Jump to content
Sami Paakkanen

Psyykkinen valmennus Suomessa

Recommended Posts

Psyykkisen valmennuksen kehittäminen Suomessa on siis vaikeaa monestakin syystä. Tähän törmään jatkuvasti keskustellessani asiasta ja yrittäessäni kehittää asiaa. Lähtökohta tällä hetkellä minulla on se, että minun viestintä on puutteellista, jos en saa "myytyä" asiaani kuulijoille.

Ongelma on toki monitahoinen. Valmentajat kokevat psyykkisen valmennuksen tarpeettomaksi, koska tekevät sitä itse ja ulkopuolinen tekijä koetaan ilmauksena omasta ammattitaidottomuudesta. Lisäksi on vaikeaa näyttää toteen psyykkisen valmennuksen vaikutus tuloksiin, nykyiset mittarit mittaavat fyysisiä ominaisuuksia, teknistä taitoa sekä "pelisilmää". Näissä mittauksissa ei otata huomioon psyykkisiä tekijöitä. Persoonallisuuden piirteitä otetaan myös huomioon, mutta ne taidetaan nähdä jotekin muuttumattomina ominaisuuksina.

Ongelmana on myös tuo raha eli sitä ei ole paljon ja sitä ei varsinkaan haluta sijoittaa mihinkään "musta tuntuu, että tää toimii" tekemiseen. Nykyään pitää olla faktaa pöytään. Kun seurat tai valmentajat eivät koe tarvetta psyykksielle valmennukselle, ei alalle kehity tekijöitä. Kukaan muu hullu ei taida tätä tehdä ilmaiseksi kuin minä :)

Suomen tasolla psykologia, psyykkinen tekeminen on vielä pitkälti yksilökeskeistä, vaikka ryhmien vaikutus on eri korkeakoulututkinnoissa noussut esille menneitä aikoja tehokkaammin. Jos olemme liian yksilökeskeisiä niin joukkuelajissa ei riitä psyykkisiä valmentajia, vaikka jokainen suomessa koulutettu psykologi ja psykoterapeutti ryhtyisi tätä työtä tekemään (vuonna 2013 meillä oli 5600 laillistettua psykologia ja jalkapalloilijoita noin 350 000). Ryhmätyöskentely on se juttu, mutta siihen ei vielä kouluteta riittävän järjestälmällisesti. Ryhmä nähdään monesti myös huonona tapana työskennellä. Osittain tämä johtuu tietämättömyydestä ja ammattitaidon puutteesta, sekä myös vanhakantaisista käsityksistä. Itse olen nyt tehnyt työtä ryhmien parissa vuosia ja psyykkistä valmennusta jo muutaman vuoden. Kokemukseni ovat erittäin positiivisia ! Uskoisin nykyisen valmennettavan ryhmäni vahvistavan asian, jos heiltä sitä kysyisi. Pelaajat tuntuvat nauttivan avoimesta keskustelusta ja lajiin liittyvien asioiden pohtimisesta yhdessä. Valmentajien kokemukset ovat vielä toistaiseksi ristiriitaisia, varmasti osittain tuon ulkoisen uhan kokemuksen vuoksi, jona psyykkinen valmennus koetaan niin helposti.

 

Tätä asiaa pyörittelen mielessäni. Mitä te lukijat ajattelette, että olisi hyvä tehdä toisin tai saada asia nousemaan paremmin esille? Olen ollut jonkun verran yhteydessä alan järjestöihin tai toimijoihin, mutta usein kovin laihoin tuloksin. Sähköposteihin ei vastata. Usein soittaminen ei tule kyseeseen, kun teen tätä työajan ulkopuolella ja moni taas tekee työkseen eli virastoajat..

 

 

 

-Sami

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Terve.

