiset ottivat varman 2-0-voiton. Matteo Darmianilta nähtiin yllättäen komea maali tässä pelissä. Kaksi seuraavaa ottelua noudattivat aiempaa kaavaa: Leicesterin vierailu Old Traffordilla jätti jälkeensä karvaalta tuntuneen 1-1-tasapelin. Norwich-peli vieraissa oli allekirjoittaneelle kauden ehkäpä kauden tylsin peli, ja jos siitä olisi nähnyt vain Matan voittomaalin, niin mitään ei olisi menettänyt. Tätä kirjoittaessa ManUlla on liigan puolella jäljellä enää kotipeli Bournemouthia vastaan.

 

West Ham tarjosi mukavasti haastetta FA-cupin puolivälierissä. Avausottelu OT:lla päättyi 1-1 Anthony Martialin kuitattua Dimitri Payetin komean vapaapotkumaalin. Uusintaottelussa Marcus Rashford viimeisteli johtomaalin mahtavalla, kierteisellä laukauksella ylänurkkaan. Punaisempi United pelasi yhden kauden vahvimmista otteluistaan ja pääsi vielä lisäämään johtoaan Fellainin sörkittyä pelivälineen verkkoon maalin edestä. Loppupuolella West Ham hallitsi ja tuli vielä maalin päähän, mutta manchesterilaiset selvisivät painostuksesta lopulta kuivin jaloin. Wayne Rooney palasi nyt loukkaantumisen jälkeen penkiltä tositoimiin, ja samalla formaatio vaihdettiin 4-1-4-1:een. Rooney löysi paikkansa kärjen sijaan keskikentältä.

 

Viimeistelyn mallia Marcus Rashfordilta FA-cupin puolivälierässä:

 

 

Avaus Aston Villaa vastaan Old Traffordilla 16.4.2016:

 

Manchester United (4-1-4-1)

Rashford

Memphis - Rooney© - Fellaini - Mata

Schneiderlin

Rojo – Blind - Smalling - Valencia

De Gea

 

ManU pääsi näin välierään Lontoon Wembleylle, jolla se oli pelannut viimeksi vuonna 2010, kun Liigacupin finaalissa kaatui Aston Villa maalein 2-1. Nyt vastaan asettui heikon kauden pelannut Everton. United siirtyi Fellainin osumalla 1-0-johtoon. Ensimmäisellä jaksolla United vyörytti mukavasti hyökkäyksiä kohti liverpoolilaisten maalia. Tauon jälkeen Everton sai ryhtiä peliinsä ja osat käytännössä vaihtuivat. Unitedin nuori laitapuolustaja Timothy Fosu-Mensah taklasi hieman liian rohkeasti Everton-pelaajaa-alueella, ja peliväline vietiin pilkulle. David de Gea esitti tähän paikkaan huikean torjunnan venyttyään Romelu Lukakun rangaistuspotkun tielle. Everton pääsi kuin pääsikin tasoihin Chris Smallingin ohjattua todella epäonnisesti vastustajan keskityksen omaan verkkoon. Ottelu näytti menevän jo jatkoajalle, kun Anthony Martial sai pallon vasemmalla laidalla. Hän pelasi seinän Ander Herreran kanssa, eteni vauhdilla rangaistusalueelle, ja upotti varmasti matalan pallon oikeaan alanurkkaan. Upea maali ja mihin paikkaan! Osuman jälkeen koko joukkue ryntäsi onnittelemaan nuorta ranskalaista yleisön sekaan. Tämä oli takuulla yksi kauden muistettavimpia hetkiä:

 

kuva4.png

 

 

Yhteenveto

 

Valioliiga

Lähden siitä, että edelliskauden sijoitusta (4.) olisi pitänyt pystyä parantamaan. Nyt tuohon tavoitteeseen ei enää päästä Cityn, Chelsean ja Liverpoolin kompuroinnista huolimatta, joten kausi Valioliigassa menee väistämättä negatiiviselle puolelle. Muistetaan, että van Gaalin tavoite hänen omien sanojensa mukaan oli mestaruus kolmen vuoden aikana, tällä hetkellä ollaan jokseenkin kaukana siitä. UCL:n karsintapaikka tietysti pelastaisi paljon, ja mahdollisuudet siihen ovat olemassa ennen viimeistä kierrosta. Mitä se sitten kertoo Valioliigan kärkijoukkueiden tasosta, kun United on tällaisella pelillä edelleen lähellä neljättä sijaa?

 

Valioliigan osalta mielenkiintoisena yksityiskohtana voidaan mainita, että tätä kirjoittaessa United on Cityn kanssa sarjan 2. paras kotijoukkue, mutta vieraspeleissä vasta 9. sijalla.

 

Mestareiden Liiga

Jatkopaikkaa ilman muuta lähdettiin hakemaan, mutta haaveeksi jäi. Epäonnistuminen voidaan vierittää niin pelaajien kuin valmennuksen syyksi. PSV-vierasottelussa oli pelaajat kämmäsivät tukun hyviä tekopaikkoja. Varovainen taktiikka puolestaan oli kostautua kotona jo CSKA:a vastaan, PSV:n saapuessa OT:lle jäätiinkin sitten nollille. Volkkareiden kotiareenalla nähtiin todellinen avoimien ovien ilta. United ei hirveän kaukana voitosta lopulta ollut, mutta pelasi kokonaisuutena todella naiivisti viimeisen ottelun. Tästä kilpailusta on pakko antaa iso miinus van Gaalille. 

 

FA-Cup

11 pitkää vuotta on kulunut siitä, kun Man Utd on viimeksi pelannut FA-cupin finaalissa. Tämä on ehkä ainoa LVG:n ainoa voittaa silverwarea Unitedin peräsimessä. Cup-taival voidaan tänä vuonna katsoa onnistuneeksi. Toki jos Crystal Palace onnistuu finaalin voittamaan, edeltävää virkettä täytynee harkita uudelleen. LVG:n tilannetta managerina mahdollinen FA-cupin voitto ei paljoakaan muuttaisi.

 

Euroopan Liiga

Euroopan kakkoskilpailu, jonka voittaminen ei taaskaan näyttänyt United-leirissä pahemmin kiinnostavan tarjolla olleesta UCL-paikasta huolimatta. Yksi hyvä ottelu nähtiin, kun junnut pieksivät Tanskan jättiläiset lukemin 5-1. Muuten ei jäänyt paljoa jälkipolville kerrottavaa.

 

Liigacup

Liigacupissa pelattiin tänä vuonna kaksi ottelua aiemman yhden sijaan, joten kaipa se jonkinlaisena eteenpäinmenona voidaan nähdä. Vaikka Liigacupilla ei paljoa arvostusta olekaan, kyllä sitä toivoisi edes vähän parempaa yritystä näkevänsä. OT:lla putoaminen sarjaporrasta alempana olevalle seuralle on aina nöyryyttävää, oli kilpailu mikä hyvänsä.

 

Tilastoja:

 

Parhaat maalintekijät (kaikki kilpailut)

Anthony Martial 17

Wayne Rooney 11

Juan Mata 9

Marcus Rashford 7

Jesse Lingard 5

Memphis Depay 5

Ander Herrera 4

 

Eniten maalisyöttöjä  (kaikki kilpailut)

Juan Mata 8

Anthony Martial 4

Wayne Rooney 5

Jesse Lingard 3

Antonio Valencia 3

 

Jatkuu...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pelaaja-arvostelut

 

Alla on käsitelty kaikki ne Unitedin edustusmiehistön pelaajat, jotka ovat saaneet kauden aikana edes muutaman minuutin peliaikaa. Pre-seasonin otteluja ei luonnollisesti lasketa mukaan. Arvosanaan vaaditaan kolmea ottelua, eli 270 minuutin edestä pelaamista. Kaikki arviot on kirjoitettu ennen kauden viimeistä kierrosta, joten pikkuvirheitä ottelumäärissä, maaleissa ja syötöissä saattaa olla.

 

Maalivahdit

 

David De Gea – Kolmatta kautta peräkkäin fanien valitsema Vuoden pelaaja – kertooko se enemmän De Gean hyvyydestä vai joukkueen heikoista otteista? Varmasti vähän kumpikin seikka vaikuttaa asiaan. Alkukaudesta ajatukset olivat De Gealla jo vahvasti suunnattuna Madridiin, mutta Deadline Dayn käsittämättömien tapahtumien takia DDG:n tavallaan pakotettiin jatkamaan uraansa Manchesterissa. Espanjalainen vastasi haasteeseen kuten todellisen ammattilaisen kuuluukin, eikä otteet ainakaan heikentyneet edellisestä kaudesta. Unitedin puolustus on viime aikoina parantunut merkittävästi, mutta siitä huolimatta De Gean huipputorjuntoja on tarvittu yhdessä jos toisessakin pelissä.

