Jump to content
Sign in to follow this  
Sami Paakkanen

Loukkaantumiset tai pelaamiset esteet

Recommended Posts

Moi taas !

 

Onko täällä paljon futareita tai entisiä futareita? :)

 

Oletteko paljon kärsineet loukkaantumisista tai loukkaantuneet pysyvästi?

 

Itse olen entinen alasarjojen pelailija. Kävin magneettikuvassa tovi sitten ja ortopedi sanoi vammaani nivelrikoksi. On kuulemma pysyvä juttu ja tekonivel tiedossa sitten joskus vanhana ;). Jep. Ei kuulemma kannata enää pelailla palloa. Paljon on tullut sukille lapsuudesta lähtien, kun vauhtia on piisannut yli monen muun nopeauden. Harmittaa luopua pelaamisesta, rakkaudesta lajiin ! !

 

 

 

-Sami

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itselläni on sydänvika, tai oikeastaan kaksikin sydänvikaa, jotka ovat vaikuttaneet isosti elämääni ja erityisesti jalkapallon pelaamiseen.

 

Aloitin futiksen pikkuskidinä 4-vuotiaana paikallisessa kaupparijengissä. Kolmen vuoden pelaamisen jälkeen minulta löydettiin (puolivahingossa) aorttaläppävika, jota alettiin sitten huolella tutkimaan. Tutkimuksissa kuitenkin todettiin, että tilanne ei ole mikään vakava ja voin jatkaa elämää normaaliin tahtiin ja pelata jalkapalloa.
Kuitenkin sitten kesänä, jona täytin 10 vuotta, kaikki muuttui. Normaalilla kontrollikäynnillä sydänpoliklinikalla löytyi uusi sydänvika, vasemman kammion laajentuminen, joka oli aiheutunut läppävian rasittamana. Sen päivän haluaisin unohtaa, mutta en vain pysty. Lääkäri totesi suoraan minulle, että nyt varotoimenpiteenä loppuu kaikki aktiiviurheilut yms. sekä unelma-ammatit palomies sekä ammattijalkapalloilija täytyy unohtaa. Se oli älyttömän kova paikka pienelle pikkupojalle.

Päätimme isän kanssa (joka oli siis joukkueemme valmentaja), että saan pelata kauden loppuun, jonka jälkeen vasta leikki loppuu. Viimeisen pelin jälkeen oli tyhjä olo. Sitä ei ehkä siinä vielä kunnolla tajunnut, että pelaaminen loppuu, paitsi vasta sitten seuraavana keväänä, kun taas joukkueet kokoontuivat yhteen, niin silloin vasta tajusin, etten olekaan enää tuolla kentällä joukkueen mukana.

Sain kyllä pelata höntsypelejä kaverien kanssa yms., mutta mitään aktiivitouhua ei saanut enää olla. Yhtään olematta ylimielinen sanon, että se oli kova paikka, sillä olin niin pirun hyvä silloin futiksessa. Viimeisellekin kaudelle tuli iskettyä 24 uunia.

 

Olen tämän jälkeen kokeillut yhden kesän valmentamista ja tuomarointia, mutta se ei silloin 15-16 -kesäisenä ollut vielä se juttu. Nyt näin hieman vanhempana olen miettinyt taas valmentamishommia ja tuomarointia, mutta saa nähdä koska sen aika sitten tulisi. Talvella tulee muuten pelattua harrastefutsalia ja olen päässyt hyvään jengiin mukaan. Pari kautta on nyt takana sitä leikkiä ja hyvin on mennyt.

 

Nyt tilanne on kuitenkin hieman muuttunut futiksen suhteen. Viime kesänä tein comebackin futiskentälle kunnolla ja olisin mukana pelaamassa 6.divaria. Lapsena minulta siis varotoimenpiteenä lopetettiin urheilut, mutta nyt kun tilanne oli pysynyt usean vuoden ennallaan, sain lääkäriltä luvan kokeilla pelaamista jälleen. Viime kesä meni hyvin ja tarkoitus oli jatkaa myös tänä kesänä.
Tänä kesänä kuitenkin heti alkukaudesta treenipelissä sain todella kovan tällin (josta tuli olkapäävamma), joka sai heti vanhempani, lääkärin yms. varpailleen, että onko minun sittenkään järkeä pelata. (En saisi siis saada iskua rintakehään, joka voisi olla huono juttu kammiolaajennuksen takia). Tämän tällin jälkeen en ole pelannut peliäkään, mutta treeneissä olen pyrkinyt käymään. Edelleen on mietintä päällä pelaamisen suhteen.