 

 

Helsingin Sanomissa oli taas kirjoitus yksilöurheilijasta (jalkansa menettäneestä jas sittemmin lumilautailun maailmanmestarista), joka käytti psyykkistä valmennusta jännityksen selättämiseen. Hitto kun vielä porukat tajuaa, että joukkuelajissa sama toimii ni hyvä heiluu ! Ja toisaalta että saadaan joukkueiden kanssa toimimisesta nauttivat ihmiset innostumaan asiasta ! 

 

Näköjään tässä Verkkolehden jutussa ei ole mainintaa psyykkisestä valmennuksesta ja jännittämisestä. Paperilehdestä se löytyy. Mies sanoi ekojen kisojensa menneen penkin alle ja oli 11. jännittämisen vuoksi, mutta haki apua psyykkisestä valmennuksesta ja mestaruus kolahti..

 

 

 

-Sami

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Juttelin tuossa kentän reunalla miehen kanssa, joka reilut sata peliä kotoisaa jalkapalloliigaamme vislannut (SM-liigaa). Hän sanoi heillä olleen joskus eräs Kihun miehen pitämässä lyhyen pätkän psyykkisestä puolesta ja käyneen myös katsomassa viheltämistä, valmistautumisen, vislaamisen ja loppu spekulaatiot. Oli kuulemaa hiton hyvä ja sitä olisi kaivattu lisää. Miksi tuota touhua ei jatketa? Herätys liitto !

 

Ajattelin ottaa yhteyttä kyseiseen mieheen ja jutustella hieman menosta tarkemmin. Kiinnostavaa ja kuulostaa hyvältä !

 

Juttelin myös erään luistelua harrastavan tytön vanhemman kanssa ja hän sanoi heillä olleen viiden kerrran session, jossa oli joku ulkopuolinen vetäjä keskustelemassa luistelijoiden kanssa kilpailujännityksestä yms. Hyvältä kuulostaa, mutta noin vähän.. ei auta paljon ei. Kun on lusikalla annettu ei voi kauhalla vaatia. Hitto ku ei tehdä aktiivisesti moista.

 

Itse olin tuossa PK:n tyttöjen kanssa eilen psyykkisen valmennuksen sessiossa ja voin sanoa, että oli taas hiton hienoa touhua. Rohkeita tyttöjä, puhumassa hiton tärkeistä asiosta. Ei voi kun iloita tyttöjen tekemisestä. Osaan mä saada porukan puhumaan yhdessä, mutta en mä taida paljon muuta ihmeellistä osata :mrgreen:  

Olen monesti kuullut sen kliseisen lauseen että: "Opin itsekin paljon työskennellessäni heidän kanssaan". Nyt voin todella sanoa niin, ihan hiton mageeta ja sain taas paljon uusia ideoita ja ajatuksia esim. ryhmän dynamiikan rakenteista ja sen kehittämisestä!

 

-Sami

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Terppi !

 

Olin tuossa viikonlopun Eerikkälässä. Sattui siellä olemaan säbä maajoukkueen 17 v jamppojen leiri samaan aikaan. Utelin heidän psyykkisestä valmennuksesta omaan tuttuun tyyliini, kuola poskella ja suu vaahdossa.. Nuoret pelaajt kertoivat heillä olleen kerran sitä ja yksi sanoi käyttävänsä sitä yksilövalmentajaa. Päävalmentaja oli hyvin ylimielinen, kun kysyin häneltä samaisesta asiasta, hän vain vilkaisi minua ja sanoi hyvin tylsistyneen oloisena että he tekevät sitä koko ajan itse. Yritin tarkentaa onko heillä ulkopuolista osaajaa/tekijää niin eipä ole. Valmentaja on niin pätevä, että hoitaa itse tämän homman.- Oli niin tuttu vastaus valmentajalta, saman kohdannut jo monia kertoja eri valmentajien kanssa jutustellessani.