 

Unitedin kultakimpaleen tulevaisuus on muutaman aiemman kesän tapaan kysymysmerkki. Pystytäänkö hänet yhä pitämään seurassa vähän heikomman kauden jälkeen, vai onko viimein edessä se ratkaiseva siirto absoluuttiselle huipulle? Sinne  ei näytä ihan hetkeen nykyisessä seurassa olevan mahdollisuuksia, joten vaikea miestä on pahemmin haukkua, jos lähtö tulee. Mourinho-factor voisi tässäkin tapauksessa olla arvokas asia. 9

 

Sergio Romero  Pelasi alkukaudesta neljä ottelua David De Gean epäselvästä tilanteesta johtuen. Ehkä hieman ylitti monien fanien odotukset, eikä tehnyt suurempia virheitä Swansea-ottelun pientä lipsahdusta lukuun ottamatta. Toisaalta ei niitä torjuntojakaan montaa kertynyt Unitedin varovaisen pelitavan takia. Tyytyy mukisematta kakkosvahdin rooliinsa, ja toivottavasti jatkaa siinä myös ensi kaudella. 6+

 

Víctor Valdés – Barcelonan legendaarisen mestaruusjoukkueen entinen maalivahti on Unitedissa olonsa aikana saanut kokea lähinnä ammatin varjopuolia. Ongelmat saivat alkunsa siitä, kun Valdés kieltäytyi van Gaalin mukaan pelaamasta U21:n riveissä. Tästä Valdés kimpaantui, ja postasi Twitter-tililleen kuvan, josta näkyi joitakin hänen pelaamiaan otteluja reserveissä. Ihan tarkkaa kuvaa tapahtumien kulusta on mahdoton tietää. Mielenkiintoista on myös, että U21:n valmentaja Warren Joyce totesi jossakin vaiheessa Valdésista, että tämä osoitti joukkueessaan hyvää ammatillisuutta ja esimerkkiä nuoremmille.

 

Se mitä tapahtui van Gaalin sanomisten jälkeen, on puolestaan hyvin tiedossa ja melko häpeällistä kertomaa Unitedin kannalta. Valdés käytännössä eristettiin syksyllä muusta joukkueesta, eikä hän päässyt juuri olemaan tekemisissä muiden pelaajien kanssa, oli kyseessä sitten edustusjoukkue tai reservit. Valdés siirtyi talvella lainalle belgialaiseen Standard Liegeen. Siellä kertyi tilille kahdeksan ottelua. Loukkaantumisen jälkeen Liege katkaisi lainan, ja Valdés joutui loppukevääksi palaamaan Manchesteriin. Sopimus menee umpeen kesällä, joten Valdésin piina on kohta puoliin ohitse.  Ei arvosanaa.

 

 

Puolustus

 

Antonio Valencia – Leikkauksen vaatinut nilkkavamma piti ecuadorilaisen sivussa pelikentiltä lokakuun lopusta helmikuun loppuun, eli noin puolet kaudesta. Täksi kaudeksi oikean puolustajan paikalle hankittiin myös kilpailija italialaisen Matteo Darmianin muodossa. Tätä kirjoittaessa Valencian tilille on kertynyt silti 18 ottelua. Suoritukset eivät pelin tai ottelujen sisällä heittele kovinkaan paljoa. Jotain mies näyttää tekevän oikein, koska on kuulunut vahvasti jo Fergusonin, Moyesin ja van Gaalin suunnitelmiin. Itsekin olen oppinut enemmän arvostamaan Vallun kontribuutiota joukkueelleen vasta viime aikoina. Laitapakkina peli tuntuu toimivan selvästi paremmin, laiturinahan Valencia oli äärimmäisen turhauttava pelaaja niitä paria kautta lukuun ottamatta. Valencia on kuin sen kuuluisan suklaarasian vastakohta, aina tietää mitä saa – niin hyvässä kuin pahassakin mielessä6+

 

Matteo Darmian – Itse olin nähnyt ensimmäisen kerran Darmianin pelaavan HJK:ta vastaan vuoden 2014 loppusyksystä. Mitenkään erityisemmin mieleen hän ei tuolloin jäänyt Klubin kaataessa Torinon räntäsateisella Finskillä. Seuraavan kesän saapuessa Unitedissa huudettiin oikean laitapakin perään Rafaelin ollessa jatkuvasti sairastuvan puolella. Kun Darmianin nimi yhdistettiin Unitediin luotettavasta lähteestä sisäinen muppet kuitenkin heräsi sisälläni, eikä mennyt kauaa kun Darmian nähtiin jo United-paita päällään Carringtonissa. Ensimmäiset ottelut menivät oikein hyvin, ja hankinta näytti osuneen nappiin. Sitten tuli Arsenal-vieraspeli, jossa koko joukkue Darmian mukaan luettuna pelasi alle tasonsa. En tiedä mitä silloin tapahtui, mutta italiaano ei näyttänyt oikein missään vaiheessa tuon pelin jälkeen saavan enää itseluottamustaan takaisin. Loppukaudesta sentään iski yhdessä kotiottelussa näyttävän maalin. Käsittääkseni Italian maajoukkueessa peli kulkee Darmianilla huomattavasti paremmin. Olisiko keskinkertaisuuteen Manchesterissa syynä vieras kulttuuri, manageri, vai joku muu asia mistä ei olla tietoisia? Paha mennä sanomaan. Yhden kauden jälkeen olisi silti typerää lähteä teilaamaan vielä kaveria. Voisi hyvin kuvitella, että ainakin paremman managerin alaisuudessa Darmian voisi päästä sille tasolle, jota Unitedissa on totuttu laitapuolustajalta odottamaan. 6

 

Chris Smalling – Merkkejä paremmasta oli ilmassa jo van Gaalin ensimmäisellä kaudella. Nyt Smalling pääsi vihdoin pelaamaan ehjän kauden joukkueen ykköstopparina ja osoitti olevansa luottamuksen arvoinen. Varsinkin alkukaudesta Smallingilla oli beast-mode jatkuvasti päällä, ja mies näytti pelaavan valtavalla itseluottamuksella. Kevään puolella pelaaminen koki pienoisen tasonlaskun, muttei mitään merkittävää notkahdusta kuitenkaan. Van Gaalin ratkaisu peluuttaa Daley Blindiä topparina auttoi merkittävästi myös Smallingia, koska jalalla pelaamisessa Blind täydensi hyvin englantilaisen puutteita. Smalling vastavuoroisesti sai auttaa fyysisesti heikompaa Blindiä silloin, kun vastassa oli mm. Lukakun ja Ighalon kaltaisia muurinmurtajia.

 

Nopeuden ja voiman puolesta Smalling pärjää kenelle tahansa hyökkääjälle ainakin Englannin maaperällä. Puutteita on jalalla pelaamisen lisäksi jonkin verran pelinlukutaidossa ja yllättävää kyllä – pääpelissä. Kauas on tultu niistä ajoista, jolloin Nemanja Vidic pukkasi joka ikisen keskityksen väljemmille vesille. Niin hallitsevaa figuuria Smallingista ei ihan ole kehkeytynyt, eikä välttämättä kehkeydykään. Nyt ollaan silti jo paljon lähempänä sitä tasoa, jota Manchester Unitedin topparilta voidaan ja pitää odottaa. Se on hyvä juttu se. 8-

  

Daley Blind – Pelasi pre-seasonista saakka pelkästään keskuspuolustajana, kun ensimmäisellä United-kaudella Blind totuttiin näkemään lähes yksinomaan keskikentän ankkurina. Sopeutui uuteen tehtäväänsä yllättävän hyvin. Blindin siirtyminen alemmas mahdollisti sen, että peliä voitiin avata helpommin omalta puolustusalueelta saakka. Van Gaal otti tällä taktisella valinnalla tietoisen riskin, sillä monesti vastustajan manageri ohjeisti voimakkaimman hyökkääjänsä etenemään juuri Blindin puolelta. Ihan aina homma ei toki toiminut niin kuin olisi pitänyt, ja De Gean joutui puuttumaan torjunnoillaan peliin. Erikoistilanteissa ja keskityksissä heiveröinen Blind oli liian usein pelkkää paperia vastustajille.

 

Kokonaisuutena Blind on silti ollut van Gaalin aikakauden tasaisimpia suorittajia, ja vain harvoin hänen voi sanoa pelanneen huonoa ottelua. Ensi kaudella on täysin managerista kiinni, hajotetaanko melko hyvin toiminut nykyinen topparipari, vai palaako Blind takaisin keskikentälle. Rooli kuin rooli ainakin mieheltä hoituu tyydyttävästi, oli se sitten toppari, keskikenttämies tai laitapuolustaja. 7+

 

Marcos Rojo – Rojolla on kirjoitushetkellä tilillään yhteensä 25 ottelua, mikä on varsin hyvä määrä ottaen huomioon, että hän oli käytännössä koko talven sivussa olkapäävamman vuoksi. Pelipaikka on löytynyt yksinomaan vasemmalta laidalta, jossa argentiinalaista ollaan totuttu näkemään Shaw’n loukkaantumisesta lähtien. Kunnollista korvaajaa Shaw’lle hänestä ei ole saatu. Yhdessä jos toisessakin kamppailussa on mieheltä totuttu näkemään hasardeja, jotka ovat vaikuttaneet ottelun lopputulokseen.  