 

Loppuun vielä sanottakoon, että elän muuten ihan normaalia elämää eikä sydänvika vaikuta päivittäiseen elämään millään tavoin. Jos joku ei minulta asiasta kysele, niin en välttämättä itse aina edes muista kyseistä asiaa. Sen vuoksi muut ovat olleet minua patistamassa ottamaan rauhallisesti, ettei vain kävisi sitten pahasti, jos joku kaveri tulisi ja tällaisi minut ihan sileäksi kentällä.
Se on kuitenkin käytännössä varmaa, että jossain vaiheessa elämääni joudun sydänleikkaukseen. Ajankohta saattaa olla koska vain. Mitä myöhempään, niin sen parempi.

 

Ps. Tämän kaiken lisäksi olen myös melkoinen lasikroppa, jolla sattuu paljon vammoja. Viimeisten vuosien aikana minulla on ollut mm. nilkkavammaa, sormi- ja varvasmurtumaa, solisluumurtuma, olkapäävammaa ja hematooma reidessä (joka on ollut pahin ja kivuliain juttu, mitä olen koennut).

 

Melkoinen lifestory tästä näytti tulevan, vaikka piti vain muutamalla sanalla vastata :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Terve Torres.

 

Elät vahvasti vielä, vaikka helposti voisi kuvitella pelien olevan pelattu moisen sydänvian myötä. Hyvä tarina ja vaikka pitää sisällään paljosta luopumista niin se ilo pelaamisen kuulostaa vielä olevan hemmetin iso ! Parasta jalkapallossa !

 

Itselläni on pettynyt olo omaan kehoon, kun se ei ole kestänyt elämän tuomia kolhuja. Olen hieman kateellien niille, joiden keho kestää iskuja ja he pelaavat vielä eläkeiässä. Harmittaa vietävästi olla pelaamatta. Polvi oli viime kesänä niin kipeä, ettei tuo pelaaminen oikein enää luonnistunut. Tuen kanssa pelatessa pelotti polven hajoaminen, jos tulee vähänkin kovempi osuma. Ei voinut nauttia pelaamisesta.

 

Oletko kiinnostunut valmentamisesta? Asutko täällä pääkaupunkiseudulla? Täällä on tarjolla koulutusta ja valmentajien tarve on myös aika suuri. Ensimmäinen koulutus on ilmainen ja siinä voi vähän katsoa, onko kipinää moiseen touhuun. Suosittelen lämpimästi ! Jos kiinnostusta on niin moni seura maksaa seuraavan koulutuksen, jos sitoudut valmentamaan heidän junioreita.

 

 

 

-Sami

Share this post


Link to post
Share on other sites
Oletko kiinnostunut valmentamisesta? Asutko täällä pääkaupunkiseudulla? Täällä on tarjolla koulutusta ja valmentajien tarve on myös aika suuri. Ensimmäinen koulutus on ilmainen ja siinä voi vähän katsoa, onko kipinää moiseen touhuun. Suosittelen lämpimästi ! Jos kiinnostusta on niin moni seura maksaa seuraavan koulutuksen, jos sitoudut valmentamaan heidän junioreita.

 

Kiinnostusta löytyy, mutta pitää olla oikea ajankohta, että siihen rumbaan vittii lähteä. Vielä ei ole kuitenkaan sen aika, sillä ensin pitää päättää, että jatkanko pelaamista itse (voihan sitä tehdä samaan aikaan toki).

Pirkanmaan seudulla asustelen. Yhden ilmaisen peruskurssin olen täälläpäin käynyt ja jos intoa löytyy joskus tulevaisuudessa lisää, niin sitten enemmän.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Terve.

 

Toki on oma juttunsa toi valmentaminen ja vaatii aika ison panoksen. Jos on kuitenkin tilanne ettei voi nauttia pelaamisesta enää, voi ehkä tuoda paljon hyvää lajin kehittämiseksi valmentamisen kautta ja löytää nautinto sieltä ! Itse ainakin nautin suunnattomasti psyykkisestä valmentamisesta. Voin mahdollisesti tarjota nuorille paremmat mahdollisuudet pärjätä lajissa kuin itsellä oli nuorempana ja nauttia joskus maamme menestymisestä lajissa arvokisojen merkeissä. Olisi parasta nähdä maamme isoissa kisoissa pelaamassa laadukasta jalkapalloa !