Juttelin tälläkin leirillä yhden arvostamani valmentajan kanssa ja hän sanoi ettei jokaiselle osa-alueelle voi ottaa omaa erityisosaajaansa, sillä se on pois sitten jostain muusta.. Minusta hieman kestämätön perustelu. Ei psyykkinen puoli ole mikään pieni asia pelaajan "taidoissa". Kyllä hyvällä itsetunnolla varustettu pelaajan menestyminen voi minun näkökulmasta saavuttaa aivan toisen tason kuin jollakin hyvin heikon itsetunnon omaavalla. Heikon itsetunnon omaava on hyvin altis ulkopuolisten "häirinnällle" ja hän menettää helposti flow -tilan pelissä tästä syystä. Heuikolla itsetunnolla varustettu voi olla hävinnyt pelin jo ennen kuin se on edes alkanut. Jos pelaaja harjoittelee kolme kertaa viikossa ja yhden näistä harjoituksista, kerran kolmessa viikossa muuttaisi pyykkisen puolen harjoitukseksi, väitän ettei tuo paljon olisi poissa muusta ja kyllä kun suomen peliä katselee niin minusta yksi isoin kompastuskivi on juuri tuo itsetunnon puute ja muutenkin kyvyttömyys käsitellä lajiin liittyviä vaikeita tunteita pelin aikana, ennen sitä tai sen jälkeen.

 

No, oli minulla asiaakin eli HS kirjoitti jutun ja nyt siitä linkki tähän: http://www.hs.fi/paivanlehti/23042016/a1461305105213

 

Juttu käsittelee pelkoa ja hieman muitakin tunteita, joista entinen jääkiekon liigapelaaja puhuu avoimeen tyyliin. Tuo puhe on lähes kuin minun psyykkisen valmennuksen sessiosta joukkueen kanssa työskennellessäni. Sama teema tulee joukkueiden kanssa puheeksi hieman samaan tyyliin. Hyvä juttu, kandee lukea ! 

 

-Sami

 

ps. Pitää mainita muuten, että olipas Eerikkilässä mainiot puitteet treenaamiselle. Oli minun ensimmäinen kerta tuolla ja kyllä voin lämpimästi suositella kaikin puolin tuota paikkaa !!

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Kuulostaa ihan ok jutulta. Toivottavasti Klubissa jatkavat homma kehittämistä edelleen ja ottavat lisää tuota touhua mukaan fyysisen tekemisen rinnalle. Perinteinen linja psyykkisen valmennuksen saralla on kuitenkin minusta jo aikansa elänyt eli se että mennään opettamaan pelaajille psyykkistä valmennusta. Seuraan pitää mennä tekemään psyykkistä valmennusta, eikä opettamaan pelaajille kuinka se teoriassa toimii. Näillä kahdella on valtava ero. Olen ymmärtänyt että suurin osa tekijöistä opettaa pelaajille psyykkistä valmennusta, ei tee sitä. En tiedä varmasti asian olevan näin, mutta keräämäni tiedon pohjalta näin näyttä olevan kautta linjan (maailmalla myös). Nämä omien kokemusten jakajat ovat varmasti parempi vaihtoehto kuin teoria opettajat. Voisin väittää harvan pelaajan olevan kiinnostunut psyykkisen valmennuksen teoriasta, ei heistä ole tarkoitus tehdä psyykkisiä valmentajia. Ollaakseen psyykinen valmentaja, on mielestäni ensin itse koettava mitä psyykkinen valmennus voi parhaillaan olla ja miten siitä hyötyy. Itselläni koen käymäni psykoterapian toimineen hyvin tässä korvaavana kokemuksena. Vähän sama kuin treenien sijaan valmentaja kertoisi pelaajille, kuinka teoriassa pitäisi treenata  :mrgreen:

 

Ehkä ne Klubissa uskaltavat pyytää muakin puhumaan jonain päivänä :), en mä ehkä pure ketään, ehkä :mrgreen:  Ennakkoluulot ovat kovat, ku kirjottelen niin häröjä niiden johdolle :) Olen pariin otteeseen tarjonnut niille ilmaista apua, mutta ei kelpaa vielä, pelkäävät näin hullua miestä.