 

Phil Jones – Is he still alive? Kuluvalla kaudella Jones kärsi loukkaantumisista enemmän kuin koskaan aiemmin urallaan. Aloitti nyt avauksesta yhteensä vain seitsemän ottelua. Tämä on erittäin huolestuttavaa, sillä tässä on jo monta vuotta toivottu, että mies pääsisi pelaamaan kerrankin ehjän kauden topparina. Onko Unitedilla enää varaa pitää näin vammaherkkää pelaajaa mukana, kun samalla hän vie tilaa myös muilta? Tätä kysymystä on tänä kesänä pohdittava erityisen tarkkaan. 5

 

Luke Shaw – Shaw oli alkukaudesta todella tärkeä palanen Unitedin hyökkäyspeliä. PSV-kamppailussa tullut paha loukkaantuminen oli siten valtava takaisku koko joukkueelle. Se syntyi tilanteessa, jossa Shaw teki voimakkaan nousun keskustan läpi, kunnes hollantilaisten puolustaja teki epätoivoisen taklauksen alimpana miehenä. Sääriluu napsahti iloisesti poikki ja edessä oli loppukauden mittainen sairasloma. Onni onnettomuudessa oli, että murtuma oli varsin siisti eikä luu levinnyt moneen osaan. Shaw palasi harjoittelemaan huhtikuussa treenikentälle henkilökohtaisen fysion kanssa.

 

Epäselvää on vielä tässä vaiheessa, osallistuuko hän jossain muodossa ensi kesän EM-kisoihin Englannin paidassa. Itse melkein toivon, että Shaw jättää kyseiset karkelot suosiolla väliin, ja palaa ensi kaudeksi kentille parempana kuin koskaan. Laitetaan nyt jonkinlainen arvosanakin tähän, vaikka Shaw ehti syksyllä pelaamaan vain 6 ottelun verran. 7-

 

Timothy Fosu-Mensah - ”Tofu” esiintyi keväällä yhteensä 10:ssä ottelussa. Ensiesiintyminen United-paidassa tapahtui kotipelissä Arsenalia vastaan. TFM hankittiin muutama vuosi sitten Ajaxista Unitedin akatemiaan, jossa hänet siirrettiin nopeasti U18-joukkueesta U21:iin. Hollantilais-ghanalaiset sukujuuret omaava Fosu-Mensah kykenee pelaamaan lukuisilla pelipaikoilla: topparina, laitapuolustajana tai keskikentällä. Ominaisuuksiltaan kyseessä on sellainen pelaaja, että hänet voisi helposti nähdä esim. voimakkaana box-to-box-pelaajana. Toisaalta yhtä hyvin hän voi kehittyä huippuluokan keskuspuolustajaksi. Paljon on tietysti vielä kehitettäviä osa-alueita, joita pitää ajan mittaan hioa. Mielenkiinnolla jäädään seuraamaan, miten TFM:n kehitys etenee tulevina vuosina.

 

Cameron Borthwick-Jackson – CBJ esiintyi kaikkiaan 13 ottelussa. Muista junnuista poiketen sai tilaisuutensa jo syksyllä Shaw’n loukkaannuttua. CBJ tuo pelityylinsä osalta mieleen jonkun jamaikalaisen pelaajan, joka käy sunnuntaisin vetämässä kavereiden kanssa höntsää oman pikkukylän laitamilla. Kiire ei näytä olevan minnekään, mutta nuorukainen lukee ikäisekseen varsin hyvin peliä. Ongelmia on sitten toisaalta ollut vastustajan nopeitten vastahyökkäysten kanssa, joihin jalat eivät aina tahdo riittää. Keskityksissä CBJ on – yllättävää kyllä – ollut nyky-Unitedin parhaimmistoa. Jatkossa vastuu tulee pienenemään edustusjengissä Shaw’n palatessa kuvioihin, mutta CBJ:n voisi povata jatkavan hänen kakkosmiehenään. 6+

 

Guillermo Varela – Otteluja kertyi 11 kappaletta, ja pääosin nähtiin ihan kelpo suorituksia tältä nuorelta uruguaylaiselta. Välillä tosin tuli puolustuspäässä tyypillisiä junnupelaajan virheitä liian höntyilyn takia. Ainakaan kaveri ei jäänyt kokonaan ilman näytönpaikkoja, kuten muuan Zoran Tosic aikoinaan. Kohtalaisen hyvistä peleistä huolimatta on vähän vaikea luvata Varelalle kovin pitkää jatkoa Unitedin edustusmiehistössä, sillä kunnossa ollessaan Darmian ja Valencia menevät oikealla laidalla hänen edelleen. 6

 

Donald Love – 21-vuotias puolustaja pelasi vieraspeleissä Sunderlandia ja Midtjyllandia vastaan yhteensä 143 minuuttia. Sitä ennen 7 oli lokakuusta saakka lainalla League Onen Wiganissa. Ei arvosanaa.

 

Joe Riley – Nuorukainen sai Donald Loven tavoin minuutteja vain kahdessa pelissä keväällä. Ei arvosanaa.  

 

Patrick ”Paddy” McNair – Peliaikaa irtosi yhdeksässä ottelussa, joissa kolmessa tuli täydet minuutit. Tämä oli silti vähemmän, kuin edeltävällä kaudella. Pohjois-Irlannin maajoukkueessa pelannut viime aikoina ihan mukiinmenevästi keskikentän ankkurina, joten voisiko tuo olla se tulevaisuuden pelipaikka? Pallon kuljettamisessa Paddy on varsin hyvä ja muutenkin ominaisuudet puoltaisivat enemmän keskikenttäpelaajan kuin topparin roolia. ManUssa läpimurron tekeminen keskikenttäpelaajana on tosin viime aikoina ollut äärimmäisen hankalaa, kuten on Tompan, Powellin ym. kohdalla saatu huomata. Katsellaan ja ihmetellään miten McNairin ura etenee. 

 

 

Keskikenttä

 

Michael Carrick – Vanhoilla päivilläänkin pappa vielä jaksaa. Peliäly on yhä tallella, vaikka jaloista ei enää potkua pahemmin löydy. Täksi kaudeksi United sai pitkästä aikaa kunnon kilpailua keskikentälle, mutta Carrick suoriutui mielestäni silti parhaiten ankkuripelaajan tontilla. Joukkoon mahtui kyllä myös pelejä, joissa Carrickin ohitse tultiin turhan helposti. Ihan sellaista kauden 2014/15 lopun dominointia ei enää nähty missään vaiheessa. Michael Carrick on katoavaa perinnettä Unitedin joukkueessa, ja voi hyvinkin olla, että tämä vuosi jää MC:n viimeiseksi Manchesterissa. 7

 

Morgan Schneiderlin – Schneiderlin on pelannut tähän mennessä 36 ottelua ja tehnyt niissä yhden maalin. Pelipaikkana ollut pääasiassa toinen osapuoli double pivotissa. Itselläni oli suuret odotukset Schneiderlinista tälle kaudelle, mutta valitettavasti sitä joutui hieman pettymään. Morganin ollessa kentällä United oli kyllä yleensä ainakin puolustuksellisesti parempi joukkue. Jos Schneiderlinin tasoa verrataan viimeiseen vuoteen Southamptonissa, niin lähellekään parasta ei ranskalaisesta saatu vielä tässä vaiheessa irti. Unitedissa keskikenttämiehen vain yksinkertaisesti pitää pystyä pelaamaan paremmin pallo jalassaan. Schneiderlinilla ihan perussyöttöjen antaminen näyttää välillä tuskallisen haastavalta.

 

Pallollisilta taidoiltaan Schneiderlin ei todennäköisesti sovellu ankkurin rooliin, vaan ennemminkin tukemaan ankkuria ja myös mahdollista box-to-box-pelaajaa, jos mennään kolmen miehen keskikentällä. Jonkinlainen ankkurin ja box2box-pelaajan välimuoto siis hänen kohdallaan kyseessä. Muistetaan nyt silti tässäkin tapauksessa, että ensimmäisen kauden jälkeen ei pidä tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Ihan hyvin Schneiderlin voi vielä kasvaa avauksen runkopelaajaksi. Varsinkaan uuden managerin alaisuudessa ja dynaamisemmassa systeemissä en näkisi sitä ollenkaan mahdottomana. 7-

 

Bastian Schweinsteiger – Maailmanmestarijoukkueen kapteeni saapui Manchesteriin viime kesänä suurin odotuksin. Alku meni Valioliigan nopeatempoiseen peliin totutellessa ja pelikuntoa hakiessa. Syksyllä Schweinsteiger pelasi useammassa pelissä suhteellisen vakuuttavasti midfield generalina, joskin tapana oli usein hiipua pelien loppupuolella. Bastian oli yleensä avauksessa aina kunnossa ollessaan, pelejä kertyi kaudella 2015-16 yhteensä 31 kappaletta. Bayernissa alkoivat loukkaantumiset viedä parasta terää uran loppupuolella, ja sama kierre näyttäisi ikävä kyllä jatkuvan myös Unitedissa. Kevään puolella Bastia ei kentällä kovin paljoa nähty polvivammojen takia.