 

Meinaa jo lipsua aiheen ulkopuolelle..

 

 

 

-Sami

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itsellä ollut jo nyt nuoren ja lyhyen uran aikana jopa surullisen paljon loukkantumisia. Haitallisimmat on varmaan molemmat polvet ja lonkat, joiden takia olen ollut monia, monia päiviä pois jalkapallon parista, yleensä noin parin viikon huileilla. Sen jälkeen saatan olla taas pari kuukautta kunnossa, kunnes kipu iskee jonnekkin uudelleen. Välillä tulee tosin pidempiäkin jaksoja ilman mitään kipuja. Sen lisäksi on tullut vasemman polven ja oikean lonkan takia parin kuukauden huilit. Etureisi revähti pelissä joskus ja siitä tuli kanssa parin kuukauden huili. Kaikista vakavin oli kuitenkin pelissä tapahtunut nilkan ristisiteen repeämä, josta tuli noin 4kk huili. Lisäkso monia pikkuvaivoja, mitä ei nyt jaksa luetella.

 

Ja en nyt halua mitään ylimielistellä, mutta vaikka itse sanon tämän, niin pelaan kuitenkin suht kovalla tasolla, missä vedetään aika tosissaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Terve Livöpuul,

 

 

Ollaan toisessakin ketjussa makustelemassa :) Tuleeko lonkat kipeiksi ihan vaan pelatessa, ei taklauksista yms ? Mikä lonkissa vaivaa, onko jokin perinnöllinen vai jostain muusta syystä johtuvaa?

 

Onko mahdollisuuksissa mennä johonkin pelaamaan ammatiksi tai teetkö sitä jo nyt? Onko haaveena tai suunnitelmissa? Nämä kysymykset siksi, kun mietin loukkaantumisten vaikutusta pelaajana kehittymiseen ja uran luomiseen.

 

Ja toki sa itseään kehua, se on saatanan loinen, sairaus tässä maassa, ettei uskalleta ! Heti pidetään ylimielisenä tai itse vetäydytään kehumisen jälkeen kuoreen pienen virheen sattuessa. Helvetti, hienoa jos on kovalla tasolla vetämässä ja siitä on ihan hyvä olla ylpeä ! Perkeles..toi on paha vaiva / loukkaantuminen tässä maassa.. Jos osaa jotain, saa sen saatana sanoakin ! Kaikki eivät osaa ja jos tulevat siitä kateelliseksi niin puhuvat paskaa selän takana. Ei se haittaa, viisaat huomaavat moisen ja jättävät täysin omaan arvoonsa ! Toki kateudesta myös liian vähän puhetta ja sitä ei huomata, vaan ollaan mukana kadehtimassa, puhumassa paskaa selän takana !

 

 

 

-Sami

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihan vaan pelatessa/urheillessa kipeytyy, mitkään taklaukset ei vaikuta asiaan. Sitä on monta kertaa yritetty tutkia, mutta ongelmaa ei ole oikein löydetty. Nuorempana sitä luultiin kasvukivuiksi, mutta en jaksa uskoa, että kasvukivut kestäisi näin kauan.

 

Pelaan A-ikäluokassa tällä hetkellä täällä pääkaupunkiseudulla käytännössä SM/ykkösdivaritasolla. Toki olisi unelmana päästä ammattilaiseksi(niinkuin kaikilla muillakin). Tiedostan itsekkin, että se on mahdollista, mutta kyllä nämä loukkaantumiset on hidastanut kehitystä jonkin verran.

 

Ja samaa mieltä tosta alimmasta tekstistä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Moi,

 

Toivottavasti vältyt uusilta loukkaantumisilta ja saat vedettyä huolella loppuun saakka, katsottua mihin rahkeet riittävät. Innostuneita pelaajia tarvitaan ja niitä jotka ovat sopivasti ylpeitä tekemänsä työn hedelmistä ja nauttivat osaamisestaan ! Pelaatko Klubissa itse, ainakin fanitat Klubin menoa huolella ? Toki ei sitä liikaa halua välttämättä täällä kaikille itsestään paljastaa, mutta voisi tuosta fanituksesta päätellä :)

 

 

 

-Sami

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now

Sign in to follow this  

×