 

Oli heti avattava kuukkeli ja selviteltävä kuka Karhu oikein on. Ei ollut minulle tuttu nimi.

 

Aiheeseen liittyen..Aloittellessani touhua nyt tuolla TapanilanErän nuorten psyykkisessä valmennuksessa, tarjosivat minulle säbän kovaa nimeä puhumaan pelaajille. Torjuin idean. Sanoin sen olevan varmasti hiton hyvä asia ja kehotin heitä tekemään niin. Sanoin ettei hän minun psyykkisen valmennuksen tunneilla ole minulle avuksi. Keskityn hieman eri näkökulmasta asiaan. Tuo ulkopuolinen puhuja on yleensä puhuja, ei kuuntelija. Itse olen enemmän se joki yritän saada pelaajat juttelemaan kokemistaan ongelmista joukkueessa tai omalla "urallaan". Sit kuuntelen innoissani ja tuon ehkä hieman uutta näkökulmaa tilanteeseen. Puhuminen on hiton hyödyllistä   ;)

 

Mietin että annan varmaan aika helvetin ylimielisen kuvan itsestäni, kun parjaan niin avoimesti kaiken psyykkisen valmennuksen  huonoksi. Rehellisesti olen sanojeni takana eli olen sitä mieltä, että hommaa tehdään vielä toistaiseksi väärin eli opetetaan sitä teoriaa pelaajielle, vaikka pitäsi tehdä psyykkistä valmennusta pelaajien / joukkueen kanssa. Ero on oikeasti valtava. Kuten yllä vertasin. Hyväksi pelaajaksi ei tulla korvaamalla kaikki motorisen taidon opettelu kirjoja lukemalla. Väitän ettei moni osaa vielä tehdä psyykkistä valmennusta ja siksi tukeudutaan siihen teoriasta puhumiseen. Teoriasta puhumisen taakse on helppo piiloutua ja saada itsensä näyttämään hiton osaavalta. On teorian osaava lukenut monta kirjaa ja sitten niiden kirjojen sisällöstä puhuminen ja usein vielä niissä esiintyvien hienojen sanojen käyttö lisää vaikuttavuutta: "Wow, toi on kova ammattilainen !"

Aivan parhaita luentoja, joita olen ollut työni puolesta kuuntelemassa ovat Jari SInkkosen luennot. Mies osaa puhua asioista tavallisesti. Hän ottaa usein itsensä esimerkiksi ja kertoo asioista tavalllisin sanoin. Ei ole hienoja teoriakirjan sanoja puheessa tai hän ei yritä olla sen parempi kuin muut. Hän ottaa omia heikkouksiaan myös esille (kuten tuo r-vikakin Karhun esimerkissä) ja on jotenkin niin inhimillinen, että häneen on helppoa samaistua. Hän oli meillä myös ns tapaus-työohjaajana, työskennellessäni lastenpsykiatriassa. Meillä saattoi olla hoidossa jokin erityisen vaikeahoitoinen lapsi ja Jari kutsuttiin tieto/taitonsa kanssa hätiin. Kerroimme tietomme lapsen taustoista ja kokemuksemme lapsen hoidosta hänelle. Kuulemansa pohjalta, hän kertoi miltä tilanne hänestä näytti tai tuntui. Ei rakettitiedettä, mutta hyödyllistä, hiton hyödyllistä !

 

Toi just heittämäni kirjavinkki (Turvallinen ryhmä, kirjanen 87 sivua) on hiton hyvä osviitta ryhmien kanssa työskenteleville valmentajille ja psyykkislle valmentajille. On taas niin samaa ku ite teen, siksi se taitaakin olla niin hyvä :P Tunteista puhetta ja mielellään negatiivisten ilmaisua, ryhmän eri vaiheita ja tasoja... nam nam, mikä kirja !

 

-Sami

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Ja pitääpä vielä sanoa, että varmasti pelaajat tykkäävät jostain entisestä liigapelaajasta, jos mies on puhumassa omista tunteistaan, huippua ! Se on nannaa, tunteista ei paljon ole yleensä puhetta. Karhun juttu on omiaan lisäämään rohkeutta oikeeseen suuntaan. On vaan vähän laiha lohtu, jos kerran käy puhumassa..