 

Vielä tässä vaiheessa ei voi ihan varmasti sanoa, oliko hankinta onnistunut vai ei, vaikka enemmän tietysti odotin tällaiselta laatupelaajalta. Bastian saapui Unitediin naurettavan pienellä siirtokorvauksella, vaikkakin palkkaa hän tietysti nostaa tavallista rivipelaajaa enemmän. Otteluissa pelattujen minuuttien lisäksi hän antaa nuorelle joukkueelle massiivisen määrän kokemusta, ja junnut saavat häneltä tärkeää oppia treenikentällä. Nämä asiat on hyvä ottaa huomioon, ennen kuin leimaa miehen täydelliseksi flopiksi. Ensi kauden keskikenttää miettiessä Bastin peluuttamista kannattaisi kyllä miettiä tarkemmin: kestääkö fysiikka enää suuria ottelumääriä Valioliigassa? Olisiko järkevämpää laittaa hänet avaukseen lähinnä heikompia vastuksia vastaan, ja isommissa otteluissa suosiolla vaihtopenkin puolelle? 

 

Ander Herrera – Päässyt pelaamaan 24 ottelua avauksesta, ja 13 ottelussa tullut vaihdosta kentälle. Mielestäni tällä kaudella Herrera otti selvää takapakkia edelliskaudesta, jolloin hän oli oikeasti hyvä muidenkin kuin fanipoikien (eli mm. minun) mielestä. Herrera on näppärä, pieni pelaaja, joka elää liikkuvasta syöttöpelistä ja nopeista one-two-yhdistelmistä – ei siis ehkä ole omimmillaan sellaisessa systeemissä, joka on käytössä tämän hetken Man Unitedissa. Pelaajatyyppinä myös sellainen, jolle on parempi antaa useampi peli näyttää osaamistaan, eikä ottaa kentälle vaihdosta kentälle silloin, kun sattuu sellainen hetki tulemaan. Itselleni ei ole toistaiseksi oikein selvinnyt, mikä on Herreran paras roolitus Unitedissa. Ihmekös tuo, kun van Gaal ei Herreraa alun perinkään ollut Unitediin hankkimassa. Herreran uran kannalta maisemanvaihdos voisi tehdä hyvää, mutta ehkä hän onnistuu vielä tekemään tasonnoston Unitedissa.. 

 

Marouane Fellaini – Unitedin ei-niin-sympaattisesta belgialaispelaajasta olen jauhanut varmaan enemmän kuin kenestäkään muusta United-pelurista parin viime vuoden aikana. Fellaini turhauttaa sekä omien että vastapuolten faneja karkealla pelityylillään. Välillä Felli on varsin tehokas pelaaja hämmentämään vastustajan puolustuspakkaa. Miinuspuolelta löytyvät lukuisat ylilyönnit, ja onkin pienoinen ihme, ettei punaisia kortteja ole nähty tämän enempää. Lisäksi sitä toivoisi, että Afro osuisi maalipuitten väliin hiukan useammin. Vaikka hän voittaa yleensä pääpallot, viimeistely jättää usein paljon parantamisen varaa. Unitedin pelityyliin Afro ei oikein sovi, vaikka hyökkäyspelissä on toki paljon muitakin ongelmia. Katsellaan nyt kesä alta pois, ennen kuin aletaan tekemään suurempia johtopäätöksiä tämän pelaajan suhteen. 

 

Andreas Pereira – Oli varsin mukavasti esillä pre-seasonilla, mutta tosipeleissä peliaika oli tiukassa. Pelasi kauden aikana 9 ottelussa hajaminuutteja, ja täyden ysikymppisen Boroa vastaan. Helmikuun jälkeen ei kuulunut enää van Gaalin suunnitelmiin ja pelasi loppukauden U21:n riveissä. Pientä huhua on ollut liikkeellä, että van Gaalin mielestä Pereiran asenteessa olisi parantamisen varaa. Mene ja tiedä, mutta vähän oudolta tuntuu, että lupaava brasilialainen on jäänyt hollantilaisen alaisuudessa tosi marginaaliseen rooliin. Niinpä myös kunnon läpimurto antaa odottaa itseään. Ehkä ensi vuonna, katsellaan... Ei arvosanaa.

 

Nick Powell  Pelasi yhteensä 37 minuuttia Wolfsburg- ja Bournemouth-otteluissa. Sopimus loppuu tähän kesään, ja Crewe Alexandrasta aikanaan Unitediin siirtynyt keskikenttäpelaaja tulee jatkamaan uraansa toisaalla. Ei arvosanaa.

 

James Weir  Nuori keskikenttäpelaaja pääsi loppuhetkille nautiskelemaan tunnelmasta 3-2-voitossa Arsenalista. Ei arvosanaa.

 

 

Hyökkäys

 

Wayne Rooney – Pelaaja, jonka kokonaisvaltainen arvostelu on näissä kausiraporteissa helposti haastavin tehtävä. Wayne Rooney on kiistatta yksi seurahistorian suurimmista pelaajista, katsoi asiaa miten kriittisestä näkökulmasta tahansa. Hänet tullaan todennäköisesti tuntemaan myös seuran kaikkien aikojen kovimpana maalintekijänä, sillä Sir Bobby Charltonin lukemiin on enää vain muutama maali matkaa. Viime vuosien aikana Rooneysta on tullut joukkueelleen riippakivi yhä suuremmissa määrin, eikä vähiten Moyesin aikakaudella tehdyn massiivisen jatkosopimuksen vuoksi.

 

Van Gaalin alaisuudessa ensimmäinen vuosi oli vielä melko hyvää tekemistä, ja Väinö onnistui mielestäni parhaiten isoja nimiä vilisseestä hyökkäyskaartista. Tosin jo tuolloin hän pelasi yhä enemmän keskikentällä, kunnes siirtyi tämän kauden alussa takaisin kärkeen. Kesällä van Gaal laittoi aivan liikaa luottoa konkarihyökkääjään väittäessään, että Rooney pystyisi tekemään kauden aikana +20 maalia. Tätä kirjoittaessa Rooneylla on kasassa 11 maalia ja 5 maalisyöttöä, jotka eivät nyt ihan surkeat tehot ole. Kaukana kuitenkin ollaan siitä, mitä häneltä odotettiin. Syksyn aikana hyvät pelit olivat Rooneylla harvassa, ja kritiikkiä sateli yhdeltä jos toiseltakin taholta. Väinön peli oli hidasta ja kankeaa, ja varsinkin kapteenin ensimmäinen kosketus palloon oli usein hirveää katsottavaa. Valioliigassa Väinö ei tehnyt maaliakaan 17.10.15-2.1.16 välisenä ajanjaksona. Ainahan Rooney on tunnettu pitkistä kuivista jaksoistaan, mutta tämä oli jo ihan jotain uutta.

 

Helmikuun puolivälissä tullut loukkaantuminen pakotti Rooneyn pois pelikentiltä kahden kuukauden ajaksi. Tuona aikana Unitedin hyökkäyspelissä alettiin nähdä enemmän valonpilkahduksia, kun huomattavasti liikkuvampi pelaaja Marcus Rashford sai tilaisuutensa kärjessä. Loppukaudeksi Rooneyn pelipaikka vaihtui siis jälleen ja hänet siirrettiin keskikentälle. Nyt aletaan olla siinä pisteessä, että Rooneyn ottelut kärjessä ovat lopullisesti historiaa. Puhtaasti pelillisestä näkökulmasta hänellä ei ole enää hirveästi joukkueelleen annettavaa, koska en usko, että hänestä mitään kovin kummoista keskikenttäpelaajaa tai kymppipaikan pelintekijää saadaan enää muokattua. Alkaisi olemaan jo aika siirtää vastuu nuoremmille, mutta Rooneyn status seurassa, maaliennätyksen rikkominen ja pitkä sopimus melkeinpä takaavat sen, ettei hän ihan hetkeen ole vielä lähdössä. Jos Rooney jostain syystä ensi kesänä lähtisi, seuran olisi silloin viimeistään pakko ostaa vastaavan tähtiaseman omaava pelaaja tilalle, sillä tällä hetkellä Rooney antaa ”kasvot” Unitedille. Mikä on vähän hassua, sillä markkinointimielessä esim. David Beckham oli aikoinaan huomattavasti valovoimaisempi nimi seuralle. 

 

Anthony Martial – Ranskalaishyökkääjä saapui Manchesteriin jättimäiset paineet harteillaan. Nuorta kaveria se ei paljoa tuntunut haittaavan hänen laittaessaan pallon Liverpoolin verkkoon tultuaan vaihdosta sisään. Southamptonia vastaan maalivire jatkui kahdella osumalla, mutta myöhemmin syksyllä Martial siirrettiin osin pakon sanelemana laitaan ja ymmärrettävästi tahti hieman hiipui maalien osalta. 17 maalia ja 4 maalisyöttöä on joka tapauksessa kiitettävä lukema pelaajalle, joka täytti vasta viime joulukuussa 20 vuotta.

 

United on Martialin hankinnan myötä onnistunut kaappaaman itselleen yhden tulevan sukupolven kovimmista tekijöistä eurooppalaisessa huippujalkapalloilussa. Hinta oli suolainen, mutta toistaiseksi investointi on ollut joka pennin arvoinen. Jatkossa pelipaikka on vielä pieni arvoitus. Pitäisikö Martialin antaa jatkaa laidalla, jossa pääsee käyttämään loistavia dribblaustaitojaan, vai olisiko tulevaisuus sittenkin ysipaikalla? Ehkä optimitilanne voisi olla sellainen, jossa Unitedilla on kolme aktiivisesti liikkuvaa hyökkäävää pelaajaa, jotka voivat saumattomasti vaihtaa pelipaikkoja keskenään. Niin tai näin, innolla jään odottamaan, mitä Martialilla on tarjottavana tulevina vuosina.

 

What a waste of money!

 

8+

 

Juan Mata – Mata ei ole valitettavasti noussut reilun kahden vuoden aikana sille tasolle, jota kova hintalappu olisi antanut odottaa. Chelseassa oli tehojen puolesta Valioliigan parhaita pelintekijöitä, mutta Unitedissa jokin ei ole vain natsannut. Osasyy Matan keskinkertaisuudesta voidaan vierittää kahden managerin niskoille. Suurimman osan Unitedissa saamastaan peliajasta Mata on pelannut oikeana laitahyökkääjänä, joka nyt ei toisaalta ihan vieras pelipaikka hänelle ole, kun tarkastellaan aiempaa uraa. Ehkä suurin syy on kuitenkin pelikavereissa ympärillä. Matalla ei ole ensinnäkään tukena kunnollista hyökkäävää laitapakkia, joka tekisi taustanousuja ja tarjoaisi yhden mahdollisuuden syötöille. Tällä kaudella Unitedin suurin hyökkäyspelote on ollut vasemmalla laidalla Martialin muodossa, joten Mata on joutunut usein turhaan hakemaan muita pelaajia, kuten Rooneya ja Lingardia, puolustuksen väleistä.

 

Kritiikkiä täytyy näistä seikoista huolimatta antaa myös Matalle itselleenkin, sillä liian monesti espanjalainen tyytyy liian helppoon alibisyöttelyyn sen sijaan, että hakisi rohkeita puolustuslinjaa puhkovia ratkaisuja. Eihän Mata mikään David Silva ole pelinäkemykseltään, mutta sen verran laadukas pelaaja kuitenkin, että varmasti varastossa olisi paukkuja enempäänkin. Hiukan kehuja pitää silti antaa, sillä eihän 7 maalia ja 10 maalisyöttöä varsinaisesti mikään huono saldo ole, ja joukkoon mahtuu muutama tärkeä voittomaalikin. 7-

 

Jesse Lingard – 23-vuotiaalle Jesselle kulunut vuosi oli eräänlainen läpimurto: pelejä kertyi 38, joista peräti 31:ssä englantilainen oli avauksessa. Tehojakin syntyi, joskaan ei mitenkään liikaa: 5+3. Pelipaikka oli enimmäkseen laidalla, mutta loppukaudesta sai minuutteja syystä tai toisesta myös kymppipaikalla. Van Gaalin luotto Lingardiin on välillä pistänyt todella ihmetyttämään, sillä etenkin loppukaudesta suoritukset olivat todella keskinkertaisia. Lingard tekee ahkerasti töitä kentällä, mutta on futaajana kovin rajoittunut. On vaikea nähdä, että hän pääsisi minkään muun top-6-seuran avaukseen. Akatemiapelaajan on ansaittava paikkansa joukkueessa siinä missä muidenkin, ja sitä Lingard ei mielestäni tällä hetkellä tee. United huutaa edelleen kunnon vahvistusta oikealle laidalle. 

 

Memphis Depay – Kausi meni totaalisesti penkin alle. £26M on sellainen määrä rahaa, että sillä voisi kuvitella saavansa hieman enemmän vastinetta rahoille jo ensimmäisen vuoden aikana. Mistään raakileesta ei nimittäin Depayn kohdalla ollut kysymys vaan Hollannin liigan maalipörssin voittajasta. Tältä kaudelta mieleen jäivät kaksi maalia Brüggen verkkoon, avausosuma Eindhovenissa ja kotipeli Tanskan jättiläisiä vastaan, muuten ei jää paljoa jälkipolville kerrottavaa. Oikeastaan mitään Memphiksen vahvuuksia, kuten hyvää ja painavaa laukausta, laadukkaita vapaapotkuja tai onnistuneita leikkauksia laidalta keskustaan ei päästy näkemään kuin vilauksittain siellä täällä. Keväämmällä meno muistutti jo vahvasti Di Marían pelaamista vuotta aiemmin: itseluottamusta ei ollut lainkaan ja edes perusjutut eivät onnistuneet. Taas syyttävä sormi osoittaa valmennukseen, onko pelaaja-management onnistunut tarpeeksi hyvin? No, nyt Memphis täytyy vain nähdä sijoituksena tulevaisuuteen. Aikaa ei kuitenkaan ole tuhlattavaksi, sillä ensi kaudella on tulosta alettava syntymään. Itsellä uskoa löytyy vielä. 

 

Ashley Young – Young pelasi 21 peliä, joissa syntyi 2 maalisyöttöä. Vastuu pieneni suuresti edelliskaudesta. Loukkaantuminen piti Youngin kevään puolella pitkään sivussa tositoimista, mikä osaltaa selittää tilannetta. Monelle jäi varmasti mieleen surullisenkuuluisa Tottenham-peli, jossa van Gaal pelutti jälkimmäisen puoliskon ajan Youngia kärjessä. Kuten jossain aiemmin sanoin, siirto johonkin keskikastin Valioliigaseuraan voisi olla jatkossa looginen ratkaisu. Vähän vaikea on nimittäin nähdä, että kohta 31-vuotiaasta Youngista on Red Devilseille enää suurempaa hyötyä, muuten kuin pukukopin vitsiniekkana. 6-

 

Marcus Rashford – Nousi parrasvaloihin Euroopan liigan ottelussa Midtjyllandia vastaan Martialin loukkaannuttua alkuverryttelyssä, ja käytti tilaisuutensa hyväkseen kahdella maalillaan. Rashford ei suinkaan vielä lopettanut siihen, vaan tehtaili loppukaudesta viisi osumaa lisää ja antoi kaksi maalisyöttöä. Tätä kirjoittaessa tilillä on 15 ottelua, joka on melkoinen määrä 18-vuotiaalle pojanklopille. Valmennuksen oli yksinkertaisesti vaikea jättää Rashfordia sivuun avauksesta vakuuttavien otteiden takia.

 

Kauden tähtihetkiin kuuluivat Midtjylland-ottelun ohella kaksi osumaa Arsenalin verkkoon kotona ja voittomaali Cityn reppuun derbyssä. United-leirissä hypeä Rashfordia kohtaan lisää vielä tietysti se fakta, että kyseessä on syntyperäinen manchesterilainen. Ensi kaudella peliminuuttien voidaan odottaa vähenevän merkittävästi. Kesän hankinnoista riippuu, kuinka paljon peliaikaa on luvassa edustusjoukkueen puolella. Rooneyn tippuminen keskikentälle tosin puoltaisi sitä, että Rashfordille voisi olla kolmos- tai jopa kakkoshyökkääjän paikka tarjolla. Rashford elää nyt unelmaansa ja huhujen mukaan hänet ollaan palkitsemassa uudella, 26 000 puntaa viikossa tuottavalla sopimuksella.  7

 

Adnan Januzaj – Sai suurta roolia pre-seasonilla ja LVG peluutti nuorukaista myös kahdessa Valioliigaottelussa avauksessa. Januzaj pelasi näissä kamppailuissa 10-paikalla. Ennen siirtoikkunan umpeutumista Januzaj lähetettiin lainalle Dortmundiin, jossa belgialainen pelasi 12 ottelussa ja antoi niissä 2 maalisyöttöä. Tammikuussa palasi Manchesteriin, jossa pelasi kevään aikana kahdesta ottelusta jämäminuutit. 21-vuotiaan Januzaj’n sopimus umpeutuu kesällä 2018. Isoja asioita pitää tapahtua seuraavien kahden vuoden aikana, jotta Adnan nähdään Unitedin riveissä vielä pitempään. Parannusta pitää tulla niin fysiikassa, asenteessa sekä päätöksenteossa pelien aikana. Unitedin on myös mietittävä tarkkaan, kannattaako belgialaista lähettää enää lainalle, vai yritetäänkö hänestä koulia pelimiestä tutussa ympäristössä. Itse kallistuisin jälkimmäisen kannalle, varsinkin kun viimeisin laina meni suoraan sanottuna penkin alle. Ei arvosanaa.