 

 

 

-Sami

 

ps. Laitoin muuten pari päivää sitten HIFK:n jalkapallonpuolelle sähköpostia, tarjosin apua miesten rämpimiseen. Eipä ole kuulunut kenestäkään mitään ja eipä taida kuulua.. :P Olisin mennyt vähän jututtamaan valmennusta pelaajia, etsimään tunnelukkoja  :heart:

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Yleisemmällä tasolla tämä psyykkinen valmennus on aika heikolla tolalla. Jääkiekossa sitä kuulemma on, mutta äsken juttelin lounaalla erään valmentajan kanssa, jolla itsellään on useamman vuoden pelaajatausta kotoisesta sm-liigastamme. Hän kertoi psyykkisen valmennuksen olevan aika heikoissa kantimissa eli puutuvan lähes täysin. Kertaluontoista luennoitsemista on, jossa kerrotaan valmentajille, kuinka psyykkiset asiat pitäisi olla ja sit homma jätetään seuran valmennuksen hoidettavaksi, joilla ei mitään psyykkisen alan koulutusta ole. Minusta tuntuu ettei näillä "psyykkisillä valmentajillakaan" ole oikein homma hanskassa, kun näin toimivat. Näyttävät nälkäiselle vauvalle tissin, mutta eivät anna maitoa. Mitään todellista, säännöllistä psyykkistä valmennusta ei ole kahden liigajoukkueemme organisaatiossa käytössä. Kyseinen ruokaseura tiesi kertoa asiasta. Hän sanoi nuorten kultajoukkueella olleen ilmeisesti Minna Marsh (oikeinkirjoitus sukunimen osalta?) mukana toiminnassa ja oliko tulos sen vuoksi niin hyvä.. miettikääpä sitä. Seuraavaksi täytyy olla varmaan tähän neitoon yhteydessä. Muut tekijät ovat ikävä kyllä usein vain nimenä mukana ja se oikea tekeminen on hyvin vähäistä sekä usein vielä yksilötyöskentelyä. Kyllä tämä tästä kehittyy kun tarpeeksi jaksaa puuhastella ja lääkitys on kohillaan ;)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Hän sanoi nuorten kultajoukkueella olleen ilmeisesti Minna Marsh (oikeinkirjoitus sukunimen osalta?) mukana toiminnassa ja oliko tulos sen vuoksi niin hyvä.. miettikääpä sitä. Seuraavaksi täytyy olla varmaan tähän neitoon yhteydessä.

Kyseinen Marsh on muuten Ilveksen liigajoukkueen uusi psyykkinen koutsi (jos oikein muistan), kun Karri Kivi halusi hänet mukaan Ilvekseen.

 

Marsh toimi myöskin Ässien liigajoukkueen mukana. Silloinkin tuloksena mestaruus.

 

Eli Ipakin voittaa mestaruuden myös! ;)

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Terve Torres ja kiitos vinkistä, pitänee zekkailla tuo juonne paremin.. Ajattelin olla yhteydessä Minnaan, kunhan tässä hieman "siviilielämän" paine helpottaa. Vähän psyykkistä kuormaa juuri nyt. Minna on varmasti melko hyvä työssään ja ajattelin kysyä asiasta hieman lisää häneltä itseltään.