 

William Keane – Syksy meni lainalla Prestonissa, jossa syntyi vain 1 maali 20 ottelussa. Moni hieraisi silmiään, kun Will Keane kutsuttiin siitä huolimatta ennen aikojaan takaisin maalintekovaikeuksista kärsivään Unitediin. Sai vastuuta kahdessa ottelussa, ennen kuin Shrewsburyssa tullut nivusvamma pakotti nuorukaisen sivuun. 23-vuotiaan pelaajan sopimus jatkuu Transfermarktin mukaan vuoden 2018 kesään, mutta United saattaa myydä hänet jo sitä ennen muualle. Ei arvosanaa.

 

James Wilson – Käsitellään tapaus James Wilson tässä lyhyesti, vaikkei peliminuutteja edustusjoukkueessa tullutkaan. Pelasi yhteensä noin yhden jakson verran Arsenal-vierasottelussa ja Boroa vastaan, sen jälkeen ollut loppukauden lainalla Brightonissa. Siellä vastuuta on tullut varsin mukavasti, joskin Wilson on tullut peliin mukaan usein vaihtopenkin puolelta. Viisi maalia myös tilillä. 20-vuotiaalle Wilsonille tuskin jatkossa voi paljoa minuutteja edustusjoukkueesta luvata, varsinkin kun muuan Marcus Rashford on hieman varkain vienyt hänen paikkansa. Hieman vaikea ainakin uskoa, että jengissä olisi jatkossa tilaa kahdelle nuorisohyökkääjälle. Sopimus jatkuu Wilsonilla aina kesään 2019 saakka, eikä Unitedilla varmasti ole mitään kiirettä hänen kanssaan. Lainapestejä on siis jatkossakin luvassa. Ei arvosanaa.

 

Ylempänä mainittujen pelaajien ohella edustusjoukkueessa ovat olleet kirjoilla seuraavat pelaajat:

 

Dean Henderson, Ro-Shaun Williams, Axel Tuanzebe, Regan Poole, Sam Johnstone, Sean Goss ja Joe Rothwell.

 

Alla kauden kolme parasta United-pelaajaa: David de Gea, Anthony Martial sekä Chris Smalling.

 

kuva51.pngkuva52.pngkuva53.png

  

 

Louis van Gaalin arviointi kaudesta 2015/16 

 

Tähän arviointiin vaikuttaa luonnollisesti useampikin seikka kuin pelkät tulokset ja otteet kentällä, sillä Unitedissa managerin työ on todella kokonaisvaltaista puuhaa. ManUssa manageri vastaa suurelta osin siirtoikkunan hankinnoista sekä nuorten pelaajien kehittämisestä, joka on nähty seurassa perinteisesti yhtenä sen vahvuuksista. Otin tähän mukaan nyt ne tärkeimmät asiat mitkä mieleen juolahtivat.

 

1) Tulokset

 

Tulosten valossa van Gaalin toisella kaudella otettiin takapakkia aiempaan nähden, sillä se tärkein eli Valioliigan neljäs sija on karkaamassa käsistä. Euroseikkailu päättyi kahteen nöyryyttävään tippumiseen, ensin melko heikossa UCL-lohkossa jäätiin kolmanneksi ja Euroopan liigassa tiputtiin Liverpoolille. Mahdollinen FA-cupin voitto on laiha lohtu todella ankean kauden jälkeen, vaikka mukava se olisi pitkän tauon jälkeen saada taas silverwarea. Toisinaan United on raapinut voittoja tiukoilla hetkillä sysipaskalla pelillä, mutta esim. kauden kaksi tärkeintä peliä (Wolfsburg ja West Ham vieraissa) onnistuttiin häviämään. 

 

2) Pelitavan kehittäminen

 

Tässä kohtaa ei ole menty myöskään yhtään eteenpäin kaudesta 2014/15, pikemminkin päinvastoin. Kultavuosinaan yksi Englannin viihdyttävimmistä joukkueista on muuttunut yhdeksi saarivaltakunnan tylsimmistä joukkueista. Van Gaalin alaisuudessa United on samalla erkaantunut yhä enemmän juuristaan, sillä tuskin kukaan United-fani voi tällä hetkellä sanoa tunnistavansa nykyistä pelityyliä mieleisekseen. Riskejä ei oteta, tilanteita ja laukauksia syntyy vähemmän kuin koskaan Valioliigassa. Pelien välillä erot ovat pieniä ja United jauhaa palloa tismalleen samalla tavalla, oli vastassa sitten liigan kärkijoukkue tai jumbojoukkue.

 

United puolustaa kyllä aiempaa paremmin, ja parhaimmillaan joukkue näyttää vaikeasti murrettavalta, yhtenäiseltä paketilta. Gary Neville sanoi alkukaudesta Unitedin puolustuksen muodon olevan liigan paras. Suuri osa puolustamisesta tapahtuu kuitenkin täysin hyökkäyksen kustannuksella. Unitedin joutuessa avaamaan pakkaansa edes vähän enemmän, omissa soi suurella varmuudella.

 

Jos alakerrassa ovat asiat vähän paremmin, niin ylempänä joukkueella on harvoin selkeää kaavaa, miten ja mistä hyökkäyksiä pitäisi lähteä rakentamaan. Tähän kun lisää lähes itsetarkoituksellisen pallonhallinnan ja selkeät vajeet yksilötasolla, niin ei ihme, että peleissä alkaa haukotuttamaan. Paras taktiikka kuluneena vuonna on ollut antaa pallo Martialin jalkaan ja katsoa, mitä nuori kaveri keksii nopeine jalkoineen. Edelleen nähdään aivan liikaa staattista seisoskelua pallottomana, kun jonkun pitäisi lähteä pystyjuoksuun tai edes tekemään itsensä pelattavaksi.

 

Ironista on, että vaikka van Gaal on kaksi vuotta takonut pallonhallintafutista pelaajien selkärankaan, niin edelleen United on hämmentävän huono pallonmenetyksen jälkeisissä tilanteissa ja prässin purkamisessa. Ne ovat kaksi asiaa - jotka ovat melkeinpä olennaisimpia tämäntyyppisessä pelitavassa. Vastustajat voivat huoletta antaa Unitedin hallita palloa 0-0-tilanteessa. Kun taas vastapuoli tarvitsee maalia ja on kykeneväinen edes jonkinlaiseen organisoituun prässipeliin, ManU on yleensä suurissa vaikeuksissa. Lisäksi omien vastahyökkäysten rakentaminen on van Gaalin joukkueella pääsääntöisesti luokattomalla tasolla. Lähes joka ottelussa näkee sellaisen tilanteen, että olisi saumat mennä vauhdilla vastustajan maalia kohti, mutta joku United-pelaajista päättää syöttää pallon sivulle tahi taaksepäin. Onko näissä tilanteissa vaikeamman syötön antaminen kiellettyä, vai mistä kiikastaa?

 

Unitedin keskikenttä on nykyisellään melkoinen sekasotku. Siellä on alemmilla kahdella paikalla 5 pelaajaa saanut tasaisesti peliaikaa, mutta näistä yksikään ei ole täysin vakuuttanut. Bastian ja Carrick edustavat pappa-osastoa, jonka varaan ei voi enää hirveästi rakentaa. Sitten on melko samantasoisen kauden pelanneet Herrera ja Fellaini, joista edellämainitulla ei tunnu olevan kunnon paikkaa van Gaalin suunnitelmissa. Viimeisenä sitten on Morgan Schneiderlin, joka menee tässä jengissä totaalisen hukkaan. Tällaisessa äärikankeassa systeemissä Morgan on vaikuttanut monesti täysin turistilta kentällä. No eipä siinä, niin on tehnyt moni muukin. 