 

Yksi eteen tullut polku:

 

Olin katsomassa PK-35:n tyttöjen talvisarjan peliä. Ostin kahviosta kahvin, mutta myyjä ei ollut paikalla. Otin kahvin ja rupesin juomaan sitä. Odottelin myyjää palaavaksi, jotta voisin maksaa ostokseni. Paikalle pöllähti toinen ostaja ja hän meinasi lähteä pois tai jäädä odottelemaan myyjää, mutta kehotin tekemään samoin kuin minä ja mies kävi tuumasta toimeen. Hän jäi vierelleni seuraamaan samaa peliä. Hän oli "vastapuolen" vanhempia. Kerroin aloittaneeni hetki sitten psyykkisen puolen hommissa PK:n tytöillä. Hän kiinnostui asiasta ja juttelimme siitä tovin. Hetken juteltuamme hän kertoi itse olleensa viheltämässä lähes 150 peliä sm-liigaamme (jalkapallo) ja sanoi heillä olleen myös psyykkistä valmennusta. Hän kehui psyykkistä valmennusta ja kertoi myös tekijän nimen eli Niilo Konttinen. Olin yhteydessä Niiloon sähköpostitse. Nyt viime viikolla juttelimme puhelimessa ja mies kertoi työstään ja hieman omasta näkökulmastaan maamme psyykkisestä valmennuksesta. Hän kertoi Ilkka Kohon järjestäneen tämän psyykkisen valmennuksen tuomareille, jota oli toteuttamassa. Jatkoin homman selvittämistä ja äsken sain puhelun, jossa Ilkka soitti ja kertoi minulle toiminnasta, sen tautoista ja lopetuksesta sekä nykyisestä tilaneesta. Tietoa tuli taas paljon. Mukavan avointa keskustelua, sekä tietenkin tuo yhden tekijän nimi lisää, jonka työ kuulosti tutustumisen arvoiselta. Tähän palataan vielä tulevaisuudessa, jahka olen ollut yhteydessä uuteen ´nimeen´...

 

Aikaa tämä homma vie eli nyt olen tätä yhtä polkua selvitellyt omaan tahtiini ja aikaa on kulunut monta kuukautta. Hidasta, mutta rikastuttavaa hommaa. Toivottavasti tämän kirjaaminen tänne tuo asiat jollekin niistä kiinnostuneelle helpommin tavoitettavaksi. Mageeta kun kokonaisuus rakentuu hiljalleen.

 

Ilkka sanoi ettei psyykkinen valmennus ole vielä tarpeeksi systemaattista maassamme, mutte kertoi jääkiekon puolella kehitystä tapahtuneen melko paljon, sillä siellä on maajoukkueilla jokaisella jo oma psyykkinen valmennus käynnissä. Toiminnasta en vielä tiedä kertoa tarkemmin, mutta ehkä sitäkin pääsee jossain vaiheessa kuulostelemaan. No, aikaa on. kiire ei ole. Katsotaan mihin tämä kaikki vielä johtaa. Pidetään täällä homma myös ajantasalla.

 

Yksi hyvä homma kuulosta olevan tuomareiden verkostoituminen eli he ovat keskenään luoneen itselleen rakenteita, jotka auttavat peliin liittyvien ongelmia ja haasteiden käsitttelyssä. Mahtava juttu !

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luin juuri Erkan kommentteja huippujen ja meidän pelaajien eroista. Sanallakaan mies ei mainitse psyykkisiä tekijöitä. Aika absurdia ettei tätä psyykkistä hähdä yhtenä isona tekijänä.. mies puhuu taidosta / tekusta, muttei tajua että jännittäminen ja pelkääminen tekee niistä taidosta ja tekusta ihan kuraa....... Pitkä matka on mun duunilla, että nää meidän huiput ymmärtäis missä voisimme mennä laadullisesti !! Tossa  linkki lehteen jossa Erkan juttu myös on.

https://www.yumpu.com/fi/document/view/56454488/90min-4-2016

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Nyt kun tätä hommaa on katsellut tässä jonkin aikaa niin isossa kuvassa näkymä kallistuu johtajiin kohdistuvaan työhön. Tässä tapauksessa tarkoitan siis valmennusta. Minusta näyttää siltä, että valmennuksen hyvinvointiin ja voimavaroihin ei kukaan keskity tarpeeksi. Meillä ylityöllistetään valmennus ja "imetään kuiviin". Tätä ei tehdä tarkoituksella, joka johtuu siitä ettei oikein ymmärretä, kuinka tärkeää olisi tarjota valmennukselle uutta energiaa ja voivavaroja. Tähän on olemassa yksinkertaisia keinoja, mutta ne eivät ole käytössä käsitykseni mukaan.