 

Kärkiosaston kohdalla oli massiivinen virhe luottaa kauden alla lähes yksinomaan Rooneyn onnistumisiin. Nyt Unitedilla ei edes ole kunnollista, kokeempaa ysipaikan pelaajaa Väiskin laskeuduttua alemmas. Ajatelkaas, ellei Martialia olisi siirtoikkunan viime hetkillä tullutkaan? Olisikohan silloin syntynyt edes 40 maalia liigan puolella. Oikean laidan kyvyttömyys rakentaa hyökkäyksiä on luku sinänsä. Van Gaal saa ottaa sen paljolti omaan piikkiinsä, koska seura ei onnistunut hankkimaan viime kesänä mitat täyttävää oikeaa laitapelaajaa. 

 

Laitapakkien osalta näytti alkukaudesta vielä hyvältä Shaw'n ja Darmianin vakuuttaessa. Heti Shaw'n loukkaannuttua alkoi sellainen ruletti näillä pelipaikoilla, ettei ole vähään aikaan nähtykään. Oikealle saatiin sentään jonkinlainen tolkku loppukaudesta Valencian ja Darmian hoitaessa tämän tontin edes kohtalaisesti. Jos Shaw olisi pystynyt pelaamaan ehjän kauden, niin kuka tietää, kuinka paljon parempi vuosi olisi ollut? Tämä nyt on tietysti turhaa arvailua. Joka tapauksessa laitapakkien jatkuvat loukkaantumiset vaikuttivat eniten van Gaalin taktisiin suunnitelmiin. 

 

Niin ja ne erikoistilanteet... toivon vain, että tähän jokseenkin tärkeään pelin osa-alueeseen paneudutaan ensi kautta varten huolella. Lisäksi, vaikka Blind on pelannut mukiinmenevän kauden, niin kunnollista puolustajaa tuo rosteri kyllä huutaa Smallingin pariksi. 

 

3) Joukkueen rakentaminen

 

Van Gaalin aikakaudella taustalla on puhuttu jatkuvasti joukkueen rakentamisesta ja kehittämisestä. Onko hollantilainen luomassa seuraajalleen toimivia perustuksia (foundations, kuten joku sanoisi), vai onko koko juttu pelkkää huijausta? Katsotaanpa ensiksi, mikä voisi olla hollantilaisen suosima avauskokoonpano, kun kaikki pelaajat ovat kunnossa. Tavalla tässä mietitään myös niitä pelaajia, jotka voisivat päästä isolla todennäköisyydellä vakituiseen avaukseen myös 1-2 vuoden päästä LVG:n ollessa (teoriassa) managerina:

 

Manchester United: van Gaal era

 

DDG

Darmian-Smalling-Blind-Shaw

Schweinsteiger - Fellaini

Mata - Rooney - Martial

Rashford

 

Smallingin paikka voidaan myös kyseenalaistaa, sillä englantilaisen pallolliset taidot eivät päätä huimaa. Toisena topparina on kaksinkamppailuja liian helposti häviävä keskikenttäpelaaja, joka nyt vain sattuu nykytilanteessa pelaamaan keskuspuolustajana. Luke Shaw kuuluu ehdottomasti avaukseen, jos vain loukkaantuminen ei jätä liian isoa jälkeä jampan pelaamiseen. Keskikentällä van Gaal on luottanut mm. Schweinsteigerin, Fellainin ja Rooneyn tapaisiin pelaajiin, mutta nämä tuskin ovat hänelläkään ihan sitä optimikalustoa näille pelipaikoille. Kunnollista oikeaa laituria ei ole, ei kunnollista kymppipaikan pelaajaa, eikä kunnollista kokenutta kärkipelaajaa. Vasemmalle sentään on Martial. Van Gaalin aikakauden kaikista 13:a hankinnasta yo. avaukseen mahtuu 3 pelaajaa, joista Luke Shaw ei varsinaisesti edes ollut LVG:n hankkima pelaaja.

 

Monien senioripelaajien kohdalla LVG ei vain yksinkertaisesti tiedä, miten näitä kuuluisi käyttää. Morgan Schneiderlin, yksi Valioliigan kauden 2014-15 parhaista keskikenttäpelaajista, on näyttänyt kuluvalla kaudella ajoittain hyvin keskikertaiselta pelaajalta. Ander Herreran otteet ovat heikentyneet jopa huomattavasti lupaavaan ensimmäiseen United-kauteensa nähden. Marcos Rojo oli viime MM-kisojen välieräjoukkueiden ehkäpä paras vasen laitapakki, Unitedissa esitykset ovat olleet pääasiassa karmeita. Matteo Darmian – Italian paras oikea laitapakki – on myös vaeltanut varjojen mailla. Isolla rahalla ostettu Hollannin liigan maalipyssy Memphis Depay on esiintynyt heikosti, mutta eipä häneen näy pahemmin luottoa managerilla olevan. Kun näin monta kokeneempaa pelaajaa suoriutuu kollektiivisesti noin heikolla tasolla ottelusta toiseen, vian on pakko olla valmennuksessa. Man-management ei lisäksi ole ollut niin hyvää kuin pitäisi, sillä monella jampalla on silmiinnähtävästi ongelmia itseluottamuksensa kanssa. Depay ei ole tässä suhteessa ainoa laatuaan.

 

Nuoria on nostettu kuluvalla kaudella mukavasti edustusjoukkueeseen, joskin loukkaantumisten siivittämänä. Marcus Rashfordin ja monen muun debyytit olisivat suurella varmuudella jääneet tekemättä, jos sairastuvalla ei olisi ollut niin paljoa ruuhkaa. Kolmen mielestäni lupaavimman juniorin, eli Rashfordin, TFM:n ja CBJ:n kehityksestä suurin kiitos menee U21:n valmentajalle Warren Joycelle. Tarkasteltaessa LVG:n aiempaa uraa voidaan huomata, että monet ex-pelaajat antavat hänelle kiitosta hollantilaisen nostettua heidät edustusjoukkueen avaukseen. Toisaalta esim. Barcelonassa samat pelaajat kehuvat pääasiassa Pep Guardiolaa kehittymisestään jalkapalloilijoina. Voidaan siis aiheellisesti miettiä, onko LVG nuorten pelaajien kehittäjänä niin hyvä kuin väitetään.

 

4) Reagointi pelien sisällä

 

Monelle on jäänyt mielikuva van Gaalista henkilönä, joka ei juuri penkiltään nouse pelien tiimellyksessä. Giggs sieltä on tullut yleensä jakamaan ohjeita, jos on tarvinnut muuttaa jotakin tai tsempata pelaajia. En tiedä kuinka paljon managerit oikeasti pystyvät ottelun aikana vaikuttamaan peliin elämöinnillään, joten en ota tuohon suuremmin kantaa. Enemmän varmaan vaikutusta on sillä, että van Gaal merkkailee jatkuvasti muistiinpanoja verottajan kansioonsa. Pelaajat luultavasti pahan harhasyötön jälkeen miettivät, että "taas tuli mokattua, toivottavasti se ei jätä seuraavan pelin avauksesta pois". Van Gaalin logiikkaa on tosin näinä päivinä vähän vaikea hahmottaa, sillä jotkut pelaajat voivat pysyä avauksessa pitkäänkin suuresta virhealttiudesta huolimatta. Varsinkin hyökkäävät pelaajat joutuvat helpommin managerin silmätikuksi van Gaalin Unitedissa. 

 

Unitedilla on viime aikoina ollut tavattoman hankalaa päästä otteluihin uudelleen mukaan, jos omissa soi. Yksi syy tälle on valmennuksen kyvyttömyys tehdä oikeanlaisia muutoksia ja käyttää vaihtoja. Kun taas haetaan maalia, voi olla varma, että kentälle otetaan laitapakki tai puolustava keskikenttäpelaaja. Usein näyttää siltä, kuin van Gaal hakisi tarkoituksellisesti erikoisia vaihtoja, joita voidaan jälkikäteen sanoa "neronleimauksiksi". Melko usein nämä ratkaisut ovat sitten negatiivisesti vaikuttaneet ottelun lopputulokseen. 

 

5) Onnistuminen kesän siirtomarkkinoilla 

 

Tästä aiheesta tuli lähes kaikki olennainen höpötettyä alkupuolella. Siirtoikkuna oli parempi kuin vähään aikaan, mutta muutamalle pelipaikalle jäi tärkeät vahvistukset saamatta.

 

Louis van Gaalin arvosana kaudesta 2015/16: 6

 

Mitä seuraavaksi? 

 

Uhkaavasti näyttää tulevan melkoinen pannukakku tästä kolmen vuoden rakennusprojektista. Ollaanko tässä vaiheessa paremmassa tilanteessa kuin Moyesin lähdettyä? Voisin sanoa, että ollaan, joskaan ei todellakaan niin paljoa kuin olisi toivonut. Seurasta on lähtenyt valtava kasa pelaajia, joista melkein kaikki olisivat joka tapauksessa joutaneet siirtolistalle ennemmin tai myöhemmin. Van Gaal on korvannut heidät ihan kelpo pelaajilla, jotka eivät silti ole aivan tarpeeksi hyviä: huippulaatua on vähän, ja ikärakenne ei ole aivan optimaalinen. Parhaassa iässään olevia laatupelaajia tarvittaisiin vähintään pari lisää noin ensi alkuun. 

 

Siellä ei nyt mielestäni ole sellaista timanttista runkoa, joista voisi yksistään rakentaa menestyvän joukkueen useamman vuoden aikana. On kylläkin jokunen erinomainen rakennuspalanen (Martial, Shaw, Smalling, varauksin DDG) muutama lupaava nuori pelaaja (Rashford, Fosu-Mensah, Borthwick-Jackson) ja joukko pelaajia, joista voi kasvaa eri valmentajan alaisuudessa ihan eri näköisiä pelaajia (Schneiderlin, Memphis, Herrera, Darmian). En kuitenkaan millään usko van Gaalin olevan se manageri, joka pystyy kehittämään edellämainitut pelaajat seuraavalle tasolle. Pelillisesti joukkueesta on vain saatava enemmän irti. Nämä kaverit pystyvät esittämään parempaa, kauniimpaa jalkapalloa, jota katsoessa ei tarvitse koko ajan miettiä, minkä takia tähän edes tulee aikaa uhrattua. Toivotaan, että Louis ymmärtää erota itse, sillä mitään merkittäviä muutoksia pelin kuvaan ei ole näköpiirissä. Muussa tapauksessa ilmapiiri OT:lla muuttuu myrkylliseksi ensi kauden alusta lähtien, ja sitä tuskin kukaan haluaa. 

 

Toki nyky-United tarvitsee paljon muutakin, kuin tasonnostoa nykyisiltä pelaajilta. Joukkue huutaa mainittua huippulaatua useammalle pelipaikalle hyökkäykseen, keskikentälle ja ehkä puolustukseenkin. Se tarvitsee lisää johtavia pelaajia, jotka ottavat joukkueen reppuselkäänsä vaikeilla hetkillä. Nykyisellään United sulaa aivan liian helposti joutuessaan vähänkään kovemman paikan eteen. Joukkue tarvitsee lisäksi ennen kaikkea toimivan pelisysteemin, joka on rakennettu pelaajien vahvuuksien mukaan, eikä sen mukaan, mikä on managerin itsensä kannalta sopivin. Se on kuitenkin melko selvää, että van Gaalin systeemi – tai filosofia - tullaan jatkossa unohtamaan, tuli sieltä manageriksi sitten Mourinho tai joku muu. Jos jotain on näiden kahden vuoden aikana tullut selväksi, niin nykyinen pelaajamateriaali ei Barcan tapaisen pallonjauhantaan oikein sovellu. 

 

Syvemmät analyysit ensi kauden joukkueesta  sitten omassa ketjussaan. En pistä pahakseni, jos joku muu innostuu tällaisen tekemään :)

 

Lähde tilastoille: Whoscored.com

Sopimusten kestot ja siirtosummat poimittu seuraavista osoitteista: Transfermarkt.co.uk, Manutd.com

Share this post


Link to post
Share on other sites

City pelasi tasapelin. United käytännössä ulkona Mestareiden Liigasta.

 

Mielestäni United on sen kokoinen seura, että tämän pitäisi automaattisesti tarkoittaa kriittistä tarkaistelua valmentajan suhteen. Ei välttämättä potkuja, mutta ainakin perusteellista arviointia, onko saman miehen alaisuudessa edellytyksiä tätä parempaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mitä merkitystä on FA cupin voitolla? Meinaan oikeasti? Ok, pytty on aina pytty mutta ensi kauteen ei sillä ole mitään merkitystä

 

Vastasit omaan kysymykseesi.

 

Liian pitkä aika viimeisestä FA Cup -voitosta, todella iso merkitys olisi voitolla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mitä merkitystä on FA cupin voitolla? Meinaan oikeasti? Ok, pytty on aina pytty mutta ensi kauteen ei sillä ole mitään merkitystä

 

Ei sillä itse seuran menestyksellä ole merkitystä pisarankaan vertaa tähän suuntaan, vaan sillä miten tuo tulee vaikuttamaan ensi kauden paikkoihin Euroopassa.

 

Vastasit omaan kysymykseesi.

 

Liian pitkä aika viimeisestä FA Cup -voitosta, todella iso merkitys olisi voitolla.

 

Tämä totta. FA Cup on pokaali ja sen voitto on aina todella merkittävä, joka kelpaisi varmasti jokaiselle seuralle ja pelaajalle.

 

En ainakaan usko, että Manchester Unitedissa ajatellaan noin vähäpätöisesti kyseisestä saavutuksesta kuin yksi suomalaiskannattaja jossain päin maapalloa. Eihän tuo nyt parasta ole, mitä nähty, mutta tässä tilanteessa parasta, mitä saatavilla on.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mitä merkitystä on FA cupin voitolla? Meinaan oikeasti? Ok, pytty on aina pytty mutta ensi kauteen ei sillä ole mitään merkitystä

 

No asettelisin kysymyksen siihen muotoon, että mitä haittaa tuon voittamisesta on? Tietyllä tapaa voisi olla myös van Gaalille hyvä tapa lopettaa ManU:ssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kukaan nykyisistä pelaajista ei ole voittanut FA Cupia, ei edes Carrick. Olisi edes jotain positiivista tässä kaudessa, jos se voitaisiin päättää silverwaren nostamiseen. 

 

Arsenal johtaa FA Cupin voittotilastoa 12 voitolla, United yhden perässä. Kyllähän tuo kärkisija pitää ottaa takaisin omiin nimiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kukaan nykyisistä pelaajista ei ole voittanut FA Cupia, ei edes Carrick. Olisi edes jotain positiivista tässä kaudessa, jos se voitaisiin päättää silverwaren nostamiseen. 

 

Arsenal johtaa FA Cupin voittotilastoa 12 voitolla, United yhden perässä. Kyllähän tuo kärkisija pitää ottaa takaisin omiin nimiin.

 

Eikä pidä! :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

No joo, kuten sanoin niin finaali on aina finaali. Eihän sitä halua kukaan hävitä. Mutta jos se antaa LvG:lle syyn sanoa että kausi on ollut hyvä kun tuli voitto cupissa, niin tuskin se ketään miellyttää. Mutta tietysti toivon että finaali voitetaan! Päällimmäisenä kuitenkin iso vitutus kun pahimmat kilpailijat ovat sieniliigassa mukana ja se vaikuttaa todella paljon nykyään siirtomarkkinoihin. Esim Ibraa on varmasti turha havitella ilman CL paikkaa (en sano että olisi se järkevin hankinta).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nuoria on nostettu kuluvalla kaudella mukavasti edustusjoukkueeseen, joskin loukkaantumisten siivittämänä. Marcus Rashfordin ja monen muun debyytit olisivat suurella varmuudella jääneet tekemättä, jos sairastuvalla ei olisi ollut niin paljoa ruuhkaa. Kolmen mielestäni lupaavimman juniorin, eli Rashfordin, TFM:n ja CBJ:n kehityksestä suurin kiitos menee U21:n valmentajalle Warren Joycelle.

 

Tähän voisin ottaa ensimmäisenä kiinni. Warren Joyce vaikuttaisi olevan ulospäin niitä harvoja henkilöitä organisaatiossa, jotka tekevät työtään seurahistorian vaatimalla tasolla. Barclays U21 Premier League on ollut pystyssä nyt neljä kautta ja Joyce on luotsannut mediassa parjatun akatemian kasvatit mestaruuteen kolmesti. Toki U21-joukkuetta ei voida arvioida pelkästään menestyksen perusteella. Vielä tärkeämpi mittari on, kuinka hyvin U21-tasolta pystytään nostamaan pelaajia ykkösjoukkueeseen. Tosiaan Rashford, TFM sekä CBJ ovat olleet todella valmiita Valju-vauhtiin ensimmäisistä peleistä alkaen ja kehityskäyrä on jyrkästi ylöspäin. Kaiken järjen mukaan jokaisen pitäisi olla ykkösjoukkueen mukana ensi kaudella.

 

Warren Joyce kuuluu niihin todella harvoihin nimiin Unitedin urheiluorganisaatiossa, josta kannattaisi pitää hinnalla millä hyvänsä kiinni. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä minulle ainakin maistuisi Fa-Cupin voitto. Edellisestä on jo ikuisuus ja olisi vähän lohtua muutaman kuivan kauden jälkeen. Enkä usko, että sen voittaminen tai häviäminen vaikuttaa LvGn tulevaisuuteen ManUssa. Eiköhän hänen suhteen päätös ole jo tehty, mikä se sitten onkaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mutta se mietityttää siirtomarkkinoilla, kiinnostaako huippuja ManU, joka ei pelaa Mest.liigaa. Sillä kun on niin iso painoarvo ja toisaalta ihan syystä. Siksikin on hyvä, että nuoriin panostetaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now

Sign in to follow this  

×