Olen tässä taas aloitellut tekemään töitä valmentajan kanssa kahden kesken. Olen seurannut ja jutellut aiheesta valmennnuspääliköiden kanssa, kuunnellut huipulla tapahtuvaa tekemistä. Minun näkökulmasta olisi ääretömän tärkeää nähdä laadukas valmentaja ja lisätä hänen voimavarojaan kaikin mahdollisin keinoin. Meillä on hyviä valmentajia Suomessa, mutta heidät poltetaan kirjaimellisesti loppuun. Kun valmentaja on tehnyt temppunsa (antanut itsestään kaiken) ja nostanut joukkueen liigaan tai mestaruuteen, hän on ollut monesti erityisen hyvä. Kun häneltä odotetaan samaa hyvää jatkossa, ei se käy vain palkkaa nostamalla. Tätä puolta kun kehittäisimme, uskoisin että hyviä tuloksia olisi odotettavissa jo melko pian. Tekijöitä tämän kaltaiseen työskentelyyn olis helpompi löytää, siis tekijöitä / resursseja, sillä määrällisesti tämä on paljon vähemmän kuin urheilijoita Suomessa. Tämä psyykkinen valmennus on tavallaan hyvin haastavaa joukkueiden parissa, mutta valmennukselle tarjottava voimavarojen ja luovuuden ylläpito olisi helpommin järjestettävissä.

 

Ehkä tätä puolta olisi hyvä kehittää. Olen SEL:n (Suomen erotuomarien liitto) projektissa mukana, jossa liikumme hieman saman kaltaisella pinnalla.

 

Tämä kirjoittamiseen aihe nousi mieleeni, kun kuulin eilen Valakarin saaneen potkut :(  Samaa mietin jo Mixun kohdalla aiemmin, mutten ehkä osannut pukea asiaa niin selkeästi sanoiksi ja nyt mielessä myös Dettmann. Tämä liittyy samaan otsikkoon mielessäni kuin aiempi aiheeni, Mihin katoavat lupaavat / lahjakkaat pelaajat. Asia vaatii pohdintaa lisää..

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

No huh huh !

https://www.palloliitto.fi/videot/palloliitto/millainen-suomalainen-pelaaja-faktojen-valossa

Eihän tämä mies ymmärrä psyykkisestä puolesta yhtään mitään ! Häneltä toimittaja kysynyt moneen kertaan jo psyykkisestä puolesta ja aina selittää jotain taktisesta, taidollisesta ja fysiikasta.. Ei vaan pysty ymmärtämään. Voi helvetti. Ihan on vielä hakusessa tässä maassa tämä valmennusmuoto. Ei ymmärretä että tämä vaatii ihan yhtä lailla työtä kuin mikä tahansa treenaamiinen ja SE EI KEHITY TREENAAMALLA FYSIIKKAA !!! Psyykkistä puolta voi treenata puhumalla siitä, mitä ne pelot on miksei olla rohkeita ja millaisia asioita jännitetään !! Ei tää helvetti ole rakenttitiedettä, mutta se vaan tuntuu siltä kun tämmöset akatemioiden johtajat puhuvat.. Voi herran pieksut. APUA !!! Ei se rohkeus synny kovalla kunnolla.. apua ja vielä kerran apua. Ei vaan ole ymmärrystä ja siihen pitäisi nyt saada jotain lääkettä !! On mulla vielä työtä tehtävänä :D 

Mun pitää niin päästä noille kertomaan kuinka tätä hommaa pitäis tehdä ja mitä tää on ! Pari luentoa ni patut tajuis vähän missä mennään !

Jaa viesti


Link to post
Share on other sites

Luo uusi käyttäjätili tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!

Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?

Kirjaudu sisään